”Rakkaat, . . . pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa”
”Rakkaat, rakentamalla itseänne pyhimmän uskonne perustalle ja rukoillen pyhän hengen avulla pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa.” – Juudas 20, 21.
1, 2. Mitä opetusta Juudaan kirjeestä löytyy varoitusten lisäksi?
JEHOVAN ansaitsematon hyvyys ilmenee siinä, miten hän on tekemisissä häntä rakastavien kanssa. Henkeytetyn Sanansa välityksellä hän osoittaa, mitä hän vaatii heiltä. Ja kuinka kiitollisia voimmekaan olla sen johdosta, että osa Jumalan sanaa, Juudaan kirje, sisältää varoituksia, jotka voivat auttaa meitä säilyttämään oikean suhteen Jehovaan!
2 Mutta tarpeellisten varoitusten esittämisen lisäksi Juudas osoittaa, mitä meidän täytyy tehdä rakentuaksemme hengellisesti ja ’pitääksemme itsemme Jumalan rakkaudessa’. Siksi voimme saada paljon hyötyä Juudaan kirjeen loppuosan tarkastelemisesta.
Pilkkaajien esiintyminen ennustettu
3, 4. Mihin apostolien ”sanoihin” Juudas viittasi?
3 Juudas antoi tärkeän muistuttimen, kun hän kirjoitti:
”Mutta te, rakkaat, muistakaa ne sanat, jotka Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat aikaisemmin puhuneet, kuinka heidän tapanaan oli sanoa teille: ’Viimeisenä aikana tulee olemaan pilkkaajia, jotka menettelevät omien jumalattomiin asioihin tuntemiensa halujen mukaan.’ Nämä ovat niitä, jotka aiheuttavat jakautumisia, eläimellisiä ihmisiä, heillä ei ole hengellisyyttä.” (Juudas 17–19)
Juudas puhui paljon niiden ”jumalattomien” paljastamiseksi, jotka viekkaasti pujahtivat seurakuntaan. Sitten Juudas pyysi hartaasti uskonveljiään, joihin hän oli hyvin kiintynyt, muistamaan Jeesuksen apostolien aikaisemmin puhumat sanat. Noiden sanojen muistamisen piti saada kaikki aidot kristityt ’ryhtymään ankaraan taisteluun uskon puolesta’.
4 Apostoli Paavali varoitti toisia valvojia, että heidän keskuudestaan nousisi miehiä, ”jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”. (Apostolien teot 20:29, 30) Timoteukselle hän sanoi, että ’myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuisivat uskosta’. (1. Timoteukselle 4:1, 2) Ja apostoli Pietari varoitti nimenomaan, että ’viimeisinä päivinä tulisi pilkkaajia, jotka sanovat: ”Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa?”’ – 2. Pietari 3:1–4.
5. Miten seurakuntaan pujahtaneet ”jumalattomat” ovat saattaneet kohdella uskollisia kristittyjä, mutta miten jumalisten ihmisten olisi pitänyt toimia sen johdosta?
5 Juudaan kirjeen saajilla oli siis täysi syy odottaa ”pilkkaajien” ilmaantuvan ajanjaksona, joka edelsi välittömästi juutalaisen asiainjärjestelmän loppua. Todennäköisesti seurakuntaan pujahtaneet ”jumalattomat” pilkkasivat uskollisia, jotka pitivät kiinni Jehovan vanhurskaista mittapuista eivätkä ryhtyneet harjoittamaan irstautta ”valeveljien” kanssa. Mutta jumalisten ihmisten täytyi välttämättä ’ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta’, vaikka väärät opettajat, jotka ’menettelivät’ omien moraalittomien ”jumalattomiin asioihin tuntemiensa halujen mukaan”, olisivatkin ivanneet heitä. – Vrt. 2. Korinttolaisille 11:26; Galatalaisille 2:4, 5.
