on.” – Gal. 4:9–15; 6:3, 4; 2. Kor. 10:12.

19. a) Mitä Jehovan varaamia suojakeinoja kristityn tulisi arvostaa ja kunnioittaa? b) Mikä vaikutus on järkevällä suhtautumisella Jumalalle suoritettavaan palvelukseen?

¹⁹ Tietysti jokaisen Jehovan todistajan tulee ottaa vastaan Jehovalta saatava isällinen kuritus. (Hepr. 12:7–11) Hänen tulisi ottaa vastaan raamatullisia neuvoja toisilta kristityiltä ja työskennellä sopusoinnussa seurakunnan kanssa. (Gal. 6:1; Hepr. 13:17; Fil. 1:27) Hänen täytyy myös noudattaa itsehillintää, niin ettei anna epätäydellisten inhimillisten taipumusten saada hänestä ylivaltaa. (1. Kor. 9:26, 27; Sananl. 6:9–11) Jumalan palvelijoilta ei kuitenkaan vaadita järjetöntä ponnistelemista. Esimerkiksi sinä ehkä suunnittelet käyttää tietyn määrän aikaa kenttäpalvelukseen. Mutta jos tulet väsyneeksi, niin eikö ole parempi lopettaa ja levätä muutama minuutti ja aloittaa sitten uudelleen kuin ajatella, että on pakko jatkaa taukoamatta? Eikö se todellisuudessa auttaisi sinua palvelemaan Jehovaa paremmin, koska olet rentoutunut ja onnellinen ja kykenet ajattelemaan selkeämmin? Tai jos palelet ja olet uupunut, niin eikö ole parempi mennä välillä juomaan jotakin kuumaa juomaa lämmitelläksesi ja virkistäytyäksesi ja jatkaa sitten sen sijaan että pakottaisit itseäsi säälimättömästi ja vaarantaisit ilosi ja tehokkuutesi? Jeesus työskenteli kokosieluisesti, mutta hän havaitsi tarpeelliseksi levätä silloin tällöin eikä tuntenut itseään syylliseksi levätessään. (Mark. 6:31, 32) Sitä paitsi ”iloinen sydän kaunistaa kasvot”, ja se, että olet onnellinen, ei voi olla vaikuttamatta suosiollisesti ihmisiin, joille todistat. – Sananl. 15:13.

20. Mikä on seuraus, jos todella nautit Jehovalle suorittamastasi palveluksesta?

²⁰ Nauti siis Jehovalle suorittamastasi palveluksesta. Iloitse siitä. (Fil. 4:4) Hän ei halua, että hänen palvomisensa olisi sinulle taakka. Jos iloitset palveluksestasi, sydämesi panee sinut tekemään vielä enemmän. Onnellisuus on tarttuvaa, ja sellainen henki tekee itsensä ilmeiseksi koko seurakunnassa. Uudet huomaavat sen ja tulevat samoin ymmärtämään, että Jehovan tiet ovat todella ilon aihe, ja he liittyvät kanssasi onnellisina palvelemaan häntä. – Sak. 8:23.

Jeesuksen ”Jumalaksi” kutsumista koskeva pulma

● Monet teologit tunnustavat Jeesuksen ”Jumalaksi” kutsumista koskevan pulman, sillä – kuten teologi H. W. Montefiore kirjoitti kirjassa Soundings – Essays Concerning Christian Understanding: ”Jeesus tiesi olevansa taivaallisen Isänsä Poika: hän sanoi olevansa Herra ja Ihmisen Poika. Kielteiseltä kannalta, hän ei esittänyt itseään Jumalana.” Ja The Christian Century -lehti mainitsi 19.5.1971 roomalaiskatolisesta teologista Karl Rahnerista, että hän ”on halukas määrittelemään Jeesuksen ’Herraksi ja Pelastajaksi’, mutta ei mennyt niin pitkälle, että olisi kutsunut häntä Jumalaksi”.

Vuonna 1968 pitämässään luennossa teologian professori G. H. Boobyer valotti tätä pulmaa ja kysyi: ”Voitteko te yhdistää, niin kuin monet Uuden testamentin oppineet näyttävät tekevän, ne kaksi katsantokantaa, että evankeliumien kriittinen tutkimus paljastaa toisaalta Jeesuksen, joka ei lainkaan tunne olevansa Jumala eikä väitä olevansa Jumala, ja toisaalta sen uskomuksen, että nikealainen kristologia, joka selittää hänet ’tosi Jumalaksi tosi Jumalasta’, on Uuden testamentin todistuksen oikeaa uskontunnustukseksi pukemista? Minä haluaisin ainakin esittää käsityksenäni, että tämä aihe on nykyään tulossa kyllin akuutiksi, mikä on itsessään syy ’arvioida uudelleen kirkon usko Kristukseen aina tähän päivään saakka’, mitä . . . A. Grillmeter sanoo kiireellisen tärkeäksi.”

Toisin sanoen he myöntävät, että usko kolminaisuuteen on horjuvalla perustalla.