Miten ja miksi se on saarnattava nyt

 1. Olemmeko täyttäneet saarnaamisvelvollisuutemme, jos levitämme ainoastaan Raamattuja? Miksi?

MITEN tätä ”sanaa” on saarnattava? Levittämällä sitä Raamattujen muotoon painettuna? Osaksi sitenkin, koska se antaa meille sopivan perusteen saarnaamiskäskyn suorittamiselle. Emmehän me voi syrjäyttää kirjoitettua tai painettua Sanaa enempää kuin Jeesuskaan teki sitä. Hänhän vetosi aina kirjoitettuun Sanaan. Sanottuaan ensin: ”On kirjoitettu” tai: ”Näin on kirjoitettu” hän lainasi Raamatusta. Samoin meidän, jotka tunnemme, mitä siinä on, koska olemme itse lukeneet ja tutkineet tai kuulleet luettavan sitä, täytyy kertoa sen sisällyksestä toisillekin. Sana annettiin kirjoitettavaksi, mutta ei vaikenemaan painetuilla sivuilla, vaan julistettavaksi ja tehtäväksi ymmärrettäväksi kuulijoille. Tällä tavalla saatetaan Jumalan valtakunnan alaisuudessa saavutettavan iankaikkisen elämän toivo ihmisten sydämiin. Apostoli Paavali antaa pontta tälle tosiasialle sanomalla: ”Sen iankaikkisen elämän toivossa, minkä Jumala, joka ei koskaan valehtele, lupasi aikoja sitten ja ilmaisi oikeana aikana sanassaan [miten?] saarnaamisen kautta, mikä on uskottu minulle Jumalan, meidän Pelastajamme, käskyllä.” (Tiit. 1:2, 3, Tark. stand.-käänn.) Tästä syystä Jumala ei ainoastaan varaa kirjoitettua Sanaa lukemista ja tutkimista varten, vaan saattaa myös miehiä ja naisia kosketukseen sen kanssa ja paljastaa heille, mitä siinä on. Kun he sitten ottavat siitä vaarin ja antautuvat hänelle Jeesuksen Kristuksen hyvien palvelusten kautta, niin hän antaa heille henkensä ja lähettää heidät saarnaamaan Sanaansa.

 2. Miksi Jumalan näkyvä järjestö on evankeliumin julistajain järjestö?

² Kristuksen alaisessa Jumalan näkyvässä järjestössä on jokainen uskollinen jäsen hyvien uutisten julistaja. Kunkin lopullinen pelastus riippuu siitä. Onhan kirjoitettu: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi [Herran Jeesuksen] ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan] nimeä, pelastuu’.” (Room. 10:9, 10, 13) Tästä syystä sanoi Psalmi 40:8–11 profeetallisesti Jeesuksesta Kristuksesta: ”Silloin minä sanoin: ’Katso, minä olen tullut; kirjakäärössä on minusta kirjoitettu: Minä teen mielelläni sinun tahtosi, minun Jumalani, ja sinun lakisi on kirjoitettu minun sydämeeni. Minä olen julistanut iloisia viestejä vanhurskaudesta suuressa kokouksessa; katso, minä en sulje huuliani, Jehova, sinä tiedät. Minä en ole kätkenyt sinun vanhurskauttasi sydämeeni, vaan olen julistanut sinun uskollisuuttasi ja pelastustasi; minä en ole salannut sinun laupeuttasi ja totuuttasi suurelta kokoukselta.” (Am. stand.-käänn.) Sitä vanhurskautta, minkä Kristuksen seuraajat saavat uskomalla sydämellään eli mielellään, ei ole lupaa pidättää itsellään. Miten vanhurskaus saavutettiin ja miten toisetkin voivat sen saada, se on julistettava kaikille. Julkinen tunnustus eli julistus täytyy suorittaa todistukseksi Jumalasta ja hänen Kristuksestaan sekä toisten valistukseksi. Tällainen tunnustus koituu pelastukseksi.

 3. Minkä seuran Jehovan todistajat siis muodostavat ja minkä avulla?

³ Kristuksen apostoli sanoikin sen tähden: ”Saarnaa!” Tästä syystä ei Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura ainoastaan paina Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta, vaan se harjaannuttaa ja varustaa myös evankeliumin palvelijoita. Jehovan todistajain maailmanlaajuinen järjestö onkin näin ollen Jumalan Sanan saarnaajien seura, Jumalan Kristuksen kautta virkaan asettamien vihkiytyneitten evankeliuminpalvelijain teokraattinen järjestö.

