Varjele ajattelukykyäsi!

”Varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä, niin ne osoittautuvat elämäksi sinun sielullesi.” – Sananl. 3:21, 22, Um.

 1. Kuka on ajattelukyvyn alkuunpanija, ja miksi sen varjeleminen on tärkeätä?

JEHOVA Jumala on suuri ajatteleva Persoona, joka on ollut iankaikkisesti ja joka on kaiken olevaisen Alkulähde eli Luoja. Hän on luonut viisautensa osoitukseksi toisia ajattelevia persoonia henkiruumiisiin ja lihallisiin, ihmisruumiisiin. Ihmisruumiissa ilmenee ajattelevan persoonan mieli elävien aivojen toimintana. Älyllisten, ajattelevien, mielen omaavien persoonien olemassaolo on eräs todistus siitä, että ihmisen loi korkeampi äly, persoonallinen Jumala, koska pelkkä järjetön voima tai persoonaton äly ei voi koskaan synnyttää järkeviä, älyllisiä, yksilöllisiä, ajattelevia persoonia, joita on ihmiskunnassa. Vaikka tiedemiehet voivat punnita, mitata ja analysoida ruumiin aivot ja todeta joitakin sen toimintoja, niin he eivät voi kuitenkaan kaikkine laitteineen löytää ihmisen mieltä eli älyä. Heidän yrityksensä mielen selville saamiseksi vertaamalla käyttäytymistä tiettyihin teorioihin eivät ole täsmällisiä eivätkä tieteellisiä. Kuitenkin on mielen valmentaminen ja ajattelukyvyn varjeleminen tärkeämpää kuin mikään muu, koska iankaikkinen elämä riippuu siitä. ”Varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä, niin ne osoittautuvat elämäksi sinun sielullesi.” (Sananl. 3:21, 22, Um; Matt. 15:18–20; Room. 8:6) Luotettavat neuvot ajattelukyvyn varjelemiseksi löydetään Jehovan Sanasta, Hänen, joka voi mitata ihmisen ajatukset. ”Herra tuntee ihmisten ajatukset.” – Ps. 94:11.

 2. Mitkä esimerkit valaisevat ajattelukyvyn käyttöä?

² Ajattelukyky auttaa ihmistä tekemään enemmän kuin vain seuraamaan yksityiskohtaisten sääntöjen kokoelmaa. Mutta samoin kuin täydellinen tahdostamme riippumaton ruoansulatusjärjestelmä vaatii ihmistä saamaan ravintoa, vettä ja ilmaa, ennen kuin se toimii asianmukaisesti, niin oli ihmisen tahdonalaisen ajattelukyvynkin kysymyksessä ollessa hänen saatava tietoa käyttöönsä, ennen kuin tämä kyky toimi. Aadamille annettiin tietyt ohjeet, mutta hänen piti ajatella saamaansa tietoa ja päättää, miten hän voisi toteuttaa nämä ohjeet, kuten puutarhan viljelemisen ja eläinten nimittämisen. Samoin oli Nooan, epätäydellisen miehen, laita: Jumala antoi hänellekin eräitä yksityiskohtaisia ohjeita arkin valmistamisesta, mutta Nooan oli silti ajateltava näitä ohjeita, verrattava niitä muuhun tietoon, mitä hän oli saanut vaeltaessaan Jumalan yhteydessä, ja sitten suunniteltava ja toteutettava nämä suunnitelmat keräämällä rakennusaineita, rakentamalla arkki, kokoamalla eläimet ja varaamalla niille ruokaa. Jehova odotti ihmisten käyttävän ajattelukykyään. – 1. Moos. 2:15, 19; 6:13–21.

