Edistyminen ”uskon” saamisen jälkeen
”Lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” – 2. Piet. 1:5–7.
1. Mikä tekee aarteesta todella arvokkaan, ja kuinka tätä voitaisiin valaista?
ARVOKKAALLA aarteella, joka pysyy maahan hautautuneena, ei ole mitään hyödyllistä tarkoitusta. Se ei juuri eroa multakerroksen alla kätkössä olevasta kalliosta. Mutta aarteeseen sisältyy sellainen mahdollisuus, että se voi hyödyttää omistajaansa ja jopa muitakin. Sitä voitaisiin käyttää sairaitten ja puutteenalaisten auttamiseen, tai se voitaisiin viisaasti sijoittaa. Jos on kysymys suuresta rahasummasta, sen avulla voitaisiin luoda työpaikkoja ja auttaa siten monia ihmisiä hankkimaan elatuksensa. Aarteesta tulee tosiaan vielä arvokkaampi, kun sitä käytetään tuottavalla tavalla.
2. Minkä arvokkaan omaisuuden kristityt ovat saaneet Pietarin 2. kirjeen 1:1:n mukaan?
2 Jumalan palvelijoiden omistuksessa olevaan hengelliseen aarteeseen liittyy vielä suurempi mahdollisuus hyvän aikaansaamiseen. Apostoli Pietari puhuu toisessa kristityille lähettämässään kirjeessä tästä arvokkaasta aarteesta ja aloittaa seuraavin sanoin: ”Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen orja ja apostoli, niille jotka Jumalamme ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudesta ovat saaneet uskon yhtäläisenä etuna kuin mekin.” (2. Piet. 1:1) ”Usko”, ts. ikuisen elämän saamiseen tarvittava usko, oli se verraton aarre, jonka apostolin puhuttelemat olivat saaneet.
Usko – aarre
3. Miksi Pietari voi sanoa niille, joille hän kirjoitti, että he olivat saaneet uskon ”yhtäläisenä etuna kuin mekin”?
3 Tällaista uskoa ei ollut yksinomaan Pietarilla ja muilla apostoleilla tai kaikilla niillä, jotka olivat kristillisyyteen kääntyneitä juutalaisia niin kuin hänkin. Se oli yhteinen koko uskovien joukolle, sekä juutalaisille että ei-juutalaisille. Korkein Jumala oli tehnyt heille mahdolliseksi tämän uskon saamisen. Saarnatun ”hyvän uutisen” sanoman välityksellä hän veti ihmisiä luokseen Poikansa kautta. (Joh. 6:44) Hän avasi ihmisten sydämiä ja teki ne vastaanottavaisiksi ’sanalleen’ eli sanomalleen. – Apt. 16:14; Room. 10:8.
4. Miten usko saadaan ”Jumalamme ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudesta”?
4 Kuten apostoli Pietari mainitsi, tämä usko oli saatu ”Jumalamme ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudesta”. Kaikkivaltias teki mahdolliseksi sen, että kaikkiin sukukuntiin, kansoihin, kansakuntiin ja rotuihin kuuluvat ihmiset voivat saada tällaisen kallisarvoisen omaisuuden. Jehova Jumala ilmaisi vanhurskautensa, oikeudenmukaisuutensa ja puolueettomuutensa, koska hän ei täten antanut mitään etusijaa keillekään yksilöille antaessaan syntejä anteeksi Poikansa uhrin perusteella ja hyväksyessään katuvat kansakseen. Juuri tämän seikan Pietari esitti kertoessaan ”hyvää uutista” italialaiselle sadanpäämiehelle Korneliukselle ja hänen sukulaisilleen ja hyville ystävilleen. ”Tosiaankin”, sanoi apostoli, ”minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apt. 10:34, 35) Pelastajamme Jeesus Kristus ilmaisee tätä samaa puolueettomuuden henkeä. Hän antoi elämänsä kaikkialla olevien ihmisten puolesta. – 1. Tim. 2:5, 6.
Edistyminen Jumalan ja Kristuksen tuntemuksessa
5. Mikä velvollisuus meillä on, kun olemme saaneet uskon, ja mikä on välttämätöntä sen täyttämisessä?
5 Kun Jeesuksen Kristuksen opetuslapset ovat ”saaneet uskon”, heidän henkilökohtaiseksi velvollisuudekseen tulee mukautua yhä tarkemmin Jumalan heitä koskevaan tahtoon. Jumalan ja Kristuksen täsmällinen tuntemus auttaa meitä siinä. Apostoli Pietari tähdensi heidän täsmällisen eli täyden tuntemuksensa tärkeyttä sanoessaan: ”Karttukoon teille ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa Jumalan ja Herramme Jeesuksen täsmällisen tuntemuksen avulla.” – 2. Piet. 1:2.
