Nykyinen elämä ei kaikkein tärkeintä

VAIKKA on hyvä tehdä elämästään niin pitkä ja onnellinen kuin mahdollista, niin siinäkin on rajansa. Ei ole hyvä tehdä tästä elämästä kaikkeaan, tehdä aivan mitä tahansa pysyäkseen elossa. Ei ole myöskään viisasta tavoitella päämääriään niin palavalla innolla, että oikeat periaatteet jäävät huomiotta, että Jumala jää pois kuvasta tai että toivolle tulevasta elämästä ei jää mitään sijaa.

Esimerkiksi joillekuille ihmisille on kaikkein tärkeintä pelkästään elossa säilyminen. He ovat halukkaita toimimaan vastoin kaikkia mittapuita, joihin he uskovat, vieläpä rikkomaan omantuntonsa ääntä välttyäkseen kuolemasta. Tämä kävi ilmi natsien sotarikoksia käsittelevissä oikeudenkäynneissä, jolloin syytetyt vastasivat syytteisiin raakuudesta ja jopa viattomien ihmisten massamurhasta sanomalla, että he tekivät sen esimiestensä pelosta. Heissä osoittautuivat huomattavalla tavalla todeksi Raamatun sanat, että he ”kuoleman pelosta olivat orjuuden alaisia”. (Hepr. 2:15) Vain muutamiksi harvoiksi vuosiksi pidennetty elämä, joka eletään pelon takia orjuudessa, ei ole varmasti haluamisen arvoinen.

Elämä ei ole myöskään hyvä tai onnellinen, jos se omistetaan yksinomaan maineikkaan nimen hankkimiseen. Jotkut ovat pyrkineet jättämään jonkinlaisen muistomerkin, jotta heidän nimensä voisi saavuttaa ”kuolemattomuuden”. Tai he ovat tehneet itsestään uransa tai päämääränsä orjia ja ovat siihen niin kietoutuneita, että heillä ei jää aikaa todella nauttia elämästä; tai he laiminlyövät elämän hengellisen puolen. Jotkut ovat tehneet nautinnoista elämänsä ainoan päämäärän ja kokevat elämänsä loppupuolella vain tyhjyyden tunteen.

Perusteellisen tutkimuksen ja kokeilun tulos

Kuningas Salomo, joka tunnetaan yhtenä viisaimmista ja rikkaimmista ihmisistä, joka koskaan on elänyt maan päällä, tutki tarkkaan ihmiskunnan pyrkimyksiä ja niiden vaikutusta yksilöön. Salomolla oli rikkautta, valtaa ja mahdollisuudet tutkia tätä asiaa perusteellisesti. Hän karttoi moraalittomia ja turmiollisia asioita, jotka saattavat näyttää haluttavilta, mutta eivät tuo mitään todellista tyydytystä tai pysyvää onnellisuutta. Mutta hän kokeili miellyttäviä toimia, joihin rikkaus ja valta antoivat mahdollisuuden. Hän sanoo:

”Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja. Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita. . . . Minä ostin orjia ja orjattaria . . . myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita . . . Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja. . . . Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni.”

Mikä oli sitten tulos? Salomo kertoo:

”Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.” – Saarn. 2:4–11.

Nähdessään nautintojen ja suurten rakennusten tekemisen turhanpäiväisyyden Salomo tarkkaili niitä, joilla oli inhimillistä viisautta, hän itse mukaan luettuna, ja sitä, millaisia seurauksia ilmeni viisaudestaan tunnetun ihmisen elämässä. Hän ilmaisi ajatuksensa tilanteesta, jonka hän silloin kohtasi:

”Minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin; miksi olen sitten niin tuiki viisaaksi tullut? Ja minä sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta. Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä [ihmisen vanhetessa] kaikki unhotetaan; ja eikö kuole viisas niinkuin tyhmäkin?” – Saarn. 2:15, 16.

Salomo sanoo lopuksi:

”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” – Saarn. 12:13, 14.

Vaikka meillä saattaa siis olla kiitettävä päämäärä, niin jos siihen pyrkiessämme menemme niin pitkälle, että laiminlyömme omia todella tärkeitä etujamme varaamatta itsellemme aikaa tai mahdollisuutta ajatella sitä, mitä Jumalalla on mielessä ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen, se johtaa itse asiassa turhuuteen. Maailma pysyy varmasti edelleen kiittämättömänä ja lopulta unohtaa ihmisen eikä osoita häntä kohtaan arvostusta. Ja niin hän viimein katoaa pois olemassaolosta. Onko siis kuoleman jälkeen tulevaisuutta, jota hän voisi odottaa?

[Kuva s. 10]

Natsien sotarikoksia käsittelevissä oikeudenkäynneissä syytetyt tunnustivat rikkoneensa omantuntonsa ääntä kuoleman pelosta

[Kuva s. 11]

Elämä, joka omistetaan yksinomaan nautinnoille, johtaa tyhjyyden tunteeseen

[Kuva s. 11]

Rikas kuningas Salomo suositteli havaintojensa ja kokemustensa perusteella viisaana elämäntapana ihmisille: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”