Homoseksualismi – onko Raamatun kanta järkevä?
OLETKO homoseksualisti? Jos olet, niin ehkä ajattelet joutuneesi paljolti epäoikeudenmukaisen syrjinnän kohteeksi ja kärsiväsi vääryyttä sen vuoksi, mitä pidät henkilökohtaisena asianasi – nimittäin sen vuoksi, kenet valitset sukupuolikumppaniksesi. Maailma saattaa sinun mielestäsi yleensä olla hyvin ahdasmielinen homoseksuaalisuuteen suhtautumisessaan.
Mutta on olemassa vanha sanonta, jonka mukaan ’miekka on terävä kummaltakin puolelta’. On siis tarpeellista olla varovainen, ettei syyllisty samaan yksipuoliseen katsantokantaan, jonka näkee toisissa. Oletko varannut aikaa tutkiaksesi huolellisesti, mitä sanottavaa Raamatulla on homoseksuaalisuutta koskevasta aiheesta? Vai oletko heittänyt Raamatun sivuun, niin sanoaksemme, arvottomana huomioon otettavaksi?
Ehkä tiedät, että entistä useammat uskonnolliset ihmiset, jotka väittävät edustavansa Raamattua, puhuvat homoseksuaalisuuden puolesta. Esimerkiksi ”isä” Henry Fehren sanoo U.S. Catholic -lehdessä, että homoseksualismin vastaiset näkökannat on ”perustettu toista aikakautta ja kulttuuria varten kirjoitettujen erillisten raamatunkohtien vääriin tulkintoihin”. Hänen sanojaan toistaa Günther Hintze, evankelis-luterilainen pappi Augustenborgista Tanskasta: ”Raamatun näkemyksellä tästä asiasta ei voi olla mitään sitovaa arvoa meille nykyään.” Ja juutalainen rabbiini Philip Horowitz sanoi äskettäin Clevelandissa Ohiossa: ”Nykyaikainen homoseksualisti pahoittelee sitä, että hänen käyttäytymistään pidetään moraalittomana.”
Mutta miksi nämä miehet hylkäävät Raamatun? Panehan uudelleen merkille, mitä he sanovat: Raamattu on ”toista aikakautta” varten, se ei ole ”nykyaikainen”, eikä sillä ole merkitystä ”meille nykyään”. Raamattua pidetään siis vanhanaikaisena käytettäväksi tämän ongelman käsittelyssä. Mutta onko asia niin? Ennakkoluulottomat ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita totuudesta ja Jumalan hyväksymyksestä, haluavat saada sen selville.
On totta, että Raamattu on hyvin vanha kirja. Mutta ei se itsessään merkitse sitä, ettei se olisi pätevä opas henkilökohtaisissa moraaliasioissa, kuten homoseksualismissa; asia on päinvastoin. Juuri se, että Raamattu on niin vanha, lisää sen arvoa moraalioppaana. Miksi sanomme niin?
Ensiksikin, ihmiset ovat nykyään oleellisesti samanlaisia kuin he ovat aina olleet. Riippumatta siitä, minä ajanjaksona he ovat eläneet, heidän fyysiset ja tunneperäiset perustarpeensa ovat olleet samat. Jos Raamattu on Jumalan sana, jonka mukaan ihmisten pitäisi ohjata elämäänsä, niin eikö johdonmukaisesti ajatellen ole ymmärrettävää, että sillä on pitkä historia? On varmasti. Näin ollen Raamatun korkea ikä puhuu sen puolesta ja lisää sen merkittävyyttä, mitä se sanoo homoseksualismista.
HOMOSEKSUALISMIN VAIKUTUKSET
Raamattu ei ole jättänyt homoseksuaalisia tapoja käsittelemättä. Niihin viitataan nimenomaisesti useita kertoja Raamatussa. Esimerkiksi Room. 1:26, 27 sanoo.
”Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa.”
Mutta mikä tärkeintä, sen jälkeen se esittää tarkoin homoseksualismin vaikutukset.
