Yksinhuoltajan osasta selviytyminen nykymaailmassa

”Nainen, joka on todella leski ja jäänyt puutteenalaiseksi, on pannut toivonsa Jumalaan ja esittää lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää.” – 1. Tim. 5:5.

1–3. a) Mitä eräs leski kirjoitti? b) Onko yksinhuoltajaperheitten määrä lisääntynyt, ja mitä ongelmia sellaiset perheet muun muassa kohtaavat?

”OLEN 28-vuotias leski, ja minulla on kaksi lasta. Olen hyvin masentunut, sillä en halua kasvattaa lapsiani ilman isää. Minusta tuntuu, ettei kukaan edes välitä minusta. Lapseni näkevät minun itkevän usein, ja se koskee heihin. Tiedän, etten voi jatkaa tällaisin tuntein, mutta mitä minun pitäisi tehdä?” Tämä kirje sisältää monia ongelmia kohtaavien yksinhuoltajien yleisen vetoomuksen.

² Eri puolilta maailmaa saadut tiedot osoittavat yksinhuoltajaperheiden määrän lisääntyneen nopeasti. Yhdysvalloissa niiden määrä on kymmenen vuoden aikana melkein kaksinkertaistunut ja Kanadassa enemmän kuin kaksinkertaistunut. Australiassa ja Isossa-Britanniassa niitä on noin kymmenesosa kaikista perheistä ja Suomessa noin 15 prosenttia perheistä. Arvioidaan, että kaksi jokaisesta viidestä nykyisin Yhdysvalloissa elävästä lapsesta viettää jonkin aikaa elämästään yksinhuoltajaperheessä.

³ Tähän lisäykseen on monta syytä. Sodat ja auto-onnettomuudet ovat riistäneet monista kodeista isän. Perhe-elämän rappeutuessa hylkäämiset, avioerot ja asumuserot ovat tulleet yleisiksi. Jotkut aviottomat äidit ovat mieluummin kasvattaneet lapsen kuin hakeneet abortin tai luovuttaneet lapsensa adoptoitavaksi. Yksinhuoltajan täytyy selvitä monista ongelmista. Yksinäisyys, lastenkasvatus, toimeentulon hankkiminen, sukupuoliset halut ja taloudenhoito ovat muutamia niistä.

KRISTILLISYYS AVUKSI

 4. Mitkä ensimmäisen vuosisadan olosuhteet aikaansaivat paljon yksinhuoltajaperheitä?

⁴ Ensimmäisellä vuosisadalla kristillisyyden lapsuusaikana sodan, sairauden ja moraalisen turmeluksen huonot vaikutukset aikaansaivat samoin lukemattomia leskiä ja isättömiä lapsia. Avioero tai hylkääminen oli usein melkein sääntönä. Pienet lapset jäivät tavallisesti äidille, jonka oli nyt kasvatettava heidät yksin. Rooman valtakunnan alainen maailma oli sydämetön yhteiskunta, joka halveksi heikkoja. Siksi leskiä kohdeltiin huonosti. Jotkut turvautuivat jopa prostituutioon elatuksensa hankkimiseksi.

 5. Millä kahdella tavalla kristillisyys auttoi?

⁵ Kristillisyys sai aikaan todellisen muutoksen. Se osoitti myötätuntoa vähemmän onnekkaita kohtaan. Mutta se meni pitemmällekin, sen opetuksista yksinhuoltajat saivat moraalista voimaa vapautua senaikaisista paheista. Kristillisyys ei tuottanut häpeämättömiä naisia, vaan naisia jotka olivat itsensä hillitseviä ja siveitä ja jotka rakastivat perhettään. Ei-kristitytkin huomasivat tämän eron, sillä yksi heistä huudahti: ”Millaisia naisia kristityillä onkaan!”

 6. Mitkä kristilliset periaatteet voivat auttaa yksinhuoltajia samoin kuin kaikkia kristittyjä selviytymään nykyajan paineista?

⁶ Mitkä kristilliset periaatteet olivat avuksi? Esittäessään leskiä koskevia neuvoja apostoli Paavali sanoi, että esimerkillinen leski ”on pannut toivonsa Jumalaan ja esittää lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää”. Hän ilmaisi, että vähintään 60-vuotias leski voitaisiin panna avustusluetteloon, jos hän muun muassa ”on ahkerasti harrastanut kaikkea hyvää työtä”. (1. Tim. 5:5, 9, 10) Tässä ilmenee ainakin kolme periaatetta: 1) luota Jumalaan nyt ja elä hänen lupaamansa ikuisen elämän toivossa; 2) säilytä läheinen henkilökohtainen suhde Jumalaan; 3) pysy hyödyllisessä työssä. Tulemme näkemään, miten näiden kolmen periaatteen soveltaminen todella auttaa paitsi yksinhuoltajaa myös kaikkia kristittyjä selviytymään nykyajan paineista.

