Kun ihmiset sanovat ”rauha ja turvallisuus” silloin yllättää heidät turmio!

PÄÄSYY, miksi tuleva ihmisjohtajien rauhanjärjestely on muodostuva vain hetkelliseksi, on siinä, että Raamattu ennustaa sen. Miten niin?

Kirjoittaessaan kristityille tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten apostoli Paavali sanoi nämä sanat:

”Herran [Jehovan, Um] päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’ [’Rauha ja turvallisuus’, Um], silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” – 1. Tess. 5:1–3.

Mutta miksi tätä Raamatun ennustusta sovelletaan nykyisiin rauhanpyrkimyksiin ja -julistuksiin? Eikö rauha ole hyvä asia ja eikö Raamattu sano: ”Autuaita ovat rauhantekijät”? Eivätkö kristikunnan uskonnolliset johtajatkin hyväksy käynnissä olevia ponnisteluja? Miksi siis Raamattu ennustaisi tällaisen suuren ilmeisestikin tekeillä olevan rauhanpyrkimyksen epäonnistuvan?

Miksi ”yhtäkkiä turmio” meidän päivinämme?

Ensiksikin me elämme ajassa, joka on selvästi ilmaistu toistenkin Raamatun ennustusten täyttymyksessä, ennustusten, jotka viittaavat ”Jehovan päivän” tuloon ja siihen, miten hän Jumalana toimeenpanee tuomionsa kansoille. Koska ne ovat täyttyneet, meillä on perusteet sille vakaumukselle, että apostolin ennustama ’yhtäkkinen turmio’, joka seuraa ”rauhan ja turvallisuuden” julistuksen kannoilla, täyttyy myös meidän aikanamme.

Jo vuonna 1879 tämän lehden julkaisijat viittasivat vuoteen 1914 Raamatun ennustusten merkkivuotena ja Raamatun ”lopun ajan” lähtökohtana.a

Vuodesta 1914 lähtien meidän sukupolvemme on nähnyt sen ”merkin”, josta tuo aikakausi Kristuksen Jeesuksen mukaan tunnettaisiin ja joka edeltäisi ennustettua ”Jehovan päivää”. Hänen antamassaan merkissä on useita piirteitä. Sen näkevät voivat olla varmoja kahdesta seikasta:

Ensiksi siitä, että tämä merkki oli oleva alkusoitto ”suurelle ahdistukselle, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. Ja toiseksi siitä, että ne, jotka näkevät tuon merkin, voivat ehdottoman varmasti ’tietää, että Jumalan valtakunta on lähellä’, niin lähellä, että se sukupolvi, joka tämän näkee, ”ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu”. – Matt. 24:21; Luuk. 21:31,32.

Mikä tämä monipiirteinen merkki oli? Näemmekö sen nyt? Ja ovatko ihmiset oikeastaan nähneet sen jo vuodesta 1914 lähtien? Vertaa sen piirteitä, jotka kuvataan Matteuksen 24., Markuksen 13., Luukkaan 21. ja Ilmestyskirjan 6. luvussa, meidän sukupolvemme tapahtumiin ja olosuhteisiin, jotka mainitaan alla:

Kansa nousee kansaa vastaan maailmanlaajuisessa sodassa (Matt. 24:7; Ilm. 6:3, 4)

Sotilasanalyytikko H. W. Baldwin sanoo kirjassaan World War I: ”Ensimmäinen maailmansota [1914–1918] aloitti totaalisen sodan, – ensi kerran sanan täydessä merkityksessä – maailmanlaajuisen sodan vuosisadan. . . .”

Presidentti Nixon mainitsi äskettäin, että toisen maailmansodan päättymisen jälkeen on käyty ainakin sata sotaa.

Laajamittainen ravinnon puute, jonka seurauksena hinnat nousevat ja nälänhätä pahenee (Matt. 24:7; Ilm. 6:5–8)

Samana ajanjaksona, vuodesta 1914 lähtien, ovat elintarvikkeiden hinnat kohonneet huimaavasti maanviljelyksen edistymisestä huolimatta. Nälänhätä leviää kautta maapallon, joskus dramaattisesti, useimmiten kuitenkin hitaana, vähemmän huomiota herättävänä – mutta siitä huolimatta tappavana – aliravitsemuksena.

Eräs New York Times -lehden raportti osoittaa, että juuri päättyneen vuosikymmenen aikana aliravitsemuksen aiheuttamat sairaudet surmasivat joissakin maailman osissa 10000 henkeä joka päivä – yli 3500000 joka vuosi. Teollisuusmaissa elävät ihmiset voivat kieltäytyä uskomasta sitä, mutta se on silti totta: joka kolmas ihminen maailmassa kuolee nykyään hitaasti nälkään tai kärsii aliravitsemuksesta.

