Järkevyys johtaa rauhaan

 1, 2. a) Mikä muutos voi olla seurauksena, jos joku käyttää järkeään? b) Miten apostoli Paavali korostaa tätä?

JEHOVA Jumala on antanut ihmiselle järjen ja kyvyn olla järkevä. Tämän ihmeellisen kyvyn käyttö auttaa ihmistä palvelemaan Jumalaa, koska hän arvostaa Jumalan ihmeellisiä ominaisuuksia – hänen rakkauttaan, armoaan ja ansaitsematonta hyvyyttään, kaikkivoipaisuuttaan, rajatonta viisauttaan ja täydellistä oikeudenmukaisuuttaan. Ajattelemalla näitä viisas ihminen voi nähdä, että hänellä itsellään on rajallinen määrä näitä ominaisuuksia ja että hänen pitäisi toimia lisätäkseen niitä itsessään. Hän voi näin palvella Jumalaa ja rakastamalla ja miellyttämällä palvelemaansa Jumalaa hän voi tulla enemmän Jumalan kaltaiseksi seuraten hänen tietään.

² Apostoli Paavali, Kristuksen esimerkin läheinen seuraaja, joka oli Isänsä Jehovan kaltainen ja hänen esimerkkinsä noudattaja täydellisellä tavalla, neuvoi meitä: ”Näin ollen minä pyydän teitä hartaasti Jumalan armahtavaisuuden kautta, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, pyhään palvelukseen järjenkykyjänne käyttäen. Ja lakatkaa muovautumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sen sijaan uudistamalla mielenne, jotta voisitte varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta.” – Room. 12:1, 2, Um.

 3. Miten järkevyyden omaaminen on miellyttävää ja tärkeää? Miksi?

³ Me iloitsemme sellaisen henkilön yhteydestä, jolla on järkevyyden jumalallinen ominaisuus. Sellainen henkilö on rehellinen, oikein ajatteleva, helposti lähestyttävä ja siis rauhaisaa seuraa. Mutta mikä vielä tärkeämpää: järkevyys on välttämätön, jotta voisi miellyttää Jumalaa, joka on aina järkevä. Hän esittää apostolin välityksellä ihmisille kehotuksen käyttää järkeään. Tämä apostoli sanoo: ”Minä kehoitan teitä.” Roomalaisille kirjoitetun Raamatun kirjan 12. luvussa meille annetaan täydellinen kuvaus siitä, mitä palveleminen järjen voimin merkitsee. Me huomaamme, että viisaus, tasapaino, ymmärrys ja hyvä arvostelukyky voidaan saada vain järkevästi ajatellen. Järkevä ihminen ei ajattele itsestään enempää kuin on välttämätöntä, vaan on mieleltään terve. Kolmas jae sanoo: ”Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.”

 4. a) Mikä tutkistelu on mitä tärkeintä? Miksi? b) Mitä on hyödyllisintä miettiä? Miksi?

⁴ Järkeillessämme me vertaamme periaatteita tosiasioihin tai ongelmiin deduktiivisella tavalla erityisten yksityiskohtien selvittämiseksi, tai me vertaamme tosiasioita keskenään induktiivisella tavalla yleisten periaatteitten paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Mutta riittääkö pelkkä järkeily? Ei. Monet ajattelijat ja filosofit ovat hämmentyneitä eivätkä tunne rauhan tietä. Järkeilyä täytyy ohjata Raamatulla eikä ihmisten mittapuilla eikä filosofialla. Meitä käsketään hankkimaan Jehovan mieli, toteamaan, mikä Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto on. Tämä vaatii Jumalan sanan tutkimista. Meillä täytyy olla hengellistä opastusta: ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1. Kor. 2:14) Meidän täytyy myös miettiä. Tämä ei merkitse omien mielikuvituksellisten ajatustemme uneksimista. Ei, vaan meidän mietiskelymme täytyy ehdottomasti olla Jumalan ohjaamaa. Järkeilymme täytyy perustua suoraan Raamattuun. Tällaista mietiskelyä voidaan suorittaa rentouduttaessakin. Psalmista sanoi: ”Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.” (Ps. 77:13) Jumalan teot ovat varmasti paras mietiskelyaiheemme. Tällä tavalla me voimme vertailla toimintaamme Raamatun mittapuihin ja soveltaa Jehovan hengellisiä sanoja elämäämme vaikuttaviin hengellisiin asioihin. Kun sitten on tehtävä vaikea ratkaisu, niin me pystymme palauttamaan ne mieleemme ja noudattamaan Jehovan oivallisia oikeudenpäätöksiä tällaisissa asioissa. Täten järkeilemällä me voimme olla vakuuttuneet siitä, että oikeat periaatteet johtavat vaellustamme.