”Miespuolet [ovat harjoittaneet] miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti [omaan persoonallisuuteensa seuraukset sukupuolisesta luonnottomuudesta, J. B. Phillipsin The New Testament in Modern English].”
Onko Raamattu tässä todella oikeassa? Homoseksualistien sanat ja teot vastaavat myöntävästi. He puhuvat homoseksuaalisten ”avioliittojen” epävakaisuudesta, vapaista suhteista sukupuolikumppaneita etsittäessä ja epärehellisyydestä, kun he yrittävät kätkeytyä kunnioitettavuuden verhon taakse, vaikka jatkavatkin salaa homoseksuaalisia tapojaan. Homoseksualistit itse, eivät heidän vihollisensa, sanovat ”pelkäävänsä vanhenemista yksin”. Homoseksualisti William Carroll mainitsee, että epätoivo tulevaisuuden suhteen johtaa ”kyynisyyteen, toivottomuuteen ja jopa itsemurhaan”. Homoseksualistit tosiaankin itse myöntävät, että he saavat ”omaan persoonallisuuteensa seuraukset” homoseksuaalisesta elämäntavastaan.
Raamattu kuvailee sen tähden aivan oikein tämän tavan seuraukset. Mutta miksi he saavat tällaisia haitallisia ominaisuuksia ”omaan persoonallisuuteensa”? Apostoli Paavali sanoo sen johtuvan siitä, että he menettelevät ’luonnonvastaisesti’. Homoseksualismin puoltajat sanovat, että ”luonnollinen” ja ”luonnonvastainen” ovat puhtaasti subjektiivisia käsitteitä, jotka jokaisen ihmisen täytyy ratkaista omalta kohdaltaan. Mutta onko tosiaan niin? Eikö itse asiassa kaikkien ihmisten mielestä ole päivänselvää, että mies ja nainen ovat toisilleen sopivia sukupuolikumppaneita? Eikö ole ilmeistä, että heidän sukupuolielimensä on suunniteltu ”sopimaan” yhteen?
Mutta vaikuttaako sinusta ”luonnolliselta” kahden lesbolaisen sukupuoliyhdyntä? Toisen täytyy usein käyttää jotakin miehen siittimen keinotekoista korviketta, jotta toinen osapuoli saisi tyydytyksen. Ja ajattelehan mieshomoseksualisteja. Molemmat voivat väittää olevansa miehiä, mutta eikö toisen tarvitse omaksua naisen rooli jossakin määrin? Olkoonpa sitten kysymys mies- tai naishomoseksualisteista, tavalla tai toisella täytyy varata korvike sille, minkä vastakkaiset sukupuolet varaavat ”luonnollisesti”. Kuinka järkevää se on? Raamattu sanoo oikein homoseksualistien tekoja ’luonnonvastaisiksi’.
Raamattu kuvailee sen tähden tarkoin tämän tavan seuraukset ja ilmoittaa, mistä nämä seuraukset johtuvat. Eikö ole siksi johdonmukaista, että se selvästi tuomitsee tällaisen tavan? Se on järkevää.
Niinpä 1. Kor. 6:9, 10 sanoo: ”Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset [homoseksuaaliseen luonnottomuuteen syyllistyneet, The New English Bible] . . . saa periä Jumalan valtakuntaa.” The Living Bible kääntää jakeen vapaasti: ”Homoseksualisteilla ei ole osaa hänen valtakunnassaan.”
Raamatun kannalta asia on aivan selvä, eikö olekin? Raamattu osoittaa selvästi homoseksualismin vääräksi. Raamattu on täten johdonmukainen, se ei ainoastaan osoita tämän tavan huonoja vaikutuksia, vaan myös oikein tuomitsee sen, mikä aiheuttaa sellaiset huonot vaikutukset.
Mutta homoseksualistien keskuudessa on tullut tavaksi väittää, että pääasiassa apostoli Paavali puhui homoseksualismia vastaan eikä Jeesus Kristus. Kuinka paikkansapitävä sellainen väite on?
