Haudoista ”elämän ylösnousemukseen”

 1. Millaiseen elämään ne, joista tulee Kristuksen tuomaritovereita, ovat astuneet ollessaan vielä maan päällä ja miten?

KULUNEIDEN tuhannen yhdeksänsadan vuoden aikana ovat ne henkilöt, jotka Jumala on valinnut toimimaan tuomaritovereina Poikansa kanssa taivaallisessa valtakunnassa, kuulleet Jumalan Pojan äänen, ja koska he ovat ottaneet vaarin siitä, mitä hänen äänensä on käskenyt heitä tekemään, he ovat astuneet hengelliseen elämään, vaikka ovatkin vielä täällä maan päällä. Heidät on vanhurskautettu ihmiskunnan maailman tuomitusta tilasta, maailman, mikä on kuollut sen syntien, rikosten ja vihamielisen hengen johdosta. Jumala on vapauttanut heidät kuolemantuomion alaisuudesta sen uhrikuoleman perusteella, minkä hänen Poikansa kärsi kaikkien uskovien edestä. – Room. 5:1; 8:1–4.

 2. Mihin Jeesus viittasi Joh. 5:26:ssa sanoilla ”elämä itsessään”?

² Jeesus Kristus viittasi omaan osaansa siinä Jumalan teossa, mikä tuo uskovat kuolemasta elämään, kun hän sanoi sitten: ”Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.” Jeesuksen perustelusta käy ilmi, ettei hän viitannut taivaallisen Isänsä sen enempää kuin itsensäkään kohdalla siihen, mitä jotkut sanovat ”luontaiseksi elämäksi” tai ”itsestään olemassa olemiseksi”, niinkuin Amerikkalainen käännös (An American Translation) esittää. (Joh. 5:26) Perustelunsa mukaisesti Jeesus viittaa elämän antamisen voimaan. Uusi englantilainen Raamattu (New English Bible) (1961) esittääkin Jeesuksen sanat seuraavasti: ”Sillä niin kuin Isällä on elämänantava voima itsessään, niin on Pojallakin Isän lahjana.” Monsignor Ronald A. Knoxin roomalaiskatolinen käännös tuo esiin saman ajatuksen: ”Niin kuin Isällä on itsessään elämän lahja, niin hän on suonut Pojalle, että hänelläkin olisi elämän lahja itsessään.” ”Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös” (engl.) esittää vuoden 1950 painoksessa saman ajatuksen: ”Sillä niin kuin Isällä on itsessään elämän lahja, niin hän on suonut Pojankin omata itsessään elämän lahjan.”

 3. Miksi Jumala voi suoda ja soi Pojan omata ”elämän itsessään”?

³ Miten, milloin ja miksi taivaallinen Isä soi Poikansa Jeesuksen Kristuksen saada elämänantavan voiman itseensä? Koska Jehova on ”elämän lähde”, niin hän voi suoda Poikansa omata elämän antamisen voiman itsessään. (Ps. 36:10) Hän antoi sen siksi, että ihmissuku oli kuolevainen ensimmäisen ihmisisän, Aadamin, tekemän synnin seurauksena. – Room. 5:12.

 4, 5. a) Miten Jumala varasi Poikansa välityksellä tämän elämän antamisen ihmiskunnalle? b) Kehen Hepr. 10:5–10 sovelluttaa sen tähden Ps. 40:7–9:ssä olevat sanat ja miten?

⁴ Iankaikkinen elämä voitiin antaa tuomitulle, kuolevalle ihmissuvulle ainoastaan ihmisuhrin välityksellä. Varatakseen tämän ihmisuhrin poistamaan ihmiskunnan synnin ja vapauttamaan ihmiset kuolemantuomiosta Jehova Jumala, taivaallinen Isä, lähetti Poikansa siirtämällä hänen elämänsä taivaasta maan päälle. Hän pani Poikansa syntymään yliluonnollisella tavalla Jeesus-lapsena Juudean Beetlehemissä. Jeesus kasvoi ja tuli 30-vuotiaana täydelliseksi mieheksi, Eedenissä ollutta täydellistä miestä Aadamia vastaavaksi. Hänellä oli nyt täydellinen, tuomiosta vapaa ihmiselämä, mutta hänen täytyi antaa se ihmiskunnan käyttöön uhraamalla se taivaallisen Isänsä palveluksessa. Jeesus esittäytyi sen tähden 30-vuotiaana tähän uhripalvelukseen, palvelemaan Jumalan pappina. Henkeytetty kirjoittaja soveltaa Hepr. 10:5–10:ssä Ps. 40:7–9:n Jeesukseen ja sanoo:

⁵ ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’ Kun hän ensin sanoo: ’Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”

 6. Mitä Jeesukselle tehtiin tämän mukaisesti, ja mitä Jumala antoi sitten hänelle rajoitetussa määrin?

⁶ Voidakseen vertauskuvata tämän esittäytymisensä Jumalan erikoispalvelukseen, jopa kuolemaankin saakka, Jeesus antoi Johannes Kastajan kastaa itsensä vedessä. (Matt. 3:13–17) Kohta Jeesuksen vesikasteen jälkeen Jehova Jumala kastoi nyt antautuneen Poikansa taivaasta tulevalla pyhällä hengellä ja julisti hänet hengelliseksi Pojakseen. Tuossa kasteessa Isä soi Pojan saada elämänantavan voiman itseensä rajoitetussa määrin. Sen johdosta Poika kykeni parantamaan miehen, joka oli maannut sairaana 38 vuotta, ja myös herättämään juutalaisia kuolleista, jopa palauttamaan rakkaan ystävänsä Lasaruksenkin elämään neljän päivän haudassaolon jälkeen. Mutta Jeesuksella ei ollut vielä voimaa antaa iankaikkista elämää tuomitun ihmisperheen jäsenille. Miksi ei? Koska hän ei vielä ollut uhrannut täydellistä ihmiselämäänsä todellisessa kuolemassa.

