Toivo – kestävyyteen johtava voima
KUINKA arvokasta kestävyys onkaan! Ilman sitä tunnettu violisti ei olisi koskaan tullut kuuluisaksi eikä maineikas sopraanolaulaja olisi kyennyt valloittamaan kuulijakuntaansa. Kestävyys ei ole ainoastaan haluttavaa vaan välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä pitää erikoisesti paikkansa kristitystä, joka on kilpajuoksussa tavoitteenaan ikuinen elämä. ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu”, kehotti kristitty apostoli Paavali. Ilman kestävyyttä ”maaliviivaa” ei saavuteta. – Matt. 24:13; Hepr. 12:1.
Kestävyyden tärkeydestä saattaa herätä joitakin kysymyksiä. Voiko jumalinen ihminen kestää omassa voimassaan? Miksi kristittyjen pitäisi auttaa toisiaan kestämään? Miten he voivat antaa sellaista apua?
’LOHDUTTAVASTI PUHUMISEN’ TARVE
Me elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. (2. Tim. 3:1) Monet seikat tekevät nykyään kestämisen hyvin vaikeaksi kristitylle. Hän voi kestää vain, jos hän noudattaa Raamatun kehotusta ’voimistua edelleen Herrassa ja hänen voimansa väkevyydessä’. Ennen kaikkea jumalisten ihmisten täytyy taistella ”taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia”, Saatanan valvonnassa olevia demoneja, vastaan. (Ef. 6:10, 12) Niiden vaikutus voi tulla niin voimakkaaksi, että kristitty saattaa menettää luottamuksensa Jumalan voimaan ja tulla heikoksi uskossa. Nopea hengellinen apu on silloin välttämätöntä. Mutta mitä voidaan tehdä?
Harkitse, miten eräs kristitty vanhin antoi kerran hengellistä apua. Hän kävi avioparin luona, joka oli ollut hyvin aktiivinen seurakunnassa. Perheessä esiintyneen sairauden ja miehen työpaikalla vallinneen suuren painostuksen vuoksi kumpikin oli melkein luopunut kristillisestä kilpajuoksusta. Mutta vanhin oli iloinen kuullessaan käyntinsä lopussa seuraavat sanat: ”Olen hyvin iloinen, että tulit puhumaan kanssamme. Vaimoni ja minä olemme saaneet uutta voimaa jatkaa Jehovan palvelemista.” Samanlaisen ajatuksen esitti eräs toinen kristitty perhe, jossa paineet ja ongelmat olivat johtaneet hermoromahdukseen ja hengellisyyden suureen laskuun. Mikä sai nämä perheet sanomaan: ’Olemme saaneet uutta voimaa Jehovan palvelemiseen’?
Vierailevat vanhimmat olivat kannustaneet uskonveljiään tarkastelemaan asioita samoin kuin Jehova. Jumala tietää, että hänen kansansa on tehty tomusta ja että painostuksen, sairauden ja muun sellaisen vuoksi kristitty saattaa tuntea masennusta. (Ps. 103:14) Juuri sellaiselta tuntui joistakuista varhaiskristityistä Tessalonikassa. Niinpä apostoli Paavali neuvoi: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille.” – 1. Tess. 5:14.
’Lohduttavasti puhuminen’ merkitsee rauhoittavaa puhumista, ilahduttamista, rohkaisemista ja toisen mielialan kohottamista iloa aikaansaavalla vakuutuksella. Niin, lohduttavasti puhuminen merkitsee kuulijan sydämen vahvistamista, niin että hänen näköpiirinsä laajenee. Aikaisemmin mainitun kahden masentuneen perheen ollessa kysymyksessä oli kuin kirkas auringonpaiste olisi pyyhkäissyt pois aamusumun, joka oli sumentanut heidän hengellisen näkökykynsä. Heidän sydämensä rohkaistui uudistuneesta toivosta. Mikä on tämä toivo?
