Ylösnousseitten tunteminen

 1. Mitä me ylösnousemuskysymyksessä toivomme itsemme ja toisten suhteen, ja mitä takeita meillä on tästä?

KAIKKI me, joilla voi olla osa ylösnousemuksessa, haluamme tuntea rakkaat sukulaisemme ja tuttavamme, kun he palaavat kuolleista. Ennen kaikkea me haluamme tuntea itsemme. Me emme halua kärsiä muistin menetystä, niin ettemme tietäisi, keitä me olemme. Jumalan sana vakuuttaa, että me tunnemme toinen toisemme. Apostoli Paavali, joka luotti ylösnousemukseen, sanoo: ”Silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” (1. Kor. 13:12) Mutta mistä me sitten tunnemme itsemme ja toisemme?

 2. Mitä käytännöllisiä kysymyksiä herää ylösnousemusruumiista sen selityksen valossa, mikä annetaan Apostolisen uskontunnustuksen mukaan?

² Siitäkö, että meillä on samat ruumiit kuin missä me kuolimme, kuten niin sanottu Apostolinen uskontunnustus selitetään? Tuleeko siis ihminen, joka kuoli pahanlaatuiseen syöpään, mikä ulottui kaikkialle hänen ruumiiseensa, takaisin samassa ruumiissa, mikä on saman syövän vallassa? Tuleeko ihminen, joka kuolee spitaalin syömänä ja kauheasti epämuodostuneena, takaisin samassa ruumiissa, jonka tuo inhottava sairaus on runnellut? Entä raskaana ollut nainen, joka kuoli syntymätön lapsi kohdussaan – herätetäänkö hänet kuolleista samassa raskaana olevassa ruumiissa ja synnyttääkö hän lapsen ylösnousemuspäivänään tai sen jälkeen? Ja mitä on sanottava ihmisestä, joka joutui räjähdysonnettomuuden uhriksi ja menetti molemmat jalkansa ja kätensä ja jonka oli käytettävä tekojalkoja ja tekokäsiä siitä pitäen – täytyykö hänet herättää juuri samassa ruumiissa kädettömänä ja jalattomana? Opettaako Jumalan sana saman ruumiin ylösnousemusta?

 3. Mitä tapauksia voidaan esittää sen puolesta, etkä sama ruumis nousee ylös, mutta mitä tapahtui niille, jotka herätettiin eloon näissä tapauksissa?

³ On totta, että Elia herätti eloon saman ruumiin foinikialaisen lesken pojan tapauksessa. On myös totta, että Elisa herätti saman ruumiin suunemilaisen vaimon pojan tapauksessa. Jeesuskin herätti samat ruumiit Nainin lesken pojan, Jairuksen tyttären ja rakkaan ystävänsä Lasaruksen tapauksessa, joista viimeksi mainittu oli ollut kuolleena neljä päivää. Apostoli Pietari herätti saman ruumiin Joppesta kotoisin olleen armeliaan kristityn vaimon Dorkaksen tapauksessa. Apostoli Paavali herätti saman ruumiin Eutykuksen tapauksessa hänen pudottuaan yläkerroksen ikkunasta. Mutta kaikki nämä kuolivat uudelleen ja joutuivat tarvitsemaan tulevaa ylösnousemusta, mikä tapahtuu Jumalan voimalla ja Jeesuksen Kristuksen välityksellä.

 4. Mitä todistetta ruumiin suhteen voidaan käyttää Jeesuksen Kristuksen yhteydessä, mutta mitä 1. Pietarin kirjeen 3:18, 19 sanoo oikaisuksi?

⁴ Tässä kohden jotkut Vartiotornin lukijat voivat keskeyttää ja sanoa: ”Se on totta, mutta Jeesus Kristus itse herätettiin samassa ruumiissa, missä hänet ristiinnaulittiinkin, ja se on mallina kaikille muille kuolleille, jotka herätetään kuolleista. Ja Jeesuksella on nyt sama ruumis taivaassa, jonne hän nousi.” Näille lukijoille on opetettu siten niissä uskonnollisissa järjestöissä, joiden tilaisuuksissa he ovat käyneet. Mutta onko apostoli Paavali samaa mieltä asiasta? Entä apostoli Pietari? 1. Pietarin kirjeen 3:18, 19:nnessä hän sanoo: ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.” Muut 1. Pietarin kirjeen 3:18, 19:nnen nykyaikaiset käännökset sanovat samalla tavalla.

 5, 6. a) Mitä Jeesuksen ylösnousemuspäivän tapahtumia Pietarin lausunto auttaa selittämään? b) Miksi Jeesuksen täytyi aineellistaa lihaa ja luuta oleva ruumis jokaiseen tilaisuuteen?

