Miksi se on kirjoitettu sillä tavalla?

”Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.” – Ps. 119:34.

 1. Onko rohkaisun tarve yleinen pulma, ja mistä rohkaisu voidaan usein löytää?

ETKÖ ole huomannut, että usein kun sinä tarvitset rohkaisua, ovat Jumalan varastohuoneen, Pyhän Raamatun, totuudet antaneet sinulle voimaa kohdata henkilökohtaiset koettelemukset ja pulmat? Meille kaikille näyttää käyneen näin elämässämme kristittyinä ollessamme.

 2. Millaista masennusta ovat monet Jehovan todistajat kohdanneet vuosien varrella, ja miten he ovat kyenneet pysymään lujina sitä kohdatessaan?

² Monet ovat esimerkiksi nykyään kokeneet masennuskausia, kun vastustajat ovat puhuneet epäkunnioittavasti Jumalan kansasta ja ovat jopa ryhtyneet väkivaltaan siksi, että he ovat kristittyjä Jehovan todistajia, jotka ovat puolustaneet totuutta. Monet, jotka ovat olleet tosi kristillisyyden yhteydessä 50–60 vuotta, muistavat hyvin naapureitten ja muiden Jehovan todistajia vastustavat epäystävälliset huomautukset ja teot ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Kuinka usein monia kutsuttiinkaan pilkallisin sanoin russellilaisiksi ja hartevalaisiksi! Joitakuita lyötiin, tervattiin ja peitettiin höyhenillä, vangittiin, heistä puhuttiin herjaavasti, heitä ruoskittiin ja heidän päälleen syljettiin. Jehovan kristityt todistajat ovat kaikesta tästä huolimatta jatkaneet Jumalansa Jehovan määräämää työtä. Miten he ovat kyenneet tekemään niin? Osaksi sen ymmärryksen, rohkaisun ja voiman avulla, mitä he ovat saaneet Jumalan sanasta ja ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” näinä pahoina päivinä painamista julkaisuista.

 3. Millainen suhtautumistapa meillä tulisi olla lukiessamme Raamattua?

³ Ja Jumalan sanan tarkoitus on todellakin Jehovan palvelijoitten rakentaminen. Kun joku lukee Raamatun eri kirjoja, hänellä tulisi siitä syystä olla mielessään kirjaa ja sen kirjoittajaa koskevaa taustatietoa. Pyhän Raamatun lukija tekisi hyvin, jos hän kysyisi itseltään: ’Miksi se on kirjoitettu sillä tavalla?’

 4. Mihin Raamatun kirjaan kohdistamme nyt erityisesti huomiomme?

⁴ Ottakaamme tarkasteltavaksi jokin Raamatun kirja ja käyttäkäämme vähän aikaa saadaksemme selville, mistä johtuvat sen kirjoitustyyli ja siinä käytetyt todistelut. Pohdintamme kohdistuu apostoli Paavalin Jerusalemin kristityille lähettämään kirjeeseen, jota kutsutaan yleisesti Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Heprealaiskirjeeksi. (Hepr. 13:22) Kun tarkastelemme olosuhteita, jotka vallitsivat 1 900 vuotta sitten, jolloin Paavali kirjoitti kirjeensä, niin se auttaa meitä ymmärtämään ja arvioimaan, miksi hän kirjoitti siten vahvistaakseen ja lohduttaakseen Jumalan kansaa.

ENSIMMÄISEN VUOSISADAN MIELIPITEITÄ KRISTILLISYYDESTÄ

 5. Millainen uskonnollinen tilanne vallitsi Jerusalemissa vuoden 61 vaiheilla?

⁵ Palatkaamme ajassa taaksepäin suunnilleen vuoteen 61 ja Jerusalemin kaupunkiin. Jeesuksen kuolemasta kidutuspaalussa aivan Jerusalemin muurien ulkopuolella on kulunut noin 28 vuotta. Jerusalem on pyhä kaupunki juutalaisille. Kaikista ulkoisista merkeistä päätellen Jerusalem kesti halveksitun Jeesus Nasaretilaisen päivät. Väitetään, että juutalaisten uskonto on muinaisuskonto ja ulottuu taaksepäin heidän esi-isäänsä Aabrahamiin asti. Kansa pitää juutalaisten hengellisiä johtajia, rabbiineja, korkeassa arvossa. Heitä arvostetaan ja kunnioitetaan. He ovat istuutuneet Mooseksen istuimelle, heillä on huomattavin sija illallisilla ja etumaiset istuimet synagoogissa, heitä tervehditään toreilla, ja ihmiset kutsuvat heitä ”rabbiksi”. He ovat todella sen ajan mahtavan uskonnollisen rakennelman osa. – Matt. 23:6, 7.