Tappavat sairaudet saavuttavat epidemian mittasuhteet (Luuk. 21:11; Ilm. 6:8)

Vaikka emme ottaisikaan huomioon ”espanjantautia”, vuosien 1918 ja 1919 epidemiaa, joka muutamassa kuukaudessa surmasi 21000000 henkeä, niin emme voi kuitenkaan kieltää, että syöpä, sydänsairaudet, mielisairaudet, sukupuolitaudit, huumausaineiden väärinkäyttö ja saastumisesta aiheutunut myrkytys ovat olleet meidän sukupolvemme vitsauksina todella epidemian laajuisia.

Maanjäristyksiä monin paikoin (Matt. 24:7)

Käytännöllisesti katsoen joka vuosi sattuu yksi tai useampia suuria maanjäristyksiä jossakin maapallolla. Kokonaisia kaupunkeja on tuhoutunut Perussa, Irakissa ja muissa maissa vain muutaman viime vuoden aikana. Vuodesta 1914 lähtien yli 700000 ihmistä on menettänyt henkensä maanjäristyksissä.

Laittomuuden lisääntyminen (Matt. 24:12)

Monet sanovat meidän elävän ”väkivallan aikaa”. Elämä ei ole koskaan ollut turvattomampaa etenkin suurkaupungeissa kaikkialla maailmassa. Rikollisuus lisääntyy nyt nopeasti myös esikaupungeissa ja maaseudulla. Sukupuolirikokset lisääntyvät eikä sukupuolisella moraalittomuudella tunnu olevan rajoja; se tunkeutuu yhä pitemmälle nuorempiin ikäryhmiin, teini-ikäisten ja heitä nuorempienkin keskuuteen.

Valtakunnan hyvää uutista saarnataan kaikessa maailmassa (Matt. 24:14)

Samaan aikaan, vuodesta 1914 tähän päivään, on maailmanlaajuisesti suoritettu historian suurinta julkista rynnistystä julistamalla, että Jumalan valtakunta on alkanut aktiivisesti hallita taivaasta ja ottaa pian koko maan valvontaansa. Charles Bradenin kirjassa These Also Believe sanotaankin: ”Jehovan todistajat ovat kirjaimellisesti täyttäneet maan todistuksellaan.”

Nämä Valtakunnan julistajat ovat käyneet sadoissa miljoonissa kodeissa yli 200 maassa eivät ainoastaan kerran tai kaksi vaan kymmeniä kertoja. Tulos? Ei maailman kääntyminen, sillä Raamattu ei ole ennustanut sitä. Jeesuksen ennustus sanoo sen sijaan: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

Mikä tuhotaan?

Kuten Raamatussa toisaalla osoitetaan, tämä ”loppu” ei viittaa kiertotähti Maan tai sen kaikkien asukkaiden loppuun. Se viittaa erään sellaisen maailmallisen asiainjärjestelmän tuhoon, joka on ollut epävanhurskas alusta asti.

Kun ihmiset kieltäytyivät antamasta Jumalan lain ohjata itseään ja sopimasta erimielisyyksistään sen mukaan rauhassa, niin he tekivät jo tuhansia vuosia sitten tämän maan taistelukentäksi, missä ratkaisee ’vahvemman oikeus’. He taistelevat saavuttaakseen tai pitääkseen hallussaan kaupallisia etuja, poliittista vaikutusvaltaa ja voimaa tai laajempia alueellisia oikeuksia. He päästävät valloilleen uskonnollisen ennakkoluulon, kansallismielisen ylpeyden tai rotuvihan. Näiden itsekkäiden tavoitteiden saavuttamiseksi he eivät lisäksi ole kaihtaneet armotonta tappamista, johon on melkein aina liittynyt ryöstöä, raiskaamisia ja muita julmuuksia. Voimmeko uskoa, että Kaikkivaltias Jumala ei koskaan vaadi heitä tilille kaikesta tästä? Voisiko hän ansaita meidän luottamuksemme ja palvontamme vanhurskauden Jumalana, ellei hän tekisi sitä?

”Jehovan päivä”, mistä apostoli kirjoitti, on nimenomaan Jumalan tilinteon aika. Mutta siinä on eloon jääviä. Ja seuraavat rohkaisevat sanat, jotka puhuttiin muinaiselle Israelille, soveltuvat kaikkiin niihin, jotka ovat hylänneet kansojen jumalattoman tien ja jotka rakastavat vanhurskautta ja haluavat paeta tulevaa ’yhtäkkistä turmiota’:

”Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.” – Jes. 26:20, 21.

Miksi Jumala hylkää maailman rauhanliikkeet

Jehova Jumalasta puhutaan hänen Sanassaan ”rauhan Jumalana”. (Room. 15:33) Hän ei kuitenkaan suosi ’rauhaa hinnalla millä hyvänsä’. Ellei rauha perustu vanhurskauteen, se ei ole hänen edessään rauha. Eikä hän siunaa mitään rauhanjärjestelyä, joka jättää hänet ja hänen tarkoituksensa pois kuvasta.

