10. luku
Rakkaudellisen kurittamisen arvo
1. Mitä tarvitaan, jotta lapsista tulisi tottelevaisia?
TOTTELEVAISET, rakastavat, hyvin käyttäytyvät lapset eivät tule itsestään. Heidät muovataan ja valmennetaan esimerkin ja kurin avulla.
2. Miten monien lapsipsykologien näkemykset ovat ristiriidassa Raamatun neuvojen kanssa?
2 Monet lapsipsykologit ikään kuin kiinnittävät lapsiin ”kädet irti” -kilven, kuten eräskin, joka sanoi: ”Tajuatteko te äidit, että joka kerta kun te läimäytätte lastanne, te osoitatte vihaavanne häntä?” Mutta Jumala sanoo Sanassaan: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” (Sananlaskut 13:24) Muutamia vuosikymmeniä sitten virtasi markkinoille erikoisesti länsimaissa lasten valmennusta käsitteleviä kirjoja, joissa esitettiin sallivaisuuden teorioita. Kuri aiheuttaisi estoja lapselle ja tukahduttaisi hänen kehityksensä, nämä psykologit sanoivat; ja pelkkä ajatuskin läimäyttämisestä oli heidän mielestään kauhistuttava. Heidän teoriansa olivat täysin vastakkaisia Jehova Jumalan ohjeille. Hänen sanansa sanoo, että ihminen ’niittää sitä, mitä hän kylvää’. (Galatalaisille 6:7) Mitä sallivaisuuden siemenien kylväminen muutamien vuosikymmenien ajan on todistanut?
3, 4. Mikä on ollut seurauksena siitä, että kodeissa ei ole annettu oikeaa kuritusta, ja mitä monet siksi suosittelevat?
3 Rikollisuuden ja väkivallantekojen ennätyssato on hyvin tunnettua. Monissa teollisuusmaissa nuorisorikollisuus muodostaa yli 50 prosenttia kaikista vakavista rikoksista. Joissakin osissa maailmaa koulualueet ovat luokkavihan, taistelujen, törkeän puhetavan ja rivouksien, vandalismin, pahoinpitelyjen, kiristyksen, tuhopolttojen, ryöstöjen, raiskausten, huumeitten käytön ja murhien pesäpaikkoja. Erään suuren maan opettajaliiton edustaja sanoi kurittomuuden johtuvan siitä, että koulut eivät ole tavoittaneet lapsia näiden varhaisiässä, ja hän esitti nuorisorikollisuuden syyksi perheen rappiotilan ja vanhempien haluttomuuden asettaa lapsilleen järkeviä käyttäytymisnormeja. Tarkastellessaan sitä, miksi joistakuista perheenjäsenistä tulee rikollisia ja toisista ei, The Encyclopædia Britannica sanoo: ”Perheen kurinpitotavat voivat olla joko liian hölliä, liian ankaria tai liian epäjohdonmukaisia. Tutkimukset Amerikassa osoittavat, että epäviisas kurittaminen voi olla yhteydessä noin 70 prosenttiin miespuolisista rikollisista.”
4 Saadut kokemukset ovat saaneet monet muuttamaan käsityksiään ja palaamaan jälleen kurittamiseen.
KURITUKSEN VITSA
5. Mikä on Raamatun näkemys ruumiillisesta kurituksesta?
5 Ruumiillinen kuritus voi pelastaa lapsen elämän, sillä Jumalan sana sanoo: ”Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” Ja vielä: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” (Sananlaskut 23:13, 14; 22:15) Jos lasten paras on vanhempien sydämellä, niin he eivät heikkoudesta tai huolimattomuudesta laiminlyö kurittamista. Rakkaus panee heidät toimimaan tarvittaessa viisaasti ja oikeudenmukaisesti.