 6. a) Miten juutalaiset uskonnolliset johtohenkilöt suhtautuivat tuossa kaupungissa oleviin kristittyihin? b) Millainen kokemus apostoli Paavalilla oli ollessaan siinä kaupungissa muutamia vuosia aikaisemmin? c) Mitä Jerusalemissa olevien kristittyjen pieni ryhmä suuresti tarvitsi?

⁶ Jerusalemin kaupungissakin on suhteellisen harvoja ihmisiä, jotka kuuluvat vihattuun lahkoon, jota kutsutaan nimellä kristityt tai ”se tie”. (Apt. 9:2; 19:9; 22:4) Juutalaiset uskonnolliset johtajat ja heidän seuraajansa halveksivat heitä. Kristittyjä vainotaan ja parjataan. Ja vielä enemmän: he ovat pääasiassa juutalaissyntyisiä ja sen tähden kaksin verroin vihattuja, koska ovat jättäneet juutalaisen uskonnon tullakseen Jeesuksen, ”niin sanotun” Kristuksen, seuraajiksi. Niin suuri on viha kristittyjä kohtaan, että kun apostoli Paavali oli ollut kaupungissa muutamia vuosia aikaisemmin, niin hänen pelkkä näyttäytymisensä temppelissä oli nostattanut mellakan, ja uskonnolliset juutalaiset kirkuivat täyttä kurkkua: ”Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää.” (Apt. 22:22) Yli 40 juutalaista vannoi kirouksen uhalla valan, että he olisivat syömättä ja juomatta, kunnes olisivat raivanneet Paavalin pois tieltä. (Apt. 23:12–15) Seurakunnan oli elettävä, saarnattava ja pysyttävä lujana uskossa tällaisessa kristittyihin kohdistuvan uskonnollisen kiihkomielisyyden ja vihan ilmapiirissä. Miten he tarvitsivatkaan rohkaisua ja luotettavaa tietoa ja ymmärrystä Kristuksesta ja siitä, miten hän täytti Mooseksen lain, jotta he olisivat voineet välttyä lankeamasta takaisin juutalaisuuteen ja Mooseksen lain noudattamiseen! Paavali tiesi varmasti, mitä he tarvitsivat. Hän tiesi henkilökohtaisesti, millaisia koettelemuksia he saivat kestää.

 7. Mainitse muutamia todisteluja, joita juutalaiset johtohenkilöt ja heidän seuraajansa ovat saattaneet käyttää kristittyjä vastaan.

⁷ Ajattele hetkinen joitakin väitteitä ja vastustusta, joita nuo varhaiset juutalaiskristityt kohtasivat. Juutalaiset uskonnolliset johtohenkilöt ja heidän seuraajansa eivät suinkaan sallineet vihattujen kristittyjen ajatella, että heillä oli Jumalan suosio. Eikö juuri juutalaisilla ollut kouriintuntuvat todisteet Jumalan siunauksesta? Eikö ollut totta, että Jumala oli toiminut juutalaisten kanssa enkelien välityksellä? Totisesti, sillä sanoohan Mooseksen kirja: ”Herran enkeli ilmestyi [Moosekselle] tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta.” Jehova sanoi myöhemmin: ”Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.” (2. Moos. 3:2; 23:20) Saattoivathan juutalaiset kerskua, että Mooses jopa puhui Jumalan kanssa suusta suuhun. Katso edelleen suurenmoista temppeliä, jossa oli pyhä ja kaikkeinpyhin. Pane merkille sen vaikuttava kauneus, sen jykevyys ja sen vahva perustus! Sellaista oli juutalaisilla! Ja vielä: ajattele juutalaista papistoa! Sehän polveutui suoraan Aaronista ja hänen pojistaan, Leevin sukukunnan jäsenistä. Ylimmäinen pappi polveutui tästä erikoisesta sukuhaarasta. Juutalaisilla oli lakiliitto, jonka itse Jumala oli antanut Moosekselle. Jumalan valtakunta oli juutalaisten hallussa; ja Jerusalem sitten, Jerusalemhan oli se valtaistuinkaupunki, josta Jumalan hallitusvallan piti ulottua muualle.

