9. luku
Jumalan hallintojärjestön kasvu ja suojeleminen
1. a) Kuka on suurin Organisaattori? b) Mitä maan päällä olevien älyllisten luomusten olisi Room. 1:19, 20:n mukaan pitänyt havaita tästä Organisaattorista?
KAIKEN olevaisen suurin organisaattori on ”Suuri Alkusyy”, kaiken tehdyn Luoja. Kaikki hänen tekonsa taivaassa ja maan päällä todistavat runsaasti hänen verrattomasta järjestelykyvystään. Ensimmäisen vuosisadan Roomassa oli ihmisiä, jotka eivät palvoneet kansallisjumalaa Jupiteria vaan elävää Kaikkivaltiasta Jumalaa. Näille palvojille kirjoitettiin suunnilleen ensimmäisen vuosisadan puolivälissä: ”Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” (Room. 1:19, 20) Ihmismaailman luomisesta lähtien olisi älyllisten ihmisten pitänyt kyetä havaitsemaan, että on ollut olemassa Luoja, Jumala, vaikka hän on ollut näkymätön eikä ole puhunut kenellekään heistä näkymättömästä olinpaikastaan. Niiden näkyvien töiden perusteella, jotka hän on tehnyt ja järjestänyt niin täsmällisesti, heidän olisi pitänyt havaita, että hän on täydellinen Organisaattori.
2, 3. a) Mitä perusteita on uskoa, että Hän organisoisi järjestön älyllisistä luomuksistaan, joilla on oma mieli? b) Minkä varoituksen Hän antoi Eenokin kautta näkymättömästä taivaallisesta järjestöstään?
2 Koska tämä Jumala kykeni järjestämään älyä vailla olevat luontokappaleet niin täydellisesti näkyvissä taivaissa ja maan hämmästyttävässä ekologiassa, niin hän kykeni järjestämään kaikki elävät, älylliset luomuksensa, ja hän järjestikin ne. Se, että Hän organisoi nämä luomukset, joilla on oma mieli, oli kaikkeuden rauhan ja sopusoinnun etujen mukaista ja omiaan estämään anarkiaa. Hän osoitti näkyvällä tavalla järjestelykykynsä yli 3400 vuotta sitten järjestäessään Israelin kansan Siinainvuoren luona Arabiassa ja antaessaan heille lakikokoelman, johon verrattavaa yhdelläkään kaikista pakanakansoista ei ollut. Mittaamattomat ajat sitä ennen hänellä oli ollut taivaallisista henkiluomuksista koostunut näkymätön järjestö. Eenok, joka kuului seitsemänteen sukupolveen ensimmäisestä ihmisestä laskettuna, antoi meille maan päällä oleville ihmisille varoituksen tästä näkymättömästä järjestöstä, kun hän sanoi:
3 ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.” – Juud. 14, 15; 1. Moos. 5:18–24; Hepr. 11:5.
4. Milloin ihmiskunta oli osa Jumalan yleisjärjestöstä, milloin se erosi siitä, ja milloin se liitetään jälleen tuohon järjestöön?
4 Täydellinen mies ja nainen Eedenin puutarhassa, jonka Jehova Jumala oli istuttanut heidän kodikseen, olivat osa Hänen yleisjärjestöstään. He olivat sen maallinen, näkyvä osa. Ja koska maasta puhutaan Jehovan astinlautana, hänen, jonka valtaistuin on taivaassa, niin täydellinen mies ja nainen olivat hänen yleisjärjestönsä alhaisin osa. (Jes. 66:1) Kun ihminen karkotettiin Eedenin puutarhasta, koska hän oli tehnyt kapinallisena syntiä Jehova Jumalaa vastaan, hänet karkotettiin Jumalan pyhästä yleisjärjestöstä. Hänen näkymättömästä järjestöstään ilmestyi pyhiä kerubeja Eedenin puutarhan sisäänkäytävälle estämään tottelematonta miestä ja naista palaamasta takaisin. (1. Moos. 3:1–24) Kun Jumalan messiaaninen valtakunta ennallistaa Eedenin kaltaisen paratiisin maan päälle, niin koko ihmiskunnan kuuliaiset jäsenet kohotetaan inhimilliseen täydellisyyteen ja pyhyyteen, ja sen jälkeen Jehova Jumala, suuri Organisaattori, tekee ihmiskunnasta vielä kerran osan yleisjärjestöään. (Luuk. 23:43) Silloin ylevä sopusointu vallitsee taivaan ja maan välillä.
5. Mikä Jumalan tarkoituksena on asettaa koko älyllisen luomakuntansa yläpuolelle, ja mistä sen jäsenet otetaan?
5 Täydellisellä Organisaattorilla on mielessään muutakin kuin vain yleisjärjestönsä maallisen näkyvän osan ennallistaminen. Muistiinmerkittyjen tarkoitustensa Kirjassa, Pyhässä Raamatussa, hän tekee meille tunnetuksi suurenmoisen päätöksensä perustaa hallintojärjestö valvomaan kaikkia älyllisiä luomuksiaan. Tuo hallintojärjestö tulee luonnollisesti sijaitsemaan pyhissä taivaissa, välittömästi itse Korkeimman Jumalan alapuolella. Hämmästyttävintä tässä kaikessa on se, että ne, joista Hän muodostaa tämän hallintojärjestön, otetaan ihmiskunnasta, joka on Jumalan astinlaudalla, täällä maan päällä. Mikä korotus heille! Pyhän Raamatun viimeisessä kirjassa on kuvaus tästä.
6. Mistä tehtiin Daavidin päivinä Jehovan näkyvän järjestön hallituskaupunki, ja miten sen arvo hallituskaupunkina lisääntyi Daavidin päivinä?
6 Muistamme, että kuningas Daavidin päivinä, jolloin Israelin kansa oli Jehova Jumalan näkyvä teokraattinen järjestö, Jerusalemin kaupungista tehtiin tämän teokraattisen järjestön kuninkaallinen hallituskaupunki. (2. Sam. 5:1–10) Jerusalemin kaupungin arvoa hallituskaupunkina lisäsi suunnattomasti Jehovan liitonarkin siirtäminen ja sijoittaminen erääseen telttaan lähelle kuningas Daavidin Jerusalemissa olevaa palatsia. (2. Sam. 6:11–14; 7:1–3) Henkensä välityksellä Jehova istui valtaistuimella tuossa pyhässä teltassa Israelin näkymättömänä taivaallisena Kuninkaana.
7–10. a) Minkä kaupungin nimi on omaksuttu Jumalan hallintojärjestölle? b) Miten apostoli Johannes osoittaa tuon nimen sovellutuksen, ja miten hän kuvailee hallintojärjestöä?
7 On näin ollen sopivaa, että maallisen Jerusalemin nimi on omaksuttu Jehovan hallintojärjestölle. Sitä vain tietenkin nimitetään Uudeksi Jerusalemiksi. Pyhää Raamattua ei olisi voitu saattaa päätökseen kiinnittämättä huomiotamme tähän loistavaan tosiasiaan. Ilmestyskirjan 21. luvussa sovelletaan tätä nimeä, ja se järjestö, johon se sovelletaan, tunnistetaan. Iäkäs kristitty apostoli Johannes kirjoittaa ja kertoo meille:
8 ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’
9 ”Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: ’Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon’. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
10 ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” – Ilm. 21:1–4, 9–14, 22–27.
11. Mitä joukkoa Uusi Jerusalem kuvaa, ja mitä kansallisuutta sen jäsenet ovat, ja mikä virka-asema heillä on?
11 Ei ole epäilystäkään siitä, että ”pyhä kaupunki”, Uusi Jerusalem, kuvaa puhdasta, saastumatonta, pyhää kristillistä seurakuntaa. Sen muodostavat yksinomaan hengelliset israelilaiset, jotka ovat sisäisesti juutalaisia ja sydämeltään ympärileikattuja. On totta, että ”Karitsan kaksitoista apostolia” olivat luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia eli israelilaisia; mutta vuoden 33 helluntaipäivästä lähtien heistä kaikista tuli hengellisiä israelilaisia eli juutalaisia, sillä silloin Jehovan pyhä henki vuodatettiin heihin Karitsan Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (Apt. 1:12–2:42) Näiden hengellisten israelilaisten lukumäärä on 144000 (12 x 12 x 1000), ja heidät on ikään kuin ryhmitelty kahdeksitoista sukukunnaksi, ja näiden kahdentoista sukukunnan nimet on kirjoitettu Uuden Jerusalemin kahteentoista porttiin. (Ilm. 7:4–8) Se, että heitä sanotaan ”maan kuninkaiksi”, kiinnittää huomion heidän virka-asemaansa. (Ilm. 20:4, 6) He ovat korkeampia kuin maan päällä olevat ”kansat”, jotka vaeltavat Uuden Jerusalemin valossa. – Ilm. 5:10.
