Ylösnousemus on voimaa antava toivomme
1. a) Millä keinoilla maailma pitää ihmiset tuhon tiellä? b) Miten ihmiset voisivat välttää kuoleman pelon?
TÄSSÄ nuhteettomuuden säilyttämistaistelussa ei ole helppoa kulkea tämän vanhan maailman tapojen ja ajatusten vastaisesti. Se on kaukana pelkurin tiestä, vaikka maailma saattaa käyttää tätä väärää syytöstä kristittyä vastaan peloitellakseen ja pakoittaakseen hänet syöksymään sen kanssa mielettömästi tuhoa kohti. Rakkauden ja järjen sijasta tämä maailma leikkii langenneen ihmisen heikentyneillä tunteilla. Se käyttää pelon tai ylpeyden tai itsekkyyden ruoskaa. Harvat ihmiset maan päällä voivat seisoa näitä vastaan. Diktaattorit voivat tämän tähden pitää kokonaisia kansoja alamaisuudessaan, koska ihmiset pelkäävät tukea vanhurskauden rakastettuja periaatteita puhumalla suoraan tai ottamalla avoimen asenteen. Oman henkilökohtaisen turvallisuutensa tähden he hyväksyvät vaikenemalla hallitustensa jumalattomat, totalitaariset toimenpiteet ja tuottavat itselleen yhteiskunnalle kuuluvan tuomion jumalattoman kansan mukana. Oma tai perheenjäsenten kuoleman pelko on heidän kauhunsa. Raamattu kuvailee Perkeleen, suuren vanginvartijan, vallitsevan kaikkia, ”jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia”. (Hepr. 2:15) Jos ihmisillä olisi tosi tieto ylösnousemuksesta, niin he voisivat olla vapaita tästä pelosta. Siitä johtuu tiedon tarpeen tärkeys: se on elämän tai kuoleman kysymys. Kristitty ei voi säilyttää nuhteettomuuttaan ilman tätä ymmärrystä ja uskoa.
2. Miten tieto ylösnousemuksesta vahvisti Jeesuksen nuhteettomuutta?
2 Ylösnousemustoivo oli ylläpitävä voima Jeesukselle hänen säilyttäessään nuhteettomuutensa maan päällä Perkeleen ja tämän maailman puolelta tulevassa ankarassa painostuksessa. Kidutuspaalun kuolemankin kärsiessään hän vahvistui suuresti säilyttämään murtumattoman nuhteettomuuden Isänsä edessä juuri tämän uskon ja toivon takia. Hänestä on kirjoitettu: ”Vieläpä minun lihanikin on toivossa, koska sinä et unohda minun sieluani hadekseen.” (Apt. 2:26, 27, Um) Jeesus tiesi, että Jumala ei unohda häntä, niin että jättäisi hänen olemassaolonsa, hänen ”sielunsa”, poispyyhkäistynä hautaan.
3. Mitkä muut esimerkit osoittavat, että on välttämätöntä tietää ylösnousemuksesta ja uskoa siihen?
3 Aabraham vahvistui samalla tavalla läpäisemään koetuksen, poikansa Iisakin uhraamisen, Job kestämään ankaran kärsimyksen ja kaiken muun kuin elämän menetyksen, niin myös muinaisten uskollisten todistajain suuri pilvi olemaan kestävä, vaikka heitä ”kidutettiin, koska he eivät tahtoneet ottaa vastaan vapautusta joidenkin lunnaitten avulla, jotta he olisivat saavuttaneet paremman ylösnousemuksen”. (Hepr. 11:35, Um) Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuus ja se tae, minkä se antoi apostoleille, täytti heidät ”elävällä toivolla” valaen sellaista voimaa ja innostusta heidän saarnaansa, mitä minkäänlainen vaino ei voinut tukahduttaa. Se auttoi heitä kestämään kuolemaan asti varmistaakseen itselleen ylösnousemuksen. – Fil. 3:10, 11; 1. Piet. 1:3; 3:21.
