Lukijain kysymyksiä
● Vuoden 1956 ”Vartiotornin” avioliittoa koskevan kirjoitussarjan kappaleessa 36 sivulla 362 sanotaan: ”Jos joku ottaa anteeksiantaen hairahtuneen puolison jälleen takaisin, niin se tulee tehdä ilman tällaisen [vaimon] vahingonkorvauksen keräämistä.” Kun filistealainen kuningas Abimelek palautti Saaran Aabrahamille, niin eikö sitä rahaa, minkä Abimelek antoi silloin Aabrahamille, tulisi pitää ”vaimon vahingonkorvauksena” (1. Moos. 20:14–16)?
Mainittu raamatunkohta kuuluu Uuden maailman käännöksen mukaan: ”Abimelek otti sen jälkeen lampaita ja karjaa ja miesorjia ja naisorjia ja antoi ne Aabrahamille sekä palautti hänelle hänen vaimonsa Saaran. Abimelek sanoi lisäksi: ’Minun maani on tässä käytettävänäsi. Asu, missä silmistäsi näyttää hyvältä.’ Ja hän sanoi Saaralle: ’Minä annan tässä sinulle tuhat hopearahaa veljellesi. Se on tässä sinulle silmäin peitteeksi kaikille, jotka kanssasi ovat, ja jokaisen edessä, ja sinä olet puhdistettu moitteesta.’”
Saara ei ollut Raamatun kertomuksen mukaan hairahtuva puoliso. Aabraham ei antanut häntä tahallaan kuningas Abimelekille aviorikoksen tekemistä varten kauniin vaimonsa kanssa, jotta hän sitten ottaisi ns. ”vaimon vahingonkorvausta” Abimelekiltä Saaran häpäisijänä. Aabraham ei antanut esimerkkiä nykyisistä moniavioisista, jotka pitävät joukon jalkavaimoja nimenomaan haureudenharjoituttamista varten kootakseen yhä uudelleen ”vaimon vahingonkorvausta” samasta jalkavaimosta.
Salliessaan kuningas Abimelekin ottaa Saaran pois itseltään Aabraham vain yritti suojella omaa elämäänsä. Jos olisi tiedetty, että Saara oli Aabrahamin vaimo, niin filistealaiset olisivat voineet tappaa hänet ottaakseen Saaran väkivaltaisesti pois häneltä kuningas Abimelekin sukupuoliseksi nautinnoksi. Saara oli miehensä Aabrahamin sisarpuoli, ja tämä ja hän olivat sopineet, että Saara sanoisi aina tällä Kanaanin vihollisalueella Aabrahamin olevan hänen veljensä, jotta ei olisi syytä tappaa Aabrahamia hänen vaimonsa saamiseksi. Kuningas Abimelek otti sen tähden Saaran ymmärtäen asian siten, että hän oli pelkästään Aabrahamin sisar eikä hänen vaimonsa.
Jumala ilmoitti unessa kuningas Abimelekille, että hän oli ottanut Aabrahamin vaimon, mutta että Jumala ei ollut sallinut Abimelekin koskea häneen. Jumala käski nyt Abimelekiä palauttamaan Saaran Aabrahamille, koska Aabraham oli Jumalan profeetta, ja Aabraham oli sitten esittävä anomuksia Jumalalle Abimelekin puolesta, että hän varjeltuisi elossa ja että hänen huonekuntansa vaimot synnyttäisivät jälleen lapsia.
Kun Saara palautettiin Aabrahamille, niin eivät kuningas Abimelekin Aabrahamille antamat lampaat ja karja ja miesorjat ja naisorjat olleet maksu hänelle siitä, että hän olisi käyttänyt Aabrahamin vaimoa sukupuolisesti. Abimelek antoi lahjansa korvaukseksi Aabrahamille siitä, että hän oli tilapäisesti riistänyt häneltä hänen vaimonsa. Eivätkä Abimelekin Aabrahamille antamat tuhat hopearahaakaan olleet mikään ”vaimon vahingonkorvaus”. Kuningas Abimelek sanoi Saaralle, että tuo raha oli lahja hänen ”veljelleen” hänen puhdistamisekseen jokaisen silmissä, joka sai tiedon tästä asiasta; sen osoittamiseksi, että hän oli viaton ja että kuningas itse puhdisti hänet moraalisena naisena kaikista syytteistä, mitkä voitaisiin tehdä häntä vastaan. Aabraham ei ottanut tätä rahaa ”vaimon vahingonkorvauksena” siitä, että Abimelek olisi käyttänyt hänen vaimoaan moraalittomasti. Jos Aabraham olisi antanut vaimonsa Saaran haureuteen saadakseen ”vaimon vahingonkorvausta”, niin Jumala ei olisi sanonut Abimelekille, että tämän vaimo ja orjatytöt tulisivat jälleen hedelmällisiksi. – 1. Moos. 20:6, 7.
Näin Raamattu puhdistuu kaikista ennakkotapauksista, joissa vaimo olisi alistettu haureuteen moraalittoman rahan ansaitsemiseksi hänen kauttaan.
