Vastuu toisten kannustamisesta elämään

 1, 2. Mistä voimme lähteä hakemaan apua, ja mikä varmuus meillä on sen saamisesta?

JEHOVA on auttava Jumala. Me voimme vapaasti etsiä häneltä apua. Me voimme käyttää hyväksemme samoja varauksia, joita Daavidkin käytti ja jotka ovat yhä saatavissamme tullaksemme vahvemmiksi. Mekin voimme varmasti sanoa, kuten on esitetty Psalmissa 121:2: ”Apu minulle tulee Herralta.” Ja hän sanoi ehdottoman vakuuttavasti kansalleen: ”Älä pelkää, minä autan sinua.” – Jes. 41:13.

² Tämä sama auttavaisuuden ominaisuus ilmenee kaikkialla Jehovan koko järjestössä nykyään. Toisten auttamishalu tavataan myös Hänen taivaallisessa järjestössään. Eikö Miikael auttanut enkelitoveriaan? Tämä enkeli sanoi: ”Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentä yksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni.” (Dan. 10:13) Eivätkö enkelit ole matkustaneet maan päällekin auttamaan ihmistä? Kyllä ovat. ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” (Hepr. 1:14) Mutta erittäin huomattava esimerkki on Kristuksessa Jeesuksessa. ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” – 1. Joh. 4:9.

 3, 4. Mitä niiltä vaaditaan, jotka auttavat toisia kypsyyteen?

³ Onko sinulla tätä auttamisominaisuutta? Oletko sinä halukas auttamaan veljiäsi? Oletko havainnut, että toisten auttaminen vaatii paljon enemmän voimaa kuin itsekseen oleminen? Mutta me emme voi kuitenkaan ”olla yksin”, koska Jehovan järjestö on sellainen, joka toimii yhdessä ja joka yksimielisesti kirkastaa Jehovan nimeä koko kaikkeudessa. Heprealaiskirjeen 12:22–24 tekee sen selväksi sanomalla meille kristittyinä: ”Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelin tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.”

⁴ Jotta saisimme elää Jehovan uudessa maailmassa, meitä vaaditaan edistymään tiedossa ja osallistumaan hänen työhönsä, mutta tekemään se hänen järjestönsä mukana. Se merkitsee persoonallisuutemme muuttamista, kuten Paavali korostaa: Te ”olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen.” (Kol. 3:2, 9, 10) Jos joku tulee hengellisesti heikoksi, hän vetäytyy vitkalleen pois järjestöstä ja ajelehtii vanhaan persoonallisuuteensa, mistä hän kerran pääsi ponnisteltuaan kovasti tullakseen tuntemaan totuuden. Jehovan järjestö on vahva. Täytyy pysyä siinä kiinni edistyäkseen alituisesti ja täytyy suorittaa ahkerasti Hänen työtään. Ihminen voi olla luja ja pysyä valveilla vastuuseensa nähden pysymällä läheisesti Jumalan järjestön yhteydessä eikä eristäytymällä.

 5. Mitä muuta ominaisuutta Raamattu tähdentää tässä toisten auttamisessa seurakunnassa?

⁵ Kypsät henkilöt ymmärtävät tämän seikan ja tietävät myös, että toisetkin täytyy herättää käsittämään näiden vaatimusten tärkeys sekä tietämään, että aika, missä elämme, tekee sen hyvin vaativaksi. Toisten kannustaminen elämään vaatii paljon voimaa. Kuten kaikissa Jehovan palvelijoitten tapauksissa, meiltä vaaditaan halukkuutta antaaksemme jatkuvasti apua. Muuten me pian valitamme ja rupeamme nurisemaan, koska meistä tuntuu, että toiset painostavat meitä ja vaativat meiltä liian paljon. Tutkikaa monia Jehovan kansan halukkuuden esimerkkejä Raamatusta. Niiden joukosta löydätte 1. Pietarin kirjeen 4:9:nnen, mikä kehottaa: ”Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.” Ja 1. Pietarin kirjeen 5:2 neuvoo valvojia: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta.”