 7. a) Mitä voimaa Jumala käytti kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen ja miten? b) Mikä mukanaan Jeesus kohosi taivaaseen, ja miksi hän vei sen mukanaan?

⁷ Kuollut Jeesus Kristus ei olisi kuitenkaan voinut antaa kuolevalle ihmiskunnalle elämää. Jehova Jumala, Isä, jolla on elämänantava voima itsessään, herätti sen tähden kolmantena päivänä Poikansa taivaassa, henkiolotilassa, jatkuvaan kuolemattomaan elämään. Kun Jeesus neljäkymmentä päivää kuolleistanousemisensa jälkeen kohosi taivaaseen, niin hän ei ottanut mukaansa uhrattua ihmisruumistaan, mikä olisi ollut mahdotontakin, vaan hän otti uhratun täydellisen ihmiselämänsä arvon esittääkseen sen taivaalliselle Isälleen ihmiskunnan edestä. Jumala, Isä, hyväksyi tämän uhrin esittämisen ja teki Jeesuksesta Kristuksesta Ylimmäisen Pappinsa ihmisen hyväksi. – Hepr. 9:24–26.

 8. Millainen persoona Jeesuksesta tuli ylösnousemuksessaan?

⁸ Kun apostoli Paavali kirjoitti kuolleitten kristittyjen ylösnousemuksesta ja siitä, millaisissa ruumiissa sellaiset kuolleet tulevat elämään, niin hän sanoi: ”Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis. Jos kerran on aineellinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.’ Viimeisestä Aadamista tuli elämänantava henki.” (1. Kor. 15:44, 45, Um) Apostoli Paavali kutsuu Jeesusta Kristusta ”viimeiseksi Aadamiksi” ja sanoo hänestä ylösnousemuksessa tulleen ”elämänantava henki”.

 9. a) Minä Jumalan Poika kykeni nyt toimimaan? b) Miksi hänestä piti tulla ”Ihmisen Poika”, ja miksi ihmiskunnan enemmistön kuolema ei ole esteenä hänelle?

⁹ Näin siis Jehova Jumala, Isä, soi Poikansa Jeesuksen Kristuksen omata elämänantavan voiman itsessään. Tämä teki Pojan päteväksi toimimaan tuomarina, ei ainoastaan elävien vaan myös kuolleitten, jotka hän taivaallisen valtakuntansa aikana voisi herättää elämään. Tästä syystä Jeesus Kristus jatkoi perusteluaan, lisäten seuraavat sanat: ”Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.” (Joh. 5:27) Jos Jumalan taivaallinen Poika ei olisi tullut ”Ihmisen Pojaksi” uhraamistarkoituksessa, hän ei olisi voinut saada etua vastaanottaa elämänantavaa voimaa ja määräystä ihmiskunnan Tuomariksi, kuolleitten ja elävien Tuomariksi. Ihmissuvun suuri enemmistö oli tietenkin oleva kuollut silloin kun hänen valtakuntansa piti perustettaman. Mutta sen tosiasian ei pitänyt ehkäistä häntä tuomitsemasta näitä kuolleita, sillä hänellä on nyt elämänantava voima, ja hän voi kutsua heidät eteensä herättämällä heidät haudoistaan.

VIELÄ SUUREMPI IHME

10. Mistä suuremmasta ihmeestä Jeesus kertoi murhanhimoisille juutalaisille Joh. 5:28–30:ssa?

¹⁰ Kun Jeesus puhui siitä, miten hän oli saanut elämänantavan voiman ja miten hänet oli valtuutettu tuomitsemaan, niin se pani epäilemättä juutalaiset, jotka halusivat tappaa hänet, ihmettelemään. Mutta jos he ihmettelivät tätä, niin jotain vielä ihmeellisempää oli tulossa. He eivät vielä olleet kuulleet asian huippukohtaa. Niinpä Jeesus jatkoi: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um]a ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” – Joh. 5:28–30.

11, 12. a) Kuinka monet tulevat esiin ja kaikkiko yhtaikaa? b) Miksi Jeesuksen käyttämä sana ”hetki” ei vaadi kaikkien yhtaikaista esiintuloa?

¹¹ Huomaa, että Jeesus sanoi, miten ”kaikki, jotka [muisto-] haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin” totellen häntä, elämänantavan voiman omaavaa Tuomaria. Tämä edellyttää heidän kaikkien herättämistä kuolleista, siis kaikkien niiden kuolleiden, hyvien niin kuin pahojenkin, jotka säilytetään muistissa herätettävinä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että heidät kaikki herätettäisiin tai pitäisi herättää samanaikaisesti tai samana päivänä. Tosin Jeesus sanoi, että ”hetki” tulee, jolloin kaikki tämä tapahtuu. Mutta sana ”hetki” ei varmastikaan merkitse tässä vain tuntia eli täsmälleen 3 600 sekuntia.

