Avioliitossa olevat uskovat kutsuttu rauhaan ja pelastukseen
”Veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.” – 1. Kor. 7:15.
1. Koska Aadamin ei ollut hyvä olla yksin, niin millaiseksi avioliitto oli ihmiselle tarkoitettu?
KUN avioliitto alussa säädettiin, niin se tarkoitettiin rauhaisaksi järjestelyksi. Se tarkoitettiin ihmisen onneksi ja hänen parhaakseen, koska ensimmäisen ihmisen isällinen Luoja näki, ettei ihmisen ollut hyvä olla jatkuvasti yksin.
2. Miten avioliitto alkoi suotuisasti Aadamin ja Eevan kohdalla, ja miten se olisi voinut jatkua rauhaisana ja onnellisena?
2 Kaikki oli suunniteltu avioliiton tekemiseksi rauhaisaksi ja sopuisaksi. Mies naitettiin naispuoliselle luomukselle, joka tehtiin täydelliseksi, jotta hän olisi sopinut miehen auttajaksi ja täydennykseksi. Hän oli mitä läheisin osa miehestä, sillä hän oli todellisuudessa luuta hänen luistaan ja lihaa hänen lihastaan, kuten mies itse sanoi. Oli hyvin tärkeää, että miehellä ja vaimolla oli sama uskonto, sillä he olivat kumpikin Jehova Jumalan lapsia, heillä oli yhteys hänen kanssaan, ja he palvoivat häntä. Heillä oli taivaallisen Isänsä siunaus, ja heille sanottiin selvästi, mitä heidän piti tehdä yhdessä paratiisikodissaan. Heidän velvollisuutensa eivät olleet ristiriitaiset; heillä oli yhteinen päämäärä mihin pyrkiä Jumalan tahdon mukaisesti, ja tämä vaati rauhaisaa yhteistoimintaa. Heillä oli kyky rakastaa toisiaan, ja he tekivät sen luonnostaan. Mutta heidän täytyi rakastaa ennen kaikkea Jumalaansa ja Isäänsä, vaikka he eivät voineetkaan häntä nähdä. Heidän avioliittonsa alkoi siten suotuisasti, ja se olisi voinut jatkua rauhaisana ja onnellisena, jos he olisivat olleet rakastavan tottelevaisia Jumalan tahdolle.
3. Mistä ne, jotka kieltävät menemästä naimisiin, osoittavat luopuvansa, ja miten Kristuksen apostolien tapaus osoittaa, kieltääkö Raamattu missään asemassa olevia kristittyjä menemästä naimisiin?
3 Kristitty apostoli Paavali, avioliiton asiantuntija uskoville, kirjoitti monia tärkeitä avioliitto-ohjeita. Erään kristillisen seurakunnan valvojalle hän kirjoitti: ”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja . . . kieltävät menemästä naimisiin.” (1. Tim. 4:1–3) Mutta pyhä Raamattu itse ei kieltänyt edes kristillisen seurakunnan kahtatoista perustustakaan eli kahtatoista apostolia menemästä naimisiin. Kun Jeesus oli rukoillut koko yön, niin hän valitsi kaksitoista apostolia, joiden joukossa oli Simon, jota Jeesus kutsui Pietariksi eli Keefaaksi. Pietari eli Keefas oli siihen aikaan naimisissa oleva mies, jonka anopin Jeesus oli parantanut ruumiillisesta sairaudesta. (Luuk. 6:12–16; Joh. 1:42; Matt. 8:14, 15) Puolustaessaan apostolin oikeutta mennä naimisiin uskonsisaren kanssa Paavali kirjoitti: ”Enkö minä ole vapaa? Enkö minä ole apostoli? Enkö ole nähnyt Jeesusta, meidän Herraamme? . . . Tämä on minun puolustukseni niitä vastaan, jotka asettuvat minua tutkimaan. Eikö meillä olisi oikeus saada ruokamme ja juomamme? Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?” (1. Kor. 9:1–5) Jumalan sana vastaa: On.
4. Miten Paavalin Timoteukselle ja Tiitukselle antamat ohjeet osoittavat, voivatko ns. ”piispat” ja ”diakonit” ja ”papit” mennä raamatullisesti naimisiin?
4 Paavali kirjoitti Timoteukselle ja Tiitukselle, että ne, joita kristikunta sanoo ”piispoiksi” ja ”diakoneiksi” ja ”papeiksi”, voivat mennä naimisiin. Lainaamme Tiituksen kirjeen 1:5–7 roomalaiskatolisen Douay-käännöksen mukaan: ”Sinun tulisi . . . asettaa pappeja jokaiseen kaupunkiin, niin kuin minäkin asetin sinut: jos joku on vapaa rikoksista, yhden vaimon mies, jolla on uskollisia lapsia, joita ei ole syytetty irstaudesta eikä hillittömyydestä. Sillä piispan täytyy olla vapaa rikollisuudesta, vapaa Jumalan taloudenhoitajana.” Myös 1. Timoteuksen kirjeen 3:2–4, 12 (Dy) sanoo: ”Piispan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, . . . joka hallitsee hyvin huonekuntansa ja pitää lapsensa alamaisuudessaan kaikessa siveydessä. Olkoot diakonit yhden vaimon miehiä, jotka hallitsevat hyvin lapsiaan ja omaa huonekuntaansa.”