SIELU, HENKI JA MUISTOHAUDAT
4. Osoita, että ylösnousemus ei ole ruumiin yhdistämistä uudelleen ”kuolemattoman sielun” kanssa.
4 Me haluamme olla varmoja siitä, että olemme arvolliset pääsemään ylösnousemukseen, että Jumala muistaa meidät suorittaakseen mahtavan ihmetyönsä meidän hyväksemme. Meitä auttaa niiden periaatteitten ymmärtäminen, joilla se lepää. ”Ylösnousemus” on käännetty kreikkalaisesta sanasta anástasis, mikä merkitsee kirjaimellisesti ”nousemista jälleen ylös”. Mikä nousee jälleen ylös elämään ylösnousemuksessa? Ihminen, henkilöllisyys, sama persoona, joka meni kuolemaan. Ruumista ei tuoda takaisin, eikä siihen panna sitä ”kuolematonta sielua”, mikä olisi säilytetty taivaassa tai jossakin muualla. Eihän yksistään ruumis kuole, vaan persoona, sielu, joka on elävä, hengittävä, tunteva ihminen. Kun joku henkilö kuolee, niin sielu kuolee. Raamattu sanoo 4. Mooseksen kirjan 6:6, 7:nnessä (Um): ”[Nasiiri] älköön tulko lähelle kuollutta sielua. Älköön hän saastuttako itseään edes isänsä eikä äitinsä . . . takia, kun he kuolevat.” Sielu ei ole mikään ruumiista eroava ja taivaaseen menevä osa. Jeesuksestakin sanottiin: ”Sinä et hylkää minun sieluani hadekseen.” (Apt. 2:26, 27, Um) Jeesuksen sielu ei ollut taivaassa eikä ”paratiisissa”. Se oli hadeksessa, haudassa, ja Jumala herätti sen sieltä.
5. Mitä tarkoitetaan Saarnaajan 12:7:nnessä: ”Henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin”?
5 Raamattu sanoo tosin: ”Henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Saarn. 12:7) Mutta huomaa, että tämä on henki eikä sielu. Apostoli osoittaa, että näillä kahdella on ero, kun hän sanoo Jumalan Sanan pystyvän tunkeutumaan ”jopa erottamaan sielun ja hengen”. (Hepr. 4:12, Um) ”Henki” merkitsee tässä elämän alkuperustetta, elinvoimaa. Sen paluu Jumalan luo merkitsee sitä, että tieto, miten tuo henkilö saatetaan elämään jälleen, ja voima sen tekemiseksi on kokonaan ja yksinomaan Jumalan käsissä. Esimerkiksi monimutkainen kone saattaa mennä rikki, ja sen keksijää ja suunnittelijaa tarvitaan korjaamaan tai uudelleenrakentamaan sitä, koska kenelläkään toisella ei ehkä ole tietoa ja kykyä korjata tai uudelleenrakentaa sitä ja panna sitä jälleen toimintaan.
6. Millä perusteella Jumala tuomitsee, ansaitseeko joku kuollut ylösnousemuksen vai ei?
6 Jeesus osoitti, millä perusteella Jumala ratkaisee, kuka saa ylösnousemuksen. Hän sanoi: ”Kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Joh. 5:28, 29, Um) Jumala tuo takaisin ylösnousemuksessa ne, jotka ovat Jumalan muistissa, joilla oli ennen kuolemaansa taipumus ja rakkaus vanhurskauteen ja oikeudenmukaisuuteen tai laillinen oikeus Jumalan varaaman perheen ansion perusteella. Voisimme sanoa sen toisella tavalla: Jumalalla on muistiinmerkinnät eli jäljennös elämäntavasta, ja tämä jäljennös on hänen tuomionsa alainen, mitä tulee ylösnousemusoikeuden antamiseen kyseiselle henkilölle tai henkilöllisyydelle. Kukaan ei tietenkään itsessään ansaitse ylösnousemusta. Ei, vaan Jumala armossaan tuomitsee nämä sen ansainneiksi Poikansa lunastusuhrivarauksen kautta.