 4. Millä kahdella yleisellä tavalla täytyy saarnaamisvelvoitus täyttää?

⁴ Apostoli Paavali, joka antoi velvoituksen Timoteukselle, ilmaisi ne kaksi pääpiirrettä, joiden mukaan se piti toteuttaa. Kun hän kirjoitti Timoteukselle, niin tämän nuoren miehen on ymmärretty olleen yksi Efeson kaupungin valvojista Vähässä-Aasiassa. Vuosia tätä ennen kulki apostoli siitä kautta ja kutsui Efeson valvojat koolle ja sanoi heille mm.: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä SEKÄ JULKISESTI ETTÄ HUONE HUONEELTA, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.” Tässä sanotaan, miten se suoritettiin: ”sekä julkisesti että huone huoneelta [talosta taloon]”. – Apt. 20:20, 21, 25.

 5. Miten osoitamme, ettei Jesajan 42:1, 2 ole julkista saarnaamista vastaan?

⁵ Paavali seurasi näissä kahdessa toimintatavassa suurta Esimerkkiämme, kaikkein suurinta Saarnaajaa, Jeesusta Kristusta. Tosiseikat todistavat varmasti hänen julistaneen Valtakunnan sanomaa julkisesti. Jesajan 42:1, 2:sen ennustus mainitsee tosin Jehova Jumalan sanovan Jeesuksesta Kristuksesta: ”Minä olen lahjoittanut hänelle henkeni, . . . Hän ei ole äänekäs eikä meluisa, hän ei huuda julkisuudessa.” (Moffatt) Mutta Jeesus ei katsonut tämän ennustuksen merkitsevän sitä, että häntä ja hänen seuraajiaan olisi kielletty antamasta todistusta julkisissa paikoissa suurille kuulijakunnille. Apostoli Matteus lainaa Jesajan ennustuksen sanoen: ”Minä vuodatan häneen henkeni, . . . Hän ei riitele eikä nosta hälinää, eikä kukaan kuule hänen ääntään kaduilla.” Mutta Matteus lainaa tämän osoittaakseen, että Jeesus ei tahtonut mainostaa itseään omaksi kunniakseen eikä aiheuttaa julkista kohinaa suurentaakseen omaa nimeään, vetäen päähuomion pois Jehova Jumalasta ja hänen valtakunnastaan. (Matt. 12:15–19, Amer. käänn.; Moffatt; Tark. stand.-käänn.) Kun Johannes Kastaja oli vangittu ja siten estetty puhumasta julkisesti joukoille, niin Jeesus itse ryhtyi pitämään yleisiä esitelmiä. On kirjoitettu: ”Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia.” (Matt. 4:12–17, 23) Hän jatkoi julkista toimintaansa koko maallisen palvelustehtävänsä ajan, ja hänen mukanaan tässä Jumalan valtakunnan suuressa julistustyössä oli hänen kaksitoista apostoliaan ja seitsemänkymmentä muuta evankelistaa. – Luuk. 8:1; 9:1, 2; 10:1.

