Itsehillintä tärkeätä edistymiselle
”Pyrkikää . . . osoittamaan uskossanne . . . itsenne hillitsemistä.” – 2. Piet. 1:5, 6.
1, 2. a) Millaista valmennusta vaadittiin muinoin Kreikan urheilukilpailijoilta? b) Mitä ominaisuutta tarvitsevat erityisesti sekä urheilijat että kristityt, ja miten Paavali ilmaisee sen?
”HALUATKO saada palkinnon olympiakisoissa? – Harkitse välttämättömiä valmisteluja ja seurauksia: sinun on noudatettava ankaraa elintapaa; syötävä ruokaa, josta et pidä; luovuttava kaikista herkuista; harjoiteltava välttämättöminä ja ennalta määrättyinä aikoina sekä kuumassa että kylmässä; kieltäydyttävä juomasta mitään jäähdyttävää ja nauttimasta viiniä niin kuin ennen; sanalla sanoen sinun täytyy alistua nyrkkeilijän ohjeisiin niin kuin alistuisit lääkärin ohjeisiin ja myöhemmin ryhtyä kilpailuun. Tällöin voi käsivartesi taittua, jalkasi mennä sijoiltaan, sinun on ehkä nieltävä suun täydeltä tomua, saatava paljon lyöntejä ja kaiken tämän jälkeen vielä hävittävä.” Sellainen oli muinaisen kreikkalaisen urheilukilpailijan osa kreikkalaisen filosofin Epiktetoksen mukaan. Heillä ei ollut helppoa. Nuo urheilijat, kuten esimerkiksi juoksijat, ponnistelivat ankarasti saadakseen mainetta ja kuihtuvan seppeleen. Se tehtiin olympiakisoissa villiöljypuun lehvistä; pythoslaisissa kisoissa laakeripuun lehvistä; Isthmoksen kisoissa lähellä Korinttoa se oli havuseppele. Urheilijan elämä oli monin tavoin ankaraa, ja hän tarvitsi muiden ominaisuuksien ohella varmasti itsehillintää – ja kaikki nämä yritykset henkilökohtaisen kunnian ja katoavan seppeleen saavuttamiseksi saattoivat hyvinkin olla turhia!
2 Apostoli Paavali käytti ensimmäisessä korinttolaisille lähettämässään kanonisessa kirjeessä muinaisia kilpailuja kuvauksena ja osoitti kristityn tarvitsevan itsehillintää. Hän vertasi Kristuksen seuraajia kilpajuoksijoihin sanoen: ”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa.” Paavali osoitti ilmeisesti itsehillintää, sillä hän jatkoi: ”He saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1. Kor. 9:24–27) Kristityt ovat tosiaan kuin kilpajuoksijat, ja juoksijan täytyy kurittaa itseään. Hän ei voi olla kohtuuton ja epävakainen tavoissaan ja valmentautumisessaan. Itsehillintä on hänelle elintärkeä menestymiseksi.
3. Miksi kristityt voivat katsoa kohti taivasta itsehillinnän ollessa kysymyksessä?
3 Paavali ja Korinton uskovat, joille hän kirjoitti, niin miehet kuin naisetkin, juoksivat kilvassa, mikä oli paljon tärkeämpi kuin mitkään urheilukilpailut. Onnistuminen ei merkinnyt heille kuihtuvaa seppelettä, vaan ”elämän kruunua”, josta apostoli Johannes kirjoitti myöhemmin, niin kuin hän mainitsee Ilm. 2:10:ssä. Tämän suurenmoisen palkinnon saamiseksi näiden kristittyjen oli noudatettava itsehillintää. Ja kun he tekivät siten, niin he saattoivat kaikki katsoa kohti taivasta. Miksi? Koska Jehova Jumala, joka antaa pyhän henkensä tosi kristityille, varaa ylimmän esimerkin itsehillinnästä toiminnassa. ”Minä olen . . . pidättänyt itseni”, on Jehova selittänyt Jesajan kautta. (Jes. 42:14) Tulee luonnollisesti aika, jolloin Jumala osoittaa olevansa mahtavampi vihollisiaan, mutta hän ei menetä koskaan täydellistä itsehillintäänsä. (Jes. 42:13) Jehovan pääominaisuudet rakkaus, voima, oikeus ja viisaus ovat aina ehdottomasti tasapainossa. (1. Joh. 4:8, 16; Ps. 62:12; 5. Moos. 32:4; Job 12:13) Ihmiset, joiden järki on rajallinen, eivät ehkä aina ymmärrä Jumalan menetelmiä, mutta Jehova on todella itsehillinnän perikuva. – Dan. 4:31, 32; Jes. 55:8, 9.
