Mitä onnellisuus avioliitossa edellyttää
JUMALAN mittapuita soveltamalla kaikki avioliitot onnistuvat paremmin. Ne varustavat avioparit perustyökaluilla, joiden avulla he ratkaisevat ongelmia siinä, missä toiset epäonnistuvat.
Ei, Jumalan menettelytavan mukaan toimiminen ei johda täydellisiin avioliittoihin. Ei ole realistista odottaa sellaista tänä aikana. Mutta mitä lähemmäksi pääsemme Jumalan avioliittojärjestelyä koskevia lakeja ja periaatteita, sitä onnellisempia olemme.
Yksi monista harkittavista seikoista liittyy siihen, millä tavalla mies ja nainen luotiin. Sen oikea ymmärtäminen auttaa poistamaan joitakin vaikeuksia jo aivan avioliiton alussa.
Kuinka heidät luotiin
On selvää, että luodessaan miehen ja naisen Jumala varusti heidät joillakin samanlaisilla ja joillakin erilaisilla ruumiillisilla piirteillä. Heidät luotiin myös siten, että heillä on joitakin samanlaisia henkisiä ja tunneperäisiä ominaisuuksia, mutta myös joitakin melko erilaisia ominaisuuksia.
Miksi on eroavuuksia? Ne suunniteltiin auttamaan kumpaakin selviytymään erilaisesta tehtävästä. Kumpikin varustettiin tarpeella, jonka toinen kykeni tyydyttämään. Vaikka kaksi ihmistä eivät näin ollen tuokaan avioliittoon samaa lujuutta ja samoja kykyjä, eroavuudet tasapainottaisivat toisiaan.
Merkitsevätkö nämä eroavuudet sitä, että toinen on toista ”parempi” tai ”huonompi”? Eivät. Jokainen eroavuus oli parempi omassa tarkoituksessaan. Valaisemme tätä: Onko vasara parempi kuin saha, koska se on erilainen? Jos ihminen yrittäisi vasaroida sahalla tai sahata vasaralla, hän huomaisi pian, että molemmat olisivat parempia omalla tavallaan, mutta että tehtävien sekoittaminen toisi vaikeuksia.
Vaikka vasara ja saha ovat erilaisia, ne tukevat eli täydentävät toisiaan. Samoin on mieheen ja naiseen luotujen eroavuuksien laita. Kummallakin on parempia ominaisuuksia, joita toisella ei ole, sillä heillä on erilaiset osat. Mutta he kumpikin täydentävät eli tukevat toistensa ominaisuuksia. Siksi Jumala sanoi, että nainen olisi miehen ”auttaja” ja tehty ”hänen täydennyksekseen”. – 1. Moos. 2:18, UM.
Niinpä kun mies ja vaimo ymmärtävät ja arvostavat toisiaan ja työskentelevät yhdessä heille määrättyjen eroavuuksien puitteissa, he sopivat yhteen kuin käsi sormikkaaseen. Mutta jos he eivät piittaa eroavuuksista tai taistelevat niitä vastaan, se on samaa kuin yrittäisi työntää sormikkaaseen nyrkkiin puristettua kättä. Se ei sovi sinne mitenkään.
Tehtävien hyväksyminen
Avioliitossa ja perheessä tarvitaan johdon ottamista. Mies luotiin perusolemukseltaan sellaiseksi, että hänellä on tämä kyky, sillä hänelle annettiin enemmän perheen päänä olemiseen vaadittavia ominaisuuksia ja lujuutta. (Ef. 5:23) Se on käytännöllistä, sillä jos kukaan ei ota johtoa, seuraa epäsopua ja sekaannusta.
Eläminen avioliitossa ja perheenä ilman tällaisen johtoaseman omaksumista olisi samaa kuin yrittäisi ajaa autolla ilman ohjauspyörää. Tai jos vaimo yrittäisi anastaa johtoaseman, se olisi samaa kuin jos autossa olisi kaksi kuljettajaa ja kummallakin oma ohjauspyöränsä, jolla hän ohjaisi toista etupyörää. Ei vaadita paljon mielikuvitusta sen näkemiseksi, millaiseen sekaannukseen se johtaisi.