MEIDÄN ELÄMÄNTAPAMME
7. Mitkä tekijät muovaavat meidän elämäntapamme antautuneina kristittyinä?
7 Mikä nyt sitten saattaa jonkun meistä tähän onnelliseen asemaan? Kun me olemme uskoneet Jehova Jumalaan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen vereen sekä olemme antautuneet hänelle, niin meidän täytyy muodostaa oikea elämäntapa rakentaen tälle perusteelle. Tarkastakaamme, mitkä tekimet muodostavat meistä sen henkilöllisyyden eli yksilön, mikä olemme, sen elämäntavan, mitä me ilmennämme. Meidän elämäntapamme muovaajina on neljä seikkaa: 1) Perityt ominaisuutemme. Lapsi perii niiden melkein rajattomien yhdistymismahdollisuuksien kautta, mitkä geenirakenteella on sikiämishetkellä, määrätyt henkiset ominaisuudet, piirteet, taipumukset ja lahjat, mitkä tavallisesti heijastavat huomattavassa määrässä joitakin hänen vanhempiensa ominaisuuksia. Lapsella on tästä syystä syntyessään jossakin määrin elämäntapa. Hänen aivoissaan on määrätyt ”virtapiirit” jo heikosti muodostuneina luonnollisten itsesäilymisvaistoon kuuluvien piirteitten ohella, sellaisten kuin vaistomainen äidinmaidon imemisen taito. Jumala, joka tuntee nämä yhdistelmät lapsessa, voisi sanoa tässä kohdassa, mitkä sen taipumukset tulevat olemaan ja miten voimakkaat ne ovat torjumaan tulevan ympäristön vaikutukset tai mukautumaan niihin. 2) Ympäristö, mihin kuuluvat elinaikana saadut kokemukset. 3) Oma tahtomme eli valintamme siveellisenä valintavapauden omaavana luomuksena. 4) Jumalan pyhän hengen ja hänen Sanansa ja järjestönsä vaikutus.
8, 9. a) Hahmoittele se tie, mikä varmistaa kristitylle ylösnousemuksen. b) Mikä seuraus tästä tiestä on?
8 Me voimme nähdä tästä, että ihmisellä saattaa olla määrättyjä taipumuksia syntymästään asti. Hänen varhainen ympäristönsä ja vanhempien kasvatus voivat vahvistaa tai heikentää näitä. Siitä johtuu oikean ympäristön, kasvatuksen ja kurin tärkeys lapselle. Tulee sitten aika, jolloin hän käyttää omaa vapaata tahtoaan valitessaan joko hyvien tai huonojen tapojen tien. Voiko hän omaksua hyvän tien yksistään omin voimin? Ei, koska hän on syntisen Aadamin epätäydellinen jälkeläinen, minkävuoksi häneen soveltuu tämä sääntö: ”Ihmisen sydämen taipumus on paha hänen nuoruudestaan lähtien.” (1. Moos. 8:21, Um) Ja tämän vanhan maailman muodostama ympäristö propagandoineen ja jumalattomuuksineen puristaa häntä joka puolelta. Hänen täytyy senvuoksi kääntyä Jumalan Sanan, Raamatun, puoleen saadakseen opastusta. Hänellä täytyy olla Jumalan pyhä henki eli toimiva voima ohjaamassa itseään. Se henkeytti Raamatun. Hän tarvitsee myöskin Jumalan järjestön apua, ja hänen täytyy vaeltaa sopusoinnussa ja tahdissa sen kanssa voidakseen jatkaa, niinkuin Raamattu neuvoo. Jos hän tekee näin, niin hän suhtautuu oikein ympäristöönsä ja valitsee oikean suunnan, kun asiat tulevat hänen eteensä. Hän pystyy kehittämään kaikkia hyviä ominaisuuksia ja lahjoja, joita hänellä on, käyttääkseen niitä Jumalan palveluksessa. Hän kykenee voittamaan väärät taipumukset. Hänen mielensä muuttuu mukautumasta maailman mukaiseksi ja muovautuu uuden maailman tapojen mukaiseksi. – Room. 12:2.
9 Mikä on tulos? Hänestä tulee uusi henkilöllisyys, joka on luotu Jumalan tahdon mukaan. (Ef. 4:24) Hän ilmentää elämäntapaa, mikä on sopusoinnussa Jumalan tahdon ja Sanan kanssa. Se, mitä hän tekee, sopii yhteen, on yhtäpitävä sen kanssa, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Niinkuin tarkastaja tutkii tehtaassa valmistetut tuotteet alkuperäisen mallin mukaan ja hylkää ne, mitkä eivät ole sen mukaisia, niin Jumalakin tarkastaa meidän ilmentämämme elämäntavan nähdäkseen, olemmeko me noudattaneet hänen vanhurskasta malliaan. Tästä riippuu meidän henkilökohtainen ylösnousemustoivomme Jumalalle antautuneina kristittyinä. Jumalan Sana käyttää kuvauksena savenvalajaa, joka valitsee tai hylkää saviastiat sen mukaan, ovatko ne hänen haluamansa mallin mukaisia vai eivät. – Room. 9:19–24.
