Uskomme koeteltu laatu – ylistyksen ja kunnian aihe

”Tästä te iloitsette suuresti, vaikka monenlaiset koettelemukset ovatkin, jos niitä täytyy olla, vähäksi aikaa nykyään murehduttaneet teitä, jotta uskonne koeteltu laatu . . . todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” – 1. Piet. 1:6, 7.

 1. Esitä historiallisia esimerkkejä Jehovan palvojien kohtaamasta vainosta.

NE JOTKA vastustavat uskon ihmisiä, ovat koko ihmiskunnan historian ajan panneet nämä koetukselle, ahdistelleet ja vainonneet heitä. Tämä piti paikkansa Aabelista, jonka hänen oma veljensä tappoi, koska hänen Jumalalle esittämäänsä uhriin suhtauduttiin suosiollisesti mutta Kainin ei. Se piti paikkansa juutalaisesta profeetasta Jeremiasta, joka heitettiin liejuiseen kaivoon, koska hän julisti uskollisesti Jumalansa sanaa. Se piti paikkansa kristillisyyden perustajasta Jeesuksesta siksi, että hän paljasti uskonnollisen ulkokultaisuuden ja oli halukas toteuttamaan Isänsä tahdon.

 2. Miten Heprealaiskirje kuvailee uskollisten koettelemuksia?

² Kertomus monien tällaisten vainottujen sekä miesten että naisten koettelemuksista ja uskosta menneinä aikoina on merkitty muistiin meitä varten Heprealaiskirjeen yhdenteentoista lukuun. Millaista rohkeutta onkaan täytynyt vaatia näiltä Jumalan palvelijoilta heidän uskonsa säilyttäminen, kun heitä on kidutettu, pilkattu, ruoskittu, pantu kahleisiin ja vangittu, jopa kivitettykin tai miekalla tapettu! Paavali, yksi Jeesuksen opetuslapsi, sanoikin: ”Maailma [ei] ollut heidän arvoisensa.” Heillä kaikilla ei ollut kuitenkaan ainoastaan lujaa uskoa, ”vakuuttunutta odotusta”, vaan myös luottamus siihen, että ”Jumala näki ennalta [heille] jotakin parempaa”. (Hepr. 11:1, 2, 38, 40) Mitä he odottivat niin luottavaisina, että olivat halukkaat kestämään millaisia koettelemuksia hyvänsä?

 3. Mitä kohti he katsoivat luottavaisina?

³ Nämä uskolliset miehet ja naiset panivat luottamuksensa taivaalliseen valtakuntaan, ”valtakuntaan, joka ei voi järkkyä”, Jumalan vanhurskauden valtakuntaan. Paavali muistutti aikansa heprealaisia uskovia Jehova Jumalan majesteettisuuden kunnioitusta herättävästä ilmenemisestä Siinainvuoren luona, kun lakiliitto annettiin. Mutta hän selitti, että tulossa oli jotain paljon suurenmoisempaa: sen taivaallisen valtakunnan perustaminen, joka on hallitseva koko maata eikä ainoastaan Israelia. ”Siksi, koska me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä, olkoon meillä jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka välityksellä voimme otollisesti suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa.” – Hepr. 12:18–28.

VIHAMIELISYYS KRISTITTYJÄ TODISTAJIA KOHTAAN

 4. Millaista kohtelua varhaiskristityt saivat osakseen?

⁴ On sopivaa, että sana ”marttyyri”, joka on kreikkalaista alkuperää, merkitsee kirjaimellisesti ’todistajaa’, sillä monet varhaiskristityt todistajat kärsivät vainoa, jopa marttyyrikuoleman, mieluummin kuin luopuivat uskostaan. Paavali itsekin sekaantui tällaisiin asioihin, kuten hän myöhemmin todisti: ”Minulla oli tapana panna vankilaan ja piestä synagogassa toisensa jälkeen niitä, jotka uskoivat [Herraan Jeesukseen], ja kun todistajasi Stefanuksen veri vuodatettiin, olin itsekin vierellä seisomassa ja antamassa hyväksyntäni ja vartioimassa niiden päällysvaippoja, jotka surmasivat hänet.” – Apt. 22:19, 20.

