Muinainen Israel oli luopio

 1. Miksi kannattaa tutkia Israelin uskonnon historiaa?

KATSAHDUS kuolleeseen historiaan voi viittoa tien elävään tulevaisuuteen. Tämä pitää paikkansa, jos katseltu historia on muinaisen Israelin kansan profeetallinen historia. Ihmiset sanovat, että näkemys taaksepäin on parempi kuin ennaltanäkemys, mutta tässä tapauksessa tulee taaksepäin näkemisestä ennaltanäkemys, jos me näemme sen heijastavan peilin tavoin tulevia tapahtumia. Me voimme oppia muinaisen Israelin uskonnollisesta menneisyydestä jotakin nykyisen kristikunnan uskonnollista tulevaisuutta koskevaa. Raamattu on kirja, joka kertoo erikoisesti ne uskonnon historian osat, mitkä ovat esikuvallisia eli profeetallisia, mitkä heijastavat meidän nykyisen sukupolvemme uskonnollisen tulevaisuuden. Israelilaisten uskonnon historia kerrottiin meitä näinä viimeisinä päivinä eläviä varten: ”Mutta nämä tapahtuivat heille esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat saapuneet.” Ja: ”Kaikki, mikä kirjoitettiin ennen, kirjoitettiin meidän opetukseksemme, jotta meillä olisi toivo kestävyytemme ja Kirjoituksista saatavan lohdutuksen kautta.” Näissä rajoissa voimme saada tietää siitä, mitä on tapahtunut, sen, mitä tulee tapahtumaan. Tutki tätä henkeytettyä profeetallista historiaa nähdäksesi, mitä tapahtui, keille ja miksi, jotta saisit opastusta ratkaistaksesi valitsemasi menettelytavan perusteella, mitä sinulle tapahtuu. – 1. Kor. 10:11; Room. 15:4, Um.

 2, 3. Mitä tapahtui tuomareitten hallitessa Israelia?

² Tuomarien hallituskaudesta oleva Israelin uskonnon historia on lyhyesti esitettynä tällainen: ”He hylkäsivät isiensä Jumalan Jehovan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta, ja lähtivät seuraamaan muita jumalia heitä ympäröivien kansojen jumalten joukosta ja alkoivat kumartaa niitä, niin että he vihoittivat Jehovan. Jehovan viha leimahti tällöin Israelia vastaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, ja he alkoivat ryöstää heitä, ja hän ryhtyi myymään heitä heidän ympärillä olevien vihollistensa käsiin, eivätkä he kyenneet enää seisomaan vihollisiaan vastaan. Niin Jehova herätti tuomareita, ja he pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä. Eivätkä he kuunnelleet tuomareitaankaan, vaan olivat epäuskoisessa yhteydessä toisten jumalien kanssa ja kävivät kumartamaan niitä. . . . Ja kun Jehova herätti tuomareita heille, niin Jehova osoitti olevansa tuomarin kanssa, ja hän pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä kaikkina tuomarin päivinä, sillä Jehova sääli heitä heidän sortajiensa ja niiden aiheuttaman vaikerointinsa takia, jotka sysivät heitä yltympäri. Ja tapahtui, että kun tuomari kuoli, niin he kääntyivät takaisin ja menettelivät vielä tuhoisammin kuin heidän isänsä vaeltamalla muiden jumalien jäljessä palvellakseen niitä ja kumartaakseen niitä.” – Tuom. 2:12, 14, 16–19, Um.

