Vihastutko pikkuseikoista?

MUUAN aikakauslehden toimittaja kiiruhti pitkin vilkasliikenteistä ranskalaista katua matkalaukku kädessään ja meni kiiltävän urheiluauton ohitse aivan läheltä. Hänen hämmästyksekseen autosta hyppäsi äkkiä mies ja syytti häntä siitä, että hän oli raapaissut autoa laukullaan. Vihasta kiehuen mies antoi toimittajalle niin ankaran iskun, ettei tämä koskaan palannut tajuihinsa. Kannattaako menettää ihmishenki autoon tulleen naarmun takia? Vastaus on selvä, ja kuitenkin voisit sinäkin hillitsemättömän vihan vallassa panna jonkun maksamaan tuon hinnan jostain niin vähäpätöisestä asiasta kuin naarmusta.

Me elämme huippunopeuksien aikakautta, joka on täynnä jännitystä ja painetta, mikä tekee ihmiset ärtyisiksi. Pikkuseikat saattavat olla niin harmillisia, että ne saavat jännittyneet ihmiset purkamaan kiukkunsa ja sanomaan asioita, joita he myöhemmin katuvat, tai tekemään sellaista, mistä he jälkeenpäin saavat tunnonvaivoja. Ajattelematon huomautus, vahingossa sattunut yhteentörmäys tai ärsyttävä epäkohteliaisuus ovat pikkuseikkoja, mutta tuollaisista pikkuasioista henkilö voi suuttua silmittömästi, jollei hän hillitse itseänsä.

On paljon pieniä harmeja, joita kaupungissa saattaa sattua, kuten tyrkkimistä vilkkailla jalkakäytävillä ja täpö täysissä liikkeissä, joku puhuu pitkään yleisessä puhelimessa, kun sinä haluaisit käyttää sitä, autonajaja tulee liikenteessä eteesi, joku törmää autoosi takaapäin tai soittaa torvea kärsimättömästi jne. Jos annat tällaisten asioitten ärsyttää itseäsi, niin kiukkusi voi äkkiä nousta räjähdyspisteeseen, ja sinä koetat vahingoittaa toista henkilöä sanoin tai teoin. Sinun on parempi oppia elämään toisten ihmisten yhteydessä kuin antaa vihasi kuohahtaa heidän tekojensa vuoksi. Ärtyneenä voit menettää itsehillintäsi ja tehdä jotakin, mitä katuisit lopun elämäsi.

Oletpa kaupungin kadulla, kotona tai ystävien ja liiketuttavien parissa, osoitat viisautta, jos opit sivuuttamaan sellaiset pikkuseikat, mitkä voisivat ärsyttää, jos sallisit niiden vaikuttaa. Miksi kadottaisit ystäviä, pilaisit suhteesi työtovereihin tai liiketuttaviin ja tuhoaisit avioliittosi suuttumalla heidän tekemistään merkityksettömistä asioista? Jos vaimosi ajaa lommon autonne lokasuojaan, polttaa paahtoleivän, puristaa hammastahnaputkea keskeltä eikä pohjasta tai tekee jotain muuta, mikä ärsyttää sinua, niin olisit viisas, jos hillitsisit itsesi ja jättäisit sanomatta sen, mikä ensiksi tulee mieleesi. Ilkeän arvosteleva huomautus voi helposti saada aikaan kiihkeän väittelyn, mikä voi viilentää aviosuhteitasi. Vaimo tekisi myös hyvin hillitessään itsensä, niin ettei suuttuisi pikkuasioista, jotka ovat hänen miehensä aiheuttamia ja harmittavat häntä. On ollut ihmisiä, jotka ovat anoneet avioeroa sellaisista pikkuseikoista kuin palaneista paahtoleivistä ja televisio-ohjelman valinnasta syntyneitten kiivaiden kinastelujen vuoksi. Ovatko nämä asiat tärkeämpiä kuin avioliitto?

