2. Osa

Tietokonekauden TV-kirkko Yhdysvalloissa

SAARNAAJALLA ei ole mustia vaatteita. Sen sijaan hän kimaltelee kolmiosaisessa valkoisessa polyesteripuvussaan. Hän ei seiso alttarin ääressä vaan liikuskelee kaarilamppujen valossa kylpevän ”televisiotuomiokirkkonsa” monitasoisella näyttämöllä. Tuntuu siltä, että esityksen varsinainen tähti on peilikirkkaaksi kiillotettu näyttämö, jolla kulissit vaihtuvat alinomaa ja jonka jokaisen askelman ääriviivoja välähtelevät valot myötäilevät.

On aika rukoilla, mutta rukous ei olekaan mikään tavallinen. Saarnaaja pysähtyy pöydän ääreen, joka on täynnä hänen ”rukousavainperheeltään” tulleita kirjeitä, ja laskeutuu toisen polvensa varaan pöydän eteen kädet kunnioittavasti ristittynä. Hänen raikkaan ja puhtaan näköinen kuoronsa ottaa paikkansa ryhmittyen puoliympyrään hänen taakseen. Saarnaajan rukoillessa kuoro hyräilee mukana, ja kukin kuorolainen hyväilee huulillaan mikrofonia yökerhotyyliin.

Rukouksen päätyttyä näkymä muuttuu kuvanauhoitetuksi esitykseksi, jossa mainostetaan saarnaajan ”rukousavainperhettä”. Se on tehty hyvin ammattitaitoisesti. Ilmeisen hartaan ja yksinäisen vanhan naisen nähdään kirjoittavan kirjettä saarnaajalle. Hänen taustalta kuuluva äänensä kertoo, miten hänen yksinäisyytensä ja useimmat hänen muista ongelmistaan ovat hävinneet hänen liityttyään ”rukousavainperheeseen”.

Sen jälkeen kuva palaa saarnaajaan, aivan hänen saarnansa alkuun. Hän ei heiluta Raamattua. Saarna on ”viileä”, mikä televisiokielellä tarkoittaa, että saarnaaja puhuu ikään kuin hän olisi katsojan olohuoneessa. Yhä uudelleen hän korostaa samaa: jos haluat rukouksiisi vastattavan, sinun täytyy liittyä hänen ”rukousavainperheeseensä”. Mihin avain sitten sopii? Hän sanoo ääntään muuttaen innokkaana: ”Rukous on avain, joka avaa taivaan pankin.”

Tällainen on yksi esimerkki huomiota herättävistä ilmiöistä amerikkalaisessa uskonnossa – Electric Church, mikä suomeksi voi tarkoittaa sähköistä, sähköistävää tai elektronista kirkkoa. Nimitämme sitä seuraavassa ”sähkökirkoksi”. Sen vastikään saavuttama taidokkuus ja suosio lähettävät uskonnollisia ja poliittisia järistyksiä läpi Yhdysvaltojen. Sen kirkkaimmat tähdet keräävät enemmän rahaa kuin useimmat suuret amerikkalaiset kirkkokunnat. Keitä he ovat? Mistä he ovat tulleet? Mitä he edustavat?

Sähkökirkko koostuu televisiosaarnaajista, jotka ostavat itselleen lähetysaikaa ja käyttävät sitä saadakseen lahjoituksia, joilla he ostavat lisää lähetysaikaa ja niin edelleen. Useimpia televisioasemia tietenkin arveluttaa myydä aikaa saarnaajalle, joka vain aikoo kerätä rahaa niiden katsojilta, ja siksi saarnaajilla on taitavia keinoja sen vaikutelman välttämiseksi, että he pyytäisivät ohjelmissaan rahaa.

Millaisia jotkin näistä keinoista ovat? He kannustivat katsojiaan tilaamaan ilmaisen rintamerkin tai ”rukousavaimen”, jolloin katsojat pannaan tietokoneen hoitamaan postitusluetteloon, ja sen jälkeen alkaa tehomyynti. Tai he tarjoavat television välityksellä toimivaa ”neuvontapalvelua”, ja niihin, jotka pyytävät apua, otetaan myöhemmin yhteyttä postitse. Tietokonein hoidettu postitus on tehnyt sähkökirkosta hyvin tuottoisan liikeyrityksen. Miten tuottoisan? Seuraavassa tyypillisiä lukuja:

Oral Roberts, entinen helluntaiherätyksen uskollaparantaja, nykyään tyyntynyt metodisti, kerää 60 miljoonaa dollaria vuodessa.

Jerry Falwell, Lynchburgista Virginiasta Yhdysvalloista oleva baptisti, jolla on voimakas poliittinen sanoma, kokoaa yli 50 miljoonaa dollaria vuodessa.