Erityisesti nykyään sekä miehet että naiset ovat sekoittaneet ja ymmärtäneet väärin tällaisen johtoaseman. Mitä siitä on seurannut? Tri Harold Voth Menninger-säätiöstä Yhdysvalloista sanoo, että tällaisella perheen ”sukupuoliroolien hämärtymisellä” on ”tuhoisat” seuraukset. Hän suositteli: ”Meidän on ryhdyttävä katselemaan perheen rakennetta sellaisena, kuin se vallitsi tämän maan vanhoina uudisraivaaja-aikoina. Mies oli perheen kiistaton pää. Hän oli voimakas. Hänen perheensä saattoi luottaa häneen.”
Monet naiset kuitenkin valittavat, ettei heidän miehensä ota oikeaa johtoa. Ja se on totta. Joissakin tapauksissa pääsyy on miehessä, joka on kiinnostunut enemmän omista itsekkäistä eduistaan. Toisissa tapauksissa hän saattaa olla jopa laiska. Jotkut eivät halua johtoasemaan liittyvää vastuuta, ja siksi he hylkäävät sen.
Mutta toisinaan ongelma voi johtua suureksi osaksi vaimon asenteesta. Kun vaimosta tulee liian aggressiivinen ja hän alkaa kilpailla miehensä johtoasemasta, tämä panee sen yleensä pahakseen. Mies voi reagoida antamalla vaimonsa tehdä niin kuin tämä haluaa, vaikka osoittaakin tyytymättömyytensä monilla muilla tavoilla.
Vaimojen kauna aviomiehen kehnoa johtoa vastaan ja aviomiesten kauna kilpailevaa vaimoa vastaan ovat avioliiton onnellisuuden tiellä olevia suuria kompastuskiviä. Mutta mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että tämä järjestely toimii suunnitellulla tavalla, joka on avioliiton parhaaksi?
Oikealaatuinen aviomies
Aviomiehen, joka haluaa onnellisen avioliiton ja onnellisen vaimon, tarvitsee kehittää oikealaatuinen asenne johtoasemaansa kohtaan. Mikään ei yksinkertaisesti korvaa oikeaa johdon ottamista, jos pyritään aidosti onnelliseen avioliittoon.
Jotkut miehet, jotka eivät tunne Jumalan menettelytapoja, luulevat päänä olemisen merkitsevän ”pomona” tai ”diktaattorina” olemista. Tällaisen asenteen omaksuminen on paha erehdys. Useimmat normaalit naiset suhtautuvat sellaiseen vihamielisesti.
Jumalan aviomieheltä edellyttämä johtoasema ei anna hänelle lupaa sortaa vaimoaan tai olla raaka hänelle tai alentaa häntä ’toisen luokan kansalaisen’ asemaan. Jumala ei milloinkaan tarkoittanut, että aviomies olisi sellainen pää.
Päinvastoin aviomiestä käsketään opettelemaan huomaavaisuutta, lempeyttä, ymmärtäväisyyttä ja toimeliasta kiinnostusta vaimonsa hyvinvointia kohtaan. Jumalan mittapuu on, että ”miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan” ja olla halukkaita tekemään uhrauksia hänen vuokseen. – Ef. 5:28.
Missä määrin? Huomaa: ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa.” Miten pitkälle Kristus meni sen rakastamisessa? Raamattu vastaa, että tarpeen vaatiessa hän ”luovutti itsensä sen puolesta”. Jeesus Kristus antoi oivallisen esimerkin itsensä antamisesta täysin niiden hyväksi, joita hän rakasti. Hän oli halukas jopa kuolemaan heidän puolestaan. – Ef. 5:25.
