Julkisten palvelijoiden järjestön pitäminen puhtaana, siveänä
”Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, . . . puhtaudessa, tiedossa.” – 2. Kor. 6:4, 6.
1. Mikä julkisen palveluksen määräys on suurenmoisin, mikä on annettu millekään järjestölle maan päällä?
MILLÄÄN järjestöllä maan päällä ei ole ylevämpää virkatehtävää kuin tällä julkisten palvelijoiden järjestöllä. Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten sen Pääpalvelija, Herra Jeesus Kristus, antoi kautta maailman ulottuvan määräyksen näillä sanoilla: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:18–20, Um) Tätä tuhat yhdeksänsataa vuotta vanhaa käskyä täytyy edelleen noudattaa. Mutta se palvelusmääräys, minkä Jeesus on antanut nykyaikaa varten, lisää siihen jotain erikoista ja loistavaa. Tämä palvelusmääräys hahmoteltiin Jeesuksen ennustuksessa niistä todisteista, jotka osoittaisivat tämän asiainjärjestelmän ”lopun ajan”, ja se esitettiin seuraavin sanoin: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.
2. Miten tämä Valtakunnan todistajain järjestö voidaan tuntea nyt, ja mistä syystä näistä todistajista tehdään julkisia palvelijoita vielä voimallisemmalla tavalla tulevaisuudessa?
2 Maan päällä on nykyään sellainen Valtakunnan todistajien järjestö. Se ei ole osa kristikunnasta eikä mistään muustakaan babylonilaisen uskonnon maailmanmahdin osasta. Se tunnetaan Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntana. Tämä kristillinen yhdyskunta on ainoa uskonnollinen yhdyskunta, joka panee taivasten valtakunnan ensi sijalle ja pysyttäytyy erossa maailmallisesta politiikasta. Siksi se on vapaa saarnaamaan sitä, mitä Jeesus sanoi ”valtakunnan evankeliumiksi”, tarkoittaen Jumalan valtakuntaa. Se on järjestö, joka erikoistumalla tähän suorittaa vertaansa vailla olevaa julkista palvelusta koko ihmiskunnalle. Siihen kuuluvien osoittautuessa uskollisiksi tässä virkatehtävässä heistä tehdään tulevaisuudessa julkisia palvelijoita vielä voimallisemmalla tavalla, mikä koituu koko ihmiskunnan hyväksi.
3. Miltä kannalta katsoen tämä Seura osoittautuu suurinta palvelusta suorittavien julkisten palvelijoitten järjestöksi?
3 Vuosikirjan painoksissa vuodesta toiseen julkaistut numerot ja tosiseikat osoittavat, että Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta toteuttaa määräystä saarnata hyvää uutista Jumalan valtakunnasta, mitä jumalaapelkäävät miehet ja naiset ovat tuhansia vuosia rukoilleet. Toteuttamalla tätä määräystä tämä yhteiskunta suorittaa suurinta julkista palvelusta maan päällä nykyään. Tältä näkökannalta katsottuna tämä yhteiskunta on julkisten palvelijoitten järjestö, vaikka kaikki heistä eivät pidäkään puheita julkisilta puhujalavoilta.
4. Mitä kysymyksiä ihmiset, jotka epäilevät julkisia virkamiehiä, saattavat tehdä uuden maailman yhteiskunnassa olevien henkilöitten suhteen?
4 Ihmiset, jotka ovat pettyneitä tämän maailman valtioiden julkisten virkamiesten käyttäytymiseen, saattavat suhtautua epäröiden myös Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskuntaan. He voivat sanoa: ’Kieltämättä Jehovan todistajat uuden maailman yhteiskuntana suorittavat maailmanlaajuista julkista palvelusta, mutta miten on yksityisten Jehovan todistajien yksityiselämän laita? Millaista elämää he viettävät kotonaan, maallisessa työssään ja uskonnollisten seurakuntiensa sisäpuolella? Millaista on heidän moraalinsa yksityiselämässä, kun ei ole toisia näkemässä?’
