Jehova saattaa valittujensa ’sinetöimisen’ päätökseen
APOSTOLI Paavali kirjoitti hengestä siinneille veljilleen: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” – Room. 8:16, 17.
Miten tämä ’todistaminen’ tapahtuu? Jumalan pyhä henki muovailee ”meidän henkeämme”, ts. näiden hengestä siinneitten kristittyjen vallitsevaa asennetta siten, että he tulevat tietämään, millainen suhde heillä on Jumalaan. Mutta se ei tapahdu jollakin täysin salaperäisellä tavalla. Jumalan sana, se, miten hän kohtelee kristillistä seurakuntaa, ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” välityksellä annettu ”ruoka ajallansa”, se valistus, minkä veljemme auttavat meitä saamaan, ja selvä näkemys Jumalan tarkoituksista yhdessä ennustusten täyttymyksen kanssa – kaikki liittyvät Jumalan pyhän hengen toimintaan, siihen, että se todistaa.
LOPULLINEN ’SINETÖIMINEN’
Yksi raamatunkohta, joka koskee Jumalan toimintaa hänen maan päällä olevia voideltujansa kohtaan tänä aikana, on Ilm. 7:1–8. Siinä kielletään ”suuren ahdistuksen” tuhotuulia pidättäviä enkeleitä päästämästä niitä irti, ennen kuin 144 000 hengellisen israelilaisen otsaan on painettu ”sinetti”. (Matt. 24:21) Mitä tämä ’sinetöiminen’ on? Jotkut ovat ymmärtäneet sen merkitsevän, että Messiaan Jeesuksen hengellisten veljien valinta jatkuu sinä hengellisenä ”elonaikana”, joka on ”maailman loppu [asiainjärjestelmän päättyminen, Um]”, aina viimeiseen vuoteen, päivään, tuntiin ja minuuttiin asti, ennen kuin ”neljä tuulta” alkavat puhaltaa maan päälle. Onko tämä oikea käsitys? Ei. Miksi ei? – Matt. 13:39, 40.
Tässä puhuttu ’sinetöiminen’ ei tarkoita niiden 144 000 alkuperäistä sinetöimistä, ikään kuin nämä kaikki, varsinkin kaikki vielä maan päällä jäljellä olevat, eivät olisi vielä tulleet sinetöidyiksi. Apostoli Paavali osoittaa, että tämä alkuperäinen sinetöiminen tapahtuu silloin, kun henkilö valitaan taivaalliseen perintöön. Hän sanoo hengellisille veljilleen: ”[Kristuksessa] on teihinkin, . . . uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” – Ef. 1:13.
Jotkut ’jäännöksen’ jäsenet sinetöitiin siis tässä alkuperäisessä merkityksessä, ennen kuin enkeli, jolla oli ”elävän Jumalan sinetti”, lähetettiin. Tämä enkelin suorittama sinetöiminen on lopullinen sinetöiminen, alkuperäisen sinetöinnin pysyvyyden vakiinnuttaminen, niin että ”kaikki [hengellinen] Israel” pelastuu, niiden 144 000:n täysi lukumäärä, jotka tekevät kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi. (Room. 11:26; 2. Piet. 1:10) Lähes kaikki, elleivät kaikkikin, näistä olivat jo sinetöidyt monta vuotta sitten alkuperäisellä sinetillä. Vaikka jotkut saattavatkin ennen pysyvää sinetöimistä osoittautua uskottomiksi, joten on sinetöitävä toisia, niin ei tapahdu mitään sellaisten opetuslasten yleistä kokoamista, jotka saavat alkuperäisen sinetin tänä myöhäisenä ajankohtana. Jos hengellisiin israelilaisiin kuuluvien on osoittauduttava uskollisiksi heitä koskevaa Jumalan tarkoitusta kohtaan, niin ei ole todennäköistä, että Jumala suorittaisi näiden taivaallisten perijäin joukon uusien jäsenten alkuperäistä sinetöimistä ’viime hetkellä’.
ITSETUTKISTELUA
Miten voit henkilökohtaisesti tutkia itseäsi, jos tämä asia on kyseenalainen mielessäsi?
