Miten vahva on uskosi?

”Te . . . kärsimyksissä kestitte suuren taistelun, toisinaan ollessanne ikään kuin teatterissa sekä häväistysten että ahdistusten alaisina.” – Hepr. 10:32, 33, Um.

 1. Miksi kristityt tarvitsevat nyt lujaa uskoa, ja ketkä kelpaavat esimerkeiksi tässä suhteessa?

KÄRSIMYKSEN kestäminen, herjatuksi ja kidutetuksi tuleminen ja julkisuuden valokeilaan joutuminen uskonsa ja Jumalan valtakunnan saarnaamisen takia vaatii kristityltä tosi uskoa. Kuuliaisena vieressä seisominen ja sen kohtelun katseleminen, mitä Jumalaa rakastavat ihmiset saavat osakseen siksi, että he eivät riko nuhteettomuuttaan, vaatii todellista kestävyyttä toisilta kristityiltä. Heidän Esimerkkinsä Jeesus Kristus kesti kuolemaan asti. Hän sanoi: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 24:13) Jeesus tiesi miehistä, jotka osoittivat tällaista suurenmoista uskoa, ennen kuin hän itse tuli ihmiseksi pelastaakseen maailman lunnain. Kertomus heidän uskostaan on ollut todistuksena tähän päivään asti Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Usko ei ole vain esikristillisten ihmisten osoittama menneisyyden asia, vaan kristittyjen täytyy ilmaista sitä nytkin. Miten vahva on sinun uskosi Jehova Jumalaan, hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan kirjoitettuun sanaan, pyhään Raamattuun, keskellä kaikkia nykyisiä aatteita, koko tieteellistä asiantuntemusta ja tänä aikana opetettuja teorioita?

 2. Mikä pulma on monien edessä kristikunnassa?

² Ihmiset sanovat länsimailla eli kristikunnassa: ”Minä uskon Jumalaan.” Se on kovin helposti sanottu. Mutta uskovatko he todella, mitä Jeesus sanoi? Hän sanoi esimerkiksi: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Suurin osa Jumalaan ”uskovista” vastaa myöntävästi tähän kysymykseen, mutta ilmaisee samalla uskovansa ihmisen kehitystä opettavaan teoriaan. Jos joku uskoo ihmisen kehitykseen, niin miten hän voi uskoa Jumalan luoneen ihmisen sekä ihmisen lankeamisen syntiin ja kuolemaan? Ja jollei hän usko Raamatun luomiskertomukseen, niin miksi hän uskoisi Kristukseen Jeesukseen?

 3, 4. a) Millaisen asenteen Raamattuun nähden ovat eräät papit ottaneet? b) Herättääkö ”Selittäjän Raamatun” selitys uskoa Raamattuun? Miksi on niin?

³ Ei ole harvinaista kuulla pappien sanovan, että Raamatun luomiskertomus on tarua. Jos he uskovat sen, niin he eivät usko Jumalan kirjoitettua sanaa, koska koko Raamattu nojautuu opetuksessaan siihen, että Jumala loi ihmisen. Aikakauslehti Redbook sanoi elokuussa 1961 kirjoituksessa ”Tulevien pappiemme yllättävät uskomukset”: ”Kalifornian episkopaalinen piispa, kunnianarvoisa James A. Pike, hätkähdytti äskettäin monia Yhdysvaltain kirkonkävijöitä selittäessään, että hän ei usko Raamatussa kerrottuun Kristuksen neitseelliseen syntymään. Se on alkeellinen uskonnollinen taru . . . Kun tuomiorovasti Pikea pyydettiin mainitsemaan muitakin uskonnollisia taruja, hän mainitsi Aadamin ja Eevan ja Eedenin puutarhan.” Kun tämä pappismies hylkää kertomuksen Aadamista ja Eevasta, niin ei tarvita Kristuksen Jeesuksen lunastusuhria maailman synnin poistamiseksi, kuten hän asian näkee. Mr Pike otaksuu, että hänellä on suurempi tieto kuin Hänellä, joka henkeytti Raamatun kirjoittamisen. Ketä sinä uskot, Jumalaako vai ihmispoloista?

⁴ Australialainen aikakauslehti Pix kertoi lokakuun 21. päivän numerossaan 1950, että Birminghamin piispa Barnes Englannista sanoi: ”Vanha Testamentti oli täynnä ’kansantietoutta, virheellistä historiaa, puoliraakalaista moraalia’.” Eräs lausunto, mikä osoittaa pappien hylkäävän Raamatun, on lentolehtisessä In the Beginning (Alussa), missä sanotaan: ”Kertomukset patriarkoista kulkivat suusta suuhun monia satoja vuosia ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Meidän ei pidä hämmästyä havaitessamme, että ne ovat toisinaan epäjohdonmukaisia; meidän ei ole pakko uskoa, että kaikki tapahtui juuri niin kuin 1. Mooseksen kirjassa on kerrottu.” Ei ole näin ollen hämmästyttävää, että vaikka Jeesus itse viittasi Raamatussa olevaan 1. Mooseksen kirjan kertomukseen Sodomasta ja Lootin paosta tuosta kaupungista, niin monet kristikunnan papit puhuvat siitä ”taruna”. The Interpreter’s Biblen (Selittäjän Raamatun) 626. sivulla 1. Mooseksen kirjan 19. luvun alla olevassa selityksessä sanotaan: ”Tämä kertomus – joka kuului laajalle levinneeseen tarinain luokkaan ja jolla oli mahdollisesti jumalaistarujen tausta (katso Skinner: Genesis, ss. 311–312) – kaupungin tuhosta, joka oli ennen sijainnut Kuolleen meren läheisyydessä, luultavasti sen eteläpäässä, oli otaksuttavasti yleisesti tunnettu Hebronissa, kun israelilaiset asettuivat sinne.” Raamatunkriitikot, niin, monet nykyiset papit sanovat, että Raamatun kertomuksella Lootista on jumalaistarujen tausta, mutta uskoiko Jeesus tämän Raamatun kertomuksen olevan jumalaistaru? Ei. Hän sanoi apostoleilleen: ”Muistakaa Lootin vaimoa!” (Luuk. 17:32) Ketä sinä uskot, Jeesustako vai raamatunkriitikkoja? Me uskomme Jeesusta, joka taas uskoi sen, ”mikä ennen on kirjoitettu”.

 5. Mikä näkemys apostoli Paavalilla oli pyhistä kirjoituksista?

⁵ Paavali kirjoitti noin vuonna 56: ”Kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:4) Mikä toivo meille tarjotaan nykyään Raamatussa olevassa kertomuksessa Sodomasta ja Gomorrasta?

LOOT JA SODOMA JA GOMORRA

 6, 7. a) Selitä, millaiset olosuhteet vallitsivat Sodomassa, missä Loot asui? b) Minkä tiedon enkelit antoivat tuon kaupungin tulevaisuudesta ja Lootin tulevaisuudesta?