 6. Valaise sen yhteyden arvoa, mitä tarvitaan toisten kannustamiseksi toimintaan.

⁶ Jehovan todistajat kulkevat talosta taloon pitääkseen hyvin valmistettuja saarnoja tahdikkaalla ja ystävällisellä tavalla. Miksi? Koska he etsivät ”lampaita” ja ovat halukkaita käyttämään monta tuntia näiden ihmisten auttamiseen. Mutta miten on niiden heikkojen Jumalan järjestössä olevien laita, jotka eivät enää syystä tai toisesta iloitse Jumalan palveluksesta ja jotka tulevat hyvin harvoin kokouksiin palvomaan Jumalaa veljiensä kanssa? He eivät ole enää niiden järjestössä olevien yhteydessä, jotka ovat vahvoja ja valveilla vastuutehtäviinsä nähden. Valaisemme tarvittavaa apua. Nainut pari, joka on elänyt yhdessä lyhyen ajan, toteaa, miten vaimon hyvät ominaisuudet, kuten kärsivällisyys, ystävällisyys, tahdikkuus ja lempeys, tarttuvat mieheen. Vaimo jäljittelee vuorostaan miehensä päättäväisyyttä, järjestelykykyä ja lujuutta. Jos tämä voi tapahtua kodissa, niin miksei epäkypsille veljillemmekin seurakunnassa? Mutta se vaatii yhteydenpitoa, sitä, että me olemme kylliksi yhdessä, jotta epäkypsät noudattaisivat esimerkkiä ja olisivat säännöllisesti kokouksissa, osallistuisivat totuutta koskevaan keskusteluun ja kääntyisivät päivittäin kiitollisina Jehovan puoleen.

 7, 8. Millainen ilmapiiri havaitaan vanhassa maailmassa, ja miten se vaikuttaa heikkoihin?

⁷ Ympärillämme oleva maailma on syvässä unessa kaikista ihmisten sen herättämiseksi keksimistä iskulauseista huolimatta. Lukuisat henkilöt ovat ihmetelleet, miksi maailman olosuhteet ovat tulleet pahemmiksi vuodesta 1914 lähtien. Tuhannet murehtivat ja valittavat jumalattomuuden lisääntymistä. Kokonaiset järjestöt, yhdyskunnat ja kansat ovat hämmennyksissä, ja monilla on ohjelmia näiden lisääntyneitten ahdistusten voittamiseksi. Niin, voidaanpa sanoa, että koko ihmismaailma katsoo ”lopun ajan” kelloa, mutta ainoastaan harvat osaavat sanoa, mitä kello on. Vain jotkut ovat valmiit toimimaan, kun hälytyskello soi.

⁸ Tämä unettava ilmapiiri on näin tuudittanut nämä heikot nukkumaan. He ovat välinpitämättömiä Jehovan kokouksissa varaamasta hengellisestä ravinnosta. He pitävät vastuutehtäviä taakkana eikä Jehovalta tulevina siunauksina. Jeesus sanoi, että monet valitsevat helpoimman tien; liiallinen suvaitsevaisuus aiheuttaa uneliaisuutta, ja pian he vaipuvat sikeään uneen. – Luuk. 21:34, 35.

 9, 10. Esitä syy nykyisen palvelustyömme tärkeyteen. Mitä se merkitsee meille?

⁹ Paavali rummuttaa hälytysmerkkiä: ”Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” (1. Tess. 5:6) Miksi? Hän vastaa Roomalaiskirjeen 13:11:nnessä: ”Koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.” On aika työskennellä Jehovan puolesta. ”Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi.” – Sananl. 20:13.

¹⁰ Nyt on elonkorjuuaika, mikä tuo mukanaan lisävelvollisuuksia, pitempiä päiviä ja kiihkeää työtä, kunnes viimeinenkin kuormallinen on aitassa. Meidän elonkorjuumme on totisesti vaativa, ja meidän täytyy pysyä vahvoina lopettaaksemme sen. ”Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.” – Sananl. 10:5.

11. Mistä me saamme voimaa auttaaksemme jatkuvasti toisia?

¹¹ Mistä me saamme sitten voimaa jatkaaksemme vahvoina? Jehova sanoo Sanassaan Efesolaiskirjeen 5:8–11, 15–20:ssä: ”Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. . . . Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä [ostaen otollista aikaa itsellenne, Um], sillä aika on paha. . . . ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. . . . kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta.”

12. Mitkä tavat vahvistavat meitä, ja mitä me kannustamme toisia tekemään?

¹² Me tiedämme, että rukous on voimakas elvytin, että säännöllinen kokouksissa käyminen antaa väkevyyttä, että Raamatun ennustusten tutkiminen perheenä ja yksityisesti kannustaa meitä palvelukseen ja että totuuden puhuminen toisille pitää meidät valveilla. Mutta miten me aiomme nyt auttaa heikkoja veljiämme arvostamaan näitä asioita? Miten voimme herättää heidät? Miten pitkälle meidän tulee mennä heidän auttamisessaan?