Oikealaatuinen aviomies pyrkii tunnollisesti ilmaisemaan vaimolleen, että hän rakastaa häntä ja arvostaa hänen myötävaikutustaan. Hänen pitäisi ilmaista se, ei ainoastaan sillä, mitä hän tekee hänen hyväkseen, vaan myös sillä, mitä hän sanoo hänelle. Sananlaskujen 16:24 sanoo: ”Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.” Naiset tehtiin sellaisiksi, että heidän tarvitsee tuntea olevansa haluttuja, tarpeellisia ja arvostettuja. Eikä sen ilmaiseminen ole merkki siitä, että aviomies olisi epämiehekäs tai heikko.
Aviomies, joka ilmaisee sanoin ja teoin vaimolleen rakastavansa häntä, saa häneltä tavallisesti suotuisaa vastakaikua. Useimmat normaalit naiset osoittavat vastakaikua ilmaisemalla entistä suurempaa rakkautta ja kunnioitusta sellaista miestä kohtaan. He ovat halukkaampia toimimaan hänen hyväkseen. Miksi on niin?
Koska Jumala loi naiset osoittamaan vastakaikua huomaavaisuudelle, hellyydelle ja kiintymykselle. Mitä enemmän mies ilmaisee rakkauttaan vaimoaan kohtaan, sitä todennäköisemmin tämä osoittaa vastakaikua. Ja on mielenkiintoista, että mitä parempaa vastakaikua vaimo osoittaa, sitä todennäköisemmin aviomies haluaa edelleen toimia hänen hyväkseen. Tässä tapauksessa todella ’niitetään sitä, mitä on kylvetty’.
Raamatun perheenpäälle varaamassa toimintaohjelmassa jopa sanotaan: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän kanssaan tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle.” – 1. Piet. 3:7.
Kuinka sinä ’osoitat kunniaa’ toisille ihmisille? Ottamalla huomioon heidän mielipiteensä, heidän mieltymyksensä ja vastenmielisyytensä. Antamalla heidän valita, kun kysymyksessä ei ole tärkeä asia. Olemalla vähättelemättä heitä tai saattamatta heitä hämilleen joko yksityisesti tai toisten edessä. Sanalla sanoen, olemalla kiinnostunut heistä ja ilmaisemalla sen.
Tällainen huomaavaisuus pitäisi siirtää avioliiton seksuaaliseen puoleen. Kun aviomies on hellä ja huomaavainen, hän huomaa vaimonsa osoittavan yleensä parempaa vastakaikua. Naista ei luotu osoittamaan vastakaikua kovalle, vaativalle ja ahneelle kumppanille, eikä hän voi kunnioittaa sellaista miestä.
Kun aviomies on oikealaatuinen pää, hänen vaimonsa ei pidä hänen johtoasemaansa taakkana. Sen sijaan se vaimon mielestä huojentaa häneltä niitä taakkoja, joita häntä ei tehty kantamaan.
Kun vaimot tekevät osansa
Vaimo, joka tekee oman osansa, voi monin tavoin kannustaa aviomiestä olemaan oikealaatuinen pää. Vaimot, jotka yrittävät olla ’alamaisia miehelleen’, usein hämmästyvät tuloksista. – Kol. 3:18; Tiit. 2:4, 5.
Kuinka vaimo voi tehdä tämän? Hän voi aloittaa osoittamalla halukkaasti pitävänsä miestään Jumalan määräämänä perheen päänä. Vaimon tulee välttää kilpailemasta hänen kanssaan tai nalkuttamasta alituisesti hänelle. Kun tulee ongelmia, hän voi pyytää mieheltään ehdotuksia ja opastusta. Se osoittaa, että hän odottaa miehensä ottavan johdon ja että hän arvostaa miehensä mielipiteitä. Kun mies tekee erehdyksiä vaimo haluaa välttää väheksymästä häntä. Kun asiaan ei liity tärkeää kiistakysymystä, vaimon ei pitäisi väitellä miehensä ratkaisuja vastaan. Ja kun mies alkaa ilmaista halukkuutta johdon ottamiseen, vaimon tulee ilmaista arvostuksensa.
Eräs vaimo, joka ryhtyi tekemään niin, sanoi: ”Voin tuskin uskoa eroa. Mieheni ja minä olimme muutama kuukausi sitten avioeron partaalla. Mutta nykyään me olemme kuin – niin – kuherruskuukauden viettäjiä, ellemme parempiakin.” Vaimon alistuvaisuus aikaansai dramaattisen muutoksen.
