Ansiotyötä tekeviä Jumalan palvelijoita
1. Mitä nimitystä Tyndalen Roomalaiskirjeen 13:1–6:sta tekemässä käännöksessä käytetään poliittisten hallitusten virkailijoista suhteessa kristittyjen Jumalaan?
RAAMATUN alkukielestä kreikasta tekemässään vuoden 1526 käännöksessä William Tyndale kirjoitti tämän maailman ”ylivalloista” eli ”esivalloista”: ”Sillä hän on Jumalan ministeri sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä hän ei kanna miekkaa turhaan, sillä hän on Jumalan ministeri kostaakseen niille, jotka tekevät pahaa. Sen tähden teidän täytyy totella, ei ainoastaan koston pelosta, vaan myös omantunnon tähden. Tämän tähdenhän te maksatte veroa. Sillä he ovat Jumalan ministereitä, palvelevat samassa tarkoituksessa.” – Room. 13:1–6, Dabney.
2. a) Perustuuko se, että maailmallisten hallitusten virkamiehiä kutsutaan ”ministereiksi”, vuodelta 1526 peräisin olevaan Tyndalen käännökseen? b) Epääkö se, että he käyttävät tätä nimitystä, Paavalilta ja muilta kristityiltä, jotka eivät ole tästä maailmasta, oikeuden käyttää itsestään nimitystä ”minister”?
2 Ei ole mitään aihetta uskoa, että erilaisissa poliittisissa hallituksissa toimivien valtion virkamiesten oikeus nimityksiin ”pääministeri” tai mikä tahansa muu ”ministeri” perustuisi edellä oleviin apostoli Paavalin sanoihin. Sellaisten ’Jumalan ministereiksi’ kutsuttujen poliitikkojen maallinen palvelus eroaa suuresti apostoli Paavalin ja hänen kristittyjen tovereittensa uskonnollisesta ”palveluksesta”, sillä nämä eivät olleet osa tästä maailmasta. Heidän toiminta-alansa ovat erilaiset. ”Ministeri”-nimen käyttö maailmallisten poliittikkojen hallitusvirasta ei estä sitä, että Paavalia ja hänen kristittyjä tovereitaan kutsutaan ”ministereiksi” uskonnollisessa merkityksessä kysymykseen tulevilla kielillä.
3. Ovatko talosta taloon saarnaavat nykyajan Jehovan todistajat Tykikuksen ja Timoteuksen kaltaisia, joihin kumpaankin soveltuu nimitys ”Jumalan palvelija [minister] Kristusta koskevassa hyvässä uutisessa”?
3 Kun apostoli Paavali sanoo Tykikusta Efesolaiskirjeen 6:21:ssä ”rakkaaksi veljeksi ja uskolliseksi palvelijaksi [minister, engl. UM] Herrassa”, hän ei luokitellut Tykikusta kristikunnan papiston joukkoon. (Myös Kol. 1:7; 4:7.) Paavali kutsuu myös Timoteusta ”veljeksemme ja Jumalan palvelijaksi [minister, engl. UM] Kristusta koskevassa hyvässä uutisessa”. (1. Tess. 3:2) Totisesti nykyiset Jehovan antautuneet, kastetut todistajat, jotka saarnaavat ”tätä valtakunnan hyvää uutista” talosta taloon, ovat ’Jumalan palvelijoita [ministers] Kristusta koskevassa hyvässä uutisessa’. – Matt. 24:14; Mark. 13:10.
4. Mitä Raamattu ilmaisee siitä, onko kristillisellä seurakunnalla kokonaisuutena samoin kuin sen yksityisillä jäsenillä suoritettavana palvelus (ministry)?