6. Mitä kuriin sisältyy?
6 Kurittaminen sinänsä ei ole pelkästään rankaisemista. Kurittaminen merkitsee pohjimmiltaan ’tietyn järjestyksen puitteissa tapahtuvaa opettamista ja valmentamista’. Siksi Sananlaskujen 8:33:ssa ei sanotakaan: ’Kuritusta tuntekaa’ vaan: ”Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte.” 2. Timoteuksen kirjeen 2:24, 25:n mukaan kristityn ”täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään, sellainen joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia”. Sana ”opettaa” on tässä käännetty kreikkalaisesta kurittamista tarkoittavasta sanasta. Sama sana onkin käännetty siten Heprealaiskirjeen 12:9:ssä: ”Maalliset isämme ovat meitä kurittaneet, ja me kunnioitimme heitä. Sitä suurempi syy meillä on totella Jumalaa, hengellistä Isäämme, niin että saamme elää.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.
7. Mitä hyötyä on vanhempien antamasta kurituksesta?
7 Vanhemmat, jotka laiminlyövät lapsensa kurittamisen, eivät saa tämän kunnioitusta sen enempää kuin hallitsijatkaan saavat kansalaistensa kunnioitusta, jos he sallivat pahuuden jatkua rankaisematta. Oikein annettu kuritus todistaa lapselle, että hänen vanhempansa välittävät hänestä. Se myötävaikuttaa rauhallisen kodin aikaansaamiseen, sillä ”se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta”. (Heprealaisille 12:11) Tottelemattomat, huonotapaiset lapset ovat ärsyttäviä missä kodissa tahansa, eivätkä sellaiset lapset ole koskaan todella onnellisia, eivät edes keskenään. ”Kurita poikaasi, niin hän tuottaa sinulle levon ja antaa paljon mielihyvää sielullesi.” (Sananlaskut 29:17, UM) Lujan mutta rakkaudellisen ojennuksen jälkeen lapsi voi saada ikään kuin tuoreen näkemyksen ja uuden alun ja on usein sen jälkeen paljon miellyttävämpi toveri. Kuritus ’tuottaa todellakin rauhaisaa hedelmää’.
8. Miten vanhemmat voivat kurittaa rakkaudessa?
8 ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Heprealaisille 12:6) Sama pitää paikkansa vanhemmista, jotka haluavat sydämestään lastensa parasta. Kurittamisen tulee tapahtua rakkaudesta. Vihastuminen voi olla luonnollista, kun lapsen väärinteko herättää ärtymystä, mutta kuten Raamattu osoittaa, kristityn tulee olla ”itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään”. (2. Timoteukselle 2:24) Kun hän on rauhoittunut, niin lapsellinen synti ei ehkä enää tunnukaan niin pahalta: ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.” (Sananlaskut 19:11; ks. myös Saarnaaja 7:8, 9.) Olosuhteet voivat olla lieventäviä: ehkä lapsi oli liian väsynyt tai hän ei ollut aivan terve. Ehkä hän tosiaankin unohti sen, mitä hänelle oli sanottu – tapahtuuhan sellaista aikuisillekin. Mutta vaikka jotakin väärintekoa ei voidakaan sivuuttaa, niin kurituksen ei tulisi olla mikään hillitön vihanpurkaus tai selkäsauna, joka vain päästää valloilleen vanhempien tunnelatauksen. Kurittamiseen liittyy opettaminen, ja vihanpuuskasta lapsi ei opi läksyä itsehillinnästä vaan sen puutteesta. Vihan vallassa annetussa kurituksessa ei ilmene se, että hänestä välitetään, minkä lapsi vaistoaa helposti. Tasapaino on siis välttämätön ja se edistää rauhaa.
SELVIEN RAJOJEN MÄÄRÄÄMINEN
9. Mitä vanhempien pitäisi varata lapsilleen sopusoinnussa Sananlaskujen 6:20–23:n kanssa?
9 Vanhempien tulee antaa ohjenuora lapsilleen. ”Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi puhutelkoot. Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie.” Vanhempien ohjeet on tarkoitettu opastamaan ja suojelemaan lasta, ja ne heijastavat vanhempien kiinnostusta lapsen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. – Sananlaskut 6:20–23.
