8. luku
Osanne vanhempina
1–3. a) Mikä vaikutus lapsen syntymällä voi olla vanhempiin? b) Miksi sekä isän että äidin on tärkeää ymmärtää tehtävänsä vanhempina?
MONET elämän tapahtumat vaikuttavat meihin varsin vähän. Toisilla taas on suuri ja pysyvä vaikutus. Lapsen syntymä kuuluu selvästikin jälkimmäisiin. Sen jälkeen ei miehen ja vaimon elämä tule koskaan olemaan entisenlainen. Pienuudestaan huolimatta kodissa oleva uusi ihminen ilmaisee itsensä äänellään ja läsnäolollaan tavalla, jota ei voida jättää vaille huomiota.
2 Vanhempien elämän pitäisi olla rikkaampaa ja onnellisempaa. Mutta se esittää haasteen, ja jotta tulokset olisivat hyvät, molempien vanhempien on vastattava haasteeseen. Teitä molempia tarvittiin lapsen hankkimisessa ja teillä kummallakin on tärkeä tehtävä lapsenne kehittämisessä hänen syntymästään lähtien. Vilpittömän, yksimielisen – ja nöyrän – yhteistoiminnan tarve ei ole koskaan ollut suurempi.
3 Jos ymmärrätte isän ja äidin osan ja sen, miten nämä osat voidaan saattaa sopusointuun, niin se auttaa teitä suuresti tyydyttämään lapsenne tarpeet ja saavuttamaan onnellisen tuloksen. Tasapainoa tarvitaan. Vaikka mieli pyrkii olemaan järkevä, tunteet horjuttavat usein tasapainoa. Meillä voi olla taipumus mennä äärimmäisyyksiin, liian vähästä liian paljoon ja taas takaisin liian vähään. On toivottavaa, että isä ottaa johdon, mutta jos hän menee siinä liian pitkälle, hänestä tulee määräilevä. On hyvä, että äiti osallistuu lasten valmentamiseen ja kurittamiseen, mutta jos hän ottaa johdon tässä asiassa ja syrjäyttää isän, niin hän kaivaa maata perherakennelman alta. Hyvä on hyvää, mutta hyväkin voi muuttua pahaksi, jos siinä mennään äärimmäisyyteen. – Filippiläisille 4:5.
ÄIDIN RATKAISEVA OSA
4. Mitä lapsi muun muassa tarvitsee äidiltään?
4 Vastasyntynyt lapsi on täysin riippuvainen äidistään välittömien tarpeittensa täyttämisen suhteen. Jos äiti rakkaudellisesti täyttää nämä tarpeet, niin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. (Psalmi 22:10, 11) Se täytyy ravita hyvin ja pitää puhtaana, mutta huolehtiminen sen ruumiillisista tarpeista ei riitä. Tunneperäiset tarpeet ovat yhtä tärkeitä. Ellei lapsi saa osakseen rakkautta, se tulee epävarmaksi. Äiti voi pian oppia tietämään, miten suuri tarve todella on, kun hänen pienokaisensa vaatii huomiota osakseen. Mutta jos sen itkusta ei koskaan välitetä, se voi sairastua. Jos sen tunteista ollaan välittämättä jonkin aikaa, niin sen tunne-elämä voi surkastua koko loppuiäksi.
5–7. Millainen vaikutus äidin rakkaudella ja huomiolla on lapseen viimeaikaisten tutkimusten mukaan?
5 Monissa eri paikoissa suoritetut tutkimukset ovat vahvistaneet tämän tosiasian: pikkulapset sairastuvat ja jopa kuolevat, jos ne eivät saa osakseen rakkautta, mikä ilmenee puheena ja kosketuksena, hyväilynä ja syleilemisenä. (Vrt. Jesaja 66:12; 1. Tessalonikalaisille 2:7.) Vaikka toisetkin voivat tehdä tämän, niin äiti, jonka kohdussa lapsi alkoi elää ja kasvoi elämänsä ensimmäiset kuukaudet, on kieltämättä johdonmukaisesti ajatellen sopivin tähän. Äidin ja lapsen välillä vallitsee luonnollinen vuorovaikutus. Äidin vaistomaista halua pitää lapsi lähellään vastaa vauvan vaistomainen pyrkimys etsiä hänen rintaansa.