4 Mitä on sitten sanottava kastettujen kristittyjen seurakunnasta kokonaisuutena? Vähässä-Aasiassa olevalle Tyatiran seurakunnalle kirkastettu Jumalan Poika, Jeesus Kristus, sanoi: ”Minä tiedän sinun tekosi ja sinun rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi [ministry, engl. UM].” (Ilm. 2:18, 19) Akhaiassa Kreikassa olevalle Korinton seurakunnalle Paavali kirjoitti: ”On moninaisia palveluksia [ministries, engl. UM] ja kuitenkin sama Herra.” (1. Kor. 12:5) Sopusoinnussa tämän kanssa kirkastettu Jeesus Kristus antoi vuoden 33 helluntaista lähtien maan päällä olevalle seurakunnalleen lahjoja ihmisinä, esimerkiksi apostoleina, profeettoina, evankelistoina, paimenina ja opettajina. Mitä tarkoitusta varten? ”Pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön [work of ministry, engl. UM], Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:7–12) Vielä apostoli Paavali kirjoitti Jerusalemissa olevan heprealaiskristittyjen seurakunnan kaikille jäsenille: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet [ministered, engl. UM] pyhiä ja edelleen palvelette [continue ministering, engl. UM].” (Hepr. 6:10) Tällä tavalla kaikki suorittivat Jehova Jumalan hyväksymää palvelusta.
ANSIOTYÖSTÄ
5. a) Voiko ”minister” raamatullisen säännön mukaan tehdä osa-ajallaan ansiotyötä vastoin kristikunnan ammattilaisten tapaa? b) Milloin sana ”minister” alkoi esiintyä raamatunkäännöksissä?
5 Se, että joku on Raamatun mukaan ”minister” osana Jehovan todistajien antautunutta, kastettua seurakuntaa, ei merkitse ylellisen ja helpon elämän viettämistä. Kristikunnan uskontojärjestelmien ammattilaisille järjestetyt elinolot voivat saada monet ajattelemaan niin, mutta henkeytetyn Raamatun mukaan ei niin pitäisi olla. Sellainen, joka on ”minister” sanan raamatullisen merkityksen mukaan, voi tehdä ansiotyötä osalla ajastaan. Jeesus Kristuskin toimi puuseppänä Nasaretissa 30-vuotiaaksi saakka! Sitten hän omisti kaiken aikansa palvelukseen, jota varten hänet oli voideltu Jumalan hengellä. Emme tiedä, puhuiko hän latinaa ja käyttikö hän sen sanaa ”minister”. Mutta kun Raamatun heprealais-kreikkalaiset kirjoitukset käännettiin Rooman valtakunnassa käytössä olleelle latinan kielelle, niin sana minister esiintyi tuossa käännöksessä.
6. a) Mikä on sanan ”minister” perusmerkitys latinassa? Entä vastaavan kreikkalaisen sanan merkitys? b) Miten Paavali sitten voi ’pitää sitä kunniassa’?
6 Koska sana minister juontuu latinalaisesta adjektiivista minus, joka merkitsee ’vähemmän’, niin ”ministerinä” oleminen merkitsee pohjimmiltaan ’vähäisempänä olemista tai toimimista’ (quod minun est latinaksi). Vastaava kreikkalainen sana diákonos viittaa samoin alhaisuuteen. Sen ymmärretään johtuvan sanoista diá (’läpi’) ja konis (’tomu’). Kreikkalaiselle sana toi mieleen ihmisen, joka kulkee tomun läpi asettuakseen käytettäväksi tai suorittaakseen jonkin palveluksen. Mutta vaikka tämä kreikkalainen sana ilmaiseekin alhaisuutta, apostoli Paavali käytti sitä sanoessaan: ”Pidän palvelustani kunniassa.” (Room. 11:13) Hän todisti sen pysymällä siinä loppuun saakka.
7. a) Halventaako se Valtakunnan sanoman hyväksi suoritetun palveluksen arvoa, että sitä suoritetaan ilmaiseksi? b) Miten Valtakunnan palvelusta suorittavat suhtautuvat mahdollisesti tarvittavaan ansiotyöhön?