Ensinnäkin sinun tulee tutkia käsitystäsi siitä, mitä taivaalliseen perintöön sinetöitynä oleminen merkitsee. Katsotko sen, että olet yksi Jumalan voidelluista hengellisistä israelilaisista, antavan erikoisaseman kristillisessä seurakunnassa, oikeuttavan sinut saamaan suurempaa kunniaa kuin saisit yhtenä ”suureen joukkoon” kuuluvista, jotka odottavat maallista perintöä? Tunnetko sen antavan sinulle syvällisemmän tiedon? Uskotko saavasi erikoisilmestyksiä tai -ymmärrystä ennustuksista jne.? Saatat tuntea kovaa halua nauttia tällaisista asioista. Ehkä menestyt raamatullisen kirjallisuuden levittämisessä, raamatuntutkistelujen johtamisessa, raamatullisiin kysymyksiin vastaamisessa ja raamatullisten puheitten pidossa. Saatat olla innon täyttämä, edistyä nopeasti, elää esimerkillistä teokraattista elämää. Ehkä tämä kaikki on näin. Nämä kuitenkaan eivät olisi seikkoja, joiden perusteella pitäisi ajatella, että on kelpuutettu taivaan Valtakunnan tehtävään. Miksi eivät? Koska sekä voidelluilla hengellisillä israelilaisilla että ”muilla lampailla” on Jumalan suosio ja kumpienkin täytyy viettää Jumalan tahdon mukaista elämää.
Simson ja monet muut henkilöt olivat helluntaita edeltävinä päivinä innon ja ymmärryksen täyttämiä. Jumalan henki lepäsi heidän yllään, ja he kykenivät sen tähden suorittamaan useita yliluonnollisia tekoja. Kuitenkaan ei kukaan noista uskollisten ”suureen pilveen” kuuluvista ollut taivaallista luokkaa. – Tuom. 14:6, 19; 15:14; vrt. 2. Moos. 35:30, 31; 1. Sam. 10:6; 16:13; Hes. 2:2; Hepr. 11:32–38; 12:1.
Sitten voisit tarkastella entisyyttäsi ja luonteenpiirteitäsi. Suhtaudutko kysymykseen tunteellisesti? Sellaiseen, joka on ollut väärässä uskonnossa, joka on esittänyt taivaan ainoana toivona – varsinkin sellaiseen, joka on kuulunut johonkin tunteellisempaan ”fundamentalistiseen” uskontoon – voi vaikuttaa tunteellisuus ja entiset käsitykset. Oletko käyttänyt ennen totuuden tuntemukseen tuloasi narkoottisia tai psykedeelisiä huumausaineita? Oletko ollut lääkehoidossa, joka vaikuttaa mieleen ja tunteisiin? Onko sinun tarvinnut saada psykiatrista hoitoa tunneperäisten tai henkisten häiriöitten takia? Joskaan nämä seikat eivät välttämättä estä saamasta taivaallista kutsua, niin ne ovat katuvassa, kääntyneessä, kastetussa opetuslapsessa seikkoja, joita tulee tarkastella vakavasti.
Jotkut ovat sanoneet, että he kokevat suuria sisäisiä häiriöitä, sanovatpa muutamat, että taivaallisen toivon saaminen aiheutti heissä ’tosi taistelun’. Jotkut ovat sanoneet taistelleensa alussa sitä vastaan. Toiset, että he menettivät joksikin ajaksi kaiken toivon – että Jumala oli ottanut pois aikaisemman maallisen toivonsa joksikin ajaksi ja sitten lopulta antanut heille taivaallisen toivon. Sellainen menettely olisi vastoin Jumalan toimintatapaa, sillä kukaan ei voi palvella Jumalaa häntä miellyttävällä tavalla ilman palkan toivoa. (Hepr. 11:6) Tästä ei ole mitään epävarmuutta. Usko ei ole epävarma, vaan luottavainen, vakuuttunut.
VALAISEVA ESIMERKKI
Yksinkertainen esimerkki saattaa auttaa: Biologit sanovat, että lapsen sukupuolen ratkaisee mikroskooppinen ero yhdessä hedelmöityneen munasolun 46 kromosomista. Tämä miespuolisen siittiösolun hedelmöittämä munasolu sisältää 23 kromosomiparia. Yksi pari ratkaisee sukupuolen. Tämä pari voi olla koostunut kahdesta ”x”-kromosomista tai yhdestä ”x”- ja yhdestä ”y”-kromosomista (”y”-kromosomi on lyhyempi). Jos solu sisältää kaksi ”x”-kromosomia, niin lapsi on tyttö; jos yhden ”x”- ja yhden ”y”-kromosomin, niin lapsi on poika. Tämä hyvin vähäinen ero panee alulle lapsen kasvaessa kaikki ne suunnattomat eroavuudet, jotka ovat seurauksena miehen ja naisen välillä.