5. Mitä jotkut Raamatun kääntäjät ja selittäjät ajattelevat sanonnan ”yhden vaimon mies” merkitsevän, ja kulta olisi siten sopimaton seurakunnan virkoihin?
5 Pane merkille toistettu ominaisuus, ”yhden vaimon mies”. Jotkut Raamatun kääntäjät ja selittäjät käsittävät tämän merkitsevän ”naimisissa vain kerran”, jättäen siis uudelleen naimisiin menevät eronneet ja lesket tämän ulkopuolelle. Mutta juutalainen kääntäjä H. J. Schonfield kääntää 1. Timoteuksen kirjeen 3:12:nnen: ”Pysykööt toimihenkilöt [diakonit] naimisissa yhden vaimon kanssa, hoitaen lapsiaan ja omaa huonekuntaansa hyvin.” Ja aramealainen kääntäjä G. M. Lamsa kääntää saman jakeen näin: ”Määrättäkööt diakonit niistä, jotka eivät ole olleet moniavioisia ja jotka hallitsevat lapsiaan ja omaa huonekuntaansa hyvin.” Roomalaiskatolinen monsignor R. A. Knox kääntää kysymyksessä olevan kohdan sanoilla ”uskollinen yhdelle vaimolle” ja tekee siitä seuraavan alahuomautuksen: ”’Uskollinen yhdelle vaimolle’ voi tarkoittaa, mutta ei välttämättä, sitä, että varhaiskirkon järjestyksessä uudelleen nainut leskimies oli sopimaton piispanvirkaan.”
6. Miksi tämä edellytys oli paikallaan apostolien aikoina?
6 Kreikkalaisen sanonnan ”yhden vaimon mies” perusmerkitys onkin ”yhden elossa olevan vaimon mies”. Apostolien aikana moniavioisuutta harjoitettiin ei-kristittyjen keskuudessa, ja jopa heprealaisten eli juutalaistenkin keskuudesta (joista kristillisen seurakunnan ensimmäiset jäsenet otettiin) tavattiin moniavioisuudesta huomattavia esimerkkejä.
7. Mitä huomattavia esimerkkejä moniavioisuudesta meillä on Israelissa ja Afrikassa, ja minkä avioliittomuodon Jumala on tarkoittanut kristityille kansansa kanssa tekemässä uudessa liitossa?
7 Yksikään moniavioinen mies ei voinut tulla seurakunnan valvojaksi eikä sellaisen valvojan apulaispalvelijaksi. Kenestäkään moniavioisesta henkilöstä ei voinut tulla edes kristittyäkään eikä siis sellaisena antautuneen, kastetun kristillisen seurakunnan jäsentä. Mooseksen lakiliiton alaisuudessa, jonka Jumala teki juutalaisten kanssa, moniavioisuus tosin sallittiin esikristillisessä Israelin kansassa, mutta se oli tarkkojen rajoitusten alainen. Moniavioisin henkilö koko Israelin historiassa oli Jerusalemin kuningas Salomo. Hänellä oli seitsemänsataa vaimoa ja kolmesataa jalkavaimoa, mutta lopulta hän joutui uskonnolliseen turmioon tämän vuoksi. (1. Kun. 11:3) Kaksi afrikkalaista päällikköä on kuitenkin ylittänyt Salomon moniavioisuudessa tänä kuluneena vuosisatana. Näillä kahdella, nykyisen Kongon tasavallan seutuvilla sijainneen Loangon heimopäälliköllä ja Ugandassa sijaitsevan Mutesan heimopäälliköllä oli kummallakin noin 7 000 vaimoa. (New York Times Magazine, huhtikuun 24. 1960, sivu 114) Mutta Israelin kanssa tehty Mooseksen lakiliitto poistettiin Kristuksen uhrikuoleman välityksellä, ja Jeesuksen Kristuksen, Välittäjän, kautta Jehova Jumala vahvisti Kristuksen seuraajien seurakunnan kanssa uuden liiton. Tämän uuden liiton alaisuudessa ei antautuneessa, kastetussa kristillisessä seurakunnassa sallita minkäänlaista moniavioisuutta. Paratiisin malli ensimmäisestä miehestä ja hänen yhdestä vaimostaan on ennallistettu. Seurakunnan valvojien on oltava tässä esimerkkeinä.
8. Mitä moniavioisen miehen on tehtävä tullakseen uuden maailman yhteiskunnan kastetuksi jäseneksi?
8 Miten sitten moniavioinen henkilö voisi tulla antautuneeksi, kastetuksi kristityksi ja liittyä Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskuntaan? Luopumalla kaikista muista aviokumppaneistaan paitsi yhdestä. Hän saattaisi silti olla velvollinen jälkeenpäin pitämään huolta vapautetuista puolisoistaan ja heidän kanssaan saamistaan lapsista, mutta hän ei voisi enää olla heidän kanssaan sukupuolisuhteissa pitäen heitä vaimoina tai jalkavaimoina. Hänen täytyy tunnustaa ainoastaan yksi puoliso todelliseksi vaimokseen ja suorittaa aviovelvollisuutensa vain hänelle.