 6. Missä Jeesus oli halukas pitämään yleisiä esitelmiä ja miksi?

⁶ Jeesus meni oikein tarkoituksellisesti sinne, missä oli kansanjoukkoja. Hän käytti hyväkseen niitä joukkoja, jotka olivat kokoontuneet sinne, missä hän itsekin suoritti Jumalan palvontaa eräissä tapauksissa. Niinpä hän saarnasi juutalaisten synagoogissa ja Jerusalemin temppelissä, mihin hänellä oli oikeus Israelin veroa maksavana kansalaisena. Noihin aikoihin oli hyvin vähän tai ei ollenkaan vuokrattavia kokouspaikkoja niitä varten, jotka halusivat käyttää niitä yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Mutta Jeesus ei tarvinnutkaan sellaisia esitelmien pitoon. Hän ei tarvinnut edes meidän ihania yleisiä puistojamme hyvin hoidettuine ruohomattoineen ja soittolavoineen tai paviljonkeineen, suostuakseen pitämään ulkoilmaesitelmän. Hän käytti luontoa juuri sellaisena kuin se oli. Hän oli halukas pitämään esitelmiä kaupunkien ulkopuolella käyttäen vuorenrinteitä puhujanlavana tai kalastusveneen kantta vähän matkan päässä meren rannalla olevasta kansanjoukosta. Hän käytti omaa kannettavaa äänilaitettaan, ihmisäänen verratonta mekanismia, ja mukautui yleisönsä olinpaikan akustisiin ominaisuuksiin. Johannes Kastajakin saarnasi ihmispaljouksille villissä autiomaassa ja Jordanin virran rantapenkereillä. Jeesus oli samoin halukas julistamaan Jumalan hyviä uutisia autiomaassa, jos siellä oli kuulijoita. Jumalan tosi saarnaajat eivät vaadi kiinteitä saarnastuoleja jossakin rakennuksessa ja maksua. – Matt. 5:1, 2; 13:1, 2; 14:13–15; 11:7–11; Mark. 4:1, 2.

”Huone huoneelta”

 7. Miten Jeesus saarnasi jo aivan alussa? Mitä tämä todistaa?

⁷ Miehet, joilla on arvonimi ”jumaluusopin tohtori” ja joita poliitikot, liikemiehet, lakimiehet ja kansa yleensä pitävät evankeliuminpalvelijoina ja saarnaajina, rajoittuvat puhumaan ”vihityistä” saarnastuoleista. He eivät saarnaa talosta taloon, tuskinpa käyvät omien seurakuntalaistensa eli kirkkonsa jäsenten luona, heidän kodeissaan, opettamassa heitä. He eivät noudata tässä apostoli Paavalin esimerkkiä, hän kun saarnasi ”huone huoneelta” ja sanoi: ”Noudattakaa minun esimerkkiäni tässä, niinkuin minä noudatan Kristuksen esimerkkiä.” (1. Kor. 11:1, Amer. käänn.) Mutta jotta kristitty voisi todistaa olevansa Jumalan hengellä virkaanmäärätty saarnaaja, hänellä ei tarvitse olla arvonimeä eikä määrättyä saarnastuolia eikä monien kuulijain muodostamaa maksavaa seurakuntaa. Hän voi todistaa virkansa saarnaamalla yksilöille ja ovelta ovelle. Jeesus itse saarnasi ensimmäisen kerran Jumalan hengen voitelemana yksityisille ihmisille eräässä kodissa, yksityisasunnossaan, minne hän kutsui kaksi miestä. Kun Johannes Kastaja osoitti, kuka Jeesus oli, niin he seurasivat Jeesusta ja kysyivät: ”Missä sinä majailet?” ”Hän sanoi heille: ’Tulkaa ja katsokaa’. Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, viipyivät hänen tykönään sen päivän. Silloin oli noin kymmenes hetki [klo 16].” Tämä saarnaaminen Jeesuksen majapaikassa oli tuloksellinen, sillä se johti apostolien Andreaksen ja Johanneksen löytämiseen. Andreas kehoitti heti läheistä sukulaistaan, veljeään Simon Pietaria, kotikokoukseen, missä tästä kasvoi apostoli Pietari. – Joh. 1:35–42.