Mehän tiedämme, ettei kenenkään tarvitse sanoa normaalille ihmiselle, onko hän mies vai nainen. Tämä ero, joka on Jehovan luoma ja järjestämä, on alussa äärimmäisen pieni, mutta se johtaa miehen ja naisen rakenteen valtavaan erilaisuuteen. Miehen sydän ja mieli suuntautuu miehisiin asioihin, kuten koneisiin, rakentamiseen jne., kun taas nainen viihtyy mielellään naisellisissa haluissa, kuten kotia, vaatetusta, koristelua yms. koskevissa asioissa. Kumpikaan ei voi täysin selittää toiselle täsmällistä ajatteluaan, järkeilyään ja tunnettaan asioiden suhteen. Se on Jumalasta.
Samoin on hengestä siinneen ”pienen lauman” ja ”muiden lampaitten” laita. Apostoli Pietari sanoo hengestä siinneille veljilleen: ”Te . . . olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän [elävän ja pysyvän Jumalan, Um] sanan kautta.” (1. Piet. 1:23) Jos Jumala voi yhden pienen pienen kromosomin erilaisuudella aiheuttaa hämmästyttävän erilaisen ajattelu- ja haluamistavan, niin yhtä varmasti hän voi antaa taivaallisen toivon, ajattelutavan, halun ja tavoitteen eli pyrkimyksen niille, jotka hän valitsee tahtonsa mukaan. Hän voi henkensä ja Sanansa välityksellä istuttaa sen ”siemenen”, joka tekee henkilöstä ”uuden luomuksen”, jolla on vastaavasti taivaalliset toiveet. (2. Kor. 5:17) Asettaahan Jumala ihmisruumiissakin jäsenet sen mukaan, miten hän näkee ruumiin tarvitsevan. – 1. Kor. 12:18.
Näin ollen ovat voidellut Valtakunnan perilliset onnellisia, kun heidät on valittu niin suureen palvelukseen ja palkkaan, samoin kuin normaali mies on iloinen siitä, että hän on mies, ja nainen on iloinen siksi, että hän on nainen. Kukin henkilö on se, miksi Jumala on tehnyt hänet. Miestä tai naista ei tarvitse kehottaa ’löytämään paikkaansa’ sukupuolten keskuudessa. Se on Jumalan määräämä, eikä sitä voida muuttaa, eikä henkilö tarvitse ketään toista ratkaisemaan, mikä hän on. – Room. 9:16.
Näin ollen ei ole tarpeellista eikä hyväkään, kun tutkitaan tai puhutaan Raamatun totuuden tuntemuksessa uusien kanssa, esittää, että heidän pitäisi henkilökohtaisesti yrittää ratkaista eli päättää, ovatko he taivaallisen ’kutsun’ saajia vai onko heillä maallinen toivo. Jollei heitä ole kutsuttu taivaallisella kutsulla, niin he ovat ilmeisesti maallista luokkaa. Jos milloin on tapahtuva muutos, niin se tulee jättää Jumalan ratkaistavaksi ja ilmoitettavaksi heille aikanaan.
Tänä aikana ei Jumalan sanoman vallitseva suuntaus ole ihmisten tuleminen Kristuksen taivaallisen ”morsiamen” jäseniksi. Päinvastoin Raamattu sanoo: ”Henki ja morsian sanovat: ’Tule!”’ Tämä kehotus on nyt kutsu kansojen ihmisille elämään maallisessa paratiisissa, jonka kautta ”elämän vesi” virtaa vapaasti kasvattaen puita, jotka tuottavat kuvaannollisia hedelmiä ja lehtiä ”kansojen tervehtymiseksi”. – Ilm. 22:1, 2, 17.