6 Tutkimukset ovat osoittaneet, että pikkulapsen aivot ovat hyvin aktiiviset ja että sen henkistä kehitystä edistetään kiihottamalla sen tunto-, kuulo-, näkö- ja hajuaistia. Kun vauva imee rintaa, se aistii äitinsä ihon lämmön ja tuoksun. Se katsoo melkein jatkuvasti äitinsä kasvoja tämän imettäessä sitä. Se ei kuule ainoastaan äitinsä ääntä hänen puhuessaan tai laulaessaan sille, vaan myös hänen sydämenlyöntinsä, äänen, jonka se kuuli jo kohdussa ollessaan. Eräässä norjalaisessa julkaisussa lapsipsykologi Anne-Marit Duve huomauttaa:
”Koska pupillien aktiivisuus osoittaa selvästi aivojen toiminnan määrän, niin meillä on syytä uskoa, että runsaat ihoärsykkeet, runsas kosketus – eikä vähiten imettämiseen liittyvä kosketus – voi kiihottaa mielen toimintaa, joka puolestaan voi johtaa suurempaan henkiseen suorituskykyyn aikuisena.”
7 Kun siis vauva tuntee usein äitinsä kosketuksen, silloin kun tämä nostaa sen syliinsä, hyväilee sitä ja kylvettää tai kuivaa sitä, niin sen kokemat ärsytykset näyttelevät merkittävää osaa sen kehityksessä ja siinä, millainen siitä tulee myöhemmässä iässä. Vaikka keskellä yötä herääminen ja itkevän lapsen rauhoittaminen ei ehkä ole kovin nautittavaa ajankulua, niin tietoisuus sen hyödyllisyydestä myöhemmin voi melkoisesti korvata yöunen menetyksen.
RAKASTAMAAN OPPIMINEN SAAMALLA RAKKAUTTA
8–10. a) Mitä lapsi oppii äitinsä rakkaudesta? b) Miksi se on tärkeää?
8 Se, että lasta rakastetaan, on äärimmäisen tärkeää sen tunne-elämän kehittymiselle. Se oppii rakastamaan saamalla rakkautta osakseen, havaitsemalla esimerkkejä rakkaudesta. Puhuessaan rakkaudesta Jumalaan Johanneksen 1. kirjeen 4:19 sanoo: ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” Rakkauden aakkosten opettaminen lankeaa etupäässä äidille. Äiti kumartuu lapsen yli sen ollessa vuoteessaan, laskee kätensä sen rinnalle ja hytkyttää sitä hellästi samalla kun hän vie kasvonsa lähelle lapsen kasvoja ja sanoo: ’Minä näen sinut! Minä näen sinut!’ Lapsi ei tietenkään käsitä sanoja (jotka eivät sitä paitsi olekaan kovin johdonmukaisia). Mutta se sätkyttelee ja ääntelee iloisesti, sillä se tuntee, että tuo leikkisä käsi ja äänensävy sanovat sille selvästi: ’Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua.’ Se rauhoittuu ja tuntee olonsa turvalliseksi.
9 Vauvat ja pikkulapset, joille osoitetaan rakkautta, arvostavat sitä, ja jäljitellessään tuota rakkautta ne ilmaisevat sitä kietomalla pienen käsivartensa äitinsä kaulan ympärille ja antamalla innokkaasti suukkoja. Ne ovat hyvillään, kun äiti vastaa tähän sydäntä lämmittävillä tunteenilmauksilla. Ne alkavat oppia sen tärkeän läksyn, että rakkauden antaminen on onnellista samoin kuin sen saaminen ja että osoittamalla rakkautta sitä myös saadaan. (Apostolien teot 20:35; Luukas 6:38) Todisteet osoittavat, että ellei lapsessa kehity kiintymystä äitiin jo varhain, sen voi olla myöhemmin hyvin vaikea kiintyä syvästi ja kehittää läheisiä siteitä toisiin.