 5. Mitkä ovat eräitä yksityisiä esimerkkejä uskollisuudesta?

⁵ Eräs toinen varhaiskristillinen marttyyri oli Johanneksen veli Jaakob, ensimmäinen kahdestatoista apostolista, joka oli kuoleva marttyyrina ja jonka Herodes Agrippa I teloitutti miekalla. (Apt. 12:1, 2) Ja jollei Jehova olisi tullut väliin, niin Herodes olisi tappanut Pietarinkin. (Apt. 12:11) Myös apostoli Paavali yritettiin monissa tilaisuuksissa surmata. (Apt. 22:22) Iäkäs apostoli Johannes kirjoitti ensimmäisen vuosisadan lopussa eräästä toisesta kristitystä, joka kuoli uskollisena: ’Antipas, . . . todistajani, se uskolliseni.’ – Ilm. 2:13.

 6. a) Mitä Jeesus sanoi vastustajistaan? b) Miksi heidän vastustukselleen ei löytynyt mitään puolustusta?

⁶ Miksi Jeesuksen varhaisia opetuslapsia vastustettiin niin paljon? Miksi kansan johtohenkilöt menivät niin pitkälle, että suostuttelivat ihmisiä antamaan väärän todistuksen, joka johti Stefanuksen kuolemaan? Jeesus oli sanonut eräille uskonnollisille vastustajilleen suoraan: ”Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan. Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa.” (Joh. 8:44) He eivät siis olleet tietämättömiä siitä, mikä oli totuus Jeesuksen opetuksesta, tai siitä, että Stefanuksen todistus oli oikea. He tunsivat varmasti Pietarin todistuksen Jumalan hengen vuodatuksesta helluntaina ja olivat joko nähneet omin silmin tai kuulleet kielten lahjasta, joka ilmaisi nuo kristityt Jumalan kansaksi. Olihan siihen aikaan kastettu ”noin kolmetuhatta sielua”, ja myöhemmin jopa ”suuri joukko pappeja” otti sanoman vastaan. Kuitenkin paloi uskonnollinen vihamielisyys niin kuin tuli niitä kohtaan, jotka kulkivat sitä ”Tietä”. (Apt. 2:41; 6:7; 9:2) Ylipapit muistivat epäilemättä hyvin Jeesuksen sanat, jotka tuomitsivat heidät. (Matteuksen 23. luku) Heidän vastustuksensa noita varhaiskristittyjä kohtaan osoitti näin ollen heidän olevan Jumalan hengen toimintaa vastaan.

SAULUKSESTA TULEE OPETUSLAPSI

 7. Millainen menneisyys Paavalilla oli, ennen kuin hän tuli kristityksi?

⁷ Mutta kaikki eivät suhtautuneet asiaan sillä tavalla. Saulus (joka tuli tunnetuksi roomalaisperäisellä nimellään Paavali) oli yksi, joka teki suuria muutoksia elämässään. (Apt. 13:9) Vaikka hänet oli kasvatettu lakiliiton alaisuudessa ja katsantokannaltaan fariseukseksi, niin hän luopui arvostetusta asemastaan juutalaisessa uskonnossa saadakseen osansa varhaiskristittyihin kohdistetuista vainoista. (Fil. 3:5, 6) Hän tiesi hyvin tämän muutoksen seuraukset, mutta ei silti empinyt, kun vakuuttui siitä, mikä oli oikein. Oli kristilliseen seurakuntaan kohdistuvan suuren vainon aika. Saulus itsekin oli kohdellut ”raa’asti” varhaiskristittyjä tunkeutuen taloon talon jälkeen ja raahaten sekä miehiä että naisia ulos toimitettavaksi vankilaan. (Apt. 8:1–3) Kerran hän sitten oli matkalla Damaskokseen mukanaan ylimmäiseltä papilta saamansa kirjeet, jotka valtuuttivat hänet tuomaan vankina Jerusalemiin jokaisen löytämänsä, joka tunnusti kristillisyyttä, olivatpa he miehiä tai naisia. Tällöin sattui se tapaus, joka perin pohjin muutti hänen elämänsä. – Apt. 9:1, 2.