7 Paavali ei suorittanut palvelustaan innokkaasti ylpeydestä. Hän saarnasi ”hyvää uutista” ilmaiseksi. Mutta se ei halventanut hänen palveluksensa arvoa. ”Hyvän uutisen” vastaanottajien täytyi silti ’laskea kustannukset’ hyödyllisestä toiminnasta omaksi hyväkseen, vaikkei heidän tarvinnutkaan maksaa ”hyvästä uutisesta”. Paavali tunsi olevansa suuresti kunnioitettu siksi, että hänelle uskottiin niin loistoisa ”hyvä uutinen”, palvelus jolle mitkään tämän maailman hyvin palkatut ammatit eivät vetäneet vertaa. Jehovan todistajat jäljittelevät nykyään apostoli Paavalin esimerkkiä. Millä tavalla? Siten, että he eivät osallistu Jumalan valtakunnan sanoman hyväksi suoritettuun palvelukseen saadakseen henkilökohtaista voittoa aineellisesti tai maailmallisella tavalla. Heidän mielestään on väärin pitää Valtakunnan sanomaa ikään kuin kauppatavarana, jonka avulla vain hankittaisiin hyvä toimeentulo. Mahdollista ansiotyötä, joka heidän ehkä täytyy hankkia, he pitävät toissijaisena sivutoimena. Valtakunnan palveluksen hyväksi kannattaa tehdä uhrauksia!
8. Miten Paavali lopulta Roomaan saavuttuaan jatkoi ’palveluksensa pitämistä kunniassa’ siellä?
8 Kun apostoli Paavali lopulta saapui Roomaan ja sai yhteyden seurakuntaan, hän menetteli niin kuin hän oli sanonut vuosia aikaisemmin heille kirjoittamassaan kirjeessä: hän ’piti palvelustaan kunniassa’. Kuinka se oli mahdollista, kun hän oli vankina kahleissa? Hänen uskollinen toverinsa lääkäri Luukas kertoo siitä: ”Kun vihdoin tulimme Roomaan, Paavalin sallittiin majailla yksinään häntä vartioivan sotilaan kanssa. Mutta kolme päivää myöhemmin hän kutsui koolle juutalaisten huomattavimmat miehet. Kun he olivat kokoontuneet, [Paavali puhui heille]. . . . Niin hän viipyi kokonaiset kaksi vuotta omassa vuokratalossaan, ja hän otti ystävällisesti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, saarnasi heille Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita puhuen täysin vapaasti, kenenkään estämättä.” – Apt. 28:16–31; Ef. 6:20.
9. Missä määrin Paavalin vankeus ja sen syy tulivat tunnetuiksi Roomassa, ja miten se vaikutti kaupungin kristittyihin?
9 Mikä oli seuraus tästä epäoikeudenmukaisesti vankina pidetyn Paavalin toiminnasta? Hän kertoo: ”Haluan teidän tietävän, veljet, että asiani ovat koituneet pikemminkin hyvän uutisen edistymiseksi kuin joksikin muuksi, niin että kahleeni ovat tulleet julkisesti tunnetuiksi Kristuksen yhteydessä koko pretoriaanikaartin ja kaikkien muiden keskuudessa, ja useimmat veljistä Herrassa, tuntien luottamusta vankilakahleitteni takia, osoittavat yhä suurempaa rohkeutta puhua Jumalan sanaa pelottomasti.” ”Kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huonekuntaa, lähettävät teille terveisiä.” – Fil. 1:12–14; 4:22.
AIKA PITÄÄ PALVELUSTA ARVOSSA
10. Milloin Jehovan uskollisen antautuneen, kastetun kansan jäännös noudatti kehotusta lähteä ulos väärän uskonnon maailmanmahdista?
10 Jehovan todistajat ovat noudattaneet Jumalan kehotusta lähteä ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan aikana Suuri Babylon oli yhteistoiminnassa sotivien poliittisten valtojen kanssa rajoitusten asettamisessa Jehova Jumalan antautuneelle, kastetulle kansalle. Siinä mentiin niin pitkälle, että sen järjestön päätoimiston henkilökunnan johtavat jäsenet vangittiin. Mutta sodanjälkeisenä vuonna 1919 tuli vapautus. Silloin Jehovan kansaan kuuluvat näkivät tarpeelliseksi järjestäytyä uudelleen ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” ennustetun saarnaamistyön suorittamiseksi kautta maailman. – Matt. 24:14.