Pat Robertson aloitti ensimmäisen suositun uskonnollisen vieraittenhaastatteluohjelman, ja nykyään hänellä on oma yhtiö, joka lähettää ohjelmaa hänen uudesta 20000000 dollaria maksaneesta päämajastaan käsin. Hänen Christian Broadcasting Network -yhtiönsä keräsi viime vuonna 70 miljoonaa dollaria.

Jim Bakker, entinen Robertsonin toveri, on aloittanut oman illan vieras -sarjansa, ja hänen yhtiönsä bruttotulot ovat 53 miljoonaa dollaria vuodessa.

Rex Humbard upean näyttämön käsittävine ”huomisen tuomiokirkkoineen” kerää noin 25000000 dollaria.

Luetteloa voisi jatkaa. Sähkökirkon huipputähtien kerrotaan voivan käyttää satoja miljoonia dollareita vuodessa lähetysajan ostamiseen. Mistä he saavat tämän rahan?

Useimmat sähkökirkon katsojat eivät ole varakkaita. Nimen sähkökirkon (Electric Church) keksinyt Benjamin L. Armstrong selitti: ”Sähkökirkko-käsitteeseen kuuluu se, että kuulija totutetaan antamaan.” Useimmat sähkösaarnaajien saamista miljoonista dollareista tulevat 25:n tai 50 dollarin erinä. Esimerkiksi Jerry Falwell voi saada joka päivä 10000 kirjettä, joista yli puolet sisältää lahjoituksia.

Eräs vanki Pontiacissa Michiganissa USAasa yllättyi, kun häneltä pyydettiin tietokoneen kirjoittamalla kirjeellä 35 dollaria. Minkä vuoksi? Hän sanoo: ”Painetussa kirjeessä selitettiin, että eräs ystäväni, joka halusi pysyä tuntemattomana, oli . . . pyytänyt. että lähetyksessä rukoiltaisiin minun puolestani . . . Rukous oli esitetty, mutta ystäväni ei ollut ottanut huomioon hänelle sen jälkeen postitettua ’lahjoituskorttia’. Olisinko niin ystävällinen, että lähettäisin šekin?”

Joskus rahaa pyydetään peitetymmin. ”Näin tässä eräänä päivänä televisio-ohjelman, joka tiivisti maksettuja uskonnollisia lähetyksiä kohtaan tuntemani pelot”, sanoi eräs tarkkailija. ”Saarnaaja pani kuvaruutuun kaksi puhelinnumeroa ohjelman aikana. Niiden katsojien numero, jotka halusivat tehdä lahjoituksia, oli kaukopuhelumaksuton, ja niiden numero, jotka halusivat saada neuvoja, ei ollut kaukopuhelumaksuton.”

Mistä jatkuva rahantarve johtuu?

Yksi syy on se, että sähkökirkon syntymiseen on tarvittu ja tarvitaan paljon erittäin kallista teknologiaa. Useimmat uskonnollisten ohjelmien lähettäjät eivät voisi koskaan kilpailla tavanomaisten ohjelmien kanssa Yhdysvaltain suuresta yleisöstä. Kun televisiosta tulee uskonnollista ohjelmaa, useimmat ihmiset vaihtavat kanavaa. Sähkökirkon ongelmana on: miten se voi tavoittaa sen katsojien hartaan vähemmistön, joka haluaa katsoa uskonnollisia ohjelmia?

Vastaus kuuluu: ”Vallankumoukset satelliittiteknologiassa, läpimurrot tietokonesovellutuksissa ja kaapelitelevisiojärjestelmien ja uusien lähetysasemien tulo ovat muuttamassa USA:n maailmankyläksi ja tekemässä taloudelliseksi ohjelmien suuntaamisen suhteellisen suppealle kannattajajoukolle”, osoitti Forbes-aikakauslehti. ”Mitäpä siitä, jos kaikki eivät halua seurata uskonnollista ohjelmaa? . . . Aikakauslehtien tavoin televisio voi nykyään tyydyttää valikoitujen kohderyhmien tarpeita.”

Sen johdosta sähkökirkon talous on erilaisella pohjalla. Katsojat eivät tue näitä ohjelmia epäsuorasti ostamalla esityksessä mainostettuja saippuahiutaleita. Sen sijaan heidän täytyy tukea ohjelmia suoraan lahjoituksillaan. Ja useimmilla sähkökirkon tähdillä tietokoneet hoitavat lahjoitusten hankinnan ja käsittelyn vaatiman mahtavan työn. Tietokone on sähkökirkolle yhtä tärkeä kuin televisioputki.