 3. Miten ajatteleminen tapahtuu, ja miksi sen harjaannuttaminen on välttämätöntä?

³ Mitä tämä ajattelukyky on? Se on tapahtumasarja, missä aisteilla omitaan tietoa, minkä muodostavat periaatteitten esitykset tai käytännölliset esimerkit ja missä eritellään, vertaillaan ja yhdistellään kaikkia näitä ajatuksia, tehdään johtopäätöksiä niiden perusteella, muistetaan ne ja sitten pohditaan näitä ajatuksia ja johtopäätöksiä ratkaisujen tekemiseksi, ongelmien voittamiseksi tai myöskin rakentavien ja alati kehittyvien suunnitelmien keksimiseksi tulevaa edistymistä varten. Ajatteleminen alkaa toimia syntymässä niin pian kuin aistit rupeavat lähettämään tietoja aivoihin. Sitä mukaa kuin tieto ja kokemus kasvavat, lisääntyy myös kyky ajatella ja käyttää järkeä. Kenenkään ei tule luulla, että tämä ajattelukyvyn kehittäminen on vain niitä varten, jotka ovat tutkijatyyppejä. Jokainen normaali ihminen on saanut hienon ajattelukoneiston ja on koko elämänsä ajan ominut tietoa lukemalla, näkemällä, kuulemalla ja kokemalla jotain; ja siitä, millä tavalla hän on ominut kaiken tämän tiedon ja suhtautunut siihen, johtuu hänen yksilöllinen henkilöllisyytensä. Mutta koska monet ihmiset eivät ole käyttäneet mieltään paljon muuhun kuin jokapäiväisen elämän välttämättömyyksiin, niin heidän on ehdottomasti opittava harjaannuttamaan, kehittämään ja varjelemaan tätä ajattelukykyä, jos he haluavat saada iankaikkisen elämän.

ALISTA AJATTELU LUOJAN JOHTOON

 4. a) Miltä vaaditaan, jotta ajattelukyky toimisi? b) Mikä tieto on välttämätön oikealle ajattelulle ja miksi?

⁴ Ajattelukyvyn kehittämisen ensimmäinen ehto on tiedon omiminen. ”Poikani, . . . Kun viisaus tunkeutuu sinun sydämeesi ja itse tieto tulee mieluiseksi aivan sinun sielullesi, niin itse ajattelukyky vartioi sinua, itse tarkkanäköisyys suojelee sinua pelastaakseen sinut pahalta tieltä.” (Sananl. 2:1, 10–15, Um) Tässä tulee huomata tiedon, viisauden ja tarkkanäköisyyden eli ymmärryksen käyttö. Koska Jumala loi ihmisen kuvakseen, niin siitä seuraa, että ainoa todellinen tapa ajattelukyvyn harjaannuttamiseksi on ottaa Jumalan päätökset tarkasteltaviksi. Kukaan ei voi saada tietoa tunnustamatta suhdettaan Jumalaan. ”Herran pelko on tiedon alku.” (Sananl. 1:7) Jumalan päätöksiä koskeva tieto on Raamatussa. – Ps. 19:8–12; Joh. 17:17; 2. Tim. 3:16, 17.

 5, 6. a) Miksi on vältettävä riippumatonta ajattelemista? Miten tämä ei edistä joukkopsykoosia? b) Missä suhteessa tulee ihmisen saattaa ajattelunsa sopusointuun toisten kanssa ja miksi?

⁵ Tämän maailman suuntaus on nykyään riippumattoman ajattelun pitäminen ihannetavoitteena, mutta samoin kuin sellaisen tiedemiehen epätodenmukainen ajattelu, joka jättää huomioonottamatta painovoimalain, on tuomittu epäonnistumaan, niin on myös niiden epätodenmukainen ajattelu, jotka koettavat jättää huomioonottamatta ihmisen riippuvaisuuden Jumalasta. ”Miehen vallassa [ei ole], kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jer. 10:23; Sananl. 16:1–3) Kun ihmiset yrittävät ajatella Jumalasta riippumatta, niin he syrjäyttävät hyvyyden, vanhurskauden, hyveen ja uskollisuuden täydellisen mittapuun ja tulevat omien itsekkäitten, syntisten taipumustensa uhreiksi ja rappeuttavat oman ajattelukykynsä. – Room. 1:21–32; Ef. 4:17–19.