YKSINÄISYYDESTÄ SELVIYTYMINEN

 7. a) Miksi yksinäisyys on erikoisen vaikeaa joillekuille yksinhuoltajille? b) Miten 1. Timoteuksen kirjeen 5:10:ssä esitetty periaate auttaa?

⁷ Muuan yksinhuoltaja huokaisi: ”Kun tulen kotiin ja näen nuo neljä seinää ja varsinkin sen jälkeen kun lapset ovat vuoteessa, yksinäisyydentunne valtaa minut.” Niin, yksinäisyys on usein suurin yksinhuoltajan kohtaama ongelma. Vaikkakin läheisempi ystävyys lapsiin auttaa, monet kaipaavat aikuisten toveruutta. ”Kaiken hyvän työn” jatkuva harrastaminen on hyväksi koettu apu. Ensimmäisen vuosisadan kristityt lesket ’huolehtivat vieraista, pesivät pyhien jalkoja [henkilökohtaisilla palvelusteoilla] ja avustivat ahdistuksessa olevia’. (1. Tim. 5:10) Pantuaan tämän merkille eräs 68-vuotias nykyajan kristitty leski ryhtyi käymään toisten lähistöllä asuvien leskien luona ja lepokodeissa aina kun hän tunsi itsensä yksinäiseksi. Hän sanoi: ”Huomaan, että kun teen tällaisia käyntejä, huolehdin taloustyöstäni ja hengellisyydestäni, niin minulla ei ole aikaa olla yksinäinen.”

 8. a) Miksi Valtakunnan saarnaaminen auttaa meitä taistelussa yksinäisyyttä ja masennusta vastaan? b) Tepsiikö se todella?

⁸ Valtakunnan saarnaaminen on ”hyvää työtä”, jota Jeesus käski tehdä, työtä joka voi lievittää yksinäisyyttä ja masennusta. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Erästä yksinäistä ja masentunutta yksinhuoltajaa, joka oli lakannut tekemästä tätä työtä, hänen ystävänsä kannustivat aloittamaan uudelleen todistamisen talosta taloon. Niin hän tekikin. Ensimmäisellä ovella erittäin vaikeavammainen, mutta poikkeuksellisen iloinen nainen kutsui hänet sisään. Kuinka hän voi olla niin onnellinen? ”Koska minulla on elämä. Olen elossa”, kuului hänen iloinen vastauksensa. Tämä muodostui käännekohdaksi todistajalle, joka ajatteli: ”Minulla on hyvä terveys, seurakunnan rakkaus, kaksi hyvää lasta ja ennen kaikkea Jehova. Miksi minun pitäisi olla onneton?” Toisten auttaminen hengellisesti voi estää meitä tulemasta itsekeskeisiksi ja joutumasta itsesäälin valtaan. Toisten opettaminen pitää oman toivomme elävänä ja vereksenä; siten me jatkuvasti ’panemme toivomme Jumalaan’. – 1. Tim. 5:5.

 9. Poistuuko yksinäisyys aina ahkeran työn mukana? Mikä myös auttaa?

⁹ Mutta eräs leskimies sanoi realistisesti: ”Yksinäisyys ei haihdu pelkästään kovan työn ohessa. Sen kanssa on usein elettävä. Se täytyy vain kestää Jehovan avulla ja häneltä tulevassa voimassa.” Sellainen voima saadaan, kun ’esitetään lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää’. (1. Tim. 5:5) Toimintojemme esittäminen yksityiskohtaisesti rukouksessa pitkin päivää ja sen tietäminen, että Jehova aina kuulee ja että hän on kiinnostunut elämämme yksityiskohdista, on todella lohduttavaa. Sydämemme vuodattaminen hänelle ”yötä päivää” auttaa – varsinkin yöllä, jolloin, kuten monet sanovat, yksinäisyyden ongelma voi tulla vakavaksi.

SUKUPUOLISTEN HALUJEN VOITTAMINEN

10. a) Milloin sukupuoliset halut voivat muodostua vakavaksi ongelmaksi? b) Millä tavalla joku ’tavoittelee aistillista tyydytystä’, ja mihin se voi johtaa?