12, 13. a) Mikä kohta Ilmestyskirjan kuvauksessa osoittaa, että Uusi Jerusalem on oleva hallintojärjestö? b) Miten yksi vertauskuvallisista peruskivistä tunnistaa morsiamen aviomiehen?
12 Nimi Uusi Jerusalem osoittaa, että se oli oleva hallintojärjestö, joka muistuttaa kuningas Daavidin ja hänen poikansa kuningas Salomon aikaista Jerusalemia. Mutta mikä osoittaa, että 144000 hengellisen israelilaisen muodostama Uusi Jerusalem oli oleva Jehovan koko luomakuntaa valvova hallintojärjestö? Tämä: Uutta Jerusalemia sanotaan ”morsiameksi, Karitsan vaimoksi”. (Ilm. 21:2, 9; 22:17) Tälle kuvaannolliselle Karitsalle on sanottu: ”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [kuninkaina maata, Um].” (Ilm. 5:9, 10) Tämä kerran teurastettu Karitsa on Herra Jeesus Kristus, Jehova Jumalan Poika. Tämän mukaisesti yksi ”Karitsan kahdestatoista apostolista” kirjoitti kristityille tovereilleen ja sanoi:
13 ”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” – 1. Piet. 1:18, 19; 1. Kor. 5:7.
14, 15. a) Kuka on tämän morsian-vaimon Pää? b) Minkä morsian-vaimon jäsenten perintöoikeuden ansiosta hänen asemansa korottuu, ja mikä on Pietarin mukaan hänen Aviomiehensä asema?
14 Aviomiehenä Karitsa, Jeesus Kristus, on morsian-vaimonsa, Uuden Jerusalemin, pää: ”mies on vaimon pää”. (Ef. 5:23) Siitä huolimatta morsian-vaimo koostuu hengestä siinneistä Jumalan pojista, jotka eivät ole ainoastaan ”Jumalan perillisiä” vaan myös ”Kristuksen kanssaperillisiä”. (Room. 8:16–18) Tällainen perintö korottaa morsian-vaimon asemaa, ja hän saa osansa aviomiehensä kanssa tämän kirkkaudesta ja kunniasta taivaissa. Mikä sitten on hänen ”miehensä”, Karitsan Jeesuksen Kristuksen, taivaallinen asema? Pietari, yksi ”Karitsan kahdestatoista apostolista”, sanoo hänestä:
15 ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, . . . Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.” – 1. Piet. 3:18, 21, 22.
16. Miten Paavali selostaa yksityiskohtaisemmin morsian-vaimon Aviomiehen nykyistä asemaa, kuten Fil. 2:5–11 kertoo?
16 Muille ”Kristuksen kanssaperillisille” apostoli Paavali kirjoittaa vielä yksityiskohtaisemmin sanoen: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen [ei pyrkinyt Jumalan veroiseksi, Uusi testamentti nykysuomeksi], vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” – Fil. 2:5–11.
17. a) Mihin asemaan sellainen Jumalan Pojan korotus asetti hänet, ja miten Jumala loi ”hallintojärjestön”? b) Mikä suhteellinen asema Jeesuksella Kristuksella ja hänen morsian-vaimoonsa kuuluvilla on pappeuteen nähden?
17 Kukaan luomus ei voinut päästä korkeammalle kuin ”Jumalan oikealle puolelle”, se korkeampi asema, mihin Jumala korotti hänet, oli juuri tuo oikean puolen asema. (Ps. 110:1; Apt. 2:34–36; Hepr. 1:3, 13; 8:1, 2; 10:12, 13; 12:2) Tämä asetti Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, hallitsevaan asemaan Jumalan kaikkeen muuhun luomakuntaan nähden. Tietenkään Karitsa, Jeesus Kristus, ei ole ”järjestö” itsessään. Mutta koska Jehova Jumala antaa hänelle morsian-vaimon, nimittäin 144000 perijätoverin seurakunnan, niin Korkein Jumala luo hallintojärjestön valvomaan koko pyhää yleisjärjestöään. Tässä hallintojärjestössä, jonka Korkein Olento perustaa, Jeesus Kristus on Hänen Ylimmäinen Pappinsa ja morsian-vaimo-luokka 144000 alipappia, ”kuninkaallinen papisto”. (1. Piet. 2:9) On siis raamatullisesti täysin kiistatonta, että Korkeimmalla Jumalalla Jehovalla on nyt hallintojärjestö, jonka välityksellä hän on yhteydessä koko muuhun yleisjärjestöönsä.
KOLMAS NÄKY
18, 19. a) Mitä Jerusalemille tarvitsi tehdä Sakarjan aikaisemman näyn mukaan? b) Mitä mittanuoralla varustautunut mies halusi tehdä Sakarjan kolmannessa näyssä?
18 Tämä raamatullinen näkemys Jehovan hallintojärjestöstä, johon nimi Jerusalem liittyy, auttaa meitä ymmärtämään profeetta Sakarjan kolmatta näkyä, jonka hän sai tuona suurenmoisena 24. päivänä yhdettätoista kuukautta (sebatia) vuonna 519 eaa. Sakarja oli juuri saanut näyn neljästä käsityöläisestä, jotka Jehova oli lähettänyt ”heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet, jotka ovat nostaneet sarven Juudan maata vastaan hajottaaksensa sen”. Tämä hajotus koski sen tähden myös Jerusalemia, ja siksi se piti koota jälleen Jehovan määräaikana, jolloin hän ’kääntyisi [palaisi, Um] Jerusalemin puoleen armahtavaisuudessa’. (Sak. 1:14–21) Sakarjan kolmannen näyn teema seuraa siis johdonmukaisesti. Näky jatkui seuraavasti:
19 ”Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oli mies ja hänen kädessänsä mittanuora. Minä sanoin hänelle: ’Mihin sinä olet menossa?’ Ja hän vastasi minulle: ’Mittaamaan Jerusalemia, nähdäkseni, kuinka leveä ja kuinka pitkä se on oleva’.” – Sak. 2:1, 2.
20. a) Mitä se, että hän oli nuori mies, ilmaisi hänestä? b) Mitä se, että Jerusalemin muureja ei vielä ollut rakennettu uudelleen, salli tämän nuorukaisen mitata?
20 Mittanuoran kantaja osoittautui nuoreksi mieheksi, ja hänellä on luonnollisesti paljon opittavaa eli asioita, joista oli saatava tietoa. Hän oli koko nuoruutensa innolla kiinnostunut Jerusalemin täydellisestä ennallistamisesta ja hän halusi innokkaasti nähdä, miten laaja siitä oli tuleva eli miten suureksi sen piti tulla. Siksi hänellä oli mittanuora. Ainakin tuon vuoden 519 eaa. Jerusalem oli mitattavissa. Kaupungin muureja ei ollut kuitenkaan vielä rakennettu uudelleen eikä niitä tultaisi rakentamaan vielä pitkään aikaan. Vielä niin myöhään kuin vuoden 456 eaa. yhdeksännessä kuussa (kislevissä), yli 63 vuotta myöhemmin, Persian pääkaupungissa Suusanissa kerrottiin: ”Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut.” (Neh. 1:1–3) Mahdollisesti Jerusalem ei vuonna 519 eaa. ollut vielä laajentunut niille rajoille, jotka sillä oli ennen pakkosiirtolaisuutta. Tai mahdollisesti ennallistettu kaupunki saattoi laajeta noiden rajojen ulkopuolelle. Mittanuoralla varustautunut nuori mies on voinut ajatella mittaavansa, millaisiksi toisen Jerusalemin lopulliset rajat muotoutuisivat.
21. Mitä enkeli kehotti toista enkeliä ilmoittamaan nuorukaiselle, jolla oli mittanuora?
21 Oliko sopivaa, että innokas nuorukainen määräsi Jerusalemin rajat, jonka luo Jehova palasi armahtavaisuudessaan? Katsokaamme sen mukaan, mitä Sakarja nyt selostaa: ”Ja katso, enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli lähti häntä vastaan. Ja hän sanoi tälle: ’Juokse, puhu tälle nuorukaiselle ja sano: Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta [kuin avoin maaseutu, Um], sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä. Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä.’” – Sak. 2:3–5.
22. Tulisiko meidän ymmärtää tämä nuorukaiselle annettu tieto kirjaimellisesti sen perusteella, mitä tapahtui käskynhaltija Nehemian päivinä ja myös vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin tuhon jälkeen?