4. Vertaa ihmisiä, joilla on kristillistä itsehillintää, niihin, joilla ei sitä ole.
4 Mutta miksi itsehillintää painotetaan niin paljon? Ajattelehan: se, jolta tämä ominaisuus puuttuu, saattaa painostuksen alaisuudessa menetellä epäedullisesti, epäluotettavasti. Eikä ihmisillä ole paljon luottamusta sellaisen henkilön antamaan neuvoon, joka menee äärimmäisyyksiin. Sen tähden, kristityt evankeliuminpalvelijat, ”tulkoon teidän lempeytenne [järkevyytenne, Um] kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.” Kristittyä, jonka järkevyys on tunnettu kaikille hänen tutuilleen ja joka elää ”siveästi [tervejärkisesti, Um] ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa”, pidetään kypsänä, luotettavana, ihmisenä, jonka Jumalan varmaan sanaan perustuvat neuvot ovat luottamisen arvoisia. (Fil. 4:5; Tiit. 2:11, 12) Sellaiselle itsensä hillitsevälle henkilölle voidaan uskoa vastuu kristillisessä seurakunnassa. Toisaalta voi riittävän itsehillinnän puute asettaa pulmia ja tehdä välttämättömäksi oikaisun antamisen kohtuuttomalle. Sen tähden on jokaisen kristityn asia kehittää ja osoittaa itsehillintää. Mutta millainen edistyminen on mahdollinen kristityille, joilla on tämä ominaisuus?
EDISTYMINEN MAHDOLLISTA ITSENSÄ HILLITSEVILLE
5. Millaisia henkilöitä Tiituksen piti asettaa virkaan? Mitä ominaisuutta heidän piti erityisesti ilmaista?
5 Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla jätti apostoli Paavali Tiituksen ”Kreettaan sitä varten, että [hän järjestäisi], mitä vielä jäi järjestämättä, ja että [hän asettaisi] . . . joka kaupunkiin vanhimmat”. (Tiit. 1:5) Tarvittiin itsensä hillitseviä miehiä palvelemaan sellaisissa ominaisuuksissa. Paavali kirjoitti: ”Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen.” (Tiit. 1:7, 8) Sellainen mies ei ollut äärimmäisyysihminen. Hän ei ollut itsepäinen. Häntä ei tavattaisi naapurien juopottelurähinöistä. Hän ei ollut tappelija. Hänen itsehillintänsä ilmeni myös siinä, ettei hän ollut ”häpeällisen voiton pyytäjä”. Valvojaksi pätevän miehen, johon uskovat toverit voivat luottaa ja turvata, täytyi olla ”hyvää rakastava”. Hänen piti olla vieraanvarainen ja ”maltillinen”. Hänen piti erityisesti osoittaa itsehillintää. Sen avulla hän voi välttää äkkipikaiset tai epäkristilliset asenteet ja teot.
6. Mikä on lisännyt itsehillinnän omaavien kristittyjen miesten tarvetta, ja mitä kristittyjen miesten tulee sen tähden tehdä?
