Kuinka voimakas hyvä uutinen on?
KAIKISTA vuosisatojen mittaan julkaistuista sanomista Pyhässä Raamatussa esitetyllä ”hyvällä uutisella” on ollut voimakkain hyvä vaikutus. Raamattu sanoo sitä ”valtakunnan hyväksi uutiseksi”, ”Jeesusta Kristusta koskevaksi hyväksi uutiseksi”, ”Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyväksi uutiseksi”, ”Jumalan hyväksi uutiseksi”, ”rauhan hyväksi uutiseksi” ja ”ikuiseksi hyväksi uutiseksi”. (Matt. 4:23; Mark. 1:1; Apt. 20:24; Room. 15:16; Ef. 6:15; Ilm. 14:6) Tämä ”hyvä uutinen” on pääasiassa sanoma siitä, että pelastus eli ikuinen elämä on mahdollinen aidon uskon perusteella Jeesuksen Kristuksen uhrin sovittavaan hyötyyn ja että Kristuksen johdossa oleva Jumalan valtakunta saattaa kaiken maan päällä olevan täyteen sopusointuun pyhien taivaitten kanssa. (Apt. 4:12; Room. 1:16; Ef. 1:7–14) Miksi tällä sanomalla on voimakas vaikutus niihin, jotka hyväksyvät sen?
Ajattele, millaisessa tilanteessa monet yksilöt ovat, kun ”hyvä uutinen” tavoittaa heidät. Ennen tämän sanoman kuulemista joku on voinut tuntea jonkinlaista tyhjyyttä elämässään. Henkilökohtaisten ongelmien takia ja siksi, että hän on nähnyt vääryyttä ja sortoa, hän on mahdollisesti sisimmässään huutanut vapautusta tällaisesta ahdingosta. Joku ehkä tuntee pettymystä, koska ei kykene olemaan sellainen ihminen kuin hän haluaisi olla. Kun hänelle sitten esitetään ”hyvä uutinen”, hän saa tietää perussyyn ahdinkoonsa, nimittäin sen, että hän on syntinen niin kuin kaikki muutkin ihmissuvun jäsenet. Sen tähden hän ei pysty elämään niin, ettei tuottaisi pettymystä itselleen ja toisille, olkoonpa hän kuinka vilpitön tahansa. Hän ei voi koskaan osoittautua vanhurskaaksi Jumalan edessä pitämällä kiinni jostakin tietystä lakikokoelmasta. Mutta ”hyvä uutinen” tekee selväksi sen, miten hän voi nauttia puhtaasta omastatunnosta Jumalan ja ihmisten edessä odotteenaan ikuinen elämä. Se auttaa häntä myös ymmärtämään, kuinka Jumalan valtakunta tekee lopun kaikesta ahdingosta. Dan. 2:44.
JUMALAN HYVÄKSYMYKSEN SAAMINEN
Ihmiseltä ei vaadita mitään vaikeaa, jotta hän saisi hyväksytyn aseman Jumalan edessä. Korkein on omasta aloitteestaan tehnyt järjestelyn, jonka avulla synnit voidaan antaa anteeksi.
Arvostaaksemme syntiemme anteeksi antamiseksi tehtyä järjestelyä meidän tarvitsee ymmärtää, miksi me olemme syntisiä. Raamattu ilmoittaa, että yhteinen esi-isämme, ensimmäinen ihminen Aadam, valitsi tahallaan synnin tekemisen Jumalaa vastaan. Se vieroitti hänet hänen taivaallisesta Isästään ja saattoi kaikki Aadamista polveutuvat samaan vieraantumisen tilaan. Syntisenä Aadam voi siittää ainoastaan kuoleman alaisia syntisiä lapsia. Raamattu sanoo: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) ”Synnin maksama palkka on kuolema.” – Room. 6:23.
Tällä tavalla Jumalan sana tekee selväksi, että kuolema on rangaistus, jonka jumalallinen oikeus vaatii silloin, kun tehdään syntiä. Jotta siis ihminen saisi ikuisen elämän, hänet täytyy vapauttaa synnin aiheuttamasta rangaistuksesta. Koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, kukaan ihminen ei voi vapauttaa ketään muuta synnintekijää oikeuden vaatimasta rangaistuksesta. Ihmisen täydellinen avuttomuus synnin rangaistuksen välttämisessä esitetään seuraavissa psalmistan sanoissa:
”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.” – Ps. 49:8–10.
Tarvittiin apua ihmiskunnan ulkopuolelta. Ja suuressa armossaan Jehova Jumala antoi tarvittavaa apua. Hänen rakkain Poikansa, esikoinen, oli tässä asiassa täydessä yhteistoiminnassa Isänsä kanssa. Selittäessään, mitä tapahtui kristitty apostoli Paavali kirjoitti filippiläisille:
”Säilyttäkää itsellänne tämä mielen asenne, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” – Fil. 2:5–8.