8, 9. a) Miten juutalaiset johtohenkilöt ovat saattaneet parjata kristillisyyden perustajaa ja hänen seuraajiaan? b) Mihin he saattoivat hyvinkin verrata kristittyjä itseään ja heidän vaatimattomia kokouspaikkojaan?

⁸ Katsohan nyt Jerusalemissa olevia kristittyjä. Mitä heillä oli? Juutalaisten johtohenkilöiden näkökulmasta katsoen kristityillä ei ollut mitään siihen verrattavaa. Heidän johtajansa Jeesus oli kuollut ja oli kuollut tavallisena rikollisena. Kuka hän oli? Hänellä ei ollut huomattavaa asemaa juutalaisten johtohenkilöiden mielestä. Hän oli vain erään alhaisen puusepän poika ja lisäksi kotoisin Nasaretista. Hän ei ollut saanut muodollista koulutusta korkeammissa rabbiinien kouluissa. Kuinka häneltä puuttuikaan tietoa ja valistusta juutalaisten näkökulmasta katsoen verrattuna siihen, mitä heidän opettajansa ja neuvojansa tiesivät ja mitä näille oli opetettu! Eikä sen lisäksi hänen seuraajiensakaan joukossa ollut monta oppinutta miestä. Kalastajat, veronkokoojat ja pakanatkin olivat enimmältä osalta hänen seuraajiaan, eivätkä nuo pakanat olleet varmastikaan luonnollista Aabrahamin siementä juutalaisten johtohenkilöitten silmissä. Miten kristityt saattoivat hetkeäkään ajatella, että heillä olisi Jumalan suosio ja että Jumala olisi tekemisissä heidän kanssaan? Juutalaiset katsoivat olevansa Jumalan valittuja, sillä hehän olivat Aabrahamin siementä. Sen lisäksi kristityt kokoontuivat ylähuoneissa tai muissa syrjäisissä paikoissa, kun juutalaisilla oli kaunis temppelinsä, missä kokoontua.

⁹ Epäilemättä käytettiin tämänkaltaisia ja monia muitakin todisteluja juutalaiskristittyjä vastaan. Kuinka he tarvitsivatkaan rohkaisua ja ymmärrystä siinä tilanteessa! Kunpa vain joku olisi tiennyt heidän tarpeensa ja lähettänyt lohdutusta ja apua!

VASTATODISTELU ANTAA KRISTUKSELLE ETUSIJAN MOOSEKSEEN VERRATTUNA

10. Kuka tiesi näistä kristittyjä kohdanneista pulmista, ja kenet näin ollen henkeytettiin kirjoittamaan heidän rohkaisemisekseen?

¹⁰ Jehova Jumala taivaassa tiesi luonnollisesti heidän ahdinkonsa. Hän pani henkeytyksen välityksellä apostoli Paavalin olemaan huolissaan heitä kohdanneista olosuhteista. Niinpä Paavali kirjoitti Jerusalemissa oleville uskollisille, ja Heprealaiskirje sisältää hänen vastauksensa niihin moniin syytöksiin, joita ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden viholliset epäilemättä tekivät sitä vastaan.

11, 12. a) Millaiseen todisteluun Paavali nyt tarttui, ja miksi se oli sopivaa? b) Miten Paavali osoitti Jeesuksen ylemmyyden verrattuna enkeleihin? c) Moosekseen?