 8. Millainen kokemus Paavalilla (eli Sauluksella) oli, kun hän tuli tuntemaan totuuden, ja miten hän suhtautui siihen?

⁸ Yhtäkkiä hänet hätkähdytti taivaallinen valo. ”Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan hänelle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Hän sanoi: ’Herra, kuka olet?’ Hän sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.’” Valon yhä sokaisemana Saulus johdatettiin Damaskokseen. Kolmen päivän kuluttua neuvottiin Ananias-niminen opetuslapsi tulemaan hänen avukseen. Kun Ananias tuli vakuuttuneeksi siitä, että tämä oli Herran tahto, Ananias sanoi hänelle: ”Saul, veli, Herra, se Jeesus joka näyttäytyi sinulle tiellä jota olit tulossa, on lähettänyt minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit pyhällä hengellä.” Miten sinä olisit suhtautunut tällaiseen tapaukseen? Olisiko sinusta vaikeata tehdä muutos tietäen sen luultavasti merkitsevän vainoa ja vaikeutta itsellesi, mahdollisesti sitäkin, että oma perheesi hylkäisi sinut? Sauluksen mielessä ei ollut yhtään epäilyä sen suhteen, mitä hänen pitäisi tehdä, sillä me luemme: ”Heti hän rupesi synagogissa saarnaamaan Jeesusta, että tämä on Jumalan Poika.” – Apt. 9:3–5, 17, 20.

ESIMERKKI USKOSTA

 9. a) Miten Sauluksen kokemukset rohkaisevat nykyisiä kristittyjä? b) Millainen täpärä pelastus hänellä oli Damaskoksessa, kun hän alkoi saarnata Kristuksesta?

⁹ Kun otamme huomioon Sauluksen esimerkin uskosta, hänen kestävyytensä koetuksessa ja sen opastuksen ja suojeluksen, minkä Jehova soi hänelle, niin saamme rohkaisua voittaa koettelemukset, jotka kohtaavat tosi kristittyjä tämän sukupolven aikana. Vaikka Saulus tiesi vastustuksen kohtaavan häntä niin kuin toisiakin kristittyjä niinä päivinä, niin hän ei kääntynyt takaisin siitä huolimatta, että Herra oli sanonut Ananiakselle: ”Minä osoitan hänelle selvästi, kuinka paljon hänen täytyy kärsiä minun nimeni puolesta.” Vietettyään muutamia päiviä opetuslasten kanssa Damaskoksessa Saulus alkoi innokkaasti saarnata. Seurauksena oli, että pian juutalaiset punoivat juonia hänen päänsä menoksi ja alkoivat vartioida kaupungin portteja päivät ja yöt raivatakseen hänet tieltä. Mutta Jehova ei aikonut sallia niin helposti sysätä syrjään tätä ”valittua astiaa”. (Apt. 9:15, 16) Saulus sai tiedon salajuonesta, ja hänen opetuslapsensa auttoivat häntä pakenemaan ansasta laskien hänet muurissa olevasta aukosta maahan korissa. Tämä oli vasta jännittävän elämän alkua saarnaamistyössä tälle entiselle kristittyjen vainoojalle.