5. Millaisia vastauksia näihin kysymyksiin meidän on odotettava uuden maailman yhteiskunnan kastetuilta henkilöiltä ja miksi?
5 Nämä ovat sopivia kysymyksiä. Millaisen vastauksen uuden maailman yhteiskunnassa olevat Jehovan todistajat antavat noihin kysymyksiin yksityiselämällään? Vastausten tulisi olla tyydyttäviä. Miksi? Koska jokainen kastettu henkilö uuden maailman yhteiskunnassa kuuluu kaikkeuden Korkeimmalle. Asia on näin, sillä vesikaste on vertauskuva henkilön täydellisestä antautumisesta Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Kastettujen Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskunta kuuluu Hänelle ilman mitään rajoituksia. Näin ollen Jehova vaatii, että tämän julkisten palvelijoiden järjestön on oltava puhdas, siveä. Hän ei koskaan antaisi tälle järjestölle määräystä saarnata hänen Valtakuntansa sanomaa, ellei tämä järjestö täyttäisi Hänen jumalallisia vaatimuksiaan. Hänellä on syytä olla kiinnostunut heidän moraalisesta puhtaudestaan, heidän siveydestään ja hyvästä käytöksestään, sillä hänen todistajansa edustavat Häntä. Hän on vakavasti kiinnostunut siitä, että järjestö, jolle hän antaa niin vastuullisen palvelusmääräyksen, on puhdas, tahraton ja siveä. Hän kieltäytyy käyttämästä epäpuhdasta, saastaista järjestöä. – Ps. 50:16–23.
ANTAMATTA AIHETTA TOISTEN KOMPASTUTTAMISEEN
6. Miten niiden antautuneitten henkilöitten, jotka saavat palvelusmääräyksiä Jumalalta, on meneteltävä, ja mikä tekee sellaisen menettelyn viisaaksi?
6 Antautuneitten julkisten palvelijoiden, joita kutsutaan Jumalan nimellä ja joilla on palvelusmääräys häneltä, täytyy vaeltaa arvokkaasti. He eivät voi odottaa saavansa Jumalan hyväksymystä, jos he saarnaavat ja opettavat jotain ja sitten itse samanaikaisesti elävät vastoin opetustaan. Kukaan ei voi pettää Jumalaa. Hän tietää, hänen Kuninkaansa Jeesus Kristus tietää ja enkelit tietävät, elääkö joku yksilö vastoin sitä, mitä hän julkisesti saarnaa ja opettaa. Jumalalla on tunteet. Hän tuntee syvästi kaiken sellaisen häpeän, mitä kasataan hänen omalle nimelleen, hänen rakastamalleen järjestölle, hänen totuudelleen ja hänen valtakuntansa hyvälle uutiselle. Hänen antautuneiden julkisten palvelijoittensa yksityiselämä on sen tähden hyvin tärkeää hänelle. Jokaisen antautuneen palvelijan olisi tämän vakavan tosiasian vuoksi vaellettava arvollisesti.
7, 8. a) Miksi apostoli Paavali arvosti suuresti tätä seikkaa? b) Mitä Paavali oli halukas kärsimään tai täyttämään velvollisuutenaan edistääkseen pelastussanomaansa?
7 Kristitty apostoli Paavali arvosti suuresti tätä tosiasiaa. Oli hyvä, että hän teki siten, sillä hän oli eräs Korkeimman huomattavimmista julkisista palvelijoista maan päällä. Paavali tiesi, että hänen siveän yksityiselämänsä tuli suositella toisille sitä kristillistä sanomaa, jota hän saarnasi ja opetti. Myös hänen opetuksensa puhtauden piti suositella hänen sanomaansa toisille eikä muodostua kompastuskiveksi ja esteeksi. Sen piti ohjata puhtaan järjestön yhteyteen. Paavali oli halukas kärsimään mitä tahansa, jotta hän olisi voinut elää, saarnata ja palvella siten, että hänen pelastuksensanomansa olisi edistynyt esteettömästi. Kun hän oli puhunut itsestään ja Timoteuksesta Kristuksen puolesta olevina lähettiläinä, hän kirjoitti:
8 ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa, puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa.” – 2. Kor. 6:3–7; 5:20.