MITÄ TODELLA VOIDELLUT TEKEVÄT
Mitä ne, jotka todella kuuluvat voideltuihin hengellisiin israelilaisiin, tekevät nyt? He päättävät tarmokkaasti huolehtia Valtakunnan eduista ja palvella ”muita lampaita”. Se ei ole nykyisistä Valtakunnan eduista huolehtimista, että voidellun luokan jäsenet erottautuisivat pitämään säännöllisiä istuntoja ’puhuakseen taivaallisesta toivostaan’. Heidän tulee keskustella asioista, jotka rakentavat ja edistävät rauhaa ja ykseyttä koko seurakunnassa. Se auttaa ”muita lampaita” sekä voideltuja itseään samalla tavalla. Näin molemmat luokat muodostavat ”yhden lauman”. (Joh. 10:16) Kaikkien tulee ravita itseään yhtälailla hengellisellä ”ruoalla ajallansa”. Tämä ruoka ravitsee sekä voideltujen sinetöityjen että ”muiden lampaitten” sisäistä toivoa. – Matt. 24:45–47.
Tämä erottautumista koskeva asia mainitaan siksi, että jotkut, jotka väittävät tulleensa äskettäin voidelluiksi, ovat olleet eräissä tapauksissa taipuvaisia eristäytymään tai muodostamaan erillisen ryhmän. Tällainen aiheuttaa hajaantumista ja on todellakin aikaansaanut jakauman seurakunnassa monissa tapauksissa. – Sananl. 18:1.
Ne, jotka on kutsuttu taivaalliseen perintöön Jeesuksen Kristuksen kanssa, tunnustavat kysyttäessä saaneensa todella tämän kutsun. Herran illallisen vietossa joka vuosi he ilmaisevat, että heillä on tämä taivaallinen toivo, osallistumalla tarjottuihin vertauskuviin. Mutta he eivät mainosta alinomaa tätä seikkaa. He eivät kiinnitä tärkeilevästi huomiota siihen pitääkseen jokaisen seurakunnassa jatkuvasti tietoisena siitä. He eivät odota etuoikeutettua kohtelua. He ahertavat päinvastoin apostoli Johanneksen kuvailemalla tavalla: ”Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” – 1. Joh. 3:3.
Apostoli osoittaa 2. Piet. 1:5–11:ssä, miten Kristuksen hengelliset veljet menettelevät uurastaen hengen hedelmien tuottamiseksi ’tehdäkseen kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi’. Se vaatii vaeltamista ”nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”. – Ef. 4:1–3.
Seurakunnan vanhinten ja muiden jäsenten ei tule yrittää ratkaista sellaisen äskettäin kastetun asemaa, joka tuntee, että hänellä on taivaallinen kutsu. Heidän asiansa ei ole arvostella sellaista henkilöä sen toivon takia, minkä hän väittää itsellään olevan. Siitä ei tule väitellä. Voidellulle asetettuja vaatimuksia voidaan tarkastella, jotta henkilöä autettaisiin saamaan mahdollisimman selvä raamatullinen kuva. Ja sen, joka tunnustaa kuuluvansa voideltuun luokkaan, tulee arvostaa hänen auttamisyrityksiään. Mutta kun kaikki on sanottu ja tehty, Jumala suorittaa valinnan, ja se, mikä tuollaisen henkilön asema on, on hänen ja Jumalan välinen asia. Sellaisia henkilöitä tulee kohdella samoin kuin kaikkia toisiakin seurakunnassa rakkaudellisesti, ymmärtäen ja ollen yhteistoiminnassa, koska kaikki työskentelevät yhdessä Jumalan ja Kristuksen kanssa. – Kol. 3:12–17; 2. Kor. 6:1.
Tänä kristillistä seurakuntaa koskevien Jehovan tarkoitusten myöhäisenä toteutumisaikana on selvää, ettei paino ole opetuslasten yleisellä kutsulla taivaalliseen perintöön. Nyt on ensisijaista palvella Jumalaa kokosieluisesti kiinnittäen huomiomme kristilliseen nuhteettomuuteemme ja ”muiden lampaitten” kokoamiseen. Kenenkään ei tule antaa henkilökohtaisten tunteittensa omaa tai toisten asemaa kohtaan muodostua kiistakysymykseksi seurakunnassa. Tänä vaativana ”lopun aikana” on tärkeätä, että kaikki ovat yksimielisiä rakkaudessa, joka on ”täydellinen yhdysside”. – Kol. 3:14, Um.