Oletko koskaan miettinyt:

Lakkaavatko ihmiset milloinkaan loukkaamasta toisiaan?

EI OLE epätavallista kuulla, että jonkun tunteita on loukattu. Tuollainen loukkaus kestää usein jopa kauemmin kuin kirjaimellinen vamma. Tuntuu kenties siltä, että elämä tulee aina olemaan tällaista. Mutta on järkevä syy uskoa, että parempaan on olemassa mahdollisuuksia. Ymmärtääksemme paremmin, miten se voi olla mahdollista, on hyödyllistä tarkastella ensin sitä

MIKSI IHMISET LOUKKAAVAT TOISIAAN

Yleensä se johtuu siitä, että ihminen ajattelee yksinomaan itseään ja omia tunteitaan. Ehkä hän ei todellisuudessa halua loukata ketään, mutta sillä hetkellä itsekkyys aikaansaa sen, että hän ei välitä toisista.

Esimerkiksi mies voi olla työssä koko päivän äreän esimiehen alaisuudessa. Turhaumat saavat hänet kiehumaan, mutta koska työpaikka on hänelle välttämätön, hän pysyy hiljaa. Mutta mitä tapahtuu, kun hän tulee kotiin? Hän ei voi ajatella mitään muuta kuin omaa loukkaantumistaan. Hän purkaa sisuaan vaimoonsa, jolla myös on voinut olla vaikea päivä. Tämä voi vuorostaan purkaa kiukkuaan lapsiin.

Jos ihminen on liian herkkä, hän voi sallia pienimpienkin välikohtausten johtaa siihen, että hän loukkaantuu toiseen. Eräässä suuressa kaupungissa perheen pyykkinuoran tolppa kaatui naapurin takapihalle aiheuttaen hieman vahinkoa. Se sai perheiden kesken kaksi vuotta jatkuneen vihamielisyyden purkautumaan, ja lopulta naapuri ampui säälittä tolpan omistaneen pariskunnan. Kuvittele, että syynä oli vain yksi särkynyt ikkuna ja muutama ruhjoutunut pensas! Ärtymys ja itsekeskeisyys työnsivät tieltään kaiken myötätunnon.

Niinpä toisten aiheuttama paine, pettymykset ja se, että ollaan helposti loukkaantuvia, voivat kaikki saada meidät yhteenottoihin toisten kanssa. Surullista on se, että me kovin usein loukkaamme omaisiamme.

MIKÄ VOI AUTTAA MEITÄ VOITTAMAAN TÄMÄN VAIKEUDEN?

Tästä on esitetty paljon mielipiteitä. Mutta kuka todellisuudessa tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu? Eikö hän ole Luojamme? Mitä käytännöllisiä neuvoja hän antaa?

”Lopuksi: olkaa kaikki samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä; älkää maksako takaisin pahaa pahalla tai herjausta herjauksella.” – 1. Piet. 3:8, 9.

”Myötätuntoisena” olemisen tarvetta korostetaan. Asetu toisen ihmisen asemaan. Eikö siinä ole usein ratkaisu? Ennen kuin puhut, kysy itseltäsi: ’Miltä minusta tuntuisi, jos joku sanoisi minulle samalla tavalla? Loukkaisiko se?’ Jos se loukkaisi, miksi sitten sanoa niin? – Luuk. 6:31.

Olemalla myötätuntoisia voimme tajuta, että ne, jotka kohtelevat meitä tylysti, voivat olla paineen alaisia, väsyneitä tai sairaita, eikä heidän tarkoituksensa kenties ole ärsyttää. Kun olemme tällä tavalla empaattista, me voimme välttyä maksamasta loukkausta loukkauksella.

Vaikka Raamatun neuvo on hyvä, niin ne, jotka ovat kokeilleet sitä, tajuavat, ettei sen soveltaminen ole aina helppoa. Mistä se johtuu?

LIITTYYKÖ IHMISEN RAKENNE JOTENKIN ASIAAN?

Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy myöntää, että meillä kaikilla on taipumus tehdä väärin. Kuten Raamattu selittää, me olemme syntyessämme saaneet synnin perinnön. – Ps. 51:7.

Joku väittää: ”Siinäpä se. Me olemme kaikki synnynnäisesti syntisiä. Olemme heikkoja ja teemme luonnostamme väärin. Me emme mahda sille mitään. Me vain olemme sellaisia!” Päinvastoin: me voimme välttyä joutumasta syntisten taipumustemme valtaan. Itse asiassa oman syntisen tilamme tietäminen voi auttaa siten, että meidän on helpompi olla loukkaamatta toisia. Kuinka niin?

Jos me tajuamme olevamme syntisiä niin kuin kaikki muutkin, me tuskin voimme tuntea olevamme muita parempia. Tämän myöntäminen tekee seuraavan Raamatun neuvon noudattamisen helpommaksi: ”Pukeutukaa . . . sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. [Miksi?] Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:12, 13) Sellainen ihminen muistaa, että hän on usein pyytänyt anteeksi Jumalalta ja että hänelle on annettu auliisti anteeksi. Se auttaa häntä sietämään toisten heikkouksia, vaikka hänellä olisikin aiheellista ”valituksen syytä”.

MITÄ ON SANOTTAVA KOKONAISESTA MAAILMASTA JOSSA KUKAAN EI LOUKKAA KETÄÄN?

Sellainen on mahdollista – tosiaankin varmaa – sillä Jumala lupaa hävittää kaikki, jotka eivät halua elää rauhassa lähimmäistensä kanssa. Kuvailtuaan ”jumalattomien ihmisten tuomiota” apostoli Pietari kirjoittaa: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” – 2. Piet. 3:7, 13.

Se lämmin tila, joka nykyään vallitsee Raamatun periaatteita noudattavien keskuudessa, tulee vallitsemaan kaikkialla maailmassa. Ihmiset, joilla aiemmin oli petomainen luonteenlaatu, ilmaisevat lempeyttä. Profeetta Jesaja kuvailee sitä vertauskuvallisesti:

”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. . . . Ei missään . . . tehdä pahaa eikä vahinkoa.” – Jes. 11:6–9.

Ajattelehan, kukaan ei ’tee pahaa’ toiselle tai loukkaa toistaan! Jumala pitää huolen siitä, että synti poistetaan täysin kaikkine riitaisuuksia synnyttävine tunteineen.