Tunnusta Kristuksen tärkeä asema
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” – Matt. 28:18.
1. Mitä kysymyksiä Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi tunnustautuva voisi tehdä itselleen? (Joh. 15:8–10)
OLETKO sinä Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi? Tunnustatko hänen tärkeän asemansa Jumalan järjestelyssä? Jos tunnustat, niin ilmaiseeko jokapäiväinen elämäsi arvostusta Jumalan Poikaa ja sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt puolestasi?
Huomattavin Jumalan älyllisten luomusten joukossa
2, 3. a) Missä merkityksessä Jeesus Kristus on ”näkymättömän Jumalan kuva”? (Hepr. 1:3) b) Miten Jehova Jumala käytti esikois-Poikaansa, ja mikä asema tällä siksi on kaikkien älyllisten luomusten keskuudessa? (Joh. 1:1–3)
2 Apostoli Paavali auttaa meitä ymmärtämään, kuinka tärkeä Jeesuksen Kristuksen asema on. Kirjeessään kolossalaisille Paavali kirjoitti: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, koska hänen välityksellään luotiin kaikki muu taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai valtoja. Kaikki muu on luotu hänen välityksellään ja häntä varten. Hän on myös ennen kaikkea muuta, ja hänen välityksellään kaikki muu saatettiin olemaan.” – Kol. 1:15–17.
3 Näiden henkeytettyjen sanojen mukaan Jumalan luomakunnan Esikoinen, alku, on Huomattavin kaikkien älyllisten luomusten joukossa. Hän on taivaallisen Isänsä kuva siten, että hän on henkipersoona, joka ilmaisee täydellisesti sellaisia ihailtavia Jumalan ominaisuuksia kuin rakkautta, viisautta, oikeudenmukaisuutta, armoa, huomaavaisuutta ja pitkämielisyyttä. (2. Moos. 34:6, 7; Ps. 33:5; Room. 16:27; 1. Joh. 4:8) Hänen kauttaan Jehova Jumala saattoi olemassaoloon miljoonia enkelipoikia, suunnattoman kaikkeuden miljardeine galakseineen ja maapallon, jossa on hyvin monenlaista kasvi- ja eläinelämää. Lisäksi ”valtaistuimet”, ”herraudet”, ”hallitukset” tai ”vallat” tulivat olemassaoloon Pojan välityksellä. Mitä nämä ovat?
4. Miksi Pojan kautta luodut ”valtaistuimet’, ”herraudet”, ”hallitukset” tai ”vallat” eivät voineet olla maailmallisia hallitusasemia tai -virkoja, ja mitä niihin siksi täytyy sisältyä?
4 Ne eivät voisi olla maailmallisia hallitusasemia tai -virkoja, sillä sellaisia sanotaan Raamatussa ihmisen eikä Jumalan luomiksi. (1. Piet. 2:13, 14) Niinpä ”valtaistuimiin”, ”herrauksiin”, ”hallituksiin” tai ”valtoihin” täytyy sisältyä sellaiset hallitusvallan muodot, joista Jehova Jumala on vastuussa Poikansa kautta, ja niihin kuuluvat Melkisedekin ja Daavidin valtakunnat Jerusalemissa.
5. a) Mikä on Jeesuksen Kristuksen suhde seurakuntaan Kolossalaiskirjeen 1:18:n mukaan? b) Mikä vaikutus tällä suhteella pitäisi olla seurakunnan jäseniin? (Matt. 23:8–10)
5 Jeesuksen Kristuksen asemasta seurakunnan suhteen apostoli Paavali sanoo: ”Hän on ruumiin, seurakunnan, pää.” (Kol. 1:18) Siksi seurakunta aivan oikein pitää häntä eikä ketään ihmistä huomattavimpana, päänä.
6. a) Mitä voi tapahtua, kun kristityt alkavat kiinnittää ihmisiin asiattoman suurta huomiota? (Mark. 9:33, 34) b) Miten tämä näkyy siitä, mitä tapahtui Korinton seurakunnassa?
6 Jos tätä tosiasiaa ei tunnusteta, niin seuraa hajaannus. Tätä valaisee hyvin se, mitä tapahtui muinaisessa Korintossa. Apostoli Paavalin täytyi kirjoittaa sikäläisille veljille: ”Ne, jotka ovat Kloen huonekuntaa, toivat minulle ilmi teistä, veljeni, että keskuudessanne on erimielisyyksiä. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ’Minä kuulun Paavalille’, yksi: ’Mutta minä Apollokselle’, joku sanoo: ’Mutta minä Keefaalle’, joku: ’Mutta minä Kristukselle’. Kristus on jaettuna!” (1. Kor. 1:11–13) Koska Korinton seurakunnan jäsenet kiinnittivät asiatonta huomiota ihmisiin, he hajaantuivat riiteleviin ryhmiin. He eivät tajunneet sitä, että kristittyjen keskuudessa johdon ottavat miehet olivat vain Jumalan ja Kristuksen palvelijoita, jotka palvelivat orjina veljiensä hyväksi. – 1. Kor. 3:5–9.