Jatkuvan rahankeräystarpeen vuoksi sähkösaarnaajat ovat oravanpyörässä. Suuria hankkeita, kuten ”tuomiokirkkoja” tai yliopistoja tai sairaaloita, pannaan alulle, minkä jälkeen uskollisilta katsojilta pyydetään epätoivoisesti lisää rahaa, jotta ”Jumalan työ saataisiin päätökseen”. Eräs pankkiiri sanoikin yhdestä sähkökirkon supertähdestä: ”Jerryn kaltaisten toiminnassa on vain yksi ongelma. Hän ei voi lopettaa rahankeruuta; jos hän lopettaa, kaikki hajoaa.”

Tämä sähkökirkon piirre voi tuoda ajattelevien kristittyjen mieleen Jeesuksen vuorisaarnassa olevat sanat. Jeesus sanoi selvästi: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista tai liittyvä toiseen ja halveksiva toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” – Matt. 6:24.

Koska sähkökirkon saarnaajat tarvitsevat jatkuvasti valtavasti lahjoituksia katsojiltaan, onko luultavaa, että he antautuvat siihen vaaraan, että loukkaavat katsojiaan? Tuskinpa. Ei ole yllättävää, että sähkökirkon teologia on hyvin pelkistettyä ja itsetyytyväisyyttä lisäävää. ”Älä kysy, mitä voit tehdä uskontosi hyväksi; kysy mieluummin, mitä uskontosi voi tehdä sinun hyväksesi”, sanoi Forbes-lehti.

Jotkut sähkökirkon kannattajatkin myöntävät sillä olevan vähän sisältöä. Protestanttinen teologi Carl F. Henry on sanonut: ”Suuri osa televisiouskonnosta on liian kokemuskeskeistä, opillisesti liian ohutta ollakseen sopiva vaihtoehto nykyiselle uskonnolliselle ja moraaliselle hämmennykselle.” Toisin sanoen televisiouskonto ei voi todellisuudessa auttaa sinua elämän ongelmien ratkaisemisessa.

Sen sijaan, kuten teologian professori Harvey Cox Harvardin yliopistosta on todennut, sähkökirkon saarnaajat ”pelkästään säilyttävät ja syventävät materialistisen kulutusyhteiskunnan arvoja. He auttavat ihmisiä omaksumaan joitakin hyvin pinnallisia arvoja, samalla kun he lupaavat helppoa pelastusta mitä kaupallisimmissa puitteissa.”

Miten tällainen sanoma käy yksiin sen Jeesuksen varoituksen kanssa, ettei elämään johtava tie ole helppo vaan vaikea: ”Se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen”? (Matt. 7:14) Kuulostaako tämä siltä, että voisit saada ikuisen elämän vain soittamalla johonkin numeroon?

Ajattele myös Jeesuksen Kristuksen seuraavaa kehotusta: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä [kidutuspaalunsa, UM] ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23, Kirkkoraamattu) Kieltääkö ihminen itsensä ja ottaako hän joka päivä ”ristinsä” television ääressä? Voisiko Jeesus Kristus tosiaan hyväksyä sellaisen uskonnon, joka lupaa ihmiselle helpon pelastuksen – ei kidutuspaalua, ei kieltäymyksiä – kunhan he vain kerran kuussa lähettävät šekin jonkun saarnaajan maailmanlaajuisten televisiolähetysten hyväksi?

Pikemminkin näyttää siltä kuin sähkökirkko olisi nykyajan esimerkki sellaisesta, mistä apostoli Paavali varoitti Timoteusta, kun hän sanoi: ”Sillä on oleva ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin.” – 2. Tim. 4:3, 4.

Miksi ihmiset haluavat antaa miljoonia dollareita sähkökirkon tukemiseksi? Koska heille kerrotaan sellaista, mitä he haluavat kuulla. Heille vakuutetaan Jumalan vastaavan heidän rukouksiinsa. Heidän ei tarvitse kieltää itseään tai ’kantaa ristiä’ tai tehdä sitä työtä, jota Kristus teki, vaan he ovat ”pelastettuja”, ja Jumala rakastaa heitä – niin kauan kuin he lähettävät šekkejä.

Mutta vaikka sähkökirkon teologia onkin epämääräistä ja epätäsmällisiä, sen poliittinen peli on selkeää ja määrätietoista. Sitä tarkastellaankin seuraavassa artikkelissa.

[Huomioteksti s. 5]

SÄHKÖKIRKON teologia on hyvin pelkistettyä ja itsetyytyväisyyttä lisäävää

[Huomioteksti s. 6]

JOTKUT sähkökirkon kannattajatkin myöntävät sillä olevan vähän sisältöä

[Huomioteksti s. 7]

”HE AUTTAVAT ihmisiä omaksumaan joitakin hyvin pinnallisia arvoja, samalla kun he lupaavat helppoa pelastusta mitä kaupallisimmissa puitteissa”