6. Mitä jumalattomat pilkkaajat yrittivät tehdä, vaikka Jumala antoi varmuuden häntä rakastavien ykseydestä?
6 Vaikka Jumala henkensä avulla antoi varmuuden häntä rakastavien ykseydestä, jumalattomat pilkkaajat yrittivät ’aiheuttaa jakautumisia’ pyrkien harjoittamaan jakavaa toimintaa Jehovan kansan keskuudessa. (Juudas 19; Psalmit 133:1–3; 1. Korinttolaisille 1:10) Vaikka pilkkaajat puhuivat seurakunnan uskollisia, vastuullisia miehiä vastaan, jumalattomat ilmaisivat ihailevansa yksilöitä, jotka voivat hyödyttää heitä. (Juudas 8, 16) Fariseusten tavoin he suhtautuivat ylimielisesti seurakunnan vaatimattomiin, jumalisiin jäseniin. He yrittivät hajottaa eivätkä koota Herran yhteyteen. Nykyäänkin jotkut yrittävät houkutella vakaantumattomia yksityisiin ryhmiin otaksuttavasti ”tutkimaan Raamattua”. Tällainen ei voisi edistää rakkautta Jumalaa, Kristusta ja kristillistä seurakuntaa kohtaan. – Luukas 11:23.
7. Miksi ”jumalattomia” sanottiin sopivasti ”eläimellisiksi”?
7 ”Jumalattomia” sanottiin sopivasti ”eläimellisiksi” eli ”sielullisiksi”, sillä he olivat tuntevia luomuksia, jotka antoivat myöten lihallisille tunteille, haluille ja taipumuksille. (Vrt. Kingdom Interlinear Translation, jae 19.) Vaikka he pitivät itseään hengellisesti valistuneina, Juudas sanoi, että ”heillä ei ole hengellisyyttä” tai kirjaimellisesti ”henkeä”. Noilla ”eläimellisillä ihmisillä” ei tosiaankaan ollut Jehovan henkeä, he eivät voineet käsittää hengellisiä asioita ja kohosivat tuskin järjettömien eläinten yläpuolelle. Jos meillä on Jehovan henkeä ja me ymmärrämme ’Jumalan syviä asioita’, meidän pitäisi olla hyvin kiitollisia taivaalliselle Isällemme. – 1. Korinttolaisille 2:6–16.
Miten pysyä Jumalan rakkaudessa
8. Mitä ilmaus ”pyhin usko” on saattanut tarkoittaa?
8 Seuraavaksi Juudas esitti erittäin hartaan pyynnön sanoen:
”Mutta te, rakkaat, rakentamalla itseänne pyhimmän uskonne perustalle ja rukoillen pyhän hengen avulla pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa, samalla kun odotatte Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ikuinen elämä silmämääränä.” (Juudas 20, 21)
Juudas osoitti rakkaudellisesti, kuinka hänen rakastamansa uskonveljet voisivat pysyä Jehovan rakkaudessa. Hänen neuvonsa noudattamiseen sisältyisi varmasti uskon, Jumalan hengen hedelmän, kehittäminen. (Galatalaisille 5:22, 23) Mutta kun otetaan huomioon, että Juudas aikaisemmin puhui ”sen uskon puolesta” taistelemisesta, ’joka on pyhille annettu’ (jae 3), niin sanonta ”pyhin usko” on saattanut tarkoittaa kristillisten opetusten kokonaisuutta, pelastuksen hyvä uutinen mukaan luettuna. Sellaisen tosi uskon perustus on Kristus, ja sitä sanottiin ”pyhimmäksi”, koska se kohdistui pyhyyden Jumalaan ja perustui yksinomaan hänen pyhään Sanaansa. – Apostolien teot 20:32; 1. Korinttolaisille 3:10–15.
