Kristuksen toinen läsnäolo ei ole väärä hälytys

KUN Jehovan todistajat kaiuttavat varoitusta nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän loppumisesta tulisessa Harmagedonissa, niin se näyttää tästä itsetyytyväisestä sukupolvesta haetulta ja aivan käsittämättömältä. Ihmiset sanovat pilkaten Jehovan todistajille: ’Kyllä me tiedämme sen. Meidän isoisämme ja isoisiemme isät saarnasivat samaa. Mutta, niinkuin näette, maailma on hyvin samanlainen. Näin tulee aina olemaan.’ Mutta ne, jotka ovat eläneet kummankin sukupolven aikana, nykyisen ja menneen, tietävät, että asiat eivät ole ennallaan, että on tapahtunut muutoksia ja että tuollaiselle hedelmättömälle ajattelulle ei ole mitään perusteita.

Menneisyydessä on tosin annettu monta väärää hälytystä. Mutta todistaako se Jehovan todistajain nykyisen hälytysäänen myöskin vääräksi? Perkele haluaisi saada sinut uskomaan näin. Olisi tyhmää, jos palokunta ei ottaisi huomioon jotakin hälytystä siksi, että neljä- tai viisikymmentä edellistä hälytystä on ollut vääriä. Tämä ei ehkä olisikaan väärä. Jokainen hälytys on tutkittava, jotta varmistuttaisiin sen todenperäisyydestä. Olisi samalla tavalla tyhmää, jos hyvätahtoiset ihmiset jättäisivät tänä aikana huomioonottamatta Jehovan todistajain yhä kiihkeämmäksi käyneen varoittamisen pelkästään siitä syystä, että jotkut Raamattuun uskovat ovat menneisyydessä antaneet vääriä hälytyksiä.

Jeesus opetti selvästi tulevansa takaisin. Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eräässä tilaisuudessa: ”Sano meille: Milloin nämä asiat tapahtuvat, ja mikä on oleva sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen merkki?” (Um) Jeesus ei sanonut heille, että hän tulisi olemaan näkyvänä läsnä heidän kanssaan. Hänen läsnäolonsa piti päinvastoin huomata vallitsevista olosuhteista. Siksi hänen opetuslapsensa kysyivätkin häneltä hänen läsnäolonsa ”merkkiä”. Jos he näkisivät hänet henkilökohtaisesti lihassa, niin ei merkkiä tarvittaisi. Jeesus luetteli koko joukon tapahtumia, joiden piti ilmaantua maan päällä siihen aikaan, jolloin hän oli nouseva valtaistuimelle taivaassa. Näiden tapahtumien piti ilmaista ihmiskunnalle Kristuksen läsnäolo sekä samalla varoittaa Harmagedonin taistelun läheisyydestä. Jeesus sanoi, että hänen näkymätön valtaistuimelle asettamisensa huomattaisiin maan päällä siitä, että kansa nousee kansaa vastaan maailmansodassa; että on ruttotauteja, ruoan puutetta ja maanjäristyksiä monin paikoin; että kaikki kansat vihaavat hänen seuraajiaan; että heitä vainotaan ja toisia tapetaankin; että uskolliset saarnaavat hyvää uutista hänen perustetusta valtakunnastaan todistukseksi asutulle maalle ennen Harmagedonin tuloa; että näiden tapahtuessa on ”kansojen ahdistus, kun ne eivät tunne pääsytietä meren ärjynnän ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja niiden asiain odotuksesta, mitkä ovat kohtaamassa asuttua maata”; että tehdään turha yritys rauhan lujittamiseksi poliittisen hätävarahallituksen avulla; ja että kun KAIKKIEN NÄITTEN nähdään tapahtuvan yhden sukupolven aikana, niin sen sukupolven pitäisi paeta henkensä edestä, koska Harmagedon on silloin lähellä. – Matteus 24, 25; Markus 13; Luukas 21.