 8. Miten kotikokoukset osoitetaan saarnaamiskeinoksi?

⁸ Jeesus uskoi kotikokousten olevan hyviä todistuksen antamiseksi yhdelle tai useammalle henkilölle. Juutalainen hallitusmies, fariseus Nikodeemus, tuli hänen yksityisasuntoonsa, ja Jeesus antoi hänelle sanoman tehtävänsä mukaisesti. (Joh. 3:1–21) Matteus, joka oli aikaisemmin ollut verojen kerääjä Leevi, uskoi myös kotikokoukset hyviksi. Kohta omaksuttuaan Jeesuksen kehoituksen tulla hänen seuraajakseen Matteus pyysi Jeesusta tulemaan kotiinsa ja kutsui verojen kokoojia ja syntisiä, jollainen hänkin oli, sinne aterialle, jotta Jeesus antaisi heille todistuksen. (Matt. 9:9–13; Mark. 2:14–17; Luuk. 5:27–32) Raamattu kertoo, että Jeesuksella oli viikonpäivinä monta kotikokousta, joissa hän saarnasi. (Mark. 2:1–12; Luuk. 19:5–11) Kristillisyyteen kääntynyt ensimmäinen pakana näki hyväksi avata kotinsa kokouksille, joissa voitiin saarnata Jumalan Sanaa. Kun tätä miestä Korneliusta kehoitettiin haetuttamaan Pietari saarnaamaan, niin hän ei peloissaan salaillut asiaa, jotta kukaan ei olisi saanut tietää hänen kokouksestaan Pietarin kanssa. Ei, vaan hän avasi kotinsa ja kehoitti huonekuntalaisiaan ja sukulaisiaan ja ystäviään kuuntelemaan sanomaa kanssaan. Siksi luemme: ”Ja Kornelius odotti heitä [Pietaria tovereineen] ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä. Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, . . . hän meni sisään ja tapasi monta koolla.” (Apt. 10:24–27) Filemon Kolossasta oli myös eräs, joka piti kotikokoukset hyvinä ja avasi kotinsa Jumalan Sanaa kuunteleville joukoille. Seurauksena tästä oli, että hänen kotiinsa perustettiin seurakunta eli kirkko. Paavali sanoikin kirjoittaessaan hänelle: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, . . . ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.” (Filem. 1, 2) Mikä etu se olikaan! Kuinka se pyhittikään tuon kodin! Miten se todistaakaan kodin oivalliseksi paikallisten ryhmien kokouspaikaksi!

 9. Mikä on vähin määrä ihmisiä, joille voimme saarnata? Miten tämän osoitetaan olevan vaikuttava?

⁹ Jumalalta saatua tehtävää suoritettaessa voidaan siis saarnaaminen toimittaa antamalla todistusta suurelle yleiselle kuulijakunnalle, ovelta ovelle todistamalla, ryhmäkokouksissa kodeissa sekä yksityisille missä hyvänsä ja millaisissa olosuhteissa tahansa. Jeesus ei laiminlyönyt tilaisuuksia todistaa yksityisille ihmisille, eivätkä hänen alttiit seuraajansakaan tee sitä. Kun hän istui väsyneenä ja nälkäisenä kaivolla lähellä Sykaria epäystävällisessä Samariassa ja eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, niin Jeesus näki siinä tilaisuuden saarnata tuolle yksilölle. Tämä johti siihen, että hän sai saarnata ryhmälle, joka kokoontui siihen ja jonka tuo nainen kutsui kuulemaan Jeesusta. (Joh. 4:6–41) Evankelista Filippuskin havaitsi edulliseksi todistaa yksityisille. Onhan hyvin tunnettua, miten hän tervehti ohi meneviä vaunuja, joissa istuva etiopialainen luki ääneen Jesajan ennustusta, ja miten häntä käskettiin nousemaan vaunuihin. ”Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.” Filippus kastoi tuon henkilön ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. (Apt. 8:26–39) Jumalan enkeli johti Filippuksen tuon yksityishenkilön luokse.

”Sopivalla ja sopimattomalla ajalla”

10. Millaisena aikana meidän täytyy saarnata Jeesuksen esimerkin mukaan?

¹⁰ Meidän ei tule aina valita, missä ja milloin saarnaisimme, harkiten vain oman mielipiteemme mukaan, mikä on sopivaa meille. Meidän täytyy tuntea toisinaan epäsuotuisilta näyttävistä tilanteista huolimatta velvollisuutemme ja koettaa suorittaa työtämme. Tällä tavalla me voimme selvitä epäsuotuisaksi muodostuneista tilanteista ja tehdä tyhjäksi sen tarkoituksen, mikä vastustajilla on saattanut olla järjestäessään asiat hankaliksi meille ja työllemme. Apostoli Paavali käski Timoteusta olemaan innokkaasti saarnaamassa sanoen: ”Tee sitä sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” (2. Tim. 4:2, Moffatt) Kun Jeesus istui puolipäivän aikaan väsyneenä ja nälkäisenä kaivolla, niin hänestä olisi voinut näyttää rasittavalta ryhtyä todistamaan tuolle samarialaiselle vedenkantajalle. Mutta jos tilanne olikin sopimaton uupuneelle Jeesukselle, niin se saattoi olla mitä sopivin tälle naiselle. Isänsä tahdon tekeminen antoi Jeesukselle ihmeellisen ylläpitävän voiman, mikä auttoi häntä julistamaan sopimattomallakin ajalla.