”LUONTEEN KEHITYS” ON VÄÄRÄ
10. Onko tämä ”luonteen kehitystä”? Selitä.
10 Tämä ei ole ”luonteen kehitystä”. Niin sanotussa ”luonteen kehityksessä” ihminen luottaa omavanhurskauteen ja rakentaa ”ihanan” luonteen, mikä tekee hänestä elämän arvoisen. Ei, kristityt odottavat Jumalan vanhurskautta ja luottavat hänen henkeensä yrittäessään jäljitellä Kristuksen antamaa mallia nuhteettomuuden säilyttämisessä. Sittenkään ei heillä itsellään ole mitään ansiota. He ovat yhä epätäydellisiä, mutta he toivovat uskon ja tottelevaisuuden kautta saavansa Jumalan armon. He koettavat ylistää Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja vanhurskautta eikä omaansa. Juutalaiset epäonnistuivat juuri tässä asiassa: ”Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” – Room. 10:3.
11. a) Miten käy tahallisesti jumalattomille? b) Mitä tämä osoittaa siitä, onko olemassa ”aineeton sielu” tai kuolleitten välitila?
11 Savenvalajaa koskevan kuvauksen mukaan hylätään tahalliset jumalattomat ja ne, jotka kuolevat perheen tai yhteiskunnan tuomion alaisina. Jumala ”unohtaa” heidät, pyyhkii pois muististaan. (Sananl. 10:7; 11:7; Ob. 16) Jumala pitää niitä elävinä, jotka hän muistaa, mutta hän unohtaa jumalattomat pysyvästi kuolleina. (Luuk. 20:38; Room. 4:17; Jes. 26:14) Tämä kaikki osoittaa ohimennen sanoen, että mitään erillistä ”aineetonta sielua” ei ole olemassa eikä myöskään kuolleitten tietoista välitilaa. Ei, vain ne muistiinmerkinnät, mitkä Jumalalla on, pyyhitään pois, unohdetaan, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan, jos joku tulee arvottomaksi.
RUUMIS EI NOUSE KUOLLEISTA
12. Mitä Paavali osoittaa ylösnousseista ihmisruumiista?
12 Koska mitään ”aineetonta sielua” ei ole olemassa erossa ruumiista, niin ylösnousemus ei ole ’sielun ja ruumiin uudelleen yhteenliittymistä’. Olkoonpa yksilö henkimaailmaan kuuluva tai maallinen, niin hänellä täytyy olla ruumis eli elimistö, sillä kaikilla persoonilla, niin taivaallisilla kuin maallisillakin, on ruumis. Raamattu sanoo: ”Jos on aineellinen ruumis, niin on henkiruumiskin.” Mutta kootaanko ruumis uudelleen, vai onko se aikaisemman ruumiin jäljennös, mikä on tehty täsmälleen samanlaiseksi kuin se oli henkilön kuollessa? Ei. Raamattu vastaa: ”Joku sanoo kuitenkin: ’Miten kuolleet herätetään? Niin, millaisissa ruumiissa ne tulevat?’ Sinä mieletön ihminen! Mitä kylvät, se ei tule eläväksi, jollei se ensin kuole; ja mitä tulee siihen, mitä sinä kylvät, niin sinä et kylvä sitä ruumista, mikä ilmaantuu, vaan paljaan jyvän, mikä voi olla vehnän tai minkä muun jyvä tahansa; mutta Jumala antaa sille ruumiin, niinkuin hän hyväksi näkee, ja jokaiselle siemenelle oman ruumiinsa.” – 1. Kor. 15:44, 35–38, Um.
13, 14. Millainen ruumis annetaan Kristuksen perijätovereille ylösnousemuksessa?
13 Kuten Paavali sanoo, ei kaikille herätetyille anneta samanlaista ruumista. Hän valaisee asiaa, että nyt on erilaisia ruumiita – henkiruumiita, jotka kuuluvat enkeleille taivaassa, ja maan päällä olevien liharuumiita: ”Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.” (1. Kor. 15:40) Hän osoittaa sitten, että Kristuksen perijätovereille, jotka saavat taivaallisen ylösnousemuksen, annetaan paljon korkeammanlaatuinen ruumis kuin lihaa oleva. Hän selittää: ”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus. Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa. Kylvetään häpeässä, nousee kirkkaudessa . . . Kylvetään aineellinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on aineellinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’. Viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. . . . Minkäkaltainen tomusta tehty oli, senkaltaisia ovat myös tomusta tehdyt; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut tomusta tehdyn kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” – 1. Kor. 15:42–50, Um.