⁶ Koska Jumalan Sanan saarnaamisen tarkoitus on tehdä jokainen ajatus kuuliaiseksi Kristukselle, niin siitä seuraa, että tulisi hylätä riippumattoman ajattelun tavoite. (2. Kor. 10:5) Kristityn tulee pukeutua uuteen henkilöllisyyteen, mikä on luotu Jumalan tahdon mukaan. (Ef. 4:20–24) Tämä johtaa siihen, että kaikki kristityt tulevat ajattelemisessaan yhdistetyiksi Jumalaan sekä toisiinsa. (1. Kor. 1:10; Room. 15:5) Se ei edistä joukkoajattelua eikä joukkopsykoosia, kuten jotkut ovat väittäneet. Se johtaa siihen, että kukin antautunut uskova harjaantuu käyttämään ajattelukykyään, ei riippumattomasti, vaan yksilöllisesti, mutta silti Jumalalle alistuvasti ja yhteistoiminnassa lähimmäisensä kanssa. Jumala on luonut tällaista yksilöllisen henkilöllisyyden kehittymistä varten ihmismielen ja -sydämen ja varannut kaiken tarvittavan tiedon ja opetuksen, niin että lukemattomat miljoonat henkilöt tulevat elämään ykseydessä ja rauhassa, vaikka ovatkin yksilöllisiä henkilöllisyyksiä, koska he tunnustavat sekä riippuvaisuutensa Jumalasta että kaikkien Jumalan ihmisperheen jäsenten keskinäisen riippuvaisuuden toisistaan. – Room. 12:4, 5; 1. Kor. 12:12–14, 25; Gal. 5:26; Ef. 4:16; 1. Joh. 4:7, 20, 21.

MITEN VOI OPPIA, SÄILYTTÄÄ MIELESSÄÄN JA PALAUTTAA MIELEENSÄ

 7. Mikä asenne tulee ottaa tietoa omittaessa?

⁷ Tiedon omimiseen tulee antautua ahertaen ja uutterasti sekä olla oppivainen kuin lapsi. ’Kutsu ymmärrystä’; ’hae sitä kuin hopeata’. (Sananl. 2:1–5) ”Viisas ihminen kuuntelee ja omii enemmän opetusta, ja ymmärtäväinen mies on se, joka hankkii taitavaa ohjausta.” (Sananl. 1:5, Um) Tämä merkitsee halukkuutta oppia uusia ajatuksia ja halukkuutta mukauttaa oma ajattelunsa uuteen tietoon, oikaista ajatuksensa, missä se on välttämätöntä, ja puhdistaa pois vanhat ajatukset, jotka huomataan vääriksi. Tässä tekevät jotkut erehdyksen. Kun he tutkivat Jumalan Sanaa, niin he hyväksyvät ainoastaan ne ajatukset, mitkä ovat sopusoinnussa heidän ennaltamuodostamiensa mielipiteitten kanssa, mutta hylkäävät jokaisen ajatuksen, mikä vaatii heitä muuttamaan mielensä. Tämä ei merkitse ajattelukyvyn harjaannuttamista sopusointuun Jumalan ajatusten kanssa, vaan pelkästään Raamatun tarkastamista, jotta nähtäisiin, pitääkö se yhtä omien käsitysten kanssa. On seurattava psalminkirjoittajan esimerkkiä, mikä on Psalmissa 119. Huomaa, miten usein hän tutki ja mietti Jumalan teitä, hänen muistuttimiaan, määräyksiään, käskyjään, sanojaan, lakiaan, oikeudellisia päätöksiään, säädöksiään eli asetuksiaan ja hänen Sanaansa ja hyväksyi ne. – Ps. 25:9; Matt. 18:3; Room. 12:2; 1. Piet. 2:1–3.