Jos siis kristitty aviomies antaa anteeksi vaimolleen hänen aviorikoksensa ja ottaa hänet jälleen luokseen, niin sen tulee tapahtua yksinomaan siksi, että hän armahtaa vaimoaan, eikä siksi, että hän korjaisi mitään rahallista voittoa hänen moraalittomuutensa tähden. Hän puhdistaa siten itsensä Jumalan ja ihmisten edessä osoittaen, että hän ei myöntynyt vaimonsa moraalittomuuteen eikä ummistanut sille silmiään aineellisen voiton saamiseksi sen kautta. Häntä ei voida sen tähden erottaa seurakunnasta hänen vaimonsa moraalittomuuden takia. Hän voi mennä puhtain omintunnoin Jumalan luo rukouksessa ja pyytää, että Jumala parantaisi hänen vaimonsa henkisesti ja auttaisi häntä olemaan uskollinen vaimo sen jälkeen.
● Me luemme kirjan Sinä voit säilyä Harmagedonissa Jumalan uuteen maailmaan sivuilta 83–84: ”Jehovan palvonta ei siis käynyt mahdottomaksi, vaikka maallinen Jerusalemin temppeli tuhottiin. Hänen puhdas palvontansa hengessä ja totuudessa jatkui hänen hengellisessä temppelissään, jota vastakuvallinen Salomo, Jeesus Kristus, rakensi. Tuo hengellinen temppeli säilyi Jerusalemin hirvittävässä tuhossa vuonna 70. Se temppeli on nyt melkein valmis, mutta sen viimeiset ’elävät kivet’ ovat vielä valmistettavina maan päällä rakennettaviksi temppeliin taivaaseen. . . . Jehovan palvonnan tosi temppeli tulee seisomaan ikuisesti hänen henkensä asuinpaikkana.”
Onko meidän käsitettävä, että kristillinen hengellinen temppeli lakkaa toimimasta sellaisena Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa, kun ei enää tarvita papillisia palveluksia ihmiskunnalle? Jos näin on, niin missä merkityksessä Jehovan palvonnan tosi temppeli seisoo iankaikkisesti hänen henkensä asuinsijana, kuten edellä sanotaan?
Koko totteleva ihmiskunta on saanut Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa täyden hyödyn Herran Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrista. Ihmiset ovat saaneet anteeksi kaikki syntiseltä Aadamilta perimänsä synnit, ja heidät on kohotettu inhimilliseen täydellisyyteen Jumalan kuvina ja kaltaisina. Tämä on perusteena heidän vanhurskauttamiselleen iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa, kun he ovat menestyksellisesti läväisseet lyhyen koetusajan, jolloin Saatana ja hänen paholaisensa ovat vapautetut tuhatvuotishallituksen loputtua, jotta he koettelisivat ihmiskunnan kaikkeuden Yksinvaltiaalle, Jehova Jumalalle, osoittamaa yksinomaista antaumusta. Ne uskolliset, jotka Jehova vanhurskauttaa silloin, eivät tarvitse enää Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin hyötyä. Hän ei palvele sen tähden enää heidän puolestaan uhraavana pappina.
Mutta hän on silti pappi iankaikkisesti kuningas-pappi Melkisedekin kaltaisuuden mukaan, ja niin hän hallitsee ikuisesti Jehovan yleisjärjestön pääosassa. (Ps. 110:4; Hepr. 5:5–10) Heprealaisissa Kirjoituksissa oleva ”temppeliä” vastaava sana merkitsee todellisuudessa ”palatsia”, sellaista kuin kuninkaan palatsia. Jehova on suuri iankaikkisuuden Kuningas. Me luemme Efesolaisten 2. luvun jakeista 20–22 Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144 000 elävän kiven muodostaman kristillisen seurakuntansa hengellisestä temppelistä eli palatsista: ”Teidät on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle Kristuksen Jeesuksen itsensä ollessa peruskulmakivi. Hänen yhteydessään koko rakennus, sopusointuisesti yhteenliittyneenä, kasvaa pyhäksi temppeliksi Jehovalle. Hänen yhteydessään tekin rakennutte yhdessä Jumalalle hengen kautta asuttavaksi paikaksi.” – Um.
Jehova Jumala ei ota pois henkeään hengelliseltä huoneeltaan, temppeliltään eli palatsiltaan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa ja kun kaikkia maan päällä eläviä on koeteltu pieni hetki vapauttamalla Saatana ja hänen paholaisensa. Hänen henkensä asustaa aina tässä palatsissa, joka on hänen yleisjärjestönsä pääosa. Tämä palatsi on tässä käytetyn kuvakielen mukaan rakennus eikä papisto. Se pysyy sellaisena iankaikkisesti hänen asuttavakseen henkensä kautta. Se on oleva ikuisesti Jehovan yleisjärjestön pääkaupunki, mihin järjestöön kuuluu maan päällä oleva ihmiskuntakin, jolle se on ainaisesti uuden maailman ”uudet taivaat”. (Jes. 66:22) Taivaaseen korotettu Jeesus Kristus on tämän pääjärjestön pääosa. Tästä syystä pitää hänestä aina paikkansa se, mitä on sanottu Filippiläisten 2. luvun jakeissa 9–11 (Um): ”Juuri tästä syystä Jumala korottikin hänet ylempään asemaan ja antoi hänelle ystävällisesti nimen, mikä on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä kaikki polvet notkistuvat, niiden, jotka ovat taivaissa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja että jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”
Täten on maan päällä olevan täydellisen ihmiskunnan tunnustettava iankaikkisesti Jehova Jumalan taivaallinen palatsi, missä hän asustaa henkensä kautta. Ihmisten on palvottava ikuisesti häntä tuon taivaallisen palatsin kautta. Jehovan palvonnan todellinen temppeli seisoo näin ollen iankaikkisesti heidän palvelustaan varten Korkeimman Jumalan, Jehovan, iankaikkisuuden Kuninkaan, palvonnassa.