Turmelevatko ne sinun sydämesi?
VALITSEMAMME ”ystävät” voivat vaikuttaa sydämeemme. Sananlaskujen seitsemäs luku kertoo eräästä nuoresta miehestä, joka oli moraalittoman, naimisissa olevan naisen seurassa. Hänen tunteensa syttyivät, kun hän kuunteli naisen ”liukkaita huulia”. Hän syyllistyi haureuteen tuon naisen kanssa. Mutta mikä johti sellaiseen tekoon? Jae 25 varoittaa muita: ”Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille.” Nuoren miehen sydän joutui harhaanjohdetuksi sen seuran vuoksi, jossa hän oli.
Millaisia persoonallisuuksia kuvataan sarjafilmeissä? Ministeriä joka pettää vaimoaan, raiskaajaa, prostituoitua, aviotonta äitiä joka ampui rakastajansa, koska tämä oli maannut hänen äitinsä kanssa jne. Haureus on hyvin yleistä samoin kuin abortit ja avioliiton ulkopuoliset raskaudet.
Onko tämä sellainen ”ystäväpiiri”, jonka haluaisit vaikuttavan omaan sydämeesi? Jos he olisivat naapureitasi, kutsuisitko heidät kotiisi kuunnellaksesi innokkaasti heidän kertovan syrjähypyistään?
”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni?” kysyi Jehova niiltä, jotka väittivät olevansa hänen kansansa. ”Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.” (Psalmit 50:16, 18) Älä petä itseäsi. ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” – 1. Korinttolaisille 15:33; Sananlaskut 13:20.
”Mutta eivät kaikki filmien henkilöt ole läpeensä pahoja”, sanoi eräs kristitty perheenäiti. ”Voisin helposti mainita jonkun, joka oli todella hyvä ihminen. Hän oli sellainen kuin minäkin haluaisin olla. Jäljittelin hänen persoonallisuuttaan.” Sarjafilmien henkilöiden pitäminen ”elämänmalleina” on varsin yleistä. Mutta pitäisikö kristityn tehdä siten?
Sen sijaan, että apostoli Paavali olisi kannustanut kristittyjä jäljittelemään sellaisten ihmisten käytöstä, jotka ovat henkisesti ”pimeydessä” ja moraalisesti turmeltuneita, hän kehotti uskonveljiään: ”Te ette oppineet tuntemaan Kristusta tällaiseksi, edellyttäen tosiaan, että kuulitte häntä ja että teille opetettiin hänen välityksellään, niin kuin totuus on Jeesuksessa.” (Efesolaisille 4:17–21) Antautuneen kristityn täytyy kiinnittää huomiota Jeesuksen esimerkkiin ja niiden Jumalan hyväksymien palvelijoiden esimerkkiin, jotka seuraavat tarkoin Jeesuksen antamaa mallia, ja ottaa oppia niistä. Muut esikuvat ovat osoittautuneet ansoiksi. – 1. Korinttolaisille 11:1; Heprealaisille 11:1–12:2; 1. Pietari 2:21.
Salaa vietellyt sydämet
Uskollinen Job myönsi, että hänen katselemansa asiat saattoivat helposti vietellä hänen sydämensä. ”Jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, sydämeni antautui salaa vieteltäväksi – –, niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos”, tunnusti Job. Tähtitaivaat ja loistava kuu ovat vaikuttava näky. Jobin naapurit kuitenkin palvoivat kuuta hedelmällisyyden symbolina, ja viettelevät hillittömät sukupuolimenot kuuluivat usein osana kuun palvontaan. Jos Job olisi jatkuvasti ajatellut niitä, hänen ’kätensä olisi noussut heittämään niille suudelmia’, mikä olisi ollut palvontateko. Hänen sydämensä olisi saattanut käydä avoimemmaksi ja sallivaisemmaksi, niin että epäjumalanpalvelus ei olisikaan enää näyttänyt niin pahalta. Job kuitenkin varoi ryhtymästä sellaiseen. – Job 31:26–28.
