Menestyykö kristillinen avioliitto Afrikassa?

KRISTIKUNNAN kirkot ovat lähettäneet jo useita vuosisatoja lähetyssaarnaajia Afrikkaan, ja tuhansia on kastettu vuosien mittaan. Vuonna 1968 oli kirkon jäseniä arviolta 42 056 000 eli 1/8 Afrikan koko asukasluvusta. Mutta millainen on tilanne kristillisen avioliiton suhteen?

Saharan eteläpuolella olevissa eri maissa suoritetut tutkimukset paljastavat, että afrikkalainen on itsepintaisesti pitänyt kiinni perinnäisistä avioliittomuodoista. Useimmat afrikkalaiset, jotka ovat nimikristittyjä, eivät mene kirkkoihin solmimaan avioliittoa, koska he pitävät kirkkohäitä tai mitä tahansa muuta avioliiton solmimista liian länsimaalaisena. Lisäksi on viime vuosina teollistumisella ja muuttuvalla yhteiskuntarakenteella myös ollut vaikutuksensa perinnäisiin häätapoihin. Monet, varsinkaan nuoret, eivät välitä avioitua heimotapojensakaan mukaan.

HEIMOHÄÄT – KIRKKOHÄÄT

Koko Afrikan (anglikaanisten) arkkipiispojen konferenssin valtuuttamassa ja Adrian Hastingsin suorittamassa tutkimuksessa ilmoitetaan, että eräällä alueella Keniassa suoritettiin vuodessa keskimäärin kymmenen anglikaanista kirkollista vihkimistä 4 000 kastetoimitusta kohden. Eräässä Ugandan hiippakunnassa oli vain neljätoista kirkollista vihkimistä mutta 92 604 kastetoimitusta. Raportti osoittaa tämän suuntauksen vallitsevan kautta Afrikan.

Siihen, että afrikkalainen avioituu heimotapojen mukaan eikä kirkossa, vaikuttavat monet tekijät. ’Morsiamenhinnan maksaminen on tavallisesti välttämätöntä joka tapauksessa, joten miksi maksaa kirkollisen vihkimisen lisäkuluja?’ hän päättelee.

Käsitellessään tätä tilannetta J. Henry Okulla ilmotti Afrikasta seuraavaa lehdelle The Christian Century: ”Kirkkohäitten tiedetään olevan kalliit, ei ainoastaan siksi, että vaaditaan paljon rahaa [tytön vanhempien taholta morsiamenhinnan muodossa], vaan myös länsimaisten häätapojen vuoksi, jotka on omaksuttu – kalliit vihkipuvut, suuret vastaanottajaiset, joissa tarjotaan olutta ja muita alkoholijuomia. Monet ovat sitä köyhempiä päästyään naimisiin. Jotkut nuoret sopivat sen tähden yksinkertaisesti yhteisen elämän alkamisesta; vasta myöhemmin he laillistavat lupauksensa tytön vanhempien edessä ja yhteiskunnan silmissä. Mutta vaikka yhteiskunta onkin täysin hyväksynyt heidän avioliittonsa, niin kirkko kieltäytyy silti suomasta heille tätä tunnustusta, ja heiltä ja heidän lapsiltaan kielletään sakramentit.”

Itäafrikkalainen pappi J. Labreche mainitsi toisen hyvin vaikuttavan tekijän: ”Afrikkalaiset haluavat hedelmällisen avioliiton, eikä heitä saada helposti sitoutumaan eliniäkseen, ennen kuin heillä on takeet siitä, että he saavat lapsia. Salavuoteus tulee luonnolliseksi kokeilukeinoksi.” Afrikkalainen tapa on, että lapsen syntymä sinetöi avioliiton. Ennen sitä suhde on useissa tapauksissa paremminkin ”koeavioliitto”.

G. E. Currensin ja R. J. Paynen mukaan, jotka ovat Liberian evankelis-luterilaisen kirkon edustajia, ”avioliittoa ei pidetä yhteiskunnan hyväksymän miehen ja naisen välisen liiton alkuna, vaan pikemminkin sellaisen liiton onnistumisen käänteentekevänä todisteena”.

Se saattaa alkaa, kuten Kenian taita-heimon keskuudessa, kun mies, ”tuleva isä”, antaa pantin, kifun, tytön vanhemmille todisteeksi aikomuksestaan lopullisesti varmistua vaimon lapsensaantikyvyistä. Siksi hän hankkii morsiamen vanhempien äänettömän hyväksymyksen sukupuolisuhteille, jotka johtavat tytön lisääntymiskyvyn todentamiseen. Suhteen varsinainen vahvistaminen avioliitoksi voi tulla sen jälkeen, kun vaimo näyttää toteen, ettei hän ole hedelmätön.

