6. luku

Seurakunta voideltu julistamaan valtakuntaa

 1. Mitkä olivat maailman pelastamiseen liittyviä kysymyksiä kaksituhatta vuotta sitten?

EDESSÄMME on nykyään koko maailmalle tärkeitä kysymyksiä. Ne liittyvät kysymyksiin, jotka olisivat olleet edessämme, jos olisimme eläneet lähes 2000 vuotta sitten Lähi-idässä. Silloin nuo kysymykset olivat koko maailmalle tärkeitä, koska ne liittyivät maailman pelastajaan, Messiaaseen! Silloin oli aika hänen näyttäytyä ensimmäisen kerran. Siksi kiinnostuneet ihmiset odottivat häntä. Tervehtisikö koko ihmismaailma häntä riemuiten, kun hän ilmaantuisi? Vai aiheuttaisiko hän ihmisille pettymyksen, kun hän tekisi sitä, mitä hänelle oli annettu tehtäväksi siihen aikaan? Ketkä olisivat vakuuttuneita, että hän olisi Messias, joka tekisi juuri niin kuin Pyhä Raamattu ennusti hänestä, ja seuraisivat häntä Johtajanaan? Ketkä eivät loukkaantuisi häneen, vaan antaisivat vetää itsensä hänen luokseen? Keitä nykyään vedetään maailman pelastavan Messiaan luo ja miten?

 2. a) Mikä osa oli Jumalan ”vaimon” ”siemenen” Pääjäsenellä täytettävänä? b) Keitä vaimon ”siemenen” muiden jäsenten piti olla ja kenen opettamia?

² Saadaksemme turvallista opastusta nykyään muistakaamme, että tosi Messiaan piti olla Jumalan ”vaimon” ennustetun ”siemenen” Pääjäsen ja että Suuren Käärmeen, Saatana Panettelijan, oli määrä ’pistää häntä kantapäähän’. ”Vaimo” eli ”siemenen” äiti on vaimon kaltainen Jumalan taivaallinen järjestö, joka koostuu pyhistä henkiluomuksista, Jumalan enkelipojista. Vaimon luvattu ”siemen” koostuu hänen lapsistaan, joista huomattavin on Messias, ja muut ovat hänen hengellisiä seuraajiaan. Vaimon ”siemenen” vähäisemmistä jäsenistä sanotaan Jesajan 54:13:ssa, jossa puhutaan vertauskuvalliselle ”vaimolle”: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran [Jehovan, UM] opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” Olisi sopivaa, että vaimon taivaallinen Aviomies, Jehova, ”siemenen” Isä, opettaisi ”lapsia”. – Jes. 54:5

 3. Keihin Jeesus sovelsi Jesajan 54:13:ssa olevan sanan ”lapset”, ja miten heitä nyt opetetaan, vaikkei Opettaja olekaan näkyvä?

³ Vaimon ”siemenen” Pääjäsen, Jeesus Kristus, esitti Jesajan 54:13:ssa vaimolle lausuttujen sanojen sovellutuksen. Missä yhteydessä? Puhuessaan juutalaisille, jotka eivät suostuneet vedettäviksi Jeesuksen luokse pitäen häntä Messiaana ja sen vuoksi nurisivat häntä vastaan, Jeesus sanoi: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki olemaan Jehovan opettamia.’ Jokainen, joka on kuullut Isältä ja on oppinut, tulee minun luokseni.” (Joh. 6:44, 45) Jehova ei tietenkään ole meidän kenenkään näkyvä Opettaja, mutta hän on varannut meille henkeytetyn Oppikirjan. Tämän välityksellä ja pyhän henkensä vaikutuksella hän siis opettaa meille tosiasioita ’vaimonsa’ messiaanisesta ”siemenestä”. Tällä tavalla hän vetää ”siemenen” vähäisempiä jäseniä sen Pääjäsenen, Messiaan, luo ja muodostaa seurakunnan.

 4. Miten Jeesuksen apostoleitten ja kansan näkemykset siitä, kuka Jeesus oli, erosivat toisistaan Jeesuksen julkisen toiminnan kolmantena vuonna?