³ Tämä tuomareitten aikakausi kesti noin kolmesataa viisikymmentä vuotta, ja muinainen Israel tuli sinä aikana luopioksi yhä uudelleen. Kun Israel oli uskollinen, niin Jehova suojeli kansaa, mutta pakanallinen palvonta tunkeutui vähitellen kansaan, ja se hylkäsi ravitsevan hengellisen ravinnon nauttiakseen paholaisten oppeja, ja se tuli heikentyneessä hengellisessä tilassaan täysin luopioksi vajoten väärään pakanalliseen palvontaan. Koska israelilaiset eivät enää edustaneet todellisuudessa Jehovaa, niin hän otti heiltä pois suojeluksensa, ja he joutuivat pakanakansojen ikeeseen. Kun ryöstetyt ja sorretut israelilaiset huusivat Jehovan puoleen, niin hän herätti tuomarin uskollisen jäännöksen joukosta vapauttamaan heidät, ja he heittivät pois väärän hengellisen ravinnon, ja heidät vapautettiin vihollisistaan ja ennallistettiin Jehovan tosi palvontaan ja suosioon. He palasivat sitten myöhemmin siihen saastaiseen hengelliseen ravintoon, minkä he olivat heittäneet pois, ja lankesivat taas väärään palvontaan.

 4. Muuttuiko tilanne kuningasten hallitessa?

⁴ Muutos tuomareitten hallinnosta kuninkaitten hallintoon ei tuonut pysyvää pysähdystä muinaisen Israelin luopioksi tulemiselle. Kun hyvä kuningas hallitsi ja kansa palveli Jehovaa, niin seurasi Jumalan siunaus ja suojelus, mutta kun jumalaton kuningas nousi Jehovan valtaistuimelle, niin hän käänsi kansan paholaisten oppeihin ja epäjumalanpalvelukseen. Vaikka israelilaiset väittivät olevansa yhä Jehovan kansaa ja hänen palvojiaan, niin he ravitsivat itseään uskonnollisella saastalla ja heikentyivät ja tulivat luopioiksi. Silloin heille kasaantui sisäisiä vaikeuksia tai ulkopuolista sortoa vieraitten kansojen taholta, eikä vapautusta tullut, ennen kuin tosi palvonta uudistui ja he palasivat Jehovan luo vapautuen tavallisesti siten, että pahan kuninkaan sijaan pantiin hyvä.

LUOPUMISEN SYY

 5, 6. Mikä aiheutti luopumisen, ja miten tätä kuvattiin?

⁵ Pakanallisen hengellisen ravinnon maistaminen oli alku luopumiseen läpi vuosisatojen, joina ensin tuomarit ja sitten kuninkaat hallitsivat, sen pois sylkeminen oli toipumisen alku. Israelin uskonnollisten johtajien piti levittää Jehovan pöydälle ravitsevaa ruokaa, mutta näin ei tapahtunut aina. He asettivat toisinaan kansan eteen pakanakansojen oppeja, ja kun näitä epäjumaloinnin muotoja istutettiin mieleen ja harjoitettiin palvoen, niin ne kietoivat israelilaiset moninaisiin vaikeuksiin, kuten oli ennaltavaroitettu: ”Älä . . . palvele heidän jumaliansa, sillä se tulee sinulle paulaksi.” Mutta he ravitsivat mieltään näillä saastaisilla asioilla, tulivat heikoiksi ja sairaiksi sekä inhottaviksi niiden tähden ja saivat hengellisen terveytensä takaisin vain hylkäämällä nuo väärät asiat mielestään. – 5. Moos. 7:16.

⁶ Mutta muinainen Israel ei oppinut kuitenkaan näiden ankarien kokemusten opetusta, vaan palasi myöhemmin samoihin menetelmätapoihin, tarttui niihin uudelleen, sairastui niistä jälleen ja oli velvollinen karkottamaan ne tarmokkaasti mielestä, ennen kuin toipuminen oli mahdollinen. Mitä israelilaiset olivat käyttäneet hengellisenä ravintona aikaisemmin, sitä he käyttivät uudestaan, ja samoin kuin se oli tehnyt heidät sairaiksi ennemmin, niin se teki heidät jälleen sairaiksi. Se oli hulluuden toistamista, mikä muistuttaa meitä Sananlaskujen 26:11:nnestä: ”Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.” Apostoli Pietari käytti tätä sananlaskua valaistakseen kristittyjen luopioitten menettelyä: ”Koira palaa oksennukselleen.” Ja koska Israel vajosi ylenmäärin maailmalliseen materialismiin pakanauskontojen vaikutuksen alaisuudessa, niin Jehova antoi profeettansa sanoa: ”Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, ei ole saastatonta paikkaa.” – 2. Piet. 2:22; Jes. 28:8, Ts.