10. Miten Sauluksen kokemus Elymaan kanssa ilmaisi demonien vastustuksen?

¹⁰ Pyhä henki valitsi Sauluksen ja Barnabaan erityisesti suorittamaan työtä Jumalan sanan julistamiseksi juutalaisille sekä ei-juutalaisille. He tapasivat ensimmäisellä lähetysmatkallaan vääräksi profeetaksi ja noidaksi kuvaillun miehen, joka oli prokonsuli Sergius Pauluksen kanssa. Kun noita Elymas alkoi vastustaa Saulusta ja Barnabasta yrittäen estää prokonsulia kuuntelemasta heidän sanomaansa, niin Saulus (jota nyt kutsuttiin Paavaliksi) kysyi häneltä hengen täyttämänä: ”Etkö lakkaa vääristelemästä Jehovan oikeita teitä?” Noita tuli heti paikalla tilapäisesti sokeaksi. Hämmästynyt prokonsuli uskoi tämän johdosta näkemiinsä ja kuulemiinsa asioihin. – Apt. 13:6–12.

11. a) Miksi ja millä raamatullisella perusteella Paavali ja Barnabas saarnasivat pakanoille Antiokiassa ja Ikonionissa? b) Mitä he tekivät, kun heidät ajettiin pois noista kaupungeista?

¹¹ Paavali ja Barnabas jatkoivat matkaa Pisidian Antiokiaan, missä he antoivat rohkean todistuksen kaupungin asukkaille. Kun juutalaiset raivostuivat heidän Jeesuksen ylösnousemusta koskevasta saarnastaan, niin nämä kaksi miestä käänsivät huomionsa kansojen ihmisiin vedoten Jesajan profeetallisiin sanoihin: ”Minä olen asettanut sinut kansojen valoksi ollaksesi pelastuksena maan ääreen asti.” (Apt. 13:47) Ja samalla kun pakanat, jotka olivat vanhurskasmielisiä, alkoivat iloita tästä, juutalainen väestö ajoi Paavalin ja Barnabaan pois kaupungista. He jatkoivat kuitenkin matkaansa täynnä iloa ja pyhää henkeä. Seuraavassa pysähdyspaikassaan Ikonionissa he saivat samankaltaisen kokemuksen. Seurauksena heidän saarnaamisestaan oli, että suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoviksi, mutta ne, jotka eivät ottaneet sanomaa vastaan, kiihottivat kansaa, ja sekä juutalaiset että pakanat aikoivat tehdä heille väkivaltaa, niin että heidän oli paettava muuanne jatkamaan hyvän uutisen saarnaamista.

12, 13. a) Mitä Paavalille tapahtui Lystrassa? b) Miten Paavali osoitti luottamuksensa Jehovaan?

¹² Kun Paavali oli Lystrassa saanut aikaan syntymästään asti ramman miehen parantumisen, niin ihmiset luulivat näiden kahden miehen olevan jumalia. He sanoivat Barnabasta Zeukseksi, ja Paavalia he kutsuivat Hermeeksi, koska hän oli se, joka otti johdon puhumisessa. Mutta Paavali ja Barnabas hillitsivät heitä sanoen: ”Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä ja meillä on samat vajavaisuudet kuin teillä, ja me olemme julistamassa teille hyvää uutista.” (Apt. 14:15) Niihin aikoihin Antiokiasta ja Ikonionista saapuneet juutalaiset, jotka olivat yhä Paavalin kintereillä, saapuivat ja löydettyään Paavalin kivittivät häntä ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle luullen, että hän oli kuollut. Mutta Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä Paavali selvisi hengissä tästä koetuksesta, ja hän lähti seuraavana päivänä Barnabaan kanssa Derbeen, missä hän jatkoi saarnaamistaan ja teki melko paljon opetuslapsia.

¹³ Ehkä ajattelet: ’Kaiken tuon jälkeen minä olisin lopettanut, ennen kuin olisin tullut tapetuksi.’ Mutta Paavali ei ajatellut niin. Apostolien tekojen 14:21:n kertomus sanoo, että Paavali ja Barnabas palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan, missä heitä oli niin paljon vastustettu, koska he halusivat vahvistaa ja rohkaista opetuslapsia. He muistuttivat heitä: ”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.” Ja niin he jatkoivat työtään rakentaen seurakuntia ja vahvistaen niitä, joista oli tullut Jehovaan uskovia. – Apt. 14:22.

