Sinä voit hillitä itsesi

Mies hoiteli tyynesti päivittäisiä askareitaan. Yhtäkkiä hänen pulssinsa kiihtyi. Hänen silmäteränsä laajenivat. Hänen verenpaineensa kohosi. Hänen ilmeensä muuttui ja hän alkoi hengittää tiheään. Hänen elimistössään tapahtui kemiallisia muutoksia. Mitä oli sattunut? Oliko hän saanut sairauskohtauksen? Ei, mies vain menetti itsehillintänsä.

Kun ihmiset menettävät malttinsa, heissä tapahtuu persoonallisuuden muutos, ja seuraukset ovat melko varmasti epämiellyttäviä. Eräs nuori nainen ei koskaan unohda sitä hetkeä, jolloin hän menetti itsehillintänsä. Se tapahtui hänen hääpäivänään. Kun hän oli poistumassa vihkiäistilaisuudesta vastavihityn puolisonsa kanssa, hän kiisteli hänen kanssaan jostakin. Sitten hän ajoi autolla hänen päälleen ja tappoi hänet – mikä murheellinen seuraus itsehillinnän puutteesta.

Myös Raamattu kertoo, että monet synninteot ovat aiheutuneet itsehillinnän menetyksestä. Muista, että ”Kain vihastui kovin” ja tappoi nuoremman veljensä Aabelin. Ja ilkeämielinen kuningas Herodes ”raivostui suuresti” ja murhautti Betlehemin ja lähitienoon poikalapset. – 1. Moos. 4:5–8; Matt. 2:16–18.

Niinpä ”vihanpuuskat” luetellaan Raamatussa ”lihan teoiksi”, joiden voittamiseksi kristittyjen täytyy kamppailla. (Gal. 5:19, 20) Se, missä määrin kykenemme hillitsemään itsemme, ilmaisee osaksi edistymisemme määrän kristittyinä. Sen tähden miehiä, joilla on tässä suhteessa vakava ongelma, ei käytetä vanhimpina kristillisessä seurakunnassa. – Tiit. 1:7.

Eikö kristityn sitten pitäisi koskaan tuntea suuttumusta? Raamattu mainitsee, että Jehova Jumala on joskus vihainen. (Ps. 110:5) Jeesus oli vihainen eli närkästynyt fariseusten ilmaiseman tunnottomuuden ja säälimättömyyden takia. (Mark. 3:4–6) Kristittykin saattaa siis tuntea suuttumusta, jos hän esimerkiksi näkee Jehovan nimeä häväistävän tai jotakuta toista ihmistä kohdeltavan huonosti. Mutta häntä neuvotaan: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä.” (Ef. 4:26) Synti on todennäköinen seuraus, kun suuttumus pääsee valloilleen ja asianomainen menettää itsehillintänsä.

Muista, miten kävi patriarkka Jaakobin poikien Simeonin ja Leevin. Eräästä lähiseudun kaupungista tullut Sikem-niminen nuori mies raiskasi heidän sisarensa Diinan. Oliko se järkevä suuttumuksen aihe? Oli varmasti. Mutta veljekset ryhtyivät sen johdosta äärimmäisyyteen menevään toimintaan. He tappoivat kaikki kaupungin miehet, myös Sikemin. – 1. Moos., 34. luku.

Tämä valaisee erästä tärkeää seikkaa. Suuttumukseen on usein todellinen aihe, mutta itsehillinnän menettäminen voi johtaa sellaisiin sanoihin ja tekoihin, joita myöhemmin kadutaan. Ja silloin ongelmia ei ole enää yksi vaan kaksi: alkuperäinen ärsytys ja suuttumukseen johtanut vastavaikutus. Usein vihanpurkaus muistetaan kauemmin kuin ärsytys, joka johti siihen. Kumman ajattelet vaikuttaneen enemmän lähiseutujen asukkaitten mieleen Simeonin ja Leevin ollessa kysymyksessä: Diinan raiskauksen vai kaupungin kaikkien miesten murhan?