10. Mitä voi tapahtua, kun vanhemmat laiminlyövät lastensa kurittamisen?
10 Isä, joka laiminlyö tämän, kantaa vastuun. Eeli, muinaisen Israelin ylimmäinen pappi, antoi poikiensa vajota ahneuteen, epäkunnioittavaan elämäntapaan ja moraalittomuuteen; hän huomautti siitä joskus, mutta ei ryhtynyt mihinkään tosi toimiin lopettaakseen heidän väärintekemisensä. Jumala sanoi: ”Minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa.” (1. Samuelin kirja 2:12–17, 22–25; 3:13) Samoin myös äiti, joka laiminlyö tehtävänsä, joutuu häpeään: ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika [tai tytär] on äitinsä häpeä.” – Sananlaskut 29:15.
11. Miksi lapsille tulee asettaa rajoituksia?
11 Lapset tarvitsevat heille asetettuja rajoituksia. Ilman niitä he ovat levottomia. Kun lapsilla on rajoituksia ja he noudattavat niitä, niin he tuntevat olevansa osa ryhmästä; he kuuluvat siihen ja ovat sen hyväksymiä, koska he mukautuvat sen vaatimuksiin. Sallivaisuus on nuoren hylkäämistä ja jättää hänet tuuliajolle. Tulokset osoittavat lasten tarvitsevan aikuisia, joilla on varma vakaumus rajoituksista ja jotka asettavat niitä. Lasten tulee ymmärtää, että kaikilla maan päällä olevilla on rajoituksia ja että se johtaa henkilökohtaiseen onnellisuuteen ja on hänen hyväkseen. Vapaudesta voidaan nauttia vain silloin, kun toiset tunnustavat meidän vapauden alueemme ja me tunnustamme heidän alueensa. Sopivien rajojen ylittäminen merkitsee väistämättömästi sitä, että rikkoja ’vahingoittaa ja loukkaa veljensä oikeuksia’. – 1. Tessalonikalaisille 4:6.
12. Miksi itsekuri on tärkeää, ja miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kehittämään sitä?
12 Kun lapset oppivat, että sopivien rajoitusten uhmaaminen merkitsee heille kuritusta muodossa tai toisessa, he alkavat tajuta omat rajansa, ja vanhempiensa lujuuden ja ohjauksen avulla he kehittävät itsekurin, joka on välttämätön, jotta he voisivat viettää tyydyttävää elämää. Me joko itse kuritamme itseämme tai joku muu kurittaa meitä. (1. Korinttolaisille 9:25, 27) jos me kehitämme itsekuria ja autamme lapsiamme tekemään samoin, meidän elämämme ja heidän elämänsä tulee olemaan onnellisempaa ja siinä tulee olemaan vähemmän vaikeuksia ja sydänsuruja.
13. Mitkä ovat joitakin tärkeitä seikkoja, jotka vanhempien on syytä pitää mielessään antaessaan lapsilleen ohjenuoria?
13 Lapsille tarkoitettujen ohjenuorien ja rajoitusten tulee olla selkeät, oikeudenmukaiset ja armollisen joustavat. Älä odota liian paljon äläkä liian vähän. Muista heidän ikänsä, sillä he toimivat sen mukaan. Älä odota heidän olevan pienikokoisia aikuisia. Apostoli sanoi, että kun hän oli lapsi, hän toimi kuin lapsi. (1. Korinttolaisille 13:11) Mutta kun järkevät säännöt on asetettu ja lapsesi ymmärtävät ne, niin pidä niistä kiinni täsmällisesti ja johdonmukaisesti. ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37) Lapset arvostavat sellaisia vanhempia, jotka pitävät kiinni sanastaan, jotka ovat johdonmukaisia ja luotettavia, sillä he vaistoavat, että heidän vanhempiensa voima tukee heitä, ja he tuntevat voivansa luottaa siihen, kun tulee vaikeuksia ja he tarvitsevat apua. Jos heidän vanhempansa ovat oikeudenmukaisia ja kuitenkin ehdottomia oikaistessaan väärinteon, niin lapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja vakaaksi. Lapset haluavat tietää paikkansa, ja kun heillä on tällaiset vanhemmat, he tietävät sen.