22 Puhuiko sotajoukkojen Jehova tässä Sakarjan päivien kirjaimellisesta maallisesta Jerusalemista? Myöhemmät tosiasiat osoittavat selvästi, ettei Hän puhunut. Miksi ei? Koska Jerusalemin asutus lakkasi olemasta kuin ”muuriton paikkakunta”. Kuusikymmentäneljä vuotta myöhemmin Jerusalemin muurit rakennettiin jälleen täydelleen käskynhaltija Nehemian johdolla vuonna 455 eaa. Jälleenrakennetuissa muureissakin oli kaksitoista porttia, kuten käskynhaltija Nehemia kertoo. (Neh. 2:3–6:15; 7:1) Siellä oli etelässä Laaksoportti, Lantaportti ja Lähdeportti; idässä Vesiportti, Hevosportti ja Vartiotorni (Tarkastusportti, Um); pohjoisessa Vankilaportti, Lammasportti ja Kalaportti sekä lännessä Vanhaportti, Efraiminportti ja Kulmaportti. (Neh. 2:13, 14; 3:26, 28, 31; 12:39; 3:32, 3, 6; 2. Aikak. 25:23) Rooman legioonat tuhosivat tuon kaupungin vuonna 70. (Luuk. 21:20–24) Kolmas Jerusalem, joka on olemassa vielä tänä vuonna 1974, on myös muurin ympäröimä, ja sen kaikilla neljällä puolella on portteja. Nykyaikainen Jerusalem on kuitenkin rakennettu sen viereen, ja siinä ilmoitetaan olevan kaikkiaan 275000 asukasta.
23. a) Miksi on ilmeistä, ettei Sak. 2:4, 5 täyty nykyisessä Jerusalemissa? b) Mistä meidän sitten tulisi etsiä tämän profetian täyttymystä?
23 Vaikka nykyinen Jerusalem on laajentunut kauas vanhan muurien ympäröimän kaupungin ulkopuolelle, jopa ”avoimelle maaseudulle”, niin kukaan asioista perillä oleva tarkkailija ei väitä, eivät israelilaiset itsekään, että sotajoukkojen Jehovasta olisi tullut ”tulimuuri sen ympärille” ja ”kunnia sen keskelle”. Jerusalemin suojelemiseksi Israelin tasavalta turvautuu Yhdistyneisiin Kansakuntiin, jonka jäsen se on ollut vuodesta 1949 lähtien, sekä siihen sotilaalliseen apuun, jota Israelin tasavallalle ovat toimittaneet ystävälliset kansat, kuten enimmäkseen ei-juutalaiset Amerikan Yhdysvallat. Kaikki tämä pakottaa meidät etsimään Sak. 2:4, 5:ssä olevan Jumalan profetian täyttymystä hengellisestä Jerusalemista. Profetia käsittelee hengellisten israelilaisten jäännöstä, joista tulee vielä Suuremman Käskynhaltija Serubbaabelin, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa olevan taivaallisen Uuden Jerusalemin, Jehovan yleisjärjestön hallintojärjestön, osa.
24. Ketkä olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen ainoat maan päällä säilyneet, joiden velvollisuus oli vastata Jehovan kunnian takia siihen herättävään kutsuun, jonka Jes. 60:1–3 esitti?
24 Sodanjälkeisenä vuonna 1919 havaittiin hengellisten israelilaisten jäännöksen säilyneen elossa maan päällä ja haluavan innokkaasti saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti todistukseksi kaikille kansoille. (Matt. 24:14, Um) Tuossa uskollisessa jäännöksessä oli edustettuna taivaallinen Uusi Jerusalem Kristuksen alaisuudessa. Sen perusteella, mitä nämä hengelliset israelilaiset edustivat maan päällä, he olivat velvolliset vastaamaan herättävään profeetalliseen käskyyn: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Ja kumarassa käyden tulevat sinun tykösi sinun sortajaisi pojat, ja kaikki sinun pilkkaajasi heittäytyvät sinun jalkaisi juureen. He nimittävät sinut ’Herran [Jehovan, Um] kaupungiksi’, ’Israelin Pyhän Siioniksi’.
25. Missä määrin Jehova oli jouduttava järjestönsä kasvua?
25 ”Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa, minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi. Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.” – Jes. 60:1–3, 14, 21, 22.
26. Miksi herättävä kutsu ”Jehovan kaupungin” edustajille oli mitä sopivin vuonna 1919, ja miten Jehova oli kirkastanut heidät?
26 Kutsu hengelliselle ”’Jehovan kaupungille’, ’Israelin Pyhän Siionille’”, oli mitä sopivin tuohon aikaan. Tuolloin vuonna 1919 maan kansojen tulevaisuudenodotteet olivat synkkiä, pimeitä. Ne eivät ole nykyään olleet koskaan synkemmät! Silloin oli Uutta Jerusalemia edustavan jäännöksen aika nousta alhaisesta, sorretusta asemastaan, johon ensimmäisen maailmansodan aikaiset vainot olivat saattaneet sen, ja loistaa, ”olla kirkas”. Mitä loistaa? Millaisesta valosta kirkas? Ainoa valo, jota uskollisella jäännöksellä oli, ei ollut tämän niin sanotun aivojen aikakauden mitään maailmallista valistusta, vaan ”Herran kunniaa”, Jehovan kirkkautta, hänen, joka oli loistanut antautuneelle jäännökselleen. Kirkkaus on häikäisevää, suurenmoista valon säteilyä. Jehova oli kirkastanut jäännöksen vapauttamalla sen uskonnollisten, poliittisten ja sotilaallisten vihollistensa orjuudesta ja nöyristelevästä alamaisuudesta. Hän oli kirkastanut jäännöksen asettamalla sen jäsenet suvereenisuutensa todistajiksi ja perustetun messiaanisen valtakuntansa lähettiläiksi. Heidän täytyy antaa tämän yllään olevan ”Jehovan kirkkauden” olla nähtävissä kaikkialla toimimalla hänen todistajinaan ja Valtakunnan lähettiläinään.
27. Keille Jehovan tarvitsee siis tulla ’tulimuuriksi heidän ympärilleen’ ja miksi?
27 Keille Jehovan sitten tarvitsee tulla ’tulimuuriksi heidän ympärilleen’? Ei näkymättömissä taivaissa olevalle Uudelle Jerusalemille, vaan Uuden Jerusalemin jäännökselle, koska tuo kirkastettu jäännös menee tähän pimentyneeseen maailmaan ja toimii sotajoukkojen Jehovan todistajina ja hänen Valtakuntansa lähettiläinä.
28. Miksi Jehovan ”tulimuuri” hänen jäännöksensä ympärillä on tehokkaampi tänä väkivallan aikana kuin nykyiset kivimuurit vanhan Jerusalemin ympärillä?
28 Millaisen suojan voisi sellainen kirjaimellinen kivimuuri, joka ympäröi vanhaa Jerusalemia Israelin tasavallassa, tarjota tänä ydinaseitten ja ydinkärjillä varustettujen ohjusten aikakaudella? Ajatuskin on naurettava! Kivimuurit, jotka käskynhaltija Nehemia rakensi Jerusalemin ympärille vuonna 455 eaa. (ja myöhemmin) eivät kyenneet menestyksellisesti torjumaan Rooman legioonia vuonna 70. Tänä väkivallan aikana ydintulivoimaan on vastattava tulella. Sotajoukkojen Jehova voi tehdä sen. Hän voi olla ja hän on luvannut olla ”tulimuuri” Uuden Jerusalemin uskollisen jäännöksen ympärillä. Kuka siis voi tehokkaasti käydä sen kimppuun?
29. Minkä Elisan Dootanissa saaman suojeluksen hengelliset israelilaiset muistavat, ja minkä he ymmärtävät olevan seurauksena vihollisille, jotka yrittävät murtautua sen ”muurin” läpi, jonka Jumala muodostaa heidän ympärilleen?
29 Hengellisten israelilaisten kirkastettu jäännös ei näin ollen turvaudu ihmistekoisiin tai maaston tarjoamiin puolustuskeinoihin. He luottavat siihen, että sotajoukkojen Jehova on oleva ”tulimuurina” heidän ympärillään, vaikka se on näkymätön heille ja heidän vihollisilleen. He muistavat, että ne ”tuliset hevoset ja tuliset vaunut”, joita Dootanin kaupunkia ympäröivät vuoret olivat täynnä, olivat näkymättömiä profeetta Elisan palvelijalle ja niille syyrialaisille sotajoukoille, jotka piirittivät Dootania vangitakseen Elisan. (2. Kun. 6:13–17) He saavat hengelliset silmänsä avoimiksi näkemään, että Kaikkivaltias Jumala voi suojella heitä näkymättömin keinoin ja että jos mikä tahansa vihollinen yrittäisi murtautua tuon ”tulimuurin” läpi heidän kimppuunsa, se merkitsisi sen tulista tuhoa. ”Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” – Hepr. 12:29.