⁶ Loot oli Aabrahamin veljenpoika ja asui Sodoman kaupungissa. Eräänä iltana noin vuonna 1919 eKr. tuli kaksi enkeliä, jotka olivat aikaisemmin vierailleet Aabrahamin luona Mamressa, lähellä Hebronia, Suolameren länsipuolella, Sodoman kaupunkiin, mikä sijaitsi ”Siddimin laaksossa, jossa Suolameri nyt on”, luultavasti paikkaan, mikä on nykyään Suolameren kaakkoiskulma. (1. Moos. 14:3) Loot istui Sodoman portilla. Hän kutsui enkelivieraat kotiinsa ja vaati heitä jäämään yöksi. ”Ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: ’Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin.’ Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä ja sanoi: ’Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin.’” (1. Moos. 19:4–7) Nämä Sodoman miehet halusivat käyttää niitä kahta miesvierasta sukupuoliseksi nautinnokseen. Loot kielsi sen, ja roskaväki vihastui. Jolleivät enkelit olisi vetäneet Lootia takaisin taloon ja sulkeneet ovea, niin Lootin olisi käynyt huonosti.

⁷ Enkelit vaativat itsepintaisesti Lootia, hänen vaimoaan ja kahta tytärtään lähtemään tuosta jumalattomasta kaupungista varhain aamulla. Enkelit sanoivat Lootille: ”Me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen.” Niin Loot valmistautui lähtemään. ”Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: ’Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden’. Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia.” Lootille ja hänen perheelleen sanottiin sitten: ”Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudelle. Pakene vuorille, ettet hukkuisi.” – 1. Moos. 19:13–17.

 8, 9. Miten Sodoman loppua koskeva ennustus toteutui?

⁸ Loot ei halunnut kuolla. Hän pyysi Jumalaa pelastamaan hänen sielunsa, mutta ei kyennyt kiipeämään vuorelle ohjeitten mukaan. Hän anoi lupaa paeta läheiseen kaupunkiin – kuten hän sanoi – ”jäädäkseni eloon”. He kiiruhtivat eteenpäin Sooarin kaupunkiin, ja ”aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin. Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta, ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden. Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi.” – 1. Moos. 19:18–26.

⁹ Mutta miten kävi Lootin sedälle? ”Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä, katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko lakeuden, ja katso, maasta nousi savu niinkuin pätsin savu.” – 1. Moos. 19:27, 28.

10. Huolestuttiko Sodoman hävitys Aabrahamia? Miksi?

¹⁰ Kun savu nousi, niin Aabrahamin on täytynyt ajatella, miten Lootin oli käynyt. Aabraham oli edellisenä päivänä pyytänyt Jehovaa pelastamaan kaupungin, jos vain kymmenenkin henkeä tekisi sitä, mikä on oikein. Mutta Sodomassa ei ole voinut olla kymmentäkään vanhurskasta henkilöä, joten se tuhoutui. Kuitenkin ”muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.” – 1. Moos. 19:29.

11. Miksi meidän tulee uskoa Raamatussa oleva Sodomaa ja Gomorraa koskeva kertomus?

¹¹ Lue koko tämä kertomus Raamatustasi 1. Mooseksen kirjan 18. ja 19. luvusta. Onko sinun uskosi Jumalan sanaan kyllin vahva uskoaksesi, että Sodoma hävitettiin Jumalan käskystä ja että Loot ja hänen kaksi tytärtään saapuivat turvallisesti Sooariin? Jeesus uskoi sen, koska hän viittasi siihen tapahtuneena ja sanoi: ”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä; he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” – Luuk. 17:28–30.

KUVAUS MEILLE

12. Miten Jeesus käytti Raamatun kertomuksia Sodomasta ja Nooan ajasta?

¹² Jeesus puhui opetuslapsilleen ajasta, jolloin koko tämä jumalaton maailmallinen asiainjärjestelmä, nykyinen Sodoma ja Gomorra, missä me nyt olemme, tuhotaan. Muinainen Sodoman ja Gomorran hävitys oli yksi niistä historiallisista kuvauksista, joita Jeesus käytti auttaakseen uskollisia seuraajiaan ymmärtämään oikein, mitä oli tuleva tapahtumaan hänen toisessa läsnäolossaan, ja ’lisätäkseen meille uskoa’. (Luuk. 17:5) Mutta Jeesus esitti heille Jumalan sanasta 1. Mooseksen kirjasta, enemmänkin tosi historiaa lujittaakseen heidän uskoaan. Hän sanoi: ”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä.” (Luuk. 17:26) Mitä Jeesus yritti näillä kuvauksilla painaa heidän mieleensä ja meidän mieleemme? Vapautusta! Mutta saadakseen pelastuksen heidän oli tultava pois tästä vanhasta maailmasta, niin etteivät he olleet osa siitä. Nykyaikanamme on olemassa ihmisluokka, suuri joukko, jota Loot ja hänen kaksi tytärtään kuvasivat. Me näemme näiden ihmisten pakenevan tästä vanhasta maailmasta, joka on tuomittu äkilliseen tuhoon. He arvostavat Jumalan laupeutta, kuten Loot sanoi, ’pelastaakseen henkensä [sielunsa, Um]’. (1. Moos. 19:19) Heidän on tämän tähden etsittävä turvaa Jumalan järjestelyjen mukaisesti. Se merkitsee pakenemista nykyisestä Sodomasta. Pakene nopeasti tästä vanhasta maailmasta, joka on lopunajassaan!

13, 14. Kenen kaltaisia me emme halua olla, ja mitä meidän näin ollen tulee tehdä?

¹³ Älä ole Lootin vaimon kaltainen, joka pysähtyi, katsoi taakseen ja kuorettui muuttuen suolapatsaaksi. Hän ei päässyt koskaan Sooariin, mutta Loot ja hänen kaksi tytärtään pääsivät. Se oli heidän turvapaikkansa. Lootilla oli uskoa, ja se auttoi häntä selviytymään perille. Hyväntahtoisilla ihmisillä täytyy nykyään olla sama luja usko, jotta heidät vietäisiin läpi tämän ahdistuksen ajan ja Harmagedonin taistelun Jumalan uuteen vanhurskaaseen maailmaan. Heidän täytyy rukoilla jatkuvasti Herran rukousta: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” Tähän rukoukseen tulee vastaus. Ne, jotka tekevät Jumalan tahdon, saavat täydellisen turvan ja onnen Jumalan valtakunnan alaisuudessa. – Matt. 6:9, 10.

¹⁴ Hyväntahtoiset ihmiset, jotka etsivät tosissaan tätä valtakuntaa nykyään, voivat pelastua sieluineen. Jumalan profeetta sanoi: ”Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.” (Sef. 2:3) He eivät rohkene katsoa taakseen. Muuten heidätkin pyyhkäistään pois ”Herran vihan päivänä”.

15. Miten Pietari suhtautui Lootia ja Sodomaa koskevaan Raamatun kertomukseen?

¹⁵ Samoin kuin Jeesus uskoi Lootin historiaan, Pietarikin uskoi tämän kertomuksen. Mitä sillä sitten on väliä, jos nykyiset uskonnoitsijat eivät usko? Kuuntelehan Pietarin voimakasta kieltä pahantekijöistä ja hänen luottamustaan Jehovan heille langettamaan tuomioon, mikä on kerrottu Raamatun ensimmäisessä kirjassa, 1. Mooseksen kirjassa. Pietari sanoi: ”Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät [Nooan aikana], vaan . . . hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, . . . Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät.” (2. Piet. 2:4–9) Pietarilla oli uskoa, ja hän uskoi Jehova Jumalan tehneen kaiken tämän. Hän uskoi tämän kirjoittaessaan siitä noin vuonna 64 jKr., yli 1980 vuotta Sodoman hävityksen jälkeen.