⁵ Jeesuksen ylösnousemuksesta Pietari siis sanoo, että hänet ”tehtiin eläväksi hengessä”. Tämä selittää sen, miksi ylösnousemusaamuna, kun Jumalan enkeli vieritti kiven hautakammion suulta, sotilasvartio ei nähnyt Jeesuksen nousevan kuolleista ja tulevan esiin, vaikka he näkivätkin aineellistuneen enkelin. (Matt. 28:1–4) Tämä selittää myös sen, että kun ylösnoussut Jeesus kohtasi samana päivänä kaksi Emmaukseen matkalla ollutta opetuslasta ja kulki heidän kanssaan ja alkoi syödä illallista heidän kanssaan, he eivät tunteneet häntä, ennen kuin hän alkoi tarjoilla leipää; ja sitten hän katosi. – Luuk. 24:13–35.

⁶ Tämä selittää senkin, miksi apostolien ja muiden opetuslasten kohdatessa Jerusalemissa suljettujen ovien takana kiihkomielisten juutalaisten pelosta, Jeesuksen on täytynyt tulla suoraan seinien läpi. Yhtäkkiä, niin hämmästyttävää kuin se onkin, hän näet seisoi heidän keskellään, ja syötyään ja puhuttuaan heidän kanssaan hän katosi, mutta ei minkään avoimen oven kautta. (Luuk. 24:36–44; Joh. 20:19–24) Jotta Jeesus, joka oli tehty eläväksi hengessä, olisi voinut tehdä itsensä näkyväksi opetuslapsilleen, niin hänen täytyi tietysti aineellistaa joka tilaisuuteen lihaa ja luuta oleva ruumis. Jeesus itse sanoi silloin: ”Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” Koska lihaa ja luuta olevat opetuslapset eivät voineet nähdä sitä, mikä ei ollut lihaa ja luuta, he eivät voineet nähdä henkeä eivätkä siksi ylösnoussutta Jeesusta, joka oli ”hengessä”. – Luuk. 24:39.

 7. Miten meidän tulee selittää se, että Jeesus ei maininnut verta kertoessaan opetuslapsilleen siitä, mitä hengellä ei ole?

⁷ Koska Jeesus ei maininnut verta, niin hän ei tarkoittanut, että hengellä on veri niin kuin ihmisellä. Kun me koskettelemme ihmistä, niin kuin opetuslapset silloin koskettelivat Jeesusta, niin me emme tunne verta vaan lihan ja luut, varsinkin käsien, jalkojen ja rinnan luut. Luuton liharuumis vajoaisi paikalla kasaan.

 8. Minkä selityksen voimme esittää sille, miksi opetuslapset eivät toisinaan tunteneet kuolleista herätettyä Jeesusta?

⁸ Eräissä tilaisuuksissa opetuslapset eivät tunteneet ylösnoussutta Jeesusta. (Matt. 28:16, 17; Luuk. 24:15, 16; Joh. 20:14–16; 21:4–12) Selitys tähän annetaan sanoissa, jotka tavataan latinalaisessa Vulgatassa, roomalaiskatolisessa Douay-käännöksessä, saksalaisessa Lutherin Raamatussa ja suomalaisessa käännöksessä Markuksen 16:12:nnessa. Tämä jae kuuluu: ”Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän kävellessään, matkalla maakylään.” Tässä ”muotoiseksi” käännetty kreikkalainen sana on morphé, minkä edellä mainittu kreikkalais-englantilainen sanakirja sanoo merkitsevän ”muotoa, ulkonäköä”. Mutta vaikka emme ottaisikaan huomioon, mitä Markuksen 16:12 sanoo, niin ylösnousemuksen jälkeisten ilmaantumisten huolellinen tutkiminen paljastaa rehelliselle tutkijalle, jonka ei tarvitse olla mikään Sherlock Holmes, että ylösnoussut Jeesus aineellisti erilaisia ruumiita sopeutuakseen tilanteeseen. Ainakin kahdessa tilaisuudessa hän aineellisti ruumiin, joka muistutti sitä, missä hänet oli naulittu paaluun. (Luuk. 24:38–40; Joh. 20:20–27) Toisissa tilaisuuksissa taas se muoto, minkä hän aineellisti, sai opetuslapset epätietoisiksi joksikin aikaa.

 9. Kun Jeesus nousi taivaaseen, niin mitä enkelit sanoivat sitä seuraaville opetuslapsille, mutta mitä he eivät sanoneet Kristuksen paluusta?