JEESUS JA HOMOSEKSUALISMI
Ensiksikin sellaisen väitteen esittäjät jättävät huomioon ottamatta sen, että Raamattu sanoo Paavalin sanoja sen osaksi, ja siksi ne ovat hyödyllisiä ”oikaisemiseen”. (2. Tim. 3:15–17, Um; 2. Piet. 3:15, 16) Mutta Jeesuksen sanojen rehellinen tutkiminen osoittaa, että myös hän todella puhui homoseksualismia vastaan.
Hän sanoi Matt. 19:9:ssä (Revised Standard Version [RSV]): ”Kuka tahansa, joka ottaa eron vaimostaan muun kuin epäsiveyden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen.” ”Epäsiveydeksi” käännetty kreikkalainen sana, jota Matteus tässä käyttää kirjoittaessaan Jeesuksen sanat, on porneía. Porneía-sanaa vastaava verbi on porneu’o, joka merkitsee ’antautua luvattomaan sukupuoliyhteyteen’.
Paras keino päästä ymmärtämään, mitä nämä sanat sisältävät, on ottaa selville, miten niitä käytetään muissa paikoissa. Sama sana esiintyy Raamatussa Juud. 7:ssä, jossa kuvaillaan eräiden muinaisten kaupunkien syntiä: ”Sodoma ja Gomorra ja ympärillä olevat kaupungit, jotka samoin menettelivät moraalittomasti [voimistava muoto verbistä porneu’o] ja antautuivat luonnottoman himon valtaan, ovat esimerkkinä joutuessaan kokemaan iankaikkisen tulen rangaistusta.” (RSV) Minkä laatuisesta ’moraalittomuudesta’ eli porneíasta sodomalaiset ja gomorralaiset tuomittiin? Raamatun kertomus antaa vastauksen 1. Moos. 19:4, 5:ssä.
”Kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, [piirittivät] talon. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: ’Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin.’”
Nämä Sodoman ja Gomorran miehet olivat homoseksualisteja. Niinpä esimerkiksi englannin kielessä Sodoman kaupungin nimestä juontuva sana ”sodomy” tarkoittaa nimenomaan ’kahden miehen välistä yhdyntää’. Raamattu kutsuisi heidän syntiään porneíaksi. Jeesus sanoi, että porneia on niin väärin moraalisesti, että se on perusta aviositeen katkaisemiselle.
Muista myös, että Jeesus oli Mooseksen lain alaisuudessa elävä juutalainen. Edward Robinsonin julkaisema Uuden testamentin kreikkalais-englantilainen sanakirja (Greek and English Lexicon of the New Testament) sanoo, että kun hän käyttää sanaa porneía, niin se ilmeisesti sisältää ’kaiken yhdynnän, jonka Mooseksen laki kielsi’. Tähän lakiin sisältyi kielto: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” (3. Moos. 18:22) Jeesuksen käyttämä sana porneía sisälsi ilmeisesti tämän Jumalan antaman kiellon.
Lisäksi on merkille pantavaa, että Jumala oli tuominnut homoseksualismin jo ennen kuin Mooseksen laki annettiin. Sodomaa ja Gomorraa koskeva kertomus, josta oli aikaisemmin puhetta, todistaa tämän. Jumala tuhosi nämä kaupungit yli 400 vuotta ennen kuin Mooseksen laki tuli olemassaoloon. Jeesus tiesi sen. – Luuk. 17:28, 29, 32.
Epäilemättä Jeesus siis todella tuomitsi kaikki sellaiset ’epäsiveelliset’ tavat kuin homoseksuaalisuuden. Niin kuin meistä on järkevääkin, Raamattu on johdonmukainen tässä asiassa: Jumalan Pojan arvovalta tukee Paavalin sanoja.
Mutta mikä tie on Raamatun mukaan avoinna homoseksualisteille? Ovatko he kerta kaikkiaan tuomittuja ja menettäneet iäksi Jumalan suosion? Se ei tuntuisi järkevältä. Katsokaamme asiaa.
[Kuva s. 485]
Jumala tuhosi Sodoman ja lähikaupungit niiden asukkaiden luonnottomien sukupuolitapojen takia. Onko järkevää ajatella, että Jumala olisi muuttanut näkemyksensä?