9, 10. a) Miten Paavalin toveri Timoteus voi pitää itsensä puhtaana suhteissaan toisiin seurakunnanvirkaan määrättäviin? b) Ketkä muut voivat hyötyä hänen puhtaudestaan tässä suhteessa?
9 Pane merkille Paavalin maininta puhtaudesta eli siveydestä. Hän puhuu lähetystyöntekijätoveristaan Timoteuksesta ja itsestään. Hän vaati tätä nuorempaa miestä Timoteusta olemaan puhdas eli siveä henkilökohtaisesti ja suhteissaan toisiin henkilöihin. Jumalan ohjauksessa Paavali antoi tälle nuorehkolle miehelle valtuuden määrätä valvojia ja apulaispalvelijoita äskettäin järjestettyihin seurakuntiin. Jos Timoteus ei noudattaisi varovaisuutta määrätessään miehiä virkaan ja jos hän sallisi itsekkäiden henkilökohtaisten ennakkoluulojensa vaikuttaa määräyksiinsä, niin hän saattaisi asettaa virkaan sellaisia miehiä, jotka julkisina palvelijoina tekisivät syntiä. Hän tulisi osasyylliseksi heidän synteihinsä ja siihen vaikutukseen, mikä niillä olisi seurakuntaan ja kristillisyyteen.
10 Olemalla huolellinen ja yrittämällä puolueettomasti asettaa virkaan päteviä ja hyviä, käytökseltään luotettavia miehiä Timoteus pysyisi vapaana ja puhtaana osallisuudesta toisten miesten palveluksessa tekemiin synteihin. Paavali sanoi: ”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” (1. Tim. 5:22) Määräämättä pahaan taipuvaisia miehiä virkaan hän ei ainoastaan itse pysyisi siveänä ja puhtaana kaikesta syyllisyydestä, vaan pitäisi myös seurakunnan puhtaana. Sillä ei olisi edessään syntisen miehen huonoa esimerkkiä.
11, 12. a) Miksi Timoteuksen oli palvelijana, jonka tuli antaa ohjeita toisille, näytettävä oikeaa esimerkkiä? b) Mitä Paavali kirjoitti tästä Timoteukselle?
11 Timoteuksen piti valvoa, ettei joku virassa oleva näyttäisi huonoa esimerkkiä eikä tasoittaisi myöskään tietä sellaiselle. Tämän lisäksi hänen itsensä piti julkisena palvelijana jättää oikea, jäljittelemisen arvoinen esimerkki seurattavaksi. Hänen piti tehdä enemmän kuin vain välittää veljille Jumalan maanpäällisen järjestön hallitsevalta elimeltä tulevia ohjeita ja sanoa heille, mitä heidän pitäisi tehdä. Hänen itsensä tuli osoittaa olevansa arvollinen kertomaan toisille, mitä järjestön ohjeitten mukaan pitäisi tehdä. Hänen piti siten lisätä käskyjensä ja ohjeittensa voimaa elämällä esimerkillisesti. Hänen henkinen ja hengellinen kypsyytensä kristillisessä kehityksessä oikaisisi ne väärät käsitykset, joita hänen fyysinen nuoruutensa saattaisi aiheuttaa toisissa. Juuri tätä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan Timoteukselle:
12 ”Tätä käske ja opeta. Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen.” – 1. Tim. 4:11–13.