⁹ Joidenkin lukijoiden mielessä on ehkä nyt Jeesuksen taivaaseen nouseminen, se, kun hän johti opetuslapsensa Öljymäelle, missä hänet ”kohotettiin . . . ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään”, ja enkelit sanoivat heille: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt. 1:9–11) Sanoissa ”samalla tavalla” sanaa ”tapa” vastaava kreikkalainen sana ei ole morphé vaan tropos. Siksi enkelit eivät sanoneet, että Jeesus palaisi samassa muodossa vaan samalla tavalla. Enkelit eivät liioin sanoneet, että nuo opetuslapset näkisivät Jeesuksen palaavan.

10, 11. a) Miten jotkut kiistävät sen tosiasian, että Jeesus ei voinut ottaa liharuumistaan taivaaseen, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 15:50 osoittaa? b) Miten osoitetaan, että aineellisia ei ollut tarvis hengellistää?

¹⁰ Jeesus ei olisi voinut viedä ihmisruumistaan Allenin säteilyvyöhykkeiden ja avaruuden läpi taivaaseen, sillä Paavali sanoo ylösnousemuksesta puhuessaan: ”Ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta”, mikä sopii yhteen Paavalin edellä olevan lausunnon kanssa: ”Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa.” (1. Kor. 15:42, 50) Mutta jotkut lukijat sanovat nyt, että hänhän kirkasti liharuumiinsa, so. ”hengellisti” sen viedäkseen sen taivaaseen! Me puolestamme kysymme, hengellistivätkö enkelit, jotka aineellistivat itselleen ihmisruumiin ilmestyäkseen opetuslapsille ylösnousemuspäivänä ja taivaaseennousemispäivänä, ne ruumiit, missä he ilmestyivät, palatakseen näkymättömään henkimaailmaan? Hengellistikö Jeesus ne vaatteet, joissa hän ilmestyi opetuslapsilleen?

¹¹ Jeesuksen täytyi varmasti aineellistaa ne vaatteet, joissa hän ilmestyi, sillä sotilaat jakoivat keskenään ne vaatteet, jotka hänellä oli yllään ennen paaluunnaulitsemistaan, ja heittivät arpaa hänen saumattomasta ihokkaastaan; ja käärinliinat, mihin hänen ruumiinsa oli kiedottu, ja hänen päässään ollut hikiliina oli jätetty hautakammioon. (Joh. 19:23, 24; 20:5–7) Jos kerran kuolleista herätetty Jeesus saattoi aineellistaa uudet vaatteet, niin eikö hän voinut aineellistaa myös uusia sopivia ruumiita ilmestyäkseen niissä ja sitten tehdä ne aineettomiksi hengellistämisen sijasta? Varmasti!

UHRIA EI OTETTU POIS ALTTARILTA

12, 13. Mitä se merkitsisi, jos Jeesus olisi ottanut ihmisruumiinsa taivaaseen nauttiakseen siitä siellä, ja miksi?

¹² Jos Jeesus olisi vienyt liharuumiinsa, verensä ja luunsa taivaaseen ja nauttinut niistä siellä, niin mitä se merkitsisi? Se merkitsisi sitä, että ketään ei herätettäisi kuolleista. Miksi ei? Koska Jeesus olisi ottanut uhrinsa pois Jumalan alttarilta.

¹³ Jeesus sanoi: ”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.” (Joh. 6:51, 54, 55) Miten me voisimme syödä Jeesuksen lihaa ja juoda hänen vertansa saadaksemme iankaikkisen elämän, jos samaan aikaan Jeesus itse elää tuosta lihasta ja verestä taivaassa? Sanoohan sananparsikin, ettei leipää voi kokonaisena pitää syömällä sitä.

14. Jos Jeesuksella olisi ihmisruumiinsa taivaassa, niin mitä se merkitsisi Jumalan ja Kristuksen tuntemuksellemme, mutta miten tämä osoitetaan vääräksi?

¹⁴ Olettakaamme hetkeksi, että Jeesuksella olisi maallinen ihmisruumiinsa taivaassa. Koska papit, jotka itsepintaisesti väittävät, että Jeesuksella on ihmisruumiinsa taivaassa, opettavat, että hän on myös Jumala itse, niin me tiedämme, millaiselta Jumala näyttää. Hän näyttää samanlaiselta kuin Jeesus tämän ollessa maan päällä; hän on ehkä noin 180 senttimetriä pitkä, hänellä on juutalainen nenä, ehkä parta, hänellä on miehen sukupuolielimet, ja hän näyttää painavan noin sata kiloa. Kenties hän näyttää samanlaiselta kuin italialaisen Michelangelon maalaus Viimeinen tuomio Vatikaanin Sikstuksen kappelissa hänet esittää. Jeesus sanoi kuitenkin juutalaisille: ”Isä, joka on lähettänyt minut, hän on todistanut miinusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa [morphé].” (Joh. 5:37) Apostoli Johannes sanoi myös kristityille: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” (1. Joh. 3:2) Johanneksen sanat eivät olisi todet, jos Jeesukselle olisi ihmisruumiinsa taivaassa, sillä siinä tapauksessa me tietäisimme, minkäkaltaisia kristityt ovat taivaassa, kun heidät on herätetty kuolleista.