TUTKIMINEN JA MIETTIMINEN VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ

 5. Esitä esimerkki jonkin raamatunkohdan miettimisestä.

⁵ Voimme mietinnän esimerkkinä ajatella Roomalaiskirjeen 11. luvussa olevia apostolin sanoja ymmärtääksemme paremmin, mikä se järjellinen palvelus todella on, mistä Paavali puhuu Roomalaiskirjeen 12:1:sessä. Hän kuvailee 11. luvussa, miten Israelille tarjottiin ihmeellinen tilaisuus täyttää kaikki Kristuksen alaisen taivaallisen valtakuntajärjestön paikat. Hän osoittaa, kuinka ja miksi israelilaiset epäonnistuivat, mutta kuinka Jehovan ansaitsematon hyvyys ja tutkimaton viisaus varasi ulkopuolisille kansoille tilaisuuden täydentää tämän loistavan hallitusjoukon puuttuva osa. Hän kehottaa sitten kristittyjä hartaasti harkitsemaan ei ainoastaan Jumalan oikeudenmukaisuutta tottelemattomuuden tuomitsemisessa, vaan myös hänen ihmeellistä rakkauttaan ja voimaansa varausten tekemisessä sekä juutalaisille että pakanoille, jotka haluavat palvella häntä. Hän sanoo, että seurauksena tämän järkevästä ajattelemisesta heidän pitäisi esittää ruumiinsa eläväksi uhriksi käyttäen kaikkia järjenkykyjään. Se on tosiaan ainoa järkevä menettely.

 6. a) Miten järkeä voidaan käyttää valmistauduttaessa kokouksiin? b) Mainitse esimerkki.

⁶ Järkevää ajattelua sisältyy myös oikeaan valmistautumiseen kokouksiin, joissa tutkitaan Raamattua. Sinä voit esim. tutkia Vartiotornia valmistautuen Valtakunnansalissa pidettävään viikoittaiseen tutkisteluun. Kun tutkit kysymyksiä ja valmistat selityksiä, niin harkitse, miten voit tehdä selityksesi rakentaviksi kristityille tovereillesi. Ota huomioon uudet läsnäolijat. Selitystesi pitäisi olla selvät, yksinkertaiset, ymmärrettävät. Rohkaise toisia käyttämään järkeään valmistautumalla selittämään omin sanoin, sen sijaan että vain lukisit vastauksen. Sanokaamme, että sinä tarkastelet maaliskuun 15. päivän Vartiotornista 1961 kappaletta 21 sivulta 130 mietinnän esimerkkinä. Siinä sanotaan pääasiassa, että joku voi työskennellä ankarasti menestyäkseen jossakin maallisessa toimessa, mutta korkein tehtävä, arvokkain päämäärä, on Jehova Jumalan vaatimusten täyttäminen hänen palvelijanaan. Ymmärryksesi ja selitystesi rikastuttamiseksi tämän kappaleen suhteen voisit palauttaa mieleesi kaiken tutkistelun, kaikki uhraukset, kaiken päättäväisyyden ja kaikki työvuodet, mitkä joku läpäisee menestyäkseen jossain ammatissa tai elämäntehtävässä liike- tai poliittisessa maailmassa. Sitten voisit ajatella evankeliuminpalveluksen ylivoittoista arvoa elinikäisenä tehtävänä ja sen välttämättömyyttä, että omistat enemmän keskitettyä tarmoa, intoa ja huomiota, tosiaan, koko elämäsi sille.