6. a) Mitä tarkoitetaan ’Jumalan ja Jeesuksen täsmällisellä tuntemuksella’? b) Miten me saamme sellaisen tuntemuksen?
6 ”Jumalan ja Herramme Jeesuksen täsmällinen tuntemus” merkitsee heidän tuntemistaan persoonina – heidän ominaisuuksiensa, toiminta- ja menettelytapojensa tuntemista – ja heidän virheettömän esimerkkinsä jäljittelemistä. (Vrt. Jer. 22:15, 16; Matt. 7:21–23; 1. Joh. 2:3–6; 3:5, 6.) Kun edistymme Jumalan sanan oppimisessa ja sen periaatteitten soveltamisessa, tulemme tuntemaan Isän ja hänen Poikansa paremmin ja paremmin. Se johtaa siihen, että saamme nauttia ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa yhä suuremmassa määrin.
7. Miten ”ansaitsematon hyvyys” lisääntyy ’Jumalan ja Jeesuksen täsmällisestä tuntemuksesta’?
7 Me saamme jatkuvasti Jumalan apua ja ohjausta vain siten, että teemme sitä mikä miellyttää Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Syntisinä ihmisinä meillä ei ole mitään omaa ansiota. Siksi kaikki, mitä Tekijämme tekee hyväksemme, on hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ilmausta. Kuitenkin se, saammeko me ottaa vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä, riippuu siitä, pyrimmekö me olemaan taivaallisen Isämme ja hänen Poikansa kaltaisia. Kun me omalta kohdaltamme pyrimme siihen, voimme lähestyä Jehova Jumalaa luottaen täysin siihen, että hän vastaa anomuksiimme. Kristitty apostoli Johannes sanoi:
”Pyydämmepä mitä tahansa, me saamme häneltä, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on mieluista hänen silmissään. Tämä onkin hänen käskynsä, että me uskomme hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastamme toisiamme, niin kuin hän antoi meille käskyn. Lisäksi se, joka noudattaa hänen käskyjään, pysyy hänen yhteydessään ja hän sellaisen yhteydessä; ja siitä me tiedämme, että hän pysyy meidän yhteydessämme, siitä hengestä, jonka hän meille antoi.” – 1. Joh. 3:22–24.
8. Miten ”rauha” lisääntyy ’Jumalan ja Jeesuksen täsmällisestä tuntemuksesta’?
8 Kun meillä ei ole vain jossain määrin taivaallisen Isämme ja hänen Poikansa tuntemusta, vaan heitä koskeva tuntemuksemme on täydentynyt, tullut täydeksi, niin me näemme selvästi mikä on miellyttävää heidän silmissään. Me pysymme heidän yhteydessään ja rauhassa heidän kanssaan, ja meillä on läheinen suhde heihin heidän ystävinään. Näin ollen edistymisemme Jehova Jumalan ja hänen Poikansa täydemmässä tuntemuksessa johtaa siihen, että meillä on suurempi rauha. Tämä johtuu siitä, että silloin me vältämme yhä suuremmassa määrin sellaisia asenteita ja sellaista puhetta ja toimintaa, jotka ovat ristiriidassa Jumalamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen esimerkin kanssa.
9. Mikä vaikutus synnin tekemisellä on Jumalan kanssa omaamaamme rauhaan?
9 Toisaalta syntiä tekemällä me rikkoisimme rauhamme Korkeimman kanssa, koska toimisimme hänen tahtoaan vastaan. Vain Jumalan anteeksianto, joka perustuu vilpittömään katumiseemme ja uskoomme Kristuksen uhrin sovittavaan hyötyyn, voi palauttaa rauhan. – 1. Joh. 2:1, 2.