7. a) Olivatko Paavali, Apollos tai Pietari vastuussa siitä väärästä näkemyksestä, joka vallitsi Korinton seurakunnassa? b) Miten vanhimmat voivat olla apostoli Paavalin kaltaisia, ja mitä heidän siis pitäisi varoa?
7 Onneksi Paavali, Apollos ja Keefas eli Pietari eivät olleet aiheuttaneet Korinton seurakuntaan kehittynyttä tilannetta. He itse antoivat esimerkin Jeesuksen Kristuksen pitämisestä päänä. Esimerkiksi apostoli Paavali kykeni sanomaan: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. Kor. 11:1) Ja totisesti vanhinten nykyään pitäisi haluta olla Paavalin kaltaisia. Tämä vaatii heitä puhumaan yhtäpitävästi. (1. Kor. 1:10) Jos vanhimmat esittävät julkisesti kovin erilaisia henkilökohtaisia mielipiteitä, seurakunnan jäsenet ovat taipuvaisia luottamaan niihin, joiden mielipiteet ovat enemmän heidän omien mielipiteittensä suuntaisia. Tilanne tulee erityisen vakavaksi, kun joku vanhin väheksyy toisia vanhimpia, ehkä antaa ymmärtää, että hän on innokkaampi ja uskollisempi kuin he ovat tai ehkäpä arvostelukykyisempi, ymmärtävämpi ja myötätuntoisempi. (Vrt. 2. Sam. 15:2–6.) Tämä voi johtaa siihen, että hän muodostaa itselleen kannattajajoukon seurakuntaan ja heikentää vanhimmiston ponnisteluja sen huolehtiessa lauman hengellisistä eduista.
8. Miten seurakunta hyötyy, kun vanhimmat antavat esimerkin Kristuksen johtoon alistumisesta? (Ef. 4:11–16)
8 Kun vanhimmat toisaalta pyrkivät puhumaan ja toimimaan yksimielisesti ja antavat Raamatun ohjata täysin päätösten tekoaan, niin seurakunnassa vallitsee ykseys. Koko seurakuntaa kannustetaan silloin luottamaan Jeesukseen Kristukseen seurakunnan päänä eikä yksilöihin.
9. Minkä muun syyn kuin sen, että Jeesus on seurakunnan pää, Kolossalaiskirjeen 1:18 esittää Jumalan Pojan huomattavaan asemaan, ja mitä tämän pitäisi merkitä meille?
9 Käsitellessään edelleen Jeesuksen Kristuksen tärkeää asemaa apostoli Paavali esittää vielä toisen syyn Jumalan Pojan huomattavaan asemaan. Me luemme: ”Hän on alku, esikoinen kuolleista, jotta hänestä tulisi se, joka on kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:18) Ennen Jeesusta Kristusta ei ketään herätetty kuolemattomaan elämään taivaisiin. Koska hän oli ensimmäinen, joka koki ylösnousemuksen täydelliseen elämään, hän on ”esikoinen kuolleista”. Hän valmisti perijätovereilleen tien, jotta he voivat osallistua hänen kanssaan taivaalliseen perintöön siten, että heidät herätetään samanlaiseen kuolemattomaan elämään. (Hepr. 6:19, 20; Ilm. 20:6) Jotta joku pääsisi osalliseksi tällaiseen ylösnousemukseen, hänen täytyy tunnustaa Jeesus Kristus seurakunnan pääksi. Todellisuudessa jokaisen Jumalan siunausten saajan täytyy tehdä siten. – Fil. 2:9–11.
’Kaikki täyteys asuu hänessä’
10. Miten ’Jumala näki hyväksi kaiken täyteyden asua Pojassa’?
10 Mutta se, että Kristus tunnustetaan pääksi, ei merkitse vain sitä, että tunnustetaan hänen johtoasemansa seurakunnassa. Pane merkille, mitä apostoli Paavali sanoo seuraavaksi: ”Jumala näki hyväksi kaiken täyteyden asua hänessä.” (Kol. 1:19) Jumalan hyvän mielisuosion mukaan Jeesuksella Kristuksella ei ole seurakunnassa ensi sija vain huomattavimman aseman ja vallan suhteen, vaan hänellä on myös kaiken sen ”täyteys”, mitä kristityt tarvitsevat. Jumalan Poika on Jumalan ominaisuuksien, muun muassa viisauden, ruumiillistuma. Niinpä tosi kristityt pitävät häntä eivätkä ketään ihmistä maan päällä esimerkkinään ja opastuksen ja ohjauksen nimitettynä lähteenä.