 7. Miten tällainen järjen käyttö voi osoittautua hyödylliseksi kokouksissa?

⁷ Jos teet näin, niin kun käyt seurakunnan kokouksissa, sinun järkevyytesi kannustaa toisia käyttämään järkeä, ja he saavat ymmärrystä. Kuulijat, vasta tulleetkin, saavat avun, mikä on kokouksen tarkoitus, kuten Paavali selittää: ”Jos te kaikki ennustatte ja joku epäuskoinen eli tavallinen ihminen tulee sisään, niin he kaikki ojentavat häntä ja kaikki tutkivat häntä tarkkaan, hänen sydämensä salaisuudet tulevat ilmi, niin että hän lankeaa kasvoilleen ja palvoo Jumalaa julistaen: ’Jumala on totisesti teidän keskuudessanne’.” – 1. Kor. 14:24, 25, Um.

 8, 9. Osoita, miten järkevän ajattelun sovelluttaminen voi auttaa meitä arvostamaan palvelustamme täydellisemmin sekä auttamaan niitä, joille me saarnaamme.

⁸ Me voimme parantaa ja laajentaa palvelustamme ajattelemalla sitä järkevästi. Miksi on edullista tehdä työtä tällä tai tuolla tavalla? Tätä kysymystä ei tehdä arvostellen, vaan jotta edistyisimme ja jotta emme suorittaisi palvelustamme pelkästään velvollisuudentunnosta tai päättäväisyydestä eikä totunnaisesti. Se auttaa meitä kehittämään rakkautta. Meitä käsketään suorittamaan evankeliuminpalvelustamme järjenkykyjämme käyttäen, varmistautuen Jumalan tahdosta sovellutuksen ja kokemuksen tietä. Meitä kehotetaan tekemään työmme kokosieluisesti: ”Joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” – Room. 12:2, 8; Kol. 3:23.

⁹ Miksi me esimerkiksi valmistamme eri saarnoja tietyistä aiheista pitääksemme ne ihmisten kodeissa? Kannustaaksemme ihmisiä ajattelemaan, järkeilemään hyvässä mielessä, sovelluttamaan raamatunpaikkoja elämän tosiasioihin, ja auttaaksemme heitä saamaan kokonaiskuvan totuudesta. Meitä neuvotaan: ”Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, . . . uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2. Tim. 1:13) Kun me saarnaamme Raamatun eri aiheista, joista kukin viittaa Valtakuntaan ihmiskunnan toivona, niin ihmiset alkavat aikanaan nähdä järjestelmällisen kokonaisuuden siinä, mitä me sanomme. Ne, joilla on hyvä sydän, alkavat saada kokonaiskuvan vanhurskaan uuden maailman toivosta.

10, 11. a) Kenestä meidän täytyy aloittaa sovelluttaessamme järkevyyttä? b) Mikä vaara uhkaa, jos me emme sovelluta järkevyyttä henkilökohtaiseen palvelukseemme?

¹⁰ Keihin nähden meidän tulee olla sitten järkeviä? Järkevyyden tulee sisältyä elämämme joka vaiheeseen. Meidän täytyy olla järkeviä ensiksikin itseemme nähden palveluksessamme. Se merkitsee sitä, että meillä on terve mieli, me jaamme ajan tasapuolisesti oikein eri vastuutehtäviemme kesken puolustelematta itseämme millään silmiinpistävällä, ulkokiiltoisella järkeilyllä. Meille on annettu evankeliuminpalveluksen virka Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Apostoli neuvoo: ”Pitäköön virastaan vaarin.” Hän kehottaa myös: ”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.” Kiinnitätkö sinä vähemmän huomiota palvelukseesi nyt kuin menneisyydessä? Ovatko muut asiat aiheuttaneet jäähtymistä sinun kohdallasi? Järki sanoo sinulle, että rakkauden jäähtyminen sitä kohtaan, mikä on oikein, merkitsee synnin kammon menettämistä. Tämä on vaarallista. Ole järkevä ja tee tarpeelliset korjaukset saattaaksesi palveluksesi takaisin sille ensi sijalle elämässäsi, mihin se kuuluu. Jeesus oli tietoinen väärän ajattelun vaarasta, kun sen jälkeen, kun hän oli selittänyt, mikä Jumalan tahto oli hänen suhteensa, Pietari todisteli hänelle inhimilliseltä näkökannalta katsoen: ”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten’.” – Room. 12:7, 9; Matt. 16:22, 23.