6 Kreetta oli kuitenkin suhteellisen pieni saari suuressa Välimeressä. Hyvä uutinen ’kantoi hedelmää ja kasvoi kaikessa maailmassa’. Kun sitä ei ollut enää rajoitettu juutalaisiin, se saavutti kansojen ihmisiä, pakanoita, jotka aikaisemmin olivat vieraantuneet Jumalasta. (Kol. 1:5, 6, 21–23) Kun kristityt lähetysevankelistat menivät uudelle alueelle, lisääntyi itsensä hillitsevien kypsien miesten tarve, sillä uusia seurakuntia perustettiin. Ja kuinka paljon suurempi tämä tarve onkaan nykyään! Jumalan perustetun valtakunnan hyvää uutista julistetaan maailmanlaajuisesti. Siksi on sellaisten kristittyjen valvojien ja apulaispalvelijoiden tarve, joilla Jumalan henki ilmenee tasapainoisessa kristillisessä elämässä ja itsehillinnässä, nykyään vielä suurempi. Tämä tarve kasvaa Jehovan maanpäällisen järjestön laajetessa ja kehittyessä edelleen. Ponnistelkoot sen tähden kristityt miehet yhä itsehillinnän ja muiden Jumalan hengen hedelmien kehittämisessä! Edistyminen, johon sisältyy edut palvella valvojina ja apulaispalvelijoina vastamuodostetuissa seurakunnissa, on avoinna kypsille, itsensä hillitseville kristityille miehille.
7. Miksi valvojat ja toiset kristillisen seurakunnan palvelijat tarvitsevat itsehillintää?
7 Kreetassa samoin kuin muuallakin olevan valvojan tulee olla ”itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa”. Miksi? ”Että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet”. (Tiit. 1:8, 9) Hänellä täytyy olla Jumalan sanan täsmällinen tuntemus voidakseen neuvoa opettaen sitä, mikä on terveellistä. Kristityillä on toisinaan vakavia pulmia, ja he huomaavat vaikeaksi harkita näitä hyvin tärkeitä asioita ilman apua. He voivat niin ollen neuvotella jonkun kypsän veljen, esimerkiksi seurakunnan valvojan, kanssa. Jos joku tekee niin, on erittäin tärkeätä, että hän saa Raamattuun perustuvan järkevän neuvon. Siksi valvojat ja muut seurakunnan palvelijat tarvitsevat itsehillintää. He eivät saa olla tunteellisuuden eikä minkään muunkaan hämäävän tunteen horjuttamia, sillä heidän sanansa saattavat hyvin vaikuttaa moneen kallisarvoiseen elämään. Niiden, joilla on vastuu valvonnasta, tulee neuvoa ja apua kysyttäessä harkita Raamatun lakeja ja periaatteita ja osoittaa ne kysyjille, joiden täytyy sitten tehdä omat ratkaisunsa. (Gal. 6:5) Jos siis johonkin asiaan liittyy Raamatun laki tai periaate, valvojan tulee katsoa sitä raamatulliselta näkökannalta. Vaikka tilanne olisi kriitillinen ja paine ankara, valvojien täytyy varoa antamasta selityksiä, jotka ilmaisevat itsehillinnän puutetta.
8. Miten tulee menetellä tehtäessä henkilökohtainen ratkaisu tai juhlallinen sopimus?
8 Kristitty ei näe aina tarpeelliseksi keskustella jostain pulmasta seurakunnan valvojan kanssa. Se voidaan usein ratkaista yksityisesti kääntymällä henkilökohtaisesti suoraan Raamatun puoleen ja rukoilemalla Jehovaa. Mutta jos sinulla on vakava pulma ja sinun täytyy tehdä ratkaisu, niin muista itsehillintä. Vastusta kaikkea taipumusta kiihkeyteen ja itsevarmuuteen. Olkoonpa ratkaisu kuinka painava tai olosuhteet miten vaikeat tahansa, säilytä itsehillintäsi! Ajattele, ennen kuin toimit tai puhut, sillä ”ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa”. (Sananl. 20:25) Harkitse ja rukoile ennen kuin teet johtopäätöksen tai juhlallisen lupauksen. (Saarn. 5:1–4) Älä nojaa omaan ymmärrykseesi. Palauta mieleesi Jehovan sanassaan antamat muistutukset ja toimi niiden mukaan. Muista: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.” – Ps. 19:8; Sananl. 3:1–6.