⁴ Siihen mennessä Jeesuksen julkisen toiminnan kolmantena vuonna ,juutalaisen kansan olisi pitänyt tehdä jonkinlainen ratkaisu sen suhteen, kuka tämä ihmeitten tekijä oli Jumalan tarkoituksessa. Kuinka moni heistä osoitti, että he olivat ”Jehovan opettamia”, kun oli kysymys hänen Messiaastaan? Jeesuksen oli aika kysyä tätä apostoleiltaan:

”Hän kysyi heiltä sanoen: ’Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?’ Vastaukseksi he sanoivat: ’Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, ja toiset taas, että joku muinaisista profeetoista on noussut ylös.’ Silloin hän sanoi heille: ’Entä kenen te itse sanotte minun olevan?’ Pietari sanoi vastaukseksi: ’Jumalan Kristus.’ Sitten hän ankarasti puhuen kielsi heitä kertomasta tätä kenellekään, mutta sanoi: ’Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon ja joutua vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä herätetyksi.’” – Luuk. 9:18–22; vrt. Mark. 8:27–32.

 5. Mitä Jeesus sanoi Pietarille hänen kysymykseen esittämänsä vastauksen johdosta, kuten Matteuksen 16:16–19 osoittaa?

⁵ Apostoli Matteuksen kertomus esitti asian yksityiskohtaisemmin ja sanoi: ”Vastaukseksi Simon Pietari sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.’ Jeesus sanoi hänelle sen johdosta: ’Onnellinen olet sinä, Simon, Joonan poika, koska liha ja veri ei paljastanut sitä sinulle, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Minä sanon sinulle myös: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja Haadeksen portit eivät saa sitä valtaansa. Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sitonetkin maan päällä, se on oleva sidottua taivaissa, ja minkä sinä päästänetkin maan päällä, se on oleva päästettyä taivaissa.’” – Matt. 16:16–19.

 6. Mikä osoittaa, ettei Pietari tulkinnut väärin Jeesuksen sanoja ”kalliosta”, ja kenen Paavali sanoi olevan ”kallio”?

⁶ Tästä Pietarille annetusta kiitoksesta käy ilmi, että hän oli yksi, jota Jehova oli opettanut ja joka oli oppinut Häneltä. Siksi hänet vedettiin Jeesuksen luo ja hän tuli hänen luokseen pitäen häntä Messiaana eli Kristuksena. Pietarin nimi merkitsee ’kiveä’ eli ’kallion palasta’, mutta tämä ei merkinnyt, että hän olisi ollut se ”kallio”, jolle Jeesus rakentaisi seurakuntansa. ”Kallio” ei ollut myöskään se tunnustus, jonka Pietari oli tehnyt: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” ”Kallio” oli Jeesus itse. Pietari ei tulkinnut väärin. Jeesuksen sanoja. Hän ei väittänyt koskaan olevansa ”kallio” (kreik. petra), kuten Pietarin 1. kirjeen 2:4–10 osoittaa. Lisäksi apostoli Paavali, jonka kirjoitukset Pietari tunnusti henkeytetyn Raamatun osaksi, kirjoitti: ”Sillä he [israelilaiset erämaassa] joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio tarkoitti Kristusta.” – 1. Kor. 10:4; 2. Piet. 3:15, 16.

 7, 8. a) Mitä apostolit väärin ajattelivat Messiaan valtakunnasta? b) Kenelle taivasten valtakunnan ”avaimet” oli määrä antaa, mutta kuka tai mikä oli se perustus, jolle seurakunta piti rakentaa?

⁷ Kun Jeesus puhui apostoleilleen valtakunnasta, he ajattelivat valtakuntaa, jonka hallituksen pääkaupunki olisi Jerusalemissa, missä kuningas Daavid oli hallinnut. He odottivat Jeesuksen Messiaana perustavan hallituksensa Jerusalemiin, koska hän oli kuningas Daavidin seuraaja. Tällaisen ajattelun ilmaisee se, mitä he sanoivat Jeesukselle, kun hänet oli herätetty kuolleista: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” (Apt. 1:6) He eivät ymmärtäneet ennen vuoden 33 helluntaipäivää, että ylösnousseen Kristuksen valtakunta oli oleva yli-inhimillinen ja hallitseva paljon laajemmalti kuin vain maallista Israelin kansaa. Tästä syystä oli varsin sopivaa, että Jeesus otti puheeksi ”taivasten valtakunnan” sen jälkeen, kun Pietari tunnusti hänen olevan Kristus.