9. Mitä moniavioisen henkilön on tehtävä säilyäkseen Harmagedonissa Jumalan uuteen maailmaan, ja missä monet uskovat joutuvat tällaiseen kokeeseen?
9 Tämä panee sellaisen moniavioisen henkilön koetukselle, joka pitää Raamatun kertomasta vanhurskaasta uudesta maailmasta, missä Jumalan valtakunta sallii paratiisimaan asukkaille ainoastaan yhden vaimon kutakin avioliittoa kohti. Mutta moniavioisen on selvittävä tästä kokeesta, mikäli hän aikoo säilyä Jumalan tulevassa kaiken käsittävässä Harmagedonin sodassa ja päästä elossa ”uusien taivaiden”, Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan, alaisuuteen ”uuteen maahan”. Tällainen koe selittää sen, miksi muhamettilaisuuden ilmoitetaan leviävän Afrikassa nopeammin kuin kristikunnan uskonnon. Muhamettilaisuus sallii moniavioisuuden tietyissä rajoissa, ja sen vuoksi muuan kristikunnan evankelistoista, joka äskettäin oli palannut Afrikkaan tekemältään saarnamatkalta, sanoi: ”Jokaista kolmea kristillisyyteen kääntynyttä kohti kääntyy seitsemän islamin uskoon.” (New York Times, maaliskuun 30. 1960) Kaikesta huolimatta monista tuhansista Afrikan alkuasukkaista tulee antautuneita, kastettuja Jehovan todistajia joka vuosi, vaikka se monien kohdalla merkitseekin moniavioisuudesta luopumista.
10. Mikä Paavalin tahto ja neuvo osoittaa, ettei uutta avioliittoa ollut kielletty kristityiltä, jotka olivat leskiä?
10 On täysin kiistatonta, että Kristus ja hänen apostolinsa eivät kieltäneet kristittyjä leskiä menemästä uudelleen naimisiin. Nuoremmista leskistä, jotka olivat sukupuolisen kiihkon vallassa, Paavali sanoi Timoteukselle: ”Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia.” (1. Tim. 5:14) Oli parempi mennä uudelleen naimisiin kuin harjoittaa haureutta intohimon saadessa ylivallan. Paavali sanoi vielä: ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin, mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin, sillä parempi on naida kuin palaa.” – 1. Kor. 7:8, 9.
11. Miksi uudelleen naimisiin meneminen olisi hyvä nuorille leskille, ja miksi uudelleen nainut leskimies ei olisi sopimaton valvojaksi?
11 Sellaisissa tapauksissa avioliitto estäisi heitä ajautumasta pois tehokkaasta Jumalan palvelemisesta ja varjelisi heitä sopimattomalta käyttäytymiseltä, mikä antaisi vastustajalle aihetta pahennukseen ja sen seurakunnan solvaamiseen, mihin kiihkeät lesket kuuluivat. Mikä on sallittu leskivaimoille, se on oikeudenmukaisesti sallittu leskimiehillekin. Siinä ei ole mitään moraalitonta, sillä Paavali selittää: ”Hän [vaimo] saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.” (Room. 7:3) Miksi uudelleen nainut leskimies olisi näin ollen sopimaton valvojaksi?
ARVOKKAITA VASTUUVELVOLLISUUKSIA
12. Kun Paavali kehotti pysymään siinä tilansa, missä oli kutsuttu, niin tarkoittiko hän naimattomana pysymistä vai jotakin muuta tilaa, ja jos tarkoitti, niin mitä ja miksi?
12 Edellä oleva täytyy ottaa huomioon, kun luemme Paavalin sanat: ”Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.” (1. Kor. 7:24) Paavali ei tarkoittanut, että henkilön, joka on kutsuttu naimattomana tai leskenä, täytyy pysyä naimattomana. Paavali sanoo, että heidän olisi kristittyinä parempi pysyä naimattomina, mutta olosuhteet saattavat tehdä avioliiton viisaaksi heille moraalisista syistä. Paavali tarkoitti siis todellisuudessa jotakin tiettyä muuttumatonta tilaa, asemaa tai kutsumusta, jossa uskovat olivat, kun Jumala kutsui heidät Kristuksen seuraajiksi. Jos Jumala itse jätti huomioon ottamatta tällaiset muuttumattomat piirteet, niin ei uskovankaan tarvinnut murehtia sellaisessa tilassa pysymisestä. Jos hän Jumalan valitsemana tuli kristityksi siinä tilassa, asemassa tai kutsumuksessa, niin hän voi jatkaakin siinä kristittynä.
13. Mitä erityisiä asemia, tiloja tai kutsumuksia Paavali mainitsee 1. Korinttolaiskirjeen 7:17–23:ssä?
13 Tehdäkseen tämän selväksi Paavali sanoo: ”Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa. Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna [koska on juutalainen, samarialainen, käännynnäinen tai egyptiläinen], älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään. Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen. Pysyköön kukin siinä asemassa [tai kutsumuksessa, Um, alav.], missä hänet on kutsuttu. Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; . . . [mutta jos voit myös päästä vapaaksi, niin käytä mieluummin tilaisuutta hyväksesi, Um]. Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” – 1. Kor. 7:17–23.