EPÄUSKO KRISTIKUNNASSA

16, 17. Osoita, miten kristikunnassa vallitsee epäusko.

¹⁶ Vaikka Jeesus viittasikin Lootia koskevaan kertomukseen, niin useat nykyisistä papeista eivät silti usko siihen. Mitä heidän on ajateltava Jeesuksesta? Uskonnoitsijat eivät voi ajatella paljoa Pietaristakaan, sillä hänkin viittasi Sodomaan kuvaillessaan tilaa, mikä oli vallitseva tämän maailman lopussa. Rehelliset kristityt, jotka varaavat aikaa tutkiakseen Raamattua ja perehtyäkseen tarkoin siihen, huomaavat sen totuuden ja vahvistavat uskoaan, mikä on viisasta, koska on ’uskottava sielunsa pelastukseksi’. – Hepr. 10:39.

¹⁷ Miten vahva sinun uskosi Kristuksen Jeesuksen suhteen on? Oliko hän uskosi mukaan olemassa? Oliko hän Jumalan Poika? Uskotko sinä hänen kuolleen, jotta ihmiskunta voisi elää? Uskotko hänen varanneen lunastusuhrin ja että ilman häntä ei yksikään ihmisluomus voi saada iankaikkista elämää? Etkö ole lukenut 1. Timoteuksen kirjeen 2:5, 6:tta, missä sanotaan: ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä”? Ehkä sinä uskot, mutta tiedätkö, että on joukko huomattavia pappeja, jotka eivät usko tätä totuutta? Esimerkiksi tri Lyle Weatherhead, Englannissa pidetyn metodistikonferenssin puheenjohtaja, sanoi: ”Minä en usko, että Kristuksen ristiinnaulitseminen oli Jumalan tahto. Kristus tuli maailmaan, jotta häntä seurattaisiin, eikä surmattavaksi.” (Herätkää! 8.5.1958, s. 21) Ei ole lainkaan hämmästyttävää, kun kuulemme sellaisen uskonnollisen johtajan kuin Harry Emerson Fosdickin sanovan:

”Tietenkään minä en usko neitsyestä syntymiseen enkä sovituksen vanhanaikaiseen sijaisoppiin, enkä minä tunne yhtään älykästä kristittyä pappia, joka uskoisi. Näiden fundamentalistien vika on siinä, että he otaksuvat, että jollei joku ole yhtä mieltä heidän kanssaan heidän oppirakennelmissaan, niin hän ei voi uskoa kristillisen evankeliumin syvällisiin, olennaisiin, ikuisiin totuuksiinkaan, mitkä muuttavat ihmisten elämän ja ovat Kristuksen tuoman pelastuksen ainoa toivo tässä maailmassa.” – Christian Beacon, 9.5.1946, XI osa, n:o 13.

Jos jotkut papit eivät usko Kristukseen Jeesukseen, hänen syntymäänsä Jumalan Poikana ja hänen kuolemaansa sovitusuhrina, niin miksi he seisovat seurakuntien edessä ja väittävät olevansa kristittyjä? Miten he voivat vahvistaa toisten uskoa, jos heillä itselläänkään ei sitä ole? Ei ole vaikea ymmärtää, miten sellainen ”jumaluusopin tohtori” kuin D. R. Keating, Yhtyneen Kirkon pappi, saattoi sanoa:

”Minä en voi kirkkojen nykyisessä tilassa ollen päästä selville, miksi ihminen, varsinkaan mies, haluaa tulla kirkon jäseneksi. Hänellä täytyy joko olla jollekin elämänsä arkipäiväisyydelle alistettu uskonto, yhteiskunnallisesti hyödyllinen ja henkilökohtaisesti harmiton, tai hänellä täytyy olla harhakuvitelmia siitä, mihin hän pääsee. Kenties hän on lukenut Uutta testamenttia ja otaksuu, että hän saa sen sanoman kirkoista. Minä puolestani myönnän, etten voi ajatella yhtään kirkkoa, mistä välittäisin niin paljon, että menisin kadun yli siihen, jos olisin maallikko.” – Winnipegin (Kanada) Tribune, 4.3.1961.

Miten kukaan voi odottaa ihmisillä olevan uskoa Jumalaan ja Kristukseen Jeesukseen, kun papit seisovat seurakuntien edessä ja kertovat ihmisille, että heidän on hyödytöntä tulla kuulemaan heidän saarnojaan? Pappien otaksutaan opettavan uskoa Kristukseen pelastustienä.

18. Miten eräs luterilainen piispa katselee maailmaa, missä me elämme?

¹⁸ New York Times julkaisi 11.3.1960 seuraavan ”korkeasti kunnioitettavan” Hanns Liljen, Hannoverin luterilaisen piispan, saarnassa: ”Kristillisyyden näkymät ovat muuttuneet meidän aikanamme syvällisemmin ja perusteellisemmin kuin useimmat ihmiset havaitsevatkaan. Me elämme kaikkia käytännöllisiä tarkoituksia varten ei-kristillisessä maailmassa. Tätä sanaa tulisi käyttää sen täsmällisessä merkityksessä. Tämä ei ole antikristillistä aikaa. Me elämme ei-kristillistä aikaa.” Hänen pitäisi tietää! Hän on yksi luterilaisen uskonnon johtajista, ja hän sanoo itse asiassa, että kristikunnan ihmiset ovat ei-kristillisiä. Hänen ”kirkkonsa” ja lahkonsa muodostaa osan kristikunnasta, ja tämä Lilje sanoo, että ”me elämme ei-kristillistä aikaa”.

19. a) Mitä kristittyjen tulee tehdä nähdessään kristikunnan epäonnistumisen? b) Miten voidaan saada uskoa?

¹⁹ Jollei kukaan seuraa nyt Kristuksen Jeesuksen askeleita, niin on aika kajauttaa voimakas pakenemiskäsky: paetkaa kristikunnan vääristä uskonnoista! Jeesus sanoi, ettei hän kuulunut tähän maailmaan, mikä käsitti sen uskontojärjestelmätkin, vaikka hän olikin syntynyt niistä yhden, juutalaisen uskonnon, alaisuudessa. Hän leimasi sen johtajat ulkokultailijoiksi. Miljoonat ihmiset nykyään ovat syntyneet johonkin uskontojärjestelmään, mutta ihmisten, jotka rakastavat totuutta, täytyy ajatella itsenäisesti ja sitten paeta kristikunnasta ja palvella tosi Jumalaa Jehovaa. Monet uskonnolliset papit eivät usko kertomusta Aadamista ja Eevasta hylkäävätpä jotkut Kristuksenkin, mutta Paavali sanoi: ”Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” (1. Kor. 15:22) Paavali uskoi siis kumpaankin. Mutta tätä eläväksi tekemistä ei pakoteta kenellekään. Jokaisella ihmisellä täytyy olla usko. ”Usko on toivottujen asioiden vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään.” (Hepr. 11:1, Um) Paavali todisteli: Miten kukaan voisi huutaa avukseen Jehovan nimeä pelastuakseen, jollei hänellä ole koskaan ollut uskoa siihen? Ja edelleen, miten kenelläkään voisi olla uskoa, jollei hän koskaan kuulisi tosi Jumalasta! Jotta tällainen usko voitaisiin saada, täytyy olla hyvän uutisen saarnaaja. Mutta kuinka voi olla saarnaajaa, jollei häntä lähetetä? Paavali lopettaa sanomalla: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” – Room. 10:13–17.