14 ”Morsiamen” 144 000 jäsentä jättää maallisen elämän kuollessaan, ja heidät herätetään täydellisinä, jumalallisina, kuolemattomina, katoamattomina. (1. Piet. 1:4; 2. Piet. 1:4) Heidän ruumiinsa on loistava, kirkas, säteilevä, niin kirkas, ettei kukaan ihminen voisi katsoa heitä ja elää. Koska he ovat enkeleitä korkeampia, niin he ovat ylempänä ja ulompana kaikkea voimaa tai vaikutusta, minkä enkelitkään voisivat aikaansaada heidän vahingoittamisekseen tai estämisekseen. He ovat riippuvaisia ainoastaan itsestään Kaikkivaltiaasta Jehovasta. Hän on aina paljon ylempänä heitä heidän Jumalanaan.
15. a) Osoita, että täsmälleen samaa ruumista ei herätetä kuolleista. b) Onko ruumis maallisessa ylösnousemuksessa sen ruumiin täsmällinen kaksoiskappale, joka ihmisellä on kuollessaan?
15 Millaisen ruumiin Jehova antaa niille, jotka hän näkee hyväksi herättää maalliseen ylösnousemukseen? Se ei voi olla sama ruumis, täsmälleen samojen atomien muodostama. Jos ihminen kuolee ja tulee haudatuksi, niin hänen ruumiinsa muuttuu mätänemisen kautta orgaanisiksi kemiallisiksi aineiksi, jotka esimerkiksi omenapuu voi imeä. Ihmiset syövät tuon puun omenia. Tuon alkuperäisen ihmisen aineksia, atomeja, on nyt monissa ihmisissä. On ilmeistä, että samat atomit eivät voi olla ylösnousemuksessa tuossa alkuperäisessä ihmisessä ja kaikissa toisissa samanaikaisesti. Eikä hänen ruumiinsa voi olla rakennettu täsmälleen sen ruumiin toisinnoksi, mikä hänellä oli kuolinhetkellään. Jos ihmisen ruumis on silvottu ennen kuolemaa, niin palaako hän samanlaisena? Ei. Sanokaamme, että joku kuolee siten, että veri on vuodatettu pois hänen ruumiistaan. Palaako hän verettömänä? Sinä vastaat: Ei, koska hän ei voisi elää ilman verta, minkä Raamattu sanoo olevan henkilön elämä (sielu). (1. Moos. 9:4) Käyttäen samaa ajatustapaa ihmistä ei herätetä sydän lävistettynä, jos hän kuoli siinä tilassa.
16. Millainen ruumis annetaan maallisen ylösnousemuksen saaville?
16 Suurin osa ihmisruumiista muuttuu hänen eläessään vuosien kuluessa, kuluneet kudokset korvataan uusilla, vaikka henkilön sama yleinen ulkonäkö ja luonteenominaisuudet säilyvätkin. Miksi joku palaisi sitten ylösnousemuksessa täsmälleen samassa ruumiissa tai silvottuna tai epämuodostuneena? Kristus voi Jehovan hänelle antaman ihmevoiman avulla rakentaa kuolleista herätetyille ruumiit, jotka ovat kohtalaisen terveet. Lasaruksen ruumis oli mätänemistilassa. Kun Jeesus herätti hänet, niin tuo ihmetyö korvasi ja uudelleenrakensi murtuneet, mädänneet kudokset. Hän tuli esiin terveenä miehenä. Niin on ylösnousemuksessakin. – Joh. 11:38–44.
17. Annetaanko maan päällä herätetyille täydellinen ruumis ylösnousemuksessa?
17 Jehova antaa sentähden heille sopivan ruumiin. Ovatko ne ruumiit täydellisiä liharuumiita? Eivät. Ne ovat kohtalaisen virheettömiä ja terveitä ruumiita, mutta ihmiset eivät ole vielä täydellisiä, ennenkuin he saavat Kristukselta valmennusta ja opetusta hänen tuhatvuotishallituksensa aikana ja oppivat oikeaa elämää ja ennenkuin heidän ruumiinsa ja mielensä tulee täysin sopusointuun Jumalan kanssa ei ainoastaan tahdoltaan, vaan myös jokaiselta ajatukseltaan ja liikkeeltään. Kun he jatkavat tottelevaisuuden tiellä, niin heihin sovelletaan Kristuksen lunastuksen parantavia voimia, mitkä poistavat kuolemantoiminnan, kunnes epätäydellisyyden jokainen jälki on hävinnyt ja he seisovat säteilevän, virvoittavan elinvoiman täyttäessä heidän ruumiinsa jokaisen solun ja kudoksen.