USKONVELJET AIHEUTTAVAT VÄITTELYITÄ

14. Minkä väitteen eräät esittivät, ja miten se ratkaistiin?

¹⁴ Valitettavasti eivät vain vastustajat aiheuttaneet toisinaan pulmia, vaan uskonveljetkin aiheuttivat kiistoja väittäessään esimerkiksi, että jollei pakanoita ympärileikata Mooseksen tavan mukaan, niin he eivät voi pelastua. (Apt. 15:1, 2) Kun asiasta oli huomattavaa erimielisyyttä, niin päätettiin, että Paavali ja Barnabas sekä muut esittäisivät asian Jerusalemin keskusseurakunnan apostoleille ja vanhimmille. Mikä päätös tehtiin, kun oli kuultu heidän ja Pietarin sekä toisten todistus? Ettei pitänyt vaivata niitä kansoihin kuuluvia, jotka kääntyivät Jumalan puoleen, muulla kuin välttämättömillä: että he karttavat epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja verta. – Apt. 15:12–20.

15. Millaisen tilanteen takia Paavali oikaisi Pietaria?

¹⁵ Paavali seisoi lujana totuuden puolesta. Käsitellessään käyntiään Jerusalemissa hän sanoo, että kun ’heidän keskuuteensa hiipi valeveljiä’, niin ”näille emme alistumalla antaneet myöten, emme hetkeksikään, jotta hyvän uutisen totuus pysyisi teillä”. Kun Pietarikin Antiokiassa teeskenteli olemalla syömättä tai seurustelematta pakanaveljiensä kanssa, jotta ei olisi loukannut joitakuita vierailevia juutalaiskristittyjä, niin Paavali ’vastusti häntä vasten kasvoja, koska hänet oli tuomittu syylliseksi’. Hän selitti galatalaisille: ”En työnnä syrjään Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä, sillä jos vanhurskaus tulee lain välityksellä, niin Kristus onkin kuollut turhaan.” (Gal. 2:4, 5, 11, 21) Tämä auttoi galatalaisia ymmärtämään, että kristityt julistetaan vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä mukautumalla Mooseksen lain tekoihin. Lakiliitto oli otettu pois tieltä, ja nyt oli uusi liitto vaikuttamassa. Vaikka jotkut käsittivät tämän hitaasti, niin Paavalia ei masentanut se, että he ilmaisivat inhimillistä järkeilyä.

VASTUSTUS EI MASENNA PAAVALIA

16. Miten Paavalin ja Silaan koettelemukset Filippissä kääntyivät siunaukseksi?

¹⁶ Paavalilla oli toisella lähetysmatkallaan Filippissä ilo viedä totuus eräälle liikenaiselle nimeltä Lyydia, joka avasi kokonaan sydämensä Paavalin puhumille asioille ja osoitti suurta vieraanvaraisuutta näille veljille. Täällä Filippissä Paavali kohtasi myös pulmia, tällä kertaa erään ennustelukykyisen palvelustytön omistajien taholta. Tyttö huusi päivä päivän jälkeen: ”Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan orjia, jotka julistavat teille pelastuksen tietä.” (Apt. 16:17) Paavali kyllästyi siihen lopulta ja käski Jeesuksen nimessä demonia lähtemään tytöstä. Kun tytön omistajat, jotka olivat hyötyneet hänen ennustuksistaan, näkivät hänen menettäneen tuon yliluonnollisen kyvyn, niin he veivät Paavalin ja Silaan viranomaisten eteen pieksätettäväksi ja vangittavaksi. Tämä olisi jälleen riittänyt masentamaan monen, kun ensin piestään ja sitten heitetään vankilaan, mutta ei Paavalia ja Silasta. Kertomus sanoo, että kun he keskellä yötä rukoilivat ja ylistivät Jumalaa lauluin, tapahtui äkkiä suuri maanjäristys, joka mursi auki vankilan ovet ja vapautti vangit. Sen sijaan että Paavali olisi yrittänyt paeta, hän pysyi paikallaan rauhoittaakseen vanginvartijaa, joka oli surmaamaisillaan itsensä, ja käytti tilaisuutta esittääkseen hänelle ja hänen perheelleen Jehovan sanaa. Seurauksena oli, että heidät kastettiin juuri sinä yönä.