14. Miksi lujuus on tärkeää, jos lapset eivät tottele vanhempien ohjausta?
14 Vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä, jotta he voisivat olla lujia, jos lapsi kieltäytyy tottelemasta heidän käskyään. Jotkut vanhemmat turvautuvat sellaisissa tapauksissa mahdollisella rangaistuksella uhkaamiseen, ryhtyvät hedelmättömiin väittelyihin lapsen kanssa tai yrittävät lahjoa lapsen tekemään sen, mitä hänen on käsketty tehdä. Usein ei tarvita mitään muuta kuin että vanhemmat ovat hyvin lujia ja sanovat vakavasti lapselle, että hänen täytyy tehdä näin ja että se on tehtävä heti. Jos lapsi olisi vähällä mennä auton alle, niin vanhemmat eivät selostaisi hänelle epävarmoin sanakääntein, mitä hänen pitäisi tehdä. Eräät tämän aiheen tutkijat sanovatkin: ”Melkein kaikki vanhemmat panevat lapsensa menemään kouluun, . . . harjaamaan hampaansa, pysymään poissa katolta, kylpemään jne. Lapset vastustavat usein. Mutta siitä huolimatta he myöntyvät, koska he tietävät, että heidän vanhempansa ovat tosissaan.” Sinä voit odottaa lastesi ’pitävän opetuksesi ja käskysi aina sydämelleen sidottuina’ vain, jos sinä teroitat niitä toistuvasti. – Sananlaskut 6:21.
15. Kun vanhemmat ovat epäjohdonmukaisia vaatiessaan määräystensä tottelemista, niin miten se voi vaikuttaa lapsiin?
15 Kun vanhemmat vaativat lapsiaan puuskittaisesti tai hetken mielijohteesta noudattamaan käskyjään tai kun kuritus tottelemattomuudesta viipyy kauan, lapset saavat rohkeutta tehdä lisää rikkomuksia nähdäkseen, miten pitkälle he voivat mennä ja miten paljon he voivat tehdä rangaistuksetta. Milloin rangaistus näyttää viipyvän, lapset saavat aikuisten tavoin rohkeutta tehdä pahaa. ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” (Saarnaaja 8:11) Sano siis mitä tarkoitat ja tarkoita mitä sanot. Silloin lapsesi ymmärtää, että niin se on, ja tajuaa, ettei mököttäminen, ei väitteleminen eikä sellaisen asenteen omaksuminen, että sinä olet julma ja rakkaudeton, hyödytä yhtään mitään.
16. Mitä vanhempien tulisi tehdä välttyäkseen antamasta kohtuuttomia käskyjä?
16 Se vaatii ajattelemista ennen puhumista. Hätäiset käskyt ja määräykset ovat usein kohtuuttomia. ’Ole nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.’ (Jaakob 1:19) Ellei kuritus ole oikeudenmukaista ja johdonmukaista, niin se loukkaa lasten luonnollista oikeudentajua, ja seurauksena on se, että he pahoittavat mielensä.
VALVO HUVITUKSIA
17. Miten lasten tulisi oppia suhtautumaan työhön ja leikkiin?
17 Leikki kuuluu luonnostaan lapsen elämään. (Sakarja 8:5) Vanhempien täytyy tunnustaa tämä samalla kun he vähitellen auttavat lastaan arvostamaan työtä ja herättävät hänessä vastuuntuntoa. Annettakoon lapselle millaisia tehtäviä tahansa, ne on yleensä paras tehdä ensin; leikki on toisella sijalla.