¹⁰ Monet yksinhuoltajat kaipaavat kovasti avioliiton lämmintä toveruutta ja aviovuoteen sukupuolisuhteita. Sellaiset tunteet itsessään eivät ole varmaankaan vääriä. Uudelleen avioitumisen halu on luonnollinen. Ongelma syntyy silloin, kun henkilö päättää tyydyttää nämä ”sukupuoliset intohimonsa” kustannuksista välittämättä. Niin tapahtui apostoli Paavalin päivinä. Jotkut nuoremmat lesket antoivat ’sukupuolisten intohimojensa tulla heidän ja Kristuksen väliin’. (1. Tim. 5:11, 12) Se oli vakavaa, koska sellainen ihminen todellisuudessa sanoi: ’Minun sukupuoliset tarpeeni ovat aivan liian suuria. Minun on tehtävä jotakin suodakseni ruumiilleni huojennusta!’ Tällaiset ruumiilliset eli aistilliset halut tulivat vähitellen elämän pääasiaksi, jopa tärkeämmiksi kuin hengelliset edut. Tällaiset halut voisivat kehittyä niin voimakkaiksi, että ihminen ’tavoittelee aistillista tyydytystä’ ja tulee siten ”kuolleeksi, vaikka elääkin”. (1. Tim. 5:6) Sellaisen ihmisen kiinnostus hengellisiin asioihin kuolisi. Samoin voi käydä kenelle tahansa kristitylle (miehelle tai naiselle) nykyään. Ihminen voi tehdä ’hengellisen itsemurhan’ jättämällä huomioon ottamatta Raamatun asettamat moraalimittapuut siksi, että hän on niin uppoutunut ”sukupuolisten intohimojen” tyydyttämiseen.

11. Miten ihminen voi ’kuolettaa sukupuolisen himonsa’?

¹¹ Sen tähden Raamattu kehottaa: ’Kuolettakaa ruumiinjäsenenne sukupuoliseen himoon katsoen.’ (Kol. 3:5) Mutta miten? Varjelemalla mieltäsi ja sydäntäsi. Jos yrittäisit noudattaa ruokavaliota ja hillitä ruokahaluasi, niin lukisitko lehtiä, joissa on kuvia herkullisista ruoista, tai katselisitko televisiosta ruoanlaittoa käsitteleviä ohjelmia? Seurustelisitko sellaisten ihmisten kanssa, jotka alituisesti puhuisivat ruoasta? Tuskinpa! Samoin on ”sukupuolisen himon” laita. Eräs leski sanoi suoraan: ”Me elämme maailmassa, joka ei hetkeksikään lakkaa puhumasta seksistä. Olen siksi jokseenkin tarkka sen suhteen, mitä valitsen ajanvietteekseni ja keiden parissa olen. Sokeritautinen ei varmaankaan haluaisi painaa nenäänsä makeiskaupan ikkunaa vasten.”

12, 13. a) Mitä tarvitaan henkilökohtaisen suhteen kehittämiseen Jehovaan? b) Miksi ”nöyrät pyynnöt” ovat niin tärkeitä, ja miten ihminen voi toimia niiden mukaisesti?

¹² Jotta ihminen voisi voittaa tällaiset halut päivästä toiseen, hänen täytyy kehittää läheinen henkilökohtainen suhde Jumalaan. Henkilökohtaisen tutkimisen ja miettimisen lisäksi se vaatii ”nöyrien pyyntöjen” esittämistä lakkaamatta. (1. Tim. 5:5) Paavali ei ainoastaan mainitse rukouksia yleensä vaan puhuu ”nöyristä pyynnöistä”. Ne ovat kipeän tarpeen ilmaisevia Jumalalle esitettäviä anomuksia. Ne ovat hartaita rukouksia, niin, avunpyyntö, joka ehkä esitetään ”voimakkain huudoin ja kyynelin”. – Hepr. 5:7.