18. Miksi ylösnousemus on niin hämmästyttävä ihmetyö?
18 Harkitse hetkinen, millaisen ihmeellisen, hämmästyttävän voiman ja viisauden näytteen Jehova antaa ylösnousemuksessa. Hän ei ainoastaan yhdistä määrättyjä ominaisuuksia saadakseen syntymään henkilöllisyyden, vaan luo uudestaan täsmälleen jokaisen tuon yksilön miljoonista piirteistä ja luonteenominaisuuksista, eikä ainoastaan niitä, mitkä hän on perinyt, vaan myöskin kaikki ne, mitkä ovat tulos hänen elinaikanaan saamistaan vaikutelmista – siitä, mitä hän on lukenut, tutkinut, nähnyt, tehnyt, kokenut – koko eliniän aikana muodostuneen henkilöllisyyden. Jehova uudelleenrakentaa kaiken tämän erehtymättömän tarkasti pienimpiä yksityiskohtia myöten ruumiiseen, mikä on sopiva siihen paikkaan, missä Jumala päättää antaa hänen elää. Tätä valaisee Jeesuksen tapaus, minkä olemme panneet aikaisemmin merkille edellisessä kirjoituksessa ”Ylösnousemusihme” (§ 13).
VALETIETEELLINEN JÄLJITTELY
19. Minkä jäljittelyn ns. ”tieteellinen” teoria esittää?
19 Eräässä suositussa aikakauslehdessä esitettiin äskettäin typerä väite, että tiede on keksinyt ylösnousemuksen salaisuuden. Tässä on sen tarjoama toivo:
”Yksilön alkuperäisen kuvan jäljentämiseen tarvitaan vain yksi arpikudoksen solu, mikroskooppinen palanen, mikä on otettu juuri parantumaan alkaneesta vähäisestä haavasta. Tämä feenikssiemen istutetaan feenikspuutarhapenkkiin eli feenikspuutarhaan, missä ’maaperä’ kyllästetään sopivilla kemikaaleilla ja varustetaan muutenkin mestarikuvanveistäjän [tuon arpikudoksen uudelleenrakennusvoiman] tarvitsemilla välineillä elävien olentojen muodostamiseksi uudelleenluovan arpikudoksen alkusavesta.
”Ensimmäinen tärkeä askel ruumiin kuolemattomuuteen osoittautuu hyvin yksinkertaiseksi. Tarvitaan ainoastaan pieni pintaleikkaus, vain nahansyvyinen, parantumiskehityksen kiihoittamiseksi. Kohta kun arpikudos alkaa muodostua, niin pieni osanen siitä otetaan säilytettäväksi joko kudosviljelyn tai jäädytyksen avulla. Tämä pieni palanen muodostaa feenikssiemenen, mistä tulevaisuudessa voidaan luoda täsmällinen jäljennös siitä yksilöstä, mistä se on otettu.
”Näitä siemeniä voitaisiin pitää loppumattomiin täydellisesti säilyneessä tilassa, elämänkipinä lakkautetussa elämäntilassa ja kuitenkin valmiina puhkeamaan elämään.
”Tosiaankin, sen sijaan että loisimme ainoastaan yhden Einsteinin tai Churchillin, me voisimme saattaa heitä olemassaoloon useita aivan samanlaisten kaksosten tavoin.” (Look, maalisk. 24. 1953) Kirjoittaja lisää vaatimattomasti: ”Mitkä ovat [tällaisen ruumiin kasvattamiseen] sopivat olosuhteet? Me emme tiedä, ja me olemme vielä kaukana sen tietämisestä.” Vaikka se siis esitetään tieteenä, niin se on pelkkää teoriaa, jolla ei ole mitään todellisia vahvistavia todistuksia.