9. Mitä meidän täytyy tehdä ’rakentaaksemme itseämme pyhimmän uskomme perustalle’?
9 Jotta kristityt ’rakentaisivat itseään pyhimmän uskonsa perustalle’ eli vahvistaisivat uskoaan, heidän täytyy tutkia ahkerasti Jumalan sanaa henkilökohtaisesti ja seurakunnan yhteydessä. Kun keskustelemme usein raamatunkohdista toisten Jehovan kristittyjen todistajien kanssa sekä julistamme hyvää uutista toisille, niin Raamatun sydämeemme tekemä vaikutus voimistuu. Mutta tätä ei voida saada aikaan ilman harrasta rukousta. Ihminen ’rukoilee pyhän hengen avulla’, kun hän rukoilee sen vaikutuksen alaisuudessa ja sopusoinnussa Jehovan sanan kanssa. Sitä paitsi Jumalan hengen vaikutuksesta kirjoitettu Raamattu osoittaa meille, kuinka meidän tulee rukoilla ja mitä voimme rukouksessa pyytää. Me voimme esimerkiksi luottavaisesti rukoilla, että täyttyisimme Jumalan pyhästä hengestä. Jos me ’rukoilemme pyhän hengen avulla’, niin rukouksemme ilmaisevat, että meillä on oikea sydämentila, sellainen jota Jumala rakastaa. Olemme siten suojassa vääriltä vaikutuksilta, myös kaikkien niiden ”jumalattomien” näkemyksiltä, joita saattaisi pujahtaa seurakuntaan. – Luukas 11:13; Roomalaisille 8:9, 26, 27.
10. Mitä Juudaan uskonveljiltä vaadittiin, jotta he voivat ’pitää itsensä Jumalan rakkaudessa’?
10 ’Pitääkseen itsensä Jumalan rakkaudessa’ Juudaan uskonveljien täytyi noudattaa Jehovan ja hänen Poikansa käskyjä. (Johannes 15:10; 1. Johannes 5:3) Jumalan rakkaudessa pysyminen vaatii puhumaan ja käyttäytymään Jehovan hyväksymällä tavalla. Koska uskolliset ovat epätäydellisiä ja syntisiä, heidän täytyy Jumalan rakkaudessa pysyäkseen saada jatkuvasti osakseen Jehovan armoa Jeesuksen Kristuksen kautta, ja se on tehty mahdolliseksi heidän Herransa lunastusuhrin välityksellä. (Roomalaisille 5:8; 9:14–18; 1. Johannes 4:9, 10) Jumalan armon jatkuva ilmaiseminen Jeesuksen uskollisia seuraajia kohtaan johtaa lopulta ikuiseen elämään. – Johannes 3:16.
Armon osoittaminen toisille tarpeellista
11. Mitä Juudas sanoi armosta, ja keiden välillä oli tarpeellista tehdä ero sitä osoitettaessa?
11 Armon osoittamisen tarpeesta Juudas sanoi:
”Osoittakaa myös jatkuvasti armoa muutamille, joilla on epäilyksiä; pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta. Mutta osoittakaa jatkuvasti armoa toisillekin peläten, samalla kun vihaatte lihan tahraamaa aluspukinettakin.” (Juudas 22, 23)
Jotta Juudaan uskonveljet olisivat saaneet jatkuvasti osakseen Jumalan armoa, heidän täytyi olla armollisia toisille, joiden ikuinen elämä oli kysymyksessä. (Jaakob 2:13) Mutta ’osoittaessaan jatkuvasti armoa muutamille, joilla oli epäilyksiä’, uskollisten oli tarpeellista erottaa armon ansaitsevat ’uneksijoista’.
12. a) Millaisia epäilyksiä joillakuilla on saattanut olla ”jumalattomien” vaikutuksen vuoksi? b) Miten olisi mahdollista ’siepata muutamat tulesta’?