JUMALAN SANA VAHVISTAA USKOA

20. Mainitse muutamia tosiasioita, mitkä tosi kristityt tuntevat ja hyväksyvät uskossa.

²⁰ Ensimmäiset kristityt uskoivat Kristukseen Jeesukseen, koska he näkivät hänet ja kuulivat häntä. He odottivat vakuuttuneina sitä, mitä he toivoivat. He tiesivät Jeesuksen parantaneen sairaita, aukaisseen sokeita silmiä ja herättäneen kuolleita, ja Jehova Jumala herätti hänet itsensäkin kuolleista. Mitä muuta vakuutusta toivostaan he olisivat tarvinneet? Heidän uskonsa perustui tosiasioihin, mitkä tapahtuivat. Nyt on meillä kirjoitettu kertomus Jumalan sanassa, Raamatussa. Me tiedämme, mitä tapahtui Kristuksen Jeesuksen elämässä maan päällä. Meillä on myös varma kertomus siitä, mitä apostolit tekivät. Me näemme kristillisen uskon perustuvan nähtyjen, kuultujen ja tapahtuneitten todellisten asioitten totuudelle. Me tiedämme, ja varhaiskristityt tiesivät, että he olivat tuomittuja kuolemaan Aadamin synnin takia, kuten Paavali selittää: ”Sentähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Kristityt tietävät, miksi ihminen kuolee, ja he tietävät myös, että elämä on Jumalan lahja Jeesuksen Kristuksen, Herramme, kautta. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Paavali tiesi tämän ja uskoi sen. Uskotko sinä? Jos uskot, niin sinulla on usko Jumalan kirjoitettuun sanaan.

21. a) Keiden pitäisi myös uskoa nämä tosiasiat? b) Mikä on sitten aiheuttanut epäuskon?

²¹ Jokaisella maailmassa olevalla kristikuntaa edustavalla papilla pitäisi myös olla tämä usko, mutta heidän voimansa tällaisen uskon vahvistamiseksi on mennyt. He ovat kääntyneet ihmisten selityksiin, kehitysoppiin ja avaruusajan valistukseen. Raamattu on heille vain vanhentunut kirja. Mutta on paljon parempi kuulla Jeesusta ja apostoleita, jotka tunsivat Jumalan päätökset, ja se on vahvistavaa uskollemme. Jeesus sanoi: ”Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.” (Luuk. 17:1, 2) Kuinka monta hyvää ihmistä, jolla on ollut jonkin verran uskoa, ovatkaan epäuskoiset papit käännyttäneet pois Jumalasta ja Kristuksesta! Heidän täytyy vastata tästä Jumalalle!

22. Mikä niiden kohtalo on, jotka luopuvat uskosta?

²² Tosi kristityt säilyttävät uskon Jumalan sanaan, Raamattuun, ja Kristuksen Jeesuksen uhriin, mutta Paavali varoittaa kaikkia, jotka luopuvat uskosta, ja sanoo: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” (Hepr. 10:26, 27) Kristus ei kuole uudelleen pelastaakseen ne, joilla kerran oli tieto Kristuksesta Jeesuksesta ja usko häneen ja jotka hyväksyivät hänet lunastajakseen. Jos he heittävät uskonsa tuuleen ja hylkäävät Jumalan, hänen Sanansa ja hänen Poikansa, niin Jumala ei ryhdy lunastamaan heitä uudelleen. Ei ole enää uhria jäljellä olevien syntien edestä! On tulossa hirvittävä tuomio! Muista Sodomaa ja Gomorraa. Epäuskoiset eivät kykene pakenemaan niin kuin Loot ja hänen kaksi tytärtään. Heidät tavoittaa tulituho. Jotkut saattavat yrittää pelastua, mutta he katsovat ympärilleen vastakuvalliseen Sodomaan, niin kuin Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi, ja toiset kuolevat Harmagedonin taistelussa yrittäessään paeta. – 1. Moos. 19:26; 2. Piet. 3:10–13.

VARHAISKRISTITTYJEN USKO

23, 24. Miten H. G. Wells osoittaa eron varhaiskristillisyyden ja kirkon välillä vuodesta 325 eteenpäin?

²³ Kristikunnan pappien täytyy nyt ottaa vastuu, koska kristikunta on heidän järjestelmällisten uskontojensa vaikutuksesta vuodesta 325 lähtien etääntynyt yhä kauemma tosi kristillisyydestä ja Raamatun opista. Nykyiset historioitsijat tunnustavat tämän seikan. H. G. Wellsin kirjassa The Outline of History (Historian ääriviivat) sanotaan: ”Tämä vuosi 325 on hyvin sopiva historiassamme. Se on koko kristillisen maailman ensimmäisen täydellisen yleisen (ekumeenisen) kirkolliskokouksen vuosi. . . . Se merkitsee kristillisen kirkon ja kristillisyyden ehdotonta tuloa inhimilliselle näyttämölle, kuten kristillisyys yleensä ymmärretään maailmassa nykyään. Se merkitsee kristinopin täsmällistä määrittelyä Nikean uskontunnustuksessa.

²⁴ ”Meidän on välttämättä johdettava lukijan huomio niihin perinpohjaisiin erilaisuuksiin, mitkä vallitsevat tämän täysin kehittyneen Nikean kristillisyyden ja Nasaretin Jeesuksen opetuksen välillä. Kaikki kristityt ajattelevat, että jälkimmäinen sisältyy täysin edelliseen, mutta se on meidän alamme ulkopuolella oleva kysymys. Selvästi käy kuitenkin ilmi, että Nasaretin Jeesuksen opetus oli uudenlaatuista profeetallista opetusta, mikä alkoi heprealaisista profeetoista. Se ei ollut papillista, sillä ei ollut vihittyä temppeliä eikä alttaria. Sillä ei ollut muotomenoja eikä juhlallisuuksia. Sen uhri oli ’murtunut ja katuva sydän’. Sen ainoa järjestö oli saarnaajien järjestö, ja sen päätoiminta oli saarna. Mutta vaikka neljännen vuosisadan täysin kehittynyt kristillisyys säilyttikin ytimenään evankeliumeissa olevat Jeesuksen opetukset, niin se oli pääasiassa senkaltaista papillista uskontoa, mikä oli jo tunnettua maailmassa tuhannet vuodet. Sen loisteliaitten muotomenojen keskuksena oli alttari ja oleellisena palvontatekona vihityn papin suorittama messu-uhri. Ja sillä oli nopeasti kehittynyt diakonien, pappien ja piispojen järjestö.” – Kolmas painos, sivut 522, 523.