14. Mitä Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeen 7:25–28:ssä naimisissa oleville ja niille, jotka eivät vielä ole naimisissa?
14 Entä sitten, Paavali, miten on niiden ihmisten laita, jotka kutsuttiin, kun he olivat naimisissa, tai niiden, jotka olivat siihen asti olleet yksinäisiä? ”Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava [ja joka sen vuoksi on armollinen ja luotettava myös esittäessään mielipiteensä]. Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän [meillä täällä vallitsevan, Um] ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään [avioliittoon nähden]. Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa.” – 1. Kor. 7:25–28.
15. Missä määrin avioliitto ratkaisee ihmisen ongelmat?
15 Kunniallisessa naimisiinmenossa ei ole syntiä ja se saattaa pelastaa haureudelta. Mutta siihen liittyy ”ruumiillista vaivaa” meillä täällä [Eedenin paratiisin ulkopuolella] vallitsevan ahdingon tähden”. Avioliitto ei ratkaise kaikkia ihmisen ongelmia. Vaikka se ratkaisee yhden ongelman, niin se aiheuttaa useampia tätä nykyä.
16. Miksi sanonta ”siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu” ei viittaa henkilön naimattomaan tilaan eikä hänen moraalittomaan tai väärämieliseen elämäänsä?
16 Ihminen voi muuttaa neitseellisen eli naimattoman tilansa muuttamatta asemaansa tai kutsumustaan ympärileikattuna tai ympärileikkaamattomana, orjana tai vapaana. Jumalalta tuleva kutsu määrää, voiko hän pysyä silloisessa asemassaan tai kutsumuksessaan. Huomaa, että Paavali sanoo: ”Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.” (1. Kor. 7:24) Hän ei sano: pysyköön kukin siinä tilassa, missä hän oli, kun totuus eli Valtakunnan uutinen saavutti hänet. Muutenhan porttona tai ahneena publikaanina (veronkokoojana) tai vahvistamattomassa avioliitossa olevat, jotka saivat totuuden, olisivat voineet jäädä siihen tilaan ja samalla tunnustaa tosi kristillisyyttä.
17. Miten Paavali selitti Jeesuksen sanat, joiden mukaan publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen uskonnollisia pappeja ja johtajia?
17 Jeesus sanoi tosin ylipapeille ja uskonnollisille johtajille Jerusalemissa: ”Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan”, mutta he eivät menneet Valtakuntaan ahneina, kiristävinä veronkokoojina eikä haureellisina porttoina, sillä Paavali sanoo: ”Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9–11) Noiden porttojen ja veronkokoojien oli puhdistauduttava ensin ja antauduttava Jumalalle Kristuksen välityksellä ja sitten tultava kastetuiksi, ennen kuin Jumala lainkaan kutsui heitä.
18. Kuten Jeesuksen Johannes Kastajaa koskevista sanoista käy ilmi, kutsuuko Jumala porttoja ja veronkokoojia, ja millä ehdoilla moraalittomilla on nykyään mahdollisuus tulla kutsutuiksi?
18 Siitä syystä Jeesus lisäsi: ”Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.” (Matt. 21:31, 32) Jumala ei kutsu porttoja eikä veronkokoojia eikä muita senkaltaisia, mutta hän on kutsunut niitä, jotka ovat aikaisemmin olleet sellaisia, mutta jotka ovat muuttuneet. Niiden, jotka elävät nyt haureudessa, aviorikoksissa ja vahvistamattomassa avioliitossa, täytyy siis ensin muuttua ja mennä laillisesti naimisiin. Sitten he voivat antautua otollisesti Jumalalle, tulla kastetuiksi ja kutsutuiksi hänen palvelukseensa.
19. Millaiseen asemaan nainen joutuu riippumattomuuteen ja johtoasemaan katsoen, kun hän menee naimisiin?
19 Menemällä naimisiin henkilö omaksuu itselleen vakavat rajoitukset ja velvollisuudet. Näihin velvollisuuksiin täytyy suhtautua arvokkaasti. Kun nainen menee naimisiin, niin hän joutuu riippumattomaksi vanhemmistaan, mutta tulee riippuvaiseksi miehestään. Hän joutuu miehensä johdon alaisuuteen.
20. Mitä naimisiin menevän naisen on tunnustettava ollakseen kristitty vaimo, kuten Paavali korostaa 1. Korinttolaiskirjeen 11:3, 7–12:ssa?
20 Tätä hänen tulee harkita ennen naimisiinmenoaan mieluummin kuin kapinoida sitä vastaan mentyään avioliittoon. Hänen ei tule koettaa syrjäyttää päätä, sillä apostoli Paavali sanoo: ”Minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” Jumalalla ei ole yläpuolellaan päätä. Tästä syystä tulee naisella olla tietyissä tilanteissa päässään jonkinlainen peite merkkinä miehen vallan alaisuudesta. ”Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta [koska mies luotiin ensiksi], vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkkiä enkelien tähden. . . . vaimo on alkuisin miehestä.” (1. Kor. 11:3, 7–12) Jos nainen ei siis halua tunnustaa muun miehen kuin isänsä johtoa, älköön menkö naimisiin. Ollakseen kristitty vaimo hänen on tunnustettava miehensä johto.