12 Väärällä opetuksellaan, nurinallaan, valituksellaan ja niin edelleen ”jumalattomat” saivat hengellisesti epävakaat ihmiset tulemaan täyteen epäilyksiä. Väärien opettajien pöyhkeiden sanojen horjuttamina epäilijät ovat saattaneet aprikoida, olivatko vihkiytyneet kristityt todella Jehovan kansaa, ja ovat saattaneet lakata osallistumasta heidän kanssaan palvontaan ja saarnaamasta hyvää uutista. Tällaiset epävakaat olivat vaarassa joutua ”tuleen” eli ikuiseen tuhoon. (Vrt. Matteus 18:8, 9; 25:31–33, 41–46.) Mutta tulemalla nopeasti heidän avukseen hengellisin kehotuksin ja rukouksin vakaat kristityt, varsinkin seurakunnan valvojat, voisivat pelastaa heidät ”sieppaamalla heidät tulesta”. – Galatalaisille 6:1; Jaakob 5:13–20.
13. a) Millä tavalla jotkut olivat ’tahranneet aluspukineensa’? b) Miten ’tahratun pukineen’ kantajat saatettiin ’pelastaa’?
13 Jotkut saattoivat antaa periksi lihan saastuttajille ja langeta heidän kanssaan moraalittomuuteen tai hengelliseen aviorikokseen. (Jaakob 4:4) Antautumalla eläimellisiin tapoihin he olivat ikään kuin ’tahranneet aluspukineensa’. He olivat tahranneet sisäisen persoonallisuutensa aitoina kristittyinä, ikään kuin lähinnä ihoa pidettävän vaatteen. (Vrt. Ilmestys 3:4, 5.) Jehovan uskolliset todistajat varoivat tahraamasta omaa kristillisen persoonallisuuden vaatettaan tällä tavalla, koska se ei miellyttänyt Jehova Jumalaa ja saattoi johtaa tuhoon. Kuitenkin jumaliset ihmiset, varsinkin nimitetyt vanhimmat, yrittivät myötätuntoisesti auttaa ’tahrattujen pukineitten’ epävakaita käyttäjiä takaisin pelastuksen tielle. Jos tottelemattomat osoittivat aitoa katumusta, heidät oli mahdollista ’pelastaa’ kuolemasta Jumalan epäsuosiossa, johon epäpuhdas menettely olisi johtanut heidät. – Sananlaskut 28:13.
Olkoon kunnia, majesteettius, väkevyys ja valta Jumalan
14, 15. a) Kuka kykeni varjelemaan Juudaan voidellut palvojatoverit kompastumasta, ja mihin joku voisi kompastua? b) Miten uskolliset, voidellut Jehovan todistajat voitaisiin ’asettaa virheettöminä’ Jumalan eteen? c) Mitä ”suuri joukko” odottaa iloiten?
14 Lopuksi Juudas jätti lukijansa Jumalan haltuun sanoen:
”Mutta hänelle, joka kykenee varjelemaan teidät kompastumasta ja asettamaan teidät virheettöminä kirkkautensa eteen suuren ilon vallitessa, ainoalle Jumalalle, meidän Pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, olkoon kunnia, majesteettius, väkevyys ja valta koko menneenä ikuisuutena ja nyt ja koko ikuisuuden. Aamen.” (Juudas 24, 25)
Annettuaan henkeytettyä varoitusta ja tervettä neuvontaa Juudaan täytyi jättää hengellisessä vaarassa olevat uskonveljensä Jumalan huostaan. Vain Jehova kykeni auttamaan heitä vastustamaan menestyksellisesti keskuudessaan olevia ”jumalattomia”. Siksi Juudas sopivasti päätti kirjeensä Korkeimmalle esitettyihin ylistyssanoihin.