11. Miten varhaiskristityt voittivat ”sopimattomat” olosuhteet?

¹¹ Kun Stefanus oli kivitetty kuoliaaksi, niin Saulus Tarsolainen aloitti väkivaltaisen vainoamisensa, ja Jerusalemin seurakunta hajaantui. Useimmat heistä levisivät pitkin Juudeaa ja Samariaa, ja noista vainotuista olisi voinut näyttää ”sopimattomalta” jatkaa todistamista Jehovasta ja hänen Kristuksestaan. Olivatko olosuhteet siis soveliaat sanoman kertomisen lopettamiseksi? Vainoojat ja heidän yllyttäjänsä Saatana Perkele olisivat halunneet sitä tai että asia olisi näyttänyt siltä hajaantuneista kristityistä. Mutta tunsivatko nämä olevansa valtuutettuja ottamaan asiat siltä kannalta ja myöntymään vainoojien aikeisiin? Eivät! Kertomus ilmaisee, miten vastustajain ilkeät aikomukset tehtiin tyhjiksi, sanoen: ”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.” Esimerkiksi evankelista Filippus meni Samariaan. Mitä siitä seurasi? ”Kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” Seurauksena oli laaja todistuksen antaminen, koska hajaantuneet jatkoivat todistamista, vaikka se olikin heille ”sopimatonta” oudoissa seuduissa kaukana heidän kodeistaan. He tekivät sitä niin paljon, että me luemme: ”Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka . . . [saarnaten] sanaa . . . Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.” (Apt. 8:4–12; 11:19–21) Mikä on siis sopimatonta Jumalan palvelijoille fyysillisesti, se voi kääntyä eduksi, kun palvelusta jatketaan uskollisesti.

12. Miten Paavali joutui pidätetyksi, ja luopuiko hän sen vuoksi tehtävästään?

¹² Nykyään on monta, jotka kärsivät ankaraa vainoa, jotka on ajettu maanpakoon ja karkoitettu kodistaan, joita pidetään näännyttävissä työleireissä ja pakotetaan ”maanalaiseen” toimintaan. Aika on heille kovin ”sopimaton”. Eikä siinä kaikki, sillä toiset ovat kytkettyinä kotiinsa sairauden, heikkouden tai muiden rajoitusten takia. Miten nämä voivat voittaa olosuhteensa, mitkä ovat näennäisesti niin ”sopimattomia”? Apostoli osoitti miten. Hän itse oli kerran suljettu koppiin kahdeksi kokonaiseksi vuodeksi ja lisäksi Rooman keisarin asiamiesten silmälläpidon alaisuudessa. Luukas kertoo vanki Paavalista seuraavaa: ”Ja kun tulimme Roomaan, [niin sadanpäämies luovutti vangit vartiopäällikölle, mutta] sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa.” (Apt. 28:16) Miten ”sopimatonta” Paavalille suorittaa apostolinvelvollisuuksiaan! Mutta Paavalipa ei katsonutkaan olevansa erotettu Jumalan palveluksesta ja siten vapautettu apostolintehtävästään ja -velvollisuuksistaan. Hän muisti Jeesuksen sanat, jotka lähetettiin hänelle ihmeen kautta hänen ollessaan Jerusalemissa vankeudessa: ”Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun PITÄÄ todistaman minusta myös Roomassa.” (Apt. 23:11) Hyvä! Paavali oli nyt Roomassa, vaikka hän olikin joutunut sinne ”sopimattomasti” tavallisen mittapuun mukaan. Miten hän aloitti nyt sitten todistuksen antamisen?

13. Miten pitkän ajan perästä ja miten Paavali aloitti saarnaamisen sisälle teljettynä?

¹³ Ei kulunut kuin kolme päivää, ennen kuin Paavali jälleen ’saarnasi sanaa’. Miten? Päästen vapaaksi kotiarestista? Ei! Saiko hän sitten luvan lähteä pidätyksestään ja mennä ulos sotilasvartionsa saattamana? Ei niinkään. Vaan kutsumalla kuulijoita luokseen. Me luemme: ”Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille: ’Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin. . . . Tästä syystä minä nyt olen kutsunut teidät, saadakseni nähdä ja puhutella teitä; sillä Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta.’” Sitten Paavali järjesti kokouksen heidän kanssaan. ”Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän [miten kauan?] aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.” Ensimmäinen kokous oli siis jossain määrin tuloksellinen.