⁸ Sen ”avaimet” hän aikoi antaa Pietarille. (Matt. 16:19) Mutta seurakunnan Jeesus Kristus oli rakentava kuninkaalliselle ”kalliolle”, messiaaniselle Kuninkaalle. Ja samoin kuin ”Haadeksen portit” eivät saisi valtaansa perustusta, ”kalliota”, vaan Jeesus Kristus herätettäisiin haudasta kolmantena päivänä, niin nuo ”Haadeksen portit” eivät saisi valtaansa Messiaan seurakuntaakaan. Sekin täytyy herättää kuolleista.

SEURAKUNNAN NÄKYMÄTÖN AUTTAJA

 9. Minkä muodostamiseksi Kristuksen seuraajat oli määrä koota, ja mikä heidän myös piti olla muinaisen Israelin tavoin?

⁹ Toisin kuin Kristuksen apostoleille, Israelin kansalle jäi epäselväksi, kuka Jeesus oli Jehovan tarkoituksessa. Niinpä yksityiset israelilaiset, jotka hyväksyivät hänet Messiaaksi eli Kristukseksi, piti koota uudeksi kansaksi. Tämä kansa olisi yhtä lailla seurakunta kuin muinainen Israel oli ollut. Heistä tulisi messiaanisen Kuninkaan ja hänen valtakuntansa julistajien seurakunta!

10. Miten Pietari osoitti tämän merkittävän tosiasian, kuten Pietarin 1. kirjeen 2:8–10 mainitsee, ja mitä sisältyy niihin ”oivallisuuksiin”, joita on määrä julistaa laajalti?

¹⁰ Apostoli Pietari, joka oli yksi ”Jehovan opettamista”, sai tietää tämän merkittävän tosiasian. Viimeisiin asioihin, joista hän kirjoitti toisille uskoville, sisältyivät nämä sanat: ”Juuri tähän heidät [epäuskoiset israelilaiset] pantiinkin. Mutta, te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:8–10) Tuon Kutsujan ”oivallisuuksiin” kuuluisi hänen kykynsä toteuttaa tarkoituksensa Messiaansa suhteen kaikesta niiden vihamielisyydestä huolimatta, jotka eivät tunnustaneet hänen Poikaansa Messiaaksi. Hänen ’erikoisomaisuudeksi otettu kansansa’ on velvoitettu ylistämään Jehovaa hänen messiaanisen Valtakuntansa vuoksi. – Jes. 43:21.

11, 12. Miksi Jeesus lupasi lähettää opetuslapsilleen ”auttajan”, ja mitä Jeesus sanoi auttajasta?

¹¹ Uusi ”pyhä kansa” ei voisi toteuttaa sellaista velvoitusta omassa voimassaan vihamielisen maailman keskellä. Jeesus tiesi tämän, ja siksi hän sanoi uskollisille apostoleilleen, ennen kuin hänen vihollisensa veivät hänet pidätettynä pois heidän luotaan: ”En jätä teitä orvoiksi. . . . Mutta auttaja, pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni, se opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut.” Myös: ”Kun auttaja saapuu, jonka minä lähetän teille Isän luota, totuuden henki, joka lähtee Isän luota, se todistaa minusta, ja teidän on vuorostanne määrä todistaa, koska olette olleet minun kanssani alusta asti.” – Joh. 14:18, 26; 15:26, 27.

¹² Jeesus lisäsi myös: ”Jos en mene pois, ei auttaja missään tapauksessa tule luoksenne, mutta jos menen, niin minä lähetän sen teille. . . . kun se saapuu, totuuden henki, niin se opastaa teidät koko totuuteen, sillä se ei puhu omasta aloitteestaan, vaan se puhuu, mitä se kuulee, ja julistaa teille sen, mitä on tulossa. Se kirkastaa minut, koska se saa siitä, mikä on minun, ja julistaa sen teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Tämän vuoksi sanoin, että se saa siitä, mikä on minun, ja julistaa sen teille.” – Joh. 16:7, 13–15.

”AUTTAJAN”, PYHÄN HENGEN, SAAPUMINEN

13. Kenen nimessä luvattu ”auttaja” annettaisiin ja kenen nimeen uskoville?

¹³ Melkein viisisataa vuotta ennen kuin Jeesus Kristus esitti tämän lupauksen apostoleilleen, maaherra Nehemia Jerusalemissa merkitsi muistiin rukouksen, joka koski Jumalan menettelyä israelilaisten suhteen: ”Sinä kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettaisi kautta.” (Neh. 9:30) Ja nyt kun Jeesus Messias olisi ruumiillisesti poissa opetuslastensa luota, tämän saman Jehova Jumalan hengen oli määrä tulla heidän avukseen. Sitä annettaisiin heille vain Jeesuksen nimessä. Sitä annettaisiin vain niille, jotka uskoisivat, että Jeesus oli tosi Messiaan nimi. Milloin sitä ensi kerran annettiin?