 8, 9. a) Miten voidaan parantaa tiedon säilyttämisen ja mieleenpalauttamisen kykyä? b) Mikä raamatullinen neuvo annetaan opitun muistamiseksi?

⁸ Oikea ajattelu vaatii tajuamaan tiedon merkityksen ja säilyttämään sen, kuten Jeesus selitti kylväjävertauksessa. (Matt. 13:23; Luuk. 8:15) Jotta muisti, joka on ajattelukyvyn perusta, voisi säilyttää ja palauttaa mieleen ajatuksia, niin on oltava hyvin tarkkaavainen. Jeesus painotti tätä samassa vertauksessa sanoen: ”Katsokaa siis, miten kuulette.” (Luuk. 8:18; Mark. 4:23, 24) Älä anna milloinkaan aistien turtua eikä tylsyä, niin että tärkeät asiat jäävät huomaamatta. (Room. 11:7; 2. Kor. 3:15; 1. Piet. 5:8; 2. Piet. 3:5, 8) Sitten täytyy tieto painaa muistiin, niin että se voidaan palauttaa mieleen ja käyttää. Tätä ei tehdä opettelemalla ulkoa sanoja, vaan – tapahtumien ja valaisevien esimerkkien ollessa kysymyksessä – kuvittelemalla ne mahdollisimman eloisasti. Periaatteelliset esitykset tai muut käsitteelliset ajatukset taas tulee yhdistää siihen, mitä jo tiedetään, sovittaa tieto sellaiseen totuuskokonaisuuteen, minkä ymmärtää, verrata ajatuksia ja tähyillä uutta, erilaista tai täydellisempää tietoa, mikä saattaisi vaatia oikaisemaan entisiä ajatuksia. Yritä nähdä ihmisen käyttäytymistä koskevista esimerkeistä, mitkä periaatteet olivat vaikuttamassa. On mitä tärkeintä saada selville, mitä tuo kaikki tieto merkitsee itselle, minkä vastuun se tuo ja miten sitä tulee sovelluttaa. Tämä on ajattelukykyä toiminnassa, ja tästä muodostetaan arvokkaita johtopäätöksiä ja säilytetään tieto muistissa sellaisella tavalla, että se voidaan palauttaa mieleen tarvittaessa. – 2. Piet. 1:15.

⁹ Unohtamisen välttämiseksi täytyy muistia virkistää jatkuvasti. (Jaak. 1:25) ”Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.” (Ps. 119:16, 93) Katsokaamme muistin piristämistä koskevaa neuvoa: ”Sentähden minä aina aion muistuttaa teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistetut siinä totuudessa, joka teillä on. Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä.” (2. Piet. 1:12, 13) ”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” (2. Piet. 3:1, 2) Tämä muistin virkistäminen tapahtuu sen kertaamisella, mitä on opittu ja koettu, tehden sen miettimällä, puhumalla toisten kanssa, käymällä kokouksissa ja saarnaamalla talosta taloon. – Ps. 119:52, 61; Room. 15:14, 15; Hepr. 10:32, 33.

SÄILYTÄ TASAPAINO

10. a) Millä tavalla tulee oikaisu ottaa vastaan? b) Miten tarkkanäköisyys auttaa ajattelua?