¹¹ Kun me olemme järkeviä itsemme suhteen, niin me noudatamme järkevyyttä huvituksiin, lukemiseen, ajatteluun, seurusteluun, maalliseen työhön, kotiin ja perheeseen nähden. Meidän palveluksemme on kokoajan työtämme, elämäntehtävämme. Kristittyä käsketään: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” – 1. Kor. 10:31.

JÄRKEVYYS SAMAN USKON OMAAVIA KOHTAAN

12. Miten voimme olla järkeviä antaessamme ohjeita tai neuvoja?

¹² Seuraava askel on olla järkevä veljiämme, saman uskon omaavia, kohtaan. Jos olemme järkeviä, olemme tyyniä, ystävällisiä, huomaavaisia, emmekä mielivaltaisia, joustamattomia. Kukaan Jehovan todistaja ei sano toiselle antaessaan hänelle opetusta tai neuvoa: ”Juuri niin on tehtävä.” Hän noudattaa päinvastoin apostolin ohjetta: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) Meidän ei pidä ajatella, että koska toinen on antautunut Jumalalle, niin meillä on oikeus olla vaativia häntä kohtaan. Ajattele apostoli Paavalin antamaa esimerkkiä. Hän olisi voinut koko apostolisella valtuudellaan käskeä, mutta kun hän kirjoitti Korinton seurakunnalle eräistä sen puutteista, niin hän sanoi: ”Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta.” Sääntö on siis: ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” – 2. Kor. 10:1; Gal. 6:10.

13, 14. Miten järkevyys auttaa meitä välttämään erehdyksiä? Mainitse esimerkki.

¹³ Me haluamme auttaa toisiamme. Me emme voi auttaa yrittämällä sovelluttaa toisia omiin olosuhteisiimme tai odottamalla heidän tekevän samoin kuin me, mutta me voimme järkeilemällä auttaa toista käyttämään parhaimmin tilaisuutensa. ”Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.” – 2. Kor. 10:12.

¹⁴ Jollakulla kristityllä vaimolla voi esim. olla mies, joka suhtautuu epäsuotuisasti totuuteen. Hän tuntee vastuunsa miestään kohtaan vaimona ja ajattelee, että hänen tulee viettää jonkin verran aikaa miehensä kanssa viikonlopuilla, jolloin tämä on kotona. Niin hän saattaa sivuuttaa sunnuntaiaamuiset järjestelyt talosta taloon saarnaamiseksi, vaikka osallistuukin palvelustoimintaan keskellä viikkoa ryhmän kanssa, joka kokoontuu hänen seutuvillaan johdettuun viikoittaiseen raamatuntutkisteluun. Eikö olisi omavaltaista ja järjetöntä nuhdella tai arvostella häntä siksi, että hän ei ole järjestänyt suunnitelmaansa yhdenmukaiseksi niiden seurakuntalaisten suunnitelman kanssa, joilla on erilaiset olosuhteet?

15. Mainitse esimerkki siitä, miten järkevästi ja ystävällisesti voidaan auttaa veljeä käyttämään parhaimmin tilaisuuksiaan.