25. Ketkä meidän aikanamme näkevät Nikean kristillisyyden ja Jeesuksen opetusten välisen eron?

²⁵ Näin kirjoitti eräs historioitsija vuonna 1920, ja hän näki ”ne perinpohjaiset erilaisuudet, mitkä vallitsevat tämän täysin kehittyneen Nikean kristillisyyden ja Nasaretin Jeesuksen opetuksen välillä”. Kuka tahansa, joka tuntee nykyään Raamatun ja Kristuksen elämän, voi selvästi nähdä perinpohjaisen eron sen välillä, mitä Jeesus ja varhaiset apostolit tekivät, ja mitä kristikunnan papit tekevät. Kristityt olivat tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten lujia uskossaan. Missä tätä uskoa on nyt kristikunnassa? Monet pitävät Jumalan kirjaa, pyhää Raamattua, hienona kirjallisena teoksena, mutta kymmenet käskyt ovat vain lukemista eikä sitä varten, että niiden mukaan elettäisiin.

26. a) Minkä Paavali sanoi olleen seurauksena niille, jotka hylkäsivät Mooseksen lain? b) Mistä mm. Mooses kirjoitti Jehovan ohjauksessa?

²⁶ Mutta kuuntele, mitä Paavali sanoo meille: ”Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” (Hepr. 10:28, 29) Sanotko sinä, että se oli ”liian ankaraa” sille, joka hylkäsi Mooseksen lain? Oletko sinä yhtä mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että se, mitä Mooses kirjoitti Aadamista, Lootista, Sodomasta ja Messiaasta (Kristuksesta), ei ollut sen enempää kuin tarua? Luuletko Mooseksen olleen väärässä kirjoittaessaan: ”Älä tapa. Älä tee huorin. Älä varasta. . . . Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. . . . vaimoa . . . hänen palvelijaansa . . . äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa”? Mooses kirjoitti myös, että ”sinä et saa omaksua Jehovan, sinun Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka omaksuu hänen nimensä arvottomalla tavalla.” (Um) Hän käski myös: ”Sinä et saa tehdä itsellesi kaiverrettua kuvaa . . . koska minä Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” (Um) Mooses ei kirjoittanut tätä kivitauluihin, vaan 2. Mooseksen kirjan 20:1–17:ään, mutta Jehova ohjasi hänet kirjoittamaan sen kaiken meidän hyväksemme.

27. Miten Paavali rohkaisi nuorta miestä Timoteusta Pyhien kirjoitusten ollessa kysymyksessä?

²⁷ Paavali oli vakuuttunut siitä, että Jehova oli näiden raamatunkohtien kirjoittamisen takana. Hän sanoi eräälle uskon täyttämälle nuorelle kristitylle: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, asiain oikaisemiseksi, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut jokaiseen hyvään työhön.” (2. Tim. 3:16, 17, Um) Paavali uskoi Raamattuun. Hän uskoi sen opetuksiin.

28. Mitä Paavali sanoi niiden kannustukseksi, joiden on säilytettävä usko?

²⁸ Kristittynä oleminen ja sen uskominen, mitä Raamatussa on kirjoitettu, vaatii vahvaa uskoa näinä viimeisinä päivinä, mutta eräillä ihmisillä on se, ja he varustautuvat julistamaan Jumalan valtakunnan sanomaa pappien pilkasta välittämättä. Paavali tiesi, että kristittyjen olisi vaikea pysyä palveluksessa hallitusten ja epäuskoisten uskonnollisten johtajien takia, ei ainoastaan hänen aikanaan, vaan kaikkina aikoina. Siksi hän kehotti kristittyjä sanoen: ”Muistelkaa kuitenkin entisiä päiviä, joina te, valistetuiksi tultuanne, kärsimyksissä kestitte suuren taistelun, toisinaan ollessanne ikään kuin teatterissa sekä häväistysten että ahdistusten alaisina ja toisinaan tullessanne osallisiksi niiden kanssa, joilla oli sellaisia kokemuksia. Sillä te sekä ilmaisitte myötätuntoa vankeudessa olevia kohtaan että suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstöön tietäen, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.” – Hepr. 10:32–34, Um.

NYKYISET USKOLLISET KRISTITYT

29, 30. Vertaa erään tri Baillien lausuntoa niihin kokemuksiin, joita Jehovan todistajat ovat saaneet toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen.

²⁹ Monet tuhannet ihmiset valistuivat apostolien päivinä Jumalan sanan totuudesta ja vaelsivat Kristuksen Jeesuksen askeleissa sekä kokivat sen, minkä Paavali kuvaili. He oppivat tuntemaan uuden elämän tien, ja tämä toi heille tosi tyydytyksen, mutta sen ohella vastustustakin. Kristittyjen täytyy muistaa tämä nyt. Samoin kuin kristityt tulivat valistetuiksi vanhoina aikoina ja kärsimyksissä kestivät suuren taistelun, niin täytyy kristittyjen tehdä nytkin. Tosi kristityille ei ole helppoa tietä. Tri Baillien Union Theological Seminarysta kerrotaan sanoneen selostaessaan kristillisyyden nykyistä tilaa: ”Koetuksella ei kaikkina näinä vuosina ole ollut lainkaan kristillisyys. Kristillisellä tavalla elämistä ei ole kokeiltukaan, ja ennen kuin sitä kokeillaan, me emme suoraan sanoen tiedä siitä mitään. . . . Ehkä maailma ei enää vainoa kristittyjä, koska kristittyjä ei enää ole.”

³⁰ Me kysymme: Onko tri Baillie huomioinut Jehovan todistajien toimintaa viimeisinä neljänäkymmenenä viitenä vuotena? On totta, että jos hän katselee ainoastaan protestanttisia ja katolisia uskonnollisia järjestelmiä, niitä ei vainota. Mutta miten oli Jehovan todistajain pienen kristittyjen todistajien ryhmän laita Hitlerin aikana Saksassa, Puolassa, Unkarissa, Tšekkoslovakiassa ja itse asiassa koko maailmassa, Yhdysvallat ja Kanada mukaan lukien, toisen maailmansodan riehuessa? Ja miten nyt? Mitä tapahtuu Itä-Saksassa, Puolassa, Venäjällä ja kristikunnan katolisessa Espanjassa? Jehovan todistajat kestävät kärsimyksissä ”suuren taistelun” näissä paikoissa, ja toisissa osissa maailmaa olevat Jehovan todistajat ”ilmaisevat myötätuntoa” vankeudessa olevia kohtaan.

31. Miksi Jehovan todistajat kestävät kärsimyksissä kautta maailman?

³¹ Jeesus sanoi tosi kristityistä: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 24:13) Tosi kristitty kestää kärsimyksen, ja varmasti ne, jotka pysyvät lujina niiden periaatteitten puolesta, joiden mukaan Jeesus eli, saavat kokea ”häväistyksiä ja ahdistuksia” siksi, että ovat kristittyjä. Jehovan todistajat ovat kokeneet keskitysleirit, kaasukammiot, nälkäkuurit ja vankeustuomiot useimmissa kristikunnan maissa. Lisäksi on heidän työnsä, Jumalan valtakunnan saarnaaminen, ollut vuosikausia kielletty useissa kristikunnan maissa. Miksi? Siksi, että Jehovan todistajat ovat halunneet elää ja ovat järkähtämättä eläneet kristillistä elämää, ja he ovat olleet halukkaat kärsimyksissä kestämään suuren taistelun tehdäkseen siten. Vaikka jokaista näistä kristityistä Jehovan todistajista ei olekaan heitetty keskitysleireihin, niin toiset, jotka ovat ilmaisseet myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan, ovat iloiten suhtautuneet omaisuutensa ryöstöön. Lue Jehovan nykyisten todistajien historia, mikä on kerrottu kirjassa Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä, niin sinä saat siitä tietää sen vainon, minkä he kestivät pappien ja poliittisten hallitusmiesten taholta Saksassa, Kreikassa, Puolassa, Venäjällä, Dominikaanisessa tasavallassa, Quebecissä, niin, kaikissa osissa maailmaa. He julistavat kuitenkin yhä Jumalan valtakuntaa kaikissa näissä maissa nykyään.