21. Miksi Heprealaiset kirjoitukset kutsuvat vaimoa nimellä ”beulah” ja aviomiestä nimellä ”baal”?
21 Vaimo on Raamatun mukaan miehensä omaisuutta, varsinkin silloin kun hänestä on maksettu morsiamenhinta. Siksi naimisissa olevaa naista kutsutaan Raamatussa nimellä ”beulah”, mikä sana varsinaisesti merkitsee ”omistettu” vaimona. Sanan maskuliinimuoto on ”baal”, mikä vielä nykypäivienkin Israelissa on ”aviomies”-sanan hepreankielinen vastine. Tämä arvonimi merkitsee oikeastaan ”omistajaa, valtiasta, herraa”.
22. Mm. mitkä raamatunkohdat puhuvat aviomiehestä omistajana ja vaimosta omistettuna naisena?
22 Niinpä 5. Mooseksen kirjan 22:22 (Um) puhuu ”omistajan [baal] omistamasta naisesta [beulah]”. Sananlaskujen 30:23 (Um) puhuu ”naisesta, kun hänet otetaan omaksi vaimona”. Toisen Mooseksen kirjan 21:3 (Um) puhuu ”vaimon omistajasta [baal]”. Jehova sanoi muinaiselle Israelin kansalle: ”Minusta on tullut teidän omistajanne [baal] aviomiehenä.” (Jer. 3:14, Um) Kuvaannolliselle ”vaimolleen”, luvatun messiaanisen Siemenen äidille, Jehova sanoo: ”Sinua itseäsi kutsutaan nimellä Ihastukseni On Hänessä ja sinun maatasi nimellä Omistettu Vaimona [Beulah]. Sillä Jehova iloitsee sinusta, ja sinun oma maasi omistetaan vaimona. Sillä samoin kuin nuori mies ottaa omaksi [baal] neitsyen vaimonaan, samoin sinun poikasi ottavat omaksi [baal] sinut vaimona.” (Jes. 62:4, 5, Um) Tästä syystä Booas, Daavidin isoisän isä, sanoi todistajien edessä Betlehemissä: ”Minä olen ostanut myös . . . Ruutin . . . vaimokseni.” – Ruut 4:10; katso myös 2. Moos. 20:17.
23. Minkä uuden lain alaisuuteen naimisiin menevä nainen joutuu, kuten Paavali osoitti?
23 Naimisiin menevä nainen joutuu uuden lain alaisuuteen. Minkä lain tai kenen lain? Apostoli vastaa: ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. . . . mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista.” (Room. 7:2, 3) Tämän järjestelyn mukaisesti sama apostoli käskee: ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. . . . vaimo kunnioittakoon miestänsä.” – Ef. 5:21–24, 33.
24. Miksi tämä vaimon alamaisuus miehelleen soveltuu siitä huolimatta että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista?
24 Vaimojen tulee tehdä tämä Kristuksen pelossa. Tämä teokraattinen sääntö soveltuu seuraavan ihmeellisen totuuden ohella: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:26–29) He ovat kaikki samanlaisia uuden kehittyneen henkilöllisyyden puolesta: ”Pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, . . . missä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, muukalaista, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki ja kaikissa.” (Um) Koska tämä ei tee tyhjäksi sen enempää aviosuhdetta kuin vaimon oikeata suhdetta mieheen, niin Paavali lisää myöhemmin: ”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.” – Kol. 3:10, 11, 18.
JOHTOASEMAN OIKEA KÄYTTÖ
25. Kun aviomiehen johtoasema ja laki otetaan huomioon, niin miten kristitty naimisiin menevä nainen turvaa itsensä hengellisesti ja miksi siten?
25 Jos antautunut kristitty nainen on viisas ja teokraattinen ja mukautuu apostolin neuvoon, että tulee mennä naimisiin vain ”Herrassa”, niin hän turvaa hengelliset etunsa. Hän tekee asiat itselleen helpommiksi vaimona, koska hän nai miehen ”Herrassa”, miehen, jonka on määrä säilyttää omistusoikeutensa aviomiehenä ja soveltaa johtoasemaansa ja lakiaan kristillisen ”uuden henkilöllisyyden” mukaan. Hänellä on vaimo omistuksessaan, mutta hän ei saa kristittynä väärinkäyttää tätä kristillistä omaisuutta, koska se kuuluu myös Kristukselle, joka osti vaimon täydellisen ihmiselämänsä hinnalla. Tämän takia hän on Jumalan uudessa maailmassa luvatun iankaikkisen elämän perijätoveri miehensä kanssa. Mies menettelisi näin ollen rikollisesti, jos hän estäisi tai ehkäisisi vaimoaan saamasta tätä kallista perintöä ja ikään kuin tuhoaisi hänen tulevan iankaikkisen elämänsä.
26. Minkälaisiin astioihin Pietari vertaa vaimoja, joille aviomiesten on osoitettava kunnioitusta, ja millaista huomaavaisuutta kristityn aviomiehen tulee siitä syystä osoittaa vaimoaan kohtaan?