Woman’s Day -lehti sanoi vaimon alistuvaisuudesta: ”Se on avioliittofilosofia, joka on voittanut puolelleen tuhansia antaumuksellisia käännynnäisiä – naisia, jotka ovat niin mieltyneitä sen tuloksiin”, että heidän puolestaan aviomies saa olla pää. He pitävät sitä parempana, sillä he ovat huomanneet, että aviomies alkaa yleensä osoittaa paljon enemmän vastakaikua vaimonsa tarpeita kohtaan ja on halukkaampi tekemään myönnytyksiä hänen hyväkseen.
Jos vaimo yrittää edes jossakin määrin työskennellä aviomiehen johtoasemaa tukevassa osassaan, sillä on useimmissa tapauksissa huomattava vaikutus avioliittoon. Ja tulokset ovat todennäköisesti sitä paremmat, mitä enemmän vaimo sopeutuu siihen osaan, jota varten hänet suunniteltiin. Toisin toimiminen voi johtaa vain ristiriitaan, aivan kuin yrittäisi ajaa yksisuuntaisella kadulla väärään suuntaan.
Epätäydellisyyteen sopeutuminen
Inhimillinen epätäydellisyys on tosiasia, jota ei sovi unohtaa. Me olemme kaikki syntyneet taipuvaisina tekemään virheitä. Raamattu sanoo: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” – Jaak. 3:2; Ps. 51:7; Room. 5:12.
Kun tämä tosiasia tunnustetaan heti alussa, toinen aviopuoliso ei vaadi toiselta sellaista, mitä hän ei voi aikaansaada – täydellisyyttä. Sen sijaan he ottavat huomioon sen, että kumpikin tekee erehdyksiä. Siksi he eivät odota täydellistä onnellisuutta, sillä epätäydelliset ihmiset eivät voi aikaansaada sellaista. Esimerkiksi psykologi Larry Cash kirjoitti kanadalaisessa Chatelaine-lehdessä:
”Vaikka kuulunkin ihmisen kykyjä tähdentävään liikkeeseen, minun on tunnustettava, että tuo liike saa minut vihaiseksi. Olemme tahtomattamme harhaannuttaneet suuren joukon ihmisiä luulemaan, että he voivat olla 99,44-prosenttisesti onnellisia, kun 70-prosenttisen onnellisuuden saavuttaminen on arkielämässä todellinen ennätys.”
Mies ja vaimo haluavat tietenkin toimia siten, että he välttävät sellaista, mikä ärsyttäisi toista puolisoa. Siitä huolimatta puutteita esiintyy ja ne voivat olla tuskallisen ilmeisiä. Miten niitä tulisi käsitellä? Tekemällä kärpäsestä härkänen? Ei, Raamatun terve neuvo on: ”Rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Piet. 4:8) Se ei jatkuvasti paljasta virheitä eikä vatvo niitä. Itse asiassa se sanoo: ’Niin, sinä teit erehdyksen. Mutta minäkin erehdyn toisinaan. Niinpä sivuutan virheesi, ja kai sinä sivuutat samoin minun.’
Kun aviopuolisot eivät yritä teeskennellä täydellisyyttä tai erehtymättömyyttä, he eivät yritä voittaa jokaista erimielisyyksistä käytävää kiistaa. Sanotaan, että ihminen voi voittaa väittelyn, mutta hävitä sodan. Avioliitossa päämääränä tulee olla ongelmien ratkaiseminen eikä kiistojen voittaminen.
Kun aviopuolisot ovat halukkaita myöntämään erehdyksensä ja yrittävät nöyrästi korjata niitä, voidaan välttyä ylimääräisten kiistojen ja sydänkipujen vuorelta. Eräs nainen sanoi:
”Yritän hartaammin saada tämän avioliiton menestymään. Vältän ärsyttämästä miestäni. Yritän karttaa itsekkyyttä ja ymmärtää hänen näkökulmaansa. Haluan tehdä sovitteluratkaisuja. Jokaisen kiistan voittaminen ja tahtoni läpi saaminen eivät ole enää tärkeitä. Olemme huomaavaisia toisillemme.”