17. Miten Paavali suhtautui koettelemuksiinsa, ja millaisen asenteen hän säilytti?

¹⁷ Kaikesta huolimatta Paavali ei ollut masentunut. Hän säilytti oikean asenteen, kuten hän kirjoitti Korinton veljille: ”Kun meitä herjataan, me siunaamme; kun meitä vainotaan, me kestämme; kun meitä parjataan, me pyydämme suopeutta.” (1. Kor. 4:12, 13) Hän kykeni näkemään seuraavien Jeesuksen sanojen todenmukaisuuden: ”Ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” (Joh. 15:20) Paavali piti etuna koettelemusten läpäisemistä hyvän uutisen tähden. – Fil. 1:27–30.

18. Miten muuan hopeaseppä vastusti Paavalin saarnaamista, mutta mitä lopulta tapahtui?

¹⁸ Kolmannella lähetysmatkallaan Paavali kohtasi jälleen vastustusta. Tällä kertaa sen aiheuttivat käsityöläiset, jotka tekivät uskonnollisia pienoispyhäkköjä. Demetrius, hopeaseppä, joka sai voittoa, kun valmisti Artemis-jumalattaren pyhäkköjä, varoitti ihmisiä, että Paavali opetti, etteivät käsin tehdyt jumalat ole jumalia ja että pyhäkköjen valmistajien ammatti joutuisi pian huonoon huutoon. Kaupunki joutui hämminkiin tämän johdosta, ja kaupunginsihteeri saattoi vain suurin ponnisteluin tyynnyttää väen ja saada joukon hajaantumaan. (Apt. 19:23–41) Paavalin henki oli tosiaan uhattu ja hänen uskonsa tuli koetelluksi kerran toisensa jälkeen. – 2. Kor. 4:7–12; 6:3–10; 11:23–27.

19. Minkä varoituksen Paavali sai, mutta miksi hän ei hätkähtänyt kuoleman mahdollisuudenkaan uhatessa?

¹⁹ Lopuksi kun Paavali oli Kesareassa, niin profeetta Agabus varoitti häntä, että hänet sidottaisiin Jerusalemissa ja luovutettaisiin kansojen ihmisten käsiin. Mitä Paavali tekisi? Pakenisiko hän jonnekin muuanne? Ei, sillä hän sanoi: ”Minä olen valmis, en vain joutumaan sidottavaksi, vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen puolesta.” (Apt. 21:10–13) Hän tunsi, että tapahtukoonpa hänelle mitä hyvänsä, hän oli ollut uskollinen palvelustehtävässään ja ”viaton kaikkien ihmisten vereen”. – Apt. 20:26.

20. Keille Paavalilla oli etu todistaa, ja miten hän käytti aikansa vankeudessa ollessaan?

²⁰ Kuten oli ennustettu, Jerusalemissa Paavalia syytettiin väärin temppelissä ja hänet raahattiin ulos. Vain roomalaisen sotapäällikön nopea väliintulo esti hänen kuolemansa. Paavali sai sitten edun puolustautua juutalaisten korkeimman oikeuden, sanhedrinin, edessä. Mutta sielläkin syntyi erimielisyyttä hänen puhumansa sanoman suhteen. Enkeli seisoi sinä yönä hänen vieressään ja käski häntä olemaan rohkealla mielellä. Samoin kuin hän oli antanut perusteellisen todistuksen Jerusalemissa, hän oli todistava Roomassakin. (Apt. 23:11) Paavalin asiaa kuulusteli sen jälkeen maaherra Felix, sitten tämän seuraaja Porcius Festus ja lopuksi kuningas Agrippa II, ennen kuin hänet lähetettiin Roomaan. Hän jäi kahdeksi vuodeksi turvasäilöön, ja hän saarnasi kaikille, jotka tulivat käymään hänen luonaan. Ilmeisesti keisari Nero julisti hänet syyttömäksi ja vapautti hänet. – 2. Tim. 4:16, 17.