15. Jos Jeesuksella olisi ihmisruumiinsa taivaassa, niin mitä se merkitsisi tuloksena hänen syömisestään ja juomisestaan opetuslastensa kanssa taivaassa?

¹⁵ Toinen seikka: Jos Jeesuksella olisi ihmisruumiinsa taivaassa, hänellä olisi siinä koko ruoansulatuselimistö, suu ja mahalaukku mukaan luettuna, ja hänen uskollisilla opetuslapsillaankin olisi se taivaaseen mentyään. Me muistamme Jeesuksen sanoneen heille: ”Minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani.” (Luuk. 22:29, 30) Kun he olisivat syöneet ja juoneet, niin ruoka ja juoma menisi heidän ruoansulatuselimistöönsä. Entä sitten? Jeesushan sanoi: ”Kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu.” (Matt. 15:17) Ajattelehan sitä! Kun ihmisruumiit ovat saapuneet taivaaseen, niin siellä pitäisi nyt olla käymälät, sekä yksityiset että yleiset, erikseen miehille ja naisille. Ja aina ja ikuisesti pitäisi Jeesuksen, jonka papit sanovat olevan itse Jumala, käyttää taivaallista käymälää, mitä hänen ei milloinkaan aikaisemmin tarvinnut tehdä ennen ihmiseksi tuloaan!a Tämän täytyy pitää paikkansa, jos me teemme väitteistä johdonmukaiset päätelmät!

16. Miten Raamattu on kuitenkin järkevä tässä asiassa?

¹⁶ Mutta miten järkevä Raamattu onkaan sanoessaan, ettei ”liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa”! (1. Kor. 15:50) Selittäessään juutalaisten vuotuista sovituspäivää eli Jom Kippuria juutalainen kristitty Paavali osoittaa, että Jeesus Kristus ei vienyt liharuumistaan mukanaan taivaaseen, vaan jätti sen jälkeensä ihmisuhriksi.

17. Miten sovitus suoritettiin juutalaisten vuotuisena sovituspäivänä?

¹⁷ Kuten 3. Mooseksen kirjan 16. luvussa selitetään, vuotuisena sovituspäivänä juutalainen ylimmäinen pappi vei uhrimullikan ja uhrikauriin verta ihmiskäsin tehdyn pyhän teltan tai temppelin kaikkeinpyhimpään. Mullikan ja kauriin nahka, liha ja rapa piti polttaa leirin eli yhdyskunnan ulkopuolella ja siten hävittää. Sekä mullikka että kauris kuvasivat synnitöntä Jeesusta Kristusta ihmisuhrina. Kaikkeinpyhin, mihin mullikan ja kauriin veri vietiin, kuvasi itse taivasta, missä Luoja Jumala on.

18. Miten tämän merkitys selitetään meille Heprealaiskirjeen 9:11, 12, 24–26:ssa?

¹⁸ Jumalan oma sana selittää tämän seuraavalla tavalla Heprealaiskirjeen 9:11, 12, 24–26:ssa: ”Kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä hän mennyt uhratakseen itsensä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen [Kristuksen] olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.”

19, 20. Mitä sovitusmullikan ja -kauriin ruumiiden hävittäminen kuvaa Jeesuksesta Kristuksesta?

¹⁹ Miten sovituspäivän uhrien liharuumiit hävitettiin? Heprealaiskirjeen 13:10–13 vastaa: ”Meillä [kristityillä] on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä. Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin. Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, hänen pilkkaansa kantaen.”

²⁰ Sovituspäivän esikuvan mukaan, minkä Jeesus Kristus täytti, hänen lihallista ihmisruumistaan ei otettu todelliseen kaikkeinpyhimpään, Jumalan läsnäoloon, taivaaseen. Sovitusmullikan ja -kauriin ruumiiden tavoin Jeesuksen maallinen ruumis hävitettiin Jumalan tahdon mukaan, jotta uskovat ihmiset voisivat syödä siitä uskossa.