11. Koska kaikki ”täyteys” asuu Kristuksessa, niin mitä voidaan sanoa ihmisfilosofian ja perinteiden tarpeellisuudesta?
11 Jeesuksen Kristuksen täydellinen esimerkki ja hänen opetuksensa eivät tarvitse täydennyksekseen ihmisfilosofiaa ja perinteitä. Kirjeessään kolossalaisille apostoli Paavali kehitteli tätä asiaa edelleen, kun hän kirjoitti: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan; sillä hänessä asuu jumalallisen ominaisuuden koko täyteys ruumiillisesti. Ja niin teillä on täyteys hänen välityksellään, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää.” – Kol. 2:8–10.
12. a) Mitkä ovat ”maailman alkeisasioita”? b) Miksi Paavali voi sanoa uskoa tuhoavia järkeilyjä ja opetuksia ”tyhjäksi petokseksi”?
12 Ensimmäisellä vuosisadalla kristityt olivat vaarassa, että ”maailman alkeisasiat”, ts. Jumalasta vieraantuneen maailman perusperiaatteet, johtaisivat heidät harhaan. Näihin alkeisasioihin kuuluivat kreikkalaisten ja muiden ei-juutalaisten kansojen epäraamatulliset käsitykset sekä ei-raamatulliset perinteelliset juutalaiset opetukset. Pinnalta katsoen jotkin filosofiset ja muut opetukset ovat saattaneet tuntua hyvinkin uskottavilta. Niihin on saattanut liittyä järkeilyjä ja perusteluita, jotka ovat vedonneet inhimilliseen ajatteluun. Mutta niillä ei ole ollut lujaa perustaa. Tällaiset perusteettomat opetukset – koskivatpa ne sitten oppikysymyksiä, ihmisen käyttäytymistä tai sitä, miten jokin piti suorittaa seurakunnassa – olivat todellisuudessa ”tyhjää petosta”. Kristittyjen oli siksi täysin aiheellista varoa joutumasta jonkun väärän opettajan saaliiksi ja tulemasta käännytetyksi pois totuuden tieltä. – Vrt. 1. Joh. 2:26, 27.
13. Mitä vääriä oppeja eräät edistivät Kolossalaiskirjeen 2:16–19:n mukaan, ja miksi tällaiset opetukset olivat vaarallisia?
13 Paavali käsittelee vielä muitakin siihen aikaan yleisiä vääriä näkemyksiä ja sanoo edelleen: ”Älköön . . . kukaan tuomitko teitä syömisestä ja juomisesta tai minkään juhlan tai uudenkuun vieton tai sapatin johdosta, sillä ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle. Älköön teiltä riistäkö palkintoa kukaan, joka nauttii valenöyryydestä ja jostakin enkelien palvonnan muodosta ja ’nojautuu’ siihen, mitä hän on nähnyt, lihallisen mielentilansa aiheettomasti pöyhistämänä, jota vastoin hän ei pysy kiinni hänessä, joka on pää, josta koko ruumis niveltensä ja nivelsiteittensä täydentämänä ja sopusointuisesti yhteen liittämänä jatkaa kasvamistaan Jumalan antamalla kasvulla.” – Kol. 2:16–19.
14. a) Miten joku kristitty voisi väärin antaa tuomita itsensä syömisestä ja juomisesta tai joidenkin päivien viettämisestä? b) Miksi sellaisia tuomioita esittävät olivat väärässä?
14 Kolossan kristittyjä pyydettiin täten, etteivät he antaisi toisten tuomita uskoaan ja vanhurskauttaan sellaisen väitteen perusteella, etteivät he voisi saada pelastusta, ellei heitä ympärileikattaisi ja elleivät he alkaisi noudattaa Mooseksen lakia. Tällä tavalla tuomitsevat yksilöt olivat menossa takaisin ”alkeisasioihin”, tosi palvonnan aakkosiin, jättivät huomioon ottamatta Jumalan suorittaman asiain kehittelyn ja kielsivät ”kaiken täyteyden” nyt asuvan Kristuksessa. Tällaiset ihmiset eivät siis pysyneet kiinni Kristuksessa, joka on Pää, ja johtivat pois yksilöitä terveestä opista, joka oli välttämätöntä heidän hengelliselle kasvulleen.