¹² Apostoli Johannes ei varmaankaan tarkoittanut tuntia, kun hän noin vuonna 98 kirjoitti: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika [hetki, Um]. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika [hetki, Um].” (1. Joh. 2:18) Jeesuksen käyttämä sana ”hetki” merkitsee näin ollen tässä ajanjaksoa Jumalan perustetun valtakunnan alaisuudessa, mikä ajanjakso on oleva kriitillinen, ikään kuin kriitillinen ”hetki”.

13. Koska kaikki tulevat esiin haudoista, niin millaista ylösnousemusta Jeesus tarkoittaa, ja miksi tämä ei todista heidän kaikkien tulevan esiin yhtaikaa?

¹³ Kun Jeesus sanoi, että kaikki muistohaudoissa olevat kuolleet kuulevat hänen tuomarinäänensä ja tulevat esiin, niin se merkitsi sitä, että tulee olemaan yksi suuri, yleinen, kaiken käsittävä ylösnousemus. Hän tähdentää kuitenkin sitä, että seuraukset ihmisille, jotka osallistuvat tähän laajaan ylösnousemukseen, ovat erilaiset. Mutta ettei tämä kaiken käsittävä ylösnousemus myöskään merkitse heidän kaikkien tulemistaan esiin samalla kertaa, samana päivänä, samana vuonna, se osoitetaan meille muualla.

14. Miten apostoli Paavali osoittaa 1. Kor. 15:22, 23:ssa, että ylösnousemuksessa on järjestys?

¹⁴ Kun apostoli Paavali käsitteli ylösnousemuksen varmuutta, niin hän sanoi: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.” (1. Kor. 15:22, 23) Kaikki hengelliset kristityt, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen tuomaritovereita hänen valtakunnassaan, eivät ole kuolleita hänen saapumisensa aikaan. Muutamien on päätettävä maallinen elämänsä uhrikuolemassa myöhemmin, kun he ovat lopettaneet Jumalan heille antaman työn maan päällä.

15. Miten Paavali ilmaisee 1. Tess. 4:16, 17:ssä eron ylösnousemusajassa?

¹⁵ Näiden kaikkien ylösnousemus ei siis tapahdu samanaikaisesti Jeesuksen saapuessa, vaan apostoli Paavali sanoo 1. Tess. 4:16, 17:ssä: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” Nuo sanat ”ensin” ja ”sitten” ilmaisevat eri ylösnousemusaikoja.

16, 17. Mitä Johannes sanoo Ilm. 20:4–6:ssa niistä, joista tulee Jeesuksen Kristuksen tuomaritovereita taivaassa?

¹⁶ Ilm. 20:4–6:ssa apostoli Johannes sanoo niistä, jotka istuvat taivaallisilla valtaistuimilla Ylituomarin, Jeesuksen Kristuksen, tuomaritovereina, seuraavaa:

¹⁷ ”Ja minä näin valtaistuimia, ja oli niitä, jotka istuutuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta. Niin, minä näin niiden sielut, jotka oli teloitettu kirveellä sen todistuksen tähden, mitä he antoivat Jeesuksesta, ja Jumalasta puhumisen tähden, ja niiden, jotka eivät olleet palvoneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä. Ja he tulivat elämään ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (Muut kuolleet eivät tulleet elämään, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat päättyneet.) Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Onnellinen ja pyhä on jokainen, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; näihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” – Um.

18. Missä ylösnousemuksessa heillä on osa, ja miksi se luokitellaan siten?

¹⁸ Niillä, jotka istuvat taivaallisilla valtaistuimilla ja joille annetaan ”tuomiovalta”, on osa apostoli Johanneksen mainitsemassa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. Sana ”ensimmäinen” erottaa heidän ylösnousemuksensa siitä, minkä muu ihmiskunta saa. Se ei ole ensimmäinen ainoastaan tärkeyteen vaan myös aikaan katsoen.

19. a) Miten Paavali viittaa Fil. 3:11:ssä ylösnousemuksen ajoitukseen? b) Ketkä kuuluvat ensimmäisen ylösnousemuksen saajiin?

¹⁹ Apostoli Paavalilla oli tämä aikakysymys mielessään, kun hän kirjoitti ponnisteluistaan sanoen: ”Jos jotenkin pääsisin varhaiseen ylösnousemukseen, mikä tapahtuu kuolleitten joukosta.” (Fil. 3:11, Rotherhamin käännös; Um) Niihin, jotka osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” ja istuutuvat valtaistuimille tuomitsemaan, kuuluvat Jeesuksen lupauksen mukaan hänen kaksitoista uskollista apostoliaan. (Matt. 19:27, 28) Apostoli Paavali sanoi, että niihin kuuluvat myös hänen uskolliset, pyhitetyt kristityt veljensä. (1. Kor. 1:1, 2; 6:2) Niitä, joiden apostoli Johannes näki näyssään seisovan Jumalan teurastetun Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa taivaallisella Siionin vuorella, sinetöityinä otsistaan elävän Jumalan sinetillä, on kaikkiaan 144 000. – Ilm. 7:4–8; 14:1–3.