15 Juudaan voidellut palvojatoverit voivat luottaa siihen, että Jehova ’kykeni varjelemaan heidät kompastumasta’. Jumala voi varjella heidät lankeamasta rikkomukseen ja antamasta periksi moraalittomuuteen houkuttelevalle kiusaukselle, johon jumalattomat lihan saastuttajat viettelivät. Jehova tosiaan kykeni varjelemaan jumaliset ”kompastumasta” vakavaan syntiin ja katumattomia, eläimellisiä valhekristittyjä odottavaan tuhoon. Lisäksi Jehova kykeni ”asettamaan [uskolliset todistajansa] virheettöminä kirkkautensa eteen” eli ”loistoisan persoonansa eteen”. (UM, vuoden 1950 laitos) He kykenivät seisomaan virheettöminä hengellisesti Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden vuoksi. (Efesolaisille 2:1–7; Kolossalaisille 1:21–23) Uskolliset, voidellut Jehovan todistajat haluavat Jeesuksen Kristuksen herättävän heidät kuolleista ja esittävän heidät hengellisessä täydellisyydessä Jumalan ”loistoisan persoonan” edessä. (Johannes 5:25; 11:24, 25) Tämä johtaa heidät varmasti ”suureen iloon”. Samoin ”suuri joukko” odottaa iloiten kaitsemista ”suuren ahdistuksen” läpi ja ”pyhän palveluksen” lisäeduista nauttimista, kun siihen kuuluvat edistyvät inhimilliseen täydellisyyteen täällä maan päällä. – Ilmestys 7:9, 10, 14–17.
16. a) Miksi Jehovaa voidaan sanoa ”ainoaksi Jumalaksi, meidän Pelastajaksemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta”? b) Mitä Juudas katsoi Jumalalle kuuluvaksi, ja miksi se oli sopivaa?
16 Jehova on, kuten Juudas sanoi, ”ainoa Jumala, meidän Pelastajamme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta”. Jehova esitetään Raamatussa usein Pelastajana. (Psalmit 106:21; Jesaja 43:3; Jeremia 14:8; Luukas 1:46, 47) Hän on järjestänyt pelastuksen Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. (Matteus 20:28; Johannes 3:16; Roomalaisille 5:8; 1. Johannes 4:9, 14) Sopivasti Juudas katsoi Jehovalle kuuluvan ”kunnian” (kreikaksi doxa), joka merkitsee kunniankirkkautta. (Vrt. Psalmit 29:1, 2.) Hän katsoi Jumalalle kuuluvan myös ”majesteettiuden” (kreikaksi megalōsynē), joka merkitsee kuninkaallista ’suuruutta’. (Int) Tämä on sopiva tunnustus siitä, että Jehovalla on korkein kuninkaallinen valta ”ikuisuuden Kuninkaana”. (1. Timoteukselle 1:17) Myös kratos eli ”väkevyys” katsottiin kuuluvaksi Jehovalle; se tarkoitti ilmeisesti hänen herruuttaan eli ylivaltaansa joko taivaassa tai maapallon suhteen. (Vrt. Daniel 4:22; Ilmestys 11:16–18.) Juudas katsoi edelleen Jumalalle kuuluvan ”vallan” (kreikaksi exousia), sillä Jehovalla on valta ja kyky toimia niin kuin Häntä miellyttää. – Daniel 4:31, 32.
17. Miksi Juudas sanoi sopivasti a) ”koko menneenä ikuisuutena”? b) ”nyt”? c) ”koko ikuisuuden”?
17 Oli sopivaa, että Juudas katsoi kunnian, majesteettiuden, väkevyyden ja vallan kuuluvan Jehovalle ”koko menneenä ikuisuutena” eli ”ennen kaikkea aikaa”, sikäli kuin ihmiset voisivat tietää siitä, koska Jehova on Jumala ”iankaikkisesta iankaikkiseen”. (Juudas 25, UM, vuoden 1950 laitoksen alaviite; Psalmit 90:2) Jehovan palvojien olisi sopivaa katsoa näiden seikkojen kuuluvan Hänelle ”nyt”, ts. silloin kuin Juudas kirjoitti samoin kuin nykyään. Lisäksi Jehova ansaitsee sen, että niiden katsotaan kuuluvan hänelle ”koko ikuisuuden”, sillä hän ei kuole koskaan ja hänellä on aina oleva uskollisia ylistäjiä. (Habakuk 1:12; Psalmi 148) Lopuksi esittämäänsä todelliseen rukoukseen Juudas lisäsi sanan ”aamen” eli ”niin olkoon”. Ja kaikki uskolliset kristityt Jehovan todistajat ovat sydämestään yhtä mieltä hänen ylistyssanojensa kanssa.
