Halventaako kuolemanrangaistus koko elämän?

JOS me arvostamme jotakin suuresti, niin me olemme tavallisesti halukkaita maksamaan siitä korkean hinnan. Mutta jos me pidämme jotakin halpana, niin maksamme siitä hyvin vähän tai emme mitään. Sehän on vain järkevää.

Rikoksesta rankaisemisesta on myös yleensä ajateltu tällä tavalla. Rikollisen pitäisi ”maksaa” rikoksestaan suhteessa sen vakavuuteen tavallisesti sakoilla tai vankeudella. Raamatullisessa laissa tätä periaatetta noudatettiin vielä tarkemmin. Se vaati rikollista maksamaan korvauksen mistä tahansa menetyksistä ja lisäksi rangaistukseksi vahingonkorvauksen. Verta verrasta -periaate ulottui jopa murhaan. Jumalan laki vaati ”hengen hengestä”. – 5. Moos. 19:21.

Ihmisten ajatuksissa tämä samanarvoisuussuhde jätetään usein huomioon ottamatta, kun on kysymyksessä henkirikos. Huomio siirtyy uhrin elämästä murhaajan elämään. Mahdollisten tulevien viattomien uhrien elämä jätetään myös huomioon ottamatta, samalla kun syyllisen murhaajan elämä muuttuu hyvin kallisarvoiseksi. Hyvää tarkoittavat kuolemanrangaistuksen vastustajat sanovat, että tämän elämän päättäminen halventaisi koko elämän, se häpäisisi ”elämän pyhyyttä”. Onko tällainen katsantokanta järkevä?

Kuten aikaisemmin huomautettiin, se miten paljon me arvostamme jotakin ilmenee tavallisesti siitä, miten korkean hinnan me olemme halukkaat maksamaan siitä. Tulisiko murhan viattoman uhrin elämän arvo alentaa pelkän varastetun tai turmellun omaisuuden arvoiseksi ja korvata vain vankeustuomiolla? Ilmeisesti monet ajattelevat niin. Mutta elämän Alkuunpanija arvioi viattoman elämän yhtä arvokkaaksi kuin on enin, mitä murhaajalla on annettavana: hänen oma elämänsä. ”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava.” Tämä Jumalan antama laki kaikkea muuta kuin halventaa elämää, se antaa sille korkeimman mahdollisen arvon; sen hinta on niin korkea, että monet eivät halua nähdä sitä maksettavan. – 1. Moos. 9:6.

Eivätkö tosiasiassa juuri ne, jotka määräävät lieviä rangaistuksia elämän riistämisestä, halvenna elämää? Heidän tasapainoton näkemyksensä on ilmeinen, kun harkitsemme sitä, mitä he ajattelevat muista asioista, joissa on kysymyksessä elämä. Onko johdonmukaista vastustaa muutaman sadan syyllisen murhaajan elämän riistämistä ja samanaikaisesti puoltaa arviolta 50 miljoonan viattoman ihmissikiön teurastamista vuosittain aborttien muodossa kautta maailman ja jopa laillistaa se?

Tai kuinka järkevää on vastustaa murhanhimoisten rikollisten kuolemanrangaistusta ja kuitenkin puolustaa lähimmäistensä parhaimmiston tappamista sodissa poliittisten erimielisyyksien vuoksi? Esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitea julisti, että kuolemanrangaistus on ”elämän pyhyyden” häpäisemistä. Kuitenkin samaan aikaan neuvosto jakoi useita tuhansia dollareita afrikkalaisille sissijoukoille, jotka tappoivat ihmisiä poliittisten syiden vuoksi!

Ilmeisestikään ”elämän pyhyys” ei ole todellinen kiistakysymys monien kuolemanrangaistuksen vastustajien kohdalla. Onko viisasta asettaa niin vastakkaiset arvot omaavien ihmisten mielipiteet, olkootpa ne miten hyvää tarkoittavia tahansa, Jumalan tuomion edelle tässä asiassa?

Onko se murha?

Sellaiset tunnepitoiset kuvaukset kuin ”laillistettu murha” myös väistävät todellisen kiistakysymyksen. ”Murha” itsessään on lakikielen termi, joka tarkoittaa laitonta tappamista, samoin kuin ”varastaminen” merkitsee laitonta ottamista. Näin ollen jos poliisi takavarikoi rikollisen aseen, sitä ei voida kutsua ”varastamiseksi”. Samoin ei myöskään laillista teloitusta voida määritelmän mukaan kutsua ”murhaksi”. Raamattu tekee hyvin selväksi tämän murhan ja tappamisen välisen eron.