KIRKON MUKAUTUMINEN HEIMOTAPAAN

Kohdatessaan sen voimakasta vastustusta, mitä pidetään länsimaisina eli eurooppalaisina häätapoina, monet paikalliset papit ovat painostaneet omien kirkkojensa päämiehiä muuttamaan kirkon sääntöjä seurakuntalaisilleen tai uusille käännynnäisilleen sopiviksi. Heidän kirkkojensa korkea johto on ollut hidas tekemään virallisia muutoksia, jotka sallisivat kastettujen afrikkalaisten avioitua heimotapojen mukaisesti ja silti pysyä hyvässä asemassa. Kirkot eivät halua kuitenkaan menettää jäseniä.

Seurauksena on ollut, että monet kirkot ovat tapahtumain paikallisnäyttämöllä olleet suvaitsevaisia, kun kirkon jäsenet avioituvat mieluummin heimotavan mukaan kuin kirkossa. Kirkkokuria toteutetaan vähän jos lainkaan. Jotkut kirkot ovat menneet niinkin pitkälle, että ovat ottaneet käyttöön ”siunausjumalanpalveluksen” niitä varten, jotka ovat menneet ns. ”koeavioliittoihin”, vaikkei se olekaan laillistettua.

Jos uudet käännynnäiset ovat jo avioituneet heimohäitten mukaisesti, niin monet kirkot suostuvat kastamaan heidät. Lisäpulmia tulee, jos afrikkalainen on moniavioinen, jolloin vaimoja on useampia. Vuonna 1888 anglikaaninen Lambethin konferenssi ”oli valmis eräissä tapauksissa myöntämään heille [moniavioisille] kasteen, ja toiset protestanttiset kirkot tekivät samoin silloin tällöin”, Hastingsin ilmoituksen mukaan. Kuitenkin on useimpien kirkkojen virallinen asenne ollut moniavioisuutta vastaan, joskin ne ovat olleet taipuvaisia suhtautumaan lempeämmin moniavioisten myöhempiin vaimoihin.

Vatikaani taipui vuoden 1972 alussa painostuksen edessä ja julkaisi uudet säännöt aikuisten jäseneksi otosta kutsuen moniavioisia ”kannattajien” luokaksi. Nämä käännynnäiset voivat osallistua kirkon moniin toimintoihin, vaikka heidän täytyy luopua virallisesti moniavioisuudesta ennen kastetta.

Eräitten kirkkojen virallisen asenteen vastaisesti on Liberian evankelis-luterilainen kirkko kastanut moniavioisia yli 20 vuotta sillä ehdolla, että useampia vaimoja ei hankita. Tämän menettelyn puolustukseksi Currens ja Payne väittävät yhteisessä lehdessään: ”Tämä menettely on eloisa todistus armollisesta Jumalasta, joka kohtaa ihmiset siellä, missä he ovat, ja hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat ja muuttaa sitten Hengellään heidän elämänsä. Se on armoa toiminnassa tämän sukupolven afrikkalaiselle.”

”SUUNNATON HARMAA ALUE”

Pappien Currensin ja Paynen mielipiteen mukaan ”kirkon edessä oleva todellinen kysymys ei ole moniavioisuus vaan pikemminkin se, mitä tehdä sille suunnattomalle harmaalle alueelle, jonka muodostavat niiden miesten ja naisten välisten suhteitten ratkaisemattomat vaikeudet, jotka ovat naimattomia tai ns. yksiavioisia”.

Heidän raporttinsa jatkaa: ”On todella hyvin kyseenalaista, onko 90 prosenttia Liberian luterilaisen kirkon jäsenistä ’yksiavioisia’, jos sillä tarkoitetaan avioliittoa, jossa aviomies ja vaimo ovat uskollisia toisilleen. Useimpien jäsenten keskuudessa on vallalla eriasteisia avioliiton ulkopuolisia rakkaussuhteita – satunnaisesta aviorikoksesta tai tilapäisen rakastajan ottamisesta silloin, kun vaimo imettää lasta, verhottuun mutta vakiintuneeseen jalkavaimon pitoon saakka. Heimokulttuuri hyväksyy tällaiset suhteet, ja niitä harjoitetaan melkein yleisesti yhteiskunnan länsimaistuneessa osassa.”

Millaiset ovat seuraukset? Sama luterilainen raportti jatkaa: ”Kirkon menettelytapa on itse asiassa ollut mitä hedelmällisintä maaperää petoksen ja ulkokultailun kukoistamiselle. . . . Eikö siinä ole jotakin vakavasti väärää, kun kristityt turvautuvat petokseen pysyäkseen kirkossa?”

MISSÄ ON VIKA?