¹¹ Tarttuen juutalaisten varsinaisiin väitteisiin Paavali osoittaa kristillisen järjestelmän ja sen papiston ylemmyyden verrattuna juutalaisuuteen. Oli tärkeätä, että hän osoitti sen. Nuo Jerusalemissa olevat kristityt olivat epäilemättä enimmäkseen juutalaista syntyperää. He tunsivat hyvin Mooseksen lain ja juutalaisten johtajien väitteet. Siitä syystä Paavalin velvollisuus oli osoittaa heille vastatodistelut, asiain todellinen laita ja paljastaa juutalaisten uskonnollisten johtohenkilöiden heitä vastaan nostamien syytösten perättömyys. Oli esimerkiksi totta, että Mooseksen laki oli enkelien välittämä. Mutta millaisia enkelit ovat verrattuina Herraan Jeesukseen? Paavali kirjoitti seuraavasti, kuten Hepr. 1:4–6 esittää: ”Tullen [Jeesus] enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin’; ja taas: ’Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani’? Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: ’Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit’.” Paavali osoittaa siis todella, että enkelit ovat Jumalan palvelijoita, mutta Jeesus on Jumalan Poika.

¹² Entä se tosiasia, että Jumala puhui suusta suuhun Mooseksen kanssa? Siitä ei voi olla epäilystäkään, että se oli merkittävä seikka. Mutta Jeesuksesta Kristuksesta Paavali kirjoittaa: ”Sillä hänen [Jeesuksen] on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen. . . . Ja Mooses tosin oli ’palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa’, . . . mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana.” Paavali sanoi tässä itse asiassa: ’Veljet, kumpi on suurempi jossakin talossa – palvelijako, jollainen Mooses oli, vai talon Omistajan Poika, joka Jeesus Kristus on?’ Kuinka asiain ymmärtämisen näin onkaan täytynyt vahvistaa Jerusalemissa asuvia juutalaiskristittyjä! – Hepr. 3:3–6.

KRISTUKSEN YLEMMYYS YLIMMÄISENÄ PAPPINA

13. a) Mikä voisi olla parempi kuin aineellinen temppeli Jerusalemissa, ja missä Kristus Jeesus oli? b) Miten Paavali osoitti Kristuksen pappeuden ylemmyyden Aaronin pappeuteen verrattuna?

¹³ Paavali tarttuu nyt toiseen todisteluun, mikä koskee Jerusalemin kaunista aineellista temppeliä. Ja se oli todella kaunis ja kallis. Mutta mitä merkitystä aineellisella temppelillä olisi verrattuna Jumalan läsnäolossa oloon? Kuningas Salomo rakensi ensimmäisen kauniin temppelin Moorian vuorelle Jerusalemiin muinoin 11. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, ja hän sanoi sen vihkiäisissä, ettei Jehova todellisuudessa asu siinä ihmistekoisessa komeassa rakennuksessa. Päinvastoin hän sanoi, etteivät taivaitten taivaat voi sisältää Kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa; paljon vähemmän hänen rakentamansa temppeli! (1. Kun. 8:27) Jehovan läsnäolossa oleminen taivaassa olisi siis paljon, paljon suurenmoisempaa kuin missään maallisessa temppelissä palveleminen. Siksi Paavali kirjoittaa Kristuksesta Jeesuksesta, että hän on ”läpi taivasten kulkenut” Isänsä Jehovan läsnäoloon. (Hepr. 4:14) Ja Aaronin pappeutta, joka niinä päivinä oli voimassa Jerusalemin temppelissä, Paavali vertaa Kristuksen pappeuteen ja osoittaa jälkimmäisen olevan paljon ylevämpi, sillä se on Melkisedekin järjestyksen mukainen. Paavalin sanat Hepr. 5:5, 6:ssa kuuluvat: ”Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin’; . . . ’Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan’.” Niin, pappi iankaikkisesti, eikä se ollut riippuvainen mistään syntisen lihan perimyksestä vaan Jumalan valasta. Hepr. 7:19-22 kertoo tätä asiaa koskevat Paavalin sanat: ”Sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa. Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista . . . niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.” Paavali sanoo sitten sen jatkumisesta ilman seuraajan tarvetta: ”Ja noita toisia pappeja on tullut useampia [juutalaisen lain alaisuudessa], koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; mutta tällä [Jeesuksella] on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestaan.” – Hepr. 7:23–25.