Juuri niin tekee kansakuntien tuleva rauhanjärjestely. Kansat haluavat rauhaa, mutta vain voidakseen jatkaa samaa elämäntapaa, jonka ne ovat valinneet vuosisatoja sitten. Niitä kiinnostaa aineellinen menestys, mutta ei hengellinen. Jaakobin, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen ja velipuolen, sanat kuvailevat sattuvasti niitä, kristikunnan kansat mukaan luettuina. Hän kirjoittaa:

”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano. Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti [väärässä tarkoituksessa, Um], kuluttaaksenne sen himoissanne.” – Jaak. 4:1–3.

Käyttäisivätkö sitten kansat ”rauhan ja turvallisuuden” aikaa kääntyäkseen pois vääriltä teiltään ja etsiäkseen vanhurskautta? Käyttäisivätkö ne tuon ajan oppiakseen paremmin tuntemaan Luojansa ja omistautuakseen hänen tahtonsa ja tarkoitustensa toteuttamiseen?

Kaiken sen, mitä luet joka päivä sanomalehdistä, mitä kuulet radiosta tai näet televisiossa, ja varsinkin omien päivittäisten kokemustesi ja kontaktiesi pitäisi kertoa sinulle, että tuo vilpitön vaikutin puuttuu. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen eivät ilmeisesti ole tärkeimpinä suuren enemmistön mielessä ja sydämessä tänä aikana. Juuri siksi ihmiskunta havaitsee olevansa nykyisessä surkuteltavassa tilassa ja kohtalokkaiden kriisien edessä.

Miksi uskonnon siunaus ei takaa menestystä

Olisi vakava erehdys luulla, että maailman uskontojen nykyiselle rauhanliikkeelle antama hyväksymys ja kannatus ja siihen osallistuminen jollakin tavalla takaisivat sille Jumalan siunauksen. Se aivan päinvastoin viittaa sen tuomioon.

Maailman uskonnot ovat todellisuudessa menetelleet täsmälleen päinvastoin kuin Jumalan oma Poika. Kristus Jeesus sanoi, että ’hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta’ ja että hänen tosi seuraajansakaan eivät ole osa maailmasta. (Joh. 18:36; 17:14) Mutta maailman uskonnot ovat vuosisatoja harjoittaneet hengellistä haureutta poliittisten valtojen kanssa saadakseen niiltä vaikutusvaltaa.

Tämä on pitänyt erityisesti paikkansa kristikunnan uskonnoista. Ne eivät voi välttyä tulemasta samastetuiksi kuvaannolliseen porttoon, ”Suureen Babyloniin”, jonka Ilmestyskirjan 17. luku kuvaa omaavan läheiset suhteet maan kuninkaisiin. Kuvaannollisena kaupunkina ”Suurella Babylonilla” on ”maan kuninkaitten kuninkuus”, mikä vastaa tarkalleen sitä yhdistynyttä ’hengellistä’ mahtia, jonka vallassa tämän maailman uskonnot ovat vuosisatoja pitäneet maallisia hallituksia.

Tämä Raamatussa oleva Ilmestyskirja osoittaa, että Suuri Babylon ohjaa kansoja, ei Jumalan luo, vaan häntä vastaan, niin että ne taistelevat ”Karitsaa” Kristusta Jeesusta vastaan. Ne tekevät sen hylkäämällä hänen Valtakunnan valtansa ja hylkäämällä ne, jotka julistavat ja kannattavat sitä, sekä jopa vainoamalla heitä. – Ilm. 17:1, 2, 14, 18.

Vaikka kristikunnan uskonnolliset johtajat voivat nyt hyväksyä maailman nykyisen rauhanliikkeen ja rukoilla sen menestyksen puolesta, niin me tiedämme, millaisena Jumala näkee sen. Me luemme Jes. 1:15:stä:

”Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.”

Kristikunnan uskonnollisten järjestelmien omatkin kädet ovat veren tahrimat. Varhaisten vuosisatojen tuhoisista ristiretkistä lähtien kautta keskiajan ”uskonnollisten sotien” ja inkvisition aina meidän päiviemme maailmanlaajuisiin sotiin saakka kristikunnan kirkot ovat tukeneet poliittisia valtioita niiden sodankäynnissä, vieläpä yllyttäneet niitä ja vakuuttaneet niille Jumalan siunausta. Niiden vielä perusteellisempi sekaantuminen politiikkaan nykyisenä aikana osoittaa, etteivät ne ole kokeneet aitoa sydämenmuutosta. Siksi Jumala ei kuuntele heidän rukouksiaan.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

SODAT

[Kuva s. 15]

RUOAN PUUTE

[Kuva s. 16]

MAANJÄRISTYKSET

[Kuva s. 16]

RUTOT

[Kuva s. 17]

RIKOLLISUUS

[Kuva s. 17]

VALTAKUNNAN SAARNAAMINEN