Jumalan laki varasi turvapaikan jokaiselle, joka tappoi vahingossa. Koska sellaiset henkilöt eivät olleet syyllistyneet murhaan, niin he voivat välttyä kuolemanrangaistukselta, jos heidän syyttömyytensä voitiin todistaa tuomarien edessä. Silti jopa tahattoman tappajan piti kärsiä rangaistus, mikä korostaa sitä, miten paljon Jumala arvostaa kenen tahansa viatonta elämää. Tahatonta tappajaa vaadittiin asumaan turvapaikaksi määrätyssä kaupungissa silloin virassa olevan ylimmäisen papin kuolemaan asti. Hän ei voinut lähteä sieltä ennen sitä, koska siten tekemällä hän olisi vaarantanut henkensä. – 4. Moos. 35:6–32.

Mutta mistä valtio nykyään saa valtuuden surmata rikolliset? Raamattu osoittaa, että Korkein Lainantaja, Jehova, on valtuuttanut hallituksen ”esivallat” toimimaan ”Jumalan palvelijana, kostajana vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa”. Siis ”se [esivalta] ei kanna tarkoituksetta miekkaa”. – Room. 13:1, 4; 1. Piet. 2:13, 14.

Apostoli Paavali osoitti tunnustavansa tämän valtion ”miekan” silloinkin, kun hänen oma elämänsä oli vaakalaudalla. Kun hän joutui maaherra Festuksen eteen väärien syytösten takia, joiden vuoksi hän olisi voinut saada kuolemanrangaistuksen, niin hän ei kiistänyt valtion oikeutta toimia. Päinvastoin Paavali sanoi: ”Jos toisaalta olen todella väärintekijä ja olen tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, niin en pyydä vapautusta kuolemasta.” – Apt. 25:11.

Onko se pelote?

Pelottaako kuolemanrangaistus ihmisiä suorittamasta murhia? Ihmisen Tekijä, joka tuntee ihmisen ajattelutavan hyvin, sanoo, että näin on. Puhuessaan väärästä todistajasta, jonka todistus saattoi jopa aiheuttaa kuoleman uhrilleen, Jumalan laki sanoi, että ”tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljellensä . . . Älä sääli häntä.” Rangaistuksen piti olla ”henki hengestä”. Huomauttaen tämän nimenomaisen tuomion pelottavasta vaikutuksesta Laki sanoo: ”Muut kuulkoot sen ja peljätkööt.” – 5. Moos. 19:16–21; 13:6–11.

Jotkut saattavat vastata, että kuolemanrangaistuksen pelottavaa vaikutusta ei ole todistettu. Mutta harkitsehan: Jos se pelottaisi edes muutamaa mahdollista murhaajaa, mutta sitä ei käytettäisi, niin kuka vastaisi heidän viattomien uhriensa elämästä? Toisaalta jos kuolemanrangaistus pannaan toimeen, vain murhaajien elämä menetetään. Kumpien elämää sinä pidät arvokkaampana?

Murhaajat tappavat liian usein uudestaan sekä vankilan sisä- että ulkopuolella. ”Murhan käypä hinta [vankilan sisäpuolella on] kaksi savukerasiaa”, todisti Lewisburgissa Pennsylvaniassa sijaitsevan Yhdysvaltain liittovaltion kuritushuoneen entinen vanki. Siinä ja muissa vankiloissa oli sattunut joitakin murhia. Miksi elämä on siellä niin halpaa? Murhaajilla, joilla on pitkäaikainen tuomio, ”ei ole mitään menetettävää”, hän sanoi.

Myös ”yhteiskuntaan sopeutetut” murhaajat jatkavat viattomien ihmisten elämän riistämistä. Eräässä äskeisessä tyypillisessä tapauksessa murhaaja, ”joka joutui vankilaan yli viideksi vuodeksi nuoren naisen murhasta ja joka myöhemmin pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuonna 1973, koska hän oli ’mallivanki’, on tuomittu elinikäiseen vankeuteen melkein samalla lailla suoritetusta menestyvän näyttelijättären surmaamisesta”, kertoi New York Times. Selvästikään kuolemanrangaistus ei halvenna viattomien ihmisten elämää, vaan sen puuttuminen!

Tekeekö lain puolueellinen soveltaminen joidenkin ihmisryhmien hyväksi kuolemanrangaistuksen arvottomaksi? Tämän ajattelutavan mukaan kaikki vangit pitäisi päästää vapaiksi, koska eri tuomarit langettavat usein erilaisia tuomioita samoista rikoksista! Kuitenkin vuonna 1971 eräs Illinois’n osavaltion mustaihoinen senaattori julisti kuolemanrangaistusta puoltaessaan: ”Tajuan, että useimmat niistä, jotka saisivat kuolemanrangaistuksen, ovat köyhiä, mustia ja vailla ystäviä. Tajuan myös, että suurin osa heidän uhreistaan on köyhiä, mustia, vailla ystäviä ja kuolleita.”