¹³ Rukoiletko yhtä hartaasti itsehillintää ja voimaa? Esitätkö rukouksiasi lakkaamatta? Rukoiletko juuri sillä hetkellä, kun sellaiset halut tulevat voimakkaiksi? Esitätkö asiasi yksityiskohtaisen selvästi ehkäpä paljastaen Isällemme asioita, joita et uskoisi kenellekään toiselle ihmiselle? Toimitko myös rukoustesi mukaisesti? Eräs kristitty nainen sanoi: ”Älä pyydä Jehovalta apua voittaaksesi sukupuoliset halusi, jos kerran alituisesti ajattelet sukupuoliasioita. Tiettyinä aikoina kuukaudesta sukupuoliset halusi voivat tosin tulla hyvin suuriksi. Anna silloin mielellesi ajateltavaa tekemällä jotakin muuta. Mene käymään jonkun luona. Mene kävelylle tai tee mitä tahansa, joka auttaa sinua vaihtamaan aihetta. Pysy siihen aikaan kuukaudesta mahdollisimman ahkerana.” Eräs toinen henkilö, joka myös ymmärsi, miten arvokasta oli harrastaa ahkerasti ”kaikkea hyvää työtä”, oli samaa mieltä ja sanoi: ”Pese ikkunasi. Kuuraa lattiasi. Ryhdy rivakasti siivoamaan. Minä olen tehnyt siten. Se tepsii!” Kun toteat Jehovan auttavan sinua tässä ongelmassa – ei suorittamalla ihmettä, vaan ainakin antamalla sinulle voimaa voittaa se kunakin päivänä – niin vetäydyt lähemmäksi häntä.

14. a) Mitä voi tapahtua, jos henkilöllä ei ole läheistä suhdetta Jehovaan? b) Mitä yksinhuoltajat voivat tehdä odottaessaan kristityn puolison saamista?

¹⁴ Ellei henkilöllä ole tällaista kallisarvoista, läheistä suhdetta Jehovaan, niin hän voisi ryhtyä etsimään aviopuolisoa kustannuksista välittämättä, kenties jopa seurustelemaan maailmallisten ihmisten kanssa. (Ps. 25:14) Eräs siten menetellyt myönsi: ”Todellinen ongelma oli siinä, etten ollut lähellä Jehovaa. Avioitumisen mahdollisuus kuulosti niin hyvältä. Unohdin ne moraalimittapuut, jotka minulle oli opetettu. Eräänä päivänä totesin, että mies oli vain kiinnostunut itsestään eikä avioliitosta. Sitten jouduin kantamaan syyllistä omaatuntoa.” Naimattomuus voi tosin olla kovaa, mutta eräs avioeron saanut kristitty nainen varoitti: ”On yksi paljon pahempi tilanne kuin naimattomuus. Se on naimisissa oleminen väärän henkilön kanssa!” Aina on olemassa mahdollisuus löytää puoliso uskollisten kristittyjen joukosta, joku ”Herrassa”. (1. Kor. 7:39) Jotkut ovat odottaneet monta vuotta sellaista puolisoa. He eivät ole sinä aikana katkeroituneet eivätkä olosuhteittensa johdosta lannistuneet. He ovat viisaasti käyttäneet ajan sellaisten ominaisuuksien kehittämiseen, jotka tekisivät heistä parempia aviopuolisoita. Eräs yksinhuoltaja sanoikin: ”Kysyn itseltäni: ’Olenko sellainen hengellinen nainen, jonka joku haluaisi valita?’ Jos olen onneton naimattomana, niin todennäköisesti joku saisi minusta onnettoman aviopuolison.”

TALOUDENHOITO JA LASTENKASVATUS

15. a) Mitä jotkut yksinhuoltajat ovat tehneet menestyksellisen taloudenhoidon hyväksi? b) Onko sinulla mitään lisäehdotuksia?

¹⁵ Monet yksinhuoltajat ovat jäljitelleet Sananlaskujen 31. luvussa kuvailtua kelpo vaimoa, vaikka se onkin rasittava tehtävä. Vaikka hän oli aviovaimo, talouden hoidon yleisvalvonta oli hänen huostassaan. Hän säästi rahaa tekemällä edullisia ostoksia, valmistamalla itse vaatteita ynnä muuta suoraan raaka-aineista ja olemalla tuhlaamatta elintarvikkeita, sillä hän valmisti kullekin ”heidän osansa”. (Jakeet 13–15, 19) Hän aloitti päivän aikaisin ja teki työtä myöhään. (Jakeet 15, 18) Hän valmisti tavaroita ja myi niitä. (Jae 24) Hän käytti omia ”kämmeniään” askareitten suorittamiseen. (Jakeet 17, 19) Oppiakseen käyttämään omia käsiään taitavasti, jotkut yksinhuoltajat ovat nykyään lukeneet tee-se-itse-kirjoja ja kysyneet neuvoa ammattilaisilta. (Kun he ovat selittäneet asemansa, niin he ovat usein saaneet ilmaiseksi ohjeita asiantuntijoilta.) Toiset ovat kertoneet tarpeistaan muille Jehovan todistajille, jotka ovat osanneet jotakin, ja kun on ollut mahdollista, nämä ovat ystävällisesti auttaneet heitä. Kaikki tällainen tekee elämisen halvemmaksi.