32. Miten tosi kristityt eroavat kristikunnan uskonnoista, kun on kysymys kestävyydestä puhevapauden säilyttämisessä?

³² Tosi kristityn täytyy olla luja, ja vaikka vaino tulisi kuumemmaksikin, hänen täytyy yhä kuunnella ja tehdä sitä, mitä Jumala henkeytti Paavalin kirjoittamaan: ”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne [puhevapauttanne, Um], jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” (Hepr. 10:35, 36) Jehovan todistajat eivät luovu puhevapaudestaan vainon tähden. Jeesus ei lakannut puhumasta aikansa poliittisten ja uskonnollisten joukkojen vaatimuksesta. Uskonnoitsijoitten täytyi tappaa hänet ottaakseen häneltä pois Jumalan valtakunnan hyvän uutisen puhumisvapauden. Kristityt eivät ole muuttuneet. Mutta kristikunnan uskonnolliset järjestöt sen sijaan toimivat poliittisten hallitsijoitten käskyn mukaan. Saarnastuolista on monin paikoin tullut hallitsijan puhetorvi. Papit ovat heittäneet pois puhevapautensa Jumalan valtakunnan saarnaamiseksi, jotta he voisivat miellyttää maailman poliittisia hallitsijoita. Kristitty ei voi sovitella, koska hän tietää, että hänen puhevapaudestaan koituu hänelle suuri palkka.

33. Miksi monet lähtevät pois kristikunnan uskonnoista, ja keiden esimerkkiä he noudattavat siinä?

³³ Sadattuhannet ihmiset lähtevät pois kristikunnan vääristä uskontojärjestöistä, koska näillä laitoksilla ei ole tarjottavana mitään lupausta. Mitä ne voivat luvata? Nehän hylkäävät Raamatun. Niillä ei ole ”toivottujen asioiden vakuuttunutta odottamista”. Mutta niille, jotka etsivät totuutta, Jumalan sana on tuonut tietoa ja ymmärrystä, ja heillä on se usko, että Jumalan valtakunta on käsillä. He uskovat, mitä Paavali sanoi, vaikka se onkin kirjoitettu tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. ”Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele’.” (Hepr. 10:37) Kristuksen Jeesuksen saapumisessa ei ole ollut viivytystä. Hänen toinen läsnäolonsa on tehty ilmeiseksi vuodesta 1914 lähtien.a Lopun aika on lähellä! Nyt on aika lähteä pois tästä nykyisestä Sodomasta, niin kuin Loot ja hänen kaksi tytärtään pakenivat tuosta jumalattomasta kaupungista vuosisatoja sitten. Niiden, jotka haluavat elää Jumalan uudessa maailmassa, on paettava Perkeleen järjestöstä ja etsittävä turvaa Jehovan järjestöstä. Jumala varaa turvapaikan kaikille Harmagedonin taistelun aikana. Uskotko sinä sen, että Jumala tekee näin sinulle? Loot ja hänen kaksi tytärtään uskoivat, ja he pääsivät Sooariin ja elivät edelleen.

34. Miten Jehovan todistajat osoittavat elävänsä uskosta?

³⁴ Miten tosi onkaan Jumalan sana: ”Mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”! (Hepr. 10:38) Jehovan todistajain täytyy elää nyt uskossa, muita se on vakuuttunutta odottamista ja lujaa luottamista tulevaisuuteen, koska Jumalan kirjoitettu sana kertoo heille tulevaisuuden. He näkevät tapahtuneen ja tapahtuvan sellaista, minkä Jumalan sana on sanonut tulevan. Nyt ei ole siis aika kenenkään, joka tuntee Jumalan sanaa, vetäytyä pois ja palata vanhan maailman jumalattomaan järjestöön, sillä Jumala ei ole mielistynyt sellaiseen. Paavali oli päättäväinen mies, jolla oli luja mieli ja suuri usko, ja hän saattoi vahvistaa muidenkin uskoa. Hän sanoi vakaumuksesta: ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 10:39.

USKOMME ERITTELY

35. Mitkä kysymykset vaativat vastausta eritellessämme uskoomme?

³⁵ Millainen usko sinulla on? Onko se sellainen, että se vetäytyy pois joka ainoassa koetuksessa tai vaikeudessa, mikä tulee eteen, vai onko sinun uskosi vahva, rakennettu Jumalan sanan lujalle perustukselle? Onko sinun uskoisi kyllin vahva auttaakseen sinua selviytymään ’sielusi pelastukseksi’?

36. Miten Filippiläiskirjeen 4:9 auttaa meitä kehittämään vahvan uskon?

³⁶ Kirjoittaessaan filippiläisille Paavali sanoi: ”Mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil. 4:9) Mitä varhaiskristityt oppivat Paavalilta? Mitä he kuulivat? Mitä he näkivät? Mitä he olivat saaneet? He näkivät Paavalin varmasti vankkana kristittynä, joka oli antautunut Jehova Jumalalle ja vaelsi Kristuksen Jeesuksen askeleissa. He tunsivat miehen, joka oli halukas läpäisemään kaikenlaiset kärsimykset, vainot, koettelemukset ja katsomaan kuolemaakin silmiin vetäytymättä takaisin. He lukivat hänen kirjeensä, mikä sisälsi niitä kokemuksia, mitkä hän läpäisi Kristuksen hyvän uutisen takia. He tiesivät Paavalin uskovan, että Jeesus Kristus antoi elämänsä ihmiskunnan pelastamiseksi, ja hänen osoittavan uskonsa saarnaamalla Jumalan valtakuntaa, jonka Kuningas on Kristus. Nämä ovat muutamia asioita, mitkä kristityt oppivat Paavalilta. Monilla kirjeillään ja henkilökohtaisella seurallaan Paavali vahvisti toisissa välttämätöntä uskoa. Varhaiskristilliset Jehovan todistajat oppivat, kuulivat, näkivät ja omaksuivat sen, mitä Paavali saarnasi ja minkä mukaan hän eli. Kuinka on nyt? Toteutatteko te Kristuksen Jeesuksen nykyiset seuraajat näitä asioita? Jos teette siten, niin mikä on seurauksena? ”Rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

37. Miten voidaan saada Jumalan rauha nykyään, ja kuka on huomattavin esimerkki oikean rakkauden osoittamisessa?

³⁷ Miten joku voi saada Jumalan rauhan nykyään? Kaikkein ensiksi vetäytymällä pois tästä jumalattomasta asiainjärjestelmästä. Sitten antautumalla kokonaan tekemään Jehova Jumalan tahdon. Mooses kirjoitti: ”Minä Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” (2. Moos. 20:5, Um) Sinun täytyy sen tähden kristittynä palvella Jumalaa koko sydämestäsi, koko mielestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Se osoittaa sinun tosi rakkautesi taivaassa olevaa Isääsi kohtaan. Lisää siihen toinen käsky, mitä sinun täytyy noudattaa ja mikä on: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Paras esimerkki, mikä sinulla on tämänkaltaisesta rakkaudesta, on Jumalan Poika, Kristus Jeesus. Jos haluat tulla kristityksi, niin sinun täytyy olla niin suuressa määrin hänen kaltaisensa kuin mahdollista. Sinä haluat seurata hänen esimerkkiään kaikessa, mitä hän teki. Tehdäksesi sen sinun täytyy lukea hänestä, saada selville kaikki minkä voit hänen elämästään ja työstään. Tämä tieto on Jumalan kirjoitetussa sanassa, pyhässä Raamatussa.

