keskuudessa, joka tuotti suurta häpeää Jehova Jumalalle, hän oppi luottamaan Korkeimpaan. Niin, luottamus Jehovaan sai Ebed-Melekin rohkeasti tulemaan vihatun profeetan avuksi. Tästä etiopialainen eunukki sai palkkansa. Hänelle annettiin Jeremian kautta Jehovan vakuutus: ”Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi eikä onneksi; ja tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, . . . etkä sinä ole joutuva niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät. Sillä minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun.” (Jer. 39:16–18) Näiden sanojen mukaan Ebed-Melek oli näkevä Jerusalemin tuhon, josta Jeremia oli ennustanut. Silti hänen ei tarvinnut pelätä sitä. Kuten Ebed-Melek oli pitänyt Jeremian elämää kallisarvoisena, niin Jehova Jumalakin pitäisi Ebed-Melekin elämää yhtä kallisarvoisena ja varjelisi hänet elossa.

Minkä erinomaisen esimerkin Ebed-Melek antoikaan meille siinä, ettei hän antanut periksi ihmispelosta vaan asennoitui rohkeasti Jehovan profeetan puolelle! Korkein ei unohtanut Ebed-Melekin vanhurskasta tekoa. Hän ei myöskään unohda meidän uskollista palvelustamme, johon sisältyy veljiemme auttaminen suuren hädän aikana. Raamattu sanoo: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette.” (Hepr. 6:10) Pyrkikäämme siis olemaan rohkeita niin kuin Ebed-Melek.

Lukijain kysymyksiä

● Kun otetaan huomioon Dresdenin, Stalingradin, Hirošiman ja Nagasakin hirvittävä tuho toisen maailmansodan aikana, niin kuinka Jeesus voi sanoa sitä, mikä kohtasi Jerusalemia vuonna 70, ’suureksi ahdistukseksi, jollaista ei ole sattunut koskaan aikaisemmin eikä enää satu’?

Tällä ennustuksella oli tuleva sovellutus sen jälkeen, mitä tapahtui Jerusalemille ja juutalaisille vuonna 70, mutta se piti myös paikkansa tuon kaupungin ja kansan historiasta.

Nämä sanat esiintyvät profeetallisessa vastauksessa, kun apostolit tiedustelivat hänen tulevaa läsnäoloaan ja asiainjärjestelmän päättymistä. (Matt. 24:3, 21; Mark. 13:19) Jehovan todistajat ovat usein maininneet, että suurella osalla siitä, mitä Jeesus siinä ennusti, oli kaksi täyttymystä: Ensimmäinen, rajallinen täyttymys oli niissä kehitysvaiheissa, jotka johtivat siihen, ja sisälsivät sen, että roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja juutalaisen järjestelmän vuonna 70. Toinen, suurempi sovellutus on ollut vuodesta 1914 lähtien, jolloin Jeesus aloitti näkymättömän taivaallisen läsnäolonsa messiaanisen Valtakunnan kuninkaana, ja siihen sisältyy vielä tulevaisuudessa tapahtuva maailmanlaajuisen pahan asiainjärjestelmän loppu. – Ks. Vartiotornista 1. huhtikuuta 1970 sivuja 149–162 ja kirjasta Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle sivuja 293–331.

Tässä ennustuksessa Jeesus korosti, kuinka tärkeätä on pysyä valppaana ja olla valmis. Hän sanoi: ”Rukoilkaa jatkuvasti, ettei pakonne sattuisi talviaikaan eikä sapattipäivänä, sillä silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” – Matt. 24:20, 21.

Jerusalemissa ja Juudeassa asuville kristityille, joihin juutalaisen asiainjärjestelmän loppu suoranaisesti vaikutti, varoitus valppaana pysymisestä oli tärkeä. Rooman sotajoukot piirittivät kaupungin vuonna 66, mutta sitten ne odottamatta perääntyivät. Se oli erikoismerkki, jonka Jeesus oli maininnut Luukkaan 21:20–22:ssa. Ja historia kertoo, että tottelevaiset kristityt ottivat sen huomioon