Paavalin kirje Timoteukselle kuvailee elävästi Kristuksen toisen läsnäolon aikaiset ahdistavat olosuhteet. (2. Tim. 3:1–13) Pietari ennustaa, että oli nouseva pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja ivaten varoitusta sekä kysyen: ”Missä on tämä hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä lähtien, jolloin esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt täsmälleen sellaisena kuin luomisen alusta pitäen.” (2. Piet. 3:3, 4, Um) Jaakob ennusti, että upporikkaat kasaavat rikkautta viimeisiksi päiviksi. Johannes puhui henkeytettynä ennennäkemättömän ahdistuksen saavuttavan huippunsa tänä aikana Harmagedonin taistelun yhteydessä. KAIKKIEN NÄIDEN TAPAHTUMIEN, ei ainoastaan yhden tai kahden, vaan KAIKKIEN NÄIDEN SEIKKOJEN, jotka sattuvat saman sukupolven aikana, piti olla merkki, mikä ilmaisee Kristuksen toisen läsnäolon. Tämä ei ole väärä hälytys. Tämä sukupolvi oli näkevä hänen läsnäolonsa ja kokeva Harmagedonin tuliset tuomiot. – Matt. 24:32–34; Jaakob 5; Ilmestyskirjan 12 ja 16.

ENTISET VÄÄRÄT HÄLYTYKSET

Joku saattaa kysyä vilpittömästi: Miksi varhaiset Raamatun oppineet harhaantuivat ajattelemaan, että Kristus palaa heidän aikanaan, varsinkin kun Raamattu on hyvin täsmällinen hänen läsnäolonsa aikaan ja tapaan nähden? Vastaus tähän kysymykseen on, että nuo oppineet päättelivät erheellisesti Kristuksen toisen läsnäolon tapahtuvan näkyvänä eli ”siten, että hänen henkensä läpitunkee hiljaa, vähitellen yhteiset mahdit ollakseen joko pysyvä tai loppuunsaattamiseen saakka jatkuva”. Eivätkä nuo oppineet ottaneet myöskään huomioon sitä, että kaikkien Jeesuksen ennustamien tapahtumien piti täyttyä hänen tulonsa aikana olevan sukupolven eläessä.

Esimerkiksi: Jotkut takertuivat vuosien 66–70 jKr. vaikeisiin aikoihin ja selittivät ne lähestyvän lopun merkiksi. Kristuksen piti ilmaantua varmasti Jerusalemin hävityksen jälkeen. Mutta juutalaisten ja roomalaisten välinen kansallinen riita ei ollut Jeesuksen läsnäolon merkki, yhtä vähän kuin sitä seuranneet nälänhädät tai rutotkaan. Silloin ei ollut maailmansotia, ei tavatonta maanjäristysmäärää, eikä Jumalan valtakunnan hyvää uutista saarnattu koko asutussa maassa. Tämän täytyi levitä vielä paljon Euroopan mantereellakin.

Varhaiset Kristuksen paluun odotukset toisella, kolmannella ja neljännellä vuosisadalla osoittautuivat vääriksi hälytyksiksi. Ns. Barnabaankirje Didaken mukaan (eräs kristillinen käsikirja toiselta vuosisadalta) esittää, että ”viimeiset päivät ovat läsnä, jolloin palaava Herra tuhoaa nykyisen maailman yhdessä paholaisen kanssa. Melkein 6 000 vuotta ajatellaan kuluneen luomisesta. . . . Seitsemäs 1 000-vuotispäivä on alkamaisillaan toisella tulemuksella.” Irenaeus kannattaa Barnabasta ”asettaen maailman lopun ja Kristuksen paluun 6 000 vuotta luomisen jälkeen”. Lactantius on yhtä mieltä heidän kanssaan ja uskoo, että ”nykyinen maailma ei voi missään tapauksessa kestää enää yli 200 vuotta, ja loppua voidaan odottaa joka päivä”. Tertullianus ennusti Rooman valtakunnan rappeutumisen ja antikristuksen nousemisen ja tunsi elävänsä ’viimeistä aikaa’. Hippolytos määräsi Kristuksen paluupäivän olevan 500 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen. Ja oli koko joukko muitakin, Commodianus, Methodios Lyykian Olympoksesta, Victorinus Pettausta ja egyptiläinen piispa Nepos, jotka kaikki ennustelivat harkitsemattomasti Kristuksen paluuta.