10 Koska lapset alkavat oppia välittömästi syntymänsä jälkeen, niin muutamat ensimmäiset vuodet ovat kaikkein tärkeimmät. Noina vuosina äidin rakkaus on ratkaiseva. Jos hän onnistuu rakkauden ilmaisemisessa ja opettamisessa hemmottelematta lasta, niin hän voi saada aikaan pysyvää hyvää; jos hän epäonnistuu, hän voi aikaansaada pysyvää vahinkoa. Eräs vaativimmista ja palkitsevimmista tehtävistä, mikä naisella voi olla, on olla hyvä äiti. Mikä maailman tarjoama ”ura” voisi kaikista äidin osaan liittyvistä rasituksista ja vaatimuksista huolimatta olla läheskään niin merkittävä ja pysyvää tyydytystä tuottava?
ISÄN TÄRKEÄ OSA
11. a) Miten isä voi vakiinnuttaa asemansa lapsen mielessä? b) Miksi se on hyvin tärkeää?
11 On luonnollista, että varhaislapsuudessa äidillä on huomattavampi osuus lapsen elämässä. Mutta lapsen syntymästä eteenpäin isänkin tulisi olla osa lapsen maailmasta. Jo silloin kun lapsi on vielä aivan pieni, isä voi ja hänen tulisi osallistua lapsen hoitamiseen aika ajoin, sen kanssa leikkimiseen ja sen lohduttamiseen, kun se itkee. Tällä tavalla isä saa pysyvän sijan lapsen mielessä. Isän osuuden tulisi kasvaa ajan mittaan. Jos hän odottaa liian kauan, niin se voi merkitä jonkin ongelman alkua, joka tulee esille varsinkin silloin, kun lapsi tulee teini-ikäiseksi ja kurin antaminen tulee vaikeammaksi. Etenkin teini-ikäinen poika voi tarvita isänsä apua. Mutta ellei hyvää suhdetta ole luotu sitä ennen, niin vuosien mittaan syntynyttä kuilua ei voida poistaa muutamassa viikossa.
12, 13. a) Mikä on isän osa perheessä? b) Miten se, että isä täyttää oikealla tavalla vastuunsa, voi vaikuttaa lasten näkemykseen vallasta?
12 Olkoonpa lapsi poika tai tyttö, isän miehisten ominaisuuksien vaikutus voi merkittävällä tavalla edistää kypsän ja tasapainoisen persoonallisuuden kehitystä. Jumalan sana osoittaa, että isän tulee olla perheen pää. Hän on vastuussa sen aineellisten tarpeitten tyydyttämisestä. (1. Korinttolaisille 11:3; 1. Timoteukselle 5:8) Kuitenkaan ”ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee”. Lapsiaan isän myös käsketään ’kasvattaa jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa’. (5. Mooseksen kirja 8:3; Efesolaisille 6:4) Vaikka luonnollisen kiintymyksen hänen jälkeläisiinsä pitäisi saada hänet tekemään näin, niin ennen kaikkea velvollisuudentunteen hänen Luojaansa kohtaan pitäisi panna hänet tekemään parhaansa Jumalalta saamansa tehtävän täyttämisessä.
13 Äidin ilmaiseman lämmön, hellyyden ja myötätunnon ohella isän vaikutus voi olla tasapainottava, kun siihen liittyy voima ja viisas ohjaus. Hänen tavallaan käsitellä Jumalalta saamaansa valtuutta voi olla merkittävä vaikutus siihen, miten hänen lapsensa myöhemmin suhtautuvat valtaan, sekä maalliseen että Jumalan valtaan, kunnioittavatko he valtaa ja miten hyvin he voivat työskennellä toisten ohjauksessa ärtymättä tai kapinoimatta.