¹⁰ Ajattelukyky tulee myös säilyttää tasapainossa. ”Terästäkää . . . mielenne toimintaan, pysytelkää täydellisessä tasapainossa.” (1. Piet. 1:13, Um) Tämä varmistaa sen, ettei ihminen ajattele ”itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan [ajattelee] kohtuullisesti”. (Room. 12:3) Se sisältää halukkuuden ottaa vastaan oikaisun ja nuhteen. ”Kurittava nuhde on elämän tie.” (Sananl. 6:23; Ps. 141:5) Kun ei ajattele liian suuria itsestään, niin on valmis, niin, halukas ottamaan vastaan oikaisua. (Hepr. 12:5–11) Kaikki nuhteet eivät tule toisilta. Koska kukin kykenee näkemään enemmän omia hairahduksiaan ja virheitään kuin toiset ja koska hän voi havaita virheellisyydet omassa ajattelussaan, niin siitä seuraa, että itsensä oikaiseminen ja nuhteleminen ovat erittäin tärkeät. (Ps. 19:13, 14; 51:5; Sananl. 28:13) Tulee vertailla ajatuksiaan ja tekojaan jatkuvasti Jumalan Sanaan siten koetellen niitä, jotta näkisi, ovatko ne sopusoinnussa totuuden kanssa. (2. Kor. 13:5) Kehittämällä itsearvostelua Jumalan Sanan valossa voi hyötyä paljosta oikaisusta. (Ps. 119:59, 60, 71; 139:23, 24) Tämä ei ole itsensä tuomitsemisen ehdottamista, vaan tarkoittaa kykyä arvostella itseään rakentavasti, mikä on kehittävää ja hyödyllistä. Se kuuluu tarkkanäköisyyteen ja auttaa varmistautumaan siitä, mikä on tärkeätä. (Fil. 1:9, 10; Kol. 1:9, 10) Tällainen tarkkanäköisyys pitää ihmisen nöyränä ajatuksiltaan, tietoisena siitä, että hänen tietonsa on rajallinen; se varjelee häntä tulemasta liian varmaksi itsestään, omapäiseksi ja toisia arvostelevaksi. Se varjelee osittaiseen tietoon perustuvilta ennakkoluuloilta, mitkä voivat saada toiset kompastumaan. – Sananl. 3:7; 26:12; Room. 12:16; 1. Kor. 8:2; Gal. 6:3.

11. Miten vanhemmat henkilöt voivat säilyttää oppimiskyvyn ja millaisin lisäponnistuksin?

¹¹ Ajattelukyvyn pitäminen toimeliaana auttaa ihmistä säilyttämään oppimisen ja ajattelemisen terveenä vielä, vaikka hänen ikävuotensa karttuvatkin melkoisesti. Jotkut väittävät, että koska he tulevat vanhoiksi, niin heidän ei pidä odottaa oppivan uusia asioita. Tämä ei pidä paikkaansa. Tärkeintä on, että nämä ihmiset säilyttävät halun oppia ja pitää mielensä toimivana.a Heidän on oltava halukkaita omaksumaan uusia ajatuksia ja muuttamaan tapansa. Koska vanhemmalla henkilöllä on paljon enemmän tietoa varastoituna muistiinsa, niin uusien ajatusten vertaaminen ja niiden sovittaminen paikkaansa saattaa tietysti vaatia paljon enemmän ponnistusta ja aikaa. Uusi ja täydellisempi tieto joutuu kohtaamaan vanhemman henkilön suuremman vakiintuneitten ajatusten määrän, ja hänen ajattelunsa mukauttaminen uuteen tietoon, väärän tiedon poispuhdistaminen ja niiden johtopäätösten oikaiseminen, mitkä perustuvat väärään tai epätäydelliseen tietoon, vaatii suurempaa työtä. Mutta vuosikausien harjaannuttamisen ja henkisen toiminnan pitäisi auttaa iäkästä henkilöä tämän tekemisessä. ”Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.” – Sananl. 9:9.