14, 15. a) Minkä Johanneksen kasteesta eroavan kasteen Jeesus lupasi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeisten neljänkymmenen päivän huippukohdaksi?, b) Mikä kysymys heräisi tästä luvatusta kasteesta?

¹⁴ Jeesus jäi tänne maan päälle neljäksikymmeneksi päiväksi sen jälkeen, kun hänet herätettiin kuolleista sunnuntaina 16. niisankuuta vuonna 33, mutta hän oli näkymätön. Toisinaan hän, kuten pyhät enkelit aikaisemmin, aineellistui ihmisen muotoon antaakseen opetuslapsilleen todistuksen, että hänet oli todella herätetty kuolleista, mutta henkenä. Näyttäytyessään heille sillä tavoin hän jatkuvasti ”kertoi Jumalan valtakuntaa koskevia asioita”. (Apt. 1:1–3) Jotkut apostoleista olivat olleet Johannes Kastajan opetuslapsia. Ja nyt neljäntenäkymmenentenä päivänä, jona Jeesus Kristus nousi taivaaseen, hän herätti opetuslapsissaan kiihkeää odotusta, kun hän sanoi heille: ”Johannes tosin kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan pyhässä hengessä muutamia päiviä tämän jälkeen.” (Apt. 1:4, 5) Johannes oli kastanut katuvia juutalaisia sen vertauskuvaksi, että he katuivat Mooseksen kautta annettua Jumalan lakia vastaan tekemiään syntejä.

¹⁵ Sellainen vesikaste on voinut antaa heille helpotuksen tunteen ja hyvän omantunnon. Mutta miten Jeesuksen opetuslapsiin vaikuttaisi se, että heidät ’kastettaisiin pyhässä hengessä’? Sen olisi pitänyt olla tarmoa antavaa, koska Jumalan pyhä henki on hänen pyhä, näkymätön toimiva voimansa. – Matt. 3:11.

16. Minkä tekemiseen pyhä henki antaisi heille tarmoa Jeesuksen sanojen mukaan, jotka Apostolien tekojen 1:6–8 esittää?

¹⁶ Kun Jumalan pyhä henki saapuisi, niin minkä tekemiseen se antaisi saajilleen tarmoa? Jeesus sanoi juuri ennen taivaaseen nousemistaan opetuslapsilleen: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apt. 1:6–8) Näissä sanoissa on vastaus kysymykseemme: pyhän hengen saajat saisivat tarmoa antaa maailmanlaajuista todistusta siitä, että Jeesus on Messias, Kristus.

17. Millaisissa olosuhteissa Jeesuksen opetuslapsilleen esittämä lupaus täyttyi viidentenäkymmenentenä päivänä hänen ylösnousemuksestaan?

¹⁷ Jeesus Kristus nousee taivaaseen. Kymmenen päivää kuluu. Viideskymmenes päivä hänen ylösnousemuksestaan saapuu! Jerusalemissa on menossa juutalainen viikkojuhlan päivä eli helluntai (merkitsee ’viideskymmenes’ päivään sovellettuna). Aikaisin aamulla on noin 120 opetuslasta kokoontunut yhteen, mutta ei juhlalliseen temppeliin, vaan erääseen ylähuoneeseen odottamaan. ”Ja yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat puhua eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.” – Apt. 2:1–4.

18, 19. Mikä ennustus alkoi täyttyä tuona helluntaipäivänä, kuten Pietari selitti, ja kuinka kauan oli kulunut sen esittämisestä?

¹⁸ Vihdoinkin se, mitä Jooelin 2:28–32 ennusti, alkoi täyttyä, yli 800 vuotta sen jälkeen kun se oli lausuttu. Yllättyneet juutalaiset kokoontuivat tarkkailemaan ilmiötä. Jotkut syyttivät opetuslapsia, että he olivat juovuksissa. Apostoli Pietari sanoi heille rohkeasti:

¹⁹ ”Päinvastoin, tämä on sitä mikä on sanottu profeetta Jooelin välityksellä: ’”Ja viimeisinä päivinä”, sanoo Jumala, ”minä vuodatan henkeäni kaikenlaisen lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä, ja teidän vanhat miehenne uneksivat unia; ja jopa orjieni ja orjattarieni päälle minä vuodatan henkeäni niinä päivinä, ja he profetoivat. Ja minä annan ennakoivia ihmeitä ylhäällä. taivaalla ja tunnusmerkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savu-usvaa; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Jehovan suuri ja loistava päivä saapuu. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu.”’” – Apt. 2:16–21.