14. Osoita, miten Kristuksen uhrin ylemmyyden on täytynyt antaa rohkaisua kristityille, jotka lukivat hänen kirjeensä.

¹⁴ Nämä olivat varmasti heidän rakkaalta apostoliltaan Paavalilta tulevia voimakkaita todisteluja kristittyjen aseman vahvistamiseksi ja heidän auttamisekseen pysymään lujina uskossa. Mutta siinä ei ollut kaikki. Paavali jatkaa osoittaen Jeesuksen ylemmyyden ylimmäisenä pappina Jehovan taivaallisessa temppelissä. Hän iskee aivan tilanteen ytimeen antaessaan lisätodisteita kristityille. Hän vertaa Herran Jeesuksen uhria uhreihin, joita Aaronin papisto uhrasi ja joista juutalaiset johtajat olivat niin ylpeitä. Paavali kirjoittaa 7. luvun jakeissa 26–28: ”Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.” Ajattelehan millaista rohkaisua nuo sanat toivat Jerusalemissa oleville uskollisille. Tosiaan, Kristus, ylimmäinen pappi, joka uhrasi oman täydellisen elämänsä ihmiskunnan edestä, on nyt Jumalan vannomalla valalla pappi iankaikkisesti ilman seuraajia.

UUSI LIITTO TEKEE VANHAN VANHENTUNEEKSI

15. Mikä on sen Paavalin esittämän parempaa liittoa koskevan todistelun ydin, jonka Hepr. 8:7–13 kertoo, ja mikä on looginen johtopäätös vanhan liiton suhteen?

¹⁵ Paavali jatkaa ja siirtyy nyt toiseen todisteluun, joka myös hyödyttää kristittyjä ja joka koskee Mooseksen välittämää lakiliittoa verrattuna Kristuksen välittämään parempaan liittoon Jumalan ja hänen täällä maan päällä olevien uskollistensa välillä. Pane merkille Paavalin todistelu, jonka Hepr. 8:7–13 esittää: ”Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.” Oliko ensimmäinen liitto ollut moitteeton? Ei, sillä Jehova itse sanoi: ”Minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani.” ”Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen”, sanoo Jehova. ”Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” ”Sanoessaan ’uuden’”, Paavali päättelee, ”[Jumala] on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään”. – Vrt. Jer. 31:31–33.

16. Keillä oli nyt syytä olla rohkaistuneita? Keillä oli syytä olla masentuneita? Miksi?

¹⁶ Ajattelehan, miten rohkaisevia näiden sanojen on täytynyt olla: ”Mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.” Ketkä saattoivat nyt olla onnellisia olematta surullisia ja murehtivia? Tietysti kristityt, sillä hehän kuuluivat siihen liittoon, joka tuli vanhentuneen liiton, lakiliiton, sijaan. Surullisiksi ja murehtiviksi tulivat osoittautumaan uskonnolliset kerskujat, jotka taistelivat kristillisyyttä vastaan. Se, mihin he turvautuivat, ei ollut enää Jumalan menettelytapa kansansa suhteen. Hänen Poikansa, Herra Jeesus Kristus, joka oli herätetty taivaan kirkkauteen, oli välittänyt uuden ja paremman liiton, joka perustui parempiin ja pysyvämpiin lupauksiin ja oli kallisarvoisemman uhrin, hänen oman vuodatetun verensä, vahvistama.

VALTAKUNTA PERUSTETTU TAIVAALLISELLA SIIONIN VUORELLA

17. a) Mitä nuo kristityt lähestyivät verrattuna siihen, että Mooses lähestyi Siinain vuorta lakiliiton tekemiseksi? b) Millainen taivaallinen Jerusalem on verrattuna maalliseen Jerusalemiin?

¹⁷ Mutta miten on sen väitteen laita, että oikeus Valtakuntaan oli juutalaisilla ja että Jerusalem oli Jumalan kaupunki, josta käsin Jumalan hallitusvalta oli ulottuva muualle? Miten Paavali käsitteli tätä todistelua Heprealaiskirjeessään? Hän aloittaa hyvin kiinnostavasti todistelunsa, joka on 12. luvun jakeissa 18–27, tällä tavalla: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn.” Kristityt eivät todellakaan olleet käyneet muinaisen Siinain vuoren luo, missä lakiliitto annettiin Israelin kansalle. He eivät olleet lähestyneet mitään, mitä saattoivat tunnustella ja mistä he voivat nähdä tulenliekin loimuavan. Mutta jakeesta 22 lähtien Paavalin sanat kuuluvat näin: ”Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenientuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, . . . ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö.” Niin, sen luo he olivat käyneet, voiman ja hallituksen todellisen istuimen luo, ei maallisen vaan taivaallisen Jerusalemin luo sekä Jumalan, myriadien enkelten, esikoisten seurakunnan ja Jeesuksen, uuden liiton välittäjän, luo. Tähän verrattuna maallinen Jerusalem, Siinain vuorikin, sekä juutalaisten temppeli ja pappeus kalpenivat merkityksettömiksi.