13, 14. a) Miten rukous on virkistin? b) Mitä esimerkkiä me noudatamme toisten opettamisessa rukoilemaan?

¹³ Kenties meidän tarvitsee opettaa heille, miten on rukoiltava, ja auttaa heitä kääntymään säännöllisesti Jehovan puoleen, jotta he saisivat voimaa. Tämä päivittäinen Jumalan lähestyminen ja tieto siitä, että hän kuuntelee, estää uneliaisuuden ja lisää arvostustamme. Paavali kehottaa Kolossalaiskirjeen 4:2:sessa: ”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” Palvelijat, jotka ymmärtävät rukouksen arvon ja käyttävät sitä oikealla tavalla, estävät hengellisen uneliaisuuden. Huomatkaa, mitä Sananlaskujen 18:10 sanoo siitä: ”Herran [Jehovan, Um] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” Kun me arvostamme päivän päätyttyä suuresti sen siunauksia ja olemme täysin hereillä, me käännymme Jehovan puoleen rukouksessa. Aamulla, kun olemme pirteitä ja odotamme, mitä voimme tehdä hänen nimensä ylistämiseksi, me etsimme hänen ohjaustaan ja työskentelemme sitten koko päivän hänen hyväksymyksensä saamiseksi.

¹⁴ Sekin ajatus on raitistuttava, kun huomaamme, että veljemme yli koko maailman puhuvat Jehovalle puolestamme pyytäen hänen henkeään ja siunaustaan itsellemme työssämme aivan samoin kuin veljemme pyysivät vuosisatoja sitten. Paavali sanoo 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:2:sessa: ”Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme.” Meidän rukouksemme vaikuttavat samoin veljiemme hyväksi maan muilla kulmilla. Kypsät saavat toiset havaitsemaan tämän ja käyttämään rukousvarausta. Monet hengellisesti heikot pyytävätkin monta kertaa kypsiä rukoilemaan kanssaan. Noudattakaa Jeesuksen esimerkkiä, kun hän noudatti opetuslasten pyyntöä ja opetti heille, miten tulee rukoilla. Kun olette heidän kodissaan, ohjatkaa heitä Jehovan luo rukouksessa. He rukoilivat jolloinkin. Jos he ovat jo antautuneet, niin senhän he tekivät esittämällä rukouksen Jehovalle.

15. Miten voimme auttaa uusia ja perhekuntalaisiamme välttämään Heprealaiskirjeen 5:11–13:ssä ja 10:24, 25:ssä kuvattua tilaa?

¹⁵ Jehovan todistajain kanssa oleminen on erittäin rakentavaa ja nautittavaa. Säännöllinen kokouksissa käynti yhdessä pitää meidät edistyvinä tiedossa. Me kasvamme kypsyyteen. Me opimme tietämään, miten tulee elää ”muiden lampaitten” ”suuren joukon” kanssa uuden maailman yhteiskunnassa. (Ilm. 7:9; Joh. 10:16) Silloinkin, kun annettu opetus soveltuu suoraan meihin, se aikaansaa tilan ja asenteen, mitä ei tavata missään muussa järjestössä koko maailmassa. Psalmi 141:5 sanoo näin olevan: ”Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö.” Jos viemme veljiämme säännöllisesti mukanamme kokouksiin, niin vältämme sen raskaan tilanteen, minkä apostoli Paavali kuvailee Heprealaiskirjeen 5:11–13:ssa: ”Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi.” Silloin tällöin esiintyy pulmia, mitkä tahtovat saada meidät jäämään pois kokouksesta tai parista; se olisi vain tilapäinen poisjääminen, ja sitten voimme palata taas säännölliseen tapaan. Monta kertaa se liittyy lapsiin, kun jotkut vanhemmat ajattelevat, että heidän lapsiaan tulee valmentaa ensin kotona, ennen kuin mennään kokouksiin. Toisilla on sellainen ajatus, että lasten on päästävä varhain vuoteeseen, joten he eivät voi mennä seurakunnan kokouksiin niinä iltoina. Ajatelkaahan nyt. Mikä pulma voidaan ratkaista vähemmällä hengellisellä ravinnolla? Tietäen, että joillakuilla on tapa unisina jäädä pois kokouksista, Jehova puhuu Sanansa kautta kypsille ihmisille: ”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25) Hän haluaa meidän valvovan veljiämme ja perhekuntalaisiamme ja tekevän tarkkoja suunnitelmia heidän kannustamisekseen työskentelemään hänen hyväkseen ja olemaan hänen kansansa yhteydessä. Tätä on tehtävä yhä enemmän, sitä mukaa kuin joka vuosi tuo monia uusia järjestöön ja kun lisääntyvät pulmat pidättävät toisia kypsyydestä.