30. Miten elossa varjeltunut jäännös oli vuonna 1919 taipuvainen rajoittamaan järjestön kasvua, ja mikä piti todellisuudessa paikkansa ”valtakunnan lasten” elonkorjuusta?
30 Miksi kiinnostuneet henkilöt, kuten tuo mittanuoralla varustautunut nuorukainen, luulevat voivansa mitata Jehovan hallintojärjestön kasvulle rajat? Älä pelkää, että muussa tapauksessa ”kaupungista” tulee niin suuri ja laaja, ettei sen ympärille voida rakentaa vastaavan kokoista suojelevaa ”muuria”! Kun ensimmäinen maailmansota oli kokonaan päättynyt, niin hengellisten israelilaisten elossa säilynyt jäännös luuli jonkin aikaa vuonna 1919, että se elonkorjuutyö, jonka Jeesus ennusti tapahtuvan ”asiainjärjestelmän päättymisen” (Um) aikaan, oli päättynyt ja että heidän ei tarvinnut enää tehdä maan päällä muuta kuin ”jälkikorjuuta”, koota joitakin tähteitä tai huomaamatta jääneitä. (Matt. 13:39) He eivät sillä hetkellä tajunneet, että hengellinen elonkorjuu oli vasta oikein alkamassa ja että monia muita ”valtakunnan lapsia” piti koota Jumalan hallintojärjestöön, ”lapsia”, joilla ei ollut ollut tilaa heidän ennakkoluuloissaan. Itse asiassa tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana oli koottava se jäännöksen täysi lukumäärä, joka tarvittiin täydentämään 144000 ”valtakunnan lapsen” ennalta määrätty joukko.
31. a) Kuinka suureksi me arvioimme Jerusalemin asukasluvun Sakarjan päivinä? b) Miten mittanuoralla varustautunut nuorukainen saatiin ymmärtämään, että hänen olisi sopimatonta rajoittaa kaupungin kokoa peläten sen puolesta?
31 Sakarjan vuonna 519 eaa. saamassa näyssä mittanuoralla varustautunut nuorukainen halusi nähtävästi mitata, miten pitkäksi ja leveäksi ennallistettu Jerusalem oli kasvava. Siihen aikaan Jerusalemin asukasluku ei ilmeisesti ollut kovin suuri. Muistakaamme, että ainoastaan 42360 israelilaista ja noin 7560 palvelijaa ja laulajaa eli yhteensä noin 49920 oli palannut Babylonian pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa. ja että myöhemmin käskynhaltija Nehemian aikana järjestettiin ”joka kymmenes asettumaan Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin”. Jerusalemissa oli siis vain joitakin tuhansia asukkaita Sakarjan päivinä. (Esra 2:64, 65; Neh. 7:66, 67; 11:1, 2) Kun siis Jehovan enkeli kertoi tuolle nuorelle miehelle, että ”Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta [kuin avoin maaseutu, Um], sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä”, niin hän tiesi, että hänen asiansa ei ollut mitata, mikä Jerusalemin pituus ja leveys oli oleva, voidakseen rakentaa aineellisen muurin sen ympärille. Sen asukasluku oli kasvava sen mukaiseksi, mitä Jehovalla oli mielessä sitä varten, ja Hän oli suojeleva sitä turvallisesti.
32. Vaikka niiden lukumäärä lisääntyi, jotka osallistuivat vuotuisella Herran illallisella vertauskuviin, niin mikä piti paikkansa Jehovan suojeluksesta?
32 Jehovan hallintojärjestön hengellisten perillisten nykyisen jäännöksen jäsenten lukumäärä taas kasvoi vuosien mittaan. Vastaavasti niiden antautuneitten, kastettujen kristittyjen lukumäärä, jotka osallistuivat Herran illallisen vuotuiseen viettoon ja jotka osallistuivat vertauskuvalliseen leipään ja viiniin, lisääntyi tilastoa varten lähetettyjen raporttien mukaan. Riippumatta siitä, miten paljon Jehovan hengellisten israelilaisten jäännös lisääntyi kaikkialla maailmassa, Jehova suojeli heitä ikään kuin heitä ympäröivänä ”tulimuurina”. Hän varjeli heidät kaikkien näiden vaarallisten aikojen läpi, vieläpä maailman rajun sotahulluuden läpi vuosina 1939–1945, niin, aina tähän aikaan saakka.
33. Mitä tosiseikat osoittavat siitä, onko Jehovasta voidellun jäännöksen edustamana tullut ”kunnia sen keskelle”?
33 Entä täyttikö Jehova tälle Uuden Jerusalemin perillisten voidellulle jäännökselle antamansa lupauksen: ”Minä olen oleva . . . kunnia sen keskellä”? (Sak. 2:5) Aivan varmasti, sillä hän on kirkastanut itsensä kunnialla olemalla taivaallinen Suojelija vainotun, kiusatun ja vastustetun jäännöksen keskellä. Se, että he ovat varjeltuneet ilman näkyvää maallista ja lihallista suojelua tuottaa kunniaa sille Jumalalle, jota he palvovat ja johon he panevat turvansa. He ylpeilevät Hänestä eivätkä ihmisistä; ja todistettuaan vuosia hänen nimestään ja Valtakunnastaan he omaksuivat nimen Jehovan todistajat, jolla heidät on tunnettu maailmanlaajuisesti heinäkuun 26. päivästä 1931 lähtien. Heidän eikä minkään muun maan päällä nykyään olevan uskonnollisen järjestön välityksellä Jehova on tehty tunnetuksi omalla nimellään kaikkialla maailmassa. He ovat tunnollisesti välttäneet tuottamasta mitään häpeää hänen pyhälle nimelleen. Jäljitellen hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta he ovat pyrkineet elämään niiden käyttäytymissääntöjen mukaan, jotka on ilmaistu hänen Pyhässä Sanassaan, Pyhässä Raamatussa, ja totelleet Häntä hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä, ja tämä vaellus on tuottanut kunniaa Hänen nimelleen. (Apt. 5:29) Hän on todella kunnia heidän keskellään!
VAPAUTTAJAN KUTSU
34. Kenen luo puhdasta palvontaa rakastavat kokoontuvat, ja mikä kokoontumiskutsu on kaikunut vuodesta 1919 lähtien?
34 Eikö loistoisa Jumala, sotajoukkojen Jehova, ole Se, jonka luo kaikkien puhdasta palvontaa rakastavien, jotka eivät ole saastuneet politiikasta, militarismista ja kaupallisuudesta, tulisi kokoontua ykseydessä ja veljeydessä? Kyllä! Ja siellä, missä Hänen kunniankirkkautensa nähdään, siellä on kokoontumispaikka. Hän lähettää kokoontumiskutsun, ja hän vapauttaa kansansa Suuren Babylonin uskonnollisesta orjuudesta ja kutsuu siihen kuuluvia kokoontumaan. Vuodesta 1919 hänen kutsunsa sanat ovat kaikuneet: ”Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra!” – Sak. 2:6.
35. a) Mitä sanottiin ”pohjoiseksi maaksi” Sakarjan päivinä ja miksi? b) Mitä nykyistä sieltä pakeneminen esikuvasi?
35 Profeetta Sakarjan päivinä ”pohjoinen maa” oli Babylon, kaupunki, jonka meedialaiset ja persialaiset valloittivat vuonna 539 eaa. Todellisuudessa Babylon sijaitsi Jerusalemista itään, mutta kun Babylon lähetti sotajoukkonsa tuhoamaan Jerusalemin vuonna 607 eaa., se määräsi sotajoukkonsa marssimaan kiertotietä ja tulemaan Jerusalemia vastaan ”pohjoisesta”. (Jer. 1:14–16; Hes. 21:18–22) Lisäksi Babylonian valloittamat alueet ulottuivat Jerusalemin pohjoispuolelle. Kun juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen vuosina 617 ja 607 eaa., heidät vietiin niin sanoaksemme ”pohjoiseen maahan”. Siitä maasta heidät voitiin kutsua pakenemaan. Tämä esikuvasi nykyistä aikaamme. Ensimmäisen maailmansodan aikana hengellisten israelilaisten antautunut, kastettu jäännös joutui Suuren Babylonin, ts. väärän uskonnon maailmanmahdin, orjuuteen. Sieltä sotajoukkojen Jehova kutsui katuvan jäännöksen vapautusvuotena 1919. Sieltä jäännöksen täytyi paeta, nyt kun hän oli avannut sille tien.