¹⁵ Seurakunnan valvoja saattaisi kuitenkin keskustella jonkun seurakunnan jäsenen kanssa auttaakseen häntä näkemään, miten hän voi käyttää enimmän hyväkseen tilaisuuksiaan. Hän voi havaita jonkun perheellisen kristityn veljensä, joka ei ota oikeaa johtoa tai ei auta lapsiaan niin kuin hänen pitäisi. Valvoja saattaisi järkevästi lähestyä häntä ystävällisellä tavalla sanoen jotain tähän tapaan: ”Eikö olekin rohkaisevaa ja lohdullista tietää, että olemme kaikki Jumalan kokoajan palvelijoita, vaikka joillakuilla voikin olla perhevastuita, mitkä estävät heitä omistamasta koko aikaansa suoranaiseen saarnaamiseen ja opettamiseen? Sinulla on isänä kumminkin erityinen etu käyttää pyhitettyä aikaasi lastesi auttamiseen, niin kuin Efesolaiskirjeen 6:4:nnessä on käsketty: ’Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.’ Tällaisten tilaisuuksien hyväksikäyttäminen vaatii ponnistelua. Paavali tiesi sen, sillä hän neuvoi Timoteusta: ’Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on.’ (2. Tim. 1:6) On aikoja, jolloin meidän on ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin kohentautuaksemme samoin kuin tulta kohennetaan hiilihangolla. Voidaksemme tehdä tämän järjestyksellisellä ja tehokkaalla tavalla meille on annettu sääntö 1. Korinttolaiskirjeen 14:40:nnessä: ’Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.’ Olisi sen vuoksi hyvä, että laatisit ajastasi taulukon, niin että voit omistaa lapsillesikin tätä elämää antavaa huomiota. Olen huomannut sinun rakastavan heitä kovasti. Jumalakin rakastaa heitä ja pitää heitä pyhinä itselleen, niin että kun osoitat heitä kohtaan huomaavaisuutta tutkistelussa ja autat heitä kenttäpalveluksessa hyvän uutisen saarnaamisessa, voit olla varma Jumalan avusta ja onnellisista seurauksista, kuten Paavali sanoi: ’Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.’ (1. Kor. 3:6) Sinä saat siunauksen nähdessäsi heidän kasvavan nuhteettomuutensa säilyttävinä Jumalan palvelijoina.” Käsiteltyään nämä raamatunpaikat valvoja voisi tarjota veljelle apua aikataulukon järjestämisessä ollen valmis auttamaan henkilökohtaisesti kaikin mahdollisin tavoin.

JÄRKEVYYS ASETTAA TÄRKEÄT ASIAT ENSI SIJALLE

16. Miten me voimme auttaessamme ja neuvoessamme toisia pitää silmällä tärkeitä asioita? Valaise.

¹⁶ Saarnaamisen loppuun suorittaminen on tärkeä. Järkevyys auttaa meitä arvostamaan niitä, jotka suorittavat saarnaamistyötä ja heidän uskoaan ja ponnistelujaan sen tekemisessä. Jonkin osan saaminen hyvän uutisen julistamisessa vaatii uskoa. Jokaisella Jehovan todistajalla, joka käyttää vähän tai paljon aikaa saarnaamiseen, on jossain määrin uskoa. Raamattu sanoo, että tulee ”ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin antanut”. (Room. 12:3) Jos joku menestyy uskon avulla työssään, niin älä yritä saada häntä tekemään jollain tietyllä tavalla. Ehkä joku aloittelee saarnaamista talosta taloon; toinen saattaa olla edistynyt hyvin vuosien kokemuksessa. Kummallakin voi olla vaikeutta raamatunkohtien löytämisessä nopeasti. Työskennellessään näiden palvelijain kanssa ei opettajan tule arvostella heitä, jos he eivät käytä jokaista ajankohtaisen saarnan raamatunpaikkaa. Joku saattaa tosiaan havaita kykenevänsä käsittelemään jotain tiettyä saarnaa paremmin, selittämään tietyt raamatunkohdat menestyksellisemmin. Häntä ei tule suinkaan masentaa eikä pakottaa käyttämään jotain toista saarnaa, missä hänellä on vaikeutta. Järkevyys tekee päinvastoin sinun neuvontasi, jos olet opettaja, rohkaisevaksi ja rakentavaksi. Anna apua tuolle henkilölle. Jos voit auttaa jotakuta käyttämään toisia saarnoja, niin se on tietysti toivottavaa ja jouduttaa häntä edistymään palveluksessaan. Sinä noudatat tällöin Raamatun neuvoa: ”Voidaksenne tutkia, mikä parasta on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.” (Fil. 1:10) Meille sanotaan, että meidän on tärkeätä varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta. Jumala pitää tärkeänä, että me pysyttelemme erossa maailmasta, säilytämme nuhteettomuuden ja saarnaamme ja opetamme hyvää uutista. Jos autamme toisiamme tekemään näin, teemme hyvin.