13. Miten uuden maailman yhteiskunta on kyennyt puhdistamaan oppinsa ja pitämään ne puhtaina?
13 Näitä sanoja noudatetaan nykyään Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskunnassa, jotta julkisten palvelijoiden järjestö voitaisiin pitää puhtaana ja siveänä. Opetus eli oppi on pidettävä puhtaana. Se voidaan pitää sellaisena ainoastaan pitämällä se sopusoinnussa Jumalan henkeytetyn sanan kanssa. ”Herran sanat ovat selkeitä [puhtaita, Um] sanoja”, sanoi psalminkirjoittaja Daavid, ”hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps. 12:7) Totuus on puhdas, ja Jeesus Kristus, Daavidin Poika, sanoi Jumalan kirjoitetusta sanasta rukouksessaan Jumalalle: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Uuden maailman yhteiskunta on voinut puhdistaa oppinsa ja pitää opetuksensa puhtaana ja oikeana vetoamalla uskollisesti tähän puhtaaseen Jumalan sanaan.
14, 15. a) Mikä roomalaiskatolilaisten johtajan lausunto Raamattuun palaamisesta tulee myöhään verrattuna Jehovan todistajain toimintaan? b) Miten hän sotkee tämän Raamattuun palaamisen tien?
14 Jehovan antautunut kansa on yrittänyt tehdä sen aina heinäkuussa 1879, 85 vuotta sitten, julkaistusta ensimmäisestä Watch Towerin numerosta alkaen. Varsin myöhäisenä ajankohtana tulee siis Rooman katolisen paavin, Paavali VI:n lausunto, jonka hän antoi palattuaan pyhiinvaellusmatkaltaan lähi-itään, ja joka julkaistiin New York Timesissa, päiväyksenä ”Rooma, 8.1.”, seuraavanlaisena:
Paavi Paavali korosti, että ”sen, joka haluaa olla tosi kristitty”, täytyy palata takaisin Kirjoituksiin. ”Paluun evankeliumiin täytyy olla jatkuvan ajattelun, hengellisen hartauden, moraalisen uudistumisen ja uskonnollisen ja inhimillisen herkkätunteisuuden harjoittamista”, hän sanoi.
15 Kuitenkin paavi sotki roomalaiskatolilaisten paluutien takaisin Raamattuun:
Hän sanoi, että Raamatun tutkiminen ei merkitse kirkon perimätietojen hylkäämistä, vaan ”kasvavaa ponnistelua kristillisen uskomme saattamiseksi lähemmäksi sen alkuperäistä mielikuvaa; tutkimista suuremman tarvittavan luottamuksen saamiseksi meidän Herramme ajattelutapaa kohtaan ja hengellistä elpymistä siihen nähden, mitä perimätiedon luotettava kehitys on meille tuonut.” – N.Y. Times, 9.1.1964.
16. Miten uuden maailman yhteiskunta yrittää toimia aivan päinvastoin tässä?
16 Vastoin tätä Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskunta yrittää puhdistautua kaikesta uskonnollisesta perimätiedosta ja pitäytyä lujasti Jumalan puhtaaseen, kirjoitettuun sanaan. Me muistamme Jeesuksen tuomitsevat sanat ihmistekoisia perimätietoja vastaan. – Matt. 15:1–14.
17, 18. Millaisesta puhtaudesta apostoli Paavali puhui kirjoittaessaan 2. Kor. 11:3–6?
17 Apostoli Paavali puhui erittäin selvästi opillisesta puhtaudesta ja tosi kristillisen järjestön pitämisestä vapaana valheapostolien opetuksista, kun hän kirjoitti Kreikan Korinttoon perustamalleen seurakunnalle seuraavat sanat:
18 ”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa.” – 2. Kor. 11:2–6.
19. a) Missä suhteessa käärme yritti Eedenissä turmella Eevan? b) Miten Korinton ihmiset yrittivät samalla tavalla Paavalin aikana turmella seurakuntaa?