14. Mikä vaikutus isän hyvällä esimerkillä voi olla hänen poikaansa tai tyttäreensä?
14 Jos isällä on poika, isän esimerkki ja tapa hoitaa asioita voi suuressa määrin vaikuttaa siihen, tuleeko pojasta heikko ja päättämätön vai miehekäs, luja, joka osoittaa vakaumuksellista rohkeutta ja halukkuutta vastuun kantamiseen. Siitä voi riippua, millainen aviomies ja isä pojasta aikanaan tulee – joustamaton, omapäinen, karkea vai tasapainoinen, arvostelukykyinen ja huomaavainen. Jos perheessä on tytär, hänen isänsä vaikutus ja suhde häneen voi ratkaista, millainen näkemys hänellä tulee olemaan miehistä, ja joko edistää tai haitata hänen onnistumistaan avioliitossa. Tämä isän vaikutus alkaa lapsen syntymästä.
15, 16. a) Minkä opettamisvastuun Raamattu antaa isälle? b) Miten se voidaan täyttää?
15 Isän opettamisvastuun laajuus ilmaistaan niissä ohjeissa, jotka Jumala antoi kansalleen 5. Mooseksen kirjan 6:6, 7:ssä: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.”
16 Lapsen mieleen tulisi päivittäin teroittaa paitsi Raamatun sanoja myös noiden sanojen välittämä sanoma. Siihen on aina tilaisuuksia. Kukat puutarhassa, hyönteiset, linnut tai oravat puussa, rannalla olevat näkinkengät, männynkävyt vuorilla, iltataivaalla tuikkivat tähdet – kaikki nämä ihmeet puhuvat Luojasta, ja sinun tulisi tulkita lapsellesi niiden sanoman merkitys. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.” (Psalmi 19:2, 3) Käyttämällä valppaasti tällaisia esimerkkejä ja erikoisesti vetoamalla jokapäiväisen elämän tapahtumiin oikeitten periaatteitten valaisemiseksi ja korostamiseksi sekä Jumalan ohjeitten viisauden ja hyödyllisyyden osoittamiseksi isä voi rakentaa lapsen mielessä ja sydämessä tärkeimmän tulevaisuuden perustuksen: vakaumuksen, ei vain siitä että Jumala on, vaan myös siitä että ’hän palkitsee ne, jotka hartaasti etsivät häntä’. – Heprealaisille 11:6.
17, 18. a) Miten isän tulisi antaa kuria lapsilleen? b) Mikä on tehokkaampaa kuin monien sääntöjen laatiminen?
17 Kurin antaminen kuuluu myös isän osaan. ”Mikä poika se on, jota isä ei kurita?” kysytään Heprealaiskirjeen 12:7:ssä. Mutta hänen velvollisuutensa on tehdä tämä tavalla, joka ei mene liiallisuuksiin, pikkumaisuuteen, mikä on ärsyttävää ja kiusallista. Jumalan sana sanoo isille: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” (Kolossalaisille 3:21) Rajoitukset ovat välttämättömiä, mutta joskus me voimme laatia niin monimutkaisia ja laajoja sääntöjä, että niistä tulee rasittavia ja masentavia.
18 Vanhan ajan fariseukset rakastivat sääntöjä; he asettivat niitä valtavat määrät ja tuottivat joukoittain ulkokultailijoita. On inhimillinen erehdys luulla, että ongelmat voidaan ratkaista vain laatimalla lisää sääntöjä. Elämässä saadut kokemukset osoittavat kuitenkin, että todellinen avain on sydämen tavoittaminen. Käytä siis säästäväisesti sääntöjä ja yritä sen sijaan juurruttaa periaatteita pyrkien siihen, mitä Jumala itse tekee: ”Minä panen lakini näiden ihmisten mieleen ja kirjoitan ne heidän sydämeensä.” – Heprealaisille 8:10.