Saakoon ”jumalallinen voima” sinut toimimaan
10. Mikä voi auttaa meitä nauttimaan ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa lisääntyvässä määrin?
10 Jehova Jumala ja Jeesus Kristus haluavat meidän tietysti nauttivan ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa lisääntyvässä määrin. Sen tähden meidän pitäisi olla yhteistoiminnassa heidän kanssaan ponnistelemalla päättäväisesti sen hyväksi, että tulisimme tuntemaan heidät paremmin. Yksi keino sen tekemiseen on miettiä arvostavasti sitä, mitä Jehova Jumala on Poikansa välityksellä tehnyt meidän hyväksemme. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille auliisti kaiken elämää ja jumalista antaumusta koskevan hänen täsmällisen tuntemuksensa välityksellä, joka kutsui meidät kirkkaudella ja hyveellä. Näiden välityksellä hän on auliisti antanut meille kalliit ja hyvin suurenmoiset lupaukset, jotta te näiden välityksellä tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta päästyänne pakoon sitä turmelusta, joka maailmassa on himon vuoksi.” – 2. Piet. 1:3, 4.
11, 12. a) Miksi ”jumalallinen voima” yhdistetään ”täsmälliseen tuntemukseen”? b) Miten Tessalonikan kristittyjen tapaus valaisee tätä?
11 Huomaa, että Pietari yhdisti ”jumalallisen voiman” ”täsmälliseen tuntemukseen”. Tämä on mitä sopivinta, sillä Jumalan Poikaa koskeva Jumalan sana eli sanoma, ”hyvä uutinen”, voi vaikuttaa voimakkaasti ihmisten elämään. Tätä valaisee hyvin se, mitä apostoli Paavali kirjoitti tessalonikalaisille: ”Hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa.” (1. Tess. 1:5) ”Hyvän uutisen” saarnaaminen Tessalonikassa tuotti tuloksia. Ei ollut niin, että ihmiset olisivat kuulleet sanat eivätkä olisi toimineet niiden mukaan, ts. asia ei ilmennyt ”yksistään puheessa”. Kristillisyyden omaksuvat tessalonikalaiset ryhtyivät toimintaan ilmaisten siten, että ”hyvässä uutisessa” oli ollut voimaa. Näistä kristityistä tuli esimerkki muille uskoville, kun he uskollisesti kestivät vainoa vanhurskauden tähden ja jatkoivat todistuksen antamista ”hyvästä uutisesta” jokaiselle.
12 Koska Tessalonika oli satamakaupunki, sikäläiset uskovat joutuivat kosketuksiin merimiesten, kauppiaitten ja muitten kaukaisista paikoista tulleiden kanssa. Tessalonikan kristityt käyttivät hyvin tilaisuuksiaan kertoa ”hyvää uutista” toisille. Sen vuoksi heidän uskostaan puhuttiin laajalti. Kun Paavali ja hänen toverinsa julistivat ja opettivat totuutta julkisesti muissa kaupungeissa, heille kerrottiin Tessalonikan kristityistä. Apostoli kirjoitti tästä:
”Jehovan sana ei ole kaikunut teidän luotanne ainoastaan Makedoniaan ja Akhaiaan, vaan teidän uskonne Jumalaan on levinnyt joka paikkaan, niin ettei meidän tarvitse sanoa mitään. Sillä he itse kertovat jatkuvasti, millä tavalla me ensin tulimme teidän keskuuteenne ja kuinka te käännyitte epäjumalistanne Jumalan puoleen palvelemaan elävän ja tosi Jumalan orjina ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, nimittäin Jeesusta, joka vapauttaa meidät tulevasta vihasta.” – 1. Tess. 1:8–10.
13. Miten olemme henkilökohtaisesti kokeneet ”jumalallisen voiman” vaikutuksen itsessämme, ja mitä meidän siksi pitäisi jatkuvasti tehdä?
13 Samoin me nykyajan uskovat olemme tunteneet ”jumalallisen voiman” vaikuttavan itsessämme, koska olemme ottaneet vastaan ”hyvän uutisen”, Jumalan sanan eli sanoman. Tämä ”hyvä uutinen” on saanut meidät tekemään muutoksia elämässämme, mukautumaan Jumalan tahtoon. Me olemme myös ryhtyneet julistamaan ”hyvää uutista” toisille. Jumalallinen voima, jota käytetään ”hyvään uutiseen” sisältyvän ”täsmällisen tuntemuksen” välityksellä, on antanut meille kaiken, mitä me tarvitsemme ”elämää ja jumalista antaumusta” varten. Siten me jumalallisen voiman avulla voimme viettää rehtiä elämää ikuisuus silmämääränä. Ja meidän pitäisi antaa jatkuvasti jumalallisen voiman auttaa meitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi käytöksessämme ja toiminnassamme.