20. Kuvaile eräs luonnollisia asioita hallitseva Jumalan laki, mikä tekee sellaisen mahdottomaksi.
20 Oikea biologinen tutkimus on osoittanut, että kaikki sikiön solut ovat samanlaisia varhaisimmilla sikiöasteilla. Mutta vähän myöhemmin panevat geneettiset (syntyjohtoiset) voimat, joita ihmiset eivät ymmärrä, nämä solut tulemaan hyvin erikoisiksi, niin että jotkut rakentavat ainoastaan lihassäikeitä, jotkut ainoastaan herkkätuntoisia silmän osia, jotkut ainoastaan ihoa jne. Eräs tiedemies selittää: ”Me näemme sikiön kehityksessä suunnattoman laajat mahdollisuudet sisältävien vapaitten nuorten solujen tulevan sidotuiksi malliin, minkä kautta ne kahliutuvat pidentyneitten lihaskuitujen tai herkkätuntoisten solujen tai vatsan hydrokloridisten happovalmistamojen hyvin erikoistuneihin muotoihin ja toimintoihin.” Jos mitkä tahansa näistä kasvavat erikseen, niin ne eivät muodosta kokonaista uutta ruumista. Sama tiedemies sanoo: ”Nuoressa ihmisolennossa esimerkiksi on jo ensimmäisen kuukauden lopussa sen tulevan kehityksen yksityiskohtainen säädin.” (Scientific American, helmikuu 1950) Ja vaikka onkin totta, että veri yhdessä ruumiin kudosten kanssa parantaa haavoja, niin kuka on nähnyt ihmisruumiin kasvattavan uuden käden tai jalan, kun se on leikattu pois, tai uuden munuaisen, maksan tai silmän?
21. Miten tällaisen teorian tarjoama toivo on huono ylösnousemustoivoon verrattuna?
21 Jos Look-lehden edellämainitun kirjoituksen lukijat etsivät totuutta, niin he haluavat verrata sen tarjoamaa ”toivoa” Raamatun antamaan ylösnousemustoivoon. Kirjoituksen mukaan olisi ”uudelleenkasvaneella” ainoastaan ne ominaisuudet, mitkä hänen geeninsä antoivat hänelle alun perin. Kaikki hänen elämänkokemuksensa ja hänen muistinsa olisi mennyt. Hän ei tuntisi eläneensä ennen, vaan olisi kuin uudestisyntynyt lapsi. Hänen pitäisi tulla vanhaksi ja kuolla lukemattomia kertoja aloittaakseen jälleen kaiken uudelleen ”tyhjästä”. Muiden hänen ”feenikspuutarhaansa” hoitavien jokin erehdys tai huolimattomuus voisi estää hänen ”uudestisyntymisensä”. Eikä jo kuolleille ole olemassa minkäänlaista toivoa. Tämä on totisesti väärä, huono, epämieluinen ja äärimmäisen puutteellinen jäljittely korvatakseen Jumalan tosi lupauksen!
22. Voivatko ihmiset toimeenpanna ylösnousemusta missään tapauksessa?
22 Hämmästyttävä ylösnousemusihme kuuluu yksinomaan Jehovalle. Vain hänellä on alkujaan tämä voima, ja hän on antanut sen Pojalleen: ”Sillä samoin kuin Isällä on itsessään elämän lahja, niin hän on suonut Pojankin omata itsessään elämän lahjan.” (Joh. 5:26, Um) Ihmiset saattavat jälleenelvyttää ihmisiä tekohengityksen tai lääkkeitten tai sähkön avulla, kun sydän on pysähtynyt ja hengittäminen loppunut. Mutta yleensä myönnetään, että kun solut pilaantuvat, varsinkin aivosolut, jotka turmeltuvat hapen puutteessa muutamassa minuutissa mahdottomiksi korjata, niin ihminen on kuollut. Toinen ihminen ei voi häntä auttaa. Hän voi tulla elämään ainoastaan Jumalan ylösnousemusvoiman avulla. Eikä Jumalan tarvitse tehdä sitä hidasta kasvamismenetelmää käyttäen, vaan silmänräpäyksellisesti rajattoman voimansa avulla. Kun Jeesus oli maan päällä, niin hän ei pannut kuihtuneita käsiä ja sokeita silmiä tulemaan terveiksi hitaasti, vaan ennallisti ne äkillisesti ihmeen avulla. – Mark. 3:1–5; 10:51, 52.
YLÖSNOUSEMUSTOIVO KANNUSTAA JUMALAN PALVELEMISEEN
23. Miten ylösnousemustoivo antaa kypärän nuhteettomuudellemme, olemmepa me sitten voideltujen tai muiden lampaiden jäseniä?