26 Naimisissa oleva apostoli Pietari (Keefas) sanoo kristityille miehille heidän vaimoistaan: ”Te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.” (1. Piet. 3:7, 8) Jos mies kunnioittaa vaimoaan ruumiillisesti heikompana astiana, koska hän on nainen, niin hän käsittelee häntä huolella ja hellästi, jotta tämä arvokas astia pysyisi jatkuvasti käyttökelpoisena hänelle. Hän ei halua murskata tätä astiaa eikä särkeä sitä ja tuhota hänen antamaansa kallista apua. Hän yrittää varjella hänen elämäänsä, ei vain hänen nykyistä elämäänsä tässä maailmassa, vaan ennen kaikkea hänen iankaikkista perintöään tulevassa uudessa vanhurskaassa maailmassa. Hän rukoilee hänen kanssaan ja hänen puolestaan.
27. Miten kristitty aviomies kohtelee vaimoaan käyttäessään johtoasemaansa huonekunnassa, koska hän on ”Jumalan kuva ja kunnia” ja koska vaimo on ”miehen kunnia”?
27 Kristitty aviomies pitää vaimonsa samanmielisenä kanssaan Raamatun tuntemuksessa ja ymmärtämisessä sekä käytännöllisessä viisaudessa. Hän osoittaa hänelle myötätuntoa. Vaikka hän on huonekunnan pää, niin hän ei tule väkivaltaiseksi, vaan pysyy nöyränä. Koska mies ei saa peittää päätään sen vuoksi että hän on ”Jumalan kuva ja kunnia”, niin hän käyttää huolellisesti johtoasemaansa kuten Jumala käyttää omaansa, pyrkien jäljittelemään Jumalaa tässä johtoasemassa ja siten saattamaan Jumalan kunniaan vaimonsa silmissä. Koska vaimo puolestaan on ”miehen kunnia”, niin mies karttaa alentamasta vaimoaan kunniattomaan asemaan, missä vaimo ei olisi hänelle miksikään ansioksi eikä kunniaksi eikä heijastaisi sitä, miten erinomainen ja jumalinen aviomies hän on vaimoaan kohtaan sekä kotona että seurakunnassa. Jos hän on seurakunnan valvoja tai apulaispalvelija, niin hän haluaa erikoisesti vaimon olevan häntä heijastava hengellinen kunnia.
28, 29. a) Miten kristitty pyrkii vaimonsa suhteen olemaan kunniaksi hengelliselle Päälleen? b) Miten Paavali kehottaa Efesolaiskirjeen 5:25–33:ssa uskovia kohtelemaan vaimojaan tavalla, mikä auttaa pelastuksen saavuttamisessa?
28 ”Kristus on jokaisen miehen pää” eikä mies halua häpäistä päätään. (1. Kor. 11:3, 4) Hän yrittää päinvastoin olla kunniaksi hengelliselle Päälleen. Aviomiehenä hän voi tehdä tämän kohtelemalla vaimoaan, erityisesti antautunutta, kastettua vaimoaan, samalla tavalla kuin Jeesus Kristuskin kohtelee seurakuntaa puolisokseen ottamanaan neitsyenä. Apostoli Paavali käyttää tätä vertailua kehottaessaan uskovia aviomiehiä kohtelemaan vaimojaan tavalla, mikä auttaa pelastuksen saavuttamisessa, sanoen:
29 ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä.” – Ef. 5:25–33.
USKONNOLLINEN ERIMIELISYYS AVIOLIITOSSA
30. Miten tulee aviomiehen ja vaimon täyttää aviovelvollisuutensa, ja mitä Paavali sanoi tässä suhteessa myönnytyksenä avioliitossa oleville uskoville?
30 Jos mies rakastaa uskollisesti vaimoaan kristillisellä tavalla ja jos hänen vaimonsa vuorostaan osoittaa syvää kunnioitusta miestään kohtaan, niin seurauksena on rauha, sopusointu ja onni kodissa. He täyttävät arvokkaalla, kunniallisella ja terveellä tavalla rakkaudellisesti aviovelvollisuudet toisiaan kohtaan ollen yhtä lihaa. ”Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne [karttaen aviovelvollisuuksia], paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden. Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä.” (1. Kor. 7:3–6) Paavali sanoi sen myönnytyksenä, koska haureus oli vallalla tuossa pakanamaailmassa.
31. Mitä naineiden kristittyjen tulee eroamisen sijasta pyrkiä tekemään, mutta jos he sopivat erillään asumisesta, niin miten kummankin tulee henkilökohtaisessa elämässään käyttäytyä?
31 Antautuneitten, kastettujen avioparien tulee vakavasti pyrkiä pysymään yhdessä, olemaan yksimielisiä ja pyrkimään yhteiseen päämäärään. ”Naimisissa oleville minä julistan”, jatkaa Paavali, ”en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.” Vaikka eroava vaimo asuu erossa, niin hänen tulee muistaa tämä Jumalan laki: ”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.” (1. Kor. 7:10, 11, 39) Koska hän on miehensä lain sitoma, niin hän ei tunne olevansa vapaa seurustelemaan vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa siten kuin naimaton nainen voi tehdä tai tekee, koska hän siten vaarantaisi moraalisen puhtautensa. Jos hänen viisas harkintansa voittaa, niin hän etsii keinoja rauhan solmimiseksi elävän miehensä kanssa voidakseen palata hänen luokseen. Hän varoo käyttäytymästä niin kevytmielisellä tai moraalittomalla tavalla erossa olonsa aikana, että hänen aviomiehensä alkaisi halveksia häntä eikä enää innokkaasti kaipaisi häntä takaisin vailla mitään moitteen syytä tai tuntematta mitään epäluuloja häntä kohtaan. Sama sääntö pätee myös aviomieheen katsoen, joka ilman laillista syytä asuu erossa vaimostaan.
