Tuleeko sinun uskoa huhuja?

KUKA ei olisi kuullut huhua? Mitä pilventakaisempi ja mieltä kiihottavampi tai häpeällisempi huhu on, sitä kernaammin se usein uskotaan ja sitä levitetään. Huhut kiihottavat, tekevät levottomaksi, aiheuttavat tuskaa, herättävät vääriä toiveita ja saattavat herjata ihmisiä. Huhut ovat siis ilmeisesti huomioon otettava seikka. Miten voi välttyä joutumasta harhaan, tarpeettomasti häiriintymästä tai suotta masentumasta?

Ensinnäkin on avuksi huhun määritelmän muistaminen – se on ”juttu tai kertomus, mikä esitetään uutisena ilman minkäänlaista todistetta sen todenperäisyydestä”. Olkoonpa huhulla todellista perustetta tai ei, sillä ei ole hyväksyttävää lähdettä. Huhua ei siis todeta ainoastaan paljastavista sanoista ”huhutaan, että . . .”, vaan myös siitä seikasta, että sen erikoispiirteenä on luotettavien todisteiden puuttuminen. Huhulla ei ole varmaa todistuspohjaa. Tuleeko sinun näin ollen uskoa huhuja?

Koska huhu tarkistettuna aivan liian usein muistuttaa totuutta yhtä paljon kuin rikkinäinen peili ehjää, niin olisiko viisasta hyväksyä se luotettavaksi tiedonannoksi? Useimmissa tapauksissa ei, varsinkaan jollei huhu koske henkilökohtaisesti sinua tai jollei se ole järkevä tai jos se on ristiriidassa tiedossasi olevien tosiasioitten kanssa. Jos pidät sokeasti huhua totena ja annat sen kiertää edelleen, niin muista, että sinua voidaan pitää siitä vastuullisena.

Suojeltautuaksesi vääriltä tiedotuksilta sinun on hyvä punnita kuulemasi, koetella huhut saatavissasi olevien luotettavien tietojen valossa. Sinun tulee myös haluta suojella ystäviäsi. Monetkaan eivät valitettavasti tee niin. He kuulevat huhun ja kertovat sitä edelleen totuutena, jos asia on kyllin kiintoisa, vaikka se saattaisikin vahingoittaa jotakuta. On hämmästyttävää, miten nopeasti huhut saattavat lentää. Ne voivat levitä kautta tehtaan, viraston tai yhdyskunnan suuremmalla nopeudella kuin monet muut tiedotukset.

Esimerkiksi huhun, että Nero sytytti Rooman palamaan vuonna 64, on täytynyt levitä kulovalkean tavoin. Tuon huhun panivat liikkeelle Neron viholliset, ja useimmat nykyiset oppineet epäilevät Neron olleen millään tavalla syypää tulipaloon. He pitävät sitä onnettomuutena. Mutta huhu, että Nero sytytti kaupungin palamaan, on itsepintaisesti säilynyt tähän päivään saakka. Väärän huhun vastapainoksi Nero levitti omaa huhuaan, että kristityt sytyttivät kaupungin palamaan. Tämä johti kauheaan kristittyjen vainoon.

Huhuja on meidän aikanamme hämmästyttävästi vallalla. Eräs viimeisimmistä kautta maailman tunnetuista huhuista levisi 13. huhtikuuta 1964, kun ympäri maailman lennähti tieto, että silloinen Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšev oli kuollut. Se oli väärä huhu, mikä oli ilmeisesti pantu alulle pilantekona. Eräs Hampurin televisiotoimisto Länsi-Saksassa sai sanomalehtisähkeen, missä sanottiin, että Hruštševin kuoleman aiheutti ”hephacapaly tirosis”. Mutta tuo toimisto, joka suhtautui ilmeisesti epäillen tietoon, ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin sanoman suhteen. Toinen huhusähke oli lähetetty erääseen Kölnin uutistoimistoon. Tämä toimisto toisti sen Saksan sanomalehtipalvelun päämajaan Hampuriin lopettaen sanoilla: ”Voitteko vahvistaa tämän?” Mutta kaukokirjoituksen lukija repi kiihtyneenä sanoman poikki ennen kuin viimeiset sanat ilmestyivät näkyviin. Seurauksena oli, että lähetettiin pikatieto: ”Hruštšev kuollut”. Puuttuva rivi: ”Voitteko vahvistaa tämän?” huomattiin liian myöhään. Väärä huhu oli levinnyt ympäri maailman.

Kun kuulet huhuja, niin mihin järkeviin toimenpiteisiin voit ryhtyä suojellaksesi itseäsi? Jos todistuksia puuttuu, on tavallisesti viisasta jättää huhu huomioon ottamatta. On raitistuttavaa todeta, että sinä et tiedä. Kun todistukset puuttuvat, niin ole siis huolellinen, ettet kiihdy, häiriinny, vihastu, innostu, masennu etkä anna vaikuttaa itseesi minkään tunteiden, mitkä huhu olisi omiaan herättämään.

Entä jos huhu vaikuttaa suoraan terveyteesi tai turvallisuuteesi? Se seikka, että jotakin uutista ei tiedetä luotettavaksi, ei sinänsä merkitse, että se on ehdottomasti väärä. Se voi olla tosikin. Jos joku ilmoittaisi kuulleensa, että hirveä myrsky on tulossa, niin voisit tiedustella tämän ilmoituksen alkuperää. Kenties hän on vain ”kuullut huhun” siitä. Se voisi kumminkin vaikuttaa turvallisuuteesi, joten sinä voit haluta vahvistuksen sille, ja se voidaan usein saada yksinkertaisesti kääntämällä radio auki tai soittamalla säätiedotukseen.

Mutta entä huhut, jotka eivät koske sinua henkilökohtaisesti? Kannattaako sinun todella kiinnittää niihin huomiotasi tai onko niiden vahvistaminen tosiaan sinun velvollisuutesi? Jollei huhulla ole suurtakaan merkitystä, niin onko sen vahvistaminen tai kumoaminen sinun aikasi tai niiden ajan arvoinen, joita se saattaa myös koskea? Miksi välittää siitä, jollei sillä ole väliä, olipa se niin tai näin?

Jollei huhu koske sinua henkilökohtaisesti ja se on sellainen, ettei sitä voida helposti vahvistaa, kuten lukemalla sanomalehteä tai aikakauslehteä tai kuuntelemalla radiota, niin miksi uskaltautua levittämään sellaista, mikä ei ehkä olekaan totta?

Jos sinulla sattuisi olemaan tiedossa tosiasioita, mitkä todistavat huhun vääräksi, niin puhkaise huhupallo, ennen kuin se kulkee edemmäksi.

Jos väärä huhu koskee järjestöä, minkä yhteydessä olet, niin voit kenties olla erityisesti sellaisessa asemassa, missä voit kumota sen. Jos esimerkiksi jokin Raamattua tutkiva järjestö julkaisee säännöllisesti virallisissa julkaisuissaan tietoja ja joku esittää huhun, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä olet lukenut noista virallisista julkaisuista, niin entä sitten? Asetatko sinä huhun sen yläpuolelle, mikä on virallista? Se ei olisi viisasta. Jos olet epävarma, niin tarkista, mitä on julkaistu virallisesti. Levittääkö arvossa pidetty järjestö tärkeitä tietoja huhujen levittäjien välityksellä? Ei, sellainen järjestö käyttää virallisia edustajia ja virallisia julkaisuja.

Erityisesti kristittyjen täytyy myöntää huhu sellaiseksi, mikä se on, sillä heitä velvoittaa Jumalan käsky: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, . . . mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” – Ef. 4:25, 29.