18. Mikä vaikutus toveripiirillä voi olla lapsiin?
18 Joistakuista lapsista tulee ”katupoikia” tai käytännöllisesti katsoen muukalaisia omassa kodissaan, koska he etsivät huvituksia muualta. Jos seura on huonoa, niin sen vaikutuskin on huono. (1. Korinttolaisille 15:33) Tietenkin lapselle on hyväksi, että hänellä on tuttavia myös kodin ulkopuolella, koska se avartaa hänen ihmistuntemustaan. Mutta kun ulkopuolista seuraa on liikaa tai sitä ei valvota, perhepiiri heikkenee tai jopa hajoaa.
19. Mitä seikkoja vanhemmat voivat mm. harkita saadakseen selville, tekevätkö he kodista viihtyisän paikan lapsilleen?
19 Sen kurituksen lisäksi, mitä vanhemmat antavat tämän korjaamiseksi, he voivat hyvin kysyä itseltään, mitä he voisivat tehdä, jotta heidän kodistaan tulisi viihtyisämpi paikka lapsille; käyttävätkö he tarpeeksi aikaa heidän kanssaan, ei vain opettaen ja kurittaen heitä vaan myös olemalla lastensa tosi ystäviä ja toveruksia. Onko sinulla yleensä ”liian kiire” ollaksesi lastesi kanssa, leikkiäksesi heidän kanssaan? Kun tällaiset tilaisuudet on päästetty käsistä, ne eivät tule enää takaisin. Aika on yksisuuntaista, eikä lapsi pysy samanlaisena vaan hän kasvaa ja muuttuu. Aika rientää kuin siivillä ja vaikka sinusta tuntuu siltä kuin poikasi olisi vasta eilispäivänä opetellut kävelemään, niin havaitset äkkiä, että hän on tulossa nuoreksi mieheksi ja pikku tyttösi on muuttunut nuoreksi neitoseksi. Vain jos säilytät hyvän tasapainon ja harjoitat itsekuria oman aikasi käytössä, voit välttyä niiden tilaisuuksien menettämiseltä, jotka tämä arvokas aika tarjoaa – tai ehkäistä lapsiasi vieraantumasta sinusta jo varhaislapsuudessa. – Sananlaskut 3:27.
20, 21. Jos kodissa on televisio, mikä vastuu vanhempien pitäisi omaksua ja miksi?
20 Siellä missä televisio on yleinen ajanvietteen lähde, sen käyttöä voi olla tarpeellista rajoittaa. Jotkut vanhemmat käyttävät televisiota lastenkaitsijana. Se voi olla kätevää ja näyttää tulevan halvaksi, mutta todellisuudessa se voi osoittautua hyvinkin kalliiksi. Televisio-ohjelmat ovat usein väkivallan ja seksin kyllästämiä. Niissä annetaan sellainen vaikutelma kuin väkivalta olisi hyväksyttävä tapa ratkaista ongelmia; luvattomat sukupuolisuhteet näyttävät kuuluvan luonnollisena osana jokapäiväiseen elämään. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä voi paaduttaa ihmisen sellaisten menettelytapojen suhteen, varsinkin nuoret. Sinä haluat lastesi syövän terveellistä ja pilaantumatonta ruokaa. Sinun tulisi olla vielä enemmän huolissasi siitä, millä heidän mieltään ravitaan. Kuten Jeesus osoitti, ruoka ei mene sydämeemme, mutta se, minkä mielemme omaksuu, voi tunkeutua sydämeemme asti. – Markus 7:18–23.
21 Lapsen kehitykseen voi vaikuttaa suuresti se, valvotaanko heidän katsomaansa ohjelmaa ja sitä aikaa, minkä he viettävät television edessä. Televisiossa voidaan esittää nautittavaa ajanvietettä ja opetustakin; mutta ellei sen katselua valvota, se voi orjuuttaa ihmisen ja niellä suunnattomasti aikaa. Aika on elämää, ja osa tuosta ajasta voitaisiin epäilemättä käyttää hyödyllisemmin. Tämä johtuu siitä, että televisio korvaa tekemisen pelkällä katsomisella. Se ei syrjäytä ainoastaan ruumiillista toimintaa, vaan myös lukemisen ja keskustelemisen. Perhe tarvitsee ajatustenvaihtoa ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, eikä hiljaa istuminen samassa huoneessa televisiota katsellen tyydytä tätä tarvetta. Jos liiallinen television katseleminen on ongelma, vanhemmat voivat kehittää lapsissaan arvostusta toisenlaisia toimintoja kohtaan television asemesta – terveellisiä leikkejä, lukemista ja yhteisiä harrastuksia kohtaan – etenkin silloin, kun vanhemmat itse ottavat johdon ja antavat hyvän esimerkin.