Ihmisten nykyisessä tuomintajärjestelmässä tapahtuva syrjivä rankaiseminen osoittaa pelkästään Raamatun lain viisauden, kun se vaati murhasta ”ehdottomasti” (UM) saman rangaistuksen jokaisessa tapauksessa. Silloin rikollinen tiesi täsmälleen, mitä odottaa, jos hän harkitsi murhan tekemistä, eikä hän elätellyt mielessään toiveita lievemmästä rangaistuksesta ”lempeältä” tuomarilta tai syyllisyytensä myöntämisen ansiosta. – 4. Moos. 35:16–21.

Kristityt eivät tietenkään ole Moosekselle annetun lain alaisuudessa. Ja edellä mainittu ei merkitse sitä, että Kristuksen lunastusuhrin hyöty pidätettäisiin katuvilta murhaajiltakaan. He saattavat olla niiden ”epävanhurskaiden” joukossa, jotka hyötyvät ylösnousemustoivosta. – Apt. 24:15; 1. Tim. 2:5, 6.

Vaikutus yhteiskuntaan

Kun valtio itse asiassa julistaa, että murha ei ole enää sen vakavampaa kuin ryöstö tai muut rikokset vapauttamalla jatkuvasti murhaajia suhteellisen lyhyiden tuomioiden jälkeen, niin miten sellainen ihmiselämän halventaminen vaikuttaa itse yhteiskuntarakenteeseen? Eräs osoitus on se, mitä tapahtui kaikenlaiselle rikollisuudelle Yhdysvalloissa sen jälkeen, kun kuolemanrangaistus lopetettiin 1960-luvun puolivälissä.

Huomaa oheisesta taulukosta Yhdysvalloissa sattuneiden murhien suhteellisen muuttumaton lukumäärä ainakin kolmen vuosikymmenen ajan. Mutta mitä tapahtui, kun teloitukset loppuivat? Murhien määrä (yhdessä useimpien muiden rikosten määrän kanssa) nousi yhtäkkiä jyrkästi vain yhdessä vuosikymmenessä melkein kolminkertaiseksi verrattuna aikaisempaan keskiarvoon! Epäilemättä asiaan liittyy myös muita tekijöitä, mutta voiko kukaan varmasti sanoa, että rikollisuuden kasvun ja kuolemanrangaistuksen lopettamisen välillä ei ole mitään yhteyttä?

Jos kuolemanrangaistus ”tekee yhteiskunnan epäinhimilliseksi”, kuten monet itsepintaisesti väittävät, niin siitä seuraisi, että sen poistamisen pitäisi varmasti pyrkiä tekemään yhteiskunta inhimillisemmäksi. Miksi sitten epäinhimillisyys Yhdysvalloissa (mitattuna vakavien rikosten lukumäärässä) yhtäkkiä kasvoi huimaavasti juuri silloin, kun teloitukset loppuivat? Mikä todellisuudessa ”tekee yhteiskunnan epäinhimilliseksi” – kuolemanrangaistus vai viattomien ihmisten elämän halventaminen rikollisten riistettäväksi?

Tässä kuten kaikissa muissakin asioissa ihmiskunta maksaa siitä, että se on jättänyt huomioon ottamatta Jumalan sanasta löytyvät periaatteet ja viisauden. Varmasti Raamatussa esitetty yksinkertainen ja käytännöllinen oikeuden mittapuu ’tekee maailman viisauden tyhmyydeksi’ ja ’saattaa viisaat häpeään’. – 1. Kor. 1:20, 27.

Voimmeko me koskaan odottaa varmaa oikeutta nykyisten hallitusjärjestelmien alaisuudessa? Raamattu osoittaa, että se tulee vain Jumalan valtakunnan alaisuudessa hänen vanhurskaan hallitsijansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Vapauttaessaan ihmiskunnan nykyisestä epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä hän tulee toimimaan tosi oikeuden mukaan: ”[Hän] tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; . . . [hän] surmaa jumalattomat.” – Jes. 11:4.

[Kaavio s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

YHDYSVALLOISSA SUORITETTUJEN TELOITUSTEN JA MURHIEN VERTAILUA

TELOITUKSIA VUOSITTAIN = ▫

MURHIA VUOSITTAIN = ▪

200 ▫ 22000

175 ▪ 20000

150 18000

125 ▫ ▪ 16000

100 ▫ 14000

75 ▫ ▫ 12000

50 ▫ ▪ 10000

25 ▪ ▪ ▪ 8000

▪ ▪ ▪ ▫ ▫ 6000

1935 40 45 50 55 60 65 70 1975