11. a) Millä tavalla jäännöksen jäsenet paljastivat Suuren Babylonin, kun he kokoontuivat konventtiin vuonna 1919? b) Mitä ajanjaksoa he ilmaisivat odottavansa innokkaasti, ja mitä lehteä alettiin sopivasti julkaista?
11 Jäännös järjestäytyi uudelleen saarnaamaan tätä ”valtakunnan hyvää uutista” kautta maailman innokkaammin kuin koskaan ennen. Sitä varten jäännökseen kuuluvat pitivät yleiskonventin vuoden 1919 syyskuussa Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa. Siellä he paljastivat julkisesti, että Suuri Babylon kannatti silloin ehdotettua Kansainliittoa, jota protestanttinen papisto kutsui ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä”. Konventtilaiset ilmaisivat odottavansa innokkaasti ”kultaista aikaa”, jonka Jumalan taivaallinen valtakunta tulee saamaan aikaan Kristuksen johdolla. Kuten konventissa ilmoitettiin, lokakuussa 1919 alkoi ilmestyä uusi lehti Vartiotorni-lehden ohella, ja sen nimi oli ”Kultainen Aika”. Koska koko ihmissuku tarvitsi yhä kipeämmin lohdutusta, lehden nimi muutettiin myöhemmin ”Lohdutukseksi”. Toisen maailmansodan jälkeen nimi muutettiin muotoon ”Herätkää!”.
12. a) Mitkä uudet tunnusvaatteet jäännös puki ylleen, jotta siihen kuuluvat olisivat näyttäneet enemmän palvelijoilta sanan ylevässä raamatullisessa merkityksessä? b) Miten tämä kaikki vaikutti heidän Valtakunnan palvelukseensa?
12 Tämä kaikki sai Jumalan perustettua valtakuntaa saarnaavat näyttämään uudella tavalla palvelijoilta sanan ylevässä raamatullisessa merkityksessä. Vuonna 1931 he karistivat yltään kaikki pilkkanimet, joita Suuri Babylon jatkuvasti käytti heistä, sillä silloin he omaksuivat Raamatun profetiaan perustuvan nimen Jehovan todistajat. (Jes. 43:10–12) Tämä antoi heille uuden tunnistuksen Suuren Babylonin ja sen poliittisten tukijoitten silmissä. Tämä sellaisen uskonnollisen vaatetuksen riisuminen, joka oli tahraantunut yhteydestä Suureen Babyloniin, miellytti heidän Jumalaansa Jehovaa. He tulivat uuden näköisiksi hänen silmissään. Voideltu jäännös puki kuvaannollisella tavalla ylleen ikään kuin ”juhlavaatteet”, jotka sopivat sen papilliseen palvelukseen. (Sak. 3:4, 5) Tämä tuotti kunniaa sen Jumalalle suorittamalle palvelukselle.
13. a) Mikä lisätodistus saatiin vuodesta 1935 eteenpäin siitä, että jäännös oli päässyt takaisin Jumalan suosioon? b) Mitä ”suureen joukkoon” kuuluvat ryhtyivät tekemään jäännöksen kanssa palveluksessa?