14. Miten Jehova Jumala suorittaa kutsumisen ”kirkkaudella ja hyveellä”?
14 Sen, millä tavalla Jehova Jumala kutsuu ihmisiä tai vetää heitä luokseen, pitäisi olla omiaan antamaan meille voimakkaan kannustimen edistyäksemme kristillisessä elämäntavassa. Apostoli Pietari puhui ’hänen täsmällisestä tuntemuksestaan, joka kutsui meidät kirkkaudella ja hyveellä’. Jehova Jumala ’kutsuu’ eli ’vetää’ Poikansa välityksellä. Varsinkin Jeesuksessa Kristuksessa ”kirkkaus ja hyve” tulevat ilmeisiksi ihmisille. Kristitty apostoli Johannes kirjoitti Pojasta: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme, ja me näimme hänen kirkkautensa, sellaisen kirkkauden kuin ainosyntyiselle pojalle kuuluu isältä, ja hän oli täynnä ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta.” (Joh. 1:14) Herran Jeesuksen Kristuksen elämässä Johannes ja muut apostolit näkivät kirkkauden, loiston, valtasuuruuden, jota voi ilmaista vain sellainen, joka täysin heijasti taivaallisen Isänsä kuvaa. Lisäksi apostoli Johannes sekä Jaakob ja Pietari näkivät omin silmin Jeesuksen Kristuksen muodonmuutoksen. Silloin ”hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen päällysvaippansa tulivat kirkkaiksi kuin valo”. (Matt. 17:2) Samoin kuin kirkkaus hyvekin liitetään Jumalan Poikaan. Jeesus Kristus oli silmiinpistävän hyveellinen, mies jonka moraali oli erinomainen. Jopa petollinen Juudas Iskariot tunnusti: ”Tein syntiä, kun kavalsin vanhurskaan veren.” (Matt. 27:4) Jehova on siis suorittanut kutsumisen Pojan heijastaman ”kirkkauden ja hyveen” välityksellä.
Jumalan lupaukset – kannustin edistymiseen
15. Miksi Jumalan antamat lupaukset ovat ”kalliita ja hyvin suurenmoisia”?
15 Jumalan suurenmoinen pelastusjärjestely, joka ilmeni ”hyvässä uutisessa”, antoi ensimmäisen vuosisadan kristityille ”kalliit ja hyvin suurenmoiset lupaukset”. Nämä lupaukset olivat kalliita eli arvokkaita, koska ne antoivat lohdutusta, rohkaisua ja kestovoimaa maailman vihan kohtaamiseen. Kun otamme huomioon sen, että uskovat joille Pietari kirjoitti odottivat osallisuutta Kristuksen kirkkauteen perijätovereina hänen valtakunnassaan, niin meidän täytyy olla yhtä mieltä apostolin kanssa siitä, että he olivat saaneet ”hyvin suurenmoiset lupaukset”. – 2. Piet. 1:4a.
16, 17. Mikä vaikutus Jumalan lupauksilla on uskoviin?
16 Mitä nämä lupaukset merkitsivät ensimmäisen vuosisadan uskoville? Pietarin vastaus kuuluu: ”Jotta te näiden välityksellä tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta päästyänne pakoon sitä turmelusta, joka maailmassa on himon vuoksi.” (2. Piet. 1:4b) Toisin sanoen Jumalan lupaukset antoivat perusteen heidän tulemiselleen ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen toivo oli päästä Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaalliseen valtakuntaan ja olla hänen kaltaisiaan. (Room. 8:17) Koska Poika on ”Jumalan kirkkauden heijastuma ja hänen olemuksensa tarkka kuva”, kaikki jotka tulevat olemaan Jeesuksen Kristuksen kaltaisia, ovat myös Isän kaltaisia. (Hepr. 1:3) Apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaat, nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta toistaiseksi ei ole tehty ilmeiseksi, mitä meistä tulee. Me tiedämme, että milloin hänet tehdäänkin ilmeiseksi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, koska tulemme näkemään hänet sellaisena kuin hän on. Ja jokainen, jolla on tämä toivo häneen kohdistettuna, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” – 1. Joh. 3:2, 3.