15. Mitä Kolossan kristityt voivat menettää hyväksymällä väärien opettajien perusteluja?
15 Jos Kolossan kristityt olisivat antaneet perään väärän opin esittäjän suostutteluille, se olisi voinut johtaa siihen, että heiltä olisi riistetty heidän eteensä asetettu ”palkinto”. Mikä tämä palkinto oli? Se oli kuolemattoman taivaallisen elämän loistoisa palkka. – 1. Kor. 9:24–27; Fil. 3:14; 2. Tim. 4:7, 8; Ilm. 2:7.
16. Millaiselta erheen opettaja saattoi vaikuttaa sen mukaan, mitä Paavali sanoi Kolossalaiskirjeen 2:18:ssa?
16 Kuten apostoli Paavali mainitsi, mies joka riistäisi kristityltä arvokkaan elämän palkinnon, saattaisi vaikuttaa varsin syyttömältä väärintekemisen suhteen. Apostoli sanoi hänestä, että hän ”nauttii valenöyryydestä”. (Kol. 2:18) Kaikesta päätellen hän oli siis hyvin alentuvainen mies. Mutta tällainen alentuminen eli nöyryys oli vain naamio.
17. a) Mitä apostoli Paavali tarkoitti, kun hän kuvaili väärän opettajan sellaiseksi, joka ’nojautui siihen, mitä hän oli nähnyt’? b) Miten sellainen väärä opettaja oli ”lihallisen mielentilansa aiheettomasti pöyhistämä”?
17 Se, mitä hän oli todellisuudessa, ilmenee siitä, kun Paavali sanoo sellaisen ’”nojautuvan” siihen, mitä hän on nähnyt, lihallisen mielentilansa aiheettomasti pöyhistämänä’. (Kol. 2:18) Mitä apostoli tarkoitti sanoessaan tällä tavalla valheen opettajasta? Ilmaisu ”nojautuu” oli sanonta, jota muinoin käytettiin pakanallisten mysteereitten vihkimismenojen yhteydessä. Hän ei tyytynyt Jeesuksen Kristuksen kautta paljastettuun täydelliseen ja yksinkertaiseen totuuteen, vaan uskoi ylpeästi, että hän oli saanut korkeamman viisauden ja pyhyyden kuin hänen kristityt veljensä yleensä. Yrittämällä täydentää kristillistä totuutta valheellisella, spekulatiivisella järkeilyllä hän todellisuudessa hairahtui pois uskosta. Hänen arvionsa mukaan Jumalan Poika ei ollut yksinomainen tiedon ja viisauden varasto. Sellainen ihminen ei uskonut henkeytettyihin sanoihin: ”Hänessä [Kristukselta] ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä.” (Kol. 2:3) Hän väitti, että oli muitakin tiedon ja viisauden varastoja kuin Jumalan Poika, joista seurakunta voi etsiä ohjausta.
Kristityn asema nykyään
18. Mitä kaikkien kristittyjen, varsinkin vanhinten, täytyy varoa, kun on kysymys epäraamatullisista henkilökohtaisista mielipiteistä ja filosofisista ajatuksista?
18 Nykyään Jumalan palvelijat eivät kohtaa aivan samoja tilanteita, jotka olivat yleisiä ensimmäisellä vuosisadalla. Me voimme kuitenkin oppia tärkeitä läksyjä siitä, mitä Paavali kirjoitti kolossalaisille. Esimerkiksi kaikkien kristittyjen, varsinkin vanhinten, täytyy varoa tunkeutumasta toisten yksityisasioihin ja asettamasta epäraamatullisia henkilökohtaisia mielipiteitä ja filosofisia ajatuksia tasa-arvoisiksi Jeesuksen Kristuksen opetusten ja esimerkin paljastaman totuuden kanssa. – Vrt. 1. Tim. 1:3, 4; 2. Tim. 4:1, 2.
19. a) Mihin hengellisen neuvon pitäisi aina perustua ja miksi? b) Minkä kristitty kieltäisi, jos hän ei pitäisi kiinni Raamatusta ja esittäisi henkilökohtaisia filosofisia ajatuksia oppaaksi toisille?
19 Minkään hengellisen neuvonnan, jota kristitty saattaa antaa toisille, ei pitäisi perustua henkilökohtaiseen mieltymykseen, ennakkokäsitykseen tai maailmallisiin periaatteisiin, vaan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiin ja opetuksiin. Koska kaikki, mitä Jumalan Poika opetti, oli täysin sopusoinnussa sellaisten henkeytettyjen kirjoitusten kanssa, niin koko Raamattua voidaan ja sitä aivan oikein pitäisi käyttää hengellisen avun antamiseen. (2. Tim. 3:16, 17) Jos joku ei pidä kiinni Raamatusta, niin hän jättää huomioon ottamatta seurakunnan Pään. (Vrt. Matt. 7:24–27; 15:3–9; Joh. 17:17.) Se ilmaisisi hänen myös ajattelevan, että kaikki ”täyteys” ei asu Kristuksessa, vaan että se, mikä Kristukselta ”puuttuu”, täytyy korvata henkilökohtaisilla mielipiteillä ja ihmisfilosofialla.