17. Vaikka meidän ei tule olla vaativaisia toisiin nähden, niin mitä meidän tulee pyrkiä tekemään siitä huolimatta?

¹⁷ Toisaalta tulee kunkin olla järkevä mukautuakseen työn suorittamista koskeviin ohjeisiin, palvellakseen sopusointuisesti kaikkialla maailmassa olevien Jumalan palvelijoitten kanssa. Hänen saattaa pitää tehdä muutos saarnaamistavoissaan. Hän voi havaita, ettei hän opeta todella tehokkaasti. Hän saattaa kiinnittää huomion itseensä eikä totuuteen tai seurakuntaan, niin että osoittaisi yksilöille toisten samaa uskoa olevien kanssa yhteydessä olemisen tarpeellisuuden. Hänen täytyy ajatella, millaisen esimerkin hän antaa toisille. Järkevyys auttaa häntä näkemään, että se, mitä meitä opetetaan tekemään nyt, on valmistautumista tulevaisuuteen ja on meille hyödyksi myöhemmin, kun uudet olosuhteet ja vastuut ovat edessämme.

18. Miten järkevä ihminen suhtautuu asiaan, kun häntä oikaistaan erehdyksestä?

¹⁸ Erityisen tärkeätä on käyttää järkeä, kun tulee jostakin kysymys tai kiistaa. Sellaisissa olosuhteissa tulee ilmaista järkevyyttä ja lempeyttä. Ehkä olet tehnyt jonkin erehdyksen. On järkevää ja koituu omaksi rauhaksesi ja hyvinvoinniksesi, että olet valmis kuuntelemaan, muuttamaan näkemystäsi tai menettelytapaasi, kun esitetään todisteet. Sydämen nöyryys ja vaatimattomuus saa sinut ajattelemaan järkevästi eikä olemaan uppiniskainen tai itsepäinen. Jos olet järkevä, et vihastu etkä masennu, et sure sitä, että saatat menettää maineesi, jos sinua oikaistaan. Sinä otat huomioon Raamatun neuvon: ”Minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestään enempää, kuin ajatella sopii, . . . Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.” Järkevyys tekee sinut kiitolliseksi, kun joku oikaisee sinua, ennen kuin erehdyksesi kasvaa suuremmaksi mittasuhteiltaan. – Room. 12:3, 16.

19. Minkä järkevä ihminen pitää mielessään oikaistessaan toista?

¹⁹ Ehkä tilanne on päinvastainen, ja sinä oikaiset toista. Järkevyys saattaa silloin sinut muistamaan seuraavaa viisasta kehotusta: ”’Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” (1. Kor. 4:6, 7) Sinä annat oikaisun rakkaudessa ja lempeydessä ’ollen varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen’. – Gal. 6:1; Tiit. 3:2.