ISÄ JA ÄITI TÄYDENTÄVÄT TOISIAAN
19. Mitä voidaan tehdä hyvän kanssakäymisen varmistamiseksi kodissa?
19 Isä hankkii tavallisesti elatuksen perheelle, ja kun hän tulee kotiin työstä, hän voi olla väsynyt ja hänellä voi vielä olla muita tehtäviä suoritettavanaan. Mutta hänen tulisi varata aikaa vaimolleen ja lapsilleen. Hänen täytyy vaihtaa ajatuksia perheensä kanssa, varata aikaa perhekeskusteluja, perheen yhteisiä suunnitelmia, yhteistä rentoutumista tai retkeilyjä varten. Tällä tavalla rakennetaan perheen ykseyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ehkä mies ja hänen vaimonsa olivat ennen lasten syntymistä viettäneet paljon aikaansa kodin ulkopuolella. Mutta jos he jatkaisivat nyt samaan tapaan ja kävisivät siellä täällä ja tulisivat mahdollisesti hyvin myöhään kotiin, niin he eivät hoitaisi vanhemmille annettua vastuuta. Se olisi hyvin väärin heidän jälkeläisiään kohtaan. Ennemmin tai myöhemmin vanhemmat maksaisivat epäsäännöllisyydestään ja vastuuntunnottomuudestaan kovan hinnan. Aikuisten tavoin lapset selviytyvät paremmin, kun heidän elämänsä on pohjimmiltaan tasapainoista ja säännöllistä. Se edistää mielen, ruumiin ja tunne-elämän terveyttä. Jokapäiväiseen perhe-elämään sisältyy aivan riittävästi myötä- ja vastoinkäymisiä vanhempien lisäämättä niitä tarpeettomasti. – Vrt. Matteus 6:34; Kolossalaisille 4:5.
20. Kun lapsia on kuritettava, niin mitä vanhemmat voivat tehdä, jotta heidän pyrkimyksensä olisivat samansuuntaiset?
20 Isän ja äidin tulisi olla yhteistoiminnassa ollessaan tekemisissä lasten kanssa, opettaessaan heitä, asettaessaan heille rajoituksia, kurittaessaan heitä, osoittaessaan heille rakkautta. ’Talo, joka on jakautunut itseään vastaan, ei voi pysyä pystyssä.’ (Markus 3:25) Vanhempien on viisasta keskustella keskenään siitä, millaista kuritusta he aikovat antaa. Silloin heidän lapsensa eivät joudu näkemään, että vanhemmat ovat eri mieltä kurituksen suhteen. Toisenlainen menettely voisi saattaa lapset kiusaukseen yrittää ’hajottaa ja hallita’. Joskus voi tietenkin sattua, että jompikumpi vanhemmista toimii hätäisesti tai vihassa ja kurittaa lasta liikaa jopa sellaisessakin tapauksessa, jossa kuritusta ei olisi ehkä tarvittu lainkaan, jos kaikki tosiasiat olisi otettu huomioon. Vanhempien pitäisi voida keskustella sellaisesta asiasta kahden kesken ja sitten se vanhemmista, joka toimi epäviisaasti, voi haluta korjata erehdyksensä lapsen kanssa. Taikka jos kahdenkeskiseen keskusteluun ei ole tilaisuutta, silloin se vanhemmista, josta tuntuu, että puolison tukeminen tässä tapauksessa merkitsisi vääryyden kannattamista, voisi sanoa jotakin tähän tapaan: ’Ymmärrän, miksi olet vihainen. Minäkin olisin sinun asemassasi. Mutta ehkä et tiennyt sitä, että . . .’, minkä jälkeen hän voisi selvittää asian, joka on voinut jäädä toiselta huomaamatta. Sillä voi olla rauhoittava vaikutus, vaikka kuritetun lapsen nähden ei riidellä tai olla eri mieltä. Henkeytetty sananlasku sanookin: ”Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.” – Sananlaskut 13:10; ks. myös Saarnaaja 7:9.
21. Tulisiko kurittaminen jättää vain toiselle vanhemmista? Miksi tai miksi ei?
21 Raamatun heprealaiset kirjoitukset osoittavat, että kurittaminen kuuluu molemmille vanhemmille: ”Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta.” Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset esittävät samoin: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta.” Joskus isä katsoo, että lasten kurittaminen kuuluu vaimolle. Tai vaimo voi omaksua päinvastaisen käsityksen eikä tee muuta kuin uhkailee tottelematonta lasta sanoen: ’Odotahan, kun isäsi tulee kotiin!’ Mutta perhe ei voi olla onnellinen eivätkä molemmat vanhemmat voi saada osakseen lastensa rakkautta ja kunnioitusta, ellei kumpikin osallistu heidän kurittamiseensa. – Sananlaskut 1:8; Efesolaisille 6:1.