17 Saamalla täten osansa Jumalan Pojan kirkkaudesta hengestä siinneistä kristityistä tulee osallisia ”jumalallisesta luonnosta”. Tämä Jumalan varmoihin lupauksiin perustuva suurenmoinen toivo antoi heille voimakkaan kannustimen tehdä voitavansa puhdistautuakseen kaikesta maailmallisesta saastutuksesta. Apostoli Pietari puhui samoin puhtaana olemisesta, sillä hän osoitti, että ’jumalallisesta luonnosta osalliset’ olivat ’päässeet pakoon sitä turmelusta, joka maailmassa on himon vuoksi’. ”Himo”, sen voimakas haluaminen mihin ihmisellä ei ole oikeutta, on maailman turmeluksen eli saastutuksen lähde. Tätä saastutusta olivat uskovat päässeet pakoon, kun he käyttivät hyväkseen Jumalan pelastuskeinoa ja sitten ryhtyivät mukautumaan Jumalan asettamaan pyhyyden, puhtauden, mittapuuhun. Raamatun sisältämät lupaukset voivat saada meidätkin jatkuvasti puhdistautumaan, niin kuin ne saivat ensimmäisen vuosisadan uskovat.
Muutakin kuin uskoa tarvitaan
18, 19. Mitä meidän pitäisi tehdä Pietarin 2. kirjeen 1:5–7:n mukaan sen jälkeen, kun olemme saaneet uskon, ja miksi?
18 Kaikki Jumalan tosi palvelijat nykyään ovat saaneet hyötyä ”hyvän uutisen” välityksellä käytetystä jumalallisesta voimasta ja siihen liittyvistä suurenmoisista lupauksista. Sen tähden meillä on täysi syy osoittautua ihmisiksi, jotka ilmaisevat kristillistä persoonallisuutta ja auttavat aktiivisesti toisia varsinkin hengellisesti. Apostoli Pietari kehotti: ”Niin, juuri tästä syystä, ryhtymällä vastaukseksi kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin, lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” – 2. Piet. 1:5–7.
19 Me emme saa tyytyä pelkkään uskoon. Sen sijaan vastaukseksi siihen tai siksi, että me olemme saaneet taivaalliselta Isältämme kyvyn uskoa, meidän pitäisi haluta kehittää muita hyviä ominaisuuksia, jotka todistavat uskostamme. Apostoli Pietari kehotti meitä ’ryhtymään kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin’, ahkeroimaan kaikin voimin, jotta tulisimme enemmän Jumalan Pojan kaltaisiksi.
20. Mitä tarkoitetaan hyveen lisäämisellä uskoomme?
20 Hyveen lisääminen uskoomme merkitsisi, että me ponnistelisimme ollaksemme moraalisesti oivallisia ihmisiä Esimerkkiämme Kristusta jäljitellen. Sellainen hyve eli moraalinen oivallisuus on myönteinen ominaisuus. Sen omistaja ei ainoastaan ole aiheuttamatta vahinkoa lähimmäisilleen, vaan hän myös pyrkii tekemään hyvää, toimimaan toisten hengellisten, ruumiillisten ja tunneperäisten tarpeitten täyttämiseksi. Hyve on oikeastaan toimivaa hyvyyttä. Siksi hyveellisen ihmisen elämälle ei ole tunnusomaista ainoastaan pahuudesta pidättyminen, kuten sukupuolisen moraalittomuuden, epäpuhtauden, epärehellisyyden ja muiden sellaisten tapojen karttaminen, joita Jumala ei hyväksy. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla fariseukset ylpeilivät siitä, etteivät he olleet ”niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat”. (Luuk. 18:11) Mutta he eivät olleet hyveellisiä, sillä he halveksivat tavallista kansaa eivätkä osoittaneet armoa eivätkä sääliväisyyttä. – Mark. 3:1–6; Joh. 7:47–49.
21. Miksi on tärkeätä lisätä tietoa?
21 Ilman tietoa ei hyvettä, josta Jeesus Kristus antoi esimerkin, voi olla olemassa. Tietoa tarvitaan oikean erottamiseksi väärästä. (Hepr. 5:14) Se on myös välttämätöntä sen arvioimiseksi, kuinka myönteistä hyvää on ilmaistava jossakin tietyssä tilanteessa. (Fil. 1:9, 10) Tieto ei järkytä lujasti perusteltua uskoa niin kuin se järkyttää herkkäuskoisuuden. Siksi se, että me ahkerasti sovellamme Pyhää Raamattua, vahvistaa uskoamme, kun lisäämme jatkuvasti Jehova Jumalaa ja hänen Poikaansa koskevaa tietoa.