16. Miksi on tärkeää luottaa Jumalaan, ja kenen esimerkki valaisee tämän tarpeellisuutta?

¹⁶ Mutta huolimatta siitä, mitä kaikkea leski voi tehdä, hänen täytyy luottaa Jumalaan päivittäisen toimeentulon saamiseksi aikojen tullessa ankeammiksi. Hyvä esimerkki sellaisesta joka ”pani toivonsa Jumalaan”, oli yksinhuoltaja joka asui Sarpatin kaupungissa Jumalan profeetan Elian aikana. Jehovan ohjauksesta Elia pyysi häneltä hänen viimeistä ruokapalaansa ja lupasi hänelle, että Jumala pitäisi hänestä huolen. Mitä sinä olisit tehnyt? Hänellä oli ruokatarvikkeita riittävästi vain yhtä ateriaa varten. Ainakin tämän yhden aterian saamiseen hän voi luottaa. Uskonsa vuoksi hän kuitenkin luovutti sen, mikä oli varmaa, ja pani luottamuksensa epävarmaan. Profeetan välityksellä annettu Jumalan sana toteutui. Hän ja hänen poikansa eivät jääneet koskaan ilman ruokaa. Samoin nykyään yksinhuoltajien niin kuin kaikkien kristittyjen täytyy panna luottamuksensa Jumalaan etsimällä hänen valtakuntaansa ensin ja mukautumalla hänen vanhurskaisiin mittapuihinsa. Silloin he saavat nähdä, että hän huolehtii heistä. – 1. Kun. 17:8–16; Luuk. 4:25, 26; Matt. 6:31–33.

17. Mitä yksinhuoltajat eivät saa koskaan unohtaa, jos he haluavat onnistua lastensa kasvattamisessa, ja miksi?

¹⁷ Lapsille sekä ”äitinä” että ”isänä” olemisen vaikea tehtävä ja heidän kasvattamisensa oikein voidaan suorittaa menestyksellisesti vain silloin, kun yksinhuoltaja ei unohda, minkä pitäisi olla tärkeintä kodissa. Pane merkille Raamatun vastaus:

”Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.” (Sananl. 15:16, 17)

Aterian todellinen arvo ei ole siinä mitä on pöydällä, vaan siinä mitä on yhdessä syövien sydämessä. Rakkaus ja terve Jumalan pelko ovat todella merkityksellisiä.

18. a) Mitä jotkut yksinhuoltajat ovat tehneet saadakseen rahaa ja voidakseen silti käyttää aikaa lapsistaan huolehtimiseen? b) Mitä muuta mielestäsi voitaisiin tehdä?

¹⁸ Jotta yksinhuoltajilla olisi aikaa auttaa lapsiaan kehittämään kunnioittavaa pelkoa Jumalaa kohtaan ja jotta heillä silti olisi tarpeeksi rahaa, jotkut ovat usein lastensa avulla myyneet kotitekoisia tuotteita tai harjoittaneet jotakin palveluelinkeinoa kotona.a Toiset ovat käyttäneet hyväkseen yhteiskunnalta saatavaa avustusta, johon heillä on laillinen ja moraalinen oikeus. Monet ovat alentaneet elintasoaan tullakseen toimeen osa-aikatyöllä, kuten eräs kristitty nainen jolla on neljä lasta. Hän sanoi: ”Halusin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon. Oli tarpeeksi huono asia, ettei heillä ollut isää, saati sitten että he olisivat jääneet vielä ilman äitiäkin.” Kaikki eivät ehkä tietenkään kykene löytämään sellaista sopivaa työtä. Mutta uskoutumalla lapsilleen ja selittämällä, miksi ansiotyö on välttämätöntä, ja käyttämällä mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan tällaiset vanhemmat voivat ylläpitää lämmintä, rakkaudellista ilmapiiriä kodissa.

19. a) Mitä ’lastensa rakastaminen’ merkitsee vanhemmille? b) Miksi se ei ole aina helppoa yksinhuoltajalle?