36. a) Miten Jehovan sanat: ”Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen”, pitivät silloin paikkansa? b) Miten ne toteutuivat nykyisessä jäännöksessä?
36 Assyrian valtakunnan ja Babylonian valtakunnan ”sarvet” olivat Jehovan valitun kansan jumalallisen kurituksen välikappaleina aiheuttaneet melkoisen hajottamisen Israelissa, Juudassa ja Jerusalemissa oleville kahdelletoista sukukunnalle. Siksi Jehova saattoi aivan oikein sanoa edelleen, kuten Sak. 2:6 kertoo: ”Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra.” Ne israelilaiset, jotka välttivät kohtaamasta valloittajia ja joiden onnistui päästä pakoon heidän edestään, pakenivat eri ilmansuunnilla oleviin moniin maihin. Myös hengellisten israelilaisten nykyinen jäännös hajotettiin kaikkiin ilmansuuntiin, ”neljään taivaan tuuleen”. Näin ei tapahtunut välttämättä fyysisesti eli ruumiillisessa merkityksessä, sillä heidät hajotettiin Jumalan heille antamasta maanpäällisestä hengellisestä tilasta.
37. Miten tämä hengellisten israelilaisten hajottaminen tapahtui kuvaannollisesti?
37 Heidän hajottamisensa tapahtui siis kuvaannollisesti. Se merkitsi heidän hajottamistaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin tai olosuhteisiin, jotka estäisivät heitä toimimasta Jumalan heille antaman oikean hengellisen maanpäällisen tilansa rajoissa. Seurauksena oli, että heidän hengellisiä etujaan heidän hengellisen työnsä suorittamiseksi rajoitettiin. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun hallitukset kielsivät Jehovan jäännöksen kirjallisuudesta osan tai kielsivät sen kokonaan tai kielsivät heidän uskonnollisen järjestönsä tai panivat joitakin kristittyjä hengellisiä israelilaisia sotilasvankiloihin tai vankileireihin, koska he kieltäytyivät rikkomasta kristillistä puolueettomuuttaan tämän maailman kansainvälisten selkkausten suhteen tai pidättivät heidän laillisten yhdistystensä virkailijoita ja passittivat heitä vankiloihin tai kuritushuoneisiin väärien syytösten perusteella, joita keksittiin sotahysterian ja uskonnollisen ennakkoluulon vallassa. Käytettiin kaikenlaisia keinoja ja kaikkialla vain hengellisten israelilaisten jäännöksen saamiseksi pois heidän Jumalalta saamastaan hengellisestä tilasta ja heidän kristillisistä eduistaan ja toiminnoistaan tuossa hengellisessä tilassa.
38. Miksi Jehovan enkelin oli sopivaa huutaa juutalaisille pakkosiirtolaisille: ”Pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona”?
38 Niissä onnettomuuksissa, jotka kärsittiin Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin käsissä, suurin osa eloon jääneistä juutalaisista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin ja sen valta-alueille, joihin kuului entiseltä Assyrian valtakunnalta otettuja alueita. Siksi oli täysin sopivaa, että sotajoukkojen Jehovan enkeli huudahti nyt: ”Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä. Sillä katso, minä heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuvat orjiensa saaliiksi. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut.” – Sak. 2:7–9.
39. Keitä Jehova kehotti pakenemaan huutaessaan ”Voi, Siion”?
39 Muinainen Siion, joka tässä on sama kuin Jerusalem, edusti koko kansaa, ei ainoastaan pakkosiirtolaisuudessa olevia hallituskaupungin entisiä asukkaita. Nyt kun Babylon oli kukistettu vuonna 539 eaa. ja persialainen valloittaja Kyyros oli antanut juutalaisia pakkosiirtolaisia koskevan vapautusjulistuksensa, kutsu saapua Siioniin oli todellisuudessa osoitettu kaikille pakkosiirtolaisuudessa oleville juutalaisille. He asuivat pakkosiirtolaisina ”tytär Baabelin [Babylonin] luona”, missä Babylonin kaupungista puhutaan naisena, ei enää koskemattomana neitsyttyttärenä.
40. Mitä Sak. 2:8:n sanonta ”kunniaksensa” merkitsee?
40 Sanonta ”kunniaksensa” ei näytä merkitsevän minkään tulevan kunnian tavoittelemista, vaan viittaa aikaan. Jehova oli saanut kunniaa, kun hänen profetiansa oli saatettu totena kunniaan siinä, mitä hän oli sanonut israelilaisten kurittamisesta.
41. Miksi kansojen olisi pitänyt osoittaa pelkoa ja kunnioitusta Jehovaa kohtaan antaessaan kuritusta Hänen kansalleen?
41 Sotajoukkojen Jehovan oli nyt aika kääntää huomionsa niihin viholliskansoihin, joita oli käytetty kurituksen toimeenpanijoina, mutta jotka olivat käyttäneet väärin työmääräystään. Ne olivat menneet liian pitkälle ja käyttäneet tilaisuutta hyväkseen purkaakseen pahansuopuuttaan Jehova Jumalalle kuuluvaan kansaan. Ne olivat menneet liian pitkälle Siionin ja sen kansan huonossa kohtelussa. (Sak. 1:15, 21) Niiden olisi pitänyt olla hienotunteisempia käsitellessään hänen kansaansa, jonka hän oli luovuttanut niiden käsiin kurittamista varten. Niiden olisi pitänyt tuntea jonkinlaista pelkoa ja kunnioitusta tämän kansan Jumalaa kohtaan. Hän ilmaisi syyn siihen sanoessaan kuritetulle kansalleen: ”Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.”
42. a) Mistä käänteestä Jehovan käden heiluttaminen oli varoitus vainoaville kansoille? b) Mikä sellainen käänne tapahtui Babylonille?
42 Kun hän siis nyt heiluttaa kättänsä noita röyhkeitä, julkeita kansoja vastaan, niin se on uhkaavaa kädenheilutusta, kuin nyrkin heristämistä. Se ei ole mikään turha, merkityksetön ele. Sen tarkoitus oli varoittaa näitä hajottajia ja hävittäjiä, että he kärsisivät kostotoimista. He joutuisivat niiden saaliiksi, jotka olivat olleet heidän orjiaan Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Mikä käänne, ja se oli tuleva sotajoukkojen Jehovan kädestä! Hiukan samankaltainen käänne tapahtui, kun valloittaja Kyyros Suuri vapautti juutalaiset pakkosiirtolaiset palaamaan Jerusalemin sijaintipaikalle ja rakentamaan uudelleen Jehovan temppelin. Mikä suuri nöyryytys se olikaan valloitetulle Babylonille, kun Esran 1:7, 8:n mukaan ”kuningas Koores tuotatti esiin Herran temppelin kalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemista ja pannut oman jumalansa temppeliin. Ne Koores, Persian kuningas, tuotatti aarteistonvartijalle, Mitredatille, ja tämä laski niiden luvun Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle.” – Dan. 1:1, 2; 5:3–23.
43. Minkä käänteen Babylon joutui kokemaan Danielin tapauksessa?
43 Ajan kuluessa saivat kerran orjuudessa olleet israelilaiset vangit tilaisuuden monella tavalla tallata Babylonin jalkojensa alle, sillä ’se joutui tallattavaksi kuin katujen loka’. (Miika 7:8–10) Kun Babylon oli kukistunut meedialaisen Dareioksen ja persialaisen Kyyroksen edessä, niin profeetta Daniel ei ollut enää Babylonin orja, ja hänestä tehtiin yksi ”kolmesta valtaherrasta”, jotka kuningas Dareios Meedialainen asetti niiden 120 satraapin yläpuolelle, jotka valvoivat Meedo-Persian koko valtakuntaa. – Dan. 6:1–3, 28.
44. Mikä käänne tapahtui babylonilaisen palvonnan ja Jehovan kansan palvonnan suhteen?
44 Lisäksi – sen eron vuoksi, joka vallitsi persialaisten Zarathustran palvojien uskonnon ja muinaisbabylonialaisen kultin välillä – taikuutta harjoittavat papit, noidat, kaldealaiset ja tähdistäennustajat joutuivat uskonnollisesti alakynteen ja heidän oli lopulta pakko lähteä pois Babylonin uskonnollisesta keskuspaikasta. Näyttää siltä, että he siirtyivät länteen Pergamoon, Vähään-Aasiaan, ja sieltä edelleen Italiaan. (Ilm. 2:12, 13) Heidän jyrkkänä vastakohtanaan Jehovan palvojat saavuttivat Babylonian valloittajien suosion, ja heidän pappinsa ja leeviläisensä asetettiin jälleen palvelustehtäviinsä Jehovan uudelleen rakennettuun temppeliin, joka sijaitsi alkuperäisellä paikallaan Jerusalemissa. Näin ”Siion” pelastautui kotiin Babylonista.