Heidän ennustuksensa olivat kokonaan perusteettomia Kirjoitusten valossa, minkä vuoksi no kaikki osoittautuivatkin poikkeuksetta vääriksi. Luonnolliset tosiasiat eivät olleet ilmaantuneet kokonaisuudessaan täyttämään Jeesuksen ennustuksia hänen toisesta läsnäolostaan, eivätkä heidän aikataulukkonsa olleet tarkkoja. Jotkut heidän ajoistaan erehtyvät jopa tuhannella vuodella. Hippolytoksen 500-vuotismääräaika ei perustunut Kirjoituksiin, vaan oli vääräksi osoittautunut arvelu.

Niinkuin oli odotettavissakin, tuli oppi Kristuksen paluusta hyvin epämieluiseksi näiden väärien hälytysten jälkeen ja epäilemättä Perkeleen suunnitelmien mukaisesti. Ihmiset katselivat ivallisen epäluuloisina jokaista, joka rohkeni edes mainita tätä oppia. Ilmestyskirja hylättiin ja sitä sanottiin kerettiläisen Cerinthuksen tuotteeksi. Esitettiin ja yleistettiin uusia teorioita. Origenes väitti Kristuksen kirjaimellista ilmaantumista vastaan. Hän opetti, että Kristuksen paluu tapahtuu evankeliumin voiman kautta ja että maailmaa ei tuhota, vaan että se muuttuu toiseksi saarnaamalla kristinoppia.

Toinen teoria, mikä jäi suosituksi joksikin ajaksi, oli donatisti Ticoniuksen esittämä. Hän sanoi Ilmestyskirjaan tekemissään selityksissä, että Kristus ei tule, ennenkuin donatistikirkko on lujittunut maailmassa ja on kyllin vahva vastustamaan pakanuutta ja katolilaisuuden väärää uskontoa. Nämä kummatkin teoriat ovat vääriä raamatullisista syistä: kristillisyyden tarkoitus ei ole käännyttää tätä nykyistä pahaa maailmaa, eikä evankeliumin saarnaaminen muuta sitä. Jumala on tuominnut tämän pahan maailman tuhoon, eikä yksikään ihminen eikä mikään ihmisten muodostama järjestö voi pelastaa sitä. (Dan. 2:44) Jumala on päättänyt luoda uuden maailmanhallituksen ihmiskunnalle, ja siinä vallitsee vanhurskaus. (2. Piet. 3:13) Evankeliumia saarnataan ”todistukseksi kaikille kansoille”, jotta hyvätahtoiset ihmiset voisivat paeta Valtakuntaan ennen Harmagedonin päivää. (Matt. 24:14) Ticoniuksenkin teoria on väärä, koska Kristuksen paluu ei ole riippuvainen ihmisten saavutuksista eikä minkään kirkkoryhmän tai -järjestön muodostamisesta, vaan perustuu yksinomaan Kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan, henkeen ja voimaan. – Ps. 110:1, 2.

Katolisen kirkon Augustinus hylkäsi koko ajatuksen siitä, että Kristus tulisi vielä, sanomalla, että Valtakunta perustettiin Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, että Kristus sitoi Saatana Perkeleen ensimmäisessä tulemuksessaan ja alkoi hallita silloin. Augustinus väitti, että Kristuksen tuleminen tapahtuu jatkuvasti hänen kirkossaan, ”se on, Hänen jäsenissään, joihin hän tulee vähitellen ja pala palalta, kunnes koko kirkko on Hänen ruumiinsa”. Augustinus uskoi edelleen, että Kristuksen tuhatvuotishallituksen piti päättyä noin v. 1000 jKr. ja että siihen aikaan voitiin odottaa Kristuksen tulevan lopullisesti tuomitsemaan.