18. a) Miten kauan taivaallinen Jerusalem on kestävä? b) Mitä oli jo tapahtunut maalliselle Jerusalemille ja oli tapahtuva toisen kerran?

¹⁸ Miten vankkoja, kauan kestäviä, lujaperustuksisia ovat Siionin vuori ja taivaallinen Jerusalem? Meitä ei ole jätetty epätietoisiksi siitä, sillä Paavali lisää: ”Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla.” (Hepr. 12:28) Tämän valtakunnan ei pitänyt järkkyä, niin kuin maallinen Jerusalem joutui ankaraan järkytykseen seitsemänkymmenen vuoden aikana, vuodesta 607 vuoteen 537 eaa., ja oli järkkyvä jälleen melko läheisessä tulevaisuudessa Tituksen johtamien Rooman sotajoukkojen edessä.

19, 20. Mitä noiden juutalaiskristittyjen piti nyt tehdä, ja mihin Paavali oli todisteluissaan vedonnut?

¹⁹ Miten lohduttavia ja innostavia Paavalin sanojen onkaan täytynyt olla noille juutalaisille varhaiskristityille! 1 900 vuotta myöhemmin nuo sanat ovat yhä elävät ja hyvin merkittäviä meille tämän 20. vuosisadan kristityille.

²⁰ Niinpä aikana, jolloin juutalaiset vastustajat luottivat menneisyyteen, aineelliseen vaurauteen, valtaan, palvontamenojen loisteliaisuuteen, muotomenoihin ja tämän maailman viisauteen, kristittyjen oli kasvettava uskossa, toivottujen asioitten vakuuttuneessa odottamisessa, todellisuuksien ilmeisessä toteamisessa, vaikkei niitä nähtykään. Kuinka rohkaiseva tuon kirjeen onkaan täytynyt olla Jumalan uskollisille vuoden 61 vaiheilla! Tosiaan elämään johtava ”tie” iankaikkisine siunauksineen asetettiin selvästi heidän eteensä. Ja Paavali kirjoitti kirjeensä siten, että se vetosi heidän ajatteluunsa ja johdonmukaisuuteensa synnynnäisinä juutalaisina ja sai heidät rakentumaan uskossa. Heprealaiskirjeessä olevat Paavalin sanat ovat samalla tavalla lohduttavia nykyisille kristityille.

21. Miten me kaikki voimme lisätä arvostustamme Jumalan sanaa kohtaan ja mistä syystä, kuten kirjoituksessamme on valaistu?

²¹ Hyötyäksemme täysin Raamatusta meidän on ymmärrettävä, miksi se on kirjoitettu siten kuin se on kirjoitettu. Sellaisten kirjojen kuin Aid to Bible Understanding (Raamatun ymmärtämisen opas) sekä ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” ja monien muiden julkaisujen avulla meillä on todella tiedon aarreaitta auttamassa meitä tietämään, miten ja miksi kukin Raamatun kirja on kirjoitettu siten. Kun omaamme tällaisen laajentuneen näkemyksen, me voimme varmasti varustautua kaikkiin hyviin tekoihin, jotka Jumala saattaa antaa suoritettaviksemme. Kuten olemme tehneet Raamatun Heprealaiskirjeelle, me voimme tehdä muillekin 65 kirjalle, jotka sisältyvät Jumalan sanaan, Pyhään Raamattuun. Kuinka sopivat ovatkaan Heprealaiskirjeen viimeiseen lukuun kirjoitetut sanat kaikille kristityille nykyään: ”Rauhan Jumala . . . tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta!” – Hepr. 13:20, 21.