SEURAKUNNAN TUOMIOVALTAINEN KOMITEA
9. Mitä tulee valvojan ja seurakunnan tuomiovaltaisen komitean varoa yrittäessään palauttaa ennalleen jonkun hairahtuneen?
9 Pulmat kristillisessä seurakunnassa saattavat tietysti vaihdella huomattavasti. Vaikka valvojaa ei sen tähden suoranaisesti etsittäisikään toisinaan avuksi, hän voi yrittää palauttaa entiselleen henkilön, joka on jollain tavalla hairahtunut. Seurakunnan tuomiovaltaista komiteaakin voidaan tarvita käsittelemään asiaa. Apostoli Paavali käski Tiitusta määräämään tehtäviin miehiä, jotka kykenivät ”kumoamaan vastaansanojain väitteet”. (Tiit. 1:9) Sitä ei voi tehdä kukaan häilyvä, epävarma mies, jolta puuttuu itsehillintää. Valvoja ja koko seurakunnan tuomiovaltainen komitea tarvitsee siis tätä luotettavaa ominaisuutta. Paavali sanoi galatalaisille: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.” (Gal. 6:1, 2) Mitään tunteellista kiihkeää tuomitsemista, mitään hillitsemättömiä, ajattelemattomia huomautuksia ei tule esiintyä. Hengellisten eli niiden, joilla on hengelliset edellytykset, ei tule antaa myöten epätäydellisille inhimillisille taipumuksille hillittömiin sanoihin ja tekoihin. Sellainen myöntyminen olisi vain todellisen hengellisen avunannon tiellä.
10. a) Mitä tehdäkseen komitea tarvitsee itsehillintää? b) Mitkä askeleet tulee komitean ottaa, 1) jollei ilmene törkeän väärinteon katumista 2) kun sitä ilmenee?
10 Seurakunnan tuomiovaltainen komitea tarvitsee epäilemättä itsehillintää toimiakseen periaatteellisesti eikä tunteellisesti. Jos antautuneet kristityt ovat tehneet syntiä mutta ilmaisevat tosi katumusta väärinteon johdosta, mikä vaatii kuritoimenpiteitä, niin sellaista katumusta ei pidä jättää huomioon ottamatta. Mutta tunteellisuuden ei tule sallia kumota Raamatun periaatteita, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kristillisen seurakunnan hyvinvointiin ja puhtauteen. Jotkut eivät kadu lainkaan törkeätä väärintekoaan, mikä tekee rikkojan erottamisen välttämättömäksi. Toimien Paavalin henkeytetyn neuvon mukaisesti Korinton seurakunnan vastuullisilla jäsenillä oli kylliksi rohkeutta poistaa keskuudestaan mies, joka oli syypää sukurutsaiseen moraalittomuuteen, jottei seurakunta olisi vahingoittanut hengellisesti. Vasta kun mies ilmaisi tosi katumusta, seurakuntaa voitiin kehottaa osoittamaan anteeksiantoa ja vakuuttamaan rakkauttaan häntä kohtaan. (1. Kor. 5; 2. Kor. 2:1–11) Seurakunnan nykyisen tuomiovaltaisen komitean täytyy harjoittaa itsehillintää, niin että se välttää ankaruuden, kun tarvitaan lempeyttä ja rakkautta, ja toisaalta päättämättömyyden ja heikkouden, kun lujuus ja päättäväisyys ovat välttämättömiä.