Siitä ei ole epäilystäkään, että jokin on vakavasti vialla! Sitä niitetään, mitä on kylvetty. Ulkokultainen kirkko tuottaa ulkokultaisia jäseniä. Sen sijaan että afrikkalaisille käännynnäisille opetettaisiin syvää kunnioitusta Jumalaa ja hänen periaatteitaan kohtaan, joita täytyy noudattaa puolueettomasti ympäri maailman, tavaksi on tullut sovittelu ja mukautuminen. Ilmeisenä tavoitteena on käännynnäisten tekeminen ja heidän pitämisensä hinnalla millä hyvänsä. Harvoin erotetaan ketään jäsentä aviorikoksen tai ”koeavioliiton” takia. Moniavioisuutta suvaitaan ja se annetaan anteeksi.

Kristikunta ei ole antanut voimaa avioliittojen vakiinnuttamiseksi yhteiskunnallisen muutoksen pyyhkäistessä yli mantereen ja heittäessä lukumäärältään lisääntyvät joukot moraalisesti tuuliajolle. Selostaessaan surullisia seurauksia Etelä-Afrikan avioliittoraportissaan D. W. T. Shropshire sanoi: ”Alkuasukaskaupunkikuntamme ovat täynnä miehiä ja naisia, joita ei ole vihitty kristillisin menoin eikä alkuasukastavoin ja jotka eivät ole kummankaan lain kurin alaisia.”

MISSÄ KRISTILLINEN AVIOLIITTO MENESTYY

Kristikunta on tunnustetusti epäonnistunut afrikkalaisen auttamisessa omaksumaan kristillisiä avioliiton mittapuita. Mutta merkitseekö tämä, että kristillinen avioliitto ei voi menestyä Afrikassa? Ei, sillä on suuri ero sen välillä, mitä opetetaan ja sallitaan kristikunnan kirkoissa, ja sen välillä, mitä Raamattu opettaa ja kannustaa aitoja kristittyjä tekemään.

Vakuuttavan todistuksen tarjoaa Jehovan kristittyjen todistajien elämä. Heitä on nykyään Afrikassa yli neljännesmiljoonan. He ovat oppineet tuntemaan Jumalan mittapuut, jotka on esitetty Raamatussa, ja he iloitsevat onnellisina perheissään siitä johtuvista eduista ja siunauksista. Afrikkalaiset osoittautuvat täysin kykeneviksi ylläpitämään Jumalan yleviä aviollisia mittapuita tarvitsematta erikoismyönnytyksiä.

”Koeavioliitto” on hylätty sellaisena, mikä se on: haureutena. Kun noudatetaan Raamatun neuvoa avioitua ’vain Herrassa’, niin se takaa sen, että saa puolisoksi uskovan toverin. (1. Kor. 7:39) Tosi kristityt vanhemmat eivät tee morsiamenhinnasta kohtuutonta, sikäli kuin sitä pyydetäänkään. Hedelmättömyyden mahdollisuus otetaan huomioon, mutta jos näin tapahtuu, kun halutaan lapsia, niin avioparia lohduttaa se tieto, että Jumala voi korjata sellaisen tilan täydellisessä uudessa järjestelmässään. Sillä välin he voivat iloita täysin määrin ’hengellisten lasten’ tuottamisesta auttamalla toisia pelastustielle.

Tosi kristityt eivät Afrikassa emmi lainkaan mennä valtakunnansaliin vihittäväksi avioliittoon ja saamaan hyviä neuvoja joltakulta vanhimmalta avioliiton vastuista ja eduista. Tämä palvelus ei maksa mitään. Sen jälkeen he varmistautuvat siitä, että heidän avioliittonsa on asianmukaisesti rekisteröity.

Rakkaus ja kunnioitus auttavat kristittyä avioparia pysymään antautuneena Jumalalle ja toisilleen sallimatta keidenkään muiden tunkeutua tähän avioliittoon aiheuttamaan mustasukkaisuutta tai tahraamaan aviovuodetta. (1. Kor. 7:1–5) Avioliitto on ylevä ja saa tosi arvokkuutta, kun aviomiestä kehotetaan omaksumaan päänasemansa ja ’rakastamaan vaimoaan niin kuin itseään’. Kristus on mallina siinä, miten hän rakastaa seurakuntaa. Vaimoa vuorostaan opetetaan osoittamaan ’syvää kunnioitusta miestään kohtaan’ (Um). He asettavat yhdessä tavoitteekseen lastensa kasvattamisen kristillisen kodin rakkaudellisessa ilmapiirissä. – Ef. 5:21–33; 6:1–4.