20. Miksi meidän on vaarallista ottaa toisten henkilökohtaisia mielipiteitä oppaaksemme, kuten ilmenee Heprealaiskirjeen 5:14:stä?
20 Mitä on sanottava kristityistä, jotka hyväksyvät toisten henkilökohtaiset filosofiset ajatukset ja mielipiteet oppaakseen, kun he ratkaisevat, onko jokin menettely oikea? He voivat hyvinkin loukata omaatuntoaan ja ehkäistä hengellisen kasvunsa. Miksi? Raamattu ensiksikin osoittaa, että ’havaintokykyä täytyy käytössä valmentaa’. Kun siis toiset asiattomasti vaikuttavat yksilön ratkaisuihin tai jopa päättävät niistä, niin asianomainen ei kasva hengellisesti vaan jää lapseksi, kykenemättömäksi erottamaan oikean väärästä. – Hepr. 5:14.
21. Miten yritykset mukautua toisten epäraamatullisiin henkilökohtaisiin mielipiteisiin voivat aiheuttaa syyllisyydentunteita asioiden suhteen, jotka ovat oikeita sinänsä?
21 Sitä paitsi jos yritetään mukautua jonkun toisen kristityn pelkkiin epäraamatullisiin henkilökohtaisiin mielipiteisiin, niin jotkut voivat kärsiä tarpeettomista syyllisyydentunteista henkilökohtaisia asioita hoitaessaan, nauttiessaan terveestä ajanvietteestä, rentoutumisesta jne. Esimerkiksi joku seurakunnan arvostettu jäsen voi avoimesti ilmaista sellaisen mielipiteen, että ”viimeisinä päivinä” ei ole missään tapauksessa Jumalan palvelijoiden aika ajatella suurten parannusten tekemistä kodissaan. Vaikka monet voivat käsittää tämän yksityiseksi mielipiteeksi eivätkä anna sen vaikuttaa itseensä, niin jotkut voisivat alkaa tuntea syyllisyyttä suunnitelmiensa vuoksi. Ne, jotka antavat jonkun toisen henkilökohtaisen mielipiteen asiattomasti vaikuttaa itseensä, voivat myöhemmin kokea vaikeuksia ja epämukavuuksia, jotka olisi voitu välttää, jos he olisivat toteuttaneet järkevät suunnitelmansa. Samoin muillakin elämän aloilla voidaan joutua vakaviin vaikeuksiin, kun epätäydellisten ihmisten näkemykset otetaan Jumalan sanan sijasta opastuksen lähteeksi. Mutta olemme aina turvallisella maaperällä, kun teemme ratkaisuja, jotka perustuvat Jumalan täydellisen Pojan esimerkkiin ja opetuksiin.
Alistu Kristuksen johtoon
22. a) Miten meidän pitäisi suhtautua Jeesuksen käskyihin hänen korotetun asemansa huomioon ottaen? b) Mitä kysymyksiä meidän pitäisi tehdä itsellemme, kun tarkastelemme Jeesuksen käskyjä, jotka Matteuksen 28:19, 20; Luukkaan 21:34–36; 22:19, 20 ja Johanneksen 13:34, 35 esittävät?
22 Jeesuksen Kristuksen käskyihin pitäisi totisesti suhtautua vakavasti ja niitä tulisi noudattaa kokosieluisesti hänen korotetun asemansa vuoksi. Ponnisteletko osallistuaksesi täysin määrin todistuksen antamiseen ja opetuslasten tekemiseen? (Matt. 28:19, 20) Pysytkö hereillä hengellisesti, niin ettet anna elämän jokapäiväisten huolten tai liiallisen syömisen ja juomisen rasittaa itseäsi? (Luuk. 21:34–36) Haluatko ollessasi tekemisissä toisten kanssa todella osoittaa uhrautuvaa rakkautta, joka ilmaisee Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset? (Joh. 13:34, 35) Kun kokoonnut kuuliaisesti toisten uskovien kanssa viettämään Herran illallista, niin ajatteletko vakavasti sitä hyötyä, jota olet saanut osaksesi Jeesuksen uhrin välityksellä? (Luuk. 22:19, 20; 1. Kor. 11:23–32) Saako se sinut kiinnittämään huolellista huomiota käytökseesi, jotta voisit säilyttää puhtaan aseman sen perusteella, että hyväksyt uskossa Jeesuksen vuodatetun veren sovittavan hyödyn? – 1. Piet. 1:14–19.