Kun vuosi 1000 jKr. lähestyi, niin monet uskonnolliset ihmiset alkoivat ajatella, että maailman tuomitseminen ja tulessa tapahtuva loppu tulisi sinä vuonna. Jännitys levisi laajalle länsi-Euroopassa, koska pelättiin, että Jumalan ”vihan päivä” oli käsillä. Kun maailma ei palanutkaan poroksi tuona vuonna, niin uskonnoitsijat ajattelivat sen todistavan, etteivät Ilmestyskirjan 20:2:sen tuhat vuotta olekaan kirjaimelliset, vaan epämääräinen ajanjakso, ja että katolinen kirkko, joka oli ns. ”äitikirkko”, hallitsi jo siinä. Tämä katsantokanta on säilynyt roomalaiskatolisen pappisvallan keskuudessa tähän päivään asti.

HÄLYTYKSEN PUUTE YHTÄ PAHA KUIN VÄÄRÄ HÄLYTYS

Roomalaiskatolilaisten väitteistä huolimatta eivät Kirjoitukset tue heidänkään näkökantaansa. Apostolit Johannes ja Paavali osoittavat selvästi, että Kristus ei hallinnut ensimmäisestä vuosisadasta eteenpäin. Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan ensimmäisen vuosisadan lopussa ja puhui Kristuksen hallituksesta tulevana, yhtenä piirteenä siitä, ”mitä pian tapahtuman pitää”. (Ilm. 1:1) Johannes eli kauemmin kuin Paavali. Ollessaan Roomassa Paavali kirjoitti v. 61 jKr. Kirjeensä Heprealaisille ja sanoi: ”Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’?” (Hepr. 1:13) Paavali lainasi Daavidin Psalmissa 110:1, 2 (As) olevat sanat, joissa Daavid oli puhunut Kristuksesta Herranaan ja sanoi: ”Jehova sanoo minun Herralleni: ’Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä teen sinun vihollisistasi sinun astinlautasi.’ Jehova lähettää sinun voimasi valtikan Siionista: hallitse vihollistesi keskellä.” Jeesus kuvataan tässä istumassa Isänsä oikealla puolella noustuaan taivaaseen, eikä hallitsemassa. Paavali on yhtä mieltä tämän ennustuksen kanssa, ja hän jatkoi sanoen Kristuksesta Jeesuksesta: ”Mutta tämä mies uhrasi yhden uhrin syntien edestä ikuisiksi ajoiksi ja istuutui Jumalan oikealle puolelle odottaen siitä lähtien, kunnes hänen vihollisistaan tehtäisiin hänen jalkojensa astinlauta.” – Hepr. 10:12, 13, Um.

Paavali kielsi ponnekkaasti sen, että kristityt olisivat hallinneet hänen päivinään. Hän sanoi korinttolaisille, jotka rupesivat juoksemaan edelle ja hallitsemaan kuninkaina joko poliittisesti tai henkisellä tavalla: ”Tehän olette jo saaneet kyllänne! Ettekö te olekin jo rikkaita? Ettekö olekin alkaneet hallita kuninkaina ilman meitä? Ja minä toivon tosiaan, että te olisitte alkaneet hallita kuninkaina, jotta mekin hallitsisimme teidän kanssanne kuninkaina.” (1. Kor. 4:8, Um) Roomalaiskatolinen katsantokanta on, että Saatana pantiin syvyyteen ensimmäisellä vuosisadalla. Paavali on eri mieltä Roomalaiskirjeessään sanoessaan: ”Jumala, joka antaa rauhan, musertaa pian Saatanan teidän jalkojenne alle.” (Room. 16:20, Um) Apostoli Pietari on yhtä mieltä Paavalin kanssa siinä, että Saatanaa ei pantu syvyyteen ensimmäisellä vuosisadalla, vaan että hän oli vapaana: ”Säilyttäkää arvostelukykynne, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Perkele, kulkee ympäri kuin karjuva jalopeura koettaen niellä jonkun.” (1. Piet. 5:8, Um) Johannes siirtää Saatanan syvyyteen panemisen etäiseen tulevaisuuteen ja on siten sopusoinnussa toisten apostolien kanssa. – Ilmestyskirjan 1. ja 2. luku.