21. Mitä kuvataan sillä, kun juutalainen ylimmäinen pappi vei sovitusveren kaikkeinpyhimpään?

²¹ Jeesuksen kirjaimellista vertakaan ei viety itse taivaaseen, vaan hän vei mukanaan taivaaseen sen, mitä hänen vuodatettu verensä kuvasi. Jumalan sana sanoo: ”Lihan sielu [elämä, KJ; hepreaksi nefeš] on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille [sieluillenne, KJ; nefeš monikossa] sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu [nefeš] on siinä.” (3. Moos. 17:11) Näiden sanojen mukaan Jeesuksen vuodatettu veri kuvasi hänen luovutettua ihmiselämäänsä. Se vastasi hänen uhratun elämänsä arvoa. Kun siis juutalainen ylimmäinen pappi meni sisemmän esiripun toiselle puolelle palvontateltan kaikkeinpyhimpään mukanaan sovitusveri, niin se kuvasi sitä, kun Jeesus herätettiin kuolleista ja astui ihmisuhrinsa arvo mukanaan itse taivaaseen esittääkseen siellä tämän arvon Isälleen Jumalalle. Hänen elämänsä, mitä hänen verensä kuvasi, uhrattiin meidän elämämme puolesta, joka perustuu meidän vereemme.

YLÖSNOUSEMUSRUUMIIT

22, 23. a) Jos Jeesus olisi herätetty ihmisenä, niin mitä tehtävää hän ei olisi voinut suorittaa? b) Mitä kuvausta Jeesus käytti viitatessaan ylösnousemusruumiisiin, ja mitä Paavali ei sanonut?

²² Jotta Jeesus Kristus voisi suorittaa tämän sovitustyön taivaassa, missä henget elävät, niin hänet herätettiin kuolleista eli tehtiin eläväksi ”hengessä”, kuten 1. Pietarin kirjeen 3:18 sanoo. Jos hänet olisi herätetty uudelleen täydellisenä ihmisenä, niin hän ei olisi voinut suorittaa tätä ylipapillista tehtävää taivaassa. Millainen ruumis hänellä oli sitten ylösnousemuksessaan, ja millainen ruumis hänen uskollisilla seuraajillaan on heidän ylösnousemuksessaan? Apostoli Paavali vertaa sitä kasvin kasvamiseen siemenestä. Jeesus itsekin viittasi kasviin ja sanoi: ”Hetki on tullut, että ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” (Joh. 12:23, 24) Millaisen varren maahan pudonnut kuollut siemen kehittää?

²³ Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Korinton kristityt esittivät Paavalille saman kysymyksen: Millaisessa ruumiissa kuolleet palaavat ylösnousemuksessa? Paavali ei vastannut: ”Minä uskon Apostoliseen uskontunnustukseen: ja se sanoo, että on oleva ’ruumiin ylösnousemus’, täsmälleen saman ruumiin, missä ihmiset kuolivat. Jopa taivaan valtakuntaankin menevät ihmiset saavat ihmisruumiinsa takaisin.”

24, 25. Mitä Paavali kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 15:35–41:ssä viitatessaan Kristuksen ja hänen opetuslastensa ylösnousemusruumiiseen?

²⁴ Apostoli Paavali kirjoitti toisin kuin niin sanottu Apostolinen uskontunnustus. Lukekaamme sen vuoksi, mitä hän kirjoitti puhuessaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen seuraajiensa ylösnousemuksesta. Näin se kuuluu:

²⁵ ”Mutta joku ehkä kysyy: ’Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?’ Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen. Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.” – 1. Kor. 15:35–41.

26. Mikä Paavali osoittaa siinä niistä ruumiista, joista hän puhuu?

²⁶ Huomaa, ettei Paavali puhu mitään yhdistelmäruumiista, ruumiista, joka olisi osaksi taivaallinen ja osaksi maallinen, hengellistetty ihmisruumis, ruumiista, joka olisi osaksi kala ja osaksi lintu, tai osaksi ihminen ja osaksi apina, tai jumalihmisestä. Paavali sanoo, että kukin ruumis on omaa erillistä lajiaan, taivaallinen ruumis omaa lajiaan ja maallinen ruumis omaa lajiaan. Millaisen ruumiin Jumala sitten antaa kristityille, jotka on siitetty hänen hengellään taivaalliseen toivoon. Näin Paavali vastaa:

27. Mitä Paavali kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:42–49:ssä hengestä siitetyille kristityille annetusta ylösnousemusruumiista?

²⁷ ”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen [aineellinen, Um] ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen [aineellinen, Um] ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista [aineellista, Um], on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.” – 1. Kor. 15:42–49.

28. Miten edellä olevat sanat tukevat sitä totuutta, että Jeesus Kristus herätettiin ”hengessä”?

²⁸ Paavalin sanat erilaisen ruumiin saamisesta ylösnousemuksessa soveltuvat Jeesukseen itseensä eivätkä vain hänen uskollisiin seuraajiinsa, jotka on siitetty Jumalan hengellä. Samoin kuin Pietari sanoi, että Jeesus kuoletettiin lihassa ja tehtiin eläväksi hengessä, samoin Paavali sanoo tässä, että ylösnousemuksessa Jeesus, joka on ”viimeinen Aadam”, herätettiin eloon eli ”tuli eläväksitekeväksi hengeksi”. – 1. Kor. 15:45.