21, 22. a) Mikä todistus meillä on siitä, että Paavali odotti kuolevansa toisen vankeutensa johdosta? b) Miksi Paavalilla oli niin luja usko?

²¹ Paavali vangittiin kuitenkin jälleen Roomassa noin vuonna 65. Hän kirjoitti tämän vankeuden aikana toisen kirjeensä Timoteukselle ja vihjasi kuolemansa olevan lähellä. (2. Tim. 4:6–8) Hän kärsi luultavasti marttyyrikuoleman Neron käsissä vuonna 66.

²² Paavalin uskon koetellusta laadusta ei ollut epäilystäkään. Hänellä oli hyvä syy omata usko. Häntä ei ollut ainoastaan kutsuttu ihmeellisellä tavalla, vaan hän oli myös nähnyt kerran toisensa jälkeen Jumalan hengen toiminnan siinä, mitä hänellä oli etu suorittaa, sekä enkelien väliintulossa hänen hyväkseen. Mutta siitä kiihkeästä vihasta huolimatta, jota hän kohtasi sekä demonien että ihmisten taholta, hän ei sallinut uskonsa horjua, eikä hän kääntynyt pois siitä työstä, johon hänet oli kutsuttu. Hän pani luottamuksensa Herraan ja ylösnousemustoivoon. – 1. Kor. 15:14, 21, 22.

23. Mistä tiedämme, ettei Paavali hävennyt elämäntapaansa?

²³ Paavali ei hävennyt elämäntapaansa. Hänhän sanoi kuningas Agrippalle: ”Toivoisin Jumalalta, että . . . et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki ne, jotka kuulevat minua tänään, tulisitte sellaisiksi kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta.” (Apt. 26:28, 29; Room. 1:16) Hän kesti koettelemuksista huolimatta, hän kehotti toisia menettelemään samalla tavalla. Hän kirjoitti Korinton veljille: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. Kor. 11:1) Hän ei ollut sellainen henkilö, joka olisi tahallaan hankkinut ikävyyksiä tai nauttinut vaikeuksista tai marttyyriudesta, ikään kuin se tuottaisi kunniaa ihmiselle. Kuitenkin hän seisoi lujana totuuden puolella. Kirjoittaessaan tessalonikalaisille hän iloitsi siitä, ettei hyvä uutinen ilmaantunut ainoastaan puheessa, ”vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin, . . . ja teistä tuli meidän ja Herran jäljittelijöitä, koskapa otitte sanan vastaan suuressa ahdistuksessa pyhän hengen ilolla.” – 1. Tess. 1:5, 6.

24. Millaiset siunaukset ovat seurauksena, kun osoitamme sellaista uskoa kuin Paavali?

²⁴ Harvat meistä kohtaavat koskaan kaikkia niitä koettelemuksia, jotka Paavali koki. Me kaikki voimme kuitenkin osoittaa samanlaista uskoa kuin hän. Me voimme muistaa hänen heprealaisille esittämänsä rohkaisevat sanat: ”Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (Hepr. 10:38, 39) Tietäen, että uskomme koeteltu laatu aikaansaa kestävyyttä, meidän tulisi olla Paavalin jäljittelijöitä, niin kuin hän oli Kristuksen Jeesuksen jäljittelijä. Kestämällä uskollisesti kohtaamistamme koettelemuksista huolimatta me tiedämme, että uskomme koeteltu, kestävä laatu koituu meidänkin kohdallamme ”ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä”. – 1. Piet. 1:5–7, 9; Jaak. 1:2, 3.

[Kuva s. 318]

Tarsolainen Saulus ei ”tullut tottelemattomaksi taivaalliselle näylle”, vaan hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi ja uskon ja kestävyyden esimerkki. – Apt. 26:19