NOPEAN HAVAINTOKYVYN HARJAANNUTTAMINEN ENNAKKOAJATTELULLA

12. Mikä on kypsän ajattelukyvyn todellinen tarkoitus, ja miten se saavutetaan?

¹² Todellinen koetus sen suhteen, onko ajattelukykyä harjaannutettu oikein, tulee tiedon sovelluttamisessa tuottoisaan ja rakentavaan ajatteluun ja toimintaan. Vaikka kaikki ovatkin oppivaisia kuin lapset, niin heidän pitäisi pyrkiä olemaan kypsiä ja täysikasvuisia ymmärtämisessä ja tuottoisuudessa. (1. Kor. 14:20) ”Vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille, joiden havaintokyky on käytössä harjaantunut erottamaan sekä oikean että väärän.” (Hepr. 5:14, Um) Nopea havaintokyky merkitsee jonkin ajatuksen tai teon nopeaa ja tarkkaa arvioimiskykyä, ja siihen liittyy herkkä tunne siitä, mikä on oikein, mikä väärin. Miten havaintokykyä harjaannutetaan? Ei tutkimalla ja ajattelemalla ulkokohtaisesti ja pitämällä itseään erillisenä, vaan ajattelemalla jatkuvasti, miten tämä tieto soveltuu tutkijaan itseensä. (1. Kor. 10:6–12) Kun sitten tehdään päätöksiä, niin opitaan kokoamaan Raamatun periaatteitten ja esimerkkien varasto, näkemään, miten ne soveltuvat pulmaan, ja tekemään senmukainen ratkaisu. Tämä on alussa hidasta ja vaikeata, mutta se tulee harjoituksen avulla nopeammaksi ja täsmällisemmäksi.

13. Miten voitaisiin valaista oikean ja väärän ajattelun eroa, ja miksi johtopäätökset ovat erilaiset?

¹³ Esimerkki hätäisestä ajattelusta voisi esiintyä tapauksessa, missä jonkun on ratkaistava nuhteettomuudessaan pysyminen Jehovan edessä, kun se saattaa hänen elämänsä vaaraan. Hänen tunteensa voi käskeä häntä säästämään henkensä hinnalla millä hyvänsä, ja kun hän lukee Matteuksen 12:1–12, niin hän saattaa päätellä, että Jeesus oikeutti Jumalan sapattilain rikkomisen, jos se hyödyttää ihmiselämää. Tällainen väärä ajattelu johtuu epätäydellisen tiedon käytöstä ja väärästä huomioinnista. Viisas ihminen tutkii seuraavat raamatunpaikat: Matteuksen 10:28; 16:25; Apostolien tekojen 5:29; 2. Mooseksen kirjan 20:8–11; 31:12–17; 35:1–3; 4. Mooseksen kirjan 15:32–36; 5. Mooseksen kirjan 5:12–14, ja oppii ensin tietämään, että nuhteettomuuden säilyttäminen kuolemaan asti on Jumalan Sanan pysyvä periaate. Matteuksen 12:1–12 huolellisempi vertailu toisiin sapattia koskeviin raamatunkohtiin osoittaa, että Jeesus ei rikkonut milloinkaan sapattilakia, sillä syöminen, kuoppaan pudonneen eläimen vapauttaminen tai sairaiden parantaminen ei ollut koskaan ollut vastoin sapattilakia. Kun ihminen omaa täsmällisen tiedon ja tarkkanäköisyyden, niin hän kykenee ajattelemaan terveesti ja tekemään oikeat ratkaisut.

14. Miten kolme heprealaista osoitti, että he olivat varjelleet ajattelukykynsä?

¹⁴ Tätä valaisee kolmen heprealaisen Babyloniassa antama esimerkki. He tunsivat Jumalan lain kuvien kumartamisesta ja ymmärsivät siihen sisältyvän periaatteen. Epäjumala oli epäjumala, olipa se sitten poliittinen tai uskonnollinen, eikä se, että Jehova oli käskenyt heitä palvelemaan hallitusta, merkinnyt sitä, että he voivat rikkoa hänen lakiaan vastaan. Heidän asemansa, henkilökohtainen vapautensa tai elämänsä eivät olleet niin tärkeitä kuin uskollisuus Jumalaa kohtaan. Uskollisuuden ja tottelevaisuuden periaatteet olivat syöpyneet heidän mieleensä, ja heidän havaintokykynsä oli hyvin harjaantunut. He eivät pohtineet kauan päätöstään, vaan vastasivat heti, että he eivät kumartuisi maahan siitä huolimatta, näkisikö Jumala hyväksi vapauttaa heidät vai ei. Heidän ajattelunsa oli tervettä ja päättäväistä ja sai Jehovan siunauksen. – Dan. 3. luku; Hepr. 11:34, 39, 40.