38. Miksi voimme olla varmoja siitä, että jumaluusopillinen koulutus ei tee päteväksi ketään Jehovan tosi palvelijaa?

³⁸ Kristuksen Jeesuksen askeleiden seuraaminen ei vaadi kasvatusta jumaluusopillisessa seminaarissa eikä uskonnollisessa yliopistossa. Jos tällainen korkeampi opetus olisi välttämätön, niin Pietari ja Johannes eivät olisi voineet olla Kristuksen Jeesuksen apostoleita. Nuo kaksi miestä olivat tavallisia tervejärkisiä miehiä. He arvostivat ja rakastivat totuutta. He olivat miehiä, jotka kuuntelivat opettajaansa Jeesusta Kristusta ja oppivat häneltä. Kun heidän ylösnoussut Opettajansa selitti heille, miksi hän oli kuollut kidutuspaalussa, niin he eivät olleet sellaisia, että olisivat vetäytyneet pois, vaan he olivat valmiit lähtemään kentälle, ja helluntaina he saarnasivat sitä, mitä olivat kuulleet ja minkä he uskoivat. Raamatun kertomus sanookin sen tähden, että kun juutalaisten sanhedrinin jäsenet ”näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”. (Apt. 4:13) Ihmisen henki, hänen intonsa, antaumuksensa ja tietonsa merkitsevät jotain eikä hänen arvonsa tai diplominsa, mikä seinällä riippuu. Nämä miehet olivat saaneet tosi tiedon, koska he olivat olleet Jeesuksen seurassa ja oppineet totuuden. He olivat pelottomia tämän totuuden ilmaisemisessa. Heidän aikansa yliopistollinen koulutus tai rabbiinien koulut eivät tehneet heistä päteviä Jumalan palvelijoita. He eivät kirjoittautuneet koskaan niihin. Jumala määräsi heidät palvelijoikseen eivätkä ihmiset. Kristikunnan papit voivat sanoa säätynsä periytyvän aina vuodesta 325 jKr. ja Nikean uskontunnustuksesta asti, mutta ei Kristuksesta Jeesuksesta eikä Jumalan sanasta.

39. a) Mikä jokaisen kristityn täytyy olla, ja miten H. G. Wells osoitti varhaiskristittyjen olleen niitä? b) Osoittiko Paavalin esimerkki varhaiskirkon olleen saarnaajien järjestö? Miten?

³⁹ Tämän tiedon pitäisi olla tosi rohkaisu kaikkialla maailmassa sellaisille henkilöille, jotka rakastavat Raamattua, ja sen pitäisi auttaa heitä ottamaan asenteensa evankeliuminpalveluksen puolelle. Jos kalastajat Pietari ja Johannes saattoivat olla Jeesuksen Kristuksen apostoleita ja voivat olla päteviä edustamaan Jumalaa hänen virkaan asettaminaan palvelijoina maan päällä, niin miksi ei kuka hyvänsä, joka rakastaa Jumalan sanan totuutta ja on antautunut Jumalalle sekä on omistanut elämänsä Jumalan palvelukseen, voi tehdä samalla tavalla? Kaikki varhaiskristityt olivat evankeliuminpalvelijoita, ja he tutkivat Jumalan kirjoitettua sanaa. On siis selvää, että jokaisen, josta tulee kristitty, täytyy olla myös hyvän uutisen saarnaaja. Kristikunnan vika nykyään on, että papit ovat ainoat, jotka tunnustetaan evankeliuminpalvelijoiksi, ja heidän seurakunnistaan on tehty kuunteleva lauma eikä saarnaava lauma. Kristikunnassa on kehittynyt pappisluokka ja maallikkoluokka, ja, kuten teoksessa The Outline of History osoitettiin, H. G. Wells näki ”perinpohjaiset erilaisuudet, mitkä vallitsevat tämän täysin kehittyneen Nikean kristillisyyden ja Nasaretin Jeesuksen opetuksen välillä”. Varhaiskristillisyydestä hän sanoi: ”Sen ainoa järjestö oli saarnaajien järjestö, ja sen päätoiminta oli saarna.” Siksi tosi kristityt näkevät nykyään tarvittavan järjestöä. Koko Jehovan todistajain järjestön muodostavat virkaan asetetut saarnaajat, ja heidän päätoimintansa ja valmennuksensa on saarnan käyttäminen. He käyttävät raamatullisia saarnoja ovelta-ovelle- ja raamatuntutkistelutyössään. Kristittyjen täytyy olla nyt aivan samanlaisia kuin apostolien päivien Jehovan todistajat, jotka kulkivat talosta taloon ja pitivät saarnoja niiden kotien ihmisille, joissa he kävivät, mille perheelle hyvänsä, ja tutkivat Raamattua heidän kanssaan. Paavali sanoi: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.” (Apt. 20:20) H. G. Wells osoitti, että vuodesta 325 lähtien kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat vakiinnuttaneet monimutkaisia menoja alttarin ympärillä, vihkineet diakoneja, piispoja ja pappeja sekä asettaneet messun ja ryhtyneet rakentamaan temppeleitä. Kuinka se eroaakaan siitä tavasta, millä tosi kristityt palvoivat kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa!

JOKAISEN TÄYTYY USKOA

40. a) Mitä kristikunnan johtajat ovat tehneet ihmisille? b) Miten eräs uskonnollinen johtaja kuvaili nykyisten uskontojärjestöjen tarpeen?

⁴⁰ Kristikunnan johtajat ovat saattaneet itsensä siihen asemaan, missä he nykyään ovat. He ovat tehneet miljoonista kirkonkävijöistään, maallikoista, hyödyttömiä sikäli kuin kristillisyyden levittäminen on kysymyksessä. Papit ovat opettaneet heitä kuuntelemaan ja kertaamaan määrätyt muodollisuudet temppeleissään joka viikko. He eivät aseta laumalleen lainkaan vastuuta Kristuksen puolesta saarnaamisesta ja Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kertomisesta toisille. Nykyään on eräitä pappeja, jotka näkevät heidän laiminlyöntinsä. Esimerkiksi ”kunnianarvoisa” John Heuse, New Yorkin kaupungin Kolminaisuusseurakunnan sielunpaimen, sanoi seuraavaa luennossaan ”Mitä varten kirkot ovat olemassa?”:

”Yksikään seurakunta ei voi täyttää tehtäväänsä, jollei sen johdon ytimenä ole rauhaisan kiihkoilevien, muuttuneitten ja todella kääntyneitten kristittyjen pientä yhdyskuntaa. Useimpien seurakuntien vikana on, ettei kukaan, pappikaan, ole todella suuresti muuttunut. Mutta silloinkaan, kun seuran keskipisteenä on harras ja itsensä uhraava pappi, ei tapahdu paljoa, ennen kuin on muuttuneitten miesten ja naisten yhdyskunta.” – Reader’s Digest, kesäkuu, 1962.