16. Miten meidän tulee suhtautua asiaan, kun tunnemme olevamme niin väsyneitä, että emme voi auttaa heikkoja emmekä omaa perhekuntaammekaan kokouksiin?

¹⁶ ”Mutta minä olen niin lopen väsynyt, etten jaksa lähteä ulos, saatikka sitten mennä noutamaan ketään tai valmistaa perhettä lähtemään kokoukseen tänä iltana”, kuullaan sanottavan monesti. Uupumus vaatii tosin veronsa alituisesti ja häiritsee useasti Valtakunnan palvelustamme. Tämä voidaan korjata harkitsemalla antaumustamme ja päätöstämme panna kaikki oikeaan paikkaansa tukemaan tätä antaumusta. Hra Hutschnecher tekee kiinnostavan havainnon kirjassaan ”The Will to Live” (Halu elää): ”Ihmiset suorittavat kaikkialla joka päivä tehtäviään väsymättä, jos innostus ja usko siihen, mitä he tekevät, tukee heitä.” Lisäksi ilmoittaa U.S. News and World Report 18. tammikuuta 1957 uupumusta koskevissa tutkimuksissa saaduista havainnoista: ”Eräs tutkimus osoitti yhden ainoan eron sellaisen teollisuustyöläisryhmän, joka oli täysin uupunut, ja toisen ryhmän välillä, joka oli täynnä eloisuutta samanlaisen työn jälkeen – eloisat odottivat jonkinlaista iltatoimintaa.” Jos mielessämme ei ole ainoastaan itsemme saama hyöty kokouksista, vaan myös, mitä haluamme veljiemme saavan, niin olemme yhtä ahkeria kuin Paavali koskaan päättymättömässä edussaan. Hän sanoi: ”Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti.” (Hepr. 6:11) Me syvennymme siinä määrin toisten auttamiseen ja perheenjäsentemme valmentamiseen, että väsymys häviää sen tunteen tieltä, että olemme hyödyksi Jehovalle ja hänen järjestölleen. Tällainen toiminta on siten tosiaan kypsyytemme mittapuu. Se panee suurennuslasin kasvumme päälle.

17, 18. a) Onko uusien ja perhekuntalaistemme saaminen kokouksiin kaikki, mitä toisten kannustamisessa tarvitsee tehdä? b) Mikä järjestely perheessä on tässä suhteessa hyödyllisin?

¹⁷ Tämä toisten kannustaminen elämään sisältää myös sen opetuspuolen, missä heille näytetään, miten kokouksissa annetaan selityksiä. Me voimme käydä yhdessä läpi käsiteltävän aineiston ja valmistaa kokouksessa selitettäviä kohtia. Tässä heijastaa jälleen oppilaamme edistys opetustamme, apumme säännöllisyyttä ja sitä, noudatammeko me tiettyä suunnitelmaa vai emme. Heprealaiskirjeen 10:23:nnessa annettu neuvo: ”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen”, soveltuu meihin kumpaankin tässä suhteessa. Hyvän esimerkin antaminen tämän tunnustuksen eli julkisen julistuksen esittämisessä saa heidät täydellisemmin arvostamaan Psalmia 26:12: ”Seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa.”

¹⁸ Vanhemmat, järjestäkää perhetutkisteluja valmistaaksenne perheenne jäsenet puhumaan vapaasti seurakunnan kokouksissa. Ne, joilla ei ole etua olla tällaisessa perhejärjestelyssä, voivat aina käsitellä näitä tärkeitä totuuksia jonkun toisen veljen tai sisaren kanssa säännöllisesti joka viikko. Jos mielessämme on ajatus, niin me pystymme ilmaisemaan sen harjoittelemalla. Puhuminen syventää vaikutusta, ja se on mitä tärkeintä ’järkähtämättömänä pysymiselle toivomme tunnustuksessa’. (Hepr. 10:23) Äänettömyys aiheuttaa uneliaisuutta. Miksi siis torkkuisimme kokouksissa ja sitten huomaisimme jäykistyvämme, kun joku tekee meille kysymyksen toivostamme?