23 Kristityllä on näin ollen verraton toivo, paljon kaiken ihmisten uneksiman yläpuolella. Siksi Paavali sanookin: ’Pitäkäämme yllämme kypäränä pelastuksen toivo.’ (1. Tess. 5:8, Um) Tämän toivon eräs voimakas piirre on ylösnousemus. Se varjelee meidät, niin etteivät vihollisen hyökkäykset voi murskata ”päätämme”, vaikka ne muussa tapauksessa voisivat murtaa nuhteettomuutemme Jumalaa kohtaan. Kuoleman iskukaan ei voi tehdä sitä, sillä me tiedämme, että jos me kuulumme noihin 144 000:een taivaalliseen, niin meidät herätetään kuolemattomuuden kirkkauteen ”silmänräpäyksessä”. (1. Kor. 15:52) Jos taas olemme muita lampaita, niin tuntuu siltä kuin menisimme nukkumaan sekunniksi ja heräisimme seuraavana sekuntina. Odotus ei ole meille pitkä, surullinen. Kuolemahan merkitsee elämän ja tietoisuuden täydellistä puuttumista – olemattomuutta. Kun ihminen herää uudessa maailmassa, niin hänen ensimmäinen ajatuksensa on luultavasti sen ajatuksen täydentäminen, mitä ajatellen hän kuoli. Eenok, joka herää uudesta maailmasta saamansa näky yhä mielessään, on esimerkki. (Hepr. 11:5) Vaikka kaikki Jehovan todistajat haluavat elää ja saarnata niin kauan kuin Jehova tahtoo, niin he eivät pelkää kuolemaa.
24. Miten kristittyjen tulee suhtautua kuolemaan ottaen huomioon tämän toivon?
24 Kristityt eivät ole toisten kaltaisia silloin, kun heidän rakkaitaan kuolee. He eivät sure liiaksi. Vaikka he tunnustavatkin kuoleman viholliseksi, niin he eivät mene luonnollisen rakkauden ja kiintymyksen yli eivätkä anna murheen vaikuttaa nuhteettomuutensa säilyttämiseen Jehovan palveluksessa. He jatkavat päinvastoin sitä lujemmin tietäen, että uskollinen palvelus takaa heille paikan uudessa maailmassa, jolloin he saavat nähdä rakkaansa jälleen ylösnousemuksessa.
25. Miksi ylösnousemustoivon pitäisi innoittaa meitä nyt suurempaan toimeliaisuuteen?
25 Miten rakkaudellista, huomaavaista Jumalaa me palvelemmekaan! Hänen ylösnousemuslupauksensa pitäisi innoittaa meidät nyt suurempaan toimeliaisuuteen. Se aika lähenee alituisesti, jolloin se on todellisuus, ei ainoastaan vuodesta 1918 lähtien ylösnousseille 144 000:n jäsenille, vaan niillekin, jotka tulevat elämään maan päällä. Ajattele sitä iloa, mikä Kristuksella ja hänen taivaallisilla perijätovereillaan on, kun heidän kätensä jakelevat rakkaudellisesti Kristuksen lunastusuhrin ansiota Kristuksen suuren valtakunnansapatin aikana kohottaakseen miljardeja maan kuolleita kuolemankuilusta. (Luuk. 14:5; Joh. 5:26; 6:53) Ajattele Jehovan muiden lampaitten iloa paratiisimaassa, kun Jehovalta tulee ilmoitus, mikä käskee hänen järjestöään valmistautumaan vastaanottamaan ylösnousseita kuolleita. Heillä on silloin ylitsevuotava riemu järjestäessään niiden ylösnousevien kuolleitten ravitsemista, majoittamista, valistamista ja valmentamista, jotta he voisivat täyttää paikkansa uuden maailman yhteiskunnassa. Miten suurenmoinen konventti siitä tuleekaan! On ihmeellistä, sydäntä ilahduttavaa odottaa sitä aikaa, jolloin sheol-hades, ”hauta”, hävitetään ylösnousemuksen kautta ja jolloin täydelliseksi tehty ihmisyhteiskunta on vihdoin Jumalan edessä niiden tuhannen vuoden lopussa ja kuulee koetuksen läpäistyään Jumalan lausuman hyväksymyksen, kun hän oikeuttaa sen arvollisena pysyvään elämään tällä ihanaksi tehdyllä maapallolla. Ylösnousemusihme on – moninkertaistettuna miljardein kerroin – täyttänyt silloin loistavasti Jumalan päätökset kuolemasta saamallaan voitolla, mikä ei tarvitse koskaan toistamista loputtomina tulevina aikakausina.