20. Mikä kaste tapahtui silloin, ja ketä Pietarin tunnistuksen mukaan käytettiin kasteen suorittamisessa?

²⁰ Pyhässä hengessä kastaminen oli tapahtunut juuri niin kuin Jeesus oli luvannut. Koska hengestä sanottiin, että sitä ’vuodatetaan’, niin se on sopusoinnussa sen kanssa, että se on kuin nestemäinen aine, jolla kastetaan. Muistamme Jumalan antaneen Johannes Kastajalle Jeesuksesta tunnusmerkin sen osoittamiseksi, että ”hän on se, joka kastaa pyhässä hengessä”. (Joh. 1:33) Tämän mukaisesti apostoli Pietari tunnisti kirkastetun Jeesuksen Kristuksen Jumalan edustajaksi, jota käytettiin pyhän hengen vuodattamisessa näihin ensimmäisiin kristittyihin. Pietari sanoi edelleen noille juutalaisille helluntain viettäjille: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hänet siis korotettiin Jumalan oikealle puolelle ja hän sai Isältä luvatun pyhän hengen, hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette.” – Apt. 2:32, 33.

21. Miten Pietari voi sanoa, että he näkivät ja kuulivat sen, minkä kirkastettu Jeesus vuodatti?

²¹ He näkivät ja kuulivat pyhän hengen vaikutuksen, sillä he näkivät ikään kuiva tulisia kieliä opetuslasten pään päällä ja kuulivat opetuslasten puhuvan ihmeen avulla vieraita kieliä.

22. Mitä muuta sellaista tapahtui silloin opetuslapsille, mikä vastasi sitä, mitä tapahtui Jeesukselle hänen vesikasteensa jälkeen?

²² Mutta tuona helluntaipäivänä oli tapahtunut enemmän kuin pelkkä Jeesuksen opetuslasten kastaminen pyhässä hengessä. Heidät oli myös voideltu pyhällä hengellä. Aivan kuten Jeesus voideltiin pyhällä hengellä sen jälkeen, kun hänet oli kastettu vedessä, ja hänestä siten tuli Kristus eli Voideltu, niin voideltiin myös hänen opetuslapsensa. Heidät voideltiin sillä, missä heidät kastettiin.

23. Millä opetuslapset myös sinetöitiin, kuten Paavali selitti 2. Korinttolaiskirjeen 1:21, 22:ssa?

²³ Lisäksi heidät sinetöitiin tuolla hengellä vakuudeksi heidän tulevasta hengellisestä perinnöstään. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä apostoli Paavali sanoi muinaisen Korinton kristilliselle seurakunnalle Kreikassa: ”Hän, joka takaa, että te ja me kuulumme Kristukselle, ja hän, joka on voidellut meidät, on Jumala. Hän on myös pannut sinettinsä meihin ja on antanut meille vakuuden siitä mitä on tuleva, se on hengen, sydämeemme.” – 2. Kor. 1:21, 22.

24. Mitä apostoli Johannes myöhemmin kirjoitti voitelemisesta Johanneksen 1. kirjeen 2:20, 27:ssä?

²⁴ Apostoli Johannes, joka oli paikalla, kun pyhä henki vuodatettiin helluntaina, ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Niinpä hän kirjoitti toisille uskoville: ”Teillä on voitelu pyhältä; teillä kaikilla on tieto. Ja mitä teihin tulee, niin se voitelu, jonka häneltä saitte, pysyy teissä, ettekä te tarvitse ketään opettamaan itseänne, vaan niin kuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikesta ja on totta eikä ole valhetta, ja niin kuin se on opettanut teitä, pysykää hänen yhteydessään.” – 1. Joh. 2:20, 27.

PYHÄLLÄ HENGELLÄ SIITTÄMINEN

25. Mitä täytyy pyhän hengen vaikutuksesta tapahtua kastetulle kristitylle, jotta hän voisi odottaa taivaallista perintöä?