22. a) Miksi tieto on välttämätöntä itsehillinnän kehittämisessä? b) Mikä suhde vallitsee itsehillinnän ja kestävyyden välillä?
22 Tämä tieto estää meitä antamasta periksi syntisille intohimoille, tulemasta kohtuuttomaksi ja hillittömäksi käytöksessä tai syyllistymästä muulla tavoin vakavaan laiminlyöntiin Jumalan kuvan heijastamisessa suhtautumistavassa, sanoissa ja teoissa. Niin, tieto auttaa meitä saamaan itsehillintää, ominaisuutta joka valvoo tai pitää aisoissa ihmisen persoonallisuutta, toimintaa tai puhetta. Harjoittamalla jatkuvasti itsehillintää me saamme välttämättömän kestävyyden ominaisuuden. Kun maailma painostaa meitä jokapäiväisen elämän huolten, vainon tai nautintoihin tai aineelliseen omaisuuteen kohdistuvien houkutusten välityksellä, niin me emme anna periksi haluillemme vaihtaaksemme asemamme Jumalan ja Kristuksen orjina, vaan harjoitamme itsehillintää.
23. a) Miten kestävyys saavutetaan? b) Mitä on jumalinen antaumus, ja miten se ilmenee?
23 Kestävyyden tuottama sisäinen voima voi myös auttaa meitä vastustamaan syntisille intohimoille perään antamista, sovittelemista kun kärsimme vainoa tai uppoutumista liiaksi jokapäiväisen elämän huoliin, nautintoihin tai aineelliseen omaisuuteen. Tällainen kestävyys tulee siitä, että luotetaan Korkeimpaan voiman ja ohjauksen saamisessa. (Vrt. Fil. 4:12, 13; Jaak. 1:2–8.) Kestävyyteen pitäisi lisätä jumalista antaumusta eli kunnioittavuutta. Sellainen kunnioittavuus on tunnusomaista aidon kristityn koko elämänvaellukselle. Se ilmenee terveellisenä Luojan huomioon ottamisena ja asianmukaisen arvonannon ja huolenpidon osoittamisena Jumalan kuvaksi tehtyjä ihmisiä kohtaan. – 1. Tim. 5:4.
24. Miksi ilman veljellistä kiintymystä ei voi olla kunnioittavuutta?
24 Ilman veljellistä kiintymystä ei voi olla jumalisuutta eli kunnioittavuutta. Apostoli Johannes sanoi: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Joh. 4:20) Meidän tarvitsee näin ollen ponnistella kehittääksemme syvää kiintymystä toisia uskonveljiä kohtaan ’lisäten siten jumaliseen antaumukseemme veljellistä kiintymystä’.
25. Keitä kohtaan rakkautta pitäisi osoittaa ja miksi?
25 Rakkaus on merkittävä ominaisuus, jonka pitäisi olla erityisen ilmeinen meidän elämässämme. Tällaista rakkautta ei tule rajoittaa kristittyihin veljiimme. Vaikka olemmekin kiintyneitä hengellisiin veljiimme, rakkautta on osoitettava kaikkia ihmisiä kohtaan. Tällainen rakkaus ei ole riippuvainen yksilön moraalisesta asemasta. Niin kuin Jumalan koko ihmiskuntaan kohdistuvaa rakkautta sitäkin osoitetaan vihollisiakin kohtaan. Jeesus Kristus sanoi vuorisaarnassaan:
”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi ja vihata vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne lapsiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille. Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansojen ihmisetkin tee samoin? Teidän tulee siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” – Matt. 5:43–48.
26, 27. Mitä tapahtuu, kun lisäämme uskoomme Pietarin luettelemat välttämättömät ominaisuudet?
26 Mitä seuraa, kun uskoon lisätään hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta? Apostoli Pietari vastaa: ”Jos näitä on teissä ja pursuaa teistä, niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen.” – 2. Piet. 1:8.
27 Niin, seurauksena on toimeliaisuus ja hedelmällisyys. Kun me lisäämme uskoomme apostoli Pietarin luettelemat välttämättömät ominaisuudet ja teemme niistä osan itsestämme siinä määrin, että ne pursuavat meistä, niin me emme pysy paikoillamme, toimettomina, hengellisesti kuolleina. Hengellinen edistymisemme jatkuu. Me ilmaisemme Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden hedelmää ja esitämme ”hyvää uutista” toisille. Kun sydämessämme on jumalisia ominaisuuksia, jotka ovat osa meistä, niin se saa meidät ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan Jumalan hyväksymällä tavalla. – Vrt. Luuk. 6:43–45.