32. Mitä korkeampaa tulee erillään asuvien kristittyjen avioparien muistaa edustavansa, ja millaista menettelyä heidän tulee siksi varoa?
32 Molempien erossa asuvien puolisoitten tulee tällaisessa tapauksessa muistaa, että he edustavat jotain korkeampaa, suurenmoisempaa ja tärkeämpää kuin omaa avioliittoaan, nimittäin kristillistä seurakuntaa, minkä yhteydessä he ovat ja missä he ovat velvollisia toimimaan Jumalan sanan evankeliuminpalvelijoina. Heidän pitäisi siitä syystä tarkoin varoa aiheuttamasta käytöksellään häpeää Jumalan kunnialliselle seurakunnalle.
33, 34. a) Jos aviopari on uskonnollisesti erimielinen, niin täytyykö uskovan jättää epäuskoinen? b) Mikä vaikutus täytyy uskovan muistaa sillä olevan, että hän hyväksyy totuuden ja antautuu Jumalalle?
33 Mutta entä jos aviopari on uskonnollisesti eri mieltä; toinen on antautunut ja kastettu uskova, Jehova Jumalan virkaanasettama evankeliuminpalvelija, toinen taas ateisti taikka jonkin muun uskonnon tunnustaja ja siitä syystä epäuskoinen Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntaan katsoen. Tällaisen uskonnollisen epäsuhtaisuuden voidaan tavallisesti odottaa aiheuttavan vaikeita ristiriitoja.
34 Täytyykö uskovan jättää epäuskoinen pyrkiessään rauhaan? Ei välttämättä. Eikä hän olekaan ilman muuta vapaa hylkäämään epäuskoista puolisoaan. Meidän on pidettävä mielessämme, että kun joku omaksuu totuuden, niin tämä ei tee tyhjäksi eikä riko aikaisempaa aviosidettä. Kun joku uskoo ja omaksuu Valtakunnan totuuden, niin se voi aiheuttaa hajaannusta kodissa, kuten Jeesus Kristus ennusti Matteuksen 10:34–36:ssa. Mutta se ei merkitse avioliiton rikkoutumista. Jeesus ei ole avioliiton hävittäjä. Paavali on esittänyt viisaan ja optimistisen menettelytavan tällaisessa tilanteessa.
35. Minkä viisaan ja optimistisen menettelytavan Paavali esittää noudatettavaksi sellaisessa avioliitossa, missä vallitsee uskonnollinen erimielisyys?
35 ”Muille [muille naimisissa oleville] sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä, sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” – 1. Kor. 7:12–16.
36. Mitä epäuskoisen puolison pitäisi haluta mieluummin tehdä, kun otetaan huomioon totuuden vaikutus uskovaan aviopuolisoon?
36 Uskontoaan ja vakaumustaan lukuun ottamatta Jumalalle antautuneen, kastetun Jumalan palvojan ei tule antaa epäuskoiselle vaimolleen mitään aihetta eroamishaluun. Päinvastoin: miehessä havaittavan edullisen muutoksen, mikä tapahtui hänen omaksuessaan totuuden, tulisi tehdä vaimo vielä halukkaammaksi elämään yhdessä hänen kanssaan kuin ennen hänen Jumalan virkaanasettamaksi palvelijaksi tuloaan. Saman tulisi pitää paikkansa uskovan vaimon ja epäuskoisen miehen ollessa kysymyksessä.
37. Miten Timoteuksen äiti Eunike osoitti kunnioitusta pakanamiehelleen, ja miten hän kuitenkin täytti uskonnollisen velvollisuutensa heidän poikaansa kohtaan?
37 Ottakaamme juutalaisen vaimon Euniken ja hänen kreikkalaisen pakanamiehensä tapaus. Heillä oli Timoteus-niminen poika. Aikanaan, noin vuonna 44 jKr. apostoli Paavali ja Barnabas saarnasivat heidän kaupungissaan, ja Eunike ja hänen äitinsä Loois uskoivat ja tulivat kristityiksi. Jättikö Eunike nyt kreikkalaisen miehensä, koska tämä jäi pakanaksi? Ei, sillä mies suostui yhä asumaan hänen kanssaan. Eunike oli alamainen hänelle, ja koska hän vastusti totuutta, Eunike ei edes ympärileikkauttanut heidän poikaansa Timoteusta. Veikö Timoteuksen isä hänet pakanallisiin palvontatemppeleihin, sitä ei ole kerrottu. Mutta Timoteuksen äiti ja hänen isoäitinsä pitivät huolen siitä, että hän sai raamatullisen kasvatuksen, sillä he opettivat häntä kotona. Siksi tuo puolijuutalainen Timoteus tunsi lapsuudestaan lähtien pyhät kirjoitukset, mitkä pystyivät tekemään hänet viisaaksi ja pelastumaan uskossa Messiaaseen. (2. Tim. 3:14, 15; 1:5; Apt. 14:4–18) Tämä Timoteuksen uskonnollinen kotikasvatus voitti hänen kreikkalaisen isänsä pakanallisen vaikutuksen. Niinpä kun Paavali saapui kaupunkiin ensimmäisen kerran, Timoteus liittyi juutalaiseen äitiinsä ja isoäitiinsä ja otti vastaan kristillisyyden. Siksi Paavali saattoikin puhua Timoteuksesta ”oikeana poikanaan” ja ”rakkaana poikanaan”. – 1. Tim. 1:1, 2; 2. Tim. 1:1, 2.
