olisi ollut, jos Jeesus olisi tosiaan toistanut nämä asiat toiselle kansalle ja jos eri kirjoittajat olisivat kirjoittaneet ne eri kielillä.

Monet Raamatussa kerrotut Jeesuksen lausunnot voidaan löytää mielivaltaisesti siroteltuina pitkin Mormonin Kirjaa, niistä osista, jotka on ajoitettu lähes vuodelle 600 ennen hänen syntymäänsä, niihin, jotka on sanottu kirjoitetun yli 400 vuotta hänen syntymänsä jälkeen. Se, mitä Jeesus sanoi lampaistaan Johanneksen 10:9, 14, 16:nnessa, tavataan osittain 1. Nefin 22:25:nnessä, mikä ajoitetaan vuodelle 588 ennen Kristusta. Alman 31:37 käyttää Luukkaan 12:22:nnessa olevia Jeesuksen sanoja, vaikka tämän kirjan aikamääräksi ilmoitetaan noin vuosi 74 ennen hänen syntymäänsä. Jeesuksen tunnettu lausunto Matteuksen 16:19:nnessä, missä hän sanoo Pietarille: ”Minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa”, on Helamanin 10:7:nnessä, missä sanotaan: ”Katso, minä annan sinulle vallan, että mitä tahansa sinä maan päällä sidot, se on oleva sidottu taivaassa, ja mitä tahansa sinä maan päällä päästät, se on oleva päästetty taivaassa.” Tämän sanotaan tapahtuneen 23 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Tässä on kiinnostavaa mainita, että mitä Pietari sanoi Jeesuksesta Apostolien tekojen 3:22–25:ssä, esiintyy muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta 3. Nefissä 20:23–25 sanoina, mitkä oletetaan Jeesuksen sanoneen vuonna 34 jKr. Pohjois-Amerikan ihmisille, mutta sen läheinen samankaltaisuus Raamatun englantilaisen hyväksytyn käännöksen kanssa paljastaa sen alkulähteen.

Mormonin Kirja on englantilaisen hyväksytyn käännöksen runsaassa käytössään ottanut mukaan sen väärennetyn kohdankin, mikä on Matteuksen 6:13:nnessa, jakeessa, minkä jälkimmäisen osan tunnustetaan olevan henkeyttämätön lisäys alkuperäisiin Raamatun kirjoituksiin. Tämä Matteuksen 6:13:nnen väärennetty kohta, missä sanotaan: ”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen”, on samanlaisessa muodossa 3. Nefin 13:13:nnessa. Myös ilmeisesti väärennetyt jakeet Markuksen 16:17, 18:nnessa esiintyvät miltei sana sanalta Mormonin 9:24:nnessä.

Kun Mormonin Kirjaa verrataan Raamattuun, niin väistämättömät johtopäätökset, mitkä täytyy tehdä, ovat nämä: Se ei ole sopusoinnussa Raamatun kanssa, vaan opettaa oppeja, mitkä ovat ristiriidassa sen kanssa. Syy siihen, että siinä on – kuten Brigham Young sanoi – ”monia samanlaisia sanoja kuin Raamatussa”, on siinä, että se ottaa Raamatusta suurin joukoin Raamatun kirjoittajien käyttämiä lausuntoja ja punoo ne omaan tekstiinsä. Myös sen alituinen englantilaisen hyväksytyn käännöksen vanhahtavan englannin käyttö panee sen kuulostamaan tuolta suositulta käännökseltä.

Viiden Mooseksen kirjan yksityiskohtaiseen historiaan, Psalmien ylevään kauneuteen, Sananlaskujen suppeasti ilmaisemaan viisauteen ja Paavalin kirjeitten rakentaviin neuvoihin verrattuna Mormonin Kirja on kehno, innoittamaton ja kiusallisen monisanainen Jumalan sanan jäljitelmä.

Lukijain kysymyksiä

● Miten voidaan Matteuksen 8:11, joka puhuu Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista taivasten valtakunnassa, saada sopusointuun Matteuksen 11:11:nnen kanssa, jonka mukaan edes Johannes Kastajakaan ei tule olemaan siellä?

Me luemme Heprealaiskirjeen 11:8–19:stä: ”Uskon kautta Aabraham . . . [asui] teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. . . . mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen [taivaalle kuuluvaan, Um]. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, . . . sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.”

Miten Aabraham odotti saavansa Iisakin takaisin kuolleista? Taivaassako henkenä? Ei, vaan täällä maan päällä ihmisluomuksena. Hän sai vertauskuvallisella tavalla Iisakin takaisin kuolleista täällä maan päällä. Aabraham ei odottanut siis mitään hengellistä, taivaallista ylösnousemusta, mikä veisi hänet taivaan enkelien joukkoon, enempää kuin hän odotti Iisakinkaan saavan sellaista ylösnousemusta ja liittyvän häneen jälleen taivaassa.