15, 16. a) Mitä oikea, päättäväinen ajattelu vaatii? Valaise. b) Miten Jeesus ja Pietari osoittivat tämän?

¹⁵ Terve ja päättäväinen ajattelu vaatii henkilöä ajattelemaan tällaisia pulmia ennen niiden ilmaantumista. Ei voida ottaa sellaista asennetta, että niistä huolehditaan sitten, kun aika tulee. Raamattua tai Vartiotornia tutkittaessa on aika ajatella huolellisesti kaikkia asiaan liittyviä periaatteita. Kun luetaan nuhteettomuutensa säilyttäneistä uskollisista kristityistä, niin tulee harkita asiaan sisältyviä periaatteita ja päättää itse noudattaa samanlaista uskollista menettelyä. (Hepr. 12:1–3) Tällainen terve, perusteellinen, omakohtainen ajattelu tutkittaessa valmentaa tuleviin ratkaisuihin. Ollessaan todellisen ratkaisupakon edessä, kenties ankarasti vainottuna ja ilman Raamattua tai edes tilaisuutta palauttaa mieleen ja harkita huolellisesti kaikkia todisteluperusteita, kristitty siitä huolimatta kykenee tekemään oikeat ratkaisut. Jos hän makaa pahasti vahingoittuneena ja jos antautumattomat perheenjäsenet ja vaikuttava joukko lääkäreitä painostaa häntä ottamaan verensiirron, niin hänen ennakkoajattelunsa ja päätöksensä auttaa häntä selittämään tyynesti päätöksensä ja pitämään siitä kiinni. Jollei Jumalan Sanaa ajatella etukäteen, niin se saattaa ajattelun tunteitten ja hyödyllisyysnäkökohtien eikä periaatteen alaiseksi.

¹⁶ Oikea ennakkoajattelu vahvisti Jeesusta hänen uskollisella tiellään. Hän tunsi Jumalan Sanan ja miten se soveltui häneen ja kykeni etukäteen vahvistamaan hänen kärsimyksenkestämispäätöstään. Kun Pietari, harkitsematta samalla tavalla Jumalan tahtoa asiassa, pani vastaan, niin Jeesus nuhteli häntä seuraavin sanoin: ”Sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” (Matt. 16:23) Juuri tämä sama ennakkoajattelun puute heikensi Pietarin, niin että hän kielsi Jeesuksen. (Matt. 26:33–35, 70–75) Mutta miten terveesti hän ajattelikaan, kun hän selitti Jumalan Sanan ja hengen vahvistamana ja harjaannutettuaan ajattelukykyään: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”! (Apt. 5:29) Kaikkien tulee siis varjella ajattelukykyään vahvistamalla sitä, kun heillä on tilaisuus siihen. Silloin on ihmisen ajattelukoneisto valpas, terve ja hyvin pystyvä varjelemaan häntä ahdingon aikana.

17. Miksi nyt on niin tärkeätä varjella ajattelukykyä, ja mikä loppusyy mainitaan?

¹⁷ Kaikkien ihmisten ajattelukyky joutuu nyt näinä viimeisinä päivinä kaikkien aikojen suurimpaan koetukseen, kun Saatana Perkele käyttää suurempaa oveluutta kuin koskaan aikaisemmin. Kaikkien tulee sen tähden olla ahkeria täsmällisen tiedon hankkimisessa ja valppaita tekemään oikeita huomioita, vertaamaan kaikkia ajatuksia ja painamaan ne muistiin sekä pitämään oma ajattelukykynsä toimeliaana ja aina Jumalan tahtoon alistuvana. (Gal. 6:5) ”Kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.” (1. Piet. 4:7) Varjele ajattelukykyäsi tutkien ja rukoillen, niin ”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa”. – Fil. 4:6–9.

[Alaviitteet]