13 Oliko voidellun jäännöksen pääsystä takaisin Jumalan suosioon ensimmäisen maailmansodan jälkeen mitään näkyvää todistusta? Oli, sillä ”suureksi joukoksi” osoittautuva joukko vilpittömiä ainoan elävän tosi Jumalan etsijöitä alkoi olla ”kuninkaallisen papiston” verrattain pienen jäännöksen yhteydessä. (1. Piet. 2:9) Tämä on pitänyt paikkansa varsinkin vuoden 1935 keväästä lähtien. Silloin pidettiin Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa yleiskonventti. Toukokuun 31. päivänä Vartiotorni-seuran presidentti esitti siellä erikoispuheen aiheesta ”Suuri joukko”. Se perustui Ilmestyskirjan 7:9–15:een. Seuraavana päivänä 840 henkeä vertauskuvasi antautumisensa Jehova Jumalalle vesikasteella. Suurimmalla osalla näistä kasteelle menijöistä oli ”suuren joukon” toivo päästä maalliseen paratiisiin Kristuksen valtakunnan alaisuudessa. Tämän he tiesivät hyvin merkitsevän sitä, että heidän piti ryhtyä voidellun jäännöksen kanssa talosta-taloon-toimintaan Jehova Jumalan palvelijoina. Hekin alkoivat ’pitää palvelustaan kunniassa’.
14. Minkä velvoitusten alaisia ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat antautumisensa ja vertauskuvallisen kasteensa johdosta, vaikkeivät he useimmissa tapauksissa kykenekään omistamaan kaikkea aikaansa Valtakunnasta saarnaamiseen?
14 Tähän mennessä sadat tuhannet lampaankaltaiset ihmiset ovat asettuneet voidellun jäännöksen rinnalle ja ryhtyneet sen kanssa Valtakunnan palvelukseen. He kaikki eivät ole kyenneet omistamaan koko aikaansa tähän palvelukseen kokoajan julistajina, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran matkaedustajina tai tämän Seuran haaratoimistojen henkilökunnan jäseninä. Maalliset velvoitukset vaativat useimpia heistä suorittamaan ansiotyötä, joka vie suurimman osan tai ainakin melkoisen osan heidän ajastaan. Kuitenkin heidän vesikasteella vertauskuvattu antautumisensa Jumalalle vaatii heitä olemaan hänen palvelijoitaan ja palvelemaan hänen valtakuntansa etuja.
15. Miten he toteavat olevansa samanlaisessa tilanteessa kuin apostoli Paavali Korintossa?
15 He toteavat olevansa samanlaisessa tilanteessa kuin apostoli Paavali. Hän työskenteli puolitoista vuotta Korintossa teltantekijänä erään juutalaisen uskovan Akylaan kanssa. – Apt. 18:1–11.
16. Mitä Paavali sanoi ansiotyöstään, kun hän pysähtyi Miletokseen ollessaan matkalla Jerusalemiin?
16 Muistamme myös, mitä Paavali sanoi ollessaan matkalla Jerusalemiin, kun hän pysähtyi Miletoksen satamakaupunkiin Vähään-Aasiaan. Hän lähetti sieltä kutsumaan koolle Efesoksen seurakunnan vanhimmat eli valvojat. Hän sanoi heille muun muassa: ”Pysykää siksi valveilla ja pitäkää mielessänne, etten ole kolmeen vuoteen lakannut yöllä enkä päivällä neuvomasta kyynelin itse kutakin. . . . En ole himoinnut kenenkään hopeaa tai kultaa tai pukua. Tiedätte itse, että nämä kädet ovat huolehtineet minun tarpeistani ja niiden, jotka ovat olleet kanssani. Olen kaikessa osoittanut teille, että teidän täytyy näin vaivaa nähden auttaa niitä, jotka ovat heikkoja ja pitää mielessä Herran Jeesuksen sanat, kun hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin saada.’” – Apt. 20:31–35.
17. a) Halveksiko Paavali palvelustaan tekemällä aika ajoin ansiotyötä, vai miksi hän teki sitä? b) Mitä voidaan sanoa siitä, olivatko muutkin silloiset antautuneet kristityt ansiotyötä tekeviä Jumalan palvelijoita, ja mitkä temppelipalvelijat ovat siitä valaisevana esimerkkinä?