²⁵ Tässä Jumalan toimivan voiman vaikutuksessa on vielä muukin piirre. Jeesus ilmaisi sen, kun hän sanoi: ”Jos joku ei synny vedestä ja hengestä, hän ei voi mennä Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:3, 5) Kristityn, joka odottaa taivaallista perintöä, täytyy jäljitellä Herraansa Jeesusta tulemalla kastetuksi vedessä. Tällä tavalla hän vertauskuvaa antautumisensa Jehova Jumalalle tehdäkseen Jumalan tahdon. (Matt. 28:19, 20) Mutta hänelle täytyy myös tapahtua jotakin pyhän hengen vaikutuksesta. Miksi? Koska ”liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä turmeltuvuus peri turmeltumattomuutta”, kuten apostoli Paavali kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:50:ssä.

26. Mistä voideltujen suhteesta Jumalaan apostoli Johannes puhuu kirjoitettuaan voitelusta?

²⁶ Jotta opetuslapset voisivat päästä ehdolle Jumalan taivaalliseen valtakuntaan, heidän täytyy ’syntyä uudelleen’ ja tulla siten Jumalan hengellisiksi lapsiksi. Kuten oli laita Jeesuksen omassa tapauksessa, Jumalan hengellinen lapsi voidellaan pyhällä hengellä. Tämä selittää sen, miksi voideltu apostoli Johannes sen jälkeen, kun hän on puhunut voitelemisesta, sanoo edelleen:

”Katsokaa, millaisen rakkauden Isä on antanut meille, jotta meitä kutsuttaisiin Jumalan lapsiksi, ja sellaisia me olemme. Sen vuoksi maailma ei tunne meitä, koska se ei ole tullut tuntemaan häntä. Rakkaat, nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta toistaiseksi ei ole tehty ilmeiseksi, mitä meistä tulee. Me tiedämme, että milloin hänet tehdäänkin ilmeiseksi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, koska tulemme näkemään hänet sellaisena kuin hän on. Ja jokainen, jolla on tämä toivo häneen kohdistettuna, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” – 1. Joh. 3:1–3.

27. Miten Johanneksen 1:11–13 osoittaa, ettei ihmisvanhemmilla ole mitään tekemistä sen kanssa, että kristitty ’syntyy uudelleen’?

²⁷ Ihmisvanhemmilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku ’syntyy uudelleen’. Ihmisen on oman vakaumuksensa perusteella hyväksyttävä Jeesus Messiaaksi ja seurattava häntä, jonka Jumala on voidellut taivaallisen messiaanisen Valtakunnan Kuninkaaksi. Sitten riippuu Jumalan tahdosta, siitetäänkö sellainen Kristuksen seuraaja pyhällä hengellä. Eivät ihmisvanhemmat, vaan Jumala siittää lapsia taivaaseen. Niin apostoli Johannes sanoo. Lainaamme hänen sanansa: ”Hän”, ts. Jeesus Kristus tullessaan juutalaiseen kansaan 1900 vuotta sitten, ”tuli omaan kotiinsa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille niille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi, koska he uskoivat hänen nimeensä, eivätkä he syntyneet verestä eivätkä lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:11–13) Kun Jumala siittää heidät, heistä tulee hänen hengellisiä lapsiaan. Hän ei siitä heitä äidin kohdussa.

”UUSI LUOMUS”

28. Kuka päättää, että Jumalalla tulee olemaan hengellisiä lapsia, ja miten nämä ovat eräässä mielessä ”hänen luomustensa ensi hedelmä”?

²⁸ Eivätkö ihmisvanhemmat itse päätä, hankkivatko he lapsia omasta lihastaan ja verestään? Päättävät! Niin myös Jumala päättää, kenet hän siittää hengelliseksi lapsekseen, jolla on taivaallinen perintö. ”Koska hän tahtoi, niin hän tuotti meidät totuuden sanalla ollaksemme eräs hänen luomustensa ensi hedelmä.” Näin kirjoittaa opetuslapsi Jaakob kristityille, joita hän kutsuu ”kahdeksitoista hajallaan olevaksi sukukunnaksi”. (Jaak. 1:1, 18) Maata viljeltäessä ”ensi hedelmä” otetaan uudesta sadosta ja omistetaan Jumalalle pyhänä ja hänelle kuuluvana. Keitä sitten ovat hengelliset ensi hedelmät? Niitä, jotka taivaallinen Isä siittää oman tahtonsa mukaan ja ”totuuden sanan” välityksellä. Nämä hän ottaa ihmisperheestä taivaalliseksi Valtakunta-luokaksi.