ITSEHILLINTÄ TÄRKEÄ NAISILLE JA MUILLE
11. Millainen se kristitty vaimo on, jolla on itsehillintää, ja miltä hän on suojattu?
11 Itsehillintä on varmasti välttämätöntä ratkaistaessa henkilökohtaisia ja seurakunnan asioita oikealla tavalla. Tämän erinomaisen ominaisuuden harjoittaminen voi myös johtaa kristittyjen miesten lisäetuihin. Mutta itsehillintää tarvitsevat kaikki kristityt, jotka haluavat edistyä. Jumaliset naiset, joilla sitä on, ovat tosi hyödyksi seurakunnalle. Kristityn naisen itsehillinnästä koituvat edut voidaan ensin tuntea kotona. Pystyvä kristitty vaimo, jolla on sitä, on hyvä esimerkki sanoissa ja teoissa. Hän on sen hyvän vaimon kaltainen, josta on kirjoitettu: ”Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu”, eikä lainkaan sen naisen kaltainen, josta sanotaan: ”Mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.” (Sananl. 12:4) Kristitty vaimo ja äiti, joka pitää huolen talousvelvollisuuksistaan ja lapsistaan ja jolla on sydämellään Jumalan valtakunnan edut, välttyy niiden joutilaitten naisten pyrkimyksistä, joilla ei ole itsehillintää. Toisin kuin he hän ei sekaannu muiden asioihin, ei juorua eikä joudu väärinkäytöksiin. Hän pysyy sen sijaan ahkerana oikeissa pyrkimyksissä ja osoittautuu siten siunaukseksi miehelleen, lapsilleen ja kaikille seuralaisilleen. – 1. Tim. 2:15; 5:11–15.
12. Miten itsehillintää ilmaiseva kristitty nainen voi laajentaa evankeliuminpalvelustaan?
12 Kristitty nainen, joka osoittaa itsehillintää, voi myös laajentaa evankeliuminpalvelustaan. Hän voi saada edun auttaa toisia naisia saarnaamistyössä valvojan ohjauksella ja sen mukaan kuin seurakunta järjestää valmennuksen ja henkilökohtaisen avun antamista. On kuitenkin ilmeistä, että jollei antautuneella naisella ole itsehillintää ja jos hän alituisesti menee äärimmäisyyksiin vaatetuksessaan tai käytöksessään, niin häntä ei voida käyttää toisten naisten auttamisessa evankeliuminpalveluksessa. (1. Tim. 2:9, 10; 1. Piet. 3:3, 4) Jos hän riitelee toisten naisten kanssa seurakunnassa, ehkä vähäpätöisistäkin asioista, niin millaisen esimerkin hän antaa? Ei suinkaan hyvää. Jos kristitty nainen haluaa siis edistyä kypsyyteen ja kyetä omaksumaan edun auttaa jollain lailla evankeliuminpalveluksessa Jehovan ylistykseksi, niin hänen täytyy kehittää ja ilmaista itsehillintää.
13. Miten itsensä hillitsevät vanhemmat kristityt voivat auttaa toisia?
13 Mutta entä kristillisessä seurakunnassa olevat vanhemmat ihmiset? Hekin tarvitsevat itsehillintää. Ja jos heillä on sitä, niin he voivat kyetä auttamaan toisia. Ajattelehan, millaiset kokemusvuodet vanhemmalla kristityllä voi olla Jumalan palveluksessa ja siitä johtuvissa eduissa. Nuoremmat, vähemmän kokeneet kristityt kääntyvät ymmärrettävästi usein avun saamiseksi monien sellaisten puoleen, jotka ovat uskollisesti palvelleet Jehovaa useita vuosia. Näiden täytyy tehdä omat ratkaisunsa, mutta toisinaan vanhempi Jehovan antautunut palvelija voi olla avuksi, kun hän käyttää hyväkseen henkilökohtaista kokemustaan ja kiinnittää huomion Raamatun periaatteisiin hyödyttäen siten kysyjää.