Suhtaudu vakavasti Juudaan sanomaan!
18. Mitä olemme Juudaan kirjeen perusteella oppineet a) vääristä opettajista? b) ”irstaudesta”? c) uskon puutteesta? d) vallan kunnioittamisesta? e) nurinasta ja valittamisesta? f) toisten ihailemisesta itsekkään hyödyn vuoksi?
18 Juudaan kirje on todella merkityksellinen Jehovan todistajille nykyään. Meidän täytyy pitää kiinni Jumalan sanasta ja karttaa tyystin vääriä opettajia. (Job 13:16; 27:8, 9; Jeremia 17:13; Juudas 4, 19) Uskollisten täytyy vastustaa kaikkea houkutusta ”irstauteen”. (Juudas 3, 4; 1. Mooseksen kirja 39:7–12) Me emme saa myöskään langeta uskon puutteeseen, sillä se voisi aiheuttaa meille ikuisen elämän menetyksen. (Heprealaisille 3:12; Juudas 5) Juudaan sanoman pitäisi saada meidät myös kunnioittamaan Jumalan asettamaa auktoriteettia ja vastustamaan kaikkea kiusausta puhua niitä vastaan, jotka uskollisesti kantavat vastuuta seurakunnassa. (Heprealaisille 13:17; Juudas 8, 9) Nurisemisen ja valittamisen sijasta Juudaan kirjeen pitäisi saada meidät ilmaisemaan rakkautta Jehova Jumalaa ja toisia uskovia kohtaan. (Matteus 22:37–40; Johannes 13:34, 35; Roomalaisille 13:8–10; Juudas 16) Juudaan sanat auttavat meitä myös välttämään toisten ihailemista itsekkään hyödyn vuoksi, sillä se kuuluisi niihin harhapolkuihin, jotka voisivat tehdä meistä inhottavia Jehovalle. – Sananlaskut 3:32; Juudas 16.
19. Miksi meidän pitäisi suhtautua vakavasti Jumalan henkeyttämään Juudaan sanomaan?
19 Suhtautukaamme siis vihkiytyneinä, kristittyinä Jehovan ja hänen rakkaan Poikansa todistajina vakavasti opetuslapsi Juudaan tärkeään ja rakkaudelliseen sanomaan. (Vrt. Jesaja 43:10–12; Apostolien teot 1:8.) Hänen sanansa tekevät meidät entistä horjumattomammiksi kulkiessamme ”elämän tietä”. (Psalmit 16:11) ’Noudattakaamme Jehovan sanaa’, Juudaan kirje mukaan luettuna. (Psalmit 119:9–16) Sillä tavalla onnistumme ’ryhtyessämme ankaraan taisteluun uskon puolesta’ ja tulemme Jumalan avulla ’pitämään itsemme Jumalan rakkaudessa’.
Muistatko seuraavat seikat?
□ Kuka varoitti, että ”viimeisenä aikana tulee olemaan pilkkaajia”, ja miksi Juudas kiinnitti huomion tähän?
□ Mikä oli ”pyhin usko”, ja miten voimme rakentaa itseämme sen perustalle?
□ Miten Juudaan uskonveljet voivat ’pitää itsensä Jumalan rakkaudessa’?
□ Mistä syystä jotkut kristityiksi tunnustautuvat tarvitsivat armoa, ja mitä tarkoitti ’heidän sieppaamisensa tulesta’?
□ Miksi Juudaan oli sopivaa katsoa kunnian, majesteettiuden, väkevyyden ja vallan kuuluvan Jehova Jumalalle?
□ Mistä ongelmista voimme selviytyä menestyksellisesti, jos suhtaudumme vakavasti Juudaan sanomaan?
[Kuva s. 19]
Ensimmäisellä vuosisadalla Jehovan uskolliset todistajat ’ryhtyivät ankaraan taisteluun uskon puolesta’, vaikka väärät opettajat saattoivat pilkata heitä
[Kuva s. 20]
’Rukoile pyhän hengen avulla’