29. Mitä Pietarin 1. kirjeen 1:3, 4 osoittaa vaadittavan kristityltä, jotta hän voisi päästä taivaalliseen valtakuntaan?

²⁹ Kristitty apostoli Pietari kirjoitti samalle ”ensi hedelmä”-luokalle: ”Teidät on synnytetty uudelleen, ei turmeltuvasta, vaan turmeltumattomasta tuottavasta siemenestä elävän ja pysyvän Jumalan sanan välityksellä.” (1. Piet. 1:23) ’Uudelleen syntymistä’ vaaditaan, jotta kristitty lopulta pääsisi taivaalliseen valtakuntaan. Niinpä Pietari kirjoittaa: ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä suuren armonsa mukaan hän synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten.” – 1. Piet. 1:3, 4; huomaa myös 1. Joh. 3:9.

30, 31. a) Mitä ne, joista on tullut ”ottolapsia”, huutavat Jumalalle? b) Missä liitossa ne, joista on tullut ”ottolapsia”, ovat, ja millaisen kansan he muodostavat?

³⁰ Rooman provinssissa Galatiassa olleille kristityille, joista oli tullut ”ottolapsia”, apostoli Paavali kirjoitti: ”Koska nyt olette Jumalan lapsia, Jumala on lähettänyt Poikansa hengen meidän sydämeemme, ja se huutaa: ’Abba, Isä!’ Niinpä et siis ole enää orja, vaan lapsi, ja jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” – Gal. 4:5–7.

³¹ Kristityiksi tulleet juutalaiset, jollainen Paavali itsekin oli, eivät olleet enää orjia lakiliiton alaisuudessa, jonka profeetta Mooses oli välittänyt. He olivat nyt Jumalan hengellisiä lapsia ja olivat ”uudessa liitossa”, jonka oli välittänyt Jeesus Kristus, Moosesta suurempi Profeetta. Tämä uusi liitto tuottaa sen, mitä vanha Mooseksen välittämä lakiliitto ei tuottanut, nimittäin ”pappisvaltakunnan ja pyhän kansan”. (2. Moos. 19:5, 6; Hepr. 8:6–13; 1. Tim. 2:5, 6) Uudessa liitossa oleva ”pyhä kansa” on sen tähden hengellinen Israel, joka koostuu kristityistä, jotka ovat juutalaisia eli israelilaisia sisäisesti. Nämä on ympärileikattu sydämeltä eikä ulkonaisesti lihassa. Niin luemme Roomalaiskirjeen 2:28, 29:stä.

32. Miksi emme tunne ketään kristittyä, emme edes Kristusta itseään, lihan mukaan, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 5:16–18 osoittaa?

³² Kun otamme huomioon kaikki nämä uudet piirteet Jumalan hengellisistä lapsista, niin voimmeko olla hämmästyneitä kaikesta siitä, mitä apostoli Paavali puhuu ”uudesta luomuksesta”? Emme! On vain johdonmukaista, että hän puhuu siten. Lähtien siitä tosiasiasta, että Jeesus Kristus oli herätetty kuolleista Jumalan taivaalliseksi hengelliseksi Pojaksi, apostoli Paavali sanoo: ”Näin ollen me emme tästä lähtien tunne ketään [kristittyä] lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, niin nyt emme varmasti enää tunne häntä siten. Jos siis joku on Kristuksen yhteydessä, hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uutta on tullut olemassaoloon. Mutta kaikki on Jumalasta.” – 2. Kor. 5:16–18.

33. Onko lihan ympärileikkaus tarpeellinen taivaalliseen valtakuntaan pääsemiseksi, ja ellei ole, niin mikä on?

³³ Kaikesta tästä seuraa, että meiltä ei vaadita lihallista ympärileikkausta patriarkka Aabrahamin lihallisena jälkeläisenä tai luonnollisena juutalaisena pelastuksen saamiseksi Messiaan, Kristuksen, kautta. Mikä on todella välttämätöntä niille, jotka odottavat menevänsä taivaaseen? Henkeytetty apostoli Paavali vastaa seuraavin suorin sanoin: ”Ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus on jotakin. Ja kaikille niille, jotka tulevat vaeltamaan järjestystä noudattaen tämän säännön mukaan, heille olkoon rauha ja armo, niin, Jumalan Israelille.” (Gal. 6:15, 16) Tämä koko ”Jumalan Israel” on ”uusi luomus”.