14, 15. Miten kauan hän jatkoi tätä? Myöskin keille? Millaisin tuloksin?

¹⁴ Paavali teki koko ajan, minkä olosuhteet jatkuivat näennäisesti sopimattomina hänelle, sitä, mitä hän myöhemmin käski Timoteustakin tekemään. Sen sijaan että Paavali olisi henkisesti rämettynyt vankeudessaan ja odottaessaan toimettomana tutkimistaan ja vapauttamistaan pidätyksestä, hän kutsui ihmisiä luokseen, jollei hän päässyt heidän luokseen. Hän muutti vankilahuoneensa ja pidätyksensä tehokkaaksi todistamistilaisuudeksi, joten Apostolien teot päättyy seuraavin kiittävin sanoin: ”Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.” (Apt. 28:16–24, 30, 31) Paavalin luona olleen sotilasvartion täytyi kuunnella kaikkia Paavalin vierailleen pitämiä saarnoja.

¹⁵ Kun vartijat vaihtuivat päivällä ja yöllä ja tämän tästä, niin monet heistä kuulivat todistuksen Valtakunnasta. Voimme olla varmoja myös siitä, että Paavali todisti suoraan noille sotilasvartijoillekin, kun hänellä ei ollut ketään toista, jolle olisi puhunut. Niin vaikuttavaa oli tämä puhuminen noille pretoriaanien eli keisarillisen henkivartioston sotilaille, että Paavali saattoi myöhemmin kirjoittaa Filippin seurakunnalle ja sanoa: ”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunut evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.” (Fil. 1:12–14) Jumala siunasi siten Paavalin yrityksen julistaa ”sopimattomalla ajalla”. Hän tekee saman niille, jotka nykyään noudattavat tällä tavalla Paavalin esimerkkiä.

Miksi erityisesti nyt

16. Mitä Timoteuksen tuli Paavalin saarnaamiskehoituksen mukaan aina käyttää hyväkseen?

¹⁶ Paavalin loppu lähestyi noin v. 65 jKr. Jumala antoi hänen onnistua, niin että hän sai toimitetuksi vielä toisen ja viimeisen kirjeensä Timoteukselle Roomassa olleesta vankilastaan. Siinä hän kehoitti Timoteusta ”saarnaamaan sanaa” kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa. Miksi Paavali oli niin halukas saamaan Timoteuksen tekemään näin? Hyvistä syistä, syistä, jotka ovat tulleet pakottavammiksi meille nykyään kuin Timoteukselle tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin. Paavali painotti, että hänen tuli työskennellä palavasti antamatta minkään tilanteen keskeyttää toimintaansa, koska Timoteuksen täytyi käyttää aika ja tilaisuus mahdollisimman hyvin. Mutta mistä syystä piti näin tehdä?

17, 18. Mistä pakottavista syistä Paavali kehoitti häntä saarnaamaan?

¹⁷ Paavali selittää: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:3, 4) Saarnaa siis niin kauan kuin sinulla on vielä kuulijoita, joilla on korvat. Ihmiset antavat ennen pitkää kannatuksensa vain sellaisille opettajille, jotka puhuvat sitä, mitä he haluavat kuulla, ja siten muodostuu vääriä oppeja ja tulee paljon keskenään kilpailevia epäraamatullisia opettajia. Tee kaikki voitavasi NYT auttaaksesi joitakuita voittamaan taipumuksensa kuunnella korvasyyhyynsä filosofiaa ja ihmisten perimätietoja. Varusta ystävät edeltäkäsin noita tulevia vakavia vaaroja vastaan. Paavali näki jo syyhyävien korvien kehittyvän Korinton seurakunnassa. Siksi hän kirjoitti heille: ”Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.” (2. Kor. 11:3, 4) Saarnaa siis sitkeästi ehkäistäksesi vihollisen ponnistelut.