19 Kun käärme Eedenissä kiusasi Aadamin vaimoa Eevaa vietelläkseen ja turmellakseen hänet, niin se käytti juuri opillista asiaa eli uskonnollista oppia yrityksessään. Se ei koskenut moraalista tai sukupuolista käyttäytymistä. Käärme taivutti Eevan uskomaan, että hänen Luojansa, Jehova Jumala, oli valehdellut sen, mitä hän oli Eevan aviomiehelle Aadamille opettanut. Samalla kavalalla tavalla olivat nuo ns. ”isoiset apostolit” yrittäneet Paavalin poissa ollessa turmella Korinton kristillistä seurakuntaa. Miten? Saarnaamalla erilaista Kristusta kuin Paavali oli saarnannut, yrittämällä panna seurakuntaan erilaisen hengen kuin he lahjoineen olivat saaneet Paavalin välityksellä ja saarnaamalla ”hyvää uutista”, mikä erosi Paavalin heille saarnaamasta hyvästä uutisesta. Nuo ns. ”isoiset apostolit” yrittivät naittaa Korinton seurakunnan erilaiselle Kristukselle, joka olisi erilainen hengellinen aviomies. Tämä oli johtamassa hengelliseen moraalittomuuteen. Miten?
20. Miten noiden ”isoisten apostolien” turmeleva vaikutus oli johtamassa seurakunnan hengelliseen moraalittomuuteen?
20 Apostoli Paavali oli jo kihlannut heidät Jeesukselle Kristukselle, taivaalliselle Jumalan Pojalle. Jos he nyt sallisivat itsensä kihlattavan jollekin toiselle Kristukselle, niin he menettäisivät hengellisen moraalisuutensa. He menettäisivät hengellisen siveytensä, sen neitseellisen puhtautensa, mikä kuului Jeesukselle Kristukselle, heille luvatulle Aviomiehelle. Apostoli Paavali halusi asettaa tämän perustamansa kristillisen seurakunnan ’Kristuksen eteen puhtaana neitsyenä’, mutta nuo ”isoiset apostolit” yrittivät purkaa seurakunnan kihlauksen Jeesukseen Kristukseen ja siirtää sen väärään Kristukseen. He yrittivät vietellä jo kihlattua seurakuntaa hengelliseen moraalittomuuteen, hengelliseen aviorikokseen, sillä Jehovan Mooseksen kautta antamassa laissa pidettiin kihlattua morsianta jo sen miehen vaimona, joka oli järjestetty menemään naimisiin hänen kanssaan.
21. Millainen kiivaus Paavalilla oli Korinton seurakunnan suhteen, ja kenen tosi ystävä hän oli?
21 Paavali siis vertasi noita ns. ”isoisia apostoleja” Eedenin käärmeeseen, ja hän yritti suojella kristillistä seurakuntaa heiltä. Kiivaus, jota Paavali tunsi heidän puolestaan, ei ollut itsekästä, intohimoista, jumalatonta kiivautta, vaan se oli Jumalan kiivautta, joka ei suvainnut kilpailua, vaan vaati yksinomaista antaumusta Jeesusta Kristusta, heidän alkuperäistä Ylkäänsä, kohtaan. Paavali oli totisesti ”yljän ystävä”, ja hän halusi aikanaan ”iloita suuresti yljän äänestä”, kun hän puhuu Morsiamelleen, ”puhtaalle neitsyelle”, taivaassa. – Joh. 3:29.
MYÖS SUKUPUOLINEN PUHTAUS (SIVEYS)
22. a) Mistä toisenlaisesta seurakunnan puhtaudesta Paavali oli huolissaan? b) Mitä hän kirjoitti eräästä tätä koskevasta, Korinton seurakunnassa sattuneesta tapauksesta?