”MUUT KUOLLEET”

20, 21. a) Mihin ylösnousemukseen ”muut kuolleet” osallistuvat? b) Miten apostoli Johannes kuvailee heidän ylösnousemuksensa ja tuomintansa?

²⁰ Koska nämä 144 000, jotka istuvat valtaistuimilla ja joilla on ”tuomiovalta”, osallistuvat ensimmäiseen ylösnousemukseen, niin se herättää kysymyksen ”muista kuolleista”. Koska heillä ei ole osaa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, heidän täytyy osallistua toiseen eli myöhempään ylösnousemukseen. Apostoli Johannes näki samassa näyssä muitten kuolleiden ylösnousemuksen ja kuvaili sitä seuraavalla tavalla:

²¹ ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm. 20:11–15) Järvi, ”joka tulta ja tulikiveä palaa”, on mainittu jälleen Ilm. 21:8:ssa, mutta tässä niiden kristittyjen yhteydessä, jotka olivat ehdolla niiden 144 000 joukkoon, mutta jotka epäonnistuvat, koska eivät voita tätä maailmaa pelkuruuden, uskon puutteen ja jumalattomuuteen palaamisen takia.

22. Miksi pakeneva maa ja taivas eivät ole kirjaimelliset?

²² Maa ja taivas, jotka pakenevat suurella, valkealla tuomion valtaistuimella istuvaa, ovat tietenkin vertauskuvalliset eivätkä suinkaan kirjaimelliset maa ja taivas, sillä missä muutoin ylösnousseet ihmiset seisoisivat tuomion valtaistuimen edessä? Tai miten he voisivat tulla esiin muistohaudoista, jotka ovat kirjaimellisessa maassa, tai tulla esiin tuonelasta eli haadeksesta, mikä on kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta kirjaimellisessa maassa, tai tulla esiin merestä, mihin monet ovat hukkuneet? Maa ja taivas, jotka pakenivat, ovat siis kuvaannollisia.

23. Miten tai milloin kuvaannollinen maa pakenee ja sitten kuvaannollinen taivas?

²³ Kuvaannollinen maa pakenee silloin, kun Suuri Babylon tuhotaan, ja kohta sen jälkeen kuvaannollinen peto ja ”väärä profeetta” ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa tuhotaan Harmagedonin sodassa, niin kuin on kuvattu Ilm. 16:13–16; 17:15–18; 19:19–21. Kuvaannollinen taivas pakenee silloin, kun Saatana Perkele paholaisineen sidotaan ja suljetaan kuiluun Kristuksen maata käsittävän hallinnon tuhanneksi vuodeksi, kuten Ilm. 20:1–3:ssa kuvaillaan. Nuo jumalattomat maalliset ja taivaalliset vallat eivät ole siis häiritsemässä maanpäällisten kuolleitten tuomitsemista Kristuksen hallinnon tuhantena vuotena.

24. a) Miksi on sopimatonta ajatella tämän tuomiopäivän olevan ainoastaan 24 tuntia pitkä? b) Miten laskemme tämän tuomiopäivän pituuden?

²⁴ Muista, että apostoli Paavali osoittaa kuolleitten ylösnousemisen tapahtuvan järjestyksen ja arvon mukaan. Meidän ei pidä siis päätellä, että noiden kaikkien maallisten kuolleitten herättäminen tuonelasta ja merestä tapahtuisi samalla kertaa eli yhtenä 24-tuntisena päivänä. Sellaiseen kiireelliseen oikeudenkäyntiin ei ole mitään tarvetta. Koska kysymyksessä ovat kymmenet miljardit kuolleet ihmiset, niin miten heidät kaikki voitaisiin tuomita asianmukaisesti 24-tuntisena päivänä, vaikka tuomareita onkin 144 000 Ylituomarin, Jeesuksen Kristuksen, ohella? Koska nämä 144 000 tuomaria elävät ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta, niin kuolleitten ihmisten tuomiopäivä on tuhannen vuoden pituinen. Tämä varaa riittävästi aikaa jokaisen kuolleista herätetyn panemiseksi koetukselle ja sen päättämiseksi, kirjoitetaanko hänen nimensä elämän kirjaan vai ei. Eikö 2. Piet. 3:8:ssa sanota: ”Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ’yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’”? Sanotaan kyllä. Ajatelkaamme sen tähden raamatullisesti.

25, 26. a) Miten Hepr. 11:35 viittaa siihen, että maallinen ylösnousemus tapahtuu järjestyksen ja arvon mukaan? b) Keille tämä varattiin, ja miksi heitä kutsuttiin pitkän aikaa?

²⁵ Huomaa nyt jotakin, mikä osoittaa maallisen ylösnousemuksen tapahtuvan järjestyksen ja arvon mukaan. Kirjoittaja esittää Hepr. 11:1–12:1:ssä lyhyen kertomuksen ”suuresta pilvestä todistajia”, jotka elivät ennen Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta ja jotka olivat senaikaisia Jehovan todistajia. (Jes. 43:10–12; 44:8) Yhdennentoista luvun 35. jakeessa kirjoittaja puhuu ilmeisesti heistä kaikista paremman ylösnousemuksen saavina. Jakeessa sanotaan: ”On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen.”