 7. Missä vallitsi hengellinen nälkä ja missä ei?

⁷ Ei ollut saastatonta paikkaa, so. siinä järjestetyssä uskontojärjestelmässä, mikä oli langennut pois, tullut luopioksi. Mutta joka ainoa yksilö Israelissa tai Juudassa ei luopunut pois tämän uskonnollisen enemmistön mukana. Jäännös pysyi uskollisena niinkuin tuomarienkin päivinä ja piti kiinni puhtaasta hengellisestä ruokavaliostaan, ja Jehovan uskottomille puhumat sanat osoittavat vastakohtaisuuden: ”Katso, minun palvelijani syövät, mutta te olette nälkäisiä; katso, minun palvelijani juovat, mutta te olette janoisia; katso, minun palvelijani riemuitsevat, mutta teidät saatetaan häpeään; katso, minun palvelijani laulavat sydämen ilosta, mutta te huudatte sydämen kivusta ja valitatte hengen tuskasta.” Jehova ei ollut itsekäs eikä puolueellinen puhtaan hengellisen ravinnon suhteen, vaan lähetti sitä kansalle, teki sen saamisen sille mahdolliseksi lähettämällä toistamiseen profeettansa sen luo: ”Minä olen lähettänyt järkähtämättä kaikki palvelijani profeetat heidän luokseen päivä päivältä, mutta he eivät kuitenkaan kuulleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa, vaan jäykistivät niskansa. He tekivät pahemmin kuin heidän isänsä.” Hengellinen nälkä ei vallinnut siis tosi palvojien uskollisen jäännöksen keskuudessa, vaan ainoastaan kansan hyväksymässä ns. puhdasoppisessa järjestelmässä, joka oli tullut luopioksi: ”Katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra Jehova, että minä lähetän nälän maahan, en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Jehovan sanojen kuulemisen nälän.” Välttyäkseen tältä nälänhädältä ihmisten täytyy hylätä luopioenemmistön rivit ja liittyä uskolliseen jäännökseen. – Jes. 65:13, 14; Jer. 7:25, 26, Ts; Aam. 8:11, As.

 8. Miten luopiot ’purivat kättä, joka yritti ruokkia heitä’?

⁸ Luopiokansan uskonnolliset johtajat eivät ainoastaan kieltäytyneet itse kuulemasta profeettoja, vaan yrittivät myöskin estää toisia kuulemasta varoituksia. Nämä uskonnoitsijat vainosivat Jehovan palvelijoita, tappaenkin monia heistä, niinkuin koira, joka puree kättä, mikä yrittää ruokkia sitä. Uskonnollisten luopiojohtajien ja heitä seuraavien sokeitten joukkojen profeettoihin kohdistama pahoinpitely on esitetty lyhyesti Heprealaiskirjeen 11:36–38 (Um): ”Niin, toiset saivat koetuksensa pilkoin ja ruoskinnoin, tosiaan – mikä on vielä enemmän – kahleissa ja vankiloissa. Heitä kivitettiin, heitä koeteltiin, heitä sahattiin palasiksi, he kuolivat miekalla surmattuina, he kuljeskelivat lampaan nahoissa, vuohen pahoissa, samalla kun he olivat puutteessa, ahdistuksissa, pahoinpideltyinä, eikä maailma ollut heidän arvoisensa. He vaeltelivat ympäri autiomaassa ja vuoristoissa ja luolissa ja maakuopissa.”