23. Miten meidät on sovitettu Jumalan kanssa, ja mitä meidän siksi pitäisi edelleen tehdä?
23 Meidän ei pitäisi koskaan unohtaa sitä, että niin kauan kuin syntejämme ei ollut sovitettu, me olimme vieraantuneita Jumalasta. Mutta kidutuspaalussa vuodatetun Jeesuksen veren kautta meidät on sovitettu Korkeimman kanssa, ja me olemme nyt rauhassa hänen kanssaan. (Kol. 1:20) Mutta vaikka meidät onkin puhdistettu synnistä hyväksyttyämme Jeesuksen Kristuksen puolestamme antaman uhrin, meidän täytyy jatkuvasti ponnistella pysyäksemme virheettömässä tilassa Jehova Jumalan edessä. Esimerkiksi Kolossalaiskirjeessään apostoli Paavali esittää selvästi, millaista käyttäytymistä kristityltä vaaditaan.
Valvo vääriä haluja
24. a) Miten joku on saattanut käyttää ruumiinjäseniään ja puhekykyään ennen kuin hänestä on tullut kastettu Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi? b) Mitä hänen pitäisi nyt tehdä?
24 Paavali kirjoittaa: ”Kuolettakaa . . . maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol. 3:5) Ennen Jeesuksen Kristuksen kastetuksi opetuslapseksi tulemistaan joku on voinut käyttää ruumiinjäseniään tavalla, joka on vastoin Jumalan tarkoitusta. Apostoli sanookin: ”Juuri niissä tekin kerran vaelsitte, kun elitte niissä. Mutta pankaa nyt todellakin ne kaikki pois itsestänne: viha, suuttumus, pahuus, pilkka ja rivo puhe suustanne. Älkää valehdelko toisillenne.” (Kol. 3:7–9) Ruumiinjäsenten ja puhekyvyn väärinkäyttö ei sovi sellaiselle, jolla on puhdas asema Jumalan edessä. Hänen pitäisi kuolettaa väärät lihalliset halut eikä antaa niiden saada ruumiinjäseniään tekemään syntiä. Hänen pitäisi jäljitellä apostoli Paavalin esimerkkiä, joka sanoi itsestään: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” – 1. Kor. 9:27.
25. a) Miksi ahneus on epäjumalanpalvelusta? b) Miten tämän tosiasian tunnustaminen voi auttaa meitä pääsemään voitolle vääristä lihallisista haluista?
25 Yksi seikka, joka voi auttaa meitä pääsemään voitolle vääristä lihallisista haluista, on se, että tunnustetaan, miten vakavaa on ahneus – sellaisen hillitön haluaminen mihin henkilöllä ei ole oikeutta. Kuten Paavali mainitsi, ahneus on epäjumalanpalvelusta. Tämä johtuu siitä, että henkilön väärän halun kohde alkaa tulla liian tärkeäksi hänen elämässään. Siitä tulee hänelle epäjumala, ja se estää siten häntä omistamasta yksinomaista antaumusta Jehova Jumalalle. Se estää häntä myös rakastamasta kokosydämisesti Jumalaa, koska hänen itsekäs hillitön halunsa saa hänet jättämään huomioon ottamatta Jumalan lain. Raamattu osoittaa, että yksi tapa, jolla me osoitamme rakastavamme Jehovaa, on hänen käskyjensä uskollinen noudattaminen. (1. Joh. 5:2, 3) Kun siis kristitty huomaa, että hänessä on kehittymässä väärä halu, hänen on hyvä palauttaa mieleensä, kuinka kallisarvoinen hänen suhteensa Jumalaan on ja kuinka järjetöntä olisi menettää se tulemalla epäjumalanpalvelijaksi.
Myönteinen toiminta toisten uskovien hyväksi
26. Riittääkö virheettömässä tilassa pysymiseen Jehova Jumalan edessä se, että pidätymme väärästä käytöksestä, ja miten tämä osoitetaan Kolossalaiskirjeen 3:12, 13:ssa?
26 Virheettömässä tilassa pysymiseen Jehova Jumalan edessä liittyy kuitenkin enemmän kuin pidättyminen väärästä käytöksestä ja vahingollisesta puheesta. Vaaditaan myös myönteistä toimintaa. Niinpä apostoli Paavali kannusti edelleen Kolossassa olevia veljiään: ”Pukeutukaa . . . sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” – Kol. 3:12, 13.