22. Mitä tulisi välttää, kun harkitaan lapsen esittämää pyyntöä, ja miksi?
22 Lasten pitäisi nähdä vanhempiensa yksimielinen yhteistoiminta tässä asiassa ja kummankin halukkuus oman vastuunsa kantamiseen. Jos lapsi pyytää jotakin ja hänen isänsä sanoo aina hänelle: ’Kysy äidiltä’, tai jos äiti säännöllisesti siirtää ratkaisun teon takaisin isälle, silloin se vanhemmista, joka huomaa, että pyyntöön täytyy vastata kieltävästi, joutuu epäedulliseen asemaan. Tietenkin voi olla tilanteita, joissa isä voi sanoa: ’Mene vain ulos vähäksi aikaa, mutta kysy ensin äidiltä, milloin illallinen on valmis.’ Tai äidistä voi joskus tuntua, että vaikka hän voisi suostua johonkin pyyntöön, hänen miehensä pitäisi sanoa siitä sanansa. Mutta molempien tulisi olla tarkkoja siinä, etteivät he millään tavalla rohkaise tai salli lastensa yllyttää vanhempia toisiaan vastaan saadakseen tahtonsa läpi. Viisas vaimo varoo myös käyttämästä omaa valtaansa kilpailevasti, niin että hän yrittäisi hemmottelemalla saada osakseen suurimman osan lapsen kiintymyksestä miehensä kustannuksella.
23. Tekeekö isä välttämättä yksin päätökset perheessä?
23 Perhettä koskevissa ratkaisuissa jokaisella perheenjäsenellä voi olla alueita, missä hänen ratkaisunsa on otettava erikoisesti huomioon. Isän on ratkaistava kysymykset, jotka koskevat perheen yleistä hyvinvointia ja hän tekee päätöksensä usein keskusteltuaan asiasta ensin toisten kanssa ja otettuaan huomioon heidän toivomuksensa ja mieltymyksensä. Äiti voi tehdä keittiötä ja muita talousasioita koskevat ratkaisut. (Sananlaskut 31:11, 27) Kun lapset kasvavat, heidän voidaan antaa tehdä ratkaisuja, jotka koskevat heidän leikkipaikkaansa, pukeutumistaan tai jotain muuta henkilökohtaista asiaa. Vanhempien tulee kuitenkin riittävässä määrin valvoa, että noudatetaan terveitä periaatteita, että lapset eivät vaaranna turvallisuuttaan ja että toisten oikeuksia ei loukata. Näin lapset voivat vähitellen oppia tekemään ratkaisuja.
ONKO TEITÄ VANHEMPINA HELPPO KUNNIOITTAA?
24. Mikä vastuu vanhemmilla on sen vuoksi, että lasten tulee kunnioittaa isäänsä ja äitiään?
24 Lapsille sanotaan: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (Efesolaisille 6:2; 2. Mooseksen kirja 20:12) Heille sen tekeminen merkitsee myös Jumalan käskyn kunnioittamista. Teetkö sen heille helpoksi? Vaimo, sinua on käsketty kunnioittamaan ja arvostamaan miestäsi. Eikö se ole sinusta hyvin vaikeaa, jos mies yrittää vain vähäisessä määrin tai ei lainkaan elää sen mukaan, mitä Jumalan sana vaatii häneltä? Aviomies, sinun tulee rakastaa ja kunnioittaa vaimoasi rakastettavana auttajana. Eikö se ole vaikeaa, jos hänestä ei ole apua? Tehkää siis lapsillenne helpoksi totella Jumalan käskyä ja kunnioittaa teitä, heidän vanhempiaan. Ansaitkaa heidän kunnioituksensa varaamalla rauhallinen koti, hyvät mittapuut, hyvä esimerkki omassa käyttäytymisessänne, tervehenkistä opetusta ja valmennusta sekä tarvittaessa rakkaudellista kuritusta.