JUMALAN REAKTIO, KUN HÄNEN ”SILMÄTERÄÄNSÄ” KOSKETAAN
45. a) Miten herkkä Jehova on sen suhteen, että joku koskettaa väkivaltaisesti hänen kansaansa? b) Miksi hän on siis heiluttanut kättänsä nykyisiä kansoja vastaan?
45 Kaikki tämä havainnollistaa eloisasti, että tämän maailman kansojen on törkeää koskea Jehovan palvojiin väkivaltaisesti. Se tuottaa tuskaa Jehova Jumalalle. Se on kuin koskisi hänen silmäteräänsä, joka on hyvin arka ruumiinosa. Kauan sitten, niin varhain kuin vuonna 1473 eaa., profeetta Mooses viittasi siihen, miten herkkä Jehova oli valitun kansansa suhteen, kun hän sanoi: ”Hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.” (5. Moos. 32:10) Hän on aivan yhtä herkkä kristittyjen todistajiensa suhteen nykyään. Kristikunnan ja pakanamaailman kansat eivät kuitenkaan ole halunneet välittää tästä tosiasiasta käsitellessään Jehovan kristittyjä todistajia. Onko siis ihme, että hän on tehnyt, niin kuin hän oli ennustanut: ”Minä heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuivat orjiensa saaliiksi”? (Sak. 2:9) Miten Hän on tehnyt tämän?
46. Miten Jehova vuonna 1919 teki kansansa saalistajista sen saaliin?
46 Hän on vapauttanut hengellisten israelilaisten jäännöksensä Suuren Babylonin uskonnollisesta orjuudesta ja ennallistanut heidät heidän oikeaan, Jumalan antamaan hengelliseen tilaansa maan päällä. He eivät kumarru nöyristelevän alistuvaisina tuon kansainvälisen porton, Suuren Babylonin, poliittisten rakastajien eteen, vaan he sanovat maailmallisille poliitikoille, jotka koettavat käyttää väärin Jehova Jumalalle kuuluvaa: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Vapautusvuonna 1919 he alkoivat julistaa laajalti Jehova Jumalan epäsuotuisia tuomioita, etenkin kansainvälistä maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöä eli Kansainliittoa vastaan, sanoen sen epäonnistuvan. Mikä oli tähän syynä? Se, että kristikunnan kansat vuonna 1919 hyväksyivät ja perustivat, Kansainliiton Jumalan messiaanisen valtakunnan asemesta, joka oli syntynyt taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. – Ilm. 12:5.
47. Miten nämä Jehovan epäsuotuisat tuomiopäätökset kävivät ilmeisemmiksi vuosina 1922–1925?
47 Nämä sotajoukkojen Jehovan epäsuotuisat tuomiopäätökset tulivat ilmeisemmiksi ja perusteellisemmiksi seitsemän vuoden aikana 1922–1928. Tuona aikakautena piti Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura sarjan vuotuisia kansainvälisiä konventteja Yhdysvalloissa, Englannissa ja Kanadassa, ja niiden yhteydessä päästettiin julkisuuteen raamatunselitysteoksia, jotka käsittelivät näitä uskonnollisia ja poliittisia asioita koskevia Jumalan profetioita. Kussakin Kansainvälisten Raamatuntutkijain vuotuisessa pääkonventissa hyväksyttiin päätöksiä tai julkilausumia, joista ensimmäisen, vuonna 1922, nimi oli ”Haaste” ja seitsemännen eli viimeisen, vuonna 1928, ”Julistus Saatanaa vastaan ja Jehovan puolesta”. Nämä seitsemän päätöstä ja niitä tukevat esitelmät yhdessä niihin liittyvien raamatullisten julkilausumien kanssa vastasivat sitä, mistä on ennustettu Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, luvuissa 8–16.
48. Mitä Ilmestyskirjassa esitettyä nämä julistukset vastasivat?
48 Ne vastasivat niitä seitsemää pasuunaa, joita seitsemän enkeliä puhalsi ja jotka edelsivät seitsemää profeetallista kuvaelmaa. Ne vastasivat myös ”seitsemää viimeistä vitsausta”, jotka seitsemän tehtävään määrättyä enkeliä vuodattaa maljoista. – Ilm. 21:9; 15:1–16:21.
49. a) Mikä vaikutus näiden asioiden nykyisellä täyttymyksellä oli niihin, joita se koski? b) Miten kauan sellaisten Jehovan tuomioitten julistamista kesti, joten mitä hän on todellisuudessa tehnyt kansoille?
49 Noiden pasuunansoittojen edeltämien kuvaelmien ja seitsemää viimeistä vitsausta täynnä olevien seitsemän maljan nykyinen täyttymys aiheutti suurta kuohuntaa, levottomuutta ja kapinallista suuttumusta sekä Suuressa Babylonissa (kristikunnassakin) että maailmallisissa poliittisissa hallituksissa. Sotajoukkojen Jehovan epäsuotuisten tuomioitten julistaminen ei rajoittunut vain noihin seitsemään vuoteen 1922–1928, vaan se on jatkunut tähän saakka kuuluvampana ja voimakkaampana ja laajemmalla alueella kuin 1920-luvulla. Kun sotajoukkojen Jehovan epäsuotuisia tuomiopäätöksiä uskonnollista Suurta Babylonia ja sen poliittisia suosijoita vastaan julistetaan tällä tavalla maailmanlaajuisesti, niin hän itse asiassa heristää nyrkkiään, heiluttaa uhkaavasti kättään maailmallisille uskonnollisille ja poliittisille järjestöille, jotka ovat saalistaneet hänen kansaansa. Hän tekee sen todistajiensa, näiden sortajien entisten orjien, välityksellä.
50. a) Kun Jehova lopulta toimeenpanee tuomionsa, niin mitä saadaan tietää enkelistä, joka oli lähetetty? b) Ketkä Jumalan tuomion toimeenpano saattaa kunniaan, meidänkin aikanamme?
50 Me saamme pian nähdä noiden Jumalan tuomiopäätösten toimeenpanon näitä vihollisia vastaan, jotka ovat tuottaneet tuskaa Korkeimmalle Jumalalle ikään kuin olisivat koskeneet hänen silmäteräänsä. Se on oleva sitä suurenmoista aikaa, mistä enkeli puhui Sakarjan kuullen ja sanoi: ”Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um] on lähettänyt minut.” (Sak. 2:9) Mutta täytyykö meidän nyt odottaa tuota täydellisen täyttymyksen aikaa? Meillä on nytkin käytettävissämme riittävästi todisteita, jotka osoittavat tämän enkelin puhuneen totta, kuin etukäteen kirjoitettua historiaa. Tämä puolestaan todistaa, että vain itse sotajoukkojen Jehova on voinut lähettää enkelin. Näin tulee myös profeetta Sakarja saatetuksi kunniaan toden, erehtymättömän profetian kirjoittajana. Entä nykyään? Nytkin on kunniaansaattaminen meneillään. Keiden? Jehovan kristittyjen todistajien, jotka ovat kiinnittäneet huomiota Sakarjan suurenmoisiin profetioihin ja niiden nykyiseen täyttymykseen.
MIKSI NYT KUTSUTAAN RIEMUITSEMAAN?
51. Miksi ilkeämielisillä kansoilla oli syytä huutaa ääneen ja riemuita ensimmäisen maailmansodan aikana?
51 Ilkeämielisillä kansoilla oli kerran syytä huutaa ääneensä ja riemuita inhimillisten tapahtumien käänteen johdosta. Se tapahtui silloin, kun sotajoukkojen Jehova salli kristittyjen todistajiensa joutua niiden valtaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja kansoille annettiin vapaus purkaa pahansuopuuttaan näihin kristittyihin hengellisiin israelilaisiin. Siihen aikaan kansat taistelivat maailmanherruutta koskevasta kiistakysymyksestä, eivät taivaan ja maan Luojan herruuden puolesta, vaan oman herruutensa puolesta joko demokraattisena kansojen ryhmittymänä tai itsevaltaisena, diktatorisena ryhmittymänä. Ne halusivat valvoa maan luonnonrikkauksia ja riistää niitä kaupallisen hyödyn vuoksi.
