-
Tutkimisajan tehokas käyttöVartiotorni 1971 | 1. elokuuta
-
-
voi tutkia etukäteen? Entä jollet esimerkiksi ole tutkinut kaikkea teokraattisessa palveluskoulussa esitettävää aineistoa? Koska olet läsnä koulussa tunnin, niin voithan kiinnittää huolellisesti huomiota siihen, mitä sanotaan. Sillä tavalla voit eräässä mielessä tutkia aineiston hyötyen siitä, mitä toiset sanovat. Koska olet jo siellä, niin miten voisit paremmin käyttää sen ajan?
HYÖTY
Kun käytät hyviä tutkimismenetelmiä, niin huomaat, että lukutaitosi samoin kuin sananvalintasi ja -käyttösi ja esitystesi kieliopillisuuskin paranevat. Opit enemmän ja muistat enemmän, kun Jehovan sana on tunkeutunut mieleesi ja edelleen sydämeesi.
Olet paremmin valmistunut tekemään päätöksiä, kun joudut tärkeitten ratkaisujen eteen tai kun on kysymys siitä, mikä on oikein tai väärin. Sinä laajennat ja vahvistat uskon kilpeä suojaksesi tämän maailman pahoilta vaikutuksilta. Pidät parempia puheita, esität rakentavampia selityksiä kokouksissa ja Raamatun kotitutkisteluissa. Niin, mitä enemmän opit, sitä paremmin olet varustautunut esittämään toisille syyt omaamaasi Valtakunnan toivoon. – 1. Piet. 3:15.
Kun täten parannat tutkimistapojasi, voit kasvaa hengellisesti vahvaksi, sen sijaan että jäisit hengelliseksi lapseksi. Sijoitat jalkasi lujemmin tielle, joka johtaa ikuiseen elämään Jehovan uudessa järjestyksessä. Ole siis ahkera tutkimisessasi. ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” – 2. Tim. 2:15, Um.
Silloin voit olla sellainen onnellinen ihminen, josta psalmista sanoi: ”[Hän] iloitsee Jehovan laista ja lukee hänen lakiaan hiljaisella äänellä päivät ja yöt.” – Ps. 1:2, Um.
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1971 | 1. elokuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Onko sopivaa rukoilla sellaisen henkilön puolesta, joka on erotettu kristillisestä seurakunnasta? – Tšekkoslovakia.
Raamatun mukaan ei näytä sopivalta ja oikealta, että uskollinen kristitty rukoilee erotetun puolesta. Raamattu mainitsee eräitä inhottavia asioita, joita Jumala vihaa. Niitä ovat haureus, epäjumalanpalvelus, aviorikos, homoseksuaalisuus ja varastaminen. (1. Kor. 6:9, 10; Gal. 5:19–21) Jehovan laki käskee kristillistä seurakuntaa erottamaan ne, jotka tällaisia harjoittavat eivätkä osoita sydämestään katuvansa tekojaan. Seurakunnan uskollisilla jäsenillä ei tule olla mitään hengellistä yhteyttä heidän kanssaan. – Ks. Vartiotornia 1.9.1963 s. 409–413, missä käsitellään erottamisen raamatullista perustetta.
Koska näiden ihmisten tuomio tulee Jumalalta hänen Sanansa ilmaisemana, niin rukous heidän puolestaan merkitsisi samaa kuin pyytäisi Jumalaa sivuuttamaan eli antamaan anteeksi katumattomien eli väärintekoa harjoittavien synnit. Nämä erotetut ovat torjuneet armon, jonka Jumala iloiten tarjoaa Kristuksen lunnaitten perusteella jokaiselle, joka katuu ja kääntyy pois pahalta tieltä pyytäen vilpittömästi Jehovan anteeksiantoa. – 1. Joh. 1:9; 2:1, 2; 3:4–8; Hepr. 6:1–8; 10:26–31.
Muista myös, että Raamattu pitää seurakuntaan asetettuja ”vanhimpia” eli valvojia vastuussa siitä huolehtimisesta, että sen opillinen ja moraalinen puhtaus säilyy, jotta Jumalan epäsuosio ei kohtaisi koko seurakuntaa. Apostoli Paavali teki tämän selväksi neuvoessaan Korinton seurakuntaa korjaamaan vakavan synnin tilan, minkä tekemisen se oli laiminlyönyt. – 1. Kor. 5:5–8, 12, 13.
Seurakuntaan asetettujen ”vanhinten” on osoitettava armoa, jos ilmenee aitoa katumusta. (Matt. 9:13; Jaak. 3:17; 5:11) Mutta heidän täytyy olla yhtä innokkaita oikeudenmukaisuuden puolesta ja seurakunnan aseman puolesta Jehovan edessä. Paavali kiitti Korinton veljiä heidän osoittamansa närkästyksen johdosta, kun he totesivat keskuudessaan harjoitettavan synnin suunnattomuuden ja Jumalaan kohdistuvan pilkan, jota heidän keskuudessaan harjoitettiin. Hän kiitti heidän intoaan siinä, että he oikaisivat entisen erheellisen menettelynsä, niin pahan tavan sallimisen. – 2. Kor. 7:8–11.
Apostoli Johannes antaa meille lisävaloa kysymykseen, joka koskee rukoilemista erotettujen henkilöiden puolesta, kun hän sanoo: ”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.” – 1. Joh. 5:16.
Mutta miten me yksilöinä voimme tietää, onko joku tehnyt synnin, joka on kuolemaksi? Johannes tarkoittaa ilmeisesti tahallista, tietoista syntiä sellaisen
-