25. Mitä ongelmia voi syntyä, elleivät vanhemmat ole yksimielisiä siitä, millä tavalla lapsia tulee kasvattaa?
25 ”Kahden on parempi kuin yksin”, sanoi kuningas Salomo, ”sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.” (Saarnaaja 4:9) Kun kaksi ihmistä kulkee yhdessä ja toinen kaatuu, niin toinen auttaa häntä nousemaan ylös. Samoin mies ja vaimo voivat perheessä tukea ja rohkaista toisiaan kummankin osassa. Nuo osat ovat vanhempien ollessa kysymyksessä limittäin monella alalla, ja se edistää perheen ykseyttä. Lasten tulisi lähentää vanhempia toisiinsa, yhdistää heitä yhteisessä kasvatustyössä. Mutta joskus voi herätä jakavia kysymyksiä siitä, miten lasta olisi valmennettava ja kuritettava. Joskus vaimo kiinnittää niin suurta huomiota lapseen, että hänen miehensä tuntee olevansa laiminlyöty, jopa närkästynyt. Se voi vaikuttaa hänen suhteeseensa lapseen. Hän voi olla sitä kohtaan kylmä, tai hän voi osoittaa ylenmääräistä kiintymystä sitä kohtaan mutta laiminlyödä sen sijaan vaimoaan. Kova hinta maksetaan, kun mies ja vaimo menettävät tasapainonsa.
26. Mitä voitaisiin tehdä, että vanhempi lapsi ei tulisi mustasukkaiseksi, kun äiti joutuu käyttämään paljon aikaa hoivatessaan vastasyntynyttä?
26 Vielä toisenlainen ongelma voi muodostua, kun uusi lapsi syntyy taloon, missä on jo ennestään vanhempi lapsi. Äidiltä kuluu paljon aikaa vastasyntyneen kanssa. Jotta vanhempi lapsi ei tuntisi olevansa laiminlyöty ja mustasukkainen, isä voi kiinnittää häneen erikoista huomiota.
27. Kun toinen aviopuolisoista on epäuskoinen, niin miten lapsia voidaan auttaa hengellisesti?
27 Kaksi on todellakin parempi kuin yksi, mutta yksikin on parempi kuin ei yhtään. Äiti voi joutua olosuhteiden vuoksi kasvattamaan lapsia ilman isän apua. Tai isä voi joutua vastaavaan tilanteeseen. Usein kodit ovat uskonnollisesti jakaantuneita, ja toinen vanhemmista luottaa Jehova Jumalan palvelijana ehdottomasti Raamatun ohjeisiin, mutta toinen ei. Kun aviomies on antautunut kristitty, hänellä on perheen päänä enemmän mahdollisuuksia valvoa sitä, millä tavalla lapsia kasvatetaan ja kuritetaan. Siitä huolimatta hän voi tarvita suurta kärsivällisyyttä, itsehillintää ja kestävyyttä; hänen tulisi olla luja, kun vakava kysymys herää, mutta kuitenkin järkevä ja ystävällinen jopa ärsytettynäkin, ja olla joustava aina, kun olosuhteet sallivat. Jos uskova on vaimo, joka on siis miehelleen alamainen, niin hänen menettelytapansa riippuu suuresti miehen asenteesta. Onko mies vain välinpitämätön Raamatun suhteen vai vastustaako hän vaimonsa uskonnon harjoittamista ja hänen yrityksiään opettaa uskoaan lapsille? Jos mies vastustaa häntä, hänen on luotettava apostolin hahmottelemaan menettelytapaan: kun vaimo huolehtii esimerkillisesti tehtävistään ja osoittaa kunnioittavaa asennetta, hänen miehensä ’voidaan voittaa sanattakin’. Hän käyttää hyväkseen myös kaikkia mahdollisia tilanteita opettaakseen lapsilleen Raamatun periaatteita. – 1. Pietari 3:1–4.
KODIN ILMAPIIRI
28, 29. Millainen kodin ilmapiiri on toivottava ja miksi?
