Mikä on Raamatun kanta?

Onko uskonnon vaihtaminen syntiä?

”MITÄ? Minäkö vaihtaisin uskontoani? En ikinä. Sukumme jäsenet ovat käyneet samassa kirkossa polvesta polveen. Jos se oli kyllin hyvä heille, se on kyllin hyvä minulle. Olen täysin tyytyväinen uskontooni.”

Kuulostaako tuo järkeily sinusta tutulta? Uskotko henkilökohtaisesti, että olisi väärin vaihtaa uskonnosta toiseen? Monet ajattelevat niin. Jotkut ovat itse asiassa sitä mieltä, että uskonnon vaihtaminen olisi synti Jumalaa vastaan ja vanhempiensa tuomitsemista.

Onko tämä näkökanta oikea? Haluat varmasti tietää sen, koska se, palvotko Jumalaa oikealla tavalla, ratkaisee, saatko hänen suosionsa ja siunauksensa.

Sillä ei ole merkitystä, onko joku tyytyväinen uskontoonsa vai ei. Henkilökohtainen tyytyväisyys ei ole todella tärkeä tekijä. Tärkeää on sen sijaan Jumalan näkökanta asiasta. Saadaksemme sen meidän täytyy kääntyä Pyhän Raamatun puoleen.

Oletko tiennyt, että jotkut huomattavat Raamatun henkilöt vaihtoivat uskontoaan ja että Jumala hyväksyi heidän tekonsa? Patriarkka Aabraham ei harjoittanut isänsä uskontoa. Luemme Aabrahamista ja hänen isästään Terahista: ”Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia.” (Joos. 24:2) Mutta Aabraham ei hyväksynyt isänsä Terahin pakanauskontoa, vaan hänestä tuli tosi Jumalan Jehovan palvoja. Mooabilainen Ruut on huomattava esimerkki sellaisesta, joka siirtyi pois synnyinmaansa väärästä palvonnasta ja tuli Jehovan palvelijaksi. – Ruut 1:16.

Ensimmäisellä vuosisadalla monet vaihtoivat uskontoaan, ja Jumala hyväksyi heidän tekonsa. Apostoli Pietari kirjoitti entisille juutalaisille: ”[Teidät lunastettiin] turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne.” (1. Piet. 1:18) Apostoli Paavali sanoo entisestä uskonnostaan: ”Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.” (Gal. 1:14) Mutta kun nämä vilpittömät juutalaiset ymmärsivät, että heidän esi-isiltään saamansa perinteet olivat vääriä, he muuttuivat ja tulivat kristityiksi. – Mark. 7:13; 1. Piet. 1:18.

Nykyään noin kolmasosa maapallon asukkaista väittää olevansa kristittyjä. Merkitseekö se sitä, että Jumala hyväksyy uskontosi, jos kuulut johonkin kristikunnan sadoista kirkoista? Harkitsehan apostoli Paavalin ensimmäisen vuosisadan kristityille antamaa varoitusta:

”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta [kieroutuneita asioita, Um] puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30) Niin, vääriä opettajia oli nouseva Kristuksen kahdentoista apostolin kuoleman jälkeen. He opettaisivat ”kieroutuneita asioita” kristillisten oppien nimessä. Niinpä pelkästään se, että joku kuuluu järjestöön, joka väittää olevansa kristillinen, ei takaa sitä, että hänen uskontonsa on oikea.

”Mutta onko sillä oikeastaan merkitystä, mitä uskoo?” joku saattaa kysyä. ”Eikö tärkeintä ole ihmisen vilpittömyys ja tapa, jolla hän kohtelee lähimmäistään?” Mitä sinä ajattelet? Tekeekö vilpittömyys väärästä oikean? Miten oli apostoli Paavalin tapauksessa? Tekikö hänen innokas juutalaisen perinteen noudattamisensa hänen menettelynsä oikeaksi Jumalan edessä? Hän myönsi itse: ”Kristus . . . asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa.” – 1. Tim. 1:12, 13.

Eräistä muista, jotka harjoittivat uskontoaan vilpittömästi, Paavali kirjoitti: ”Minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon [täsmällisen tiedon, Um] mukaan.” Seurauksena oli, että ’he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle’. (Room. 10:2, 3) Vaikka vilpittömyys ja huomaavaisuus ovat tärkeitä, yksistään ne eivät tee kenenkään palvontamuodosta Jumalaa miellyttävää. Joku voi olla vilpittömästi väärässä.

Mitä sitten vaaditaan? Jeesus sanoi: ”Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24, Um) Palvonta, joka on oikeaa Jumalan silmissä, sisältää enemmän kuin vilpittömän palvovan asenteen eli ”hengen”. Sen täytyy olla myös sopusoinnussa sen ”totuuden” kanssa, jonka Jumala on paljastanut Sanassaan. Jokaisella ihmisellä on Jumalan edessä vastuu tutkia uskomuksiaan Raamatun totuuden valossa. Mitä henkilön pitäisi tehdä, jos sellainen tarkastelu paljastaa, että hänen uskontonsa ei ole sopusoinnussa Raamatun kanssa? Mitä Aabraham, Ruut, Pietari, Paavali ja muut Jehova Jumalan uskolliset palvelijat tekivät aikaisemmin harjoittamiensa uskontojen suhteen? Pidä mielessäsi 1. Tess. 5:21:ssä esitetty Jumalan käsky: ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.”

Tämä merkitsee sen jättämistä, mikä on väärää. Ilm. 18:4 käskee ”Suureksi Babyloniksi” kutsuttuun väärän uskonnon maailmanmahtiin kuuluvia: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

”Mutta mitä perheeni, ystäväni ja naapurini ajattelisivat, jos vaihtaisin uskontoani?” joku saattaa kysyä. Mitä sinä ajattelet siitä? Onko järkevää panna heidän miellyttämisensä Jumalan tottelemisen edelle? Raamattu sanoo: ”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” (Sananl. 29:25) Suhteesta perheeseen Jeesus sanoi: ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.” – Matt. 10:37.

Entä vanhat ihmiset? Oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan: ”Olen liian vanha muuttuakseni”? Miellyttääkö sellainen asenne Jumalaa? Niiden joukkoon, joiden tulee ’ylistää Jehovan nimeä’ (Um), psalmi 148 sisällyttää ”vanhat yhdessä nuorten kanssa”. (Jakeet 12, 13) Niihin, jotka vaihtoivat juutalaisuudesta kristillisyyteen ja joita Jumala suosi pyhän henkensä ihmelahjoilla helluntaina, kuului ”vanhuksia”. (Apt. 2:17) Pitäisikö tilanteen olla nykyään erilainen?

Rouva Louise Templeman St. John’sista Newfoundlandista Kanadasta ei ajatellut sen olevan erilainen. Kun hän oli 88-vuotias, hän alkoi ymmärtää, että kirkko, johon hän kuului, ei opettanut Raamatun totuutta. Niinpä hänestä tuli yksi Jehovan todistajista. Rouva Templeman jatkoi uskollisena tällä tiellä kuolemaansa asti, joka tapahtui hänen ollessaan 101-vuotias.

Onko uskonnon vaihtaminen syntiä? Ei, jos henkilön palvontamuoto on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Siinä tapauksessa vaihtamatta jättäminen olisi todellisuudessa syntiä.