Nöyryys – rakkauden täydennys

NÖYRYYS ei ole yleinen hyve, sillä ei ole helppoa olla nöyrä. Siitä syystä ovat suhteellisen harvat ihmiset todella nöyriä. Onhan tosin paljon niitä, jotka kuvittelevat olevansa nöyriä. Ja he näyttävätkin sellaisilta niin kauan kuin kaikki menee heidän haluamallaan tavalla. Mutta annapa, että heitä vastustetaan tai arvostellaan tai että heitä kohtaa jokin pettymys, niin – pam! Tapahtuu räjähdys. Missä on silloin heidän nöyryytensä?

Vaatimatonkaan henkilö, jolla on voimakas alemmuuden tunne, ei ehkä ole nöyrä, vaikka hän voi näyttää sellaiselta ympärillään olevista. Hänen vaatimattomuuden tunteensa saattaa johtua sen pelosta, mitä toiset voivat ajatella.

Mutta miksi pitäisi yrittää olla nöyrä, kun se ei ole helppoa ja kun harvat ihmiset ovat todella nöyriä? Sen takia, mitä Jumalan sana, Raamattu, sanoo siitä: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Onko meillä varaa saada Jumala vastaamme? ”Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?” Emmekö tarvitse hänen suosiotaan, hänen ansaitsematonta hyvyyttään? Me tarvitsemme sitä varmasti. – 1. Piet. 5:5; 1. Kor. 10:22.

Koska nöyryyden kehittäminen koituu hyväksemme, niin mikä auttaa meitä olemaan nöyriä? Rakkaus. Niin, nöyryys käy rakkauden rinnalla tosiaan siinä määrin, että nöyryyden voidaan sanoa olevan rakkauden täydennys.

Itse Luoja, Jehova Jumala, osoittaa tämän periaatteen todeksi meille. Hänen Sanansa sanoo: ”Jumala on rakkaus.” Merkitseekö se sitä, että Jumala on myös nöyrä? Merkitsee aivan varmasti. Häneen verrattuina ihmiset ovat kuin vain heinäsirkkoja ja kokonaiset kansat kuin tomuhiukkanen vaa’alla tai kuin vesipisara, mikä tipahtaa sangosta. Kun Jumala on näin korkea, niin paljon ylempänä tätä maata ja sen asukkaita, niin maan ja ihmisen huomioon ottaminen vaatii häneltä nöyryyttä: ”Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo [nöyrtyy katsomaan, As] syvälle – taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen.” – 1. Joh. 4:8; Ps. 113:5–7; Jes. 40:15–23.

Millaista nöyryyttä Jumala osoittikaan toimiessaan Israelin kansan kanssa! Kuinka he koettelivatkaan häntä kerran toisensa jälkeen kapinallaan, herjauksillaan ja epäjumalanpalveluksillaan! Kuitenkin hän koetti vaikuttaa heihin heidän omaksi hyväkseen. Tämän tekemiseen vaaditaan nöyryyttä, varsinkin kun sinulla on mahdollisuus turvautua voimaan ja kun se, mitä sinä teet, tapahtuu yksinomaan toisen hyväksi. Niin, Jumala vetosi heihin: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” – Hes. 33:11; 2. Aikak. 36:15, 16.

Että rakkaus edistää nöyryyttä, että nöyryys käy rakkauden ohella, siitä on meille annettu näyte myös Jeesuksen Kristuksen esimerkissä, hänen, ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” Mikä sai hänet valitsemaan tämän nöyrän menettelyn? Hän itse sanoo meille ”rakastavansa Isää”, ja edelleen: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” – Fil. 2:6–8; Joh. 14:31; 15:13.

Rakkauden nöyryys leimasi tosiaan Jeesuksen koko maallisen palveluksen. Eikö sen herjauksen kestämiseen vaadittu nöyryyttä, minkä hänen aikansa uskonnolliset johtajat kohdistivat häneen? Eikö hänen opetuslastensa jatkuva opettaminen heidän monista heikkouksistaan ja väärinymmärtämisistään huolimatta vaatinut nöyryyttä? Hän oli elävä nöyryyden näyte, ja hän saarnasikin nöyryyttä, mm. kun hän otti pienen lapsen ja asetti sen heidän keskelleen esimerkiksi, kun hän kertoi ylpeästä fariseuksesta ja nöyrästä veronkokoojasta, jotka menivät temppeliin rukoilemaan, ja kun hän pesi opetuslastensa jalat. – Matt. 18:1–4; Luuk. 18:9–14; Joh. 13:1–17.

Jeesuksen Kristuksen erinomainen seuraaja, apostoli Paavali, noudatti Mestarinsa esimerkkiä tässäkin nöyryyskysymyksessä. Hänestä tuli nöyrästi ’kaikille kaikkea pelastaakseen edes muutamia’. Niin, se vaatii nöyryyttä. Paavali osoitti samaa nöyryyttä toimiessaan veljiensä kanssa: ”Olenko tehnyt syntiä . . . alentaessani itseni, jotta te ylenisitte?” Sen sijaan että hän olisi vaatinut oikeuksiaan Jeesuksen Kristuksen apostolina ja siten kuormittanut toisia, hän kulutti nöyrästi itseään heidän tähtensä. Miksi? Koska hän rakasti veljiänsä. – 1. Kor. 9:1–23; 2. Kor. 11:7; 12:15; 1. Tess. 2:7–12.

Paavalin kirjoitukset osoittavat selvästi, että nöyryys on rakkauden täydennys: ”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, . . . ei katkeroidu.” Miksi rakkaus ei tee mitään tällaista? Koska se ei ole ylpeä vaan nöyrä. Koska rakkaus on nöyrä, niin se myös halukkaasti ”kaikki . . . peittää, . . . kaikki . . . kärsii”. – 1. Kor. 8:1; 13:4–7.

Meitä neuvotaan: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle.” Se merkitsee nöyrää alistumista hänen periaatteisiinsa ja asiainjärjestelyynsä. Alistuminen saattaa olla toisinaan kiusallista, mutta rakkaus auttaa meitä alistumaan nöyrästi – rakkaus Jumalaan ja rakkaus niitä kohtaan, joiden tahtoon meidän on alistuttava. Rakkaus auttaa meitä ’olemaan kuuliaiset johtajillemme kristillisessä seurakunnassa ja tottelevaiset.’ Rakkaus auttaa vaimoja ymmärtämään, että ”niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset”. Ja rakkaus tekee lapsille helpoksi ’vanhemmilleen kuuliaisena olemisen Herrassa’. – 1. Piet. 5:6; Hepr. 13:17; Ef. 5:24; 6:1.

Emme voi päästä siitä, että nöyryys on viisas tie, sillä se tuottaa meille Jumalan suosion, puhumattakaan siitä, että se tekee suhteemme lähimmäisiimme paremmiksi. Rakkaus Jehova Jumalaa ja lähimmäistäsi kohtaan auttaa sinua kehittämään nöyryyttä, sillä nöyryys käy rakkauden ohella, se on rakkauden täydennys.