jälleen Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja käy heidän kokouksissaan. Hän oli viimeksi kosketuksissa heidän kanssaan 55 vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin hän tutki erään Jehovan todistajan kanssa kaksi vuotta ja jäi sitten pois. Nyt hän palaa Jehovan luo.

Jos sinusta tuntuu, että olet harhautunut pois Jehovasta, niin ole varma, että hän haluaa sinun palaavan, ja niin haluavat veljesikin. Jehovaa ei ole vaikea löytää, sillä ”kuitenkaan [hän] ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” (Apt. 17:27) Rukoile häntä nöyrästi tänään anoen, että hän antaisi anteeksi menneet syntisi ja hairahduksesi. Avaa sydämesi hänelle ja pyydä häntä auttamaan sinua taakkasi kantamisessa. (1. Piet. 5:7) Ano häntä hartaasti antamaan sinulle auliisti pyhää henkeään, jotta voisit tästä lähtien tehdä hänen tahtonsa. (1. Joh. 5:14) Toimi sitten! Älä viivyttele! Älä lykkää sitä tuonnemmaksi! Aika kuluu nopeasti loppuun. Palaa Jehovan ja hänen kansansa yhteyteen! Niin, palaa Jehovan luo nyt, kun vielä on aikaa!

Päätä nyt ketä haluat palvella

 1. Millainen tilanne vallitsee nykyään kiistakysymyksiin suhtautumisessa?

ME ELÄMME aikaa, jolloin ihmiset tulevat yhä määrätietoisemmiksi suhtautumisessaan kiistakysymyksiin. Kiistakysymykset esitetään yhä selvemmin, ja ihmiset ilmaisevat nopeammin mielipiteensä, usein väkivaltaisestikin, tukiessaan asiaansa. Painostusta harjoitetaan toisten saamiseksi tai pakottamiseksi ilmaisemaan asenteensa.

 2. Mikä erikoinen vastuu on annettu niille, jotka uskovat Jumalaan, ja miten useimmat kirkkojen jäsenet suhtautuvat tähän kristikunnassa?

² Tällainen tilanne on havaittavissa erityisesti palvonnan alalla. Kysymys tulee aina vaativammaksi. Ihmiset olivat ennen haluttomia uhmaamaan Jumalaa tai uskontoa, mutta nyt he ovat rohkeita ateististen ja kehitysteorioittensa julistamisessa. Tämä asettaa erityisen vastuun niille, jotka uskovat Jumalaan. Mutta nimenomaan kristikunnan kirkoissa on useita, joitten asenne on horjuva, selkärangaton tai välinpitämätön. Heidän uskonsa on itse asiassa kuollut.

 3. Miksei kukaan vanhurskautta rakastava voi enää jäädä maailmallisiin uskontojärjestöihin?

³ Jos ihmisen sydämessä on lainkaan vanhurskaudenrakkautta, niin ottaen huomioon nykyään vallitsevan asiaintilan hän ei voi jäädä jatkuvasti kristikunnan kirkkoihin eikä mihinkään ei-kristillisiin uskontojärjestöihin. Miksi ei? Koska niiden johtajat selittävät, että ”Jumala on kuollut”, he hyväksyvät homoseksualismin, vapaan rakkauden, laittomuuden ja arvovallan halveksunnan. Jos joku väittää olevansa Jumalan palvelija eikä lähde pois tällaisista menettelyistä ja järjestöistä, jotka suvaitsevat niitä ja hyväksyvätkin ne, eikä vastusta niitä avoimesti, niin hän ei ole lainkaan Jumalan palvelija. Hän voi yhtä hyvin mennä kokonaan sen joukon mukana, joka on Jumalaa vastaan, sillä hän kuolee sen kanssa pian, kun elävä Jumala ja Kaikkeuden Suvereeni ilmaisee väkivaltaisesti kantansa asiassa.

 4. Mikä on ollut seuraus niille, jotka eivät halua palvella Jumalaa?

⁴ Jumala sallii asiain kehittyä siihen pisteeseen, missä ne, jotka eivät palvele häntä, turmeltuvat kokonaan eivätkä ansaitse mitään muuta kuin tuhon. Jumala sanoo, että he ”ovat ajatuksiltansa turhistuneet”, saastaisuuteen antautuneet, ”häpäisemään itse omat ruumiinsa”. He ”ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, . . . Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin . . . [He ovat] harjoittaneet . . . riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.” He korjaavat todella inhottavien sairauksien, henkisen romahduksen ja väkivallan satoa ja jättävät vain teloituksensa Jumalan käsiin, joka puhdistaa maan heistä. – Room. 1:18–32.

”PROFETOIMISTA ÄLKÄÄ HALVEKSUKO”

 5. Miksi kristityksi tunnustautuva, joka menee tämän maailman mukana, on kaksin verroin moitittava?

⁵ Se, joka väittää olevansa kristitty, kaikkivaltiaan Jumalan antautunut palvelija, ja joka sitten menee maailman ja sen turmeltuneen, jumalattoman menon mukana, ei ainoastaan osallistu sen turmelukseen vaan myös suhtautuu profetoimiseen halveksien ja lisää siten syntivelkaansa. (1. Tess. 5:20) Hän jättää huomioon ottamatta kaikki sanat, jotka Jumala on antanut profeettojensa ja puhemiestensä suun lausuttaviksi. Tällainen kristityksi tunnustautuva on saanut nämä sanat Jumalalta, jota hän väittää palvelevansa; hänellä on Raamattu, mutta hän hylkää sen ihmisten ajatusten hyväksi, jotka miellyttävät hänen itsekkäitä halujaan.