Edistymisen tärkeys
28. Millaisessa tilanteessa on kristityksi tunnustautuva, joka ei edisty hengellisesti?
28 Jos joku kristitty ei edistyisi, niin hän joutuisi tilaan, jossa hän olisi vakavassa hengellisessä vaarassa. Apostoli Pietari sanoi sellaisesta: ”Jos näitä [aiemmin mainittuja] ei jossakussa nyt ole, niin hän on sokea, hän sulkee silmänsä valolta ja hän on unohtanut puhdistuneensa vanhoista synneistään.” – 2. Piet. 1:9.
29. Miksi ihminen, joka ei kanna Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden hedelmää, on ehdoin tahdoin sokea?
29 Ihminen, joka ei edisty hengellisesti, jonka uskon tunnustuksesta puuttuu Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden hedelmä, on hengellisesti sokea. Hän ei näe, mitä kristittynä oleminen merkitsee. Tällainen sokeus on tahallista, sillä ”hyvän uutisen” hyväksyminen edellytti, että hän ponnistelisi jatkuvasti tullakseen enemmän Herransa Kristuksen kaltaiseksi.
30. Mitä ’puhdistumisen synnistä’ pitäisi saada kristityn tekemään?
30 Sellainen ihminen olisi myös kadottanut näkyvistään sen, että hänet puhdistettiin synneistään Jeesuksen vuodatetun veren perusteella. Sopusoinnussa sen puhdistuksen kanssa, jonka hän sai tullessaan kastetuksi kristityksi, hänen olisi pitänyt jatkaa ahkeraa ponnistelemista pysyäkseen puhtaana ja mukautuakseen paremmin Jumalan asettamaan pyhyyden mittapuuhun. Hänen epäonnistumisensa tässä suhteessa voisi johtaa helposti luopumukseen, siihen että hän hylkäisi kokonaan Jumalan Pojan uhrin.
31, 32. Mikä Pietarin neuvo pitäisi ottaa varteen sen vakavan vaaran vuoksi, joka aiheutuu siitä ettei edistytä kristittyinä?
31 Koska se, että me emme edisty kristittyinä, on hengellisesti vaarallista, niin meidän on hyvä ponnistella edistyäksemme Jumalan kuvan heijastamisessa. Pietari sanoi tästä: ”Tehkää siksi, veljet, sitä suuremmalla syyllä kaikkenne saattaaksenne kutsumisenne ja valitsemisenne varmaksi, sillä jos teette näin jatkuvasti, niin ette missään tapauksessa lankea koskaan. Siten näet teille varataan runsain määrin pääsy Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ikuiseen valtakuntaan.” – 2. Piet. 1:10, 11.
32 Totisesti kaikkien, jotka Jumala on ’kutsunut ja valinnut’ kansakseen, pitäisi ponnistella päättäväisesti pysyäkseen siinä tilassa. Pietarin henkeytetyt kirjoitukset osoittivat, että lisäämällä jatkuvasti uskoonsa Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia he eivät epäonnistuisi uskonsa päämäärän – pelastuksen – saavuttamisessa. Mikään ei estäisi heitä pääsemästä Jeesuksen Kristuksen ”ikuiseen valtakuntaan”. Pääsy tähän valtakuntaan ’varattaisiin runsain määrin’.
33. Mitä saattaa sisältyä siihen, että kristitylle varataan pääsy valtakuntaan ”runsain määrin”?
33 Se olisi loistoisa sisäänpääsy heidän Kristuksen kaltaisten ominaisuuksiensa ilmetessä kirkkaina. Mutta sanonta ”varataan runsain määrin” voi viitata myös sen siunauksellisuuden suureen määrään, josta ne jotka ovat todella ponnistelleet elämän kilpajuoksussa saavat nauttia. – Fil. 3:14.
34. Miten siunauksellisuuden suurta määrää voitaisiin valaista?
34 Sitä, miten elämä eroaa elämästä, johon liittyy erikoissiunauksia, voitaisiin valaista kahdella laivan kapteenilla. Toinen saattaa ohjata laivansa taitavasti myrskyssä, niin että alus saapuu turvallisesti rantaan. Mutta toinen kapteeni saattaa kokea haaksirikon samassa myrskyssä ja pelastaa vain henkensä. Vaikka molemmat kapteenit säilyttivät henkensä, se jonka laiva säilyi ehjänä, sai varmaankin enemmän iloa ja kunniaa. – Vrt. 1. Kor. 3:12–15.