²⁶ Tämä ”parempi ylösnousemus” oli ilmeisesti se, mikä oli varattu kaikille niille, jotka kuuluivat ”suureen pilveen todistajia”, mistä syystä jotkut olivat valmiit kärsimään jopa kidutusta kuolemaan saakka saadakseen sen. Kun meille on kerrottu heidän ahdistuksistaan ja kärsimyksistään, niin Hepr. 11:38 sanoo näistä muinaisista todistajista: ”He . . . olivat liian hyviä tälle maailmalle.” Siksi kristityt raamatuntutkijat kutsuivatkin heitä pitkän aikaa ”vanhan ajan arvokkaiksi” ja viittasivat heihin sellaisina.b

27. a) Miten Hepr. 11:39, 40 ilmaisee eron ylösnousemuksissa, ja mikä se ero on? b) Miksi muinaisten todistajien ylösnousemus on ”parempi”?

²⁷ On oleva ero niiden ylösnousemuksen välillä, jotka kuuluvat tähän muinaiseen ’todistajien pilveen’, ja niiden 144 000 kristityn, jotka tulevat olemaan Kristuksen tuomaritovereita taivaissa. Tämän osoittaa Hepr. 11:39, 40, missä sanotaan noista muinaisista todistajista: ”Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.” Niin, Jumala varasi jotakin parempaa Kristuksen uskollisille seuraajille, jotakin parempaa kuin muinaisten ’todistajien pilvi’ saa ylösnousemuksessa. ’Todistajien pilvellä’ ei ole osaa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, mikä on taivaallinen eli hengellinen ylösnousemus. He saavat maallisen ylösnousemuksen. Kuitenkin heidän ylösnousemuksensa on parempi kuin niiden, jotka muinaiset profeetat herättivät kuolleista ja joita tarkoitetaan sanoilla ”on ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin”. Heidän ylösnousemuksensa tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuudessa Kristuksen ollessa Kuninkaana. Sen tähden heidän ei tarvitse kuolla uudelleen, jos he pysyvät uskollisina.

28. Kenen esi-isiin Ps. 45:17 viittaa, ja mitä heille tehdään?

²⁸ Psalmi 45 viittaa muutamiin noista esikristillisistä todistajista, jotka ovat ehdolla ”parempaan ylösnousemukseen”. Psalmi 45 puhuu profeetallisesti messiaanisesta Kuninkaasta, Jeesuksesta Kristuksesta, ja hänen häistään 144 000:n perijätoverinsa muodostaman morsianluokan kanssa taivaallisessa valtakunnassa. Osoittaen sitten sanansa Kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle Ps. 45:17 sanoo profeetallisesti: ”Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” Jeesuksen Kristuksen ihmisesi-isiin kuuluvat Aabraham, Iisak, Jaakob ja kuningas Daavid, jotka olivat uskollisia miehiä, uskollisia Jehovan todistajia.

29, 30. a) Mitä voidaan sanoa siitä, rajoitetaanko ruhtinaitten asettaminen kaikkeen maahan Kristuksen esi-isiin? b) Mitä heidän asettamisensa ruhtinaiksi osoittaa ihmisten esiintulosta ylösnousemuksessa?

²⁹ Voidakseen asettaa uskolliset esi-isänsä ”ruhtinaiksi kaikkeen maahan” taivaallisen valtakuntansa alaisuudessa Jeesuksen Kristuksen on herätettävä heidät muistohaudoista. Jotta muut ihmiset maan päällä voisivat hyötyä Kristuksen uskollisten esi-isien ruhtinaallisesta hallinnosta hänen tuhatvuotisen hallituksensa aikana, niin nuo esi-isät täytyy herättää kuolemasta hänen hallintonsa alkupuolella, vaikka he ovatkin kuolleet tuhansia vuosia sitten. Jos hallitseva kuningas Jeesus Kristus rajoittaisi ruhtinaitten asettamisen kaikkeen maahan käsittämään ainoastaan jumaliset esi-isänsä, niin koko maassa ei tulisi olemaan montakaan sellaista ruhtinasta. Tuon ’suuren todistajapilven’ toiset muinaiset miehet olivat yhtälailla uskollisia. On siksi järkevää ajatella, että sellaiset uskolliset todistajat lasketaan samalla tavalla arvollisiksi ja asetetaan ruhtinaiksi eri osiin maata.

³⁰ Heidän asettamisensa ruhtinaalliseen virkaan osoittaa, että heidät herätetään aikaisemmin kuin muut Jumalan valtakunnan maalliset alamaiset. Tämä viittaa siihen, että maallinen ylösnousemus tapahtuu järjestyksen ja arvon mukaan. Koska asia on näin, niin silloin Tuonela (Haades, Um) ja meri eivät anna maallisia kuolleita yhtaikaa ilman mitään järjestelyjä palaavien kuolleitten huoltamiseksi.c

”ELÄMÄN YLÖSNOUSEMUS”

31. a) Miten eräät Raamatun selittäjät ovat olleet epätietoisia Joh. 5:28, 29:n suhteen? b) Miten Jeesus Kristus jakoi ne, jotka saavat ylösnousemuksen?