Eräs, joka nyt on todistaja, oli aikaisemmin kastettu katolilaiseksi, vaikka hän olikin yhä moniavioinen ja harjoitti fetissiuskontoa. Yhtenä Jehovan todistajista hän ei ole enää moniavioinen. Myös hänen kaksi entistä vaimoaan on nyt todistajia. Toinen heistä on sen jälkeen mennyt uudelleen naimisiin ja palvelee kokoajan evankelistana. Tämä entinen moniavioinen selittää nyt mustasukkaisuudesta vapaassa kodissaan: ”Omatuntoni on puhdas, koska minä noudatan Jeesuksen neuvoa, että saa olla vain yksi vaimo. Minä tiedän, että mukaudun Herran luotettaville kristityille määräämään järjestelyyn.”

SAATETUT OIKAISEMAAN ELÄMÄNTAPANSA

Tuhannet vilpittömät Jumalaa pelkäävät afrikkalaiset suorittavat oikaisuja henkilökohtaisessa elämässään joka vuosi täyttääkseen Raamatun mittapuut ja Jehovan todistajien järjestämän kristillisen kasteen kelpoisuusvaatimukset. Jos joku elää ”koeavioliitossa” tai on avioitunut heimotapojen mukaan, niin häntä autetaan saamaan avioliittonsa rekisteröidyksi samalla, kun kaikkien asianosaisten mieleen painetaan, että aviopari omaksuu avioliiton täydet vastuut ja edut.

Jos joku on jo moniavioinen tullessaan tuntemaan Jumalan totuuden, niin mielessä ja sydämessä on luonnollisesti tunnetaistelu. Asiaan liittyy myös taloudellisia tekijöitä, koska lisävaimot ja -lapset olivat aiemmin hyödyllisiä viljan istuttamisessa ja sadonkorjuussa. Mutta kun ihminen todella rakastaa Jumalaa, niin se saa hänet poistamaan kaikki sitä yhtä, ensimmäistä, lukuun ottamatta, joka on todella hänen vaimonsa. Hän on halukas tekemään näin, vaikka hän on saattanut kiintyä enemmän nuorempaan toiseen vaimoon tai vaikka vanhempi vaimo ei olisi yhtä kiinnostunut tutkimaan Raamattua kuin joku myöhemmistä vaimoista. – Sananl. 5:18.

Ryhdytään toimenpiteisiin kaikkien myöhempien vaimojen lähettämiseksi pois, joko heidän palauttamisekseen vanhempiensa kotiin, jos se on sopivaa, tai asumaan eri kodeissa. Asiat hoidetaan kunniallisesti. Lapsienkin huolenpitoon varaudutaan riittävässä määrin. Eikä peltojakaan jätetä hoitamatta, sillä todistajat auttavat toisiaan tarpeen mukaan siirtyen maatilalta toiselle, kunnes raskas istutus- ja elonkorjuutyö on tehty.

Kun vilpittömät afrikkalaiset tutkivat Raamattua, niin he huomaavat, että moniavioisuutta harjoitettiin patriarkallisina aikoina eikä sitä kielletty Mooseksen lain alaisuudessakaan. Mutta sen sijaan, että tosi palvojat yrittäisivät palata tuohon esikristilliseen aikaan pitäen sitä ennakkotapauksena moniavioisuuden tai avioeron puolustelemiseksi, he katsovat tarkemmin nähdäkseen, mikä Jumalan tahto on kristittyihin nähden nykyään.

Jeesus sanoi, että esikristilliset mahdollisuudet avioeron saamiseksi eri perustein tehtiin ihmisten ’sydämen kovuuden tähden’. Jos joku väittelee avioeron myöntämisen puolesta millä tahansa perusteella tai moniavioisena useamman kuin yhden vaimon pitämisen puolesta, niin hän sanoo itse asiassa Jumalalle: ’Minä haluaisin myönnytyksen tehtäväksi kovasydämisyyteni tähden.’ Jeesus puolusti Jumalan yksiavioisuusnormia, mikä oli vallalla Eedenissä, jossa vain ’kaksi on yhtä lihaa’. Tämä on mittapuu hänen uudessa asiainjärjestelmässään; sen tähden on nyt sopivaa, että näin menetellään kristillisessä seurakunnassakin. – Matt. 19:3–8.

Kristillinen avioliitto menestyy Afrikassa. Siitä huolimatta, että kristikunta on surkeasti laiminlyönyt sen opettamisen Afrikan asukkaille, miten tulee viettää kristillistä elämää ja vastustaa sitä moraalista rappeutumista, mikä jäytää avioliittoa, Jehovan kristityt todistajat ovat todistus siitä, että kristillinen avioliitto menestyy. He opettavat afrikkalaisille tovereilleen, miten tulee elää onnellisesti myös kristillisessä avioliitossa. He noudattavat Raamatun kehotusta: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” – Hepr. 13:4.