27. Miksi meidän pitäisi kohdella toisia kristittyjä veljellisellä tavalla ja ilmaista anteeksiantavaisuuden henkeä?
27 Harkitsehan sitä, mitä Paavali tässä sanoo. Kristittyinä meidät on puhdistettu Jeesuksen Kristuksen verellä ja me olemme hengellisiä veljiä ja sisaria. Meidän pitäisi siksi kohdella toisiamme veljellisellä tavalla. Koska me olemme epätäydellisiä, me kaikki toistuvasti jätämme heijastamatta taivaallisen Isämme ja hänen Poikansa hyviä ominaisuuksia. Meidän ei siksi pitäisi olla liian ankaria uskovia lähimmäisiämme kohtaan eikä kohdella heitä tylysti. Kristityn olisi väärin asettua veljiensä tuomariksi ja väittää ylpeästi, että hänellä on oikeus rangaista heitä heidän epäonnistumisistaan. Hänen pitäisi halukkaasti suvaita heidän puutteitaan eikä hänen tulisi pidättyä osoittamasta sääliä, huomaavaisuutta, nöyryyttä, lempeyttä ja pitkämielisyyttä. Jollakulla voi tosin olla aiheellinen valitus jotakuta veljeä vastaan, mutta hänen on hyvä kysyä itseltään: onko veljeni tekemä virhe tosiaan niin vakava, että en voi antaa hänelle anteeksi? Kun valittaja sitten tarkastelee omia puutteitaan, hän on paljon halukkaampi antamaan anteeksi, aivan niin kuin Jehovakin on antanut anteeksi hänelle. – Matt. 18:21–35.
28. a) Mikä on ”Kristuksen rauha”? b) Miten sen vallitseminen sydämessämme vaikuttaa suhteeseemme toisiin uskoviin?
28 Mutta entä jos toisten virheet saattavat sydämemme kiihdyksiin? Miten voimme tyynnyttää sen? Apostoli Paavali antaa seuraavan henkeytetyn neuvon: ”Vallitkoon . . . sydämessänne Kristuksen rauha.” (Kol. 3:15) Tämä ”rauha” on levollisuutta, tyyneyttä, jonka me saavutamme tultuamme Jumalan Pojan opetuslapsiksi. Se johtuu siitä, että tiedämme Jehova Jumalan ja hänen Poikansa rakastavan meitä ja hyväksyvän meidät. Kun tämä rauha on vallitsevana voimana sydämessämme, niin me teemme kaikkemme puhuaksemme ja toimiaksemme niin, että se säilyy. Me varjelemme kallisarvoista suhdettamme Jehova Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen kohtelemalla toisia uskovia huomaavaisella ja rakkaudellisella tavalla. Tämä edistää seurakunnan rauhaa ja estää meitä kiihtymästä siinä määrin, että teemme syntiä veljiämme vastaan. – Ef. 4:26, 27.
29. Mikä hyvä vaikutus on sillä, kun noudatetaan henkeytettyä neuvoa: ”Osoittautukaa kiitollisiksi”?
29 Seuraavaksi Paavali suosittelee: ”Osoittautukaa kiitollisiksi.” (Kol. 3:15) Kiitollisuuden henki tosiaan myötävaikuttaa sen suuren rauhan säilymiseen, joka meillä kristittyinä on. Ihmiset, jotka vilpittömästi tunnustavat Jumalan heitä ja muita uskovia kohtaan osoittaman ansaitsemattoman hyvyyden, ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Koska he arvostavat syvästi sitä, mitä Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet mahdollistaessaan heille puhdistautumisen synnistä ikuinen elämä silmämääränä, he eivät herkästi loukkaannu, kun toiset epäonnistuvat jollakin tavoin, vaan antavat heille auliisti sydämestään anteeksi. Miten erilaisia ovatkaan kiittämättömät ihmiset! He valittavat usein, eivät ole koskaan tyytyväisiä ja ovat erittäin onnettomia. Heidän itsekäs, rakkaudeton asenteensa masentaa niitä, jotka joutuvat heidän yhteyteensä, ja aiheuttaa riitoja ja kiistoja. Meidän on siis hyvä kehittää kiitollisuuden henkeä.