ÄLÄ KURITA ILMAN AJATUSTENVAIHTOA
22. Miksi lasten on tärkeää ymmärtää vanhempiensa käyttämät sanat?
22 Eräs isä kertoi seuraavan kokemuksen:
”Poikani ollessa vasta kolmen vuoden ikäinen pidin hänelle melkoisen saarnan valehtelemisesta, siitä miten Jumala vihaa valehtelijoita. Käytin Sananlaskujen 6:16–19:ää ja muita raamatunpaikkoja. Hän kuunteli ja näytti suhtautuvan asiaan aivan oikein. Minusta kuitenkin tuntui, ettei hän ymmärtänyt. Siksi kysyin häneltä: ’Poika, tiedätkö, mikä valhe on?’ Hän sanoi: ’En.’ Sen jälkeen olen aina varmistautunut siitä, että hän tietää sanojen merkityksen ja sen miksi häntä kuritetaan.”
23. Mitä voi sisältyä siihen, että lapsia autetaan näkemään, että jokin määrätty menettely on oikea?
23 Kun lapset ovat aivan pieniä, vanhemmat voivat ehkä vain viitata esineisiin ja sanoa ”ei-ei”, kuten esimerkiksi kuumasta leivinuunista. Mutta jo noihin ensimmäisiin yksinkertaisiin varoituksiin voidaan liittää selitys. Se voi olla yksinkertaisesti, että uuni on ”kuuma” ja että sen koskettaminen ”tekee kipeää”. Teroita kuitenkin alusta pitäen lapsen mieleen se periaate, että kaikki tämä tapahtuu hänen parhaakseen. Tähdennä sitten sellaisten ominaisuuksien kuin ystävällisyyden, huomaavaisuuden ja rakkauden haluttavuutta. Auta lasta ymmärtämään, että nämä ominaisuudet ovat kaikkien vaatimusten tai rajoitusten takana. Korosta myös sitä, miksi jokin teko ilmaisee tai ei ilmaise näitä toivottuja ominaisuuksia. Kun tämä tehdään johdonmukaisesti, niin voit tavoittaa paitsi lapsen mielen myös hänen sydämensä. – Matteus 7:12; Roomalaisille 13:10.
24. Miksi lapsen on tärkeää kunnioittaa valtaa?
24 Samoin tulisi asteittain teroittaa tarvetta totella ja kunnioittaa valtaa. Jo ensimmäisinä elinvuosina lapsen halukkuus tai haluttomuus totella vanhempien esittämiä vaatimuksia käy ilmeiseksi. Niin pian kuin lapsen henkinen kehitys sen sallii, teroita lapsen mieleen sen arvostamista, että vanhemmat ovat hänestä vastuussa Jumalalle. Sillä voi olla suuri vaikutus lapsen suhtautumistapaan. Ilman sitä lapset voivat ajatella, että heidän on toteltava vain siksi, että vanhemmat ovat isompia ja voimakkaampia kuin he. Jos lasta sen sijaan autetaan näkemään, että vanhemmat eivät esitä hänelle omia ajatuksiaan vaan sitä, mitä Luoja sanoo ja mitä hänen Sanansa sanoo, niin se antaa vanhempien neuvoille ja ohjaukselle sellaista voimaa, mitä mikään muu ei voi antaa. Se voi olla tarpeellisen voiman todellinen lähde silloin, kun lapsen nuoressa elämässä alkaa ilmetä koetuksia ja hän alkaa tuntea, miten vaikea on pitää kiinni oikeista periaatteista kiusauksessa tai painostuksen alaisena. – Psalmi 119:109–111; Sananlaskut 6:20–22.