29. Miksi ruumiin muutos on välttämätön taivaalliselle luokalle, ja minkä vakuuden Paavali antaa tästä muutoksesta?

²⁹ Jos Jeesus olisi herätetty ihmisenä, hän olisi jälleen syntynyt ”ensimmäisen ihmisen, Aadamin” kuvaksi. Tullessaan Jeesuksen kaltaisiksi ylösnousemuksessaan hänen seuraajissaan olisi siksi ollut jälleen ”maallisen kuva” eikä kenenkään taivaallisen kuvaa. Mutta näille kristityille on ruumiin muutos ehdottoman välttämätön, koska Paavali sanoo heti jälkeenpäin: ”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. . . . me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” – 1. Kor. 15:50–54.

JÄÄKÖ KUOLEMASSA MITÄÄN ELOON?

30. Minkä säännön täytyy soveltua niiden ylösnousemusruumiiseen, joilla ei ole taivaallista toivoa, kuten Paavali mainitsi 1. Korinttolaiskirjeen 15:37, 38:nnessa?

³⁰ Se hengestä siinneistä kristityistä, joilla on taivaallinen toivo. Entä mitä on sanottava niistä miljardeista, Jumalan uskolliset miehet ja naiset mukaan luettuna, jotka kuolivat vailla taivaallista toivoa ennen Kristuksen ensimmäistä tulemusta? Ja mitä on sanottava nykyajan ihmisistä? Sadattuhannet jumaliset miehet ja naiset elävät vailla taivaallista toivoa. Mitä on sanottava tällaisten ihmisten ylösnousemuksesta, jotka kuolevat ennen kuin Jumala tuhoaa tämän vanhan maailman asiainjärjestelmän ja tuo uuden maailmansa eli asiainjärjestelmänsä Jeesuksen Kristuksen valtakunnan alaisuudessa? Näistä ensimmäisen ihmisen Aadamin jälkeläisistä Paavalin edellä lainatut sanat sanovat: ”Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen . . . minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset.” Näihin täytyy soveltua sääntö siemenlajeista, jonka Paavali esitti: ”Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.” – 1. Kor. 15:37, 38.

31. Minkä ruumiin Jumala siis antaa heille ylösnousemuksessa?

³¹ Siten on niiden ihmisten laita, joista tulee osa ihmiskunnan maallista siementä ja joita ei ole liitetty Jumalan hengellä tulemaan taivaalliseksi siemeneksi. Ylösnousemuksessa heidät herätetään ruumiissa, joka kuuluu maalliselle siemenelle. Jumala antaa heille ruumiin niin kuin häntä miellyttää, ihmisruumiin, mutta ei täysin samaa ihmisruumista, jossa he kuolivat. ”Mutta miten ihmeessä he ovat sitten samoja ihmisiä?” voi joku lukija kysyä. Kaikkivaltias Jumala pitää huolen siitä, että he ovat samoja ihmisiä, vaikka heillä ei olekaan samaa ruumista.

32. Mikä kysymys herää jonkin säilymisen tarpeesta, jotta yksilöllinen olemus säilyisi?

³² Nyt nämä lukijat voivat kysyä: ”Eikö jonkin täydy jäädä eloon kuolemassa, jotta ihminen olisi sama ylösnousemuksessa, eikä jokin uudelleen luotu ihminen, joka muistuttaisi kuollutta ihmistä? Te olette todistaneet Raamatulla, että ihmissielu kuolee ihmisluomuksen kuollessa ja että joko meren kalat tai maan madot syövät ruumiin, ja se häviää siten olemasta. Koska näin on, niin ei jää jäljelle mitään, ei sielua eikä ruumista.”

33. a) Mikä on Saarnaajan 12:7:nnessä se, joka palaa Jumalan luo? b) Miten Psalmi 104:29, 30 osoittaa, että Jumala voi luoda uudelleen ihmissieluja?

³³ Se pitää Raamatun mukaan paikkansa. Saarnaajan 12:7 sanoo: ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” Jumalattomien henki samoin kuin vanhurskastenkin henki palaa Jumalan luo, joka antoi sen. Kuinka niin? Koska tässä mainittu henki [rúahh] ei ole sielu [nefeš], joka kuoli. Henki on elämänvoima, jonka Jumala on antanut tai pannut siirtymään jokaiseen syntyvään ihmiseen. Jumala ottaa pois tämän elämänvoiman kaikista ihmisistä, jotka ovat perineet kuoleman Aadamilta, ja kun Jumala ottaa pois hengen eli elämänvoiman, niin ihmissielu kuolee. (Room. 5:12) Vain Jumala voi palauttaa hengen eli elämänvoiman ja siten saattaa sielut jälleen eloon. Psalmi 104:29, 30 sanoo: ”Sinä peität kasvoni, ja ne peljästyvät. Sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. Sinä lähetät henkesi [ei sieluni tai heidän sielunsa], ja ne luodaan.” Nämä henkeytetyt sanat vakuuttavat meille, että kaikkivaltias Jumala voi luoda uudelleen, niin, luoda uudelleen ihmissieluja.

