Syvempää näkemystä uutisiin

Kirkonmiehet ottavat yhteen

● ”Vatikaanin vuonna 1933 Hitlerin kanssa tekemän konkordaatin” perusteella kiellettiin tunnettua roomalaiskatolista teologia Hans Küngiä ”National Catholic Reporter” -lehden mukaan opettamasta teologiaa Saksan liittotasavallan Tübingenin yliopistossa. Niiden syiden joukossa, jotka saivat paavi Johannes Paavali II:n ryhtymään toimintaan Küngiä vastaan, olivat kirjoitukset, jotka näyttävät asettavan kyseenalaiseksi katoliset perusopit – kolminaisuuden ja paavin erehtymättömyyden. Küng on väittänyt, etteivät hänen mielipiteensä ole kerettiläisyyttä, vaan että ”ellei katolinen kirkko perustu Raamattuun, se ei ole Jeesuksen kirkko”.

Tukeakseen raamatullista kantaansa paavin erehtymättömyyttä koskevassa asiassa Küng sanoi Stuttgartissa ilmestyvän ”Sonntag Aktuel” -lehden haastattelussa, että ”Raamatussa ja katolisessa perinteessä on selvä ennakkotapaus paavin vastustamisesta. Pyhä Paavali vastusti pyhää Pietaria koko seurakunnan läsnä ollessa (Galatalaisille 2:11–14).” Küngin mainitsemassa raamatunkohdassa apostoli Paavali sanoo Pietarista: ”Minä hyökkäsin julkisesti häntä vastaan, koska hän oli selvästi väärässä.” – ”Uusi testamentti nykysuomeksi.”

”Sota on ohi”

● Eräs brasilialainen kauppaliike pani jonkin aikaa sitten Rio de Janeiron suurimpaan sanomalehteen mainoksen. Siinä oli kuva useista muovisista sotaleluista, joiden yllä liehui valkoinen lippu. ”Sota on ohi!” sanottiin kuvatekstissä. Liike teki tunnetuksi, ettei se enää myisi väkivallasta muistuttavia leluja. ”Joka haluaa, seuratkoon esimerkkiämme”, sanoi liikkeen johtaja.

Erään psykologin reaktio heijastaa nykyisen sotaan totutetun yhteiskunnan murheellista tilaa: ”Näitä leluja käsitellessään lapsi kehittää mielikuvituksessaan hyökkäävyyttä, joka on tarpeellista hänen yhteiskuntaan sopeuttamisessaan. Jos otamme lapsen maailmasta pois leikkiaseet, väkivaltaiset elokuvat ja taistelut, me vain vieroitamme hänet nälän, yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja taloudellisen epävarmuuden todellisuudesta, jotka ovat väkivallan pääsyitä.” Mutta eikö sellainen ”hyökkäävyys” nuoren ”yhteiskuntaan sopeuttamisessa” itsessään ole yksi väkivallan pääsyy? Eräs brasilialainen opetustoimenjohtaja väitti: ”Aseita käsitellessään lapsi tottuu tappamisen ajatukseen ja tulee välinpitämättömäksi toisten kärsimyksiä kohtaan.”

Toisaalta tuhannet lapset ja aikuiset monissa maissa muodostavat Jesajan profetian elävän täyttymyksen: ”Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Jehovan todistajat eivät tartu leikkiaseisiin eivätkä todellisiin aseisiin, vaan kehittävät kautta maailman rakkautta, joka voittaa militaristisen kansallismielisyyden. – Jes. 2:4; Joh. 13:35.

”Ihmiskunnan ainoa toivoko”?

● Ezra Taft Benson, Yhdysvaltain entinen maatalousministeri, puhui jonkin aikaa sitten Kansainväliselle vapauksien konferenssille Philadelphiassa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Hän luennoi siitä, mitä hän pitää ”länsimaisen sivistyksen” epäonnistumisena kommunistisen ideologian vuoksiaallon tukahduttamisessa kautta maailman. Puhuessaan Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon (mormonien) kahdentoista apostolin neuvoston puheenjohtajana Benson julisti: ”Me käymme nykyään maailmanlaajuista taistelua ihmisten ruumiista ja sieluista.” Tämä kirkonmies ilmeisesti uskoo, että tärkeintä taistelua ”ihmisten ruumiista ja sieluista” käydään ihmisten poliittisten ryhmittymien välillä.

”Uskon täysin siihen, että me voimme muuttaa tilanteen päinvastaiseksi”, hän sanoi, ”jos riittävän monilla miehillä ja naisilla vapaassa maailmassa on päättäväisyyttä, moraalia ja uskoa tehdä siten.” Mormonijohtaja esitti puheensa kohokohdaksi väitteen: ”Täällä länsimaissa me pidämme käsissämme ihmiskunnan ainoaa toivoa; ja on oleva meidän häpeämme Jumalan ja ihmisen edessä, jos sallimme tämän toivon kuihtua ja kuolla.”

Tuleeko niin käymään? Onko länsimailla tosiaan ”ihmiskunnan ainoa toivo”? Raamattu osoittaa, että on olemassa toinenkin käytettävissä oleva vaihtoehto – sellainen jota kristityn pitäisi kannattaa. Koska koko maailma, sekä idässä että lännessä olevat hallitukset, ”on paholaisen vallassa”, Kristuksen tosi seuraajat panevat toivonsa yksinomaan ”Jumalan valtakuntaan” ja julistavat sitä toisille. He eivät yritä epätoivoisesti pönkittää Jumalan jo tuhoon tuomitsemia sairaita hallitusjärjestelmiä. – 1. Joh. 5:19; Luuk. 4:43; Matt. 24:14; Dan. 2:44.