22 Yleisvalvojana, joka tunsi ”huolta kaikista seurakunnista” lännen pakanamaissa, apostoli Paavali oli myös syvästi kiinnostunut Jumalan julkisten palvelijoiden järjestön ruumiillisesta siveydestä eli sukupuolisesta puhtaudesta. Paavali tiesi, että paikallinen seurakunta ei voisi olla osa Jumalan järjestöä ja samanaikaisesti sallia jonkun jäsenensä moraalista epäpuhtautta. Seurakunnan täytyy vapautua ja puhdistautua kaikesta jonkun jäsenensä sukupuolisen moraalittomuuden aiheuttamasta yhteiskuntavastuusta. Kuuntelehan tapausta, jota Paavali käsitteli Korinton seurakunnassa kristillisen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Se oli järkyttävä tapaus, sillä Paavali kirjoittaa: ”Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?”
23. Millaiseen vastuuseen Paavali ei tässä yhteydessä halunnut osallistua, ja mitä hän niin ollen teki tilanteen korjaamiseksi?
23 Koska Paavali oli perustanut tuon seurakunnan ja oli apostolina sen valvoja, niin hän ei halunnut hetkeksikään tulla sellaisen moraalittomuuden aiheuttaman yhteiskuntavastuun tahraamaksi, mikä oli sattunut Jumalan julkisten palvelijoiden järjestön sisäpuolella. Niinpä hän kohta esittää syytöksen seurakuntaa vastaan kirjoittaen: ”Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on – sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen – Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä [että henki, Um] pelastuisi Herran päivänä. . . . Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.’” – 1. Kor. 5:1–5, 12, 13.
24, 25. a) Mikä Korinton seurakuntaa koskeva kysymys oli nyt Paavalin mielessä? b) Miten seurakunta osoitti olevansa puhdas tässä asiassa?
24 Paavalin mielessä oli nyt kysymys siitä, puhdistautuisiko tämä kristillinen seurakunta ”isoisine apostoleineen” kaikesta järkyttävän, sukurutsaisen moraalittomuustapauksen aiheuttamasta yhteiskuntavastuusta? Olisiko se murheissaan siitä, että se lainkaan on sallinut keskuudessaan sellaista moraalittomuutta ryhtymättä asianmukaisiin toimenpiteisiin? Puhdistautuisiko se ryhtyen heti paikalla toteuttamaan apostolin määräystä tuon jumalattoman miehen poistamiseksi seurakunnasta? Paavalin mieli rauhoittui myöhemmin, kun hänen lähetystyötoverinsa Tiitus palasi Korintosta ja kertoi hänelle seurakunnan poistaneen hänet. Antaen virallisen hyväksynnän sille, Paavali kirjoitti heille:
25 ”Minä – kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä – nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista [puhdistautumista, Um], mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista [väärän oikaisua, Um]! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.” – 2. Kor. 7:8–11.
26, 27. a) Vain millaisen asiainkehityksen jälkeen oli Korinton seurakunnalle turvallista ottaa tuo sukurutsainen mies jälleen takaisin? b) Minkä suhteen piti seurakunnan olla kuitenkin varuillaan, ja mitä Paavali kirjoitti heille tämän osoitukseksi?
26 Apostoli Paavali voisi turvallisesti neuvoa seurakuntaa ottamaan tuon jumalattoman miehen takaisin yhteyteensä vasta sen jälkeen, kun seurakunta olisi puhdistautunut ja osoittanut, että se ei kannata jäsentensä keskuudessa sukupuolista moraalittomuutta, ja kun se olisi siten osoittanut olevansa ”puhdas tässä asiassa”. Ei ainoastaan tuo mies itse ollut vilpittömästi katunut sukurutsaista syntiään Paavalin seurakuntaan lähettämien ensimmäisen ja toisen kirjeen välisenä aikana, vaan seurakunta kokonaisuudessaan oli ottanut oikean asenteen ja ryhtynyt toimenpiteisiin asian johdosta. (2. Kor. 2:6–11) Mutta antoivatpa he sitten anteeksi tälle miehelle hänen katumuksensa tähden ja ottivatpa he hänet takaisin tai eivät, niin Paavali kuitenkin tiesi, että Korinton kristittyjen täytyi olla valppaita seurakunnassa olevaa sukupuolista moraalittomuutta vastaan. He asuivat sukupuolisesti erittäin kiihkeässä pakanallisessa kaupungissa ja monet seurakunnan jäsenet olivat tulleet sukupuolihullusta maailmasta. Sen tähden Paavali toisen kirjeensä loppupuolella (2. Kor. 12:20, 21) teki seuraavan huomautuksen:
27 ”Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyjä, epäjärjestyksiä; ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.”