38. Miten Eunike suhtautui Timoteuksen lähetystyöntekijän tehtävään, ja miksi Timoteukselle suoritettiin vasta silloin ympärileikkaus?
38 Tullessaan uudelleen kaupunkiin Paavali sai kuulla, miten ”veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää” Timoteuksesta. Kun Timoteuksen äiti mielihyvin suostui siihen eikä hänen pakanaisänsäkään sitä vastustanut, niin Paavali otti pojan yhdessä Silaan kanssa mukaansa lähetyskentälle. Estääkseen sitten juutalaisia loukkaantumasta uuteen seuralaiseensa Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, joka oli vielä aivan nuori mies, ”sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen”. (Apt. 16:1–3) Me emme tiedä, voittiko Timoteuksen äiti koskaan pakanamiestään kristillisyydelle asumalla hänen kanssaan niin kauan kuin hänen miehensä tahtoi, mutta vähän ennen marttyyrikuolemaansa Paavali kirjoitti Timoteukselle viimeisen kirjeen ja puhui siinä kiittäviä sanoja hänen äitinsä Euniken uskosta. – 2. Tim. 1:5.
39. Erityisesti keille kristityille naisille Eunike on esimerkkinä, ja miten uskova kohtelee epäuskoista puolisoaan suhteellisesti pyhitettynä ja lapsiaan pyhinä?
39 Eunike on näin ollen esimerkki niille antautuneille kristityille, jotka ovat naimisissa pakanan eli toiseen uskontoon kuuluvan kanssa. Jos epäuskoinen puoliso haluaa asua jatkuvasti hänen kanssaan, niin uskovalle tarjoutuu loistava tilaisuus yrittää mitä läheisimmässä yhteiselämässä ollen ”pelastaa” aviopuoliso. Uskovan on siitä syystä meneteltävä myönteisesti, so. kohdeltava epäuskoista puolisoa ”pyhitettynä” suhteessaan uskovaan. Se merkitsee, että uskovan on tehtävä kaikki epäuskoiselle puolisolle kuin Herralle itselleen. Herra Jumala on pyhä. (Ef. 6:7; Kol. 3:22–24) Myös kaikkia heidän alaikäisiä lapsiaan tulee nyt pitää ”pyhinä’ ja kohdella sen tähden puhtaina. Uskova noudattaa Euniken esimerkkiä ja yrittää antaa tällaisille ”pyhille” lapsille raamatullista opetusta, jotta he pysyisivät edelleen pyhinä ja mahdollisesti joskus antautuisivat henkilökohtaisesti Jumalalle Kristuksen välityksellä. Kysymyksessä ei ole ainoastaan heidän, vaan myös epäuskoisen aviopuolison pelastus. On siis hyvä asua hänen kanssaan.
40, 41. a) Jos epäuskoista puolisoa on vaikea miellyttää, niin miten uskovan tulee menetellä? b) Miten Pietari neuvoo uskonnollisesti erimielisessä avioliitossa olevia kristittyjä vaimoja sopusoinnussa tämän periaatteen kanssa?
40 Vaikka aviopuoliso olisi vastaankin ja vaikka häntä olisi vaikea miellyttää, niin uskovan ei tule ajatella olevansa velvollinen eroamaan. Uskovan tulee kestää vaino ja vastustus, samoin kuin hän sietää senkin alueen vainon ja vastustuksen, missä hän saarnaa talosta taloon. Tällä tavoin on epäuskoisen puolison pelastus mahdollinen. Tämä on apostoli Pietarin todisteluperusteena hänen kirjoittaessaan vainotuille kristityille. Pietari sanoo:
41 ”Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin [niille, joita on vaikea miellyttää, Um]. . . . jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen [kärsimään epäoikeudenmukaisesti] te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä. . . . samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne [baalim, hepr. Raamattu], että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaiset, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa [syvässä kunnioituksessa, Um (so. aviomiehiänne kohtaan)]. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista [mikä ulkonainen kaunistus ei voita aviomiehiä, jotka eivät ole vielä kuuliaisia Jumalan sanalle], vaan se [teidän kaunistuksenne] olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te [vaimot] olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää [ettekä tunne mitään pelkoa, Um (so. aviomiehiänne kohtaan)]. – 1. Piet. 2:18–3:6.
”Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä kalliimpi. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!” – Sananl. 31:10, 26, 27, 30.