¹⁹ ’Lastensa rakastaminen’, johon sisältyy tarvittavan kurin antaminen, on erittäin tärkeätä. (Tiit. 2:4; Sananl. 13:24) Se ehkäisee lapsia, jotka jo ovat menettäneet toisen vanhemmistaan, tuntemasta oloaan turvattomaksi. Koska jotkut naiset pyrkivät olemaan hyvin herkkätunteisia, kurittaminen saattaa vaatia heiltä tosi ponnistelua. Mutta muista, että kuri johon saattaa liittyä rangaistuskin, osoittaa lapselle, että rakastat häntä niin paljon ettet halua hänen joutuvan vaikeuksiin.

20. a) Mitä jotkut ovat tehneet säilyttääkseen läheisen suhteen lapsiinsa? b) Mikä kahtalainen siunaus saadaan lasten lähellä pysymisestä ja heidän oikeasta kasvattamisestaan?

²⁰ Yksinhuoltajat, jotka ovat säilyttäneet läheisen suhteen lapsiinsa, ehdottavat:

”Järjestä nimenomainen aika lasten kanssa olemista varten äläkä anna minkään tulla sen tielle. Taloustyötä on aina; lapsia ei tule olemaan aina. Keskity vahvistamaan lapsia hengellisesti.” ”Minun täytyi lieventää antamaani kuria ymmärtämyksellä, koska äidin menetys aiheutti heille järkytyksen. Puhun heidän kanssaan joka tilanteessa, olipa mikä aika päivästä tai yöstä tahansa. Meillä on ’kodikkaita hetkiä’, kun valmistamme päivällistä. Silloin he todella uskoutuvat minulle.”

Sellainen rakkaus näkyy. Lapset voivat huomata ja tuntea sen. Vaikka kaikki tällainen ponnistelu lasten kasvattamiseksi onkin vaativaa, isä tai äiti saa suurenmoisen tyydytyksen nähdessään heidän kasvavan vastuuntuntoisiksi Jehovan ylistäjiksi. Sellainen toiminta on myös moraalinen suoja yksinhuoltajalle. – 1. Tim. 2:15.

LOPULLINEN RATKAISU – UUSI JÄRJESTYS

21. a) Ovatko yksinhuoltajan ongelmat helposti ratkaistavissa? b) Mitä uskollinen vaellus tuottaa?

²¹ ”Osallistun saarnaamistyöhön melkein joka päivä. Tutkin ja rukoilen alituisesti”, sanoi eräs leski, joka tunnusti: ”Silti itken itseni uneen joka ilta.” Niin, ongelmat, joista yksinhuoltajan täytyy selviytyä, ovat vaikeita ratkaistaviksi. Usein on kysymys jokapäiväisestä taistelusta. Kuitenkin jokainen päivä, jona kristitty ilmaisee kärsivällisyyttä, on uusi isku Saatanan kasvoille, joka väitti että ihmiset lakkaisivat palvelemasta Jumalaa, kun olosuhteet tulisivat vaikeiksi. (Job 1:9–11; Sananl. 27:11) Ymmärrä, ettei kenelläkään ole täydellistä osaa elämässä nykyään. ”Koko veljesseurassa” esiintyy kärsimyksiä. (1. Piet. 5:9) Jonkun toisen ongelmat saattavat olla erilaisia kuin sinun, mutta ne ovat yhtä vaikeita hänelle. Riippumatta siitä millaisia ongelmia sinulla on, tilanne voisi olla pahempikin. Yritä siksi ajatella elämäsi myönteisiä puolia mahdollisimman paljon.

22. a) Mihin meidän tulisi pitää katseemme kohdistettuna ja miksi? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa käsitellään?

²² Meidän täytyy pitää ennen kaikkea katseemme kohdistettuna sen tulevan järjestyksen elävään toivoon, joka tuottaa täydellisen tyydytyksen. Apostoli Paavali sanookin: ”Me emme pidä katsettamme näkyväisissä [ahdistuksissa, jotka voivat hämmentää ja lannistaa meidät], vaan näkymättömissä [ikuisen elämän toivossa]. Sillä näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia.” Niin, nykyisen turhauttavan järjestelmän paineet tulevat lopulta päättymään. Aivan lähellä olevan uuden järjestyksen siunaukset ovat loputtomia. Jos pidät katseesi kohdistettuna näihin seikkoihin, niin et ”lannistu”. (2. Kor. 4:8, 9, 16–18) Mutta mitä toiset voivat tehdä yksinhuoltajien auttamiseksi? Sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 16]

Yksinhuoltajat voivat valmentaa lapsiaan auttamaan taloustöistä huolehtimisessa

[Kuva s. 17]

’Järjestä nimenomainen aika lasten kanssa olemista vasten . . . puhu heidän kanssaan joka tilanteessa’