25. Miten Sananlaskujen 17:9:n neuvo voisi auttaa vanhempia kurittamaan lapsiaan oikealla tavalla?
25 ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.” (Sananlaskut 17:9) Tämä pitää paikkansa myös vanhempien ja lapsen välisistä suhteista. Kun lapsi on kerran tullut tietoiseksi väärinteostaan ja hän ymmärtää, miksi häntä tulee kurittaa, ja kun kuritus on annettu, niin rakkauden pitäisi estää vanhempia enää jankuttamasta asiasta. Tekipä hän mitä tahansa, muista tehdä selväksi, että sinä vihaat väärintekoa, et lasta. (Juudas 23) Lapsesta voi tuntua, että hän on ’saanut lääkkeensä’, ja jatkuva puhuminen tapahtuneesta voi tuntua hänestä tarpeettomalta nöyryyttämiseltä. Siitä voisi olla seurauksena se, että hän vieraantuu vanhemmistaan tai toisista perheen lapsista. Jos vanhemmat ovat huolissaan siitä, että väärä tapa on kehittymässä, silloin asiaa voidaan käsitellä myöhemmin jossakin perhekeskustelussa. Älä tyydy vain toistamaan ja kertaamaan tapahtumia, vaan tarkastele sen sijaan siihen liittyviä periaatteita, miten ne soveltuvat ja miksi ne ovat niin tärkeitä pysyvälle onnellisuudelle.
ERILAISIA KURITUSTAPOJA
26. Miksi samanlainen kuri ei vaikuta, kaikkiin lapsiin halutulla tavalla?
26 ”Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.” (Sananlaskut 17:10) Erilaisia lapsia täytyy kurittaa eri tavalla. Lapsen temperamentti ja yksilöllinen luonteenlaatu on otettava huomioon. Joku lapsi voi olla hyvin herkkä, joten ruumiillinen rangaistus, kuten läimäytys, ei ehkä ole hänen tapauksessaan aina tarpeellinen. Toiseen ei läimäytyskään ehkä tehoa. Tai lapsi voi olla sen palvelijan kaltainen, jota kuvataan Sananlaskujen 29:19:ssä, joka ”ei ota sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele”. Sellaisessa tapauksessa lapsi tarvitsee ruumiillista rangaistusta.
27. Miten eräs isä auttoi pikkupoikaansa lopettamaan seinään piirtelemisen?
27 Eräs äiti kirjoittaa:
”Poikani oli tuskin kaksivuotias, kun hän piirteli seinään pieniä punaisia merkkejä melkein lattian rajaan. Hänen isänsä näytti niitä hänelle ja kysyi niistä. Vastaukseksi poika vain tuijotti isää silmät suurina sanomatta mitään. Lopulta isä sanoi: ’Tiedätkös, että sinun ikäisenäsi minäkin piirtelin seinään – se on hauskaa, eikös olekin?’ Nyt pikkupoika vapautui. Hän oli pelkkää hymyä ja alkoi kertoa, miten hauskaa se oikein on. Hän tiesi, että isi ymmärsi! Hänelle selitettiin kuitenkin, että vaikka se onkin hauskaa, niin seinät eivät ole sitä varten, että niihin piirreltäisiin merkkejä. Ajatustenvaihto oli varmistettu eikä tämä lapsi tarvinnut enää muuta kuin joitakin lisäperusteluja.”