MUITA ENNUSTUKSIA

Augustinuksen ajan jälkeen väärinselitettiin saraseenien hyökkäykset, ristiretket, munkkikuntien synty kolmannellatoista vuosisadalla sekä neljännentoista vuosisadan nurinkurinen maailma ”merkeiksi”, jotka muka ennustivat Kristuksen läheistä takaisintuloa. Joakim Florisilainen päätteli, että Ilmestyskirjan 12:6:nnessa mainitut 1 260 päivää voisivat osoittautua vuodeksi 1260, jolloin Kristus palaisi. Johannes Husin edeltäjä kromeriziläinen Militz odotti Kristuksen tuloa vuosien 1365 ja 1367 välillä. Wycliffe viittasi paavinvallan voimaan ja painotti, että tulemuksen aika oli käsillä. John Napier ennusti pahan tulevaa loppua ja Kristuksen paluuta vuosien 1688 ja 1700 välillä. William Whiston valitsi ensin vuoden 1715, sitten 1734 ja myöhemmin 1866 tuhatvuotiskauden alkamisajaksi.

Christoph Hoffman kiiruhti yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella Saksasta Jerusalemiin uudelleenrakentamaan temppeliä Kristuksen pikaisen paluun valmistelemiseksi. William Miller ennusti, että Kristus ilmaantuu vuonna 1843, mutta lykkäsi myöhemmin päivän lokakuun 22:ksi 1844. Kun nämä otaksumat eivät toteutuneetkaan, niin uskonlahkot tulivat naurettavaksi, niiden keskuudessa tapahtui suuria hajaannuksia, tuota oppia pilkattiin, sitä opettavia ihmisiä ivattiin, ja koko ajatusta halveksittiin niin uskonnollisissa kuin ei-uskonnollisissakin piireissä. Ne olivat kaikki poikkeuksetta vääriä hälytyksiä.

Kahdennenkymmenennen vuosisadan tullessa kuului uusia hälytyksiä. ”Valmistautukaa kuolemaan! Olkaa valmiit joka hetki! Maailman loppu on käsillä!” julistivat ilmoitukset Pariisissa elokuun 20. 1927 pidetyssä adventistien konventissa. Adventistit uskoivat Kristuksen paluun merkitsevän maan polttamista tulella. Vanhurskaat piti pelastettaman siten, että heidät otettaisiin taivaaseen. Jo ennen sitä, kun ensimmäinen maailmansota oli saavuttamaisillaan huippukohtansa, esitti joukko Englannin huomattavimpia pappeja julistuksen. Tässä julistuksessa sanottiin muun muassa, ”että nykyinen ahdistus viittaa pakanain aikojen loppuun. Toiseksi. Että Herran ilmestymistä voidaan odottaa minä hetkenä hyvänsä, jolloin hän ilmaantuu yhtä selvästi kuin opetuslapsilleen ylösnousemusiltanaan. Kolmanneksi. Että täydellistetty kirkko muutetaan olemaan ’aina Herran kanssa’.” Tämän julistuksen alle kirjoittivat nimensä johtavat baptisti-, kongregationalisti-, presbyteeriläiset, episkopaaliset ja metodistipapit.