Television sarjafilmit ovat aivan yhtä salakavalia. Niissä uskotellaan, että rakkauden saavuttamiseksi voidaan käyttäytyä miten tahansa. Esimerkiksi eräässä filmissä naimaton, raskaana oleva tyttö sanoo ystävälleen: ”Mutta minä rakastan Viktoria. En välitä mistään muusta. Valehtelen, petän ja varastan saadakseni vain olla hänen kanssaan. Hän on sen arvoinen. Viktorin takia kannattaa uhrata mitä tahansa. Minulle merkitsee kaikkea se, että saan tehdä hänelle lapsen!” Pehmeä taustamusiikki tekee vaikeaksi pitää hänen menettelyään niin kovin pahana. Sinäkin alat pitää Viktorista. Tunnet sympatiaa tyttöä kohtaan. Sinä ”ymmärrät”. ”On ällistyttävää, kuinka pitkälle ihminen saattaa järkeillä”, huomautti eräs katselija, joka myöhemmin omaksui viisaamman näkökannan. ”Tiedämme moraalittomuuden olevan väärin. – – Huomasin kuitenkin, että mielessäni osallistuin siihen.”
Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei ”se, mitä näytetään, ole sen pahempaa kuin päivittäin näkemämme tapahtumatkaan”. Mutta pitäisikö kristityn valita jotakin sellaista viihteekseen? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii.” (Efesolaisille 5:3) Oliko Paavali epärealistinen? Ei ollut. Asian ydin oli, ettei kristityn tulisi pitää viihteenään sellaisista alhaisista teoista puhumista. Sama pätee aitoihin ”pyhiin” myös nykyaikana.
Mielen ja sydämen turmeltuminen
Jotkut ensimmäisen vuosisadan Korinton seurakunnan jäsenistä turmeltuivat, eivät tietenkään television takia, vaan väärien apostolien vaikutuksesta. Toisella vuosisadalla eläneen, kristityksi tunnustautuneen Irenaeuksen mukaan nämä luopiot julistivat: ”Sillä aivan kuin kultakaan, vaikka se on lian peitossa, ei sen takia menetä kauneuttaan – – niin hekin vakuuttavat, etteivät he missään määrin voi kärsiä vahinkoa tai menettää hengellisyyttään, olivatpa heidän maalliset tekonsa, joita he ovat saattaneet tehdä, millaisia tahansa.” Niinpä he olivat uskottomien seurassa, kävivät julmissa gladiaattoritaisteluissa ja syyllistyivät jopa sukupuoliseen moraalittomuuteen.
Apostoli Paavali syytti Korinton kristittyjä siitä, että nämä ’kestivät helposti’ vääriä opettajia, ja Paavali pelkäsi, että ”niin kuin käärme vietteli Eevan viekkaudellaan”, korinttolaisten mielet salakavalasti ’turmeltuisivat pois siitä vilpittömyydestä ja siveellisestä puhtaudesta, joka kuuluu Kristukselle’. Tämä salakavala opillinen turmelus johti moraalin rappeutumiseen. – 2. Korinttolaisille 11:4, 3.
Korinton seurakunta oli jopa halukas sietämään erään oman jäsenensä sukurutsaista suhdetta! Tämä moraaliton mies oli seurakunnan keskuudessa ehkä monien ihailema. Sydämessään he ”ymmärsivät” häntä. Hän oli löytänyt ”tosi rakkauden”! Muutkin seurakunnan jäsenistä olivat saattaneet antaa hänen väärintekonsa vaikuttaa itseensä ja alkaa harrastaa epäpuhtautta, haureutta ja jopa häpeämättömän julkeaa käytöstä. – 1. Korinttolaisille 5:1, 2, 6; 2. Korinttolaisille 12:21.