28, 29. a) Miten sama tilanne pitää paikkansa nykyään uuden maailman yhteiskunnasta, varsinkin kun siihen tulee lisää väkeä? b) Miksi 1. Kor. 6:9–11 olevat Paavalin sanat voidaan hyvin esittää tälle yhteiskunnalle nyt?
28 Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa ovat olosuhteet samankaltaiset. Se on sukupuolihullun maailman, oikean nykyajan Sodoman, keskuudessa. Uuden maailman yhteiskunnan kaikki jäsenet eivät ole syntyneet ja kasvaneet Jehovan kristittyjen todistajien kodeissa. Valtava enemmistö heistä on tullut Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, alaisuudesta ja sen moraalittomien poliittisten rakastajien keskuudesta. Ja mitä useampia kymmeniä tuhansia tästä sukupuolisesti sekavasta maailmasta vuosien mittaan tulee tähän yhteiskuntaan, sitä suuremman moraalittomuuden paineen alaiseksi se joutuu, mukaan tulevien kasvavan joukon moraalittomista taipumuksista johtuen. Sen tähden voidaan tälle nykypäivien yhteiskunnalle hyvin lausua seuraavat sanat Paavalin kirjeestä Korinton kristityille:
29 ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson . . . meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” – 1. Kor. 6:9–11.
30. a) Mikä seikka tekee yhä vaikeammaksi tämän yhteiskunnan pitämisen puhtaana ajan rientäessä edelleen? b) Mistä apostoli Pietari varoitti kaikkia puhtaiksi pestyjä?
30 Uuden maailman yhteiskunnan kasvaessa yhä useammat siinä olevista Jehovan todistajista ovat kerran olleet ”tuommoisia”. Sen vuoksi on aina vain vaikeampaa pitää sellainen kasvava yhteiskunta puhtaana, tahrattomana ja siveänä. Mutta kenenkään yhteiskunnassa nykyään olevan kastetun henkilön ei olisi milloinkaan sallittu tulla siihen, ellei hän olisi saanut pesoa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengessä. Apostoli Pietari varoittaa sen tähden toisessa kirjeessään (2:22) meitä kaikkia peson saaneita, että meidän ei pitäisi palata takaisin sellaiseen maailmalliseen saastaisuuteen niin kuin ”pesty sika,” joka ”rypee rapakossa”.
31, 32. a) Mitä yhteiskunnan jäsenten on varottava, vaikka he eivät aikaisemmin olisikaan olleet ”tuommoisia”? b) Mitä Paavalin oli esimerkiksi kirjoitettava Timoteukselle seurakunnan sisäisestä puhtaudesta?
31 Monet eivät olleet ”tuommoisia” ennen tähän yhteiskuntaan tuloaan. Kuitenkin heidän on oltava varuillaan, etteivät he joutuisi kiusaukseen harjoittaa sellaista epäpuhtautta. Ottakaamme esimerkiksi Timoteus, se lähetystyöntekijä, joka Paavalin kanssa kirjoitti toisen kirjeen Korintossa olevalle seurakunnalle. Hän oli puoliksi kreikkalainen, puoliksi juutalainen, ja hänen juutalainen äitinsä Eunike ja isoäitinsä Loois antoivat hänelle jumalisen kasvatuksen. (2. Tim. 1:5) Vaikka Timoteus oli työskennellyt Paavalin kanssa noin viisitoista vuotta, niin silti Paavali näki hyväksi kirjoittaa hänelle seuraavat sanat seurakunnan moraalisesta puhtaudesta:
32 ”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa. Kunnioita leskiä, jotka ovat oikeita leskiä.” – 1. Tim. 5:1–3.