52. Miksi kansat kohtelivat hengellisiä israelilaisia huonosti siksi, että nämä seisoivat uskollisesti Jumalan messiaanisen valtakunnan puolella?
52 Ne olivat hyvin kansallismielisiä, ja kansallinen isänmaallisuus paloi kuumeen lailla niiden keskuudessa. Pyrkiessään ihmisten totaaliseen liikekannallepanoon kansallisten päämääriensä saavuttamiseksi ne raivostuivat niihin, jotka kieltäytyivät liittymästä niihin siksi, että he olivat Jumalan messiaanisen valtakunnan puolella, joka valtakunta oli perustettu taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Sodan paineessa kansat siis kohtelivat huonosti näitä Jumalan valtakunnan puolesta taistelijoita. Miten ne riemuitsivatkaan surmatessaan heidän Jumalan valtakuntaa puoltavan vaikutuksensa!
53. Miten Ilm. 11:7–10 kuvailee kansojen juhlintaa?
53 Näiden petomaisten kansojen ilo ja se, että ne ryhtyivät onnittelemaan toisiaan tämän Jumalan messiaanisen valtakunnan kannattajien kärsimän tappion vuoksi, on ennustettu Ilmestyskirjan 11. luvussa, johon lainataan kielikuvia Sakarjan profetiasta. Ilm. 11:7–10 sanoo kuvakielellä: ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat.” Heidän juhlimisensa osoittautui kuitenkin ennenaikaiseksi.
54, 55. a) Milloin hengellisten israelilaisten jäännöstä kuitenkin kehotettiin huutamaan riemusta? b) Keiden kehottaminen huutamaan oli samaa kuin tämä, ja mitä syytä huudahtamiseen oli?
54 Vuonna 1919, aivan kuten Ilmestyskirjan näyssä oli kuvattu, Kaikkivaltias Jumala herätti hengellisesti kuolleista nämä hautaamattomat todistajat ja elvytti heidät jälleen Valtakuntansa palvelukseen. Tyrmistys iski kansoihin ja niiden uskonnolliseen prostituoituun Suureen Babyloniin, mutta nyt oli tullut hengellisten israelilaisten elvytetylle jäännökselle aika huutaa ääneen ja riemuita. Heidän taivaallinen Elvyttäjänsä ja Vapauttajansa kehotti heitä tekemään niin. Koska he edustivat taivaallista Uutta Jerusalemia ja olivat ehdolla sen jäseniksi, niin oli kuin Jumala olisi puhutellut tuota hengellistä järjestöä. Kutsuen tuota järjestöä Siioniksi (Jerusalemin vaihtoehtoinen nimi), hän sanoi:
55 ”Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra. Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan [Jehovaan, Um], ja he tulevat hänen kansaksensa, ja minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun tykösi. Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin. Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa.” – Sak. 2:10–13.
56. a) Miten Jehova osoitti, luopuiko hän vaatimuksestaan Juudan maan suhteen sen autioituksen aikaan? b) Miten Jehova otti maan jälleen haltuunsa, ja minkä ihmeen hän silloin suoritti?
56 Nähdessämme, mitä tuo ennustus merkitsi Sakarjan aikana, me voimme käsittää, mitä sen täyttymys merkitsee tänä merkittävänä ajanlaskumme 20. vuosisatana. Luopuiko Jehova silloin vaatimuksestaan Juudan maan suhteen, ja salliko hän alueita himoitsevien kansojen ottaa sen haltuunsa tai maananastajien muuttaa siihen? Ei suinkaan. Vaikka hän antoi karkottaa kansansa sieltä Babyloniin, hän suojasi tuon maan ja pakotti sen pitämään pitkän sapattilevon. Miten? Pitämällä sen autiona, vailla ihmisiä tai kotieläimiä, aivan kuten hän oli ennustanut. Maan sapattilevon seitsemänkymmenen vuoden lopulla hän otti jälleen haltuunsa Juudan alueen vapauttamalla pakkosiirtolaisuudessa olevan kansansa ja siirtämällä heidät takaisin Babylonista heidän rakastettuun kotimaahansa. Hän valitsi jälleen Jerusalemin Juudan hallituskaupungiksi panemalla ennallistetut pakkosiirtolaiset rakentamaan toisen Jerusalemin sen vanhalle sijaintipaikalle. Näin syntyi asuttu maa kuin synnytystuskissa ”yhtenä päivänä”. Myös kansa ’syntyi’ ”yhdellä haavaa”, kun sen hallituskaupunki ennallistettiin Jerusalemiin, jotta se käyttäisi hallinnollista valtaa Juudan ”pyhässä maassa”. (Jes. 66:7, 8) Se oli ihmeellistä!
57. Milloin Jehova siis asettui asumaan Juudan maahan, ja milloin ja miten hänen siellä olonsa kävi ilmeisemmäksi?
57 Koska muinainen Israel oli teokraattinen, Jumalan hallinnon ja lain alainen kansa, niin Jehova Jumala omaksui jälleen Jerusalemin asuinpaikakseen, kun se perustettiin ja rakennettiin uudelleen. Tämä kävi yhä ilmeisemmäksi, kun hänen palvontansa temppeli valmistui vuonna 515 eaa. ja hänen säännöllinen palvontansa alkoi siellä koko laajuudessaan. Tuo jälleenrakennettu temppeli oli oleva vertauskuva kaikille ympärillä oleville kansoille siitä, että sotajoukkojen Jehova oli asettunut asumaan sinne, että hän asui nyt Siionissa eli Jerusalemissa. Häntä voitiin lähestyä siellä.
58. Miten ympärillä olevien kansojen sydämeltään rehelliset ihmiset tekisivät suosiollisia havaintoja, ja mitä he siis tekisivät (Sak. 2:11)?
58 Mikä vaikutus tällä oli oleva ympärillä oleviin pakanakansoihin? Monet noihin kansoihin kuuluvat ihmiset tulisivat hyvällä syyllä saamaan sen käsityksen näiden todisteitten perusteella, että sotajoukkojen Jehova oli totuuden Jumala; että hän oli käyttänyt täydellistä edeltätietämystään ja kaikkivaltiuttaan täyttäessään ennustukset, jotka oli lausuttu hänen omassa nimessään. Koska hän oli herättänyt kansansa Israelin kansallisesta kuolemasta ja nostanut sen Babyloniassa olevasta haudastaan ja ennallistanut heidät elävien maahan heidän omassa kotimaassaan, niin nämä tarkkailijat, joilla oli rehellinen sydän, näkivät Hänen olevan ainoa elävä tosi Jumala, Ainoa, joka ansaitsee tulla palvotuksi. He haluaisivat vilpittömästi palvoa häntä, ja mikäli se olisi heille mahdollista, he tulisivat hänen asuinpaikkaansa Siioniin (Jerusalemiin) suorittamaan tätä palvontaa. Sak. 2:11:n ei pitänyt jäädä toteutumatta: ”Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan [Jehovaan, Um], ja he tulevat hänen kansaksensa.” Se viittasi Jehovan palvojien lisääntymiseen kaikkialla maailmassa eikä ainoastaan Juudan ”pyhässä maassa”.
59, 60. a) Mitä samankaltaista tapahtui Uuteen Jerusalemiin ehdolla olevan jäännöksen suhteen, ja ketkä olivat kuin haudatut Suuren Babylonin valta-alueelle? b) Miten Jehova on osoittanut asettuneensa asumaan jäännöksen keskelle?
59 Eikö myös hengellisten israelilaisten nykyisen jäännöksen keskuudessa ole sama osoittautunut todeksi? Eikö heillä ole kaikki syyt ’riemuita ja iloita’, kuten ”tytär Siionia” kehotettiin tekemään menneisyydessä, Sakarjan päivinä? Kyllä on! Tämä hengellisten israelilaisten jäännös on kuin morsian, ’kihlattu yhdelle aviomiehelle, jotta se asetettaisiin puhtaana neitsyenä Kristuksen eteen’, ja siksi se on ehdolla päästä taivaallisen Uuden Jerusalemin osaksi. Tuo Uusi Jerusalem, jonka Pää on Jeesus Kristus, on Jehova Jumalan hallintojärjestö ja koko hänen yleisjärjestönsä yläpuolella. (2. Kor. 11:2; Ilm. 21:2, 9, 10) Ensimmäisen maailmansodan aikana jäännöksen ykseys ”pyhänä kansana” murtui, heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen heidän Jumalan antamasta hengellisestä tilastaan ja ikään kuin haudattiin Suuren Babylonin valta-alueelle. Kun tuo ensimmäinen maailmanselkkaus oli ohitse ja sen paine helpotti, maailmaa hätkähdytti sen hämmästyttävä täyttymys, minkä Ilm. 11:11–13 kuvaili profeetallisesti.