34. Mitä Antiokian seurakunta teki sen kiistan ratkaisemiseksi, oliko lihan ympärileikkaus tarpeellinen ikuisen pelastuksen saamiseksi?

³⁴ Nykyään jotkut, joilla on lihan ympärileikkaus, saattavat kiistää nuo henkeytetyn apostoli Paavalin, kristityksi tulleen juutalaisen, sanat. Mutta vielä kuusitoista vuotta Jeesuksen Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen jälkeen oli sellaisia, jotka väittivät, että lihan ympärileikkaus on tarpeellinen ikuisen pelastuksen saamiseksi. Näin oli asian laita Antiokiassa, Syyriassa, missä Kristuksen opetuslapsia ensiksi nimitettiin kristityiksi. (Apt. 11:26) Mitä sitten tapahtui? Antiokian seurakunta lähetti Paavalin ja hänen lähetystyötoverinsa Barnabaan ja muita, että he ”menisivät tämän kiistan johdosta apostolien ja vanhinten luo ylös Jerusalemiin”. (Apt. 15:1, 2) Niin apostolien ja Jerusalemin seurakunnan vanhinten muodostama neuvosto kokoontui esittääkseen päätöksen siitä, tarvitsiko niiden ei-juutalaisten, jotka uskoivat Kristukseen, olla ympärileikattuja ulkonaisesti lihassa.

35. Mitä pyhän hengen täytyi tehdä Jerusalemin neuvoston antaman säädöksen suhteen, ja mitä säädöksessä sanottiin?

³⁵ Lopulta paljon keskustelun ja todistelun jälkeen opetuslapsi Jaakob vetosi asiaan liittyviin Aamoksen 9:11, 12:n sanoihin, jotka olivat Jumalan pyhän hengen henkeyttämät ja jotka olivat jo täyttymässä pyhän hengen ohjauksessa. Oli selvästi Jumalan pyhän hengen ohjausta, ettei ulkonainen ympärileikkaus lihassa ollut tarpeellinen niille pakanauskoville, jotka oli otettu kansoista Jehovan nimelle. Epäilemättä Jumalan pyhä henki oli palauttanut tämän ratkaisevan raamatunkohdan Jaakobin mieleen ja myös ohjannut häntä suosittelemaan huomattavia kohtia käsiteltäväksi päätöksessä, jonka Jerusalemin neuvosto oli tekevä. Neuvoston säädös kuului seuraavasti:

”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” (Apt. 15:3–29; 21:25)

Näin päätettiin, ettei kristityille taivaallisen perinnön saamiseksi ollut tarpeellista ulkonainen ympärileikkaus lihassa, vaan se, että kukin oli ’’uusi luomus”.

36. Mikä tehtävä hengestä siitetyn seurakunnan velvollisuutena on voitelunsa perusteella suorittaa, ja mitä Jehova opettaa sille sen suhteen?

³⁶ Nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt uskovat iloitsivat Jerusalemin neuvoston päätöksestä. Mekin nykyään voimme yhä iloita samasta henkeytetystä päätöksestä. Pyhän Raamatun perusteella ymmärrämme, että hengestä siinnyt kristillinen seurakunta ”uutena luomuksena” on voideltu Jehovan hengellä, samoin kuin tuon seurakunnan Pää, Jeesus Kristus. Niinpä nykyään on tuon seurakunnan velvollisuutena tehdä sitä, mitä tuo voiteleminen valtuuttaa sen tekemään, nimittäin ”julistamaan ilosanomaa nöyrille”. Jeesus Kristus ei itse vältellyt velvoitusta tehdä siten, vaan asetti mallin kaikille seuraajilleen. (Jes. 61:1–3) Koska he ovat Jumalan hengellisiä lapsia, Jehova opettaa heille, mitä heidän tulee kertoa ”ilosanomana” Häneltä. (Jes. 54:13) Poikansa Jeesuksen Kristuksen uskollisen esimerkin ja sanojen välityksellä Jehova opettaa kristilliselle seurakunnalle, että se pelastava uutinen, jota tulee kertoa kaikkialla, on hyvä uutinen Jumalan messiaanisesta valtakunnasta.