28 Molempien vanhempien osana on huolehtia siitä, että kodissa vallitsee rakkauden ilmapiiri. Jos lapset tuntevat sen, heidän epävarmuutensa tai erehdyksensä eivät patoudu heihin siksi, että he pelkäisivät puhua niistä vanhemmilleen. He tietävät, että he voivat puhua, että heitä ymmärretään ja että asiat hoidetaan rakkaudellisesti. (Vrt. 1. Johannes 4:17–19; Heprealaisille 4:15, 16.) Koti ei merkitse heille vain ’kattoa pään päälle’, vaan se on heille turvapaikka. Vanhempien kiintymys voi saada lapset kasvamaan ja kukoistamaan henkisesti.
29 Jos panet sienen etikkaan, et voi odottaa sen täyttyvän vedellä. Se voi imeä itseensä vain sitä, mikä sitä ympäröi. Sieni voi imeä itseensä vettä vain siinä tapauksessa, että se upotetaan veteen. Lapsetkin saavat vaikutteita ympäristöstään. He vaistoavat asenteet ja tarkkailevat, mitä heidän ympärillään tapahtuu, ja kaiken tämän he imevät itseensä kuin pesusienet. Lapset vaistoavat tunteesi, oletpa sitten hermostuneen jännittynyt tai rauhallinen ja rentoutunut. Jopa vauvatkin imevät itseensä kodin ilmapiirin laadun, joten ilmapiiri, joka ilmaisee uskoa, rakkautta, hengellismielisyyttä ja luottamusta Jehova Jumalaan, on korvaamaton.
30. Mitä kysymyksiä vanhemmat voivat tehdä itselleen saadakseen selville, varaavatko he lapsilleen hyvää ohjausta?
30 Kysy itseltäsi: Millaisia normeja sinä toivot lapsesi täyttävän? Täytättekö te molemmat vanhemmat ne? Mitä perheesi edustaa? Millainen esimerkki sinä olet lapsellesi? Valitatko sinä, etsitkö vikoja, arvosteletko toisia, keskitytkö kielteisiin ajatuksiin? Sellaisia lapsiako sinä haluat? Vai onko sinulla korkeat mittapuut perhettäsi varten? Elätkö itse niiden mukaan ja odotatko lastesi tekevän samoin? Ymmärtävätkö he, että tähän perheeseen kuuluminen edellyttää tiettyjen vaatimusten täyttämistä, tietty käytös on suositeltavaa, mutta tietyt teot ja asenteet eivät ole? Lapset haluavat tuntea johonkin kuulumisesta tulevan turvallisuudentunteen. Anna siis heidän tuntea hyväksymyksesi ja tunnustuksesi silloin, kun he täyttävät perhenormit. Ihmisillä on tapana elää sen mukaan, mitä heiltä odotetaan. Jos luokittelet lapsesi pahaksi, niin hän todennäköisesti näyttää, että olet oikeassa. Jos odotat hänen olevan hyvä, niin rohkaiset häntä elämään sen mukaisesti.
31. Minkä pitäisi aina antaa pontta vanhempien ohjaukselle?
31 Ihmiset tuomitaan enemmän tekojensa kuin sanojensa perusteella. Lapsetkaan eivät ehkä kiinnitä niin paljon huomiota puheisiin kuin tekoihin, ja he ovat usein varsin valppaita havaitsemaan pienimmänkin ulkokultaisuuden. Liian monet sanat voivat saattaa lapsen hämilleen. Varmistaudu siitä, että sanoillasi on katetta toimimalla niiden mukaan. – 1. Johannes 3:18.
32. Kenen ohjeita tulisi aina noudattaa?
32 Oletpa isä tai äiti, tehtäväsi on haaste. Mutta haasteeseen voidaan vastata noudattamalla Elämänantajan ohjeita, ja silloin myös tulokset ovat hyvät. Täytä sinulle uskottu osa tunnollisesti ikään kuin Hänelle. (Kolossalaisille 3:17) Vältä äärimmäisyyksiä, säilytä tasapainosi, ja ”tulkoon järkevyytesi tunnetuksi kaikille ihmisille”, myös lapsillesi. – Filippiläisille 4:5.
[Kuva s. 100]
Äidin katse, kosketus ja äänensävy kertovat hänen pienokaiselleen: ”Minä rakastan sinua”
[Kuva s. 104]
Suunnitteletko toimintaa lastesi kanssa?