LUOPUMINEN JEESUKSEN PÄIVÄNÄ

 9. Miksi Jehova hylkäsi lopulta Juudan, ja millainen oli kansan hengellinen tila, kun Jeesus tuli?

⁹ Juuda vajosi lopulta niin alas, että Jehova hylkäsi sen babylonialaisille käyttäen näitä toimeenpanemaan tuomionsa luopiota kohtaan. Mutta tällöinkin oli uskollinen jäännös, joka vietiin vankeuteen luopioitten kanssa ja joka palautettiin Jehovan määräämänä aikana Juudaan ennallistamaan oikea palvonta Jerusalemissa, uudelleenrakentamaan temppeliä ja ryhtymään jälleen uhraamaan uhreja siellä. Se ei ollut pysyvää. Väärää hengellistä ravintoa tuli suullisen perimätiedon muodossa, ja Jehovan saastuttamattoman Sanan hyvä hengellinen ravinto joutui tungetuksi pois, kunnes israelilaiset olivat tehneet perimätiedoillaan tyhjäksi Jumalan Sanan siihen aikaan, jolloin Jeesus saapui. Kansa oli tämän johdosta hengellisesti sairas ja rampa ja sokea – niin sairas, ettei se kyennyt sulattamaan vahvaa hengellistä ruokaa, niin rampa, ettei se voinut kulkea suorana Jehovan tietä, niin sokea, ettei se pystynyt näkemään Jeesusta luvattuna Messiaana, ja sen sijaan että se olisi ottanut hänet vastaan, se salli uskonnollisten johtajiensa painostaa sen vaatimaan hänen kuolemaansa kidutuspaalussa.

10. Millä sanoilla Jeesus tuomitsi aikansa ulkokultaiset uskonnolliset johtajat?

¹⁰ Mutta hän paljasti ennen kuolemaansa ulkokultaisiksi ne, jotka murhasivat hänet Jehovan nimessä. Hän osoitti heille, että he eivät voineet välttää samankaltaisuutta niiden ulkokultailijoitten kanssa, jotka olivat eläneet ennen heitä ja tappaneet profeetat, sillä he toistaisivat nämä jumalattomuudet vielä moitittavampina. Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te rakennatte profeettojen hautoja ja koristelette vanhurskasten muistohautoja ja sanotte: ’Jos me olisimme olleet esi-isiemme päivinä, niin emme olisi osallistuneet heidän kanssaan profeettojen vereen.’ Sen tähden te todistatte itseänne vastaan, että te olette niiden lapsia, jotka murhasivat profeetat. Täyttäkää siis isienne mitta. Käärmeet, kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte Gehennan tuomiota pakoon? Tästä syystä minä lähetän täällä teidän luoksenne profeettoja ja viisaita miehiä sekä julkisia opettajia. Joitakuita heistä te tapatte ja paaluunnaulitsette, ja joitakuita heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, jotta teidän syyksenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, mikä on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, hänen, jonka te murhasitte pyhäkön ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: Kaikki nämä tulevat tämän sukupolven syyksi.” – Matt. 23:29–36, Um.

11, 12. Mitä uskollinen jäännös teki, ja miten heitä pahoinpideltiin?

¹¹ Mutta kaikki uskonnolliset juutalaiset eivät olleet ulkokultailijoita. Jeesus löysi sellaisten uskollisten jäännöksen, jotka kuuntelivat häntä, ottivat hänet Messiaana vastaan ja ryhtyivät saarnaamistyöhön hänen kanssaan. He ponnistelivat siinä eteenpäin Jeesuksen kuoleman jälkeen vainoista, kiinniottamisista, vangitsemisista ja kuolemasta välittämättä, mitkä tulivat uskonnollisten johtajien kiihottamien roskajoukkojen taholta. Sinä päivänä, jona roskajoukko kivitti uskollisen Stefanuksen kuoliaaksi, puhkesi suuri vaino kristittyjä vastaan Jerusalemissa, ”ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit”. (Apt. 8:1) Mutta kristittyjen hajottaminen merkitsi sanoman levittämistä, sillä he eivät lakanneet koskaan puhumasta totuutta.