Haluaisitko sinä oman sydämesi turmeltuvan samalla tavoin? Onko sinun helppo sietää avionrikkojia, haureellisia, murhaajia ja muita sen kaltaisia syventymällä päivittäin heidän elämäntarinoihinsa? Riippumatta siitä, kuinka vakaita saatammekin olla totuuden tiellä, sellaisten ohjelmien jatkuva seuraaminen, joissa moraalittomuus esitetään hyväksyttävänä, saattaa huomaamattamme vaikuttaa sydämeemme.
”On helppo ajatella, ettei se vaikuta minuun”, mainitsi eräs kristitty nainen, joka vuosien ajan katseli säännöllisesti sarjafilmejä. ”Kuitenkin syvällä sisimmässään ihminen hyväksyy sellaisen väärinteon. Katsellessaan hän näkee asioita, joita itsekin haluaisi, ja jos oma aviomies ei olekaan aivan yhtä hellä kuin sarjafilmien henkilöt, hänestä tuntuu kuin häneltä puuttuisi jotakin.”
Tässä naisessa oli kehittynyt voimakas halu katsoa säännöllisesti TV-sarjafilmejä ja hän antoi valppautensa heikentyä niin paljon, että syyllistyi moraalittomuuteen. Hän tuli sydämessään heti murheelliseksi, ja lopulta hänen miehensä ja seurakunta antoivat hänelle anteeksi. Mutta millaiset arvet tämä tapaus jättikään hänen sisimpäänsä! ”Kaikki oli hyvin, kunnes olosuhteet tekivät mahdolliseksi antaa periksi sille, mitä olin sydämeeni tallettanut”, hän myönsi. ”Saatana viritti ansan, ja minä kävelin suoraan siihen. Ei pidä antaa pettää itseään: sarjafilmit voivat vaikuttaa sinuun. Olen kuullut joidenkuiden sanovan, että he ovat niin vahvoja, etteivät ne vaikuta heihin. Sen aika näyttää.” Jopa tämän murhenäytelmän jälkeenkin hänestä oli vaikeaa lopettaa sarjafilmien katselua. ”Se oli pahempaa kuin tupakanpolton lopettaminen”, hän totesi.
Tietenkään enemmistö katsojista ei ala harjoittaa moraalittomuutta pelkästään näiden ohjelmien katselemisen takia. Voisitko sinä kuitenkin alkaa vertailla aviopuolisoasi filmisankareihin? Lujittaisiko se rakkauttasi vai kasvattaisiko se ehkä epäilyksiä? Jos olet naimaton, saako se sinut kaipaamaan aviopuolisoa enemmän kuin aikaisemmin ja voisiko se johtaa sinut ehkä epäviisaaseen avioliittoon tai moraalittomuuteen? Aiheuttaisiko se ehkä turhia tunnetilojen voimakkaita vaihteluja?
Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kaikki on minulle luvallista – –, mutta minä en salli minkään saattaa itseäni vallanalaisuuteen.” (1. Korinttolaisille 6:12) Sarjafilmien riippuvuutta aiheuttava ominaisuus on luotettavasti todistettu. Jotkut kristityt ovat laiminlyöneet seurakunnan kokouksia ja palvelustaan, tulleet huolimattomiksi kotiaskareissaan, pinnanneet koulusta, laiminlyöneet Raamatun henkilökohtaista tutkimista ja perhetutkisteluja – vain voidakseen katsoa sarjafilmiään. Ehkäpä näiden henkilöiden olisi viisasta tarkastella rehellisesti sitä, kuinka paljon aikaa he käyttävät sarjafilmien katselemiseen.