Koska Jumalan Poika pyhän hengen vaikutuksesta tehtiin ihmeen kautta lihaksi neitsyt Marian kohdussa, hän syntyi synnittömänä. Sen tähden hän voi ottaa kannettavakseen rangaistuksen, jota oikeus vaati synnintekijöille. Kuollessaan uhrina vuoden 33 niisanin 14. päivänä hän täytti Jesajan 53:5:n profetian, jossa sanotaan: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”
Luojamme vaatii meitä hyväksymään uskossa sen tosiseikan, että hänen Poikansa on ottanut kannettavakseen koko synnin aiheuttaman rangaistuksen ja että tämä kuolleista herätetty Poika on ”sekä Herra että Kristus”, luvattu messiaaninen Kuningas. (Apt. 2:36) Raamattu selittää: ”Me näemme vähän enkeleitä alhaisemmaksi tehdyn Jeesuksen kruunattuna kirkkaudella ja kunnialla kuoleman kärsimisen vuoksi, että hän Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta.” – Hepr. 2:9.
TOIMINTAAN KANNUSTAVA USKO
Uskomme Kristuksen uhrin sovittavaan hyötyyn tekee meille mahdolliseksi Jumalalta tulevan ikuisen elämän ilmaisen lahjan saamisen. Tämä usko saattaa ihmisen pyhän hengen vaikutuksen alaiseksi. Kun tämä henki vaikuttaa hänessä, hänen elämässään tulevat näkyviin aidon uskon hedelmät. Hänen rakkautensa Jehova Jumalaa, Jeesusta Kristusta ja lähimmäisiä kohtaan kasvaa. Hän ryhtyy toimintaan.
Tätä valaisee hyvin se, mitä tapahtui eräille tessalonikalaisille ensimmäisellä vuosisadalla. Apostoli Paavali kirjoitti heille seuraavasti:
”Se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin, niin kuin tiedätte millaisia miehiä meistä tuli teille teidän takianne, ja teistä tuli meidän ja Herran jäljittelijöitä, koskapa otitte sanan vastaan suuressa ahdistuksessa pyhän hengen ilolla, niin että teistä tuli esimerkki kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville. Tosiasia on, että Jehovan sana ei ole kaikunut teidän luotanne ainoastaan Makedoniaan ja Akhaiaan, vaan teidän uskonne Jumalaan on levinnyt joka paikkaan, niin ettei meidän tarvitse sanoa mitään. Sillä he itse kertovat jatkuvasti, millä tavalla me ensin tulimme teidän keskuuteenne ja kuinka te käännyitte epäjumalistanne Jumalan puoleen palvelemaan elävän ja tosi Jumalan orjina ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, nimittäin Jeesusta, joka vapauttaa meidät tulevasta vihasta.” – 1. Tess. 1:5–10.
Huomaa, ettei ”hyvän uutisen” julistaminen Tessalonikassa ollut vain puhumista, josta ei ollut mitään seurauksia. Sanomalla oli sitä vastoin voimakas vaikutus niihin, jotka omaksuivat sen, sillä se sai heidät hylkäämään epäjumalanpalveluksen ja tulemaan tosi Jumalan, Jehovan, palvelijoiksi. Jumalan pyhän hengen vaikutus tuli ilmeiseksi näiden uskovien elämässä, kun he heijastivat hengen aikaansaamaa iloa. Heidän luja vakaumuksensa näkyi siinä, ettei vaino estänyt heitä toimimasta ”hyvän uutisen” mukaan ja pitämästä sitä ”Jumalan sanana”. (1. Tess. 2:13) Uskon ja rakkauden kannustamina ja täysin vakuuttuneina siitä, että ikuiset siunaukset olisivat saatavissa aikana, jolloin Jumalan viha ilmenee kaikkia niitä vastaan, jotka hylkäävät ”hyvän uutisen”, tessalonikalaiset julistivat totuutta, jonka he olivat omaksuneet. Tessalonikassa oleva seurakunta tuli niin toimeliaaksi, että uutiset heidän kääntymyksestään ja vakaumuksestaan levisivät Makedonian muihinkin osiin ja jopa osiin Akhaiaa. Niinpä kun sitten Paavali ja hänen toverinsa veivät ”hyvää uutista” näiden alueitten ihmisille, Tessalonikan kristittyjen usko oli jo tunnettua.
HYVILLÄ ESIMERKEILLÄ OLI VAIKUTUKSENSA
Osaksi tessalonikalaisten into johtui siitä, että he näkivät apostoli Paavalin ja hänen työtovereittensa hyvän esimerkin. Paavalin ja hänen työtovereittensa elämä oli todistus siitä, että heillä oli Jumalan henki. Paavalia ja Silasta oli kohdeltu julkeasti Filippissä, ennen kuin he tulivat Tessalonikaan. Heidän oikeuksiaan Rooman kansalaisina oli poljettu. Heidät oli ilman oikeudenkäyntiä piesty, vangittu ja pantu jalkapuuhun. Jumala oli puuttunut tapahtumien kulkuun ja saanut aikaan heidän vapautumisensa, mikä oli johtanut vanginvartijan ja hänen huonekuntansa kääntymykseen. – Apt. 16:22–33.