¹² Eivätkä uskonnolliset johtajat lakanneet vainoamasta, eivät lakanneet milloinkaan ’täyttämästä esi-isiensä mittaa’, minkä todistaa apostoli Paavalin kärsiminen heidän käsissään: ”Juutalaisilta sain viisi kertaa neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille, kolme kertaa minua lyötiin raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolme kertaa minä koin haaksirikon, yön ja päivän olen viettänyt meressä; usein matkoilla, vaaroissa jokien tähden, vaaroissa maantierosvojen taholta, vaaroissa oman rotuni puolelta, vaaroissa kansojen taholta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa autiomaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa väärien veljien keskuudessa, työssä ja raadannassa, usein unettomana öillä, nälässä ja janossa, monta kertaa pidättyen ruoasta, kylmässä ja alastomuudessa.” – 2. Kor. 11:24–27, Um.

13. Mitä tietä Israelin historia kulki siis, mutta mitä luopiot väittivät kumminkin koko ajan?

¹³ Muinainen Israel tuli luopioksi, kun tuomarit hallitsivat, kun kuninkaat hallitsivat ja kun Jeesus tuli maan päälle. Suurin osa ns. puhdasoppisen uskonnon johtajien alaisuudessa olevista kääntyi saastaisen hengellisen ravinnon puoleen, heikkeni, sairastui, luopui ja kärsi sisäisiä vaikeuksia ja ulkopuolista puristusta. Jäännös pysyi uskollisena Jehovalle, kaiutti hänen varoitustaan auttaakseen luopuvia, mutta nämä vainosivat heitä, sen sijaan että olisivat ottaneet heidät tervetulleina vastaan. Toipuminen tuli vain silloin, kun erheet hylättiin ja Jehovan Sana hyväksyttiin sekä tosi palvonta ennallistettiin ja sitä arvostettiin. Kansa väitti kumminkin kaiken tämän luopumisensa aikana palvelevansa uskollisesti Jehovaa. Juutalaiset olivat palvelevinaan epäjumalanpalveluksessaan Jehovaa. Vaikka he olivat vajonneet Raamattua välttäviin perimätietoihinsa, niin he sanoivat silti olevansa uskollisia Jehovalle, ja vaikka juutalaiset vainosivat ja tappoivatkin Jumalan totisia todistajia, niin he väittivät tehneensä sen turvatakseen Jehovan palvonnan. Niinkuin Jeesus sanoi Jehovan uskollisista todistajista: ”Jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle.” – Joh. 16:2, Um.

14. Mitä näemme tapahtuvan nykyään?

¹⁴ Voitko sinä kuvitella, että epäjumalia kumartavat ihmiset väittäisivät palvovansa Jehovaa? Voitko kuvitella, että ne, jotka ravitsevat mieltään pakanallisilla opeilla, väittäisivät nauttivansa Jehovan totuuksia? Voitko kuvitella, että he luulisivat palvelevansa Jehovaa vainoamalla hänen todistajiaan? Voitko kuvitella tällaista uskonnollista epäjohdonmukaisuutta? Sinun on todellisuudessa kuviteltava tällaista. Sinä voit nähdä sen tapahtuvan omien silmiesi edessä. Nuo muinaiset Israelin ajan tapahtumat olivat profeetallisia. Ne esikuvasivat meidän päiväämme, ennustivat meidän päivinämme tapahtuvia asioita. Muinaisen Israelin uskottomat uskonnolliset johtajat olivat profeetallisia esikuvia luopiokristikunnan nykyisistä uskonnollisista johtajista. Suurin osa nykyisistä uskonnollisista ihmisistä luopuu pappiensa mukana, ja he vainoavat yhdessä Jehovan todistajien uskollista vähemmistöä, joka pitää kiinni tosi palvonnasta ja tarjoaa puhdasta hengellistä ravintoa sekä kaiuttaa Jumalan varoitusta.