Vapaa valinta
Tällainen huomaavaisuus on hyvin tärkeää toisestakin syystä. Se johtuu siitä, että Jumala on luotaessa antanut meille moraalisen toimintavapauden. Hän toisin sanoen sallii meidän käyttää laajaa valinnanvapauksien aluetta vanhurskaitten lakiensa ja periaatteittensa rajoissa.
Siksi meidän ei tule odottaa, että keillään kahdella ihmisellä olisi täsmälleen samanlaiset näkemykset, mieltymykset ja vastenmielisyyden kohteet. Ottamalla huomioon eroavuudet ei synny pettymystä tai ärtymystä, kun toinen puoliso ei pidä täsmälleen samasta kuin toinen.
Vaimo voi esimerkiksi koristella kotia omalla maullaan, joka eroaa miehen mausta. Mutta koska nainen varustettiin luotaessa siten, että hän on yleensä kyvykkäämpi tällä alueella, viisas aviomies suo hänelle laajan vapauden sellaisissa asioissa. Samoin aviomiehen mieltymykset eroavat usein hänen vaimonsa mieltymyksistä. Vaimon tulisi ottaa ne huomioon erityisesti sellaisilla alueilla, jotka sopivat miehelle paremmin, kuten esimerkiksi johtoasemassa, tehtäessä tärkeitä hankintoja tai sen suhteen, missä asutaan ja käydään työssä.
Mutta entä jos eroavuuksia esiintyy sellaisilla alueilla, joissa kummallakin on tosiaan ”oikeus” omaan tahtoonsa, kuten esimerkiksi ruoan valinnassa? Mikset tarjoaisi yhtenä päivänä yhtä ruokalajia ja toisena päivänä toista ruokalajia? Tai hiukan molempia kumpanakin päivänä? Tällä tavalla kummankin mieltymykset otetaan huomioon eikä tukahduteta yksilöllisyyttä.
Toistensa tunteiden huomioon ottaminen tällä tavalla on Raamatun periaatteiden mukaista, sillä ”rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei . . . etsi omia etujaan.” (1. Kor. 13:4, 5) Niinpä aviopuolisoiden tulee noudattaa seuraavaa sääntöä: ”Ettekä pidä silmällä vain omia asioitanne niihin henkilökohtaisesti kiinnostuneina, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita.” – Fil. 2:4.
On kuitenkin todennäköistä, että avioliitossa ilmaantuu sellaisia asioita, joiden ratkaiseminen on hyvin vaikeaa. Molempien puolisoiden mielipiteet saattavat käydä vahvasti ristiin, ja he voivat haluta saada oman tahtonsa läpi. Vaikka kaikkia edellä esitettyjä periaatteita sovellettaisiinkin, mitä pitäisi tehdä, jos erimielisyys on edelleen sovittamaton? Tällöin Raamatun sääntö on: ’Olkoot vaimot miehelleen kaikessa alamaiset.’ (Ef. 5:24) Toisin sanoen lopullista päätöstä tehtäessä Jumalan näkökantaan alistuvan vaimon täytyy antaa aviomiehensä tehdä tuo lopullinen päätös, kunhan mies ei pyydä vaimoa rikkomaan Jumalan lakeja. Saattaa olla, että mies tekee väärän ratkaisun. Mutta niin voisi vaimokin tehdä. Joka tapauksessa miehen vastuulla on tehdä tällaiset lopulliset ratkaisut.
Mutta rakkaudellinen, alistuva vaimo epäilemättä huomaa, että aviomies tekee useimmiten vaimon mieltymyksen mukaisen valinnan. Silloin kun mies siis käyttää oikeuttaan ja tekee lopullisen valinnan, joka ei ole vaimon mieleen, vaimon tulee olla yhteistoiminnassa.