34, 35. a) Miksi herää kysymys Jumalan uudelleenluomiskyvystä? b) Kuka päättää, jatkaako mikään kuolleesta sielusta elämää, ja mitkä raamatunkohdat osoittavat tämän?

³⁴ Tässä jotkut lukijat voivat kysyä: ”Miten Jumala voi luoda uudelleen sieluja eli valmistaa uudelleen samat sielut, ellei mitään aineellista tai hengellistä elä sielun kuoltua ja ruumis muuttuu tomuksi ja kaasuiksi?”

³⁵ Mutta kuolleesta sielustahan jää sellaista, mikä elää edelleen, mikäli Jumala niin haluaa, ja tämä on uudelleen luomisen perustana. Mitä se on? Muisto kuolleen sielun olemuksesta. Jumala voi pyyhkiä pois muiston jumalattomasta sielusta tai hän voi säilyttää muiston vanhurskaasta sielusta omaan käyttöönsä. 2. Mooseksen kirjan 32:33 sanoo: ”Herra vastasi Moosekselle: ’Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.’” 5. Mooseksen kirjan 29:20 sanoo: ”Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta.” Psalmi 69:29 rukoilee: ”Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.” Sananlaskut 10:7 sanoo: ”Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.” Jumala ei siksi säilytä jumalattomia muistissaan. Koska hän pyyhkii heidät pois elämän kirjasta, niin hän ei anna heille mitään ylösnousemusta kuolleista. – Matt. 10:28; Ps. 145:20.

36. Miten voidaan hyvällä syyllä odottaa, että Jumalalla on kyky säilyttää muistoja kuolleista sieluista?

³⁶ Muistojen säilyttämisestä puheen ollen, ihmisethän tekevät nykyään elokuvia jostakin toisesta ihmisestä filmille, jonka ääniraitaan on talletettu hänen äänensä. Filmi voidaan esittää televisiossa. Nykyään voidaan säilyttää äänilevyllä ihmisen puhetta ja laulua. Jopa televisiokuviakin ja näyttelijöiden ääniä voidaan näkymättömästi säilyttää magneettisella nauhalla. Jos epätäydelliset kuolevat ihmiset voivat tehdä näin, koska ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, niin mitä voikaan kaikkivaltias Jumala itse tehdä säilyttäessään muistoja, vaikkapa omassa muistissaan, ihmisistä, joille hän varaa ylösnousemuksen kuolleista Jeesuksen Kristuksen välityksellä? Siksi vain sillä muistolla, mikä Jumalalla on meistä, on jotain merkitystä.

37. a) Mitä edustaa se muisto, joka Jumalalla on jokaisesta? b) Miten osoitetaan, että pakanallisen kreikkalaisen käsityksen mukainen sielu ei ole älyn ja ajatuksen ja persoonallisuuden tyyssija?

³⁷ Jokainen meistä on vastuussa siitä muistosta, mikä Jumalalla on hänestä. Se muisto edustaa sinua! Se kertoo sinun persoonallisuutesi. Persoonallisuutesi ei kokonaan riipu fyysisestä ruumiistasi. Koska ruumiimme kudokset ja elimet kuluvat ja korjaantuvat jatkuvasti, niin meidän ruumiimme uudistuvat täysin suunnilleen joka seitsemän vuoden kuluessa. Meidän persoonallisuutemme kuitenkin säilyy ilmaisten meidät samoiksi henkilöiksi. Jopa persoonallisuutemmekin voi muuttua, ei siksi, että ruumis uudistuu, vaan siksi, että Jumalan pyhä henki eli muuttava voima toimii meissä. Jokainen kehittää oman persoonallisen olemuksensa, ja tämä säilyy jokaisen aivoissa ja jossain määrin myös veressä. Älyn, ajatuksen, muistin, tietoisuuden ja persoonallisuuden tyyssija ei ole mikään pakanallinen kreikkalainen sielukäsite eli psykhé. Pakanat väittävät, että meissä kussakin asuu sielu, ja se on älyn ja persoonallisuuden tyyssija, mutta me tiedämme, että jos kenen tahansa fyysiset aivot vahingoittuvat, niin hän menettää älynsä eli henkisen terveytensä, eikä mikään ns. sielu hänen sisällään pidä häntä älykkäänä, henkisesti terveenä eikä säilytä hänen muistiaan ja ajattelukykyään. Tämä osoittaa vääräksi sen pakanallisen teorian, että jokin kuolematon sielu olisi elämän ja ajatuksen tyyssija.