41. a) Ketkä ovat syypäitä heikkoihin seurakuntalaisiin? b) Mikä kristillisyyden perusominaisuus puuttuu?

⁴¹ Kenen syy tämä on? Papit ovat syyllisiä. He eivät yritä kääntää seurakuntalaisiaan kristityiksi, jotka ’kärsimyksissä kestäisivät suuren taistelun’. Heidän seurakuntalaisensa eivät halua olla ”ikään kuin teatterissa sekä häväistysten että ahdistusten alaisina” Kristuksen tähden. He kieltäytyvät olemasta varhaiskristittyjen kaltaisia, halukkaita menemään vankilaan, jos se on tarpeellista, sen takia, että he saarnaavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Miksi kristikunta on epäonnistunut? Sen ihmiset eivät ”usko sielunsa pelastukseksi”. He eivät tiedä, eikä heille ole opetettu, mitä kristillinen työ on. Kristikunnan ihmisiä ei ole valmennettu nousemaan sen puolesta, mikä on oikein. Kuinka he voisivat sitä tehdä? Jeesus sanoi: ”Jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Matt. 15:14) Heidän laumansa eivät ole oppineet tietämään, mitä kristillisyys on, mikä on totuus. Miten kukaan voisi odottaa heidän tietävänkään, kun eräs heidän omista papeistaan sanoo: Minä ”en voi ajatella yhtään kirkkoa, mistä välittäisin niin paljon, että menisin kadun yli siihen, jos olisin maallikko”. (Katso sivua 55.) Eivätkä monet miehet ja naiset menekään kirkkoihinsa. Varsin luultavasti nämä, jotka eivät käy kirkossa, huomasivat kirkkojen tosi tilan jo ennen tätä pappia.

42. Miksi ekumeeniset kirkolliskokoukset eivät liitä yhteen eri uskonlahkoja?

⁴² Kokoontukoot kaikki maailman eri lahkojen päämiehet paavi Johannes XXIII:n kanssa jälleen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen. Yrittäkööt he liittää yhteen eri uskonlahkoja, sekä protestanttisia että katolisia, kiinteäksi järjestöksi. He eivät tee kuitenkaan koskaan kristittyjä jäsenistään. Siihen vaaditaan enemmän kuin yhdistämistä. Kristittynä oleminen vaatii Jumalan siunausta, hänen henkeään, hänen Sanaansa ja asianomaisen uskoa. Kristikunta on harhaillut liian kauas pois Jumalan sanasta, totuudesta, palatakseen siihen enää. Liian monet kristikunnan papit ovat valinneet pieniä paloja Raamatusta uskottavakseen ja ovat pyyhkineet muun osan pois taruna. He antavat sen sijaan laumoilleen omia ajatuksiaan ja, kuten Paavali sanoo, kiinnittävät huomion ”taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon”. – 1. Tim. 1:4.

43. Mitä Raamattu merkitsee tosi kristitylle?

⁴³ Tosi kristitty tietää Raamattua tutkimalla, että koko Raamattu on toiminnan kirja, palveluksen kirja, uskon kirja, totuuden kirja ja todella kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan, sanaa. Vain tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Kristus Jeesus uskoi sen tosi kertomukset, jotka on kirjoitettu Heprealaisiin kirjoituksiin, ja lainasi niitä Raamatun kirjoista. Aiotko sinä opettaa toisille samoja asioita, joita Jeesus opetti silloin? Usko Jumalan sanaan. Tutki sitä! ”Saarnaa sanaa”, niin kuin kristityn täytyy tehdä! Ja sitten: ”Astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” – 2. Tim. 4:2.

44, 45. Miten vahva usko ilmenee?

⁴⁴ Sinä uskot, että ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”. (Room. 10:9, 10) Onko sinun uskoni sitten kyllin vahva, niin että se saa sinut puhumaan selvästi kristittynä ja kertomaan Jumalan lupausten totuuden hänen valtakunnastaan, joka on ihmiskunnan ainoa toivo? Vai oletko sinä samanlainen kuin niiden niin sanottujen Kristuksen seuraajien tietty ryhmä, josta Jaakob selitti: Te olette ”vain . . . kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli”. – Jaak. 1:22–24.

⁴⁵ Jaakobin päättely on sitova. Hän sanoo: ”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:26) Usko ilmaisee itsensä. Se julistaa. Usko ei ole kuollut, vaan käy työhön. Usko antaa toisten ihmisten tietää, mitä se uskoo. Se puhuu selvästi talosta taloon. Uskon omaavan Jumalan palvelijan täytyy olla toimiva. Se, joka tuntee Jumalan sanan, saarnaa sitä. Usko ei pelkää antaa todistusta, sanoi Pietari. ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla.” (1. Piet. 3:15) Se, joka uskoo Jumalaan ja Raamattuun, puolustautuu jokaisen edessä.

46. Ketkä Jeesus valitsi valonkantajikseen, ja minkä esimerkin hän jätti heille?

⁴⁶ Kun Jeesus puhui juutalaisille, jotka odottivat Messiasta, niin hän ei erottanut kirjanoppineita ja fariseuksia maailman valoiksi. Hän valitsi aivan tavallisia miehiä, uskon miehiä. Sinä muistat hänen sanoneen: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14–16) Hän antoi tämän vuorisaarnansa opetuksen miehille samoin kuin naisillekin. Miten oivallinen palvelussaarna se onkaan! Jeesus kehotti kaikkia kuuntelevia ihmisiä ryhtymään palvelukseen, edustamaan Jumalan valtakuntaa ja työskentelemään sen hyväksi. Hän lausui: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa.” (Matt. 6:33) Hän opetti vanhurskautta rakastaville, miten tulee rukoilla. Hän näytti heille, kuinka tarpeellista on pyhittää Isän, Jehovan, nimi ja rukoilla hänen valtakuntaansa, niin että hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä samoin kuin taivaassakin. (Matt. 6:9–15) Pysyminen tässä palvelustyössä vaatii henkilökohtaista uskoa Jehova Jumalaan, hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan.

47. Mitä kunkin tulee nyt tehdä sielunsa pelastukseksi?

⁴⁷ Jos teillä on tällainen usko, niin se merkitsee ’sielun pelastusta’. Paetkaa siis vanhasta maailmasta, joka on menossa kohti tuhoaan niin kuin Sodoma, ja olkaa Lootin ja hänen kahden tyttärensä kaltaisia. Nouskaa ja menkää; olkaa hyvän uutisen palvelijoita! Älkää empikö kärsimyksissä kestää suurta taistelua ”toisinaan ollessanne ikään kuin teatterissa sekä häväistysten että ahdistusten alaisina”. (Hepr. 10:32, 33, Um) Palvele Jumalaa tosi kristittynä ja ole vahva uskossasi. Usko hänen Sanaansa ja saavuta iankaikkinen elämä uudessa vanhurskaassa maailmassa.

[Alaviitteet]