Aiheellisenkin suuttumuksen hillitseminen voi toisaalta tuottaa hyviä seurauksia. Eräs kristitty nainen esimerkiksi oli naimisissa epäuskoisen uhkapelurin kanssa. Uhkapelin vuoksi mies tuhlasi paljon perheen rahavaroja. Eräänä päivänä hän sanoi vaimolleen menevänsä myymään kalaa. Kun hän viipyi epätavallisen pitkään, hänen vaimonsa lähti etsimään häntä ja tapasi hänet, ei myymästä kalaa, vaan pelaamasta äänekästä mahjongpeliä. Mikä syy ärsyyntymiseen! Vaimo ei kuitenkaan ruvennut haukkumaan miestään tämän ystävien edessä. Ja kun mies lopulta tuli kotiin, vaimo vain selitti hänelle ystävällisesti, mitä vaikeuksia hänen paheensa aiheutti perheelle. Tällaisen esimerkin antaminen ”hiljaisesta ja lempeästä hengestä” teki mieheen syvän vaikutuksen. Hän hylkäsi uhkapelin ja lopulta hänestä tuli kristitty. – 1. Piet. 3:1–4.

MIELENSÄ HILLITSEMINEN

Kristittyjä neuvotaan: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä.” (Ef. 4:31) Ihmiset ovat tosin erilaisia. Jotkut ovat varsin rauhallisia, kun taas toiset ovat luonnostaan äkkipikaisia. Mutta monet rauhallisilta vaikuttavat ihmiset voisivat todistaa, että heilläkin on joskus ollut itsehillinnän ongelma. He ovat kuitenkin ratkaisseet sen noudattamalla Raamatun hyviä neuvoja, esimerkiksi niitä joita esitetään Psalmissa 4:5; Sananlaskujen 15:1:ssä ja 22:24:ssä sekä Roomalaiskirjeen 12:18:ssa.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, miten rakkauden ominaisuus voi auttaa meitä. Kukaan ei halua olla ”suuttumuksen ja vihan ja huutamisen” kohteena. (Ef. 4:31) Jos siis todella ’rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme’, emme halua saattaa toisia sellaisiin epämiellyttäviin kokemuksiin. (Matt. 22:39) Itsehillintänsä menettävä isä tai äiti voi saattaa pienen lapsen kauhun valtaan. Samoin menettelevä vanhimmaksi nimitetty kristitty voi tehdä tyhjäksi seurakunnassa suorittamansa hyvän työn vaikutukset. Joku saattaa sanoa: ’Sellainen minä olen. En voi sille mitään.’ Mutta Raamattu sanoo: ”Rakkaus . . . kaikki . . . kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Kor. 13:4–8) Syvä rakkaus lähimmäisiämme kohtaan saa meidät ponnistelemaan äkkipikaisuuden taipumusta vastaan.

Lopuksi erittäin tärkeää on se, että kristityt voivat pyytää Jumalaa auttamaan pyhän henkensä välityksellä. Sellaiset ominaisuudet kuin rakkaus, rauha, pitkämielisyys ja lempeys – jotka auttavat meitä voittamaan itsehillinnän puutteen – ovat hengen hedelmiä. (Gal. 5:22–24) Jos siis huono mielenmaltti on henkilökohtaisesti ongelmasi, miksi et pyytäisi Jehova Jumalalta apua? Pyydä hänen henkeään vahvistamaan sinua tunteittesi hallinnassa. Jehovan avulla voit onnistua!

Niin, meidän täytyy olla ’hitaita vihaan’, koska ”miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta”. (Jaak. 1:19, 20) Huono mielenmaltti voi tehdä meidät naurettaviksi, se voi tuhota suhteemme toisiin ja voi paljastaa, että meiltä puuttuu rakkautta. Mooses ei päässyt Luvattuun maahan siksi, että hän kerran menetti itsehillintänsä. (4. Moos. 20:9–13) Älä salli itsehillinnän puutteen vaikuttaa siunauksiisi. Muista sen sijaan aina kuningas Daavidin sanat: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.” – Ps. 37:8, 9.