17 Paavali ei halveksinut Valtakunnan palvelustaan, vaikka hän tekikin silloin tällöin ansiotyötä. Hän järjesti niin, että hän saarnasi kuulijoilleen ja opetti oppilaitaan maksutta. Sillä tavalla hän piti opetustyönsä sellaisena, ettei sitä voitu syyttää rahanansaitsemisyritykseksi. (1. Kor. 9:13–18) Niin ollen hän todella teki niin kuin hän sanoi: ”Pidän palvelustani kunniassa.” (Room. 11:13) Se, että hän oli ansiotyötä tekevä Jumalan palvelija joka hankki itse elatuksensa, todisti, että hänellä oli puhdas, epäitsekäs vaikutin Valtakunnan palveluksessaan. Useimmat hänen antautuneista kristityistä tovereistaan olivat ansiotyötä tekeviä Jumalan palvelijoita, ja jotkut heistä olivat jopa ei-kristittyjen isäntien orjia. (Apt. 18:1–4; Room. 16:3–5) Tarpeellinen ansiotyö ei alenna Valtakunnan palveluksen arvoa, sillä meidän täytyy muistaa, että Mooseksen Israelille välittämän lakiliiton alaisuudessa leeviläiset palvelivat Jerusalemin temppelissä vain yhden viikon kunakin puolivuotiskautena Jerusalemissa vietettyjen vuosittaisten juhlien lisäksi. Muun osan ajasta he asuivat pitkin maata sijaitsevissa leeviläiskaupungeissaan ja työskentelivät siellä perheittensä ylläpidoksi. Siten hekin olivat ansiotyötä tekeviä Jumalan palvelijoita.
18. a) Onko tällaisilla Jehovan todistajien joukossa olevilla ansiotyötä tekevillä Jumalan palvelijoilla oikeus niihin etuisuuksiin, joita myönnetään Suuren Babylonin papeille? b) Miten ansiotyötä tekevät Jumalan palvelijat ’pitävät palvelustaan kunniassa’, vaikka he tekevätkin ansiotyötä?
18 Vaikka monet Jehovan antautuneet, kastetut todistajat huomaavatkin tarpeelliseksi tai velvoituksekseen tehdä ansiotyötä suurimman osan ajastaan, niin se ei merkitse tai todista sitä, etteivät he ole Jumalan tosi palvelijoita (ministers), joilla on oikeus kaikkiin niihin etuisuuksiin, joita hallitukset antavat Suuren Babylonin papeille. Vaikka he ovatkin ansiotyötä tekeviä Jumalan palvelijoita, he asettavat Jumalan valtakunnan edut kaiken muun edelle. Koska he saarnaavat Jumalan valtakuntaa jopa talosta taloon, he ovat tosiaan Valtakunnan ”ministereitä”, jotka eivät ole sen alhaisempia kuin tämän maailman hallitusten poliittiset ministeritkään. Koska näiden ansiotyötä tekevien Jumalan palvelijoiden työnantajilleen suorittaman ansiotyön laatu on kiitettävää, niin he tällä epäsuorallakin tavalla ’pitävät palveluksensa kunniassa’. Se tuottaa kunniaa Jumalalle, jolle me suoritamme pyhää palvelusta.
19. a) Mitä ansiotyötä tekevä Jumalan palvelija tekee kykyjensä mukaan olosuhteiden salliessa? b) Mitä jokainen antautunut, kastettu Jehovan todistaja tekee siitä riippumatta, kuinka paljon aikaa hän suoranaisesti käyttää Valtakunnan hyväksi?
19 On sanomattakin selvää, että jos olosuhteet muuttuvat sellaisiksi, että ne sallivat ansiotyötä tekevien Jumalan palvelijoiden omistautua Valtakunnan palvelukseen koko ajallaan, niin he arvostaen ryhtyvät Jumalan sanan palvelukseen täydessä määrin kykyjään vastaavalla tavalla. Mutta kykenemmepä omistamaan koko aikamme tai vain osan siitä suoranaisesti jo perustetun Kristuksen johdossa olevan Jumalan valtakunnan etujen hyväksi, niin pitäkäämme joka tapauksessa lakkaamatta ’palvelustamme kunniassa’.