Lapselle voidaan aiheuttaa vahinkoa, jos isä tai äiti ei hillitse suuttumustaan ärsyttävien pikkuseikkojen vuoksi, joihin lapsi saattaa syyllistyä. Vallaton 2¹/2-vuotias poika piti New Yorkin kaupungissa hereillä kasvatusisää, joka oli työssä öisin. Sokaisevan raivon vallassa hän purki vihansa lapseen ja löi hänet kuoliaaksi. Eräässä toisessa amerikkalaisessa kaupungissa piti 22 kuukauden ikäinen poika viedä sairaalaan neljä eri kertaa, koska hänen äkkipikainen äitinsä oli lyönyt häntä. Voitaisiin esittää pitkä luettelo järkyttävistä tapauksista, joissa vanhemmat ovat pahoinpidelleet pikkulapsia. Se on niin yleistä tänä suurten jännitystilojen aikakautena, että lääkärit ovat huolestuneet suuresti.

Pienet harmit eivät ole niin tärkeitä, että kenenkään pitäisi vahingoittaa lapsiaan, turmella avioliittoaan tai kadottaa ystäviään puhumattakaan toisten hengen vaarantamisesta. Niitä ei kannata miettiä sen enempää. Jos niitä ajattelee, ne suurenevat ja kasvattavat vihaa, kunnes se purkautuu vahingollisena tekona. Elämässä on tärkeämpääkin ajateltavaa.

Siinä sananlaskussa on viisautta, joka sanoo: ”Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.” (Sananl. 16:32) Tämä Jumalan sanan lausunto esittää hyvin tärkeän elämäntotuuden. Voidaksesi elää sopuisasti yhdyskuntasi toisten ihmisten kanssa sinun täytyy sivuuttaa heidän ajattelemattomat tekonsa ja tapansa. Kukaan ei ole täydellinen. Ihmiset tekevät varmasti sellaista, mikä voi olla kiusallista, varsinkin jos olet huonolla tuulella. Jos suhtaudut heihin vihaisesti, et voita mitään, vaan kärsit tappion. Mutta jos toisaalta harjoitat itsehillintää ja olet hidas vihastumaan, voitat paljon. Olet saanut tietää, minkä tärkeän seikan avulla voit säilyttää hyvät suhteet toisten kanssa, pitää kiinni ystävistä, saada työnantajasi arvonannon sekä vaimosi ja lastesi rakkauden. Kun itsehillintä liittyy muihin hyödyllisiin hyveisiin, se voi tehdä sinusta hyödyllisen toimessa ja yhteiskunnassa.

Kristittyjen odotetaan vihastuvan hitaasti niin pienistä kuin suuristakin asioista. Kun he noudattavat Jeesuksen Kristuksen antamaa mallia, heidän persoonallisuutensa muuttuu, mikä saa aikaan, että he ovat selvästi erilaisia kuin maailman ihmiset. Raamattu sanoo puhuessaan heille: ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” (Ef. 4:31, 32) Kiivastuksella, vihalla, huudolla ja herjaavalla puheella ei ole mitään sijaa kristityn luonteenlaadussa. Nämä ovat kuitenkin yleisiä ihmisillä, jotka eivät elä kristillisten periaatteitten mukaan. Siksi sellaisten ihmisten on niin vaikea tulla toimeen toisten kanssa, ja he syyllistyvät usein väkivaltaisuuksiin.

Sen sijaan että päästäisit kiihkeän vihasi purkautumaan toisten ihmisten aiheuttamien pikkuasioiden vuoksi, noudata Raamatun hyviä neuvoja olemalla ystävällinen ’hyväsydäminen, anteeksiantavainen’ toisille. Eikö ole parempi antaa anteeksi henkilölle, joka vahingossa raapaisee autosi lokasuojaa tai ryntää edellesi liikenteessä, kuin lyödä hänet tajuttomaksi ja mahdollisesti riistää hänen henkensä? Eikö ole parempi antaa anteeksi sille, joka ajattelemattomasti tyrkkää sinua jalkakäytävällä tai seisoo tielläsi, kuin syytää korvia vihlova herjausten tulva? Osoitat varmasti omasta puolestasi viisautta, jollet anna pikkuseikkojen ärsyttää itseäsi.