³¹ Jeesus puhui kuolleitten tulemisesta muistohaudoista yhtenä yleisenä toimenpiteenä. Kuitenkin hän osoittaa, että sellainen kaikkien ylösnousemus johtaa erilaisiin seurauksiin eri ihmisillä. Joh. 5:28, 29:ssä hän sanoo: ”Kaikki, jotka [muisto-, Um] haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” Muutamat raamatunselittäjät ovat sen tähden olleet epätietoisia siitä, merkitseekö tämä kahta ylösnousemusta, jotka koskevat näitä kahta tässä mainittua luokkaa.d Jeesus Kristus ei käsittele tässä kuitenkaan ylösnousemusta eikä sen jakamista ”ensimmäisen ylösnousemuksen” ja ”muiden kuolleitten” ylösnousemuksen mukaisesti. Hän jakaa ihmiskunnan ainoastaan sen perusteella, mikä on seurauksena noille ylösnousseille.

32. Ketkä kuuluvat niihin hyvää tekeviin, jotka saavat ”elämän ylösnousemuksen”?

³² Joh. 5:29 on ainoa paikka Raamatussa, missä ilmaisu ”elämän ylösnousemus” esiintyy. Jeesus sanoi, että ”ne, jotka ovat hyvää tehneet”, saavat sen. Ketkä sitten kuuluvat näihin hyvän tekijöihin? Raamattu vastaa: KAIKKI ne kuolleista herätetyt, jotka saavat iankaikkisen elämän Jumalan tulevassa Messiaan alaisuudessa olevassa vanhurskaassa uudessa asiainjärjestyksessä, olkoonpa se sitten kuolematon elämä taivaassa Jeesuksen Kristuksen tuomari- ja perijätovereina tai täydellinen ihmiselämä maan päällä Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa.e Sellainen elämä saadaan Jeesuksen Kristuksen kautta.

33, 34. a) Merkitsevätkö sanat ”elämän ylösnousemus” itsessään äkillistä astumista täydelliseen elämään? b) Mitä voidaan kumminkin sanoa Kristuksen ja hänen 144 000 perijätoverinsa sekä näiden jäännöksen ylösnousemuksesta?

³³ ”Elämän ylösnousemus” ei sinänsä merkitse heräämistä kuolleista ja silmänräpäyksellistä menemistä täydelliseen elämään joko henkiluomuksina taivaaseen tai ihmisluomuksina maan päälle. Niiden 144 000 kristityn tapauksessa, jotka osoittautuvat arvollisiksi tulemaan Jeesuksen Kristuksen tovereiksi tuomareina, kuninkaina ja pappeina taivaassa, ylösnousemus todella merkitsee heidän äkillistä täydellistämistään Jumalan kuolemattomiksi ja katoamattomiksi henkipojiksi. Kun heidän johtajansa Jeesus Kristus herätettiin kuolemasta, niin hänet täydellistettiin äkillisesti Jumalan Päähenkipoikana. 144 000:n perijätoverin ylösnousemus tulee olemaan samankaltainen. (Room. 6:5) Kun apostoli Paavali käsittelee ylösnousemusta, niin hän puhuu uskollisista kristityistä, jotka ovat täällä maan päällä elossa siihen saakka, kun heidän Herransa saapuu, ja joiden ei tarvitse nukkua kuolemassa odottaakseen hänen paluutaan päätettyään maallisen vaelluksensa. Paavali kirjoittaa 1. Kor. 15:49–54:ssä:

³⁴ ”Ja niinkuin meissä on ollut maallisen [ensimmäisen ihmisen Aadamin] kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen [Jeesuksen Kristuksen] kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.”

35. Tuomitaanko ne 144 000 ennen ylösnousemustaan äkilliseen täydellisyyteen, ja mitä 2. Kor. 5:10 ilmaisee?

³⁵ Koska nämä 144 000 herätetään äkillisesti taivaallisen henkielämän täydellisyyteen, niin merkitseekö se sitä, että heitä ei aseteta ensin tuomiolle? Ei! Apostoli Paavali kirjoittaa 2. Kor. 5:10:ssä Kristuksen uskollisten seuraajien seurakunnalle: ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.” Kristuksen perijätoverit ovatkin tuomiolla nyt.

36. Minkä varoituksen 1. Piet. 4:17, 18 antaa tämän tähden niille 144 000:lle?

³⁶ Apostoli Pietari varoittaa heitä tästä 1. Piet. 4:17, 18:ssa sanoen: ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’”

37. Milloin ja missä on niiden 144 000:n oltava todistettu ”niiksi, jotka ovat hyvää tehneet”?

³⁷ Tuomarin täytyy siis todistaa heidän olleen ”niitä, jotka ovat hyvää tehneet”, ennen kuin he kuolevat ja osallistuvat ”elämän ylösnousemukseen”. Koska nämä 144 000 perijätoveria kokevat ylösnousemuksessa äkillisen täydellistämisen elämään henkiluomuksina taivaassa, niin heidän täytyy osoittaa olevansa hyvän tekijöitä tänä aikana, lihassa. Tämän täytyy tapahtua ennen kuin heidät äkillisesti puetaan kuolemattomuuteen ja katoamattomuuteen taivaassa.