30. Mitä se merkitsee, että ’annamme Kristuksen sanan asua meissä rikkaana kaikessa viisaudessa’?
30 Kannustettuaan kristittyjä olemaan kiitollisia Paavali kirjoittaa: ”Asukoon Kristuksen sana teissä rikkaana kaikessa viisaudessa.” (Kol. 3:16, UM; The Bible in Living English; Good News Bible; Weymouth, alaviite) Mitä tämä merkitsee? ”Kristuksen sanan” eli Kristukselta tulevan sanoman, koko kristillisen opetuksen varaston, pitäisi tulla osaksi meistä. Kaiken Kristuksen antaman opetuksen pitäisi ikään kuin asua meissä. Jotta niin voisi olla, meidän täytyy täysin omaksua kristillisen totuuden sanoma miettimällä sitä. Kun ”Kristuksen sana” on todellisuudessa osa meistä kaikessa täyteydessään eli rikkaudessaan, niin se palvelee oppaanamme ja auttaa meitä tekemään tiemme menestykselliseksi. Tämä sana saa meidät toimimaan viisaasti. Kun olemme täyttyneet ”Kristuksen sanalla”, kannustamme ja rakennamme veljiämme.
Kysymyksessä on koko elämämme
31. Miten meidän pitäisi menetellä elämämme kaikissa suhteissa Kolossalaiskirjeen 3:17:n mukaan?
31 Samat seikat, jotka voivat edistää rauhan säilymistä toisten uskovien kanssa, ovat myös välttämättömiä ilon ja tyytyväisyyden saamiseen kaikissa muissa suhteissa elämässä. Meidän ei pitäisi koskaan kadottaa näkyvistämme sitä, että me olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia joka päivä ja päivän jokaisena tuntina. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Mitä teettekin sanassa tai työssä, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä kiittäen Jumalaa, Isää, hänen kauttaan.” (Kol. 3:17) Kaikissa elämämme tilanteissa meidän pitäisi puhua ja toimia Jumalan Pojan nimessä, ts. ikään kuin häntä edustaen, ja meidän pitäisi olla kiitollisia Jehova Jumalalle siitä, että hän on antanut meille kyvyn puhua ja työskennellä.
32. a) Mitä neuvoa vaimot, aviomiehet, isät ja lapset noudattavat, jos he arvostavat oikealla tavalla Jeesusta Kristusta? b) Millä tavalla kristittyjen työntekijöiden pitäisi suorittaa työnsä ja miksi? c) Miten kristittyjen työnantajien pitäisi kohdella työntekijöitä ja miksi?
32 Todellisuudessa siis sen, että kristityt pitävät Jeesusta Kristusta Herrana, pitäisi tehdä heistä hyviä aviomiehiä ja isiä, hyviä vaimoja ja äitejä, tottelevaisia poikia ja tyttäriä ja esimerkillisiä työntekijöitä ja työnantajia. Se, että perhe-elämämme ja maallisen työmme pitäisi todistaa meidän olevan kristittyjä, ilmenee Paavalin neuvosta: ”Te vaimot, olkaa alamaiset miehellenne, niin kuin on soveliasta Herrassa. Te miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne älkääkä olko hänelle katkeran vihaisia. Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa. Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivat he masentuisi. Te orjat [nykyään: työntekijät], olkaa tottelevaisia kaikessa niille, jotka ovat isäntiänne [nykyään: työnantajia] lihallisessa merkityksessä, ei silmänpalveluin, ihmisten miellyttäjinä, vaan sydämen vilpittömyydessä, peläten Jehovaa. Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan, perinnön. Palvelkaa Herran, Kristuksen, orjina. Se, joka tekee väärin, saa varmasti takaisin, mitä hän on väärin tehnyt, eikä puolueellisuutta ole. Te isännät [nykyään: työnantajat], kohdelkaa jatkuvasti orjianne [nykyään: työntekijöitä] vanhurskaasti ja tasapuolisesti, koska tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa.” – Kol. 3:18–4:1.
33. a) Kenen osuuden tunnustamisen pitäisi ilmetä kristittyjen elämästä, ja miten tällainen tunnustaminen ilmenee? b) Mistä voimme olla varmoja, jos noudatamme Jeesuksen Kristuksen käskyjä?
33 Jos me siis tunnustamme olevamme Kristuksen opetuslapsia, meidän elämämme pitäisi osoittaa, että me tunnustamme hänen tärkeän osuutensa Jumalan järjestelyssä. Tämä merkitsee, että meidän pitäisi noudattaa hänen käskyjään ja pitää hänen opetuksiaan ja hänen esimerkkiään oppaanamme. Jos menettelemme siten, voimme olla varmoja siitä, että saamme osaksemme hänen rakkautensa ja hänen Isänsä rakkauden. Jeesus itse sanoi: ”Jos noudatatte minun käskyjäni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isän käskyjä ja pysynyt hänen rakkaudessaan.” (Joh. 15:10) Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen rakastamina ja hyväksyminä voimme olla varmoja ikuisen elämän palkan saamisesta. – 1. Joh. 2:25.