33. a) Keille erityisesti ovat tarkoitetut ne Paavalin Timoteukselle kirjoittamat sanat, jotka koskevat suhtautumista naisiin? b) Miten inhottavaa olisi sen tähden heidän moraaliton kohtelemisensa?
33 Vaikka Timoteus ei ollutkaan enää toisella kymmenellä, niin häneltä vaadittiin moraalista puhtautta silloin, kun hän oli kanssakäymisissä seurakunnan nuorten ja vanhojen naisten kanssa. Muista, että tämä kirje Timoteukselle oli tarkoitettu seurakuntien aluevalvojalle eikä seurakunnalle yleensä. Siksi ohje neuvoa ”nuorempia [naisia] niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudesta”, on suunnattu erikoisen voimakkaana niille kristityille miehille, jotka nykyään palvelevat piiripalvelijoina, kierrospalvelijoina ja seurakunnanpalvelijoina uuden maailman yhteiskunnassa. Jos nämä nykyään käyttäytyvät puhtaasti ja siveästi vastakkaista sukupuolta kohtaan, niin sellaisina palvelijoina he ovat vahvistava esimerkki kaikille toisille antautuneille, kastetuille miehille tässä yhteiskunnassa. Jos sellaiset palvelijat kohtelevat tässä yhteiskunnassa olevia nuorempia naisia niin kuin he kohtelevat sisariaan omissa perheissään, silloin he eivät vahingoita moraalisesti näitä yhteiskunnassa olevia nuorempia naisia sen enempää kuin he vahingoittaisivat omia lihallisia sisariaankaan. Haureuden harjoittaminen seurakunnassa olevan nuoremman naisen kanssa olisi aivan yhtä inhottavaa kuin sukurutsaus oman lihallisen sisaren kanssa.
34, 35. a) Keille muille Paavalin oli annettava moraaliohjeita ja mitä silmällä pitäen? b) Mitä täytyy tässä suhteessa vanhempien naisten tehdä nuorempien naisten suhteen?
34 Kristillisen seurakunnan naisten piti myös toiselta puolen saada moraalia koskevia ohjeita. Paavali kirjoitti seuraavat sanat Tiitukselle, toiselle lähetystyötoverille: ”Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, . . . ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.” – Tiit. 2:3–5.
35 Mitä vanhempien naisten täytyy tehdä neuvoakseen nuorempia naisia hyvään, että he rakastaisivat omia miehiänsä eivätkä jonkun toisen naisen miestä ja että he olisivat siveitä kaikkia vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia kohtaan? Vanhempien naisten täytyy itse antaa esimerkki henkilökohtaisesta puhtaudesta. Uuden maailman yhteiskunnassa olevan naisen osoittama puhtaus voi auttaa toisia omaksumaan kristillisen elämäntavan.
36. Miten apostoli Pietari korosti tätä seikkaa kristityille vaimoille, ja mikä vaikutus sillä on Jumalan sanaan?
36 Iäkäs apostoli Pietari painotti tätä seikkaa kirjoittaessaan kristityille vaimoille: ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.” (1. Piet. 3:1, 2) Mitä turmeltuneempi seurakunnan ja kristityn vaimon kodin ulkopuolella oleva yhdyskunta on, sitä parempi vaikutus ja suurempi teho on uskollisen vaimon osoittamalla puhtaudella. Se tuottaa kunniaa Jumalan sanalle.