Lukijain kysymyksiä

● Tulevatko henkilöt, jotka tekevät itsemurhan varjellakseen perheen nimen kunnian tai jostakin muusta syystä japanilaisten tavan mukaan, esiin ylösnousemuksessa? Herätetäänkö murhaajia? – K. H., Japani.

Juudan kansa oli liitossa Jehova Jumalan kanssa, ja sen laki sanoi: ”Sinä et saa ottaa lunnaita murhaajan sielusta, joka ansaitsee kuoleman, sillä hänet tulee ehdottomasti ottaa hengiltä.” Ei liioin kristitty voi tehdä murhaa ja elää: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.” Koska itsemurha on itsensä murhaamista, niin sitä on katsottava samalla lailla kuin muutakin murhaamista. Jos siis joku, joka on antanut elämänsä Jehova Jumalalle, riistää itseltään täysijärkisenä hengen itsemurhassa tai murhaa tahallaan toisen henkilön, niin on epäiltävää, muistaako Jehova häntä ylösnousemuksessa. – 4. Moos. 35:31, Um; 1. Joh. 3:15.

Mutta sellainen tapaus on erilainen, missä henkilö ei tuntenut Jehovan lakia eikä ollut antautunut Jumalan palvelukseen. Jos hän kuoli itsemurhan tehneenä tai murhaajana, niin hän on varmasti syypää vakavaan syntiin, mutta on muitakin vakavia syntejä, joissa katumus on mahdollinen. Paavali kirjoitti kerran eräille kristityille, että he olivat joskus olleet äärettömän epäsiveellisiä ja turmeltuneita, mutta heidät oli pesty puhtaiksi, koska he olivat katuneet ja hylänneet sellaisen synnintekemisen ja omaksuneet Jehovan järjestelyn Kristuksen kautta. Raamattu puhuu toisaalla katumattomista murhaajista, mikä osoittaa, että katuminen oli mahdollinen heille määrätyissä olosuhteissa. (1. Kor. 6:9–11; Ilm. 9:21) Itsemurha- ja murhasyntien ei tarvitse olla synti pyhää henkeä vastaan, ja jos ne eivät ole, niin ne voidaan antaa anteeksi. Synti on synti siitä huolimatta, mitä lajia se on, ja sellaisen itsemurhan tai murhan tehneen ylösnousemus, joka ei ole totuudessa, riippuu enemmän siitä, miten syvälle hän oli vajonnut pakanuuteen tai paholaistenpalvontaan, hänen kyvystään katua ja toipua pakanuuden syvyyksistä, kuin aikaisemmin suoritetusta erityisestä synnistä tai synneistä. Jehova Jumala ja Kristus Jeesus päättävät tämän katumismahdollisuuden ja toipumiskyvyn ja ratkaisevat, herätetäänkö jotkut henkilöt vai ei. Me olemme tyytyväisiä jättäen asian heidän taitaviin, oikeudenmukaisiin, armollisiin käsiinsä.

● Jotkut ajattelevat, että on väärin metsästää ja kalastaa, kun taas toiset eivät näe mitään väärää näissä. Jotkut, jotka pitävät metsästämistä luvallisena, väittävät kuitenkin, että saaliista on veri vuodatettava täysin heti, kun se on ammuttu, jotta ei rikottaisi veren syömisen kieltävää määräystä. Tätä verenvuodattamista ei suoriteta yleensä. Mikä on Raamatun kanta näissä asioissa? – A. A., Yhdysvallat.

Me emme saa tuomita sitä, minkä Jehova hyväksyy, emmekä hyväksyä sitä, minkä Jehova tuomitsee. Raamattu puhuu ”järjettömistä, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneistä eläimistä”. Jotkut väittävät tämän tarkoittavan ainoastaan Nooan aikaisen tulvan jälkeistä kautta. Mutta se piti paikkansa Eedenissäkin, kun ”Jehova Jumala ryhtyi tekemään pitkät vaatteet nahasta Aadamille ja hänen vaimolleen ja puki heidät”. Aabelkin hyväksyttiin kauan ennen vedenpaisumusta, kun hän uhrasi eläinuhrin, jotavastoin paheksunnan saanut Kain ei ryhtynyt tappamaan eläimiä uhriksi, vaan uhrasi verettömiä kedon tuotteita. – 2. Piet. 2:12; 1. Moos. 3:21; 4:3–5.

Ihmisen annettiin vedenpaisumuksen jälkeen tappaa eläimiä eri syistä. Mooseksen laki vaati eri eläinlajien tappamista uhriksi, ja eläinten nahkaa käytettiin oikeutetusti ei ainoastaan vaatteina, vaan myöskin sellaisina kuin kenkinä, vöinä, säiliöinä, kirjoitusvälineinä ja tabernaakkelin osina sekä muina tarvikkeina. (3. Moos. 1:5, 10, 14; 13:59; Hes. 16:10; Mark. 6:9; 2. Kun. 1:8; Matt. 3:4; 9:17; 2. Tim. 4:13; 2. Moos. 26:14; 4. Moos. 4:6–14) Jos jokin eläin tappoi ihmisen, niin sen piti kuolla: ”Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, niin härkä kivitettäköön.” Jos eläimet hävittivät ihmisen omaisuutta tai satoa, niin ne voitiin pyydystää ja tuhota: ”Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.” – 2. Moos. 21:28; Kork. v. 2:15.