¹⁸ Eikä taistelua tarvitse käydä ainoastaan korvasyyhyn mukaista epätervettä oppia vastaan! Oli varmaa, että vaaralliset ajat olivat tulossa saavuttaakseen huippunsa maailmanlaajuisessa mitassa viimeisinä päivinä. ”Mutta tiedä se”, Paavali sanoo samassa Timoteukselle lähettämässään kirjeessä, ”että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia [vailla luonnollista kiintymystä], epäsopuisia [rauhanrikkojia], panettelijoita [väärinsyyttäjiä], hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä [hyvien halveksijoita], pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. . . . Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” (2. Tim. 3:1–5, 12, 13) Paavalilla oli siis täysi syy kehoittaa Timoteusta: Pysy lujana siinä totuudessa, minkä opit oikeista lähteistä ja teokraattisten kanavien kautta, ja jatka aina ja yksinomaan oikean opin opettamista ja selittämistä.

19. Miksi nämä syyt ovat vielä pakottavampia meille nykyään?

¹⁹ Kaikki tällaiset olosuhteet olivat Timoteuksen aikana edessäpäin. Me emme voi tehdä nyt mitään estääksemme niitä tulemasta. Nehän ovat jo tulleet! Me olemme viimeisten päivien kuolinkamppailussa, ja kaikki ennustetut olosuhteet ovat täyttyneet kristikunnassa. Me tiedämme tästä syystä elävämme viimeisiä päiviä. Sadatmiljoonat ns. kristityt ovat osoittaneet omaavansa syyhyävät korvat ja ovat koonneet itselleen satojatuhansia uskonnollisia opettajia mairittelemaan heitä sillä, mikä soveltuu heidän maailmallisiin haluihinsa. Kun Jehovan todistajat selittävät heille tervettä oppia Pyhistä Kirjoituksista, niin nuo sadatmiljoonat syyhyävät korvat eivät voi yksinkertaisesti kestää sitä. Ne kääntyvät pois Valtakunnan totuudesta ja kallistuvat ihmisten taruihin ja paholaisoppeihin. Sellaisilla ihmisillä on jumalisuuden muoto, mutta siitä puuttuu totuus, eivätkä he osoita tosi jumalisuuden voimaa elämässään. He osoittautuvat tosiaankin vääriksi kaikkien jumalisuuden vaatimusten edessä. Uskonnoitsijoista on tullut niiden halveksijoita, jotka ovat hyviä, ja niin he tulevat suvaitsemattomiksi totuutta kohtaan ja vainoavat Jehovan todistajia. Näin ei tapahdu siksi, että todistajat sekaantuisivat politiikkaan ja edistäisivät jumalatonta poliittista järjestelmää, vaan juuri siksi, että he pyrkivät elämään jumalisesti Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ja pysyttelevät erossa tästä maailmasta, mikä menettely tuomitsee maailmalliset uskonnoitsijat. Kun tämä maailma sotkeutuu yhä suurempiin vaikeuksiin, nousee yhä enemmän uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia selittelijöitä, joiden petokset ovat niin lipeviä, että nuo pettäjät itsekin uskovat niihin. Me elämme viimeisiä päiviä ilman vähintäkään epäilystä. Me olemme tämän maailman ”lopun ajassa”. Koska tästä kaudesta on kulunut jo 35 vuotta ja koska 1950 on alkanut, niin on totisesti myöhempi kuin he ajattelevatkaan! Mikä on siis kaikkein tärkeintä, viisainta ja arvokkainta tehdä nyt?

20, 21. Mitä on siis tehtävä? Miten Paavali todistelee sen?

²⁰ Saarnaa Sanaa! Se on Jumalan Pyhän Sanansa kautta antama käsky. Nykyiset epäterveet opetukset, paholaisopit ja pettäjien petokset johtavat kaikki kristikunnan ja pakanamaailman kansanjoukot pikaiseen Harmagedonissa tapahtuvaan tuhoon. Mutta niiden miljardien korvien joukossa, jotka antavat mielellään tuollaisten seikkojen kutitella itseään, on lukemattomia korvia, jotka kaipaavat kuulla tervettä oppia, tervehdyttävää totuutta, Jumalan puhdasta Sanaa. Tämä Sana yksin kertoo meille Jehova Jumalan nimestä, jota voi huutaa avukseen näinä viimeisinä päivinä tullakseen pelastetuksi ja saadakseen hänen pyhän henkensä. Apostoli Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”On tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, . . . Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Apt. 2:17–21; Jooel 2:32) Kuinka nuo tällaisen korvan omaavat voisivat kuulla, jollemme me, joilla on Jehovan Sana, saarnaisi sitä heille suusanallisesti tai painettujen sivujen välityksellä? Apostoli Paavali itse tekee meille tämän kysymyksen:

²¹ ”Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan] nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avukseen sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’ Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ’Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?’ Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta [saarnaamalla Kristusta].” – Room. 10:13–17.

