Vastakohta – lähetystyöntekijät, joilla on tärkeä elämää pelastava työ
OTSIKON ”Kun lähetyssaarnaajia karkotetaan” alla The Christian Century -lehti osoitti 29.1.1975 ilmestyneessä numerossaan, että monet kristikunnan ”lähetyssaarnaajat joutuvat tulitettaviksi, koska he arvostelevat paikallista hallitusta”. Tämä on luonnollinen seuraus heidän yhteiskunnallisista uudistusyrityksistään, joihin sisältyvät poliittiset toiminnat ja protestiliikkeet.
Mutta jäljittelevätkö tällaiset lähetyssaarnaajat Jeesuksen asettamaa mallia? Eräässä maassa, josta joitakuita tällaisia lähetyssaarnaajia karkotettiin äskettäin, muuan yliopiston hallintojohtaja kirjoitti eräälle huomattavalle sanomalehdelle: ”Hallitus, jonka alaisena Jeesus eli, oli turmeltunut ja sortava; . . . Vapahtaja ei kuitenkaan yrittänyt mitään yhteiskunnallisia uudistuksia. Hän ei hyökännyt minkään kansallisten väärinkäytösten kimppuun . . . [Miksi?] koska parannus ei ollut aikaansaatavissa millään pelkillä inhimillisillä ja ulkonaisilla toimenpiteillä. Ollakseen tehokas parannuskeinon täytyy tavoittaa ihmiset henkilökohtaisesti ja uudistaa sydän.” (Kursivointi lisätty)
Kristikunnan lähetyssaarnaajien vastakohtana on nykyään lähetystyöntekijöitä, jotka todella auttavat tavoittamaan yksilöiden sydämet elämää pelastavalla Raamatun sanomalla. Nämä ovat Jehovan todistajien lähetystyöntekijöitä. Heitä valmistui kaksikymmentäviisi uutta Vartiotornin Raamattukoulusta Gileadista sunnuntaina 2. päivänä maaliskuuta 1975.
Päättäjäisohjelmassa, joka esitettiin eräässä Jehovan todistajain konventtisalissa New Yorkissa, teki joukko puhujia selväksi tämän vastakohtaisuuden puhuessaan kurssilta valmistuville oppilaille. Koulun kirjaaja E. A. Dunlap sanoi heille, että he ”olivat rakentuneet hengellisesti” koulutuksensa aikana, niin kuin Jeesuksen opetuslapset ollessaan hänen kirkastumisensa silminnäkijöinä. (Matt. 17:1–9; 2. Piet. 1:16–19) Mikä oli päämäärä? Nyt oli näillä lähetystyöntekijöillä lähtö kolmeentoista etäiseen maahan ”rakentamaan toisia”. Tämä on heidän työnsä eikä yhteiskunnallinen uudistaminen.
N. H. Knorr, Vartiotorni-seuran presidentti, osoitti selvästi, että lähetystyöntekijöitten tuli saarnata ”Jumalan valtakuntaa, joka ihmisten on otettava vastaan ja johon heidän on mukauduttava”, samoin kuin Jeesuskin saarnasi. Ihmisiä on autettava olemaan ”Jumalan kuvina”, jotka ilmentävät hänen ominaisuuksiaan. Puhuja kiinnitti huomion Ef. 5:1:een, jossa kristittyjä kannustetaan jäljittelemään Jumalaa, kuten apostoli Paavali kirjoittaa: ”Yrittäkää olla hänen kaltaisiaan.” (New English Bible) Se merkitsee muutosten tekemistä persoonallisuudessa. – Ef. 5:2–8.
Voivatko lähetystyöntekijät odottaa onnistuvansa ihmisten sydämen tavoittamisessa? Heitä rohkaistiin kokemuksella, jonka puhuja kertoi eräästä italialaisesta naishenkilöstä, jota oli kasvatettu 15 vuotta luostarissa. Lopulta hän lähti sieltä ja antautui prostituutioon. Kun hän vuosia myöhemmin kuuli Raamatun sanoman Jehovan todistajilta, hän jätti ”ammattinsa”, vaikka hänellä oli nyt kolme lasta huollettavana. Hän tutki Raamattua ja meni kasteelle. Paikalliset todistajat auttoivat häntä taloudellisesti, kunnes hän sai työpaikan, ja nyt hän auttaa toimeliaasti toisia ihmisiä ’olemaan Hänen, Jehova Jumalan, kaltaisiaan’.
Toinen puhuja, F. W. Franz, Seuran varapresidentti, teroitti voimakkaasti kuulijain mieleen kristillisen saarnaamistyön tärkeyttä. Hän painotti sitä, että luotettavan raamatullisen ajanlaskun mukaan ihmiskunnan historian 6 000 vuotta päättyy tulevassa syyskuussa kuukalenterin mukaan. Tämä sattuu yhteen sen ajan kanssa, jolloin ”ihmiskunta [on] nälkiinnyttämässä itsensä kuoliaaksi” ja sen edessä on saastemyrkytys ja ydinaseitten aikaansaama hävitys. Franz lisäsi: ”Ei ole mitään perustetta uskoa, että ihmiskunta, jonka edessä on se, mikä nyt on, voi olla olemassa seitsemättä tuhatvuotiskautta” nykyisen asiainjärjestelmän alaisena.
Merkitseekö tämä sitä, että me tiedämme täsmälleen, milloin Jumala hävittää tämän vanhan järjestelmän ja perustaa uuden? Franz osoitti, että me emme tiedä, sillä me emme tiedä, miten lyhyt aika oli Aadamin luomisen ja Eevan luomisen välillä, jossa ajankohdassa Jumalan 7 000-vuotinen lepopäivä alkoi. (Hepr. 4:3, 4) Mutta hän osoitti, että ”meidän ei pidä ajatella, ettei tällä vuodella 1975 ole mitään merkitystä meille”, sillä Raamattu todistaa Jehovan olevan ”suurin ajanlaskun asiantuntija”, ja ”meillä on varma ajankohta 1914, joka merkitsi pakanain aikojen päättymistä”. ”Me olemme” siis, hän jatkoi, ”täynnä odotuksia lähitulevaisuuden suhteen, sukupolvemme suhteen”. – Matt. 24:34.
Oppilaat esittivät iltapäivällä erinomaisia raamatullisia näytelmiä, joista eräs tähdensi järkevyyden säilyttämisen tärkeyttä jäljellä olevana aikana. Näytelmä valotti Nooan ja hänen perheensä asennetta ennen vedenpaisumusta, kun he saarnasivat ja rakensivat arkkia. Luuk. 21:34, 35:ssä ja Matt. 24:37–42:ssa olevien Jeesuksen sanojen mukaan Nooan kokemuksen pitäisi valpastuttaa meidät olemaan valveilla ja toimeliaita tässä kiireellisessä, elämää pelastavassa työssä, Jumalan valtakunnan saarnaamisessa ja ihmisten auttamisessa olemaan Hänen kaltaisiaan.