MUUT HYVÄÄ TEKEVÄT

38. Kun kysymyksessä ovat ne, jotka heräävät saadakseen tilaisuuden iankaikkiseen elämään maan päällä, niin mikä ratkaisee, ovatko he kirjoitetut ”elämän kirjaan” tai pysyvätkö he siinä?

³⁸ Miten on niiden laita, joilla on maallinen ylösnousemus ja toivo täydellisestä elämästä Jumalan valtakunnan alaisessa maallisessa paratiisissa? He eivät tarvitse eivätkä saa äkillistä muutosta inhimilliseen täydellisyyteen, kun he heräävät kuolemasta muistohaudoista. Teot ratkaisevat, kirjoitetaanko heidät elämän kirjaan ja jäävätkö he siihen vai ei, mutta kaikki sellaiset teot eivät kuulu menneisyyteen. Millaisia heidän tekonsa tulevat olemaan maan päällä Kristuksen tuhatvuotisen hallinnon aikana? Heidän kaikkien edessään on lisäksi lopullinen koetus, kun Saatana ja hänen paholaisensa päästetään syvyydestä tuhannen vuoden lopussa. (Ilm. 20:7–10) Sinä tulevana aikana ratkaistaan lopullisesti, ovatko he ”niitä, jotka ovat hyvää tehneet” säilyttämällä uskollisuutensa tässä koetuksessa.

39, 40. a) Mitä ’niin suuren todistajapilven’, Johannes Kastajankin, on opittava? b) Millaisiksi tähän ’todistajapilveen’ kuuluvien on osoittauduttava, ja mitä varausta syntien edestä he voivat käyttää hyväkseen?

³⁹ Ottakaamme esimerkiksi vanhan ajan ’suuri todistajapilvi’, johon kuuluvat Aabraham, Iisak, Jaakob, Mooses, kuningas Daavid ja Johannes Kastaja. Me odotamme näistä tehtävän ”ruhtinaita kaikkeen maahan”. Heillä on paljon opittavaa erikoisesti Messiaasta Jeesuksesta ja siitä, mitä osaa hän näyttelee Jumalan päätöksessä ja järjestelyissä. Heidän täytyy tulla ymmärtämään tämä ja heidät täytyy koetella tämän heille heidän ylösnousemuksensa jälkeen annetun tiedon suhteen. Johannes Kastaja teloitettiin noin kaksi vuotta ennen kuin Jeesus Kristus kuoli ja nousi ylös ja meni takaisin taivaaseen. Johanneksella on siis paljon opittavaa ja hänet täytyy koetella sen suhteen sitten, kun hänet on herätetty elämään maan päällä. Johannes Kastaja lähetti jopa vankityrmästäänkin kysymään Jeesukselta, oliko hän Messiaan täydellinen täyttymys, vai pitikö vielä tulla jonkun toisen täydentämään asiat.

⁴⁰ ’Suuren todistajapilven’ jäsenten, jotka saavat ”paremman ylösnousemuksen”, täytyy siis Kristuksen tuhatvuotisen hallinnon loppuun saakka osoittaa olevansa niitä, jotka hyvää tekivät. Muinaisina aikoina heillä oli ainoastaan eläinuhrien hyöty, mikä ei todellisuudessa voinut poistaa ihmisen syntejä; mutta sen jälkeen, kun heidät on herätetty maan päälle, he voivat käyttää hyväkseen Jeesuksen lunastusuhria ja hänen Jumalan Ylimmäisenä Pappina syntisten ihmisten puolesta suorittamiaan palveluksia. Heidän iankaikkinen elämänsä on siitä riippuvainen.

41. a) Mihin luokkaan Ilm. 7:9–17:ssä mainittu ”suuri joukko” kuuluu? b) Mitä hengissävarjeltumistoiveita heillä on, ja siirretäänkö heidät silmänräpäyksessä inhimilliseen täydellisyyteen?

⁴¹ Ilm. 7:9–17:ssä kuvaillaan ”suurta joukkoa”. Tämä on maallinen ihmisluokka. Se ei ole Jumalan hengestä siinnyt luokka. Se ei ole siis luokka, jolla olisi taivaallinen päämäärä. Se kuuluu ”muihin lampaisiin”, jotka Hyvä Paimen, Jeesus Kristus, saattaa pelastettujen yhteen laumaan, kuten hän Joh. 10:16:ssa sanoi. Kaikki ”muut lampaat” tulevat elämään Jumalan taivaallisen valtakunnan alaisessa ”uudessa maassa”. Mutta monet nykyisen ”suuren joukon” jäsenistä toivovat säilyvänsä Harmagedonin sodassa, missä tämä asiainjärjestelmä päättyy, aivan kuten Nooan pojat ja miniät säilyivät Nooan ja hänen vaimonsa kanssa arkissa. He odottavat siten elävänsä Harmagedonin jälkeiseen uuteen asiainjärjestelmään tarvitsematta kuolla. Heitä ei Harmagedonin jälkeen muuteta äkillisesti täydellisiksi ihmisluomuksiksi. He eivät luokkana saavuta inhimillistä täydellisyyttä ennen kuin Kristuksen hallinnon tuhannen vuoden loppuun mennessä hänen valtakuntansa avulla.