60 Jehova elvytti haudatun jäännöksen hengellisesti, toi sen jäsenet esiin heidän haudastaan Suuresta Babylonista, ennallisti heidät heidän oikeaan, hengelliseen tilaansa maan päällä ja yhdisti heidät jälleen yhtyneeksi ’pyhäksi kansakseen’. Hän oli jälleen valinnut tämän uskollisen jäännöksen, joka odotti saavansa kansalaisuuden Uudessa Jerusalemissa Kristuksen alaisuudessa. (Fil. 3:20, 21) Jehova käänsi suosiollisen huomionsa jäännöksen jäseniin, ja hän antoi heille tarmoa mahtavan toimivan voiman, pyhän henkensä, avulla, niin että he saattoivat ryhtyä maailmanlaajuiseen todistamiseen hänen messiaanisesta valtakunnastaan, jonka veroista ei koko kristillisyyden historiassa ollut koskaan aikaisemmin toteutettu. (Mark. 13:10; Matt. 24:14; 28:19, 20) He eivät liittyneet kristikunnan kansojen kanssa palvomaan epäjumalista Kansainliittoa ”maailman viimeisenä toivona”, vaan antautuivat palavan innokkaina palvomaan ”toivon Jumalaa” hänen hengellisessä temppelissään. (Ilm. 13:14, 15; 14:9) He tekivät tunnetuksi Jumalansa nimeä Jehova laajemmalti kuin koskaan aikaisemmin. (Jes. 12:4, 5) Kaikki ulkonaiset merkit osoittivat hänen asettuneen asumaan heidän keskellensä.
61. Miten on siis pitänyt paikkansa, että ”sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Jehovaan”?
61 Voimmeko havaita nykyään, että tämä vaikutti maailman kansoihin? Kansoissa heräsi poliittisina laitoksina pelko. Mutta noissa kansoissa oli vilpittömiä, sydämeltään rehellisiä ihmisiä, jotka isosivat ja janosivat puhdasta, oikeata ja järkevää uskontoa, joka olisi todella saattanut ihmisen kosketukseen tosi Jumalan kanssa, joka on palvomisen arvoinen. Sitä mukaa kuin hengellisten israelilaisten uskollinen jäännös saarnasi ”tätä valtakunnan hyvää uutista” laajemmalla alueella asutussa maassa, yhä useammat näistä tosi Jumalan etsijöistä tavoitettiin. He oppivat tietämään, että Herra Jeesus Kristus oli Jehova Jumalan Messias, ja he ottivat Jumalalle antautumisen ja vesikasteen askeleet tullakseen Hänen Messiaansa opetuslapsiksi. (Matt. 28:19, 20) Tapahtui juuri niin kuin oli ennustettu: ”Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan [Jehovaan, Um].” (Sak. 2:11) Mitään kansallisuuksia tai rotuja ei estetty siitä.
62. Missä määrin tämä on toteutunut vuodesta 1935 lähtien, ja miten heistä on tullut Jehovan ”kansaa”?
62 Tämä on toteutunut selvästi vuodesta 1935 lähtien, neljä vuotta sen jälkeen, kun voideltu jäännös oli omaksunut nimen Jehovan todistajat. Toinen maailmansota ei estänyt näitä aitoja tosi Jumalan etsijöitä ’liittymästä Jehovaan’ Hänen Messiaansa opetuslapsina. Verrattuna siihen, miten paljon heitä oli vuonna 1935, niin, ja verrattuna voideltuun jäännökseen näistä ’Jehovaan liittyneistä’ on tullut ”suuri joukko”, jonka lukumäärää Raamattu ei ole esittänyt etukäteen. (Ilm. 7:9–17) Ja kuten Jehova sanoi, ”he tulevat hänen kansaksensa”. He eivät väitä kuuluvansa hengellisten israelilaisten jäännökseen. Tämä johtuu siitä, että Jumala ei ole siittänyt heitä pyhällä hengellään hengellisiksi pojikseen, vaikka hän on hyväksynyt heidän liittymisensä Häneen, heidän antautumisensa Hänelle Hänen Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Jeesuksen sovitusuhrin ansio tekee heidät otollisiksi Jehova Jumalalle. Siksi Hän tunnustaa nämä antautuneet kastetut ”kansaksensa”, joka on liittynyt Häneen. Näin heistä tulee ”muina lampaina” ”yksi lauma” voidellun jäännöksen kanssa Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa. – Joh. 10:16.
63. Miten he ovat ’liittyneet Jehovaan’ sellaisina ”lampaina”?
63 Nämä ”muut lampaat” ovat kuulleet Hyvän Paimenen äänen ja ovat vastanneet hänen kutsuunsa ja tulleet ’paljoista pakanakansoista’. He liittyvät hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen kanssa palvomaan tosi Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään. (Ilm. 7:15) Näin he ’liittyvät Jehovaan’.
64. a) Mikä toivo on asetettu heidän eteensä ja miksi? b) Miten Jehova on heidän kauttaan täyttänyt huoneensa kunnialla (Hagg. 2:7)?
64 Koska Jehova ei ole siittänyt näitä ”muita lampaita” hengellään tulemaan osaksi Uutta Jerusalemia, hän asettaa heidän eteensä toivon iankaikkisesta elämästä ’astinlaudallaan’, ts. maan päällä, joka silloin on kuitenkin muutettu ihastuttavaksi paratiisiksi. (1. Moos. 2:8; Luuk. 23:43) Jehova Jumala on järkyttänyt kaikki kansat suhtautumistavallaan ihmiskunnan asioihin vuodesta 1914 lähtien, ja siten nämä ”muut lampaat” ovat tulleet tietoisiksi Hänen messiaanisesta valtakunnastaan. He ovat tulleet hänen palvontahuoneeseensa Hänen valtakuntaansa arvostaen, ja Hän ottaa heidät vastaan haluttavina palvojina. He ovatkin itse asiassa ne halutut ”kaikkien pakanakansojen kalleudet”, joiden ennustettiin ’tulevan’, ja kun he tulevat Jehovan puhtaan palvonnan paikkaan, niin hän täyttää huoneensa eli temppelinsä kunnialla. – Hagg. 2:7.
65. Mitä nykyiset todisteet osoittavat niiden Lähettäjästä, joiden välityksellä me saimme Sakarjan kolmannen näyn, ja minkä suhteen tämä edelleen vahvistaa vakaumustamme?
65 Nyt, lähes neljäkymmentä vuotta tuosta muistettavasta vuodesta 1935, jolloin huomio kiinnitettiin ”suureen joukkoon”, jonka Ilm. 7:9–17 mainitsee ja joka silloin ymmärrettiin oikein, me näemme Sakarjan kolmannen näyn ennustusten täyttyneen suurenmoisella tavalla. Meillä on sen tähden jo nyt riittävästi todisteita siitä, että totuuden Jumala, Jehova, eikä mikään väärä profeetallinen lähde, lähetti enkelin Sakarjan ja hänen kansansa luo. Tuo sama Jehova lähetti myös Sakarjan profeettana kirjoittamaan näyn muistiin meitä nykyään eläviä varten. Tämä lujittaa vakaumustamme sen suhteen, että kaikki muutkin Sakarjan saamat näyt toteutuvat.
66. Mitä meitä käsketään aiheellisesti tekemään nyt, ja mitä tekemään Jehova ”on noussut pyhästä asuinsijastansa”?
66 Eikö meidän siis pitäisi olla hiljaa kuullaksemme, mitä Jehovalla on sanottavana? Aivan varmasti! Erittäin sopiva on sen tähden se henkeytetty käsky, johon Sakarjan kolmas näky päättyy: ”Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa.” (Sak. 2:13) Hän on noussut pyhästä asuinsijastansa taivaissa toteuttaakseen Sanansa.
[Kartta s. 154]
(Ks. painettu julkaisu)
JERUSALEM VANKEUDESTA PALUUN AIKOIHIN
Hananelin torni
KALAPORTTI
Hammea-torni
LAMMASPORTTI
VANKILAPORTTI
Temppelialue
Tyropoionin laakso (Keskuslaakso)
TARKASTUSPORTTI
Tori
KULMAPORTTI
Leveä muuri
EFRAIMIN PORTTI
Uunitorni
VANHAPORTTI
OOFEL
HEVOSPORTTI
Tori
Giihonin lähde
VESIPORTTI
DAAVIDIN KAUPUNKI
LAAKSOPORTTI
LÄHDEPORTTI
Kuninkaan puutarha
LANTAPORTTI
Hinnomin laakso
Kidronin laakso
Roogelin lähde