Voimakkaita apukeinoja
Avioliiton ongelmien todellinen syy on usein tässä turhauttavassa ja epätyydyttävässä maailmassa, jossa me elämme. Mutta kun ihminen tuntee Jumalan tarkoituksen, monet noista turhaumista katoavat.
Raamattu tunnistaa juuri meidän sukupolvemme elävän nykyisen järjestelmän ”viimeisissä päivissä”. Sen mukaan tämä ajanjakso, jonka ’kriittisistä ajoista on vaikea selviytyä’, tulee pian päättymään. (2. Tim. 3:1) Sen jälkeen Jumala korvaa tämän rappeutuvan järjestelmän omalla vanhurskaalla uudella järjestyksellään. (2. Piet. 3:13) Tuossa uudessa järjestyksessä ihmisillä on tilaisuus sellaiseen elämään ja onnellisuuteen, josta me voimme nyt vain uneksia. Niin, ”maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. – 1. Joh. 2:17.
Kuten Raamattu sanoo, ne jotka eivät tiedä tätä tulevaisuudesta, ”tulevat voimattomiksi pelosta” rappeutuvien olosuhteiden vuoksi. Mutta ne, joita Jumalan tarkoitusten täsmällinen tuntemus vahvistaa, ’nousevat pystyyn ja nostavat päänsä, koska heidän vapautuksensa on lähestymässä’. (Luuk. 21:25–28) Tällainen elämänkatsomus on tehnyt Jumalaa pelkäävien ihmisten avioliitot aivan toisenlaisiksi.
Lisäksi aviopuolisot, jotka etsivät Jumalalta opastusta, voivat odottaa jotakin muuta. Raamattu sanoo Jumalan ’toimivan sen hyväksi, joka odottaa häntä jatkuvasti’. (Jes. 64:4, UM) Jumalan väkevä toimiva voima, joka loi tämän kunnioitusta herättävän maailmankaikkeuden, toimii sellaisten ihmisten hyväksi.
Näin ollen heillä voi olla ”voima, joka ylittää tavanomaisen”, auttamassa heitä heidän avioelämässään. (2. Kor. 4:7) Ja mitä Jumalan toimiva voima eli pyhä henki voi saada aikaan vastaanottavaisissa aviopareissa? ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” (Gal. 5:22, 23) Millainen hämmästyttävä joukko myönteisiä ominaisuuksia, jotka kaikki lisäävät avioliiton onnellisuutta!
Voit siis ymmärtää, miksi niiden ihmisten avioliitot, jotka tunnustavat Jumalan avioliiton alkuunpanijaksi, jotka antavat hänen lakiensa ja periaatteittensa ohjata itseään ja jotka ottavat vastaan häneltä tulevan avun, ovat niin onnellisia ja antoisia kuin nykyään on mahdollista.
Ei. Avioliitto ei ole ohimenevä ilmiö! Ohimenevä ilmiö on nykyinen epätyydyttävä maailma avioliittoa halventavine aatteineen. Jumalan aikaansaama uusi järjestys on tulossa näköpiiriin. Ja koska Jumala loi avioliiton, voimme luottaa siihen, että hänen tarkoituksensa sen suhteen tulee toteutumaan täysin sekä nykyään että silloin.
Mitä siis avioliittoon tulee, meidän on tehtävä valinta. Voimme noudattaa tämän maailman rappeutuneita mittapuita ja korjata sen karvaita hedelmiä. Tai me voimme noudattaa Luojamme mittapuita ja korjata onnellisen avioelämän hyötyä nyt ja vielä suurempaa onnellisuutta tulevaisuudessa.
[Huomioteksti s. 18]
Teetkö oman osasi, jotta avioliittosi olisi onnellinen?
[Kuva s. 21]
Avioliitto voi säilyä ja olla onnellinen, kun . . .
. . . kunnioitetaan Jumalan avioliitolle varaamaa toimintaohjelmaa
. . . tunnustetaan kummankin puolison osat
. . . ollaan yhteistoiminnassa eikä kilpailla
. . . otetaan huomioon epätäydellisyydet
. . . tehdään tilaa yksilön valinnanvapaudelle
. . . edessä oleva toivo yhdistää