42. Milloin ”suureen joukkoon” kuuluvat, jotka kuolevat ennen Harmagedonin sotaa, saavuttavat inhimillisen täydellisyyden ja osoittautuvat ”niiksi, jotka ovat hyvää tehneet”?

⁴² Monet tästä ”suuresta joukosta” ovat jo kuolleet uskollisina Jumalan palveluksessa. Toisia tulee vielä kuolemaan ennen Harmagedonin sotaa. Heidän täytyy siis kuulla kirkastetun ihmisen Pojan ääni ja tulla esiin muistohaudoista ylösnousemuksessa. Heitä ei kohoteta äkillisesti inhimilliseen täydellisyyteen enempää kuin Harmagedonissa säilyneitäkään muutetaan yhtäkkisesti inhimilliseen täydellisyyteen kohta Harmagedonin mentyä. Harmagedonissa varjeltuvien tavoin eivät myöskään muistohaudoista tulevat saavuta inhimillistä täydellisyyttä ennen Kristuksen tuhatvuotisen hallinnon loppua. Ja silloin heidän on kohdattava irti päästetty Saatana ja hänen paholaisensa osoittaakseen, tekevätkö he jatkuvasti hyvää. Vain ”ne, jotka ovat hyvää tehneet” huolimatta siitä, että Saatana on vapaana lyhyen ajan, tulevat saamaan iankaikkisen elämän maan päällä.

43. Ketkä sisältyvät Ilm. 20:11–13:ssa mainittuihin kuolleisiin?

⁴³ Ihmiskunnan kuolleista yleensä sanotaan Ilm. 20:11–13:ssa, että sekä Tuonela että meri antavat niissä olevat kuolleet. Näihin kuolleisiin kuuluvat uskolliset profeetat ja todistajat Aabelista Johannes Kastajaan sekä myös ne nykyisen ”suuren joukon” jäsenet, jotka kuolevat ennen Harmagedonia, ja kaikki muut, jotka silloin ovat ”muistohaudoissa”, kuten Jeesus sanoi.

44. Mikä kysymys heistä sitten herätetään, ja minkä mukaan heidät tuomitaan?

⁴⁴ Sitten tulee kysymys, kuka voi saada nimensä kirjoitetuksi ”elämän kirjaan” tai säilyttää sen siihen kirjoitettuna. Ilmeisesti ne, jotka lopullisesti tuomitaan ”niiksi, jotka ovat hyvää tehneet”. Jotta heidät lopullisesti julistettaisiin sellaisiksi, heidän täytyy saattaa elämänsä sopusointuun sen Jumalan ohjeiden kuvaannollisen ”kirjan” kanssa, joka avataan Kristuksen tuhatvuotisen hallinnon aikana. He tarvitsevat noita avattuja kirjoja oppaiksi Kristuksen hallinnon aikana suorittamilleen teoille, sillä ”suuren, valkean valtaistuimen” edessä seisovat ihmiset tuomitaan ”tekojensa mukaan”. – Ilm. 20:12.

45. a) Milloin tuomari julistaa heidät ”niiksi, jotka ovat hyvää tehneet”? b) Mitä tapahtuu niille, joiden ei havaita olevan kirjoitettuja elämän kirjaan?

⁴⁵ Kun ratkaiseva koetus kohtaa heitä Saatanan ja hänen paholaistensa vapautuessa vähäksi aikaa Kristuksen tuhatvuotisen hallinnon lopulla, niin heidän täytyy selviytyä siitä koetuksesta uskollisina. Vasta kun he selviytyvät tästä lopullisesta, ratkaisevasta koetuksesta, tuomari julistaa heidät pysyvästi ”niiksi, jotka ovat hyvää tehneet”. Heidän nimensä ”havaitaan elämän kirjaan kirjoitetuiksi” (Um). Muutamat havaitaan todella elämän kirjaan kirjoitetuiksi, sillä se, mitä tapahtuu niille, joiden nimien ei havaita olevan siihen kirjoitettuina, esitetään Ilm. 20:15:ssä. Nämä kirjoittamattomat kuolevat ”toisen kuoleman”. Tällä tavalla tulee lopulta päätetyksi, ketkä niistä, jotka tulivat esiin muistohaudoista, tulivat ”elämän ylösnousemukseen”.

[Alaviitteet]

”Haudoissa (en tois mnemeiois). Taphos (hauta) esittää käsityksen hautaamisesta (thapto, haudata), kuten Matt. 23:27:ssä. Mnemeion (sanasta mnaomai, mimnesko, muistuttaa) on muistomerkki (hautakammio monumenttina).”

”Tässä sanotaan yhtä vähän, että kaikki herätetään samalla kertaa, kuin jakeessa 25, että kaikki hengellisesti kuolleet elvytettäisiin yhtaikaisesti.”

The International Standard Bible Encyclopaedia, 4. osa (1955:n painos), pohtii ”Ylösnousemusta” ja viittaa s. 2564a Joh. 6:39, 40, 44, 54:ään, 11:25:een ja Joh. 5:28, 29:ään sanoen: ”Ei voida ratkaista, sisältävätkö nämä kohdat kaksi ylösnousemusta vai painottavatko ne vain yhden [ylösnousemuksen] olosuhteitten äärimmäistä eroavaisuutta.”