38. Miten Jumala luo uudelleen kuolleet sielut, ja mitä Saarnaajan 11:3 osoittaa tästä?

³⁸ Jumala tietää kaiken tämän. Kun hänen aikansa tulee herättää kuolleet maalliset sielut Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtakunnan alaisuudessa, niin Jumala voi tutkia, mitä muistoja hänellä kustakin on, eli omaa muistiaan kunkin olemuksesta. Hän voi antaa jokaiselle maan päällä kuolleista herätetylle ruumiin, ”sellaisen kuin tahtoo”, ja siihen kuuluvan oman verityyppinsä. Tällä ruumiilla on ihmisaivot, joita ei tietystikään ole tehty täsmälleen samoista atomeista tai molekyyleistä, jotka ihmisellä oli aivoissaan, kun hän kuoli. Kuitenkin on kyseessä samat aivot. Kuinka niin? Siksi, että Jumala jäljentää tarkoin ne aivot, jotka ihmisyksilöllä oli kuollessaan. Hän tekee niihin samanlaiset poimut ja istuttaa niihin sen olemuksen, minkä ihmisyksilö aikaansai edellisessä elämässään. Jumala istuttaa niihin tarkat vaikutelmat ja muistot kaikesta, mitä tapahtui ihmisen aikaisemman tietoisuuden aikana, hänen kykynsä tuntea ihmisiä ja maisemia ja paikkoja ja kaikki hänen persoonallisuutensa piirteet ja kaiken, mikä ilmaisee hänen henkisen kasvunsa tai kehittymättömyytensä. Tämä voi tapahtua, koska hänen kuollessaan sieluna hän ei kokenut kuolemassa sen jälkeen mitään henkisiä tai persoonallisuuden muutoksia. Siihen tilaan kuin hänen persoonallisuutensa ja mielenlaatunsa jäivät kuolemassa, siinä ne pysyivät. – Saarn. 11:3.

39. Miksi siis kuolleista herätetty henkilö ei ole vain hänen kaltaisensa uudelleen luotu ihminen, vaan se ihminen, joka kuoli?

³⁹ Siten ylösnousemuksessa tämä ihminen, jolla oli tällainen persoonallisuus ja aivojen kyky, on oleva sama yksilö, joka kuoli, eikä joku muu hänen kaltaisensa ihminen. Kukaan muu ei aikaansaanut sitä olemusta, mikä istutetaan tähän kuolleista herätettyyn ihmiseen, eikä yksikään pelkästään hänen kaltaisensa ihminen voisi selittää sitä, jos hänessä olisi sellainen olemus itsessään, koska hän ei aikaansaanut tätä olemusta. Jos sinä siis kuolisit ja saisit ylösnousemuksen ja Jumala varaisi ruumiin, jossa olisi samanlaiset aivot ja samanlainen olemus kuin sinulla oli kuolemassa, niin se kuolleista herätetty ihminen olisit sinä eikä kukaan muu kuin sinä. Sinun tuttavasi tuntisivat, että se olisit sinä.

40. a) Minkä tilaisuuden kuolleiden sielujen ylösnousemus maan päällä avaa heille? b) Mikä erikoinen tilaisuus Jumalan valtakunnan julistajilla on nykyään edessään, ja miksi?

⁴⁰ Miten ihmeellistä onkaan, että Jumalan herättäessä kuolleet sielut me tunnemme toinen toisemme ja myös muistamme Jumalan menneen laupeuden meitä kohtaan! Kuolleitten sielujen ylösnousemus elämään maan päälle avaa heille tilaisuuden iankaikkisen elämän saavuttamiseen paratiisimaassa Jumalan valtakunnan täydellisen hallituksen alaisuudessa. (Luuk. 23:42, 43, Ro, Um) Sen lisäksi maan päällä elää nykyään suuri joukko Jumalaa pelkääviä ihmisiä, jotka julistavat Jumalan valtakuntaa maailmanlaajuisesti ja jotka eivät tarvitse ylösnousemusta kuolleen ihmiskunnan yhteisestä haudasta. Nämä ihmiset säilyvät ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”, mihin tämä jumalaton asiainjärjestelmä pian päättyy. (Ilm. 16:14, 16, Um) He astuvat siten Jumalan valtakunnan alaiseen uuteen maailmaan kuolematta ja saavat itselleen iankaikkisen elämän palkinnon. He ovat läsnä lausumassa tervetulleiksi maallisessa ylösnousemuksessa palaavat kuolleet. Mutta sitä aihetta käsittelemme joskus toisella kerralla.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 190]

”Viimeinen tuomio” – Sikstuksen kappeli