Tämä pitää tietenkin paikkansa riippumatta siitä, mitä katsellaan, mutta sarjafilmien erityinen vaara piilee juuri siinä, että ne saavat otteen sydämestäsi niin, että sinun on pakko katsoa seuraava jakso. Psykologi, tri Hendrie Weisinger, jota lainattiin eräässä sarjafilmien ihailijalehdessä, tunnusti: ”Tutkimukset todistavat, että television katselu todella vaikuttaa käytökseemme ja ajatteluumme. – – Henkilö, joka viihtyy kotona ja katselee ohjelmia säännöllisesti, saattaa samastua liian voimakkaasti niiden henkilöihin. Sellaisia ohjelmia katsovat antavat sarjafilmien tulla elämänsä uudeksi ulottuvuudeksi, ja heistä saattaa tulla neuroottisia pelätessään, etteivät menettäisi ainuttakaan osaa.”
Vaihtoehdot
Eräs kristitty nainen, jolle kehittyi paha tapa katsella sarjafilmejä säännöllisesti, tuli hyvin masentuneeksi. Hän uskoutui Jehovan todistaja -ystävälleen, joka rohkaisi häntä käyttämään enemmän aikaansa kristilliseen palvelukseen toisten auttamiseksi. ”Aloin iloita työskentelemisestä kenttäpalveluksessa yhdessä toisten kanssa”, kertoi tämä nainen. ”En ollut enää masentunut, koska minun ei tarvinnut enää kantaa toisten huolia. Elämäni sai tyydyttävää sisältöä. Sarjafilmit eivät olleet enää tärkeitä. Minusta tuli kokoaikainen saarnaaja.” Monet ovat huomanneet, että pyhän palveluksen laajentaminen tällä tavoin on ratkaisu. – Vrt. Ilmestys 7:15.
Jotkut ovat ratkaisseet saman ongelman alkamalla kiinnittää enemmän huomiota kotitöihin sekä lastensa hengelliseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Koska useimmat ihmiset haluavat olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, jotkut ovat antaneet hengellisiä ja aineellisia lahjoja. Tehdäkseen näin ei tarvitse olla rikas. Usein vaikkapa vain jonkin lämpimäisen leipominen ja vieminen ystävälle voi olla hyvin palkitsevaa. – Sananlaskut 31:10–31.
”Nyt tiedän mitä minulta puuttui”, tunnusti eräs entinen sarjafilmien piintynyt katselija. ”Henkilökohtainen tutkiminen ja rukous. Filippiläiskirjeen 4:6–9:n rukousta ja puhtaita ajatuksia koskevat sanat todella auttoivat minua. Nykyisin aloitan päiväni päivän tekstillä ja tarkastelemalla jotakin muuta raamatullista julkaisua. Raamattuun Jehova on kirjoituttanut muistiin monia tosikertomuksia, kuten kertomukset Jeesuksesta, Jobista, Daavidista ja monista muista. Tai voin tarkastella nykyajan todistajien kokemuksia. Vaikka pieni osa minusta on yhä kuollakseen utelias näkemään, mitä sarjafilmeissä ’on menossa’, haluni totella Jehovaa pidättää minua.”
Lopulta on todellakin kysymys halustamme miellyttää Jehovaa koko sydämestämme. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikilla TV-ohjelmilla olisi haitallinen vaikutus. Kristityn täytyy kuitenkin olla valikoiva, koska kokemus on osoittanut, että ohjelmat, joissa Raamatun vaatimusten rikkominen saadaan näyttämään oikealta, voivat turmella kristityn sydämen.
”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” (Psalmit 97:10) Tämän käskyn noudattaminen ei ole aina helppoa. Sydäntä on varjeltava huolellisesti. Meidän kaikkien tulisi tuntea samoin kuin kuningas Daavid: ”Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua [jokapäiväiseksi tavaksi]. Maan uskollisia minun silmäni etsivät.” – Psalmit 101:2, 3, 6.
[Huomioteksti s. 6]
Sellaisten ohjelmien jatkuva seuraaminen, joissa moraalittomuus esitetään hyväksyttävänä, turmelee ihmisen moraalimittapuut
[Huomioteksti s. 7]
’Tiedän mitä minulta puuttui – henkilökohtainen tutkiminen ja rukous.’ – Entinen sarjafilmien piintynyt katselija