Paavalin ja Silaan epämiellyttävä kokemus Filippissä ei laimentanut heidän intoaan. Täynnä sellaista rohkeutta, jota vain Jumala voi antaa henkensä välityksellä, he tulivat Tessalonikaan. Paavali karttoi saarnaamisessaan kaikkea vilppiä ja teeskentelyä. Hän teki työtä omilla käsillään hankkiakseen elämän välttämättömyydet ja uppoutui sitten täysin totuuden opettamiseen tessalonikalaisille. Jokaiselle vilpittömälle tarkkailijalle oli päivänselvää, ettei niin uskollinen, vanhurskas, moitteeton ja uhrautuva mies voinut mitenkään olla vääryyden lähde. Hän oli selvästi pyhän hengen ohjauksen alainen ja oli Herran Jeesuksen Kristuksen uskollinen jäljittelijä. – 1. Tess. 2:5–12.
Niinpä ”hyvä uutinen” sekä Paavalin antama esimerkki siitä, miten hyvä vaikutus Jumalan sanomalla on yksilöihin, auttoivat tessalonikalaisia jäljittelemään Jeesusta Kristusta. He alkoivat vaeltaa Jumalan hyväksymällä tavalla eivätkä pidättyneet julistamasta ”hyvää uutista” joka tilanteessa. Koska he asuivat satamakaupungissa, he tapasivat monia kauppiaita ja matkustajia, jotka voivat kertoa laajalti toisille tessalonikalaisten innosta.
ONKO ”HYVÄ UUTINEN” VAIKUTTANUT SINUUN?
Uskotko sinä Kristuksen uhrin sovittavaan hyötyyn, niin kuin tessalonikalaiset uskoivat? Jos uskot, niin havainnoitsijoiden pitäisi kyetä näkemään, että sinä annat Jumalan hengen vaikuttaa elämässäsi. Kun näin on, niin ajan mittaan on havaittavissa, että mukaudut yhä täydemmin Herran Jeesuksen Kristuksen esimerkkiin ja opetukseen.
Kun arvostat syvästi sitä rakkautta, jota sinua kohtaan on henkilökohtaisesti osoitettu, niin ponnistelet välttääksesi syntiä. Kuinka epäjohdonmukaista olisikaan, jos joku väittäisi uskovansa Kristuksen veren puhdistavaan voimaan ja sitten tahallisesti lähtisi synnin tielle! Se olisi verrattavissa sellaisen ihmisen menettelyyn, joka kiittää jotakuta vaatteittensa pesemisestä ja sitten pantuaan nuo puhtaat vaatteet ylleen tahallaan alkaa kieriskellä lähimmässä kuralätäkössä. (Vrt. 2. Piet. 2:22.) Kukaan arvostusta ilmaiseva ihminen ei tietenkään menettelisi siten. Samoin ei kukaan, jolla on aito usko siihen, mitä Jumala on tehnyt Jeesuksen Kristuksen välityksellä, voi tulla synnin harjoittajaksi. – 1. Joh. 3:4–6.
Lisäksi usko siihen, että Jumala antaa ikuisen elämän, saa meidät puhumaan. Sen tähden Jehovan todistajat käyvät nykyään ”koko asutussa maassa” ihmisten kodeissa viemässä heille Valtakunnan sanomaa. (Matt. 24:14) Ja varmasti me jokainen haluamme, että sukulaisemme ja tuttavamme ja kaikki, joihin voimme olla henkilökohtaisesti kosketuksissa, myös kuulevat ”hyvän uutisen” ja toimivat sen edellyttämällä tavalla. Vain siten, että he ottavat vastaan ”hyvän uutisen”, he voivat paeta Jumalan vihaa, jota hän tulee ilmaisemaan jumalatonta ihmiskuntaa vastaan, ja vain sillä tavalla he tulevat näkemään ajan, jolloin Kristuksen johdossa oleva Jumalan valtakunta muuttaa tämän maapallon paikaksi, jossa ei ole kipua, sairautta eikä kuolemaa. – 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:4, 5.
Yli 1 900 vuoden kuluminen ei ole heikentänyt ”hyvän uutisen” voimaa. Se saa edelleen tuhannet ihmiset mukautumaan Jumalan hengen vaikutukseen ja tuottamaan sen hedelmiä, ennen kaikkea rakkautta. Tämän hengen kannustamina tosi kristityt eivät voi lakata puhumasta toisille suurenmoisimmasta nykyään olemassa olevasta sanomasta. Pitääkö se paikkansa myös sinusta? Se tulee pitämään, jos sinulla on aito usko ”hyvään uutiseen”.