JÄRKEVYYS NIITÄ KOHTAAN, JOILLA EI OLE SAMA USKO

20. Miten järkevyys tekee meistä hyödyllisempiä palvelijoita niille, joita me yritämme opettaa?

²⁰ Onko vielä muita, joille meidän täytyy osoittaa järkevyyttä? On. Raamatun kehotus kuuluu: ”Tulkoon teidän lempeytenne [järkevyytenne, Um] kaikkien ihmisten tietoon.” (Fil. 4:5) Kun joku opettaa talosta-taloon-palveluksessa, uusintakäynneillä kiinnostuneitten luona, johtaessaan raamatuntutkisteluja, niin hänen täytyy keskustella hyvin kärsivällisesti ja kyetä asettumaan tuon toisen henkilön asemaan. Silloin hän voi auttaa sitä henkilöä, koska hän tietää, miksi eräät kohdat ovat vaikeita hänen käsittää. Hän tunnustaa ne hyväntahtoiset ihmiset, joita hän opettaa, Herran laumaksi, johon kuuluvista Jeesus sanoi, että heitä ”nyljettiin ja viskottiin ympäriinsä niin kuin paimenettomia lampaita”. Hän ymmärtää, että sellaiset ovat olleet väärien oppien ja Jumalan sanan tuntemuksen puutteen hämmentämiä. Hän osoittaa rakkautta ja vieraanvaraisuutta ilmaisten empatiaa, myötätuntoa, kuten Paavali esitti: ”Harrastakaa vieraanvaraisuutta. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” – Matt. 9:36, Um; Room. 12:13, 15.

21. Mitä järkevä opettaminen aikaansaa opetettavalle?

²¹ Jokainen, joka opettaa järkevästi, valmistaa toisille perusteen järkeväksi tulemiselle Jumalan sanan suhteen, sillä hän sovelluttaa Raamatun tosi palvelijasta antamaa kuvausta: ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.” – 2. Tim. 2:24–26.

22. Missä määrin järkevyyttä tulee noudattaa perheenjäseniä kohtaan, jotka eivät ole uskovia?

²² Toisinaan tulee järkevyytemme suurin koetus, kun oman perheemme jäsenet eivät ole uskovia. Sellaisissa tapauksissa ei tule osoittaa vähemmän rakkautta ja ystävällistä huomaavaisuutta näitä lihallisten siteiden vuoksi meille läheisiä ja rakkaita kohtaan, vaan joissakin suhteissa vaaditaan jopa enemmän huomaavaisuutta ja ainakin enemmän järkevyyttä. Heitä varten täytyy varata aikaa. Meillä on vakava vastuu heistä. Se merkitsee sitä, että täytyy noudattaa järkevyyttä järjestettäessä tasapuolinen aikaa ja vastuuvelvollisuuksia koskeva suunnitelma, jotta kiinnittäisimme huomiota perheemme hengelliseen hyvinvointiin samoin kuin julkiseen palvelukseemmekin.

23. Mikä asenne kristityillä tulee olla, kun heitä vainotaan ja vastustetaan, ja mitä neuvoa heidän tulee noudattaa?

²³ Kenties me saamme runsaimman palkan järkevyyden osoittamisesta, kun kärsimme vastahankaisia olosuhteita, vastustusta ja vainoa tai saarnaamme maissa, joissa Valtakunnan hyvän uutisen opetustyöhön suhtaudutaan epäsuotuisasti viralliselta taholta. Jos palvelija on järkevä, niin hän ymmärtää, mistä vainot johtuvat. Hänellä on myönteinen, optimistinen katsantokanta. Hän käsittää, että kristitty voi odottaakin sellaista. Se on ennustusten täyttymystä. Se johtuu usein vainoojien väärinesityksistä. Kun hän katselee täten järkevästi asioita ja ymmärtää, että heidät on harhaannutettu, niin hän ei suhtaudu kostonhaluisesti vainoojiinsa. Hän muistaa, että Perkele sokaisee todellisuudessa ihmiset näkemästä hyvän uutisen valoa. Kristityn sodankäynti ei tapahdu sen tähden ihmisiä vastaan, eivätkä hänen aseensa ole ihmisten aseita: kostonhalua, karskiutta, herjausta ja lihallisia aseita. (2. Kor. 4:4; 10:4, 5; Ef. 6:11, 12) Kristitty harkitsee sitä Raamatussa neuvottua menettelytapaa, mikä on kerrottu Roomalaiskirjeen 12:14, 17–21:ssä: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’. Vaan ’jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.”