He laskivat epätarkasti pakanain ajat, koska ne olivat päättyneet syksyllä 1914. Jeesuksen ennustuksen mukaisesti puhkesi silloin maailmansota. Sitä seurasivat nälänhädät, ruttotaudit ja maanjäristykset. Kristittyjä vainottiin ja murhattiin. Uutista Jumalan perustetusta valtakunnasta alettiin saarnata. Tuska ja pelko ovat iskeneet kyntensä maailmaan. Laittomuus ja rikollisuus ovat lisääntymässä. Kansat ovat liittyneet yhteen, ensiksi Kansainliitossa ja nyt Yhdistyneissä Kansakunnissa. Ja tätä poliittista hätävarahallitusta tervehditään niinkuin Kansainliittoakin tervehdittiin ainoana rauhan toivona ja ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena”. Kaikki nämä tapahtumat ovat täsmälleen niitä, joiden Jeesus ennusti ilmaisevan hänen läsnäolonsa.

Miksi hän ei ilmaantunut sitten? Hän ilmaantui, mutta ei lihassa olevana ihmisenä, vaan ilmaisemalla läsnäolonsa näiden tapahtumien kautta, jotka toteutuivat hänen ennustustensa täyttymykseksi. Hän ei luvannutkaan koskaan ilmaantua toista kertaa lihassa, näkyvänä ihmissilmälle. Hän sanoi nimittäin opetuslapsilleen, että ”vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe”. (Joh. 14:19) Jos hän olisi ilmaantunut toisessa läsnäolossaan lihassa, niin olisiko hänen tarvinnut kuvailla niin pitkälti ilmaantumisensa aikana maan päällä vallitsevia olosuhteita? Ei suinkaan. Miksi antaa heille yhteismerkkiä, jos he näkisivät hänet paljain silmin? Tietäen, että hänen paluunsa olisi havaittavissa ainoastaan aihetodistuksista, opetuslapset pyysivät merkkiä. Jeesuksen antama merkki sisälsi pitkän luettelon tapahtumia, joiden piti ilmaantua maan päällä siihen aikaan, jolloin hän oli tuleva valtakuntansa voimassa taivaissa ja aloittava hallituksensa.

Nämä tapahtumat alkoivat maan päällä vuonna 1914, ja ne ovat jatkuneet tähän päivään asti. Tätä sukupolvea ei ole kohdannut ainoastaan yksi tai kaksi näistä kohtalokkaista tapahtumista, vaan ne kaikki. TÄMÄ EI OLE VÄÄRÄ HÄLYTYS!

Miten uskonnolliset papit ovat suhtautuneet tähän hälytykseen? He ovat olleet kuuroja sille. Koska he eivät ole kyenneet näkemään Kristusta lihassa, niin he ovat joutuneet hämilleen. Radio Times sanoi joulukuun numerossaan 1950, että ”monilla saarnaajilla on se vaivautuneisuuden tunne, että heidän pitäisi puhua Kristuksen toisesta tulemisesta, mutta he ovat niin hämillään siitä, että haluavat välttää koko kysymystä”. Toht. George Hedley Mills Collegesta harkitsi monilla pappismiehillä nykyään olevaa näkökantaa. Hän sanoi: ”Milloin Kristus tulee takaisin? Kun Jumalan henki tulee ihmissydämiin. Miten me havaitsemme hänen tulemuksensa? Toteuttamalla jumalallista elämää itsessämme. Tuleeko Kristus takaisin? Kyllä hän tulee, jos me sallimme hänen tulla. Hän tulee luoksemme tänä aamuna, jos vain haluamme.”

Kristuksen tulo ei ole kuitenkaan riippuvainen kenestäkään henkilöstä. Hän on tullut nyt, hallitsee Kuninkaana taivaasta käsin vihollistensa keskellä! (Ps. 110:1, 2) Maailman tapahtumat todistavat sen. Jehovan todistajain kaiuttama hälytys on oikea, tosi. Älä anna maailman kielteisen, huolettoman ja välinpitämättömän suhtautumisen tuudittaa itseäsi uneen. Ota hälytys varteen. Pakene nyt Jehovan asiainjärjestelmän vuorille. Älä viivyttele. Sinä löydät sieltä suojan Harmagedonin tulelta. Harmagedonissa hengissä säilyvät ovat todistuksena siitä tosiasiasta, että TÄMÄ EI OLLUT VÄÄRÄ HÄLYTYS!