22. Miksi nyt on aika saarnata, ja minkä tähden meillä on niin suuri vastuu?

²² Koska me olemme siis kasvotusten viimeisten päivien elämää jäytävien olosuhteitten, kansoja sokaisevan sakean pimeyden ja jumalattomien eksyttäjien kanssa, jotka johtavat ihmisiä tuhokuoppaan, niin Jumalalla on täysi syy herättää saarnaajia. Hän on tehnytkin siten herättämällä uskolliset todistajansa, joille hän on antanut henkensä. (Jooel 2:28–32) Perkele ja koko hänen pimeä järjestönsä on päättänyt, että ihmiset eivät saa kuulla eikä ketään saa voittaa Jehova Jumalan ja hänen Kristuksensa puolelle. Jumala on taas päättänyt, että ihmisten on kuultava siitä huolimatta, kuka tahtoo kuulla, kuka ei. Hänen käskynsä kaikuu siis hänen todistajilleen yli tämän maailman väärien johtajien ärjymisen ja pauhaamisen: ”Saarnaa Sanaa.” Meillä on Jumalan ilmoitettu Sana, jonka avulla voimme suorittaa saarnaamisen. Nyt on meidän asiamme totella Jumalan käskyä. Olemmepa jonkin seurakunnan virallisia palvelijoita niinkuin Timoteus tai emme, niin meille on annettu apostolin kautta velvoitus saarnata Jumalan ja Kristuksen edessä. Meihin on vedottu Kristuksen ilmestymisen ja hänen valtakuntansa nimessä, että me suorittaisimme velvoituksemme. Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta on Pyhän Sanan huomattavin oppi, ja tämän Sanan julistaminen merkitsee nyt Valtakunnan julistamista. Kristuksen läsnäolon ilmestyminen kuninkaallisessa taivaan voimassa ihastuttaa nyt meidän uskon ja ymmärryksen silmiämme, sillä Jumalan valtakunta syntyi hänen kauttaan v. 1914 jKr. Tämän pitäisi vedota meihin voimakkaasti.

23. Mitä Jumalan järjestelyä me käytämme hyväksemme? Mikä hyöty siitä on?

²³ Vuosina 1914–1918 oli meillä ne ”suuren ahdistuksen” alkuvaiheet, mitkä kohtasivat Perkeleen maailmanjärjestöä. Me elämme nyt sitä armollista väliaikaa, millä tämän ahdistuksen päivät lyhennetään, ennen kuin tulee lopullinen Harmagedonin ahdistus, yleissota. Valtaistuimelle nousseen Kuninkaan käsky saa nyt ylivoittoisen ponnen: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:7, 8, 14, 21, 22) Tuo loppu merkitsee tuhoa niille, joiden syyhyävät korvat ovat kääntyneet ihmisten keksintöihin, ja niille, jotka eivät ole kuulleet elämänpelastavaa Jumalan Sanaa, joka olisi tehnyt heidät kykeneviksi huutamaan avukseen Jehovan nimeä ja pelastumaan hänen Kristuksensa kautta. Tämä on ratkaiseva hetki miljoonille, joiden tarvitsee kuulla. Sinunkin on tehtävä ratkaiseva päätös. Jos sinulla on Jumalan Sana, jos sinä kuulet sitä, niin sinä et voi syrjäyttää silloin vastuutasi. Sinun täytyy saarnata nyt sitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos teet sen iloisesti ja kiitollisesti totellen, niin se merkitsee sinulle varjelua kaikkea tuhoavan maailmallisen propagandan painostusta vastaan. Kuuliaisuutesi saattaa merkitä myöskin toisten pelastusta, jotka kuulevat sinua, ja, mikä parasta, se merkitsee Jehova Jumalan kunniaansaattamista, hänen, jonka käskyä sinä tottelet. ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” – 1. Tim. 4:16.