14. a) Miksi on mieluista olla vanhempien henkilöitten seurassa uuden maailman yhteiskunnassa? b) Vaikkeivät jotkut vanhemmat kristityt ehkä voikaan tehdä yhtä paljon kuin ennen Jehovan palveluksessa, niin miten he voivat auttaa saarnaamistyön edistymistä?
14 Mutta lisääntyvä ikä voi tuoda ongelmanaan heikon terveyden ja vähentyvän elinvoiman. Vanhempien kristittyjen on sen tähden kehitettävä itsehillintää, niin että he pysyvät iloisina vaikeuksistaan huolimatta. Kuinka usein huomaammekaan, että vanhat ihmiset tässä asiainjärjestelmässä ovat huonolla tuulella, oikullisia, vaikeasti miellytettävissä! Heidän seurassaan ei ole paljon iloa. Mutta Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskunnassa olevat vanhemmat henkilöt kehittävät ja osoittavat itsehillintää, joten heidän kanssaan on ilo puhua ja olla toverina evankeliuminpalveluksessa. Jotkut heistä eivät tosin saata nyt kyetä tekemään niin paljon kuin ennen Jehovan palveluksessa. Mutta itsehillintä auttaa heitä edistymään yhä suurempaan hengellisyyteen, ja he kannustavat myös nuorempia eteenpäin kristillisessä toiminnassa äänettömästi, lujuudellaan ja esimerkillisellä käytöksellään. Vartiotornissa julkaistut vanhempien Jehovan todistajien monet tosi elämän kertomukset ovat oikea rohkaisun lähde. Vanhemmat kristityt auttavat todella monella tavalla erinomaisesti Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyön edistymistä. – Sananl. 16:31.
15. Mikä voi olla seurauksena, jos kristityt nuoret osoittavat itsehillintää?
15 Mutta entä nuoret pojat ja tytöt? Jos te osoitatte itsehillintää, niin te tuotatte onnea vanhemmillenne. Monilta tämän pahan asiainjärjestelmän lapsilta puuttuu itsehillintää, ja he menettelevät tyhmästi ja aiheuttavat pulmia vanhemmilleen. He ovat todella typeriä. Kuka haluaisi olla heidän kaltaisensa? Sananl. 17:25 sanoo: ”Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.” Mutta jos sinä kristittynä nuorena kehität itsehillintää, saat Jehovan, vanhempiesi ja muiden hyväksynnän kaiken todennäköisyyden mukaan. Se, miten menettelet, merkitsee paljon, sillä ”teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea”. (Sananl. 20:11) Jos olet itsesi hillitsevä nuori kristitty, niin sinulle luultavasti annetaan etuja ja vastuita kotona. Seurakunnan kokouspaikassakin, valtakunnansalissa, voit ehkä auttaa puhdistuksessa, tai sinulle saatetaan antaa jotain muuta tehtävää, jos osoitat, että sinun voidaan luottaa suorittavan tehtävät hyvin. Itsehillinnän kehittäminen auttaa sinua myös edistymään suurempaan kyvykkyyteen. Te nuoret, itsehillintä on siis tärkeä teidänkin kristilliselle edistymisellenne.
OSOITA ITSEHILLINTÄÄ JA EDISTY JATKUVASTI
16. Miten kaikki kristityt voivat hyötyä itsehillinnän kehittämisestä ja osoittamisesta?
16 On sen tähden ilmeistä, että kaikki kristityt voivat hyötyä itsehillinnän kehittämisestä ja osoittamisesta. Sen avulla kaikki antautuneet Jumalan palvelijat voivat parantaa evankeliuminpalvelustaan, Jehovalle suorittamansa palveluksen ja yleensä palvontansa laatua. Monet seikat kannustavat osoittamaan kristillistä itsehillintää. Kypsät henkilöt, jotka ilmaisevat tätä Jehovan pyhän hengen hedelmää, toimivat tavoilla, jotka auttavat Jumalan maallisen järjestön ykseyttä ja edistymistä. He eivät aiheuta pulmia eivätkä toimi hajottavina tekijöinä kristillisessä seurakunnassa. Ja kun niille, joilta puuttuu itsehillintää, ei voida antaa suurempaa vastuuta, niin jos sinulla on tämä ominaisuus, sinä voit todennäköisemmin kantaa sen. Sinun voidaan luottaa katselevan tasapainoisesti asioita, kun on tehtävä ratkaisuja. Sinä voit siten laajentaa evankeliuminpalvelustasi ja saada lisääntyviä iloja ja siunauksia.