28. Miten vanhemmat voisivat välttää väittelemistä lapsen kanssa?
28 Kun lasta kuritetaan, niin on hyvä opetuksen ja tiedon antamisen vuoksi selittää hänelle syy, mutta tavallisesti ei ole suositeltavaa väitellä hänen kanssaan. Kun eräs lapsi kieltäytyi tekemästä tiettyä työtä, hänen äitinsä sanoi hänelle vain: ”Kun saat sen valmiiksi, niin lähdemme puistoon”, minkä piti olla juhlahetki lapselle sinä päivänä. Häneltä evättiin jokin nautinto tai ulkoilu, kunnes annettu työ oli tehty. Kun äiti tuli katsomaan ja havaitsi työn olevan vielä tekemättä, hän sanoi: ”Ei vieläkään valmista? Lähdemme sitten, kun olet valmis.” Hän ei väitellyt, mutta hän sai tuloksia.
29. Mitä voitaisiin tehdä, että lapsi tuntisi väärintekonsa epämiellyttävät seuraukset?
29 Jos lapset tuntevat väärien tekojensa epämieluisat seuraukset, niin se auttaa heitä oppimaan oikeitten periaatteiden viisauden. Onko lapsi sotkenut paikkoja? Mahdollisesti se, että hänen täytyy itse siivota jälkensä, tekee häneen voimakkaimman vaikutuksen. Onko hän ollut epäoikeudenmukainen tai ilkeä? Anteeksipyytämisen oppiminen voi parhaiten oikaista väärän taipumuksen. Lapsi on voinut rikkoa jotakin vihanpuuskassa. Jos hän on kyllin vanha, häntä voidaan vaatia ansaitsemaan rahaa sen korvaamiseksi. Joidenkin etujen epääminen määräajaksi voi tehota parhaiten joihinkin lapsiin. Kristillisessä seurakunnassa ystävällisestä seurustelusta pidättyminen on yksi keino, jonka avulla jotkut väärintekijät saadaan häpeämään. (2. Tessalonikalaisille 3:6, 14, 15) Lasten tilapäinen sulkeminen perhekeskustelujen ulkopuolelle, voi olla tehokkaampaa kuin lyöminen. Rakkaus ei kuitenkaan salli mennä tässä niin pitkälle, että lapsi esimerkiksi suljettaisiin kodin ulkopuolelle. Käytettäköön mitä menetelmää tahansa, lapsille tulee osoittaa, että heidän täytyy kantaa tekojensa seuraukset. Se opettaa heille vastuuntuntoa.
RAKKAUDELLINEN KURITTAMINEN
30. Miksi tasapainoisuus on tärkeää, kun vanhemmat antavat ohjeita lapsilleen?
30 ’Varmistaudu tärkeämmistä asioista’, ja pidä mielessäsi, että ”ylhäältä tuleva viisaus on . . . järkevä”. (Filippiläisille 1:10; Jaakob 3:17) Muista, että pienet lapset ovat todellisia tarmonpesiä, jotka etsivät tarmolleen purkautumistietä, ja he ovat hyvin halukkaita oppimaan, ottamaan selvää asioista ja kokeilemaan uutta. Käytä siis hyvää arvostelukykyä ja ole valikoiva asettaessasi rajoituksia ja antaessasi ohjeita heille. On oltava tasapainoinen sen suhteen, mikä on tärkeää ja mikä ei. Kun olet tehnyt lapselle selväksi hänen rajansa, niin anna hänen liikkua vapaasti ja luottavaisena noiden rajojen sisäpuolella, sen sijaan että koettaisit valvoa jokaista pikkuseikkaa. (Sananlaskut 4:11, 12) Muussa tapauksessa lapsenne voivat ärsyyntyä ja masentua ja sinä itse voit väsyä, koska sinä teet ison numeron asioista, jotka eivät todellisuudessa ole kovin merkityksellisiä. – Kolossalaisille 3:21.
31. Millaisen esimerkin Jehova on antanut kurittamisesta?
31 Niinpä, vanhemmat, ’kurittakaa poikaanne [tai tytärtänne], kun vielä toivoa on’, mutta tehkää se Jumalan tavalla, rakkaudessa. Jäljitelkää Häntä: ”Jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.” Olkoon kurituksesi sekä arvokasta että rakkaudellista, kuten Luojasi kuritus, sillä ”kurittava nuhde on elämän tie”. – Sananlaskut 19:18; 3:12; 6:23.