Aabraham oli tullut Kaldean Uurista eikä kaivannut enää tuota kaupunkia. Hän ja hänen poikansa Iisak ja pojanpoikansa Jaakob kaipasivat parempaa paikkaa, so. taivaalle kuuluvaa paikkaa, kaupunkihallitusta, nimittäin sitä hallitusta eli kaupunkia, minkä Jumala on valmistanut ja jossa Aabrahamin luvattu siemen on Jumalan Kuningas. Tämä on ”Jumalan valtakunta” eli ”taivasten valtakunta”, koska näitä kahta sanontaa käytetään vaihdellen, sanan ”taivasten” viitatessa Jumalaan. Tämän taivasten valtakunnan eli Jumalan valtakunnan alaisuudessa odottivat Aabraham, Iisak ja Jaakob elävänsä maan päällä.

Vuonna 30 jKr. Jeesus sanoi Nikodeemukselle, etteivät Aabraham, Iisak ja Jaakob olleet taivaassa. (Joh. 3:13) Kolme vuotta myöhemmin, helluntaipäivänä vuonna 33, sanoi apostoli Pietari, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläinen, nimittäin kuningas Daavid, ei ollut noussut taivaaseen eikä ollut siis taivasten valtakunnassa eli Jumalan valtakunnassa. (Apt. 2:34) Pietari sanoi tämän sen jälkeen kun Jeesus oli esittänyt lausuntonsa Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista Matteuksen 8:11:nnessä parantaessaan roomalaisen sadanpäämiehen palvelijan.

Nuo kolme patriarkkaa eivät voineet siis olla Valtakunta-luokassa Herran Jeesuksen Kristuksen perijätovereina. He olivat hänen esi-isiään, jotka elivät enemmän kuin tuhat seitsemänsataa vuotta ennen häntä.

On sen tähden ilmeistä, että Jeesus viittasi Matteuksen 8:11:nnessä Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin kuvaannollisesti. Siinä tilaisuudessa, missä Aabraham uhrasi poikansa Iisakin, Aabraham esitti Jehova Jumalaa, ja Iisak esitti Jumalan ainoasyntyistä Poikaa Jeesusta Kristusta, joka uhrattiin uhrina. Jaakob esitti tämän mukaan hengellistä kristillistä seurakuntaa, ”taivasten valtakunta” -luokkaa, sillä samoin kuin seurakunta saa elämän Jeesuksen Kristuksen kautta, niin Jaakobkin sai elämän Aabrahamilta Iisakin kautta. Tältä kannalta katsoen kuvaavat Aabraham, Iisak ja Jaakob yhdessä mainittuina Jeesuksen kuvauksessa suurta teokraattista hallitusta, missä Jehova on Suuri Teokraatti, Jeesus Kristus on hänen voideltu edustava Kuninkaansa, ja uskollinen, voittoisa kristillinen seurakunta, jossa on 144 000 jäsentä, on Kristuksen perijätovereitten muodostama joukko Valtakunnassa.

Kun kristillinen seurakunta perustettiin helluntaipäivänä, niin sen hengellä voidelluista jäsenistä tehtiin Kristuksen perijätovereita ja heidät saatettiin ehdolle paikkaan taivaallisessa valtakunnassa, missä he voivat olla hengellisessä pöydässä Suuremman Aabrahamin ja Suuremman Iisakin kanssa. Israelin kansan luonnolliset eli lihalliset juutalaiset väittivät olevansa ”valtakunnan lapsia” eli Jumalan valtakunnan tulevia jäseniä. He näkivät helluntaipäivästä lähtien tämän teokraattisen järjestelyn alun ja vähittäisen kehittymisen, mutta koska heiltä puuttui uskoa Kristukseen, he eivät olleet siinä. Siksi Jeesus sanoi (Matt. 8:12): ”Valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Tästä syystä kävi välttämättömäksi, että paljon pakanoita (ei-juutalaisia), kuten se roomalainen sadanpäämies, jonka usko sai Jeesuksen suorittamaan ihmeparannuksen, oli tuleva ”idästä ja lännestä”, kaikkialta maailmasta, antautuneiksi, kastetuiksi kristityiksi. Siten he voivat olla täyttämässä Valtakunta-luokan koko määrää. Nämä kääntyneet pakanat herätetään uskollisuuden takia taivaalliseen elämään ikään kuin taivaallisen pöydän ääreen Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luo ”taivasten valtakuntaan”.

Kun ymmärrämme asian täten, niin Matteuksen 8:11 on sopusoinnussa Matteuksen 11:11:nnessä olevien Jeesuksen sanojen kanssa: ”Ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Koska Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät ole suurempia kuin Johannes, niin he eivät tule olemaan kirjaimellisesti taivasten valtakunnassa. Jeesus käytti heitä ainoastaan kuvaamaan niitä, jotka ovat todellisuudessa siellä.

● Miten meidän on ymmärrettävä Luukkaan 21:25, 26 ja samanlainen kohta Matteuksen 24:29:nnessä? Onko ne käsitettävä kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti? – C. S., Yhdysvallat.

Luukkaan 21:25, 26 kuuluu: ”On oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” Matteuksen 24:29:nnessä oleva samanlainen kohta kuuluu: ”Kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät.”

Nämä kohdat on ymmärrettävä etupäässä kirjaimellisesti. Miksi niin? Niiden yhdenmukaisuuden pakottavan voiman takia. Nykyiset tapahtumat, mitkä täyttävät ennustuksia, näyttävät selvästi, että Luukkaan 21:10, 11 on täyttynyt kirjaimellisesti. Siinä sanotaan: ”Kansa nousee kansaa