17. Itsehillintä on elintärkeä kristilliselle edistymiselle nykyään, mutta mikä muu syy on olemassa sen osoittamiseen?
17 Mutta itsehillintä ei ole tärkeä ainoastaan kristilliselle edistymisellesi nykyään, vaan se on todellisuudessa tärkeä elämän saamisellesi Jumalan lupaamassa uudessa järjestyksessä. Paavali kirjoitti: ”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” (2. Tim. 2:5) Saadaksemme Jehovan hyväksymyksen ja iankaikkisen elämän meidän täytyy täyttää hänen vaatimuksensa, mukautua hänen sääntöihinsä. ”Sentähden, . . . pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” (Hepr. 12:1, 2) Jäljittele hänen vaellustaan. Hän ilmaisi itsehillintää. Se, joka sanoo seuraavansa Kristusta samalla kun tahallaan syrjäyttää itsehillinnän tarpeellisuuden, voi hyvinkin epäonnistua iankaikkisen elämän palkinnosta juoksemassaan kilvassa. Hän ei voisi toivoa voittavansa sitä enempää kuin muinainen urheilijakaan voi odottaa selviytyvänsä voittajana, jos hän halveksi kuria eikä harjoittanut itsehillintää. Kukaan kristitty ei tietenkään voi tuomita toista, eikä hänen tule tehdä sitä. (Room. 14:4) Mutta ole varma siitä, että Jehova ”henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan”. (1. Piet. 1:17) Kuinka ahkerasti jokaisen kristityn tuleekaan sen tähden työskennellä kehittääkseen ja ilmaistakseen Jehovan hengen hedelmiä, mm. itsehillintää! Elämä on kysymyksessä.
18. Mitä kristitty voi jo nyt päättää?
18 Kristitty voi jo nyt päättää, juokseeko hän elämän kilpajuoksua sillä tavalla, että hänellä on toivoa tämän palkinnon saamisesta. Maallisen elämänsä lopussa Paavali voi sanoa kestettyään paljon enemmän kuin kukaan hänen aikansa urheilija: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2. Tim. 4:7, 8) Apostoli oli jo varma, että hän oli juossut uskollisesti kristillisen kilpajuoksun ja että hän saisi ”vanhurskauden seppeleen”, joka nyt on annettu Paavalille sekä toisille hengestä siinneille kristityille, jotka ovat osoittautuneet uskollisiksi kuolemaan asti. Mutta olkootpa sinun toiveesi taivaalliset tai maalliset, niin sinun tulee ilmaista itsehillintää ja juosta sillä tavalla, että voit varmasti tietää omaavasi Jehovan hyväksymyksen ja saavasi iankaikkisen elämän, jos vain voit jatkaa nykyistä jumalista vaellustasi hilliten itsesi.
19. Miksi on olemassa hyvä syy ’pyrkiä osoittamaan . . . itsesi hillitsemistä’?
19 Päätä siis osoittaa itsehillintää. Ole hyödyksi Jehovan maalliselle järjestölle. Ole sellainen, oletpa vanhempi henkilö, nuorempi aikuinen tai lapsi. Itsehillinnän saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii tietysti ponnistelua, toisinaan suurtakin ponnistelua, mutta se on elintärkeätä kristilliselle edistymisellesi. Se voi sitäpaitsi merkitä sinulle elämää. On sen tähden todella hyvä syy ’pyrkiä osoittamaan uskossasi avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsesi hillitsemistä’. – 2. Piet. 1:5, 6.