35. Vaikka ikuinen elämä on lahja Jumalalta, miksi sen saavuttaminen vaatii henkilökohtaista ponnistelua?
35 Vaikka elämä onkin ilmainen lahja Jumalalta, meitä vaaditaan osoittamaan vilpitön halumme tämän lahjan saamiseen siten että teemme kaikkemme miellyttääksemme taivaallista Isäämme. Se on lahja, sillä me syntiset ihmiset emme voisi koskaan saada sitä omalla ansiollamme. Mutta voisi käydä niin, että me emme saisi sitä, jos elämänvaelluksemme ei millään lailla todistaisi, että todella arvostamme tätä lahjaa ja haluamme sen. Ahkeroikaamme sen tähden ollaksemme todella Kristuksen kaltaisia asenteeltamme, puheeltamme ja toiminnaltamme. Silloin voimme Jumalan avulla olla varmoja menestymisestä emmekä menetä elämää emmekä mitään lisäsiunauksia, jotka taivaallinen Isämme voi antaa meille kun olemme hedelmällisiä.
36. Mitkä seikat eivät sulje pois sitä, että me tarvitsemme muistuttimia, kuten Pietari osoitti?
36 Meidän on siksi hyvä muistaa uskollisuuden tärkeys. Apostoli Pietari halusi toisen kirjeensä lukijoitten muistavan sen. Hän kirjoitti:
”Siksi tulen olemaan halukas aina muistuttamaan teitä näistä asioista, vaikka ne tiedättekin ja olette lujittuneet siinä totuudessa, joka teissä nyt on. Mutta pidän oikeana, niin kauan kuin tässä telttamajassa olen, muistuttamalla havahduttaa teitä, koska tiedän, että telttamajani pois paneminen tapahtuu pian, niin kuin myös Herramme Jeesus Kristus minulle osoitti. Niinpä teen myös kaikkeni joka aika voidaksenne minun poislähtöni jälkeen itse mainita näitä asioita.” (2. Piet. 1:12–15)
Samoin kuin ne, joille Pietari osoitti sanansa ensimmäisellä vuosisadalla, mekin ehkä tiedämme, kuinka tärkeää on saarnata ”hyvää uutista” ja edistyä Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden ilmaisemisessa. Ehkä olemme hyvin perehtyneet kristilliseen totuuteen, niin että olemme tulleet tuntemaan sen. Silti me tarvitsemme Pietarin esittämiä muistuttimia varsinkin silloin, kun kohtaamme koettelemuksia tai ehkä väärien opettajien viekkaita väitteitä.
37. Miten Pietari oli hyvä esimerkki muistuttimien esittämisessä?
37 Meidän on hyvä pitää mielessä, miksi hän kirjoitti nämä muistuttimet. Apostoli tiesi, että hän oli kuoleva pian, sillä Jeesus Kristus oli henkilökohtaisesti sanonut hänelle, että hän kokisi marttyyrikuoleman. (Joh. 21:18, 19) Tämä odote ei laskenut synkkyyden verhoa Pietarin ylle, vaan hän päätti käyttää jäljellä olevan ajan veljiensä vahvistamiseen ja rohkaisi heitä olemaan toimeliaita ja hedelmällisiä. Siten he hänen kuolemansa jälkeenkin voisivat saada rohkaisua hänen muistuttimistaan ja käyttää niitä toistensa rakentamiseen.
38. Mitä meidän pitäisi tehdä niiden muistuttimien suhteen, jotka esitetään Pietarin kirjeissä?
38 Rohkaistukaamme mekin Pietarin kirjeistä ja vahvistakaamme toisia kiinnittämällä huomiota hänen muistuttimiinsa. Kun me sitten luottavaisina katsomme Jehovan suurenmoisten lupausten täyttymiseen, jatkakaamme ”hyvän uutisen” julistamista ja edistykäämme ollaksemme enemmän taivaallisen Isämme ja hänen Poikansa kaltaisia.
[Kuva s. 19]
”Lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa”
[Kuva s. 21]
’Lisätkää kestävyyteenne jumalista antaumusta’
[Kuva s. 23]
’Lisätkää jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä’
[Kuva s. 25]
’Jos näitä on teissä, ne estävät teitä olemasta toimettomia tai hedelmättömiä’