19. Mistä vahvistamispuolesta kerrotaan Luukkaan 24:13–31:ssä, ja miten se vaikuttaa?

¹⁹ Edistyminen ymmärtämisessä takaa valveilla pysymisemme. Se vahvistaa ravinnon lailla meitä ja auttaa meitä työskentelemään kovasti. Me olemme eloisia ja terveitä ja osoitamme suurta mielenkiintoa saarnaamistyötä kohtaan. Näiden vasta löydettyjen totuuksien selittäminen toisille virkistää meitä samoin kuin se virkisti veljiä Jeesuksen päivinäkin. Lukekaa Luukkaan 24:13–31 ja pankaa sitten merkille, mitä 32. jae ilmaisee: ”Ja he sanoivat toisillensa: ’Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?’” Erittäin tärkeätä valveilla pysymiselle Jehovan palveluksessa on keskustella siitä vastuusta, mikä meillä on tämän keinon käyttämisestä veljiemme kannustamiseksi elämään. Tällainen kasvu tulee, kun ravitsemme itseämme säännöllisesti voimaa antavalla ruoalla. Muistakaa, että jo tarkastelemamme raamatunpaikka, Heprealaiskirjeen 10:23, 25, mainitsee nimenomaan ”järkähtämättömyyden” ja ”tavan” ”jättää” yhteydenpidon Jehovan kansan kanssa.

20. Miten opetuksemme pannaan koetukselle?

²⁰ Voiman lähde ilmaistaan jälleen 2. Timoteuksen kirjeen 2:1, 2:sessa: ”Vahvistu siis, . . . siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.” Meidän puhumisemme ei merkitse vain jonkin saamista esiin mielestämme, vaan se on enemmän. Me puhumme niin, että kuulija voi kertoa sen taas toisille. Heidän puheensa teho ja voimallisuus heijastaa meidän kypsyyttämme. Mutta kun me näemme heidän ruokkivan lampaita, niin kuin Jehova haluaa tehtävän, niin onnemme lisääntyy, ja me olemme kiitollisia siitä, että hän on opettanut meitä puhumaan niin täsmällisesti.

21. Mihin saakka meidän tulee mennä toisten kannustamisessa, ja mikä auttaa meitä tekemään tämän ratkaisun?

²¹ Miten pitkälle meidän tulee mennä toisten kannustamisessa osallistumaan toimeliaasti Jehovan työhön? Olkaa yhtä huolissanne kuin Paavali neuvoi meitä olemaan: ”Että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil. 2:4, 5) Pitäkää mielessänne se tapa, millä Jehova auttaa luomuksiaan. He luottavat häneen eivätkä pelkää mennä hänen luokseen. Kun rakkaus on vaikuttimenanne, niin te voitte toimia samalla tavalla kuin Paavali: ”Me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa.” (1. Tess. 2:7, 8) Jos te ajaisitte valtatietä autoa ohjaavan veljenne vieressä ja huomaisitte hänen torkkuvan, niin herättäisittekö hänet vai empisittekö peläten loukkaavanne hänen tunteitaan? Me elämme nyt aikoja, mitkä vaativat kaikkia hengenlahjojamme voidaksemme tehdä oikeat ratkaisut Jehovan palveluksessa pysymiseksi.

22, 23. Millaisissa tapauksissa me tuhlaisimme aikaamme yrittäessämme kannustaa palvelukseen?

²² Mutta me saatamme tavata auttamistyössämme henkilöitä, jotka eivät halua enää Jehovan eikä hänen kansansa apua. Heidät on saatettu kuvailla Matteuksen 13:15, 19–22:ssa. He ovat päättäneet vetäytyä pois totuudesta mukavuutensa vuoksi, he valitsevat sen lyhyen elämän, missä ei ole uuden maailman yhteiskunnassa esiintyviä velvollisuuksia.

²³ Meillä on vastuu sen huomaamisesta, autammeko me niitä, joista Paavali on huolissaan Galatalaiskirjeen 6:1, 10:nnessä: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” Muistakaa, että on surullista, kun joku ei voi enää saada apua Jehovan järjestöltä.

24. Minne me käännymme aina apua etsimään? Miksi?

²⁴ Kun olette masentuneita ja teillä on hoidettavana niin monia pulmia, että teistä tuntuu, että te ette voi auttaa veljiänne osallistumaan toisten kannustamiseen elämään, niin rohkaistukaa ja käsittäkää tämä tosiasia: ”Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.” (Ps. 121:2–5) Pysykää siis valveilla! Olkaa eläviä todistajia, jotka kannustavat toisia, innostavat heitä todelliseen elämään ja opettavat heitä katsomaan Jehovaan, sillä hän ei nuku koskaan.