Eläimiä voidaan käyttää myöskin ravintona verta lukuunottamatta: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” Kun israelilaiset halusivat syödä autiomaavaelluksen aikana uhriksi kelpaavia eläimiä, niin heidän piti tappaa ne tabernaakkelin luona, niin että pappi voi vihmoa verta Jehovan alttarille. Kun he olivat asettuneet Luvattuun maahan, ja uhrikelpoisten eläinten tuominen Jerusalemin temppeliin olisi ollut pian suuri vaikeus, niin he voivat teurastaa eläimet kotona ja vuodattaa veren maahan ja peittää sen mullalla. Tällä samalla tavalla piti villiriistankin, gasellin ja peuran, veri poistaa niistä. (1. Moos. 9:3, 4; 3. Moos. 17:3–6; 5. Moos. 12:15, 16, 20–24) Metsästäminen ravinnoksi oli sallittu, mutta metsästäjää muistutettiin vuodattamaan veri saaliista: ”Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanoin israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” – 3. Moos. 17:13, 14.

Jollei metsästäjä vuodattanut verta oikealla tavalla saaliistaan, niin hänet tapettiin eli ”hävitettiin”. Sellaisen riistan syöminen, mistä verta ei ollut vuodatettu, ei ollut kielletty ainoastaan israelilaisilta Lain alaisuudessa, vaan se on kielletty myöskin kristityiltä: ”Että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.” (Apt. 15:29; 21:25) Heti sen jälkeen, kun annetaan ohjeet, että metsästäjien tulee vuodattaa veri saaliistaan ja että veren syöminen merkitsee heidän kuolemaansa, luemme: ”Mitä tulee jokaiseen sieluun, joka syö kuollutta ruumista tai jotakin pedon raatelemaa, niin olkoonpa hän maassasyntynyt tai tilapäinen asukas, hänen täytyy siinä tapauksessa pestä vaatteensa ja kylpeä vedessä ja olla saastainen iltaan asti. Sitten hänen täytyy olla puhdas. Mutta jos hän ei pese niitä eikä kylvetä ruumistaan, niin hänen täytyy vastata pahasta teostaan.” (3. Moos. 17:15, 16, Um) Sellainen ruumis, mikä kuolee itsestään tai toisen eläimen tekemiin haavoihin, ei olisi oikealla tavalla tyhjentynyt verestä, ja siksi ei sitä saanut syödä. Rangaistus veren syömistä vastaan annetun käskyn tahallisesta rikkomisesta on kuolema, mutta viimeksi mainitussa tapauksessa voitiin syyllisyys poistaa puhdistusmenoin, mitkä osoittavat sen olleen tapaus, missä käsky rikottiin viattomuudessa, tietämättä, niinkuin voi sattua, kun joku osti tai vaihtoi lihaa tai söi jonkun toisen vieraana. Nyt samoin kuin Israelin päivinäkin voi joku, joka rikkoo vahingossa verta koskevaa käskyä vastaan tietämättä sitä ja tekemättä sitä tahallisesti, saada anteeksi katumalla ja välttämällä rikkomuksen toistamista.

Kun perustamme katsantokantamme Raamattuun, niin saamme tasapuolisen näkemyksen, mikä ei kiihkomielisesti vastusta kaikkea eläinten tappamista eikä hyväksy tarkoituksetonta urheilumetsästystä. Jeesus söi lihaa, sekä kalaa että lammasta. Hän johti menestyksellistä kalastusta verkolla ja neuvoi myöskin kalastamaan koukulla. (Luuk. 24:42, 43; 2. Moos. 12:3, 8; Matt. 26:17–21; Luuk. 5:4–6; Matt. 17:27) Kala ei tarvinnut nähtävästi mitään erityistä menettelyä veren vuodattamiseksi, koska siitä ei anneta mitään ohjeita, mutta riistalintuja ja -eläimiä koskevat vaatimukset ovat nimenomaiset, ja niitä täytyy noudattaa kaikkien teokraattisten metsästäjien, jotka hakevat vaihtelua liharavintoonsa jostakin metsänriistasta. Nykyisten kuulien haavat – yhtä vähän kuin Mooseksen lain soveltamisajan nuolien tai raatelevien eläinten hampaitten tai kynsien haavat – aiheuttavat harvoin riittävää verenvuotoa. Metsästäjän täytyy sentähden tehdä se täydelliseksi käyttämällä veistään pilatkoonpa se sitten metsästysmuiston tai ei.