24. Miten voimme voittaa pahan hyvällä?

²⁴ Älä anna pahan tehdä itsestäsi riitaisaa, äreää, tympeytynyttä. Voita päinvastoin paha hyvällä, vaikka vallassasi olisikin pahalla kostaminen. Profeetta Elisa antoi esimerkin tästä, kun syyrialaisjoukko oli tullut ottamaan häntä vangiksi ja Jehova oli lyönyt sen tilapäisellä sokeudella. Israelin kuningas halusi tappaa nuo syyrialaiset siihen paikkaan, mutta Elisa oikaisi häntä sanoen: ”Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.” Tämä sai aikaan enemmän kuin pahalla kostaminen olisi tehnyt, sillä kertomus lisää: ”Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.” – 2. Kun. 6:14–23.

25. Mitä voimme tehdä nyt noudattaaksemme täysin 1. Pietarin kirjeen 3:15:nnessä olevaa Pietarin neuvoa ja millaisin toivein?

²⁵ Joskus sinä voit saada joltakulta virallisessa asemassa olevalta karskin vaatimuksen etkä ystävällistä, tiedustelevaa kysymystä, minkä tekee joku hyväntahtoinen henkilö. Apostoli Pietari sanoo, että sinun tulee sellaisissa tapauksissa ’olla aina valmis vastaamaan jokaiselle, joka sinulta kysyy sen toivon perustusta, joka sinussa on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla [syvästi kunnioittaen, Um]’. (1. Piet. 3:15) On terveen ajattelun mukaista valmistautua etukäteen tällaiseen tutkimalla Jumalan sanaa NYT ja toimimalla hänen palveluksessaan sopusoinnussa sen kanssa. Nyt on järkevä aika toimia. Raamattu osoittaa, että Saatana Perkele tekee viimeisen hyökkäyksensä Jumalan kansan kimppuun lähitulevaisuudessa. Järkevyys saa meidät vakuuttumaan siitä, että me emme voi nauttia tämän maailman asioista nyt täysin määrin. Nyt on kristittyjen sodankäyntiaika. Tämän maailman näyttämö vaihtuu. Meidän edessämme on loistoisa uuden maailman toivo. Ottaen huomioon tämän ja sen läheisyyden, apostolin seuraavat sanat soveltuvat paremmin kuin koskaan: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.” – Room. 12:12; 1. Kor. 7:29–31.

26. Miten kristityn järkevyys vaikuttaa rauhan tuomiseksi seurakuntaan?

²⁶ Järkevyys tuo sen tähden rauhan, ei ainoastaan asianomaiselle itselleen, vaan – mikä on vielä tärkeämpää – kristilliselle seurakunnalle. Meidän tekomme vaikuttavat seurakuntaan sen läheisen yhteyden takia, mikä on kuvailtu Roomalaiskirjeen 12:4, 5:nnessä: ”Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä.” Järkevyys auttaa seurakuntaa säilyttämään 1. Korinttolaiskirjeen 1:10:nnessä kuvaillun täydellisen rauhan ja ykseyden: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” – 1. Kor. 12:26.

27. Millä tavoin järkevyys tuo rauhan?

²⁷ Järkevyys johtaa mielenrauhaan, rauhaan Jumalan kanssa, rauhaan lähimmäistemme kanssa, rauhaan palveluksessamme ja rauhaan niiden kanssa, jotka eivät ole kristittyjä uskovia, mikäli asia riippuu meistä, kuten Raamattu käskee: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” – Room. 12:18.

28. Ketä kristityt yrittävät miellyttää ja mitkä toiveet silmämääränään?

²⁸ Jehova Jumala on Se, jota kristityt koettavat miellyttää. Sananlaskujen 16:7:nnessä on esitetty seuraava periaate: ”Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.” Me voitamme pahan seuraamalla Jehovan tietä järjenkyvyillämme. Mitä meillä voisi silloin olla muuta kuin hyvää? Järkevyys kuuluu ylhäältä tulevaan viisauteen. Se johtaa Jumalan sanan ohjaamana meidät siihen onnelliseen tilaan, mitä Paavali toivotti kristityille sanoessaan: ”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” – 2. Kor. 13:11; Jaak. 3:17.