TOIVO JOKA ’EI JOHDA PETTYMYKSEEN’
”Toivominen” merkitsee haluamista, johon liittyy täyttymyksen odotus. Toivolla on sen tähden ylläpitävä voima, erittäin vaikuttava voima, koska se valmistautuu sen täyttymykseen. Tietysti ihminen voisi helposti vaalia väärää toivoa, sellaista jolla ei ole todellista perustusta. Valaisemme asiaa: Ihmiskunta on vuosituhansia toivonut saavansa täydellisen ihmishallituksen. Mutta tämä odotus ei ole täyttynyt, koska ihmiskunta on epätäydellinen, syntinen, itsekäs ja kuoleman alainen. – Room. 5:12; 7:14.
Luotettava toivo täytyy perustaa Jumalaan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Alkulähteeseen. (Ilm. 4:11) Aito toivo perustuu tosiaan Jumalan pettämättömään tarkoitukseen ihmiskunnan suhteen, ja sen tähden tämä toivo ’ei johda pettymykseen’. (Room. 5:5) Esimerkiksi profeetta Jesaja mainitsi, että Jumala loi maapallon ihmisten asuttavaksi. (Jes. 45:18) Tämä on Jumalan tarkoitus, ja se tulee täyttymään. Jumala tulee raivaamaan tien paratiisin ennallistamiseksi tänne maan päälle. (Luuk. 23:43) Tämä ennallistaminen tapahtuu Jumalan valtakunnan välityksellä, joka valtakunta oli Jeesuksen saarnaamisen teema ja jota hallitusta hän opetti seuraajiaan rukoilemaan. – Matt. 4:17; 6:10.
Se, mitä tämä Jumalan valtakunta saa aikaan, käy melkein yli ymmärryksen. Se ennallistaa täydellisen terveyden ja ikuisen elämän. Niin, kuolemaakaan ei ole enää, ja se merkitsee, että syntikin poistetaan, koska kuolema on synnin seuraus. (Room. 6:23; Ilm. 21:4) Poissa ovat myös synnin vahingolliset vaikutukset, jotka ovat syösseet ihmisen fyysiseen ja henkiseen ahdinkoon. Mikä huojennus! Tämä toivo ei johda pettymykseen, koska se perustuu Jumalan lupaukseen, ja hän ei voi valehdella. (Tiit. 1:1, 2) Miksi sitten jotkut kristityt tulevat niin masentuneiksi, ettei tulevaisuus näytä tarjoavan mitään toivoa?
TOIVOA TÄYTYY PITÄÄ YLLÄ JA VAHVISTAA
Toivon menetyksen alku saattaa olla tuskin huomattavissa. Ehkä toivon täyttyminen näyttää pitkittyvän, ja se tekee sydämen sairaaksi. (Sananl. 13:12) Tai olosuhteet jonkun elämässä voivat saada hänet keskittämään huomionsa itseensä eikä suhteeseensa Jumalaan. Ihminen voi masentua sairauden, huonon kohtelun tai vain kielteisten ajatusten vuoksi. Ehkä hän alkaa jossakin määrin kadehtia toisten aineellista tai hengellistä menestystä. Kun tällaiset seikat vähitellen valtaavat hänet, hän voi lakata heittämästä taakkojaan Jehovalle. (Ps. 55:23) Pian kristitty ryhtyy ajattelemaan kielteisesti, niin että Valtakunnan toivon todellisuus himmenee hänen sydämessään ja mielessään. Niin, toivo voidaan menettää, ja jos niin käy, yksilöt eivät enää kestä elämän kilpajuoksussa.
Toivo on luonteeltaan sellaista, että se voi helposti hävitä, ellei sitä pidetä jatkuvasti mielen silmien edessä. Sen tähden meidän täytyy taistella ankarasti pitääksemme toivomme lujana. Tämä johtuu siitä, että me toivomme sellaista, mikä on näkymätöntä. (Vrt. Room. 8:24, 25.) Mutta tämä ei merkitse, että toivo on välttämättä heikko.
Toivolla on niin suuri voima, että sitä verrataan ankkuriin, joka voi pitää laivan niin lujasti paikallaan, että se selviytyy hirvittävästä myrskystä. Toivoa sanotaan todellisuudessa ”sielun ankkuriksi”. (Hepr. 6:19) Kun Paavali kirjoitti nämä sanat, hän käsitteli Jumalan lupausta Aabrahamin siunaamisesta. Tämä lupaus on perusta Jumalan valtakuntaan kohdistuvalle toivolle, sillä Jehova vakuutti tuolle uskolliselle patriarkalle: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 22:18) Jehova lisäsi vannomansa valan tähän lupaukseen, niin että ”me, jotka olemme paenneet turvaan, saisimme kahden muuttumattoman asian välityksellä, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, voimakasta rohkaisua tarttuaksemme eteemme asetettuun toivoon”. (Hepr. 6:18) Tämän Jumalan valalla vahvistaman lupauksen mielessä pitäminen vahvistaa kristityn toivoa ja tekee siitä todella ”sielun ankkurin”. Se vakiinnuttaa, tekee lujaksi ja antaa voimaa kestää.
Toivomme vahvistuu päivä päivältä, kun kerromme omaamastamme toivosta. Mitä enemmän puhumme siitä, sitä arvokkaampana pidämme sitä ja sitä voimakkaammaksi se tulee. Se on verrattavissa siihen, miten suulemilaisen tytön rakastamastaan paimenpojasta esittämät ajatukset epäilemättä vahvistivat hänen rakkauttaan paimenpoikaa kohtaan. (Kork. v. 5:10–16) Sellaisesta rakkaudesta voitiin sanoa: ”Sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.” – Kork. v. 8:6, 7.
Sama pitää paikkansa kristillisen toivon lämpimistä ilmaisuista. Sen tähden Paavali kehotti heprealaisia veljeään ’pitämään kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta’. (Hepr. 10:23) Tällainen toivon julkinen julistaminen, siitä puhuminen, vahvistaa toivoamme ja tekee sen meille hyvin todelliseksi. Kun se on elävänä ja todellisena mielessä, se takoo ketjun, jossa toivo pysyy sielun lujana ankkurina.
MYÖNTEINEN LÄHESTYMISTAPA
Toivon elvyttämiseen tarvitaan myönteistä apua. Koska aikaisemmin mainitut vierailevat vanhimmat tiesivät, että toivo on kestävyyteen johtava voima, he käänsivät masentuneitten perheenjäsenten huomion pois heistä itsestään ja puhuivat Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Toivo on luonteeltaan hengellistä. Sen tähden mieli ja sydän täytyy täyttää Jumalan sanan hengellisillä asioilla, Jumalan varmoilla lupauksilla ja Jeesuksen sanoilla. Voimakas viestintäyhteys Jehova Jumalaan täytyy palauttaa ennalleen, ja tämä johtaa varmasti iloon. Eikö apostoli Paavali osoita, että se on rukouksen myönteinen seuraus? Hän sanoi: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” – Fil. 4:6, 7.
Jotta me kestäisimme ahdistuksen alaisina, meidän täytyy ’iloita toivossa’ ja ’olla hellittämättömiä rukouksessa’. (Room. 12:12) Ja me olemme onnellisia koettelemuksissakin, jos ymmärrämme, että Jehova Jumala ei yritä moittia eikä ’unohda meidän työtämme ja sitä rakkautta, jota osoitamme hänen nimeään kohtaan’. – Hepr. 6:10.
Toivoa antavia ovat myös Paavalin sanat: ”Haluamme, että kukin teistä osoittaa samaa uutteruutta säilyttääkseen toivon täyden varmuuden loppuun saakka, jottette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä.” (Hepr. 6:11, 12) Auttakoon tämä vahvistava vakuutus, että Jumala